Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Energiataloudellisuus

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

energianeuvoja, energian säästäminen, energian säästövinkkejä

Johdanto[muokkaa]

Yleisesti ottaen Suomi on yhteiskuntana maailmanmittakaavassa ympäristönsuojelultaan niin huippuunsa viritettyä, että esimerkiksi mitään ilmastotekoja ei Suomen alueella ole käytännössä mahdollista tehdä. Suomen vuotuinen ilmastöpäästö vastaa esimerkiksi Kiinan ilmastopäästöä tunnissa.

Nettiraittius[muokkaa]

Vuotuisen energiankulutuksemme jatkuvan lisääntymisen jarruttaminen onnistuu "helposti" esimerkiksi jarruttamalla langattoman netin käyttöä sekä sosiaalisen median sekä youtuben katselua, ja ylipäänsä muutakin verkkotoimintaa sekä keinoälyoperointia.


Nettiraittius helpottaa energiakriisiä silloin, kun se vähentää esimerkiksi pohjoismaisen sähköverkon alueella toimivien serverien kuomitusta ja näiden sähköverkkojen siirtoyhteydet esimerkiksi Keski-Euroopan sähköverkkoon ovat rajalliset. Taas jos sähköverkkojen siirtokapasiteetti / toimitushinnat eivät rajoita mitään, ne terawatit mitä toisaalla säästetään vähäisellä netintarpeella, syödään toisaalla. Nettiraittiudesta on kuitenkin esimerkiksi oman psyykeen kannalta (kun henkisen ja sitä kautta fyysisen mielenterveyden ylläpito ei vaadi tietoliikenneyhteyksiä, yhteiskunta ei ole tällaisten hiuskarvojen varassa, vastaava sadin kuin jos yhteiskuntajärjestelmä viritettäisiin kylmäketjua absoluuttisessa nollapisteessä tarvitsevien rokotteiden kansainvälisten toimitusketjujen varaan) sekä kansallisen puolustuskyvyn kannalta suoraakin hyötyä. Kriisiaikoina, kuten energiakriisi, moninaisen ylläpidon varaan hienoviritetty elämäntapa 'katkeaa kuin kanan lento', minkä jälkeen olo on 'kuin uitetulla koiralla'.


Yksittäisen kansalaisen "aktivismi" merkitsee esimerkiksi seuraaviin asioihin huomion kiinnittämistä:
  • 5G
  • 4G
  • sometus
  • kryptolouhiminen
  • televisioviihdepaketit
  • nettipelaaminen
  • videopalvelut
  • stream-musiikki
  • nettistreamatut äänikirjat
  • audiovisuaalisen sisällön (mm. elokuvat) latailu molemmin päin
  • warettaminen
  • googlailu
  • nettisivujen evästeet
  • älylaitteiden taustaprosessit
  • älyhuonekalut
  • älykojeet (kuten älykaiuttimet, älylamput, älypistorasiat)
  • keinoälytekniikan käyttö
  • wireless -groove/-hype/-lifestyle/-generation/-communism/-transhumanism


Käytännöllisesti katsoen oman energiankulutuksen meneillään olevan ja näillä näkymin hamaan tulevaisuuteen asti jatkuvan merkittävän, siis merkittävän eksponentiaalisen turbokiihtymisen abortointi, kävisi käden käänteessä hyvin yksinkertaisella kertaluontoisella toimenpiteellä ("to-do" -vaikeustaso; hommat hoideltu päivässä): 

älylaitteiden hiiteen heitto ja

kiinteähintaisista mokkulaliittymistä luopuminen

pro-manuaalisuus

Artikkeli oman netti-identiteettinsä poistamisesta (Tivi.fi)

Urheilun/liikunnan harrastaminen - negatiivinen ilmastoteko[muokkaa]

Todettakoon sellainenkin 'epämiellyttävä totuus', että myöskin ylimääräisen suihkussakäyntikerran vaativa toiminta imaisee yllättävän leveän siivun energiaa, tosin jäljempänä esitellään tapa, jolla pienentää tämä tarve 5%:iin nykyisestä, jopa sitäkin vähäisemmäksi, ilman limboamista.

  • veden ominaislämpökapasiteetti 4186 J/kgK
  • vesijohtoveden lämmitystarve 20 K
  • suihkuveden virtaama 0,3 ltr/sek
  • suihkussakäynnin keskimääräinen kesto 5 min 18,5 sek = 318,5 sek
  • lämmitysenergian tarve per suihkussakäynti 4186 * 20 * 0,3 * 318,5 = 8 000 000 J = 2,2 kWh/kerta
  • vastaa noin 7 km reissua sähköautolla (15 kWh/100km kulutuksella)

Polttomoottoritekniikassa pitäytyminen[muokkaa]

Lyhyesti sanoen, synteettisiä polttonesteitä, jotka soveltuvat tavanomaisiin diesel- ja bensiiniautoihin, valmistetaan helposti ja erittäin hyvillä hyötysuhteilla monenlaisin gas-to-liquids menetelmin periaatteessa mistä hyvänsä energiamuodosta. Polttomoottoriajoneuvot helpottavat oman kotitalouden energiantarpeeseen vastaamista hankalina kausina kuten sota-aikana ja energiakriisien aikoina, kun taas esimerkiksi sähköautot sitävastoin kiihdyttävät energiakriisiä, sillä kun välttämätön sähköntarve ylittää tuotantokapasiteetin, hinta karkaa käsistä. Tulevina vuosina todennäköisesti eniten sähköä tulee kuluttamaan langattomaan tiedonsiirtoon liittyvä teollisuus ultranopeine tiedonsiirtoineen.


Edellä mainitulla tekniikalla metaanista {= maakaasusta = biokaasusta}, joka on hiilidioksidiin verrattuna 30-kertaa voimakkaampi 'kasvihuonekaasu', valmistetaan yksinkertaisella gas-to-liquid -tuotantoprosesseilla vanhoihin sekä nykyisiin nafta-, bensiini- ja dieselmoottoreihin soveltuvia polttonesteitä.


Tällöin, kun kilo muutoin ilmakehään karkaavaa maa- / biokaasua {tai yläilmakehästä kondensoitua metaania} muutetaan kiloksi hiilidioksidia, kasvihuoneilmiöefekti pienenee sadan kilometrin matkalla noin 30-kertaa enemmän kuin se suurenee sähkö- tai hybridiautolla sama 100 km matka ajaen.


Näin ollen polttomoottoriautojen, -traktoreiden jne. käyttökunnossa pysymisestä huolehtiminen sellaisten romuttamisen sijaan on monikymmenkertainen nk. ympäristöteko. Joka tapauksessa sähkö- ja hybridiautot, mahdollisesti myös vetyautot ja maakaasuautot varmastikin muutamassa kuukaudessa tai vuodessa* ohi menevän välivaihebuumin jälkeen sulattamoon palaavaa tekniikkaa {maailmanlaajuisine tankkausinfrastruktuureineen}.

  • Poliittinen tekohengitys saattaa myöhentää siirtymää em. tekniikoista.
    • mikäli sähköautoilua tekohengitetään esimerkisi kymmenenkin vuotta, se vastaa kasvihuonekaasukuormaa, jonka liikenne tuottaa vuosikymmenessä kaksikymmentäydeksän kertaisesti plus sähköautoilufasiliteettien kuten pikalatauspisteiden sekä valtavan lisä-sähkövoimalaitoskapasiteetin rakentaminen. Sähköautot ovat ilmastopoliittisesti kyseenalainen ratkaisu, kuten muidenkin johdonmukaisten perusteiden kannalta tarkastellen. Älytekniikan, itseohjautuvuuden ja tiekohtaisella tarkkuudella ajoneuvoveron määrittäinen sisäänajo ovat myös motiiveja sähköistää henkilöliikenne.


Polttonestemoottoreissa on ilmeisesti mahdollista myöskin hyödyntää HHO-tekniikkaa kulutuksen pienentämiseksi eli tankkausvälin pidentämiseksi.

Hätätilanteiden varalta (esim. polttoaineiden saatavuus tökkii) saattaa olla järkevä asentaa polttoaineletkun varrelle ensin yksisuunta, sitten T-haara ennen polttoainepumppua, jonka lisäputken (esimerkiksi hehkutettua kuparia) vetää ohjaamoon, jonka imuputken päähän esimerkiksi sulkuhana sekä ilmanpoistoventtiili

  • tällöin voisi hätätilassa väliaikaisesti syöttää paloturvallisesta lisäsäiliöstä ohjaamossa heikompilaatuista polttoainetta moottoriin niin, että kyseisen lisäsäiliön huomaamatta tyhjentyessä tai tarkoituksellisesti imuvirtaus sulkuhanasta keskeytettäessä polttoaineen normaali virtaus polttoainetankista polttoainepumpulle jatkuu jälleen.
    • polttoainetankin alempi korkeusasema suhteessa lisäsäiliöön aiheuttaa, että matalampivastapaineinen lisäsäiliö tyhjenee ensin.
      • esimerkiksi hyödynnettäessä autoa kiinteistön lämpö-/sähköenergian lähteenä kasviöljyllä, täytyy öljyä esilämmittää ennen moottoriin syöttämistä. Kasviöljysäiliön on syytäkin antaa tyhjentyä ennen moottorin sammuttamista, jolloin moottoriin päätyvä tavanomainen diesel puhdistaa sen suuttimet mahdollisesta karstasta.

Tasoristeysten liikenteen sujuvoittamisvalo[muokkaa]

Vartioimattomia tasoristeyksiä on Suomessa parisen tuhatta. Tämä johtuu esimerkiksi sellaisesta, että Suomen kaikki kaupungit ovat pullollaan sähköistämättömiä raiteita, kuten tietyistä karttatyypeistä todetaan. Nämä raiteet ovat tarpeellisia ja helposti käyttöönotettavissa olevia resursseja esimerkiksi tarvikekuljetuksissa energiakriisin aikaan, eikä niitä kannata kuitenkaan purkaa. Käyttöönotto onnistuu esimerkiksi vaihtamalla maantiekuljetusvälineeseen maantierenkaiden tilalle kiskoihin istuvat pyörät (vanteineen päivineen tai sitten pelkästään pujottaen kiskoihin istuvat kehät kumien päälle (tyhjentämällä kumeja väliaikaisesti). Suomen rautateiden raideleveys on sama kuin henkilöautojen normaali akselileveys.

  • rautatiesiltojen yksikköhinta sekä tilantarve on valtava.
  • tasoristeyspuomien pystyttely monin paikoin epämielekästä, kuten myös tasoristeysten käytöstäpoistot uusista rautatiesilloista puhumattakaan.
  • nopeat junat ja salakavalat kaarteet
    1. puomittamattoman tasoristeyksen läheisyydessä olisi aurinkopaneelilatautuva USB-powerbank esimerkiksi tasoristeysliikennemerkin metallitolppaan integroituna (akuston maan alla asti sijainti tolppaputkessa ehkäisisi helteiden sekä toisaalta kovien pakkasten aiheuttamia isoja lämpötilavaihteluita.
      • aurinkopaneeli pystysuunnassa esimerkiksi tasoristeysmerkkitolpan ympärille asennettu 360o, jotta lumi ja lehdet eivät eliminoisi hyötyä. Tällöin lisäksi helpompi suojata kleptomaaneilta sekä pikkupoikien tiktok-haasteilta kääntää paneeli varjoon päin.
    2. yksi kirkkaasti välkkyvä punainen polkupyörän takavalo jompaan kumpaan tai molempiin liikennemerkkitolppiin. Tolpan yläpäähän, jotta ei sekoittuisi tiktok-haasteisiin korvata kisko-ohjattu valo tavallisella polkupyörän välkkyvällä valolla.
    3. Maanalainen virtapiiri liitetty sähköisesti molempiin kiskoihin kuten tavanomaisen puomin virtapiirikin.
      • napaisuus niin päin, että valvontakeskuksen ratapätkäanturit toimivat normaalisti.
    4. Vastaavasti toinen powerbank-piiri, jossa valkoisena välkkyvä valo (ei vihreä, koska joidenkin ihmisten punavihersokeus) ja käänteisesti käyttäytyvä virtapiiri eli edellisestä yksinkertaisesta virtapiiristä avaavan releen kytkentä (joka sulkee tämän virrankulun edellisen ollessa päällä).
      • vaihtoehtoisesti voi myös, mikäli 5V jännite antaa kiskojen kautta kiertäessään liian vaihtelevaa virtaa ledivaloille (resistanssi vaihtelee esim säästä riippuen), napaisuutta muuttava rele, jolloin käytetään esimerkiksi kaksiväristä ledivaloa (väri riippuu virran napaisuudesta), jolloin systeemin ohjauspiirissä voidaan käyttää nykyistä valvontajärjestelmän kiskoihin syöttämää jännite-eroa.
    • Mikäli jompikumpi valoista välkkyy, merkitsee se kyseistä statusta, mikäli ei kumpikaan, merkitsee se toimintahäiriötä ts. normaalia valvomatonta risteystä.
    • kun juna ajaa ratapätkälle, sen kiskopyörät sulkevat virtapiirin ja punainen valo alkaa välkkyä.
      • Mikäli ratapätkän alku on liian lähellä tasoristeystä suhteessa junien nopeuteen, kytketään kiskot sähköisesti yhteen seuraavan ratapätkän kanssa, jotta valo alkaa välkkyä tarpeeksi aikaisin junan tullessa. Valitettavasti tällöin junien ohjauskeskus saa tällöin epätarkemman paikkatiedon, mutta toisaalta yksiraiteisella haarautumattomalla osuudella sellainen ei todennäköisesti kuitenkaan heikennä junaliikenteen turvallisuutta.
  • sovellettavissa merimerkkien toimintavarmoiksi suunniteltuja loistoihin liittyvää tekniikkaa.

Sähköenergian säästökikkoja[muokkaa]

Kaikki energiamuodot muuttuvat hyödynnettäessä hukkalämmöksi, sillä luonnonlakien mukaan energia ei katoa minnekkään. Sähköenergia on energiamuodoista käyttökelpoisin ja arvokkain, toimituskuluineen noin 10 snt/kWh, lämpöenergia kehnoin, toimituskuluineen noin 5 snt/kWh. Kaikki sähköenergia muuttuu hukkalämmöksi ja sen verran vähenee tällöin huoneiston lämmitystarve. Esimerkiksi jos kaukolämmön maksaessa 5 snt/kWh, uusimalla vanha 15 kWh/kk kuluttava jääkaappi uuteen energiatehokkaampaan, 10 kWh/kk vievään, sähköenergiassa säästyy 5 kWh ja lämmitystarve kasvaa 5 kWh/kk, mikä tarkoittaa rahassa 5 kWh/kk * 10 snt/kWh - 5 kWh/kk * 5 snt/kWh = 25 snt/kk säästöä.

Kotitalouden sähkölaitteita energiatehokkaammiksi uusimalla ei tällä hetkellä helposti pysty saavuttamaan rahallista säästöä, koska kotitalouden sähköntarpeen aiheuttama lisäkustannus on loppujen lopuksi täsmälleen sama kuin asuinhuoneiston lämmöntarpeen aiheuttama lisäkustannus. Toisin sanoen riippumatta säästetäänkö vuotuisessa sähköntarpeessa 1000 kWh vai vuotuisessa lämmöntarpeessa 1000 kWh, säästetään euroissa saman verran. Sähkölaitteissa säästö kertyy enimmäkseen pitkän käyttöiän kautta, jolloin uusimpiin ja energiataloudellisimpiin laitteisiin vaihtaja säästää siis vähiten rahaa sekä luontoa. Sähkölaitteista johtuu vain noin viidesosa kotitalouden vuotuisesta energiantarpeesta, lämmityksestä (lämmin käyttövesi sekä huoneiston sisälämpötilan ylläpito) loput 4/5. Sähkölaitteet ovat nykyisin jo energiataloudellisuuden kannalta huipputasoista tekniikkaa, mistä syystä lämmöntarpeessa säästämiseen kannattaa keskittyä ennemmin. Toinen syy miksi näin päin, on että joka tapauksessa sähköllä tuotettavaa mekaanista energiaa tarvitaan esimerkiksi imurissa, mistä syystä optimoimisen varaa sähkölaitteissa on vähän, kun taas lämmön säästössä periaatteessa 100% (mm. passiivitalot). Lämpöenergiansäästöperusteisten investointien kustannusehokkuutta kannattaa kuitenkin niitäkin laskelmoida etukäteen, koska sellaista ei välttämättä muodostu investoinnin elinkaaren aikana. Tämän vuoksi otsikossa puhutaan säästökikoista, millä tässä yhteydessä viitataan ilmaisiin tai lähes ilmaisiin niin virallisiin kuin epävirallisiin lämmöntarpeen vähentämismenetelmiin, ei investointeihin.
  • Mikäli uudisrakennuksesta tai saneerauksen alla olevasta vanhemmasta rakennuksesta aiottaisiin jossain vaiheessa tehdä passiivitaloa, täytyy huomioida höyrynsulun paljon vaativammat tiiveysvaatimukset rakennusvaiheessa. Tällöin esimerkiksi höyrynsulun kaikki niitinkohdat sekä reiät ensin perkataan tussilla, sitten peitetään höyrynsulkuteipin palasin. Gyproc-ruuvien sekä kattopanelointinaulojen tekemät reiät pysyvät tarpeeksi tiiviinä kiinnityskohtien materiaalirajapinnoissa vaikuttavien puristustilojen ansiosta. Vesiputkien suojaputket viimeisellään huoneiden puoleisista päistään elastiseksi jäävällä uretaanilla taikka esimerkiksi alumiiniteipillä (esimerkiksi päävirtakaapelin suojaputken pää), samaten periaatteessa kaikki läpiviennit ja aukotukset. Uretaanivaahti ei ole välttämättä pitemmän päälle ilmatiivis, joten esimerkiksi ikkunankarmien asennusten yhteydessä kannattaa ensin vetää alumiiniteippi jommalle kummalle puolelle vaahdotettavaa väliä. Väliseinien sekä väliovien saumaraot (esimerkiksi jos käytetty alumiinisia koolauspalkkeja) kannattaa myöskin saumata umpeen, sillä huoneiden keskinäiset paine-erot aiheuttavat tällöin ilman virtausta väliseinien äänieristeiden lomitse, mikrohiukkaspäästöjä, jollaisille jotkut ihmiset ovat yliherkkiä. Hiirenmentävät koloset kannattaa verkottaa tai rautalangoin tukkia ennen uretanointia, ankkuroimatta verkkoa reunoihin, jotta tukkeen avaaminen tarvittaessa (esimerkiksi putkirikko) käy kätevästi pihdeillä vetäisten.


Taloudellisuusmielessä sähköenergia on tämänhetkisessä syksyn 2021 kansainvälisessä tilanteessa ongelmallinen, sillä monien eri energianlähteiden yhtäaikaisessa energiakriisissään helisevän Keski-Euroopan energiankäyttö painottuu sitä enemmän sähköön. Pohjoismaiset sähkömarkkinat ovat kytköksissä Keski-Euroopan sähkömarkkinoihin, jolloin hinnat nousevat täälläkin. Energiakriisi tarkoittaa käytännössä, että yhteiskunnan energiantarve ylittää energian tuotanto- ja toimituskapasiteetin, mistä syystä energiayksikön arvo nousee ja nousee, kunnes tarpeeksi monen energiantarvitsijan kuppi kääntyy nurin, jolloin kysyntä jää saatavuuden tasolle. Mitä pienempi kotitalouden kuukausittainen energian ostotarve on, sitä vähemmän energiakriisistä koituu haittaa itselle ja välillisesti sitä vähäisemmin hinnannousuin energian saatavuus eli tarjonta kohtaa tarpeen eli kysynnän.

  1. jänisverkon asentaminen puhallusvillamyllyjen suppilon pintaan, jolloin puhallusvilla tulee puuterina ei kokkareina ulos puhallusputken päästä. Säästö villapaalien tarpeessa noin 30% ja siitä huolimatta lopputuloksena olevan tasalaatuisen geelimäisen patjan lämmöneristävyys on parempi kuin vastaavanpaksuisen kokkarepuhallusvillapatjan. Villan valmistajan mukaan villa ei painu (kokkarepatjana), joten sitä vähemmän homogeeninen geelimäinen puuteripatja painuu.
  2. rakennuksen ilmavuodot ja kylmäsillat korjaaminen. Havaittavissa esimerkiksi (kunnasta lainattavissa olevalla) lämpökameralla.
  3. myöskin tuulikaapin huoneiston puoleisen oven kannattaa tiivistää, jolloin ulko-oven avaaminen ei rakennuksen ilmanvaihdosta johtuen humauta kylmää ilmaa asuntoon ja jotta tuulikaapin mahdollinen puolilämpöisyys (esimerkiksi kovilla pakkasilla) ei vaikuta huoneistoon.
  4. vanhanaikaisessa imuilmakiinteistössä korvausilmaventtiilien sijaan ikkunaruutujen kumitiivisteiden raotusten kautta korvausilmat (esimerkiksi sisäikkunakarmiin lyhyt esim 5-10cm pituinen osuus vaahtomuovitiivisteellä taikka ilman vaahtomuovitiivistettä 1-5cm, joko ylä- tai alareunaan. Periaatteena että ikkunaruutujen välien kautta ulos siirtyvä sisäilma palaa takaisin, samalla palauttaen huoneeseen ikkunaruutujen lävitse johtuvaa lämpöä. Tällöin ruutujen pinnat jonkin verran viilenevät, mutta lämmönhukan ikkunaruutujen kautta pienentyessä nettoenergia jää merkittävästi plussan puolelle. Siitä tiivistesauma tiivistesaumalta ulospäin siirtyen jättäen ilmarako aina päinvastaiselle puolelle.
    • sisäpuolisimman kumi-/silikonitiivisteen ilma-aukon voi sijoittaa joko yläreunaan, jolloin korvausilma kantautuu sisäilmaan raikkaan viileänä, tai alareunaan, jolloin korvausilma lämpenee ikkunan alaisen lämpöpatterin vaikutuksesta mahdollisimman tehokkaasti.
    • mikäli ikkunassa on kaksi sisintä lasia on puukarmien puskupinnoin vastakkain, eli väli esimerkiksi avattavissa, voidaan joko teipata ikkunateipillä puskupinnat ilmatiiviiksi tai sitten lisätä puukarmien korkeuden puoliväliin vaakatasoiset tiivistenauhat ohjaamaan osan ilmavirrasta kulkemaan puskupintojen välitse.
    • ilmavirta per ikkunalasi (em. tiivisteiden rakojen leveydet) riippuu ikkunalasien kokonaismäärästä huoneistossa (mitä enemmän ikkunoita, sen kapeammat korvausilmaraot riittävät) ja lisäksi ikkunan k-arvosta (mitä enemmän lämpöenergiaa ikkunan läpi virtaa (esim. 1,8 W/m2*K), sitä isompi korvausilmavirtakin (kuivan ilman ominaislämpökapasiteetti 1,0 kJ/kg*K) kannattaa olla.
      • Teoriassa mikäli ikkunan läpäisevä ilmavirta olisi laminaarinen ja vastakkaissuuntainen lämpövuohon nähden. hukkalämpö olisi täydellisesti (100,00%:sti) palautettavissa, mutta tällaisessa tilanteessa, kun ilma virtaa kohtisuoraan lämpövuohon nähden lasikerrosten välissä, lämmön talteenoton hyötysuhde riippuu keskeisemmin ilman tilavuusvirran suuruudesta.
      • ilman tiheyden ollessa 1,300 kg/m3 ja sisä-ulko-lämpötilaeron 15 K, niin
        laminaarinen vaatakkainvirtaus nopeudella
        1,8 J/m2*s*K * 15 K per 1000 J/kg*K * 1,3 kg/m3 * 15K =
        1,8 J/m2*s per 1300 J/m3 =
        0,00138 m/s eli tällaisessa periaatteellisessa tilanteessa laminaarinen ilmavirta neliömetrin kokoisen ikkunan lävitse ulkoa sisään päin virtausnopeudella 1,4 mm/s (1,4 ltr/sek) palauttaisi kaiken hukkalämmön.
        • lisäksi koska edellisessä tilanteessa ilma virtaisi laminaarisesti monikerrosikkunan läpi, ilman pyörteilyä ei esiintyisi, jolloin stabiilin ilmapatjan lämmöneristävyys otettaisiin huomioon ikkunan hukkalämpövuon suuruuden laskennassa, joka olisi arviolta noin sadasosa nykyisestä, eli tällöin palauttamisen tarpeessa oleva hukkalämpövuo olisi todella pieni, eikä näin ollen ilman tilavuusvirrankaan tarvitsisi olla kuin sadasosa edellisestä.
        • mikäli korvausilmavirta tuodaan monikerrosikkunan lävitse tällaisten tiivisterakojen kautta täysin laminaarisella hukkalämpövuon suuntaan nähden kohtisuoralla ilmavirralla lasivälissä (esimerkiksi siten, että ulomman lasiruudun alasauma tasaisesti avoin ja ilman virtaus esimerkiksi jollain kangaskaistaleella tai kuten perinteistä, rahkasammalkoristeella, ilmavälin pohjalla tasattaisiin lasivälin koko alapokan alueen pinta-alalle), tällainenkin melko laminaarinen ilmavirta eristäisi lämpöä stabiilin ilmapatjan kaltaisesti (koska lasivälin ilmavirrassa ei ilmene lasilta-lasille pyörteitä, vaan "sisälasin puoleinen ilma alareunasta lähtiessään pysyy sisälasin puolella yläreunaan saakka", ja vastaavasti "ulkolasin puoleinen ulkolasin puolella"). Tällaisen varsin yksinkertaisesti saavutettavissa olevan hukkalämpövuon suuntaan kohtisuoran laminaarisen ilmavirran aiheuttamasta hukkalämpövuon pienuudesta johtuen monikerrosikkunan tiivisteiden lävitse tarvittava korvausilmavirta, joka parantaa ikkunan eristävyyttä huomattavasti yli 50%, esimerkiksi 80%:sti, on yllättävän pieni, mahdollisesti jopa vain desilitran sekunnissa per ikkunaneliömetri suuruusluokkaa oleva yllättävän pikkuruinen korvausilmavirta.


  1. tuuletusluukkujen uloimman ikkunaruudun ulkopuolisiin listakehyksiin hyttysverkon asentaminen (stabiloi ilmapatjan lasipinnan eteen, siten vähentäen lämmönhukkaa ikkunan läpi).
    • muiden ikkunoiden kuin tuuletusluukkujen saumatiivistämättömien ulkolasin kehysten tilkitseminen joko tarkoituksenmukaisella ikkunateipillä taikka pitkittäin rypistetyllä tuorekelmulla (joko ylä- tai sitten alareunaa lukuunottamatta, riippuen ilmarakojen sijainnista karmitiivisteissä).
  2. ikkunaseinän korkuiset, koko seinän leveydelle vedettävissäolevat kattokiskot ja sivuverhot.
  3. pimennysverhojen asennus ikkunan karmipinnan tasalle tai ikkunoiden karmien pintarimoitus kapeammilla listoilla, jotta vähintään pimennysverho alareuna asettuu rimoja vasten, jolloin ikkunanalaisen patterin tuottaman kuuman ilman passiivinen konvektio ikkunanpintaa vasten olisi mahdollisimman vähäistä pimennysverhon ollessa ikkunan edessä.
    • Pimennysverhon alarenaan koukkuankkurit taikka magneettiset ankkurit nappaamaan alareuna ikkunan kehyslistaa vasten, estäen patterin ilman konvektio ikkunan pintaväliin (pimennysverhon alareunan leijuessa vapaasti patterin lämpimän ilman virrassa).
    • esimerkiksi karminväriset (tai vaikkapa akryylimaalilla karminvärisiksi myöhemmin värjättävät, jota varten kannat esihiotaan tai viilataan ennen ruuvien ruuvaamista puuhun) lyhyet lattakantaiset ruuvit (kuten uppokantaruuvit) ikkunanpokan peitelistoitukseen, joita vasten verhot sitten voidaan siististi ja huomaamattomasti kiinnittää esimerkiksi pienillä jääkaappimagneeteilla.
    • esimerkiksi verhon värisillä teipinpaloilla verhon alahelman pingottaminen seinäpintaa vasten suoraksi. Irrotusvaiheen liimatahrat saadaan esimerkiksi uudella teipinpalalla taputellen poistettua seinästä, tosin välttämättä ei verhokankaasta.
    • yksittäisten verhonipsuttimien (kiinnityslenkki pihdeillä poikittain kääntäen) kiinnittäminen ruuvilla symmetrisille etäisyyksille ikkuna-aukon reunoista/karmin peitelistojen alakulmiin, joiden avulla verhon saa särmättyä seinää vasten.
    • Tällöin kannattaa aluksi kiristää nipsuttimet puunpalaseen kiinni niiden taivuttelemiseksi hyvin istuviksi, sitten hiomiseksi ja maalaamiseksi. Verhonipsutin kiinni verhoon, jolloin optimaaliset reiänpaikat seinässä on helppo valita. Reikien syvyydet sekä ruuvien pituudet enintään seinälevyn paksuus, jotta ei vaurioiteta höyrysulkua. Reikien ruuvikierteyttäminen esimerkiksi vesiliukoisen liiman ja irtoruuvien avulla, voidaan valita myös konekierreruuvit.
    • Ruuvinreiän täyttö aikanaan teipinpalasilla reikä reunustaen ja sitten esimerkiksi sikaflex-täyttö tai tulitikun painaminen reikään, jonka mattoveitsenterällä seinäpinnanmyötäiseksi poikki viiltäminen ja sitten seinän sävyyn värjäten (teipinpalasilla maalauskohta reunustaen).
  4. ikkunalasien, joiden lävitse ei tarvitse nähdä tarkasti, "lisälasittaminen"
    • monikerrosikkunan lämmöneristävyyden laskentakaava 6 W/m2K /n , missä n on ilmatiiviiden kalvojen kappalemäärä.
      • esimerkiksi "vanhanaikaiseen" kolmikerrosikkunaan pystytään periaatteessa asentaa vähintään neljät lisälasit, jolloin ikkunan lämmöneristävyys paranee 6/3 = 2 W/m2K:stä) 6/6 = 1 W/m2K:een), jolloin siis toisin sanoen ikkunan sisäpinnan ja huoneilman välinen lämpötilaerokin puolittuu ja vastaavasti "vetoisuus" ikkunan edustalla vähenee.
    • lisäkalvon asentaminen esimerkiksi pingottamalla ikkunaluukun reunoja vasten esimerkiksi tuorekelmua tai pölynsuojamuovia.
      • aluksi ikkunan puukehyksen reunat lakataan tai teipataan kapealla muoviteipillä sileäpintaiseksi, jotta muovikelmu painautuu siihen kiinni (painautuminen johtuu toisaalta kelmun staattisesta sähkövarauksesta, toisaalta "imukuppiefektistä").
        • Teippien päihin hiirenkorvakkeet helppoa poisrepäisyä varten. Teippejä kehyksen pinnasta poistaessa kannattaa pintoja esilämmittää hiustenkuivaajalla mahdollisen maalin repeilyn yms. repeämien ennaltaehkäisemiseksi.
      • isommissa ikkunoissa saattaa olla kätevä puhdistetulla pöytäpinnalla valmistaa ikkunakehykseen sopiva kelmuaihio valmiiksi, jotta tähän aihioon ei jäisi aaltomaisuutta eikä kelmujen lomiin ilmakuplia eikä ryppyjä.
      • kapean muoviteipin teline käden ulottuvilla keskitetään kelmuaihio kehysteippien varaan. Sitten teipinpaloilla (joihin taitetaan hiirenkorva) vetäen kiristetään kelmu tasaiseksi kalvopinnaksi. Lopuksi painellaan kelmu kehyksen pintaa/pintateippausta vasten.
      • joissakin muovikelmulaaduissa on termoelastisia ominaisuuksia, eli ne kuroutuvat pinkeäksi, kun niitä lämmitetään esimerkiksi kuumailmapuhaltimella, mutta tämä on periaatteessa tarpeeton työvaihe.
    • lisälasin asentaminen esimerkiksi teettämällä "ikkunaluukun leveys miinus 1 x puukehyksen leveys" periaatteella mitoitettu lisälasi:
      • lisälasin leikkaussärmät "tylsytetään" hienolla vesihiomapaperilla; porataan ripustusruuveille 2kpl reikiä lisälasiaihion sivureunoihin särmän puoliväliin; vedetään elastinen tiivistenauha lisälasiaihion särmienmyötäisesti ympäri; mallataan paikoilleen, ja ruuvataan kevyesti sijoilleen kumiprikkaisin peltiruuvein tai ohuin pikkukantaisin ruuvein.
        • kiinnitysruuvien reikien ruuvinkannanpuoleiset "reiänsärmät" pyöristetään tai jiirataan ruuvinkannan ja kierrevarren tyven pyöristyssäteen mukaisesti.
        • kiinnitysruuvit sivusärmien keskelle, ei ylä- ja alasärmien keskelle, sillä silloin koko lisälasi jäisi väistämättä kantamaan vain jommasta kummasta ruuvista; kahta ruuvia enempää ei kannata laittaa syystä että lisälasin paino eli ruuvien pystysuuntainen tukireaktio joka tapauksessa tulisi jakautumaan vain kahden ruuvin varaan. mikäli puukehys on epästabiili, kohteessa ilmenee (esimerkiksi myrskytuulista johtuvaa) tärinää tms. syystä voidaan tietysti kiinnittää useammallakin kuin kahdella ruuvilla, mutta lähtökohtaisesti ei tarvita kahta ruuvia enempää. Mikäli useammalla kuin kahdella ruuvilla kiinnitetään, kannattaa ensimmäiset kaksi ruuvia kiinnittää saranoiden ankkurointien kohtiin senpuoleiseen puukehykseen, jotta kyseinen puukehys säilyisi mahdollisimman stabiilina.
        • mikäli ikkuna on muodoltaan esimerkiksi erityisen leveä tai muusta syystä terve järki sanoo, että ikkunasaranat saattavat revetä irti lisälasien lisäpainosta johtuen, niin tällöin saranat kannattaa uudelleenankkuroida esimerkiksi liimavahvistaen. Tällöin aluksi saranan molempiin puoliin merkitään esimerkiksi tussilla sisäpuolinen kylki (helpottamaan niiden ruuvaamista alkuperäiselle syvyydelle ja samalle saranointilinjalle); esimerkiksi poikittaisen lattapäisen ruuvimeisselin ja pikkuvasaran avulla naputellaan kaikki saranatapit irti; nostetaan ikkunaluukku pois paikoiltaan; esimerkiksi tulitikun avulla levitetään vahviste kuten PU-max -liima saranakappaleen (saranakappaleen konekierreistukan) takainen reikä puukehyksessä ja sitten ruuvataan saranakappale (konekierreistukka) takaisin paikoilleen vanhoille jengoille, sarana saranalta, jolloin alkuperäinen saranointilinja on helpoiten palautettavissa.
        • mikäli ikkunan poka (ikkuna-aukotuksen vastainen ankkurointi on huono, voidaan esimerkiksi vetää uudet pistooliuretaanit vanhojen tilalle. Tällöin ilmanvaihto pois päältä (ja sen lisäksi mahdollisesti tuuletusikkuna raolleen) uretaanin kovettumisen ajaksi. Saattaa olla järkevä tehdä useampi täyttösaumaus, sillä uretaanin paisuntakerroin saumavälissä on hankala arvioida, ylitsepursuamisen välttämiseksi siis.
  5. ikkunan alapuolisen kiertovesipatterin yläreunojen ankkurointihakasten siirtäminen keskemmälle, jotta ikkunan sivuverhon voi pujottaa verhon taa ja verhot stailata siististi keskeisesti raolleen tai löysästi kaareutuen kokonaan umpeen.
    • aluksi merkitään esimerkiksi teipillä patteriin uudet kiinnikkeiden paikat (kaikkiin huoneiston ikkunapattereihin samalla tavalla). Yksi ankkurointihakanen kiinnike kerrallaan siirtäminen alusta loppuun.
    • Ensin hakasen purkaminen ja irrottaminen patterin takaa (tässä saattaa olla apua esimerkiksi papukaijapihdeistä tai pienistä lukkopihdeistä ja hylsyistä tai hylsyn halki poikittain poratusta reiästä, jotta hylsyä mahtuu pyörittää patterin takana esimerkiksi sen poranterän avulla).
    • Aloitusreiän kohtaan aluksi oranssi suojateippaus tai maalarinteippaus, sitten sen läpi oikealle korkeudelle ankkurointihakasen uuteen kiinnityskohtaan aloitusreiän vinoporaaminen (huom. ei kannata kipsilevyn läpi asti, jottei mene höyrysulun läpi). Aloitusreiän imurointi ja lisävahvistaminen/ilmatiivistäminen esimerkiksi pistooliuretaanilla tai sikaflexillä tai kitillä tai liimalla tai sisäseinän värisellä silikonilla.
    • muovisen itsevetävän kipsilevypropun ruuvaaminen reiän kohtaan ja propun ulkonevaksi jäävän osan siistiminen puukolla tai mattoveitsellä jotakuinkin seinän tasalle, minkä jälkeen suojateipin irrotus varovasti.
    • vanhan kiinnityskohdan rajaaminen maalarinteipillä, siistiminen mattoveitsellä ja imurilla, (todennäköisesti ilmavuoto-) reiän tukkiminen em. massalla. Kittaaminen seinän myötäisesti, rajausteippien poistaminen, viimeistelyvedot.
    • vinkkinä, toinen yläreunan ankkurointihakanen kannattaa kiinnittää "vetoon" ja toinen "puskuun", jotta patteri ei helise (koska patteri on ankkuroituna neljästä pisteestä, se ei taivu vinoon. Yläankkurien proppaukset voi hätätilassa tehdä myös perhospropulla (jolloin kuitenkin höyrysulkuun jää ilmavuotoreikä ylipitkästä kiristysruuvista johtuen). Tällöin ruuvi-prikka-ankkurointihakasen seinäkappale ja perhosproppu -yhdistelmä kootaan ennen perhospropun työntämistä massavahvistettuun reikäänsä, samalla poistetaan suojateippi seinästä. Jotta perhosproppu ei alkaisi pyöriä reiässä, reikä ei liian väljä, tai sitten voi esimerkiksi antaa vahvistusmassan kuivaa ennen kiristämisvaihetta. Kannattaa valita torx-kantainen ruuvi perhosproppuun.
    • jos haluaa höyrynsulkumuovin näitä ilmavuotoja (ankkurointihakasten vanhojen reikien kohdissa, perhosproppujen kohdat) saada kurottua umpeen, toimenpiteiden ajaksi ilmanvaihto pois tai tuuletusikkuna auki ja sitten pistooliuretaanin injektointi reikään varovasti (perhosproppujen asentamisvaiheessa).
  6. ovenkahvojen ja lukkomekanismien kylmäsiltojen eliminointi (vähentää ulko-ovien kahvojen ja lukitusten avausvipujen kondensoitumista ja jäätymistä talvisin)
    • ensiksi helat ja vastaavat poistaen valmistetaan uretaanivaahdosta helojen taakse eristekappale.
      • ilmanvaihdon alipaineen mahdollinen vaikutus poistaen vuorataan helojen alaiset pesäkkeet muovikelmulla huolellisesti, sitten pienellä suuttimen suihkunopeudella (vähäisempi paisunta) täytetään nämä pesät ja annetaan kovettua.
      • uretaanin kovetuttua (so. paisumisefektin loputtua) viimeistellään nämä kappaleet (esimerkiksi leikataan oven pinnan myötäisesti, varmistetaan helakappaleen istuminen eristettä vasten ja sitten esimerkiksi teipataan tai kelmutetaan tai kitataan leikkauspinta umpeen)
        • poistetaan eristepala pesäkkeestään ja siistitään teipin ja kelmun puskusauma sen verran kapeaksi, että se jää helan alle.
      • esimerkiksi naulan, ruuvin tai poran avulla valmistetaan kääntäjätapin/-tangon sekä ruuvien tarvitsemat reiät.
      • kylmäsilloista merkittävimpiä ovat oven yhtenäisenä läpäisevät kääntäjätapit ja kiinnitysruuvit.
        • Lukkokoneiston vastapuolella oleva kääntäjätanko tavallisesti loppuu puoleenväliin oven syvyyttä ja päässä on jonkinlainen istukka lukkokoneistolle. Tämä kontaktipinta on yleensä hyvin pieni pistemäinen pinta-ala, jolloin kylmäsilta eliminoituu, mutta sikäli kuin kyseinen kontaktipinta-ala ei ole pistemäinen, vaan pinta, sitä saattaa pystyä moottorisahan teroitusviilalla huolellisesti muotoilemaan (esimerkiksi pituussuunnassa kuperoittaen ja vesihiomapaperilla viimeistellen), jolloin kontaktipinta pistemäistyy mekaanisen toimintavarmuuden säilyessä entisellään.
        • oven (kanttiprofiilisen) kääntökahvatapin kylmäsiltaa voi supistaa aluksi ankkuroimalla tappi luotettavalla ankkurimassalla jomman kumman kahvan istukkaan, sitten merkitsemällä kahvan ollessa kiinni ovessa avauskoneiston holkin etäisyys kääntökahvatappiin. Sitten huolellisesti katkaistaan tämä kääntökahvatappi siten, että kahvaan ankkuroitu puoli ulottuu täsmälleen avauskoneiston holkin keskelle. Seuraavaksi moottorisahan teroitusviilalla sekä vesihiomapaperilla pyöristetään kääntökahvatapin katkaisupinnat linssimäisiksi. Seuraavaksi ankkurimassataan irtonainen kääntökahvatappi toisen puolen kahvaan oikealle etäisyydelle siten, että linssipinnat jäävät puskuun. Koverretaan näiden avaustappien päiden kontaktikylkipintoja moottorisahan teroitusviilalla ja vesihiomapaperilla, aavistuksen, jolloin kylmäsilta avauskoneiston holkin kontaktipintojen kautta pienenee.
          • ovenkahvojen kiinnitysvaiheessa näiden linssipintojen puskun väliin voidaan sijoittaa pieni palanen vaahtomaista kaksipuolista teippiä (erottamaan puskuja keskeisesti noin millin toisistaan) avausmekanismin mekaanisen toimintavarmuuden säilyessä entisellään. Mikäli pusku on liian tiukka tällaiseen, voidaan moottorisahan teroitusviilalla ja vesihiomapaperilla väljentää linssipuskua
        • ulko-oven läpäisevien kiinnitysruuvien kylmäsiltoja voidaan supistaa esimerkiksi pyörittämällä kelmua ruuvien päihin, jolloin kun ruuvit kiristetään normaaliin tapaan, helan ja ruuvinkannan väliin jää materiaalirajapinta: materiaalirajapinnalla on itsessään jo lämmöneristysominaisuutta (mm. Nasa hyödyntää kyseistä ilmiötä).
      • lopputuloksena talvipakkasillakin lämpimänä pysyvät ulko-ovien sisäpuoliset avauskahvat.
  7. lämmityspatterin ja ulkoseinän väliin esimerkiksi foliota tai ohutta telttapatjaa lisäeristeeksi. Ulkoseinän sisäpinta on kaikkein kuumin ja siksi lämmönhukka isointa lämpöpatterin takana.
  8. koristetakan kuumia metallipintoja kohti tuuletinpuhallus (esim. pöytätuuletin), jolloin pienemmällä liekillä pesässä pärjätään, sillä isompi osa tulen lämmöstä saadaan siirrettyä huonelämmöksi.
    • Ei heikennä varaavan takan lämmönvaraamiskykyä.
  9. suihkun aikana kylpyhuoneen ilmanvaihdon imuventtiilin sulkeminen, jolloin suhteellinen ilmankosteus nousee sataan prosenttiin, ja tällöin pikkuruinen spraysuihkukin (toisinaan esimerkiksi hierontasuihkukapulassa oleva vaihtoehtoinen suihkutussuutin) riittää suihkussakäymiseen, jolloin lämmintä vettä ei kulu nimeksikään (kulutus/tarve pienenee jopa yli 95%). Imuventtiilin sulkemisen vaihtoehtona (parempi) suihkukopin tai suihkuverhon yläosan ilmatiivistäminen sen verran, ettei kosteaa ilmaa imuilmanvaihdon ansiosta siirry suihkussakäynnin aikana lainkaan muuhun kylpyhuoneeseen. Katonrajan tiiveys ennen kaikkea on oleellinen.
    • ilmiö johtuu siitä, että ilmankosteuden kohotessa 100%:iin spraymuotoinen suihkuvesi ei enää jäähdy ilmassa ennen ihonpintaa, jolloin suihkussakäynti erittäin pienelläkin virtaamalla on mieluisan tuntuinen.
  10. lämmön talteenottaminen käyttöveden kylmävesilinjaan
    • suihkupäätteen termostaattijärjestelmä säätää reaaliaikaisesti KV:n ja LV:n sekoitussuhdetta ylläpitäen hanaveden lämpötilaa vakiona.
    • esimerkiksi suihkun sekoittajalle pinta-asenteisena tulevaan kylmävesiputkeen ankkuroitava putkimainen seinäsäiliö, joka käyttäytyy lämmönvaihtimen tavoin. Ja tähän säiliöön voidaan kaataa annos lämmintä harmaavettä, joka sen jäähdyttyä tyhjennetään alapäästään viemäriin. Tyhjennysmekanismi voi olla myös lappoputki, joka käynnistyy automaattisesti harmaavesisäiliön täyttyessä kyllin täyteen. Harmaaveden kerääminen esimerkiksi lattiakaivon kanteen integroidun pussimaisen keräyssäiliön avulla, joka manuaalisesti kipataan harmaavesisäiliöön sopivin väliajoin.
    • esimerkiksi suihkuhuoneen poistoilmaventtiiliin tai iv-kanavistoon integroitava KV:n esilämmitysmenetelmä, esimerkiksi kanavaventtiilin jatkaminen kulkemaan pinta-asenteisen KV-putken yhteydessä suihkupäätteen läheisyyteen, esimerkiksi KV-putkea ympäröivän muovisen suojaputken kautta poistoilmaimu suihkuhuoneesta toteuttaen.
      • esimerkiksi mikäli saunahuoneesta tai lavuaarin alta johtaa erillinen kuivakaivoputki suihkun läheisyydessä sijaitsevaan vesilukolliseen lattiakaivoon, on periaatteessa mahdollista näitä viemäriputkia pitkin imeä lämmintä ja kosteaa poistoilmaa suihkutilasta tämän poistoilman edelleen kierrättämiseksi KV-putken suojaputken kautta.
    • esimerkiksi taipuisan tulo- ja menoputken varassa suihkuhuoneen lattialle, kuten vesikaivon päälle aseteltava litteä donitsimainen kiekko, joka koostuu rullalle pyöritellystä hehkutetusta ohuesta kupariputkesta.
      • 1/2" kolmihaaraventtiilit sulkuventtiilin jälkeen
    • esimerkiksi lavuaarin juuresta vedetty KV-haara suihkulle, ja kyseisen lavuaarin alapuolella kyljistään yhteen juotetut kupariputket, joista toinen viemärivesiputki ja toinen KV-putki.
      • lapporeaktion ansiosta sisähalkaisijaltaan 12 mm putki (80 cm korkeuserolla) vastaa virtaamaltaan vähintään tavanomaista lavuaarin alapuolista 32mm viemäröintiputkea. Ilmiö johtuu lapon aiheuttamasta imuvirrasta ja toisaalta sen ansiosta ainakin viiden, mahdollisesti jopa 10 vuoden ajan huoltovapaasta putkiosuudesta eli puhtaana pysyvästä lappoputken sisäpinnasta.
      • periaatteessa lappoputken voi vetää vaakasuorassa pinta-asenteisen KV-putken kylkeen juotettuna, kunhan lopussa putki kääntyy alaspäin, jolloin se imun voimasta aina tyhjenee lopuksi koko pituudeltaan.
      • mahdollistaa lämpimän suihkun toteuttamisen lavuaarivalutuksen avulla silloinkin, kun lämmintä käyttövettä ei ole käyttövesiputkiston kautta tarjolla.
  11. saunan sekä KH ilmanvaihtoventtiilien sulkeminen lämmittämisen ajaksi, jotta tarpeeton ilmanvaihto ei hidastaisi saunan lämpiämistä.
  12. Lasiseen saunanoveen kunnolliset ovitiivisteet tavanomaisten silikoninappien sijaan.
    • lisäksi periaatteessa voisi asentaa kattokiskoverhon hylpyhuoneeseen saunanvastaista seinää peittämään saunan lämmityksen nopeuttamiseksi sekä jälkilämmön huoneistoon siirtymisen hidastamiseksi.
  13. Esimerkiksi hiustenkuivaaja saunan sisälle, puhaltamaan kiuasta kohti, (esimerkiksi roikkumaan ylälauteen alapuolisesta koukusta) saunan pikalämmittämiseksi saunomislämpötilaan, jolloin varsinkin hirsisaunassa rakenteiden lämpiäminen ja hukkalämmöksi päätyminen on pienempää.
    • periaatteessa, jos saunassakäyminen vaatii aiemman tunnin lämmityksen sijaan vain puolen tunnin lämmityksen, lämpöhäviöt saunan seinämien kautta on puolet aiemmasta.
    • hiustenkuivaaja kompensoi kiukaan sähkönkulutusta, lisää saunanlämmityksen aikaista tehontarvetta, mutta vähentää kokonais-sähköenergiantarvetta sekä jälkilämmön pihalle tuulettamisen tarvetta, (koska runko ei ole ehtinyt lämmetä niin syvälti).
  14. kylpyhuoneen ovi voidaan pitää raollaan saunan lämmetessä lämmityksenaikaisen hukkalämmön siirtämiseksi huonelämmöksi.
  15. saunomisen, kylpemisen ja suihkussakäynnin jälkeen ja lattian lastaamisen jälkeen jälkikosteuden pyyhkiminen rätillä, mikrokuiturätillä tai käsipyyhkeellä pois lattioilta ja muilta kastuneista pinnoilta.
    • tehostetun ilmanvaihdon tarve poistuu. Mahdollinen höyryilman ulostuuletus kannattaa tehdä mahdollisimman lyhyesti mutta tehokkaasti, tuuletus ei pintojen pyyhkimisen myötä ole tarpeen, sillä ilmanvaihdon ansiosta kylpyhuoneen ilmankosteus laskee melko nopeasti, kun pinnoista ei haihdu intensiivisesti kosteutta.
    • lattialämmitys kytkeytyy päälle lattiakosteuden jäähtyessä lähelle huoneenlämpöä. Veden haihtuminen sitoo energiaa, kuivemmatlattiakaakelit lattialämmitys kuivattaa nopeampaa (kaakelointilaastien kuivettua lattian pintalämpötila alkaa nousta, jolloin lattialämmitys saavutta ylläpintolämpötilansa ja termostaattisensori kytkee sen pois päältä.
      • huom. mikrosementti tai kaakelimaali on siinä mielessä helppoja pintamateriaaleja, että ne eivät ime lainkaan kosteutta lävitseen, mutta aikaa myöten tietysti on mahdollista, että esimerkiksi tavanomaisesta pintojen lämpövaihteluista johtuvien sisäisen jännityksen myötä tulee säröjä ei-toivottuihin kohtiin ja vesi pääsee imeytymään tällaisen pinnoitteen taakse ja aiheuttamaan rakennevaurion tai homeongelman. Tällaisten jälkikäteisten "pullorakennepinnoitteiden" alle täytyy aina jättää lattialämmitys (vaikkei valmistaja eikä käräjätuomarit eikä edes remonttireiska tietäisi miksi), muuten kyseessä on rakennusvirhe ja edessä käräjät mutu-hengessä (jossa asiantuntijakaan ei osaa kommentoida tilannetta).
        • mineraalissa on tai siihen muodostuu nanoskooppisia säröjä, joita kautta toisaalta materiaali pystyy haihtumalla kuivaa, toisaalta ilmavuotoa tapahtua, ja toisaalta kosteutta kapillaarisesti materiaalin säsään imeytyä. Haihtumalla kuivuvissa massoissa hyvin harvoin ilmavuotoluku jää täysin nollaksi lopputuloksen koko käyttöiän ajaksi. Mikäli pinnan viileyttä ilmenee (kondensoitumislämpötila rakenteen sisällä), se alkaa heti imeä vettä ilmasta sisäänsä.
  16. taloyhtiöiden saunojen ilmanvaihdon rele saunan valojen releeseen 10 minuutin viiveellä (valojen sammuttamisesta) sammuvaksi
    • vaihtoehtoisena ratkaisuna kaksoisrelekytkentä, jossa kiukaan ollessa päällä, mutta kylpyhuoneen valo pois päältä, ilmanvaihto kytkeytyy pois päältä. Tällöin saunan lämmityksen, saunavuorojen väliajan sekä kiukaan (yleisesti ottaen hyödyttömän) jälkilämmityksen ajan ilmanvaihto ei tehojäähdytä kylpyhuonetta eikä saunaa, mutta saunomisen loputtua ilmanvaihto kuivattaa pesutilat.
      • soveltuu myöskin kotitalouksiin.
  17. isojen tehontarvitsijoiden vuorottaisuus. Sähkön säännöstely (sähköntarpeen tasaantuminen) tällä tavalla.
    • rele joka kytkee kiukaan pois, kun liesi kytketään päälle
    • kiukaan väliaikainen sammuminen ei häiritse saunojia, mikäli saunomisen jälkeinen ruuanlaitto (kuten uunimakkarat) jatkuu, kiukaan melaaninen ajastin kuluu tällöin loppuun eikä kiuas enää kytkeydy päälle.
    • Sekä uuni/liesi että kiuas ivat lämmönlähteitä, joten niiden yhtäaikainen päälläolo lisää tuulettamisen tarvetta.
    • sähköautojen latausten ajankohtien ja lataustehojen optimointi
  18. sähköautoihin polttonesteellä tai nestekaasulla toimiva ilmastoinnin tuloilman lämmitin (lataustarvpeen vähentämiseksi)
  19. saunaan lämpösäätyvä ilmanvaihtoventtiili (sulkeutuu lämpötilan noustessa esim. yli 35 asteen)
  20. liesituulettimen poistoilman kierrätys
    • mikäli liesikuvussa on rasvanpoistosäleikön takana tuuletin itsessään sekä aktiivihiilisuodatin, se on suunniteltu puhaltamaan joko poistoilmakanavaan (puhallus ulos) taikka sitten kiertoilmana (puhallus takaisin huoneeseen). Tähän saattaa olla laitteessa manuaalisesti avattavat ja suljettavat sulkuläpät valmiina, jos ei, saattaa olla mahdollista liittää poistoilmakanavaan kiertoilmahaara takaisin huoneilmaan. Mikäli liesituulettimen ilma olisi em. suodattimien jälkeen palautettavissa huoneeseen, niin kannattaa tehdä.
      • oletetaan, että liesituulettimen tilavuusvirta on 300 m3/h:
      • tällöin jos ulkolämpötila on nollassa
        • tiheys 0,82 m3/kg
        • ei sisällä juurikaan vettä per kg kaasuseosta eikä latenttia lämpöä.
      • 300 m3 lieden poistoilmaa tunnissa painaa 333 kg
      • sisälten höyrystynyttä vettä 3,77 kg
      • ja tämä tunnissa poistettu kaasuseos sisäistä lämpöenergiaa 16,67 MJ
      • eli tehontarve (liesituulettimen sähköteholtaan esim. 200 watin puhaltimen lisäksi) kuuman ja kostean ilmavirran poiston myötä on noin 16 666 MJ/h / 3600 sek/h = 4,6 + 200 W =4,8 kW
        • tällaisella teholla liesituuletin syöttää hukkalämpöä poistoilman mukana ulos, mikä olisi palautettavissa takaisin huoneeseen varsin yksinkertaisesti.
          • tavanomaisen sähkösaunan lämmittäminen vie samalla 5 kW teholla sähköä.
      • mahdollisuuksien mukaan kattilassa keittäessä ja pannulla tai uunivuoassa paistaessa kannattaa käyttää kansia (aromien säilyttämiseksi, liesituulettimen tarpeen vähentämiseksi, ruuanvalmistuksen energiantarpeen pienentämiseksi.
      • lieden jäähtymistä kannattaa pitkittää esimerkiksi asettamalla kuuman levyn päälle metallinen kattilankansi, litteä posliinilautanen tai tyhjä puhdas kattila kansineen.
  21. saunan kiukaan jäähtymisen pitkittäminen esimerkiksi kaksikerroksisella peltisellä kansilevyllä
    • voidaan valmiiksi saranoida kiukaan kylkeen tai kiskottaa seinään
    • mikäli esimerkiksi molemmille puolille avautuvat kannet, saattaa kätevöittää jälkilämmön hyödyntämistä ruuanlaitossa.
    • poistettava kiukaan päältä lämmittämisen sekä saunomisen ajaksi eli kiukaan ollessa päällä (saunatilan lämpötilaa mittaava termostaatti ei reagoi oikein).
  22. ruokien valmistamisastioihin kaksoiskannet keittoprosessin energiantarpeen pienentämiseksi merkittävästi
    • esimerkiksi silikonisen roiskekannen päälle litteä lautanen
    • esimerkiksi kaksi litteää lautasta, joiden välissä pannulappu
  23. ruokien valmistaminen isoissa erissä ja/tai hauduttaen
    • mm. moduulisoppa, takan tai uunin jälkilämmöllä haudutetut ruuat, 'cold-brew coffee', (herneiden, riisin, pastan jne) esiliotus jääkaapissa
    • prepaid-mama (luottotietonsa menettäneen kevytversio nuudelikeitosta):
      • jääkaapissa esiliotettua makaronia + puolikas liha-, kana-, kala- tai kanaliemikuutio + lämmitys mikrossa
    • ruokien valmistaminen uunissa lieden sijaan on yleensä lämpötaloudellisempi sekä myöskin vaivattomampi vaihtoehto (ajankäytön opimointia).
    • lähes kaikkia ruokalajeja, joita tavataan valmistaa liedellä, voi valmistaa uunissakin.
      • mahdollisuus samalla uuninlämmityskerralla valmistaa useita erilaisia ruokia ja leivonnaisia ilman merkittävää lisäenergian tarvetta.
  24. lieden peittäminen esimerkiksi mittojen mukaisella vanerisella leivontapöydällä uunin lisäeristämismielessä sekä hyödyntämiseksi lisätyötasona.
    • nk. 'keittiön välitilalevy' lieden päälle. Käytännössä 3-10 mm paksu hygieeninen laminaattilevy tarkoitukseen soveltuvalla tekstuurilla, jolloin mahdollisuus uunin tassuja säätäen laskea liesi sen verran matalammalle tasolle.
      • samalla tiivistyy unni peitossa olevien kylkien yläsaumat ilmakonvektioilta, jolloin näiden saumavälien lämmöneristävyys paranee.
      • uunin ilmanpoistoaukon (liesitason takareunassa) kohtaan jätetään läpimeno
  25. esiliinan pingottaminen (erillisin ripustuslenkein kulmissa) tai kiinnittäminen (uunin avauskahvan ankkuroinnin väliin) uunin lasisen etupinnan eteen lämpöeristeeksi; uunin lasinen etupinta on ylivoimaisesti merkittävin lämmönhukkaa aiheuttava kylki, mahdollisesti jopa yli 90% hukkalämpövuosta johtuu etupinnasta.
    • lämpöhäviö monikerroksisen pystysuuntaisen lasi-ikkunan läpi noudattaa kaavaa 6 m2K/n, missä n on lasikerrosten (kalvojen) lukumäärä. Lasivälin (ilmavälin) paksuus ei merkittävästi vaikuta monikerroslasin lämmöneristävyyteen (ilmakonvektiopyörteistä johtuen).
    • joissain uunimalleissa on jätetty valmiit olakkeet tehdasasenteisten, mutta irrotettavissa olevien lasien väliin, joihin olakkeisiin voidaan asentaa jopa useita lisälasikerroksia pintalasien väliin. Näiden välilasien ei tarvitse olla laadultaan erikois-lämpölaseja, sillä nämä lämpenevät tasaisesti eivätkä altistu lämpöshokeille. Laajenemisvaraa ei tarvitse jättää, sillä lasilaadusta riippumatta uuninluukun metallirunko laajenee lasipintoja enemmän kuumetessaan (lisälasit voi ankkuroidakin yhdeltä särmältään jos haluaa).
    • lämpöeristystä tapahtuu, kun lasivälien yläreunat on tilkitty; esimerkiksi erityisellä massalla, alumiiniteipillä tai vaikkapa kapeilla lasivillasoiroilla.
  26. isojen ruokaerien jäähdyttäminen ei parvekkeella, vaan sisätiloissa. Kypsennetyn (steriilin) ruuan nopean jäähdyttämisen aikamääre on erään tietolähteen mukaan neljän tunnin sisällä +6oC:een.
    • Kannellinen astia tai sitten esimerkiksi alumiinifolio jo kypsennettäessä tai jäähdyttämisen alkuvaiheessa paikoilleen asettaen ehkäisee mikrobien pääsyä jäähtyvään ruokaerään tehokkaasti.
    • riisissä esiintyy mikrobia, jonka desinfioiminen vaatii 140oC:n lämpötilan. Toisin sanoen pitkään säilytettävässä riisiruokalajissa riisit paistetaan aluksi kuivana esimerkiksi kuivassa kattilassa tai rasvassa ennen keittämistä.
    • ruokaerän esijäähdytys esimerkiksi keittiötuolin tai emännänjatkojen alaisella ritilämäisellä aputasolla (tehokas luonnollinen ilmakonvektio)
    • esijäähdytys kylmän ikkunan alapuolella korvausilma-aukon alapuolella tai raolleen avatun tuuletusluukun edessä (ilmanvaihto vetää ulkoilmaa sisään huoneeseen)
    • esijäähdytys avatussa (alapinnoiltaan nopeasti jäähtyvässä) uunissa uuninritilän päällä (tehokas ilmakonvektio alhalta ylöspäin); ilman virtausta uuniin voi tehostaa esimerkiksi uunin omalla kiertoilmapuhaltimella tai uuniin sisälle puhaltavalla pienellä pöytätuulettimella avatun uuninluukun päällä.
    • kannellisen, lämpimän astian kääriminen pyyhkeeseen tai asettaminen toisen kannelliseen astian sisään, jotta jääkaapin viilennysteho riittäisi ylläpitämään sisälämpötilan viileänä ruokaerän loppujäähdytyksenkin aikana. Jälkilämpö siirtyy huoneilmaan (jääkaapin lämpöpumpun kautta).
  27. jääkaapin (ja pystypakastimen) sellaisten kylkien lisäeristäminen sisäpinnoistaan esimerkiksi ohuella alumiinipinnoitetulla XPS-eristeellä tai "retkipatjalla (umpisolumuovi), joissa ei kylmäkoneen viilennysmekaniikkaa (eli kylmäkoneen viilenninpintaa tai lämpötilatermostaattia).
    • käytännössä ainakin esimerkiksi oven sisäkylki, sekä mahdollisesti ala ja/tai yläpinta, mahdollisesti kylkiä sieltä täältä.
    • eristeen oltava ilmatiiviisti (ilman konvektio välissä heikentää huomattavasti lisäeristeen eristävyyttä) paikoillaan tällöin esimerkiksi teipataan saumat alumiiniteipillä, tai teipataan jääkaapin kiinnitysmassalinjan vastainen pinta tai käytetään kaksipuolista teippiä. Väliin jäävät pinnat kannattaa puhdistusaineella puhdistaa kunnolla ennen lisäeristekerroksen ilmatiivistä asentamista paikoilleen. Alumiini on pintamateriaalina disinfektiivinen.
    • alumiinin pinnoittaminen nanopinnoitteella (teippausvaiheen jälkeen), jotta pinnan naarmuuntuvuus vähenisi ja nanoskooppinen epätasaisuus siloittuisi eikä keräisi likatahroja.
  28. likaisten tiskien esihuuhtelu (harjan kanssa) ennen ruuan kuivamista astian pintaan.
    • pesukoneen pikaohjelma riittää.
    • tiskiainetta (likaan sitoutuva emulsio) tarvitaan huomattavasti tavanomaista vähemmän samaan lopputulokseen.
    • viemäröinti, tiskikone ja astioiden herkät osat kuluvat laimeammasta pesulioksesta johtuen vähemmän ja kestävät pitempään
    • likaiset astiat voivat odottaa pesukoneessa pitempään lian pinttymättä tiukempaan.
    • tiskikone voidaan täyttää täydemmäksi kuin ennen pesutuloksen siitä kärsimättä.
    • myös mm. muovisia jugurttipurkkeja ym voi myös olla järkevää pestä tiskikoneessa ja kerätä sisäkkäin torneiksi.
      • tulevaisuudessa ilmenevä käyttötarve tai jokin muu ennalta arvaamaton sovellustapa.
        • Voirasiaa voi hyödyntää mm. levitteenä käytettävän kookosöljyn (taikka omien levitetuotteiden kuten karkkilevitteen eli sulatetun irtokarkin ja vesitilkan seokselle).
        • Jugurttipurkkia voi hyödyntää mm. omien ateriatuotteiden ilmatiiviinä yksittäispakkauksena esimerkiksi siten, että
          1. purkki täytetään piripintaan ja sitten tuorekelmun annetaan laskeutua reunasta alkaen siihen päälle (poistaen samalla kaikki ilmakuplat välistä),
            • steriilin tuotteen (kuten mm. tuoremehut, hillot, kastikkeet, keitot, lihatuotteet) ilmatiivis säilöntä pidentää sen säilyvyyttä esim. huoneenlämmössä jopa vuosia, jolloin jääkaappisäilytyskin toimii vastaavasti paremmin.
          2. kelmun tavoitettua avoimen pinnan reunat, se pingotetaan keskeisesti suoraksi ja kapealla teipillä teipataan yläpinnan kielekkeen alapuolisesta tyvestä purkin ympäri kelmu paikoilleen, #***# jolloin muovi pingottuu kielekkeen reunoilta ilmatiiviiksi, eikä nestemäistä tuotetta sisältävän kalvopintaisen purkin voimakas ravistelukaan vaurioita sitä (tietysti kannattaa käyttää minigrip-pussia esimerkiksi evääksi käsilaukkuun pakatessa). Tuotteen syömäkelpoisuutta/säilyvyyttä/ilmatiiveyttä pystyy läpinäkyvän kalvon ja valkoisen sisäpinnan ansiosta tarkkailemaan (UV-valon avulla kenties mittaamaankin).
          3. nautitaan esimerkiksi trip-mehupurkin tyyliin pillillä taikka sitten vaikkapa avaimella tai lusikan kahvalla kelmuun reikä pistäen ja juominen kuten kahvimukin kannesta, tai normaalisti lusikoiden. Tavanomainen jugurttipurkki ei sovellu mikroaaltouuniin (kyseinen muovityyppi itsessään kuumenee mikroaalloista.
  29. termoskannujen (ja tilavampien termospannujen) hyödyntäminen
    • vaelluksilta tutut ateriatekniikat
    • nuudelikeitot, kahvit, teevedet.
  30. retkikeittimen poltin sekä johdollinen kinkkumittari varalla
    • esimerkiksi sähkön hintapiikkien aikaan (ek. Jouluaaton vastaisina öinä, kun lähes joka taloudessa on uuni päällä)sekä sähkökatkojen aikaan (mm. totutusti talvimyrskyt) takan hyödyntäminen paisto-/keittolietenä taikka uunina (polttimen sijoittaminen puhdistettuun tuhkaluukkuun, arinaritilän läpi paloturvallisesti ylläpitäen puhdistetussa palopesässä haluttua valmistuslämpötilaa) sekä asuinhuoneiston käyttöveden lämmityksessä ja varalämmitysjärjestelmänä.
      • periaatteessa savupellin jättäminen osittain kiinni parantaisi uunin hyötysuhdetta jonkin verran. Raottaminen onnistuu sulkemalla tulipesän kaikki ilmanottoluukut yhtä lukuunottamatta ja sitten varmistamalla sillä tavoin hormin vetävyys sopivasti raotetulla ja kyseiseen asentoonsa paikoilleen kiilatulla savuluukulla.
        • savupellin osittainen kiinniolo kannattaa havainnollistaa esimerkiksi asettamalla koriste häiritsevästi takan päälle, jotta pelli ei unohdu raolleen.
    • retkikeitin tavallisesti sisältää keittämistä tehostavia lämpötaloudellisia lisäratkaisuja kuten lämmönvaihdinkammat retkipannun pohjassa sekä tietysti paloilman ohjaaminen keittoastian laitoja myöten (sekä "kyljen eristäminen" että toisaalta keittämistä tehostava lisälämmönvaihtopinta.
  31. kelluva kattilankansi
    • kattilan pohja on tavallisesti pienempi kuin sen yläreuna. Näin ollen kattilan pohjaa vasten saa taitellen muotoiltua alumiinifoliosta pyöreän levykkeen tai "kulhokkeen", joka jää kellumaan kattilassa keitettävän annoksen pintaan. Toisen ja kenties kolmannen foliokerroksen päällekkäinen muotoilu parantaa kelluvan kattilankannen eristävyyttä ja keittämisen energiantarvetta huomattavasti.
      • retkeilykäytössä erityisen hyödyllinen.
  32. kodin/karavaanarin keittoastian (kattilan, padan) vannehame
    • kattilan kahvojen tms. otinten alapuolisten kylkien peittäminen "foliohameella"/-kotelolla.
      • esimerkiksi pyöreä alumiinivuoka, josta "minihame": pohjaa vahvistaa alumiiniteipillä reunoista, sitten leikataan kattilan mentävä pyöreä reikä keskelle, sitten ylä- tai alakautta pujotetaan vuoka kattilan ympärille kahvojen varaan roikkumaan, tätä hametta mahdollista pidentää foliolla; taikka sitten pelkästään
      • esimerkiksi pitkittäin yhteen tai useampaan kertaan taitettu alumiinifolio, joka kattilan kylkeä vasten pyöräytetty ja alumiiniteipillä yhdistetty muutaman millin väljemmäksi lieriöksi. Tämä lieriö asetetaan paikoilleen lieden ympärille ennen kattilaa.
        • muodostaa kuuman ilmakuplan kahvojen alapuolelle, mikä eristää ja tehostaa keittymistä.
        • hyötysuhteen lisäystä etenkin retkikeittimessä, kaasuhellalla, takan arina-poltin -ratkaisussa/hiilloksella/tulella kypsennettäessä, tottakai sähköhellallakin.
  33. takan arinaritilän päällä kypsentäminen
    • ensiksikin tällöin arinan muut kuin kattilan pohjan kohta peitetään aluksi, esimerkiksi monikerroksisella (rypistetyllä) alumiinifoliolla.
    • toisekseen kannattaa käyttää jotain metallista koroketta, vaikkapa rautalangan pätkiä, jotta mahdollisesti viileämpi arinaritilä ei jäähdyttäisi kattilan pohjaa.
  34. varaavan takan (kuten leivinuuni tai kakluuni) arinaritilän nostettavissa oleva tihennysverkko.
    • hehkuvien kekäleiden putoilun tuhkaluukkuun estämiseksi.
    • tuhkan ravistelu hiilloksen seasta tuhkaluukkuun helppoa ja kekäleiden polttaminen loppuun tulipesässä kätevämpää.
    • loppujen kekäleiden tyhjentäminen esimerkiksi peltiämpäriin (tuhkaämpäriin) tai vessanpönttöön, tai murskaaminen sammuksiin, jolloin pelti voidaan sulkea saman tien (jolloin uunin lämmönvarausmekanismi käynnistyy)
  35. koristetakan muuttaminen varaavaksi takaksi asettamalla tulipesään taikka koristetakan (ilmankiertoritilän päälle vesiastia (kuten vettä jerrykanisterissa) kuumenemaan.
    • vesikilon ominaislämpökapasiteetti on viisinkertainen tiilikiloon nähden, mutta veden massa vain puolet tiilen massasta.
    • puhtaita kanistereita voi kuljetella eri huoneisiin, kuten asettaa keittiön pöydän alle, nokista ei.
  36. ympäristötekijöihin parhaiten soveltuvat ruuanvalmistustavat ja ruokalajit
  37. sekoittajan liittäminen tiski- ja pyykkikoneiden vedentuloon, mikäli mahdollista, jolloin taloudellisemmin lämmitetty vesi tulee koneeseen valmiiksi pesuohjelman lämpöistä.
  38. auton moottorin pikalämmitys kauttaaltaan esimerkiksi hiustenkuivaajan avulla pitkän ja tehottoman lohkolämmittelyn sijaan. Syylärin peittäminen talviläpällä.
    • homogenisempi moottoritilan lämmitys, lyhyempi lämmitysaika, lyhyempi lämmönhukka
  39. Vähintään pihavaloihin ym ulkovaloihin ledit
    • ulkovalot jäävät toisinaan vuorokaudeksi päälle, jolloin esimerkiksi 500 W kokonaisteholla kuluu vuorokaudessa 12 kWh (1,20 eur/vrk), ledeillä noin kymmenesosa tästä. Tällöin ledivalojen kanssa valoja voi pitää luontevammin päällä.
    • ledivalaisuun vaihtamisen oleellisin rahallinen hyöty, kuten yleisperiaatteena sähkökojeissa, tulee lamppujen vaihtotarpeen ja -vaivan merkittävästä harvenemisesta.
  40. tyhjiöeristäminen
    • Sir James Dewarin (termospullon kehittäjä) jo vuonna 1892 kehittämä →100% eriste, joka "unohtui" reiluksi sadaksi vuodeksi lähes jokaisen ihmisen maailmassa keittiönkaappeihin sekä kansainvälisiin patenttitietokantoihin.
    • jokapäiväinen esimerkki tyhjiöeristeestä tyhjiöpakattu kahvipaketti. Toisin sanoen kahvipaketin kuumasaumaskelpoinen foliokalvomateriaali soveltuu hyvin tyhjiöeristeen valmistamiseen itse
      • kahvipakettimateriaalia saatavilla esimerkiksi lounaskahviloiden työntekijöiden kanssa asiasta sopien.
      • päällystämällä (oikeanlämpöisen silitysraudan avulla) esimerkiksi matto kahvipakettimateriaalilla (jossa esimerkiksi kulmassa tyhjiöventtiili kuten pyöränkumin venttiili takaperin) saa aikaan tyhjiöeristeen aihion, jonka imeä tyhjiöksi tyhjiöpumpulla.
    • toinen tuttu esimerkki tyhjiöeristeestä on imurilla tiivistettävä vakuumipussi.
      • levymäisen materiaalin kuten monikerroksisen aaltopahvin pakkaaminen tyhjiöpussiin ja pussin imeminen tyhjiöpumpulla saa aikaan tyhjiöeristeen.
  41. tiiliseinän alavarvissa oleviin tuuletusaukkoihin muoviputken muuraaminen, jotta jyrsijät ja hyönteiset eivät pesisi ulkoseinäeristeissä ja vaurioittaisi höyrysulkumuoveja, mahdollisia tyhjiöeristeitä sekä pääsisi näiden kolojen kautta asuntoon sisälle.
    • tuuletusputki kannattaa sijoittaa yläviistoon ja seinärakenteen puoleinen pää putkea tulpata ja porata putken päähän sivureikä, jotta tuulisilla keleillä ilmavirta ei puhalla kohti tuulensuojalevyä, vaan ilmavälin suuntaan. Niin tuuletusputki kuin avoin ilmavälikin syö tuulista johtuen vähitellen tuulensuojalevyä puhki.
  42. Joissain muissakin ulkovuoraustavoissa, kuten pysty lomittaislaudoitus, jää oravanmentäviä rakoja. toinen yleinen on räystäät Näiden rakojen tukkiminen lähtökohtaisesti laudanpaloin (ei jyrsijäverkoin).
    • höyrysuljettu rakenne, jossa ilmanvaihtojärjestelmä, ei tarvitse kuin hyvin pieni eristerakenteiden sisäinen ilmanvaihto, mikä käytännössä realisoituu jo esimerkiksi ponttilautojen rakojen kautta.
    • esimerkiksi räystäsrakojen peittäminen laudalla tai listalla
      • vesikatteen kondenssivesimuovin toimintamekanismi perustuu ilmiöön, että välikaton mahdollisesti kostea ilma kohoaa lomitetun kondenssivesimuovin lomaväleistä vesikatteen alapintaan (jatkaen matkaansa harjapellin lomasta taivaalle, tehden tilaa uudelle välikaton ilmalle), joten tämä rakennusmääräysten mukainen rakenneratkaisu perustuu aksioomaan/edellytykseen, että välikatto tuulettuu tällä periaatteella.
      • mikäli rakennuksessa höyrysulku, välikaton tehotuulettamisen vuoksi päätykolmioissa olevien tuuletussäleikköjen sisäpuolelle suljettavat ilmaventtiilit. Tai päätykolmioiden etupuolille säleikköä vasten linnunpöntöt.
      • mikäli rakennuksessa aaltopeltikate sekä alapaneloitu räystäiden alapinta, voi kondenssivesimuovin ja pellin välisen tuuletusilmakierron siitä häiriintymättä väliaikaisesti irrottaa seinänpuolimmaisen paneelilaudan ja kiilata/tunkea seinän yläreunan ja kondenssivesimuovin alapinnan välinen ilmaväylään kivivillasoirot (seinäpalojen palo-osastoivuus, mutta silti ilmanläpäisevyys välikatolle). Tällöin välikaton passiivisen ilmanvaihdon pysyessä yllä, myöskin tuulisilla keleillä välikaton keskilämpötila pysyy lämpimempänä, jolloin yläpohjan eristävyys pysyy parempana.
  43. Vanhan rakennustavan mukainen umpinainen ryömintätila, jossa on sokkelissa tuuletussäleikköjä (maaperän kosteuden poistamiseksi, on toiminut sillä periaatteella, että nämä säleiköt tukitaan syksyisin ja avataan keväisin.
    • vaihtoehtoinen ratkaisu näkyvien ilmavuotojen (sisätilasta sekä ulkoa ryömintätilaan) tukkiminen ja sitten ilmanvaihdon imuventtiilin tuominen ryömintätilaan. Tällöin samalla toteutuu maaperän radonin poisto, koska laminaarinen ilmavirta huoneilmasta ryömintätilaan päin täysin estää radonin nousun maaperästä huoneilmaan.
    • sokkeliseinämien sisäpintojen lisäeristäminen esimerkiksi ohuella XPS-levytyksellä. Sivupontitetut s=600 -levyt kannattaa asennusmukavuuden vuoksi pätkiä ryömintätilan korkeuden mukaan, ponttien jäädessä pystyyn, ei vaaka-asentaa. Kiinnitysmassatäpät (tai kiinnityslaastiräpät) sokkelin pintaan, josta kohdistaminen eristelevyn pintaan ja levytys molempiin esimerkiksi laastikammalla.
      • Ei uretaanivaahdolla, koska se paisuu, ja tarjoaa jyrsijöille kulkuväylän, jos uretaanilla, tällöin tehdään reikäporalla kiinnitykohdan aukot levyihin, jotka täytetään uretaanilla, jotta uretaaniankkurointi kestää jähmettymisvaiheessaan asennuksenaikaista pientä liikettä vaurioitumatta.

Kylmätilojen kaakelointi[muokkaa]

Kosteiden tilojen remontointi sisältyy energiansäästöön, sillä poikkeustilojen aikana rakenteiden jäähtyessä kosteiden tilojen LVI-tekninen toiminta saattaa muuttua siitä mitä keksijä/tuotteistaja/valmistaja/suunnittelija/markkinoija on kuvitellut, mikä saattaa aiheuttaa selittämättömiä rakennevaurioita, joista kaikki osapuolet pesevät kätensä ja asiakas jää kuin nalli kalliolle.

Sama kosteuden kapseloitumisilmiö, joka tapahtuu mikrosementin kanssa ilman lattialämmitystä, tapahtuu kosteiden tilojen sertifikaatin mukaisessa vesieristyksessä kaakeloinnissa. Kosteus imeytyy kapillaarisesti lasipintaisten kaakeleiden saumauslaastin kautta kiinnityslaastiin sekä kaakelin keraamiseen takapintaan, joka on kapillaarinen. Lisäksi harvakseltaan lämmitettävien tai osan vuodesta kylmillään olevien tilojen (kuten ulkosaunatilat, kesämökit) rakenteet elävät ilman kosteus- ja lämpötilavaihteluiden takia, aiheuttaen mm. säröjä laastisaumoihin sekä kaakeleiden putoilua. Tavanomainen sertifioitu vesieristys ei sovellu tällaisiin kohteisiin.

  1. kosteaksi kylmätilaksi tarkoitettavan vesieristämättömän höyrysuluttoman betonipinnan tai mineraalipinnan tai keraamisen pinnan jyrsiminen/pinnan viimeistely/muotoilu halutulla tavalla ja puhtaaksi imurointi tai pesu
    • vaihtoehto 1: kaakelimaalipinta.
      1. kaakelimaalattava pinta pohjustetaan kaakelimaalia imemättömäksi eli huokosten tukkiminen. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi usealla reilusti ohennetulla kerroksella polyeteenilakkaa (lievästi elastiseksi jäävä venelakka). Kyllästyskäsittelyn annetaan kuivaa ennen seuraavan levitystä. Tavoitteena huokosten tukkiminen, ei pinnan massaaminen.
      2. pinnan karkeahionta, pesu ja kuivaaminen
        • kaakelimaali reagoi vähäisenkin pinnankosteuden kanssa, ei välttämättä vaikuttaen lopputuloksen laatuun, mutta parempi varmistaa kuivuus ja puhtaus.
      3. kaakelimaalin huolellinen levitys, minkä jälkeen haihtumiskemikaalit ovat sen verran vahvoja, että huone kannattaa ilmatiivistää erilleen oleskelutiloista.
        • vettä eristävä rajapinta jää seinämän pinnaksi, jolloin vesi ei kapseloidu.
        • pienehkö rakenteen eläminen ei vaikuta {ei avaa tausta materiaalin syvälti tukossa olevia kapillaarisia huokosia), mutta silmin havaittavat halkeamat pinnassa täytyy tietysti käsitellä (esimerkiksi halkeamaväliin itsestään imeytyvällä polyeteenilakalla, pinta lakkabensiinillä kuivaten).
    • vaihtoehto 2: kaakeleiden silikonikiinnittäminen.
      1. kosteaksi kylmätilaksi tarkoitettavan vesieristämättömän höyrysuluttoman betonipinnan tai mineraalipinnan tai keraamisen pinnan jyrsiminen/pinnan viimeistely/muotoilu halutulla tavalla ja puhtaaksi imurointi tai pesu
      2. kaakeleiden (isokokoiset kaakelit kätevämpiä) kiinnittäminen silikoninokarein tai lievästi elastiseksi jäävällä ankkurointimassalla.
        • ensin pikku nokareet; kaakelin painaminen ankkurointikohtaan; esimerkiksi nitriilikäsineellä silikonin painaminen nokareiden kohdilta ankkurointipintoihin kunnolla kiinni, mutta ei tarpeettoman lavealti nokaretta levittäen; uusi nokare kaakeliin tai taustapintaan edellisten kohtiin; paikoilleen painaminen saumojen suoralinjaisuus varmistaen.
        • lattiapintoihin (joihin kohdistuu pistemäisiä kuormia) tiheämmälti nokareita, kuitenkin huolehtien, ettei keraamiset pinnat silikonoidu umpeen. Paksumpien lattiakaakelien käyttö kompensoi nokareiden tihentämistarvetta.
      3. kaikkien saumojen saumasilikonoiminen ankkurointisilikoninokareiden kiinnitysten valmistuttua (silikonin/ankkurointimassan kuivaminen voi viedä jopa useamman päivän, pääasia, että kaakeliankkuroinnit pysyvät vakaina niiden päällä asentamistoimien jatkettaessa, joten silikonilänttien ei periaatteessa tarvitse olla läpikotaisin kuivia.
        • ts. reunateippauksin rajaaminen; sauman umpeen silikonointi; sauman siklaaminen erityisellä kumisella profiilisiklillä tai esimerkiksi voiveitsen pyöreällä kärjellä; saumateippien irrottaminen; silikonisauman pinnan sekä rajojen viimeistely "paksuun" saippuavesiliuokseen kastetulla hanskallisella tai paljaalla sormella erittäin kevyellä kosketuksella ja vakain vedoin liippaamalla. Linjaintyökalusta on apua sormivedon pitämiseksi vakaana ja suorana.
      4. silikonisaumojen kovetuttua mahdollisten roiskeiden siklaaminen pois esimerkiksi mattoveitsenterällä tai puukonkärjellä.
        • vettä eristävä rajapinta jää seinämän pinnaksi, jolloin vesi ei kapseloidu.
        • isommatkaan taustapintojen kosteus-/lämpötila-elämiset eivät vaurioita kosteiden tilojen vesieristystä.
        • muurahaisten kolot tukitaan (esimerkiksi lisä-silikonoimalla)
          • muurahaisten pitämiseksi poissa voidaan nokareiden väleihin ripotella pöytäsuolaa.
        • pistekuormien (kuten lekan tipahtaminen vahingossa kaakeliin) aiheuttamat pintavaurioituneet laatat leikataan ja siklataan saumoineen irti ja korvataan ehjällä.
      5. satunnaisten lattialämmitysten toteuttamiseksi voidaan kaakelointivaiheessa jättää joidenkuiden kaakelien alle jättää ilmanpuhallusaukko(-ja) (läpimenot metalliheloin) sekä toisaalle vastaavan yhteispoikkipinta-alan verran ilmanpoistoaukkoja. Puhallus esimerkiksi hiustenkuivaajalla (minimiteholla). Tällöin huolehdittava, että silikonisaumat jäävät kaakelien välin korkeudelle eivätkä laskeudu kiinnitystaustaan asti ja että kaakelointi kiinnitetään tarpeeksi koholle taustastaan (esimerkiksi kiinnittäen kaakelisaumojen kulmakohtiin lievästi elastiset korotuspalaset, samoin muualle sopivasti ripotellen tällaiset nopat, joilla vakioidaan tämän ilmavälin paksuus sekä huolehditaan kaakelilattiaan tarvittava liikuntavara ja tukireaktion homogeenisuus).
    • vaihtoehto 3: lappolattialämmitys
      • lattian tasausvaluun (lattian kaadon laastikerros) vedetään tyhjentymiskelpoinen (sisäpinnastaan ei metallista, vaan esimerkiksi ohutta komposiittiputkea tai jopa esimerkiksi silikoniputkea) lämminvesikiertoputkisto siten, että putki toisesta päästään nousee kiukaan vastaiselle seinälle kiukaan vesisäiliön keskikorkeudelle ja toisesta nousee tätä matalammalle korkeudelle seinässä, josta putki päättyy seinäankkuroituun vesihanaan, jossa puutarhaletkun pikaliitin. Seinäankkuroidun vesihanan alapuolelle on mahduttava peseytymisvesisaavi.
        • kiukaanvastainen pää liitetään puukiukaan vesisäiliön keskivaiheille asennetun ylimääräisen hanallisen läpivedon jatkeeksi. Vesisäiliön sisäpuolelle läpimenoon asennetaan L-koukku alaspäin, joka lattiaputkistoa hieman paksumpi putkenpätkä ulottuu pohjalle asti (alemmalle tasolle kuin peseytymisvesihanan läpimenoputken alareuna). Paksuudella huolehditaan ettei lattialämmitysputkeen kantaudu ja kuivettuaan jämähdä irtorakeita.
      • saunan lämmitysvaiheessa (lattialämmitysputkiston molemmat hanat kiinni) kiukaan kuumavesisäiliö täytetään yli em. läpimenon korkeusaseman.
      • veden lämmettyä ja sanomisen alkaessa avataan aluksi seinäankkuroitu puutarhaletkuliittimellinen hana (ilman letkua), sitten kiukaan vesisäiliön puoleinen hana siksi aikaa että vettä alkaa virrata seinähanasta.
      • lattian lisälämmittäminen saunomisen aikana onnistuu avaamalla kiukaan vastaista hanaa hetkeksi aikaa taikka kunnes peseytymissaaviin alkaa virrata lämmintä vettä.
        • koska kiukaan vesisäiliön sisäinen L-koukku ulottuu pesuvesihanaläpimenon alareunaa alemmas, pesuvesisäiliön tyhjeneminen peseytymisen yhteydessä ei ilmaa ja katkaise lattialämmitysputkiston lappoa.
        • periaatteessa lattilämmitysjärjestelmän seinähanan kautta voidaan myös valmiiksi lantrata peseytymissaavin kylmä pesuvesi lämpimäksi taikka hyödyntää tätä hanaa kiukaan hanan sijaan kuumaveden otossa.
      • pakkaskelien varalta lattialämmitysputkisto voidaan tyhjentää liittämällä puutarhaletku seinähanan jatkeeksi, jonka letkun avoin pää viedään peseytymistilan lattiaa alemmalle korkeustasolle. Kun kiukaan vastainen hana nyt jätetään auki, tyhjenee sekä kiukaan säiliö että lattian lämminvesikiertoputkisto lapon (sifoniefekti) myötä joutuisasti ja kokonaan (tietysti jos L-putki on huomattavan paksu ja/tai ei pystysuorasti alaspäin, lappo ilmautuu ja katkeaa muutaman ruokalusikallisen ennen vesisäiliön kokonaan tyhjentymistä, mutta lattiaputkisto silti tyhjenee vedestä täydellisesti). Hanat voidaan esimerkiksi jättää auki (kunnes kiukaan vesisäiliön seuraavan täyttökerran yhteydessä kiukaan säiliön vastainen hana käännetään kiinni).

lämmitysenergian kesken loppumisen bufferoimismenetelmä[muokkaa]

Keski-Euroopassa syksyn 2021 aikana energioiden hinnat alkoivat kohota hallitsemattomasti. kyseinen trendi johtui siitä, että energiaa ei kyetty tuottamaan/toimittamaan niin paljon kuin sitä ruvettiin tarvitsemaan. Varsinkin talvisin, kun rakennusten lämmitystarve sekä ajoneuvoilla {mm. sähköautoilla} ajelutarve lisääntyy ja teollisuuden tuotanto vuosilomien jälkeen normalisoituu sekä Internet-serverit alkavat rouskuttaa, sähköntarve kasvaa. Sikäli kun energian toimituksia ei aleta säännöstelemään (esimerkiksi sähkökatkoin), vaan markkinamekanismin (kysyntä vs. tarjonta) annetaan normaaliin tapaan tasapainottaa hintoja, ne karkaavat hyvin korkealle tasolle. Tällöin teollisuuden lisäksi kaikki kotitaloudet joutuvat rationalisoimaan/minimalisoimaan mm. omaa jatkuvaa energiantarvettaan.


Menetelmässä osa huoneiston huoneista poistetaan aktiivisesta käytöstä (muunnetaan puolilämpimiksi varastotiloiksi, joihin väliaikaisesti varastoidaan mm. huonekaluja muista huoneista, jotta ruokakunnan kaikki jäsenet mahtuisivat asumaan ahtaammin.

  1. aluksi varmistetaan, että vesikiertoisen lämmitysjärjestelmän kiertovesi ei jäädy helposti. Lisätään kiertoveteen glykolin omaista aiton jäähdyttimeen tarkoitettua pakkasnestettä (joka ei vaurioita putkistoja eli edistä putkivuotojen riskiä putkiston normaalitasosta).
    • Tällä ehkäistään esimerkiksi veden jäätymisen ja sulamisen aiheuttama putkensisäinen jännitys, mikäli tulee odottamattoman kovia pakkasia ja rakenteissa on esimerkiksi kylmäsiltoja. Tai on jokin muu ongelmatilanne, kuten ikkuna raollaan.
    • Veden kierrettyä putkistossa muutaman tunnin ja pakkasnesteen pitoisuuksien tasaannuttua, valutetaan esimerkiksi patterin ilmausventtiilin kautta kiertovettä pakastepussiin, jonka pussin pintaan on esimerkiksi kaksipuolisella teipillä kiinnitetty lämpötila-anturi. Kiertovesinäytepussi jäädytetään pakastimessa, minkä jälkeen pussi esimerkiksi sujautetaan pariin villasukkaan ja asetetaan kylmälaukkuun tai jääkaappiin hitaasti jäähtymään. Tarkkaillaan lämpötilan muutosta, voidaan esimerkiksi piirtää lämpötilakuvaaja ajan funktiona.
      • Pussin pintalämpötila alkaa nousta, kunnes kiertovesijääkimpale alkaa sulaa, jolloin pintalämpötilan kohoaminen hidastuu tai pysähtyy, ja kun kaikki jää on sulanut, lämpötila tasoittuu jääkaapin sisälämpötilaan.
      • kriittiseksi jäätymislämpötilaksi "valitaan" lämpötila sulamisprosessin loppuvaiheesta.
  2. valitaan käytöstä poistettavat huoneet. Lähtökohtaisesti huoneita kannattaa poissa käytöstä sen mukaan, missä on eniten ulkoikkunapinta-alaa suhteessa huoneen lattiapinta-alaan ja ei ilmanvaihdon poistoilmaventtiileitä.
    • Mikäli poistoilmaventtiili on, mutta juuri kyseinen huone, kuten vaatehuone, haluttaisiin poistaa käytöstä, varmistetaan, ettei kysymyksessä ole ilmanvaihtimen/huippuimurin ainut poistoilmakanava ja poistetaan tämä imuventtiili käytöstä eli suljetaan se. Muutoin muun huoneiston lämpimämpää ja kosteampaa ilmaa siirtyy oviaukon sekä sisäseinien väleistä tällaiseen huoneeseen ja se saattaa kondensoitua ulkoseinien viileämpiin sisäpintoihin.
  3. käytöstä poistettavien huoneiden ikkuna-aukot kannattaa peittää esimerkiksi XPS-eristelevyin tai useilla kalvomaisilla pinnoilla. Ikkuna-aukkojen sisäreunoihin teipataan leveä pakkausteippiä ja niiden varaan pingotetaan tuorekelmusta höyrysulkupinta. Tällä ehkäistään sisäilman kosteuden kondensoituminen / härmistyminen ikkunan sisäpintaan. Mikäli ikkunassa on raitisilmaventtiilisysteemi, tuorekelmuun tehdään esimerkiksi teippivahvisteinen sormenpaksuinen reikä
  4. huoneen korvausilmaventtiili suljetaan kokonaan taikka erittäin vähän auki, jotta huonekohtainen sisäilman paine mysyisi vähintään ulkoilmaa alemmalla tasolla ja enintään samana kuin muun huoneiston, ja toisaalta jotta oven availun huoneeseen valuttama kosteampi ilmapilvi tuulettuisi pois.
    • mikäli ilmanpaine jäisi korkeammaksi kuin ulkoilman, puolilämmintä ilmaa vuotaisi seinärakenteiden ilmavuotojen kautta pihalle, mikä talvisaikaan helposti kondensoisi vettä eristeisiin.
  5. säädetään huoneen lämpöpattereiden termostaatit alimmalle tasolleen (sulanapitilämpötila).
  6. varmistetaan, että väliseinien ja katon välinen sauma on tiivis.
    • rakenneratkaisusta riippuen siihen saattaa olla jätetty joko seinän tai sisäkaton liikuntasauma.
    • nämä ilmavuotokohdat voidaan ilmatiivistää (liikuntasaumaa häiritsemättä) kapealla uretaanieristevedolla (hieman elastiseksi jäävää uretaanilaatua käyttäen)
  7. varmistetaan, että käytöstäpoistettavan huoneen sisäoven karmin ja oviaukon välinen tiiviste on vähintään kohtuullisen ilmatiivis. Lisäuretanoidaan tarvittaessa.
  8. tiivistetään esimerkiksi teippikiinnitteisellä O-rengastiivisteellä huoneen sisäoven yläsauma sekä molemmat sivut, jotta tarpeetonta passiivista ilmakonvektiota oviaukon välysten kautta tapahtuisi vähän. Sitä tapahtuu mikäli ilmarakoja huoneistoon päin on useilla eri korkeuksilla.
    • mikäli oven yläpuolella on erityinen ilmaventtiili muualle huoneistoon, sisäovi tiivistetään kauttaaltaan.
    • etenkin jos huoneistossa on parkettilattia, ilmakonvektiota käytöstä poistetun huoneen ja muun huoneiston välillä esiintyy jalkalistojen takaa lattian alta väliseinien alitse, tästä syystä valitaan lattiantasa ilmakonvektioiden korkeudeksi mielummin kuin ylemmät korkeusasemat.
    • varastohuoneen sekä muun huoneiston ilmojen laatujen erilaisuus jonkin verran voimistaa niiden sekoittumusta toisiinsa (entropia)
  9. järjestellään huoneeseen muualta huoneistosta tieltä poistettavat huonekalut ja esimerkiksi päivisin tarpeettomat pedit siten, että niitä pystyy sieltä tarvittaessa kätevästi noutamaan käyttöönkin.
  10. pyritään availemaan tällaisia sisäovia harvemmin, jotta niiden huoneiden sisäilmat pysyisivät kuivina/pintoihin kondensoituneet kosteudet haihtuisivat.
    • huoneissa oleileminen (kostea uloshengitysilma) herkistää kondensoitumista.
  11. mikäli puolilämpimän huoneen vastaiset sisäseinät eivät ole eristettyjä (esim. lasivilalla äänieristys), ne kannattaa väliaikaisesti lisäeristää puolilämpimän tilan puolelta, jolloin väliseinärakenteiden lämpötilat pysyvät korkeampina ja sisäilman kondensoitumisriskiä väliseinissä ei ole.

Kikkoja poikkeusoloissa selviytymiseksi[muokkaa]

Yhteiskuntajärjestelmät ovat harmonisesti toimiviksi viritettyjä huolellisesti suunniteltuja ja erittäin monimutkaisia ja monipuolisesti toiminnallisia kokonaisuuksia. Mm. Suomen lakia on säädetty toistasataa vuotta nykyisen elämänmuotomme pitämiseksi yllä muuttuvien ympäristöolosuhteiden keskellä.


Yhteiskuntajärjestelmät ovat harmonisia moraalisia ja teknisiä kokonaispaketteja, jolloin järjestelmän romahtaminen yhdestä kohtaa romauttaa sen monista muistakin kohdista. Esimerkiksi Suomen valtio on perustettu ja edelleenkin perustuu kristilliseen arvopohjaan, moraalikäsitykseen, etiikkaan ja toimintakulttuuriin. Tästä viitteenä esimerkiksi Suomen siniristilippu sekä Suomen vaakuna (joka on muuten käytännössä sama vaakuna kuin Israelin pääkaupungin Jerusalemin vaakuna). Vaakunassa komeileva Suomenleijona kuvaa ns. Juudan Leijonaa (Raamatun Jeesuksen Kristuksen vanhatestamentillinen lisänimi), miekka (sama kuin mm. Suomen poliisin tunnuksessa) Raamatun Sanan miekkaa tai esivallalle kuuluvaa järjestyksen ylläpitämisen miekkaa (Paavalin toteamuksesta 'esivalta ei turhaan miekkaa kanna'), todennäköisemmin Raamatun Sanan miekkaa, sillä sapeli kuvaa Ottomaanien Valtakuntaa vastaan taistelemista. Leijonateemaa alettiin käyttää vaakunoissa Keskiajalla ottomaanien valloittaessa Keski-Eurooppaa. Heuristisesti tarkastellen Suomen valtion olemus, eli se ilmiö mitä maamme puolustusvoimien on määrä puolustaa, kytkeytyy vahvasti tai täysin kristilliseen arvopohjaan. Arvopohjasta kumpuaa moraalikäsitys, etiikka ja elämäntapa. Näiden muodostamat puitteet mahdollistavat Suomen lakien realisoitumisen yhteiskunnassa sillä tavoin kuin ne on säätämishetkellä eli alunperin eli tosiasiallisesti suunniteltu ja tarkoitettu realisoituvan. Siinä vaiheessa kun ne realisoituvat eri hengessä kuin alunperin on ollut tarkoitus, kysymys on oikeusjärjestelmän korruptoitumisesta. Hypoteettisena skenaariona, jos Suomen oikeusjärjestelmä implementoitaisiin johonkin muuhun kulttuuriin (erilaiseen arvopohjaan, moraalikäsitykseen, etiikkaan ja elämäntapaan), esimerkiksi Romaniaan, se luonnollisesti realisoituisi toisenlaisena, eikä välttämättä olisi siellä lainkaan toimintakykyinen, ja luultavasti samoin kävisi esimerkiksi Sveitsin oikeusjärjestelmän implementoimisessa Suomeen.


Miten toimintakykyisenä yhteiskuntajärjestelmä pysyy yllä vaikeina aikuoina kuten LAMA, riippuu ensisijaisesti arvopohjan, moraalikäsityksen, etiikan ja ylipäänsä arkielämän toimintakykyisyydestä yksittäisissä perheissä so. kotitalouksissa. Seuraavassa esimerkinomaisesti muutama kikka kohtuullisen elintason ja sitä kautta toimintakyvyn ylläpitämiseksi poikkeusoloissa.


  1. vedenkulutuksessa säästäminen {veden säästämisen prioriteetilla, toissijaisesti lämpöenerian säästämisen prioriteetilla}
    • juoksevan veden käyttämisen integroiminen mökkielämästä tuttuihin kannettavan veden käytön menetelmiin, jolloin ajoittaiset tai pitkäkestoisemmat vesikatkot eivät ole niin ongelmallinen asia.
    • veden pitäminen steriilinä käyttämällä kansia vesiastioissa, metallisia astioita ja kauhoja, hopealusikoiden sijoittamista veteen likoon (hopea vaikuttaa veteen disinfektiivisesti)
    • aerosolin (paineistetun veden kihhtyminen pienen reiän ansiosta, jolloin ilma hajottaa nopeudeltaan ison vesisuihkun aerosolipisaroiksi) hyödyntäminen esimerkiksi käsisuihkukapuloissa ja käsienpesuhanoissa. Tällainen aerosoliventtiili on todennäköisesti toteutettavissa esimerkiksi hankkimalla päätteeseen tai letkunpäähän sopivan tulpan, johon poraa ensin isolla metalliporanterällä kartiomaisen syvennyksen, sitten sen pohjalle mahdollisimman ohuella poranterällä läpimenoreiän. Sitten syventää välikoon poranterällä tämä ohut (korkean virtausvastuksen) reikä mahdollisimman lyhyeksi osuudeksi.
    • saippuan vaahtoannostelija, jotta huuhteluvettä ei juurikaan kuluisi pesuaineliuoksen itsensä poispesuun esimerkiksi käsistä. Vaahtoava pesuaineliuos laimennettavissa.
    • lumen ja sadeveden kerääminen talteen, mikä edellyttää tarpeeksi laadukasta vedenpuhdistusmenetelmää, kuten esimerkiksi 'life-straw'.
      • Esipuhdistaminen esimerkiksi asettamalla sadevesirännien syöksytorvien alapäähän elintarvikekäyttöön soveltuva suodatinkangas vahvikeverkkoineen, minkä jälkeen annostellaan yläpäästä ränniin raekooltaan ylöspäin hienoneva suodatushiekkapilari. Desinfiointi esimerkiksi juomaveden otsonaattorilla tai keittämällä.
      • Veden kokoaminen esimerkiksi höyrynsulkumuovittamalla hiekkalaatikko tai muu vastaava kenttä.
      • Veden kokoaminen rwaawcr-teltan avulla [Rain-Water-And-Also-Wind-Collecting-Rim; 'rocker-teltta'], jossa iso kevytpressu pingotetaan joka kiinnityslenkistään hieman avarammalle puiden väliin kiristettyjen liinojen varaan tasaiseen kireyteen, sitten pudotetaan varovasti muutama pienehkö mukulakivi, jotka kerääntyvät pressun keskivaiheille ja pyöritellään ne alhalta päin stabiiliksi rykelmäksi stabiloimaan pressun leoatusta tuulella, muodostaen ison suppilonaisen katoksen. Sen jälkeen keskimmäisen kiven alapuolelta lämmitetään pressuun pistemäisesti sytkällä mahdollisimman pieni reikä, jonka alapuolelle sadevesiämpäri.
      • sininen pressu kerää linnunkakkaa, ilmeisesti siitä syystä että ainakin merkittävä osa lintulajeista pyrkii ensisijaisesti kakkaamaan veteen mikäli mahdollista, ja ovat tottuneet, että ylhältä katsottuna siniset ovat maaston vesilammikoita.
      • jos vettä sataa esimerkiksi yksi milli, tällöin sitä saadaan yksi litra per vaakatasoinen neliömetri.
    • veden kerääminen ilmasta ilmankuivaimella
  2. vaihtoehtoiset sähköjärjestelmät. (ks. myös kikka 9).
    • polttomoottoriautoissa oleva akun laturi tuottaa tyhäkäynnillä noin 0,5 kW teholla noin 14 V tasavirtaa.
    • moottoripyörien ja skootterien polttomoottorien akkulaturit tuottavat saman 14V latausjännitteen ja antavat lataustehoa noin 70-100 W.
    • 12-15 VDC:n sähköjärjestelmä on siinä mielessä 230VAC:a käytännöllisempi, että sille eli auton tupakinsytytinkäyttöön on tarjolla kohtuuhintaisia sähkökojeita ja komponentteja, kuten sulakkeet, ja 12V ei aiheuta mitään sähköiskua ihmiseen. Toisaalta pitkät siirtoetäisyydet ja ohuet johdot alentavat isotehoisten laitteiden (iso virta aiheuttaa ison resistanssin) vastaanottamaa jännitettä enemmän kuin 230VAC. 12V järjestelmä on käytettävissä verkkovirran kanssa lomittain yksinkertaisesti (polttomoottorin akun miinusnapa kaadoitetaan ja plusnapa viedään kaapelilla käyttökohteeseen; maksimi tasavirta otettavaksi pistorasian maadoituksen kautta on periaatteessa vähintään sama kuin kyseisen pistorasian sulakkeen koko, mikäli rakennuksen sähköliitokset ovat hyvässä kunnossa eivätkä esimerkiksi virheellisten komponenttien käyttämisen myötä sähköjärjestelmään jääneistä sähkökemiallisista metallipareista johtuen hapettuneita. Ainakin rakennuksen maadoituskiskolta on turvallista noutaa tasavirtajärjestelmän miinusnapa ja tällöin samaan yhteyteen kannattaa sijoittaa 12V sulakerasiakin.
      • 12V järjestelmässä, mikäli sähköä tuotetaan keskeytyksettä (esim. polttomoottoriajoneuvolla), kannattaa huonekohtaisesti olla niiden tarvitseman kWh/vrk määrän mukaan olla pieni edullinen puskuriakku kuten moottoripyörän akku, sulakerasioineen, jotta latausvirran suuruus ja samalla siirtokaapelien resistanssin vaikutus antotehoon olisi vähäinen.
        • tällainen järjestely mahdollistaa vähäisen 12V tasavirran ammentamisen auton perävaunun pistokkeesta (esimerkiksi kun parkki- ja takavalot on leditetty, sitä isompaa sähkövirtaa kyseinen sulake antaa ottaa perävaunupistokkeesta.
      • autoon voidaan esimerkiksi moottoritilaan tai tavaratilaan turvallisesti ankkuroiden integroida lisäakkuja, jotka sulakkein voidaan rinnankytkeä pääakkuun (kaapelointi tavaratilaan esimerkiksi auton ulkopohjan ja takapuskurin sisäisten poistoilmasäleikköjen kautta).
      • 12V sulakkeen pystyy liittää virtapiiriin periaatteessa myöskin ilman rasiaa, pelkin naaras-liittimin, joissa oikosulkusuojat.
    • aurinkopaneeli on periaatteessa järkevä olla 12V järjestelmänä, jolloin niitä pystyy rinnenkytkemään latausregulaattoriin monia ja sähköakkuja pystyy siirtelemään ja hyödyntämään silloin kun sähköä tarvitsee.
      • sijoituspaikkoina vaikkapa leikkimökin tai grillikatoksen tai autokatoksen tai huusin katto, leikkipuiston keinun kate, vedenpinnan tuntumassa (mutta kuitenkin piilossa sen alla), katonharjan linja, aurinkolippamarkiisina, raja-aitana, näkösuojana, hirviaitana.
    • puolestaan 230VAC siniaaltoinvertteri on siinä mielessä kätevämpi, että se mahdollistaa pitkät siirtoetäisyydet vähäisellä tehohäviöllä sekä kiinteistön olemassaolevien sähkökytkentöjen hyödyntämisen (sähkön syöttäminen pistorasiasta sisään, kun päävirtakytkin on kiinni, jolloin virta tavoittaa kaikki pistorasiat syöttöpistorasian sulakkeen rajoittamalla maksimiteholla; mekaaninen sulake ei tunnista "kumpaan auuntaan vaihtovirta on matkalla", mutta häiriönsuojausmekanismilla varustettu pikasulake-sähkökaappi tunnistaa eikä välttämättä salli virran jakoa kyseisen sulakehaaran pistokkeita laajemmalle osalle asuntoa). 230 VAC invertterin käytön rakennuksen vaihtoehtoisena virranlähteenä aikana ei kotivakuutus varmastikaan ole voimassa, sillä etenkin pikasulakkeiden kanssa on olemassa potentiaalinen mahdollisuus kytkeä vahingossa samanaikaisesti verkkovirta päälle, jolloin invertteri ylikuormittuu (oikosulun omainen tehontarve, tavallisesti ylikuormituksesta aiheutuu automaattinen invertterilaitteen sammutus, epätodennäköisesti invertterilaitteen vaurioituminen).
      • 'pure sine wave' on suositeltavampi kuin porrasmainen 'modified sine wave', koska esimerkiksi USB-muuntajat toimivat nykyaikana "hakkuriperiaatteella", jotka eivät toimi porrasmaisella aallolla. Jääkaapit ja pakastimet, joissa ei uudenaikaista elektroniikkaa, toimivat modifioidulla sunuaalto-vaihtovirralla. Yleisesti ottaen moottorit hurisevat hieman voimakkaammin (esim mikroaaltouunit, isotehoiset työkoneet) modifioidulla siniaallolla, ja lämpenevät hieman tavanomaista enemmän, mutta periaatteessa käyvät normaalisti modifioidulla sinilläkin.
      • mahdollisesti kätevämpi on hyödyntää useaa pienitehoista puresinewave invertteriä karavaanareiden hyödyntämien 10 kW myllyjen sijaan, jolloin invertterisähkönsyöttö kodin pistorasioihin voidaan toteuttaa varsin yksinkertaisesti sulakekohtaisesti, jolloin kyseisen suljetun sulakeportin ohella voidaan muilta osin käyttää verkkovirtaa tavalliseen tapaan.
        • tällöin yksinkertaisesti syötetään pikkuinvertteristä virta seinään johdolla, jonka molemmissa päissä on maadoitettu pistoke (taikka toisessa päässä esimerkiksi e27 lampunkanta tai vaikka keraamisen sulakepesän kansikierre). Sähköturvallisuuden vuoksi invertterin tällaista pistoketta ei tule käsitellä molemmin käsin ja syöttöpistokkeet kytkeä sellaisiin pistorasioihin, jotka eivät ole lasten ulottuvilla. Suljettu pikasulake on syytä lukita asentoonsa esimerkiksi pikkuruuvilla ja tussimerkinnällä.
    • 5V USB-virtaan perustuva varajärjestelmä saattaa olla kätevä sekin, sillä USB-powerbankit ovat käytännöllisiä ja turvallisella USB-virralla toimivia lisälaitteita on melko runsaasti markkinoilla.
      • tällöin kannattaa yleisemminkin keskittää USB-sähkövirtakäyttöisiin sähkökojeisiin kuten esimerkiksi yöpöydän ja olohuoneen valaisimiakin saattaa olla USB-käyttöisiä.
  3. kerosiinikattovalot
    • sähkökattovalon irroittaminen väliaikaisesti ja tavallisen myrskylyhdyn kiinnityskohdasta paljastuvaan koukkuun ripustaminen. Mikäli voimavalolyhty, kettingillä hieman alemmas pudottaen katon kuumenemisen vähentämiseksi sekä roihahtaneen voimavalolyhdyn ulos kiikuttamisen nopeuttamiseksi.
      • (kerosiini = lamppuöljy)
      • toimintakuntoisen myrskylyhdyn paloriski on hyvin pieni. Voimavalolyhtyä sen sijaan ei saa jättää valvomatta.
      • oleellisia määriä mikrohiukkaspäästöjä (savuttava liekki) syntyy mikäli palovoimakkuus säädetty väärin. Muutoin kynttilän eli parafiinin polttamiseen verrannollinen.
    • kynttilälyhdyn käyttäminen läikkyvän steariinin vuoksi lähinnä tunnelma-/koristevaloina.
    • lyhdyn ripustaminen räystään alle avattavan ikkunan eteen, ulkopuolelle amppelikoukkuun, huonetta valaisemaan.
  4. retkivalojen (mm. teltan valaistuskäyttöön tarkoitetut) käyttäminen kattovalojen paikoilla
    • telttavalaisimen kiinnittäminen riippuvan kattovalon varjostimen alle vaihtoehto sinänsä.
    • käytön hyötynä mm. kyseiseen valotyyppiin usein integroitu aurinkopaneelilaturi sekä mahdollisesti usein toistuvien sähkökatkojen häiritsemättömyys kotioloissa.
  5. vähittäismyynnissä on myöskin e27 -kantaisia lamppuja, jotka normaalitilanteen ohessa kytkeytyvät valaisemaan omalla akkuvirrallaan verkkovirran napojen ollessa "nollattu" eli maadoittaen sähköisesti yhteen kytketyt.
    • tällainen automaattinen napojen nollaus saattaa sisältyä joidenkin automaattisulakekaappien ja/tai vikavirtamoduulien ominaisuuksiin. Kokeilemalla selviää.
    • pöytävalo tms pistorasiaan kytkettävä valo syttyy esimerkiksi pyörittämällä metallilangan pätkän molemmat päät pistokkeen urosnavan ympärille tai vaikkapa kiristämällä pyykkipojalla nämä urosnavat kahden kolikon väliin.
  6. ajastettavat paristokäyttöiset LED-kynttilät / jouluvalot
    • niiden erittäin pieni virrankulutus keskeinen syy
    • ajastaminen mahdollistaa tällaisen kiristevalaisun automatisoinnin.
    • henkilökohtainen lähivalo
    • useammista kynttilävaloista muodostaen pöytäkohtainen valo esimerkiksi sanomalehden lukemiseen tai ruokailuun.
  7. ilmanvaihdon optimoiminen
    • ilmanvaihdon tärkein funktio on poistaa hiilidioksidia ja muita kaasumaisia epäpuhtauksia https://www.verkkouutiset.fi/rajoituksia-lievennetaan-maskisuositus-muuttui/huoneistosta
      • optimoitavissa liesikuvun kaltaisilla mekanismeilla, joissa pistemäiset kohdepoistot
      • esimerkiksi vessanpöntön jäteilman imeminen USB-käyttöisellä mikropumpulla onnistuu tiivistämällä valkoisella ilmastointiteippinauhalla (lämmin, nanopinnoittamaton) pöntön huuhteluvesisäiliön yläpuolisen posliiniluukun sauma, ilman mikroimun silikoniputki samalla teippikaistaleen teippauksen yhteydessä sauman kohtaan puskuun liittäen. Imu jakaantuu imuputken suulta teipin takana posliiniluukun väljän puskusauman syventymään. Tällöin mikroimu imee pierunhajut pois huuhteluvesisäiliön ylivuotoputken kautta tehokkaasti erittäin vähäisellä virrankulutuksella ja hiljaisella pumpulla.
    • ilmanvaihdon toiseksi tärkein funktio on rajata ja poistaa ylimääräistä ilmankosteutta huoneistosta (mm. peseytymistiloista kantautuva)
      • kantautuminen periaatteessa rajattavissa sisäovilla ja kosteudenpoisto toteutettavissa ilmankosteuden poistajalla.
    • ilmanvaihdon kolmanneksi tärkein funktio on ylläpitää pientä alipainetta. Rakennuksen ilmanvuotoluvun n50 suuruudesta periaatteessa riippuu se, miten hyvin tämä alipaineen ylläpitäminen onnistuu.
      • Jos rakennus vuotaa liikaa, ylimmän kerroksen katonrajan korkeudella vallitsee merkittävin ylipaine, jolloin ilma virtaa kaikista mahdollisista rei'istä rakennuksen rakenteiden sisään, jäähtyy ja kondensoi vettä sinne, vaikka rakennuksen lattianrajassa vallitsisikin alipaine ja ilma virtaisi, kuten on parempi, ulkoa sisälle päin siellä. Varsinkin monikerroksisissa rakennuksissa potentiaalinen ongelma ("kuumailmapallo-efekti").
      • pienten ilmavuotojen olemassaolon pystyy toteamaan imuilmanvaihtojärjestelmässä niin, että kun huoneiston ylimmässä korvausilmaventtiilissä ilmavirta edes vähän puhaltaa ulkoa sisälle päin, venttiilit eivät ole liian auki suhteessa ilmanvaihdon käyttötehoon, eikä haitallisten ilmavuotojen ongelmaa esiinny. Jos huoneiston ylimmässä korvausilmaventtiilissä ei ilma puhallu vähääkään sisäänpäin, huoneiston katonrajassa vallitsee ylipaine. Väliaikainen ylipaine voi tietysti johtua esimerkiksi siitä, että tuuletetaan tai tulisija päällä ja ilmanvaihto siksi keskeytettynä. Pitkäaikainen, rajenteita vaurioittava ylipaine esimerkiksi siitä, että korvausilmaventtiilit on säädetty liian auki tai/ja siitä, että ilmavuotoja on kriittisellä tavalla liikaa.
      • merkittävät ilmavuodot voidaan paikantaa pintalämpömittarilla tai lämpökameralla (tarkastelemalla ulkoseinärakenteiden sekä ulko- että sisäpinnan puoleisia lämpötiloja kylmällä ilmalla, eli esimerkiksi yöllä):
        • viileä sisäpinta ja samassa kohdassa viileä ulkopinta viittaa periaatteessa ongelmattomaan ilmavuotoon pihalta sisäänpäin.
        • viileä sisäpinta ja samassa kohdassa lämmin ulkopinta viittaa ongelmalliseen kylmäsiltaan.
        • lämmin sisäpinta ja samassa kohdassa lämmin ulkopinta viittaa erittäin ongelmalliseen ilmavuotoon sisältä ulospäin.
      • ilmavuodot tilkitään höyrynsulun välittömästä läheisyydestä, sisäseinien puolelta lämpöeristettä (seinärakenteen koko eristyskerroksesta/eristävyydestä enintään 1/4 voi olla sisäseinän puolella höyrysulkua, kuten joissain valmistaloissa on (lisäksi joissain valmistalossa on myöskin kaksien höyrysulkumuovien väliin pullotettuja seinäeristekerroksia), mutta paras on, että höyrysulku tulisi jäämään kovaa paneelipintaa vasten, jolloin jyrsijät eivät jyrsi sitä rikki (kuten heti tapahtuu mikäli höyrynsulku on esimerkiksi pystykoolauksen ja vaakaruoteen rajapinnan syvyydelle, jolloin sen molemmin puolin on eristemateriaali). Sisäkaton ilmavuodot pystyy välikatolta käsin tukkia esimerkiksi höyrynsulkuteipillä sekä pistooliuretaanilla. Seinän ilmavuodot pystyy ulkoseinän puolelta korjaamaan (tuulensuojalevyn paikallisesti leikaten ja väliaikaisesti poistaen ja sen takaisen eristeen pois leikaten, sitten pistemäisiä vuotoja umpeen teipaten ja/tai vuotavaa saumaa pistooliuretaanilla tilkiten).
        • lankun ja höyrysulun puskujen tiivistäminen kyljistä kapeilla uretaanisaumoilla (höyrysulun niittailun ja paneelien naulailun aiheuttamien reikien ilmavuotojen tilkitsemiseksi) jälkikäteisesti. Villojen palauttaminen paikoilleen vasta uretaanin jähmetyttyä.
      • kun rakennuksen ilmavuotoja on kyllin tukittu, katonrajassakin alkaa tavanomaisella ilmanvaihdon käyttöteholla vallita alipaine, jolloin runkorakenne pysyy terveenä ja mahdollisesti kostunut runkorakenne pääsee haihtumaan kuivaksi (välikaton juuri tätä skenaariota varten tarkoitettujen tuulettumismekanismien vaikutuksesta).
    • ilmanvaihdon neljänneksi tärkein funktio on rajata ja poistaa epäpuhtauksia (mm. mikrobit) ilmasta
      • periaatteessa korvattavissa paikallisin ilmanpuhdistimin, kuten dummy.
    • ilmanvaihdon viidenneksi tärkein funktio on osallistua huoneilmaston ylläpitämiseen edellämainittujen seikkojen lisäksi sopivan sisälämpötilan osalta yhdessä lämmitysjärjestelmän termostaattien kanssa.
      • ilmanvaihdolla melko merkityksetön rooli (ellei huoneen/huoneiston lämmitys perustu ylilämpöiseksi esilämmitettyyn korvausilmaan).
  8. kylmien lattioiden lisäeristäminen sekä toisaalta varastotilan tyhjentäminen levittämällä mattojen alle hieman pienemmät lisämatot.
    • myöskin mattojen imuroinnin efektiivisyys paranee "korvausilman" virratessa alemman maton lävitse päällimmäistä mattoa imuroidessa.
  9. pitkään säilyvien ruoka-aineiden puskurivarastot.
    • 'first-in-first-out' periaate. Esimerkiksi varastokaappien täyttömahdollisuus takaa.
    • mikäli esimerkiksi pakastimessa on joutotilaa, kuivaelintarvikkeita kannattaa säilöä sinne pois jaloista.
      • mm. jyrsijöiltä ja tuhohyönteisiltä suojaaminen yksinkertaisesti
    • esimerkiksi ruisleipien halkioiden irrottaminen toisistaan ennen pakastusta ja sitten pakastaminen "prässiin" (esimerkiksi sopiva määrä leipiä johonkin väliin ahtaen jäätymisen ajaksi, tai sitten 'imurimanööverillä' prässääminen.
    • varta vasten kaapin hankkimisen sijaan kannattanee harkita pakastimen hankkimista, ja kun, niin (kaappiväliin sijoitettavaksi tarkoitetun) pystypakastimen, sillä niissä ei lauhdutin ole integroitu ulkokylkiin kuten arkkupajastimissa, vaan on kaappipakastimen alla tai takana, mikä tarjoaa mahdollisuuden lisäeristää kaapin muita ulkokylkiä, jolloin jääkaapin sähkönkulutus jopa yli puolittuu.
      • periaatteessa jääkaappia sekä pystypakastinta voisi lisäeristää sisäkyljistäänkin (esimerkiksi yläpinta, alapinta, ovi) vastaavalla hyödyllä (jollain hygieenisellä eristeellä kuten alumiinipinnoitettu XPS-levy).
      • Tällöin täytyy huolehtia, ettei vahingossa peitä kylmäkoneen jäähdytysputkia/-pintoja eikä termostaatin anturin kohtaa.
    • Kuivaelintarvikkeiden varastoiminen mm. tuholaishyönteisiltä suojaan esimerkiksi 2 litran suljettavissa pakastepusseissa (minigrip-periaate), joiden sisään pakastepussin kokoa oleva kartonkiarkki (esim. 2 litran suljettavat pakastepussit ovat usein mitoiltaan A4-kokoa):
      • kun molemmille puolille kartonkia mitataan sama määrä elintarviketta ja ylimääräinen ilma poistetaan suljettaessa, tapahtuu tukireaktio, jossa pussi pysyy litteänä ja ryhdissään. Tällä tavalla elintarvikepakkauksen pystyy esimerkiksi varastoimaan litteisiin väleihin, kuten pystyssä kirjahyllyssä, sekä sujauttamaan ystävän postiluukusta sisään.
      • voi myös imeä minigrip-pussi tyhjiöksi "imurimanööverillä":
        1. täytetään pussi elintarvikkeella ja suljetaan se ilmatiiviisti.
        2. valitaan ilmatiivis suojakalvollinen teippi, kuten alumiiniteippi, josta muotoillaan kolikon kokoinen tilkku.
        3. avataan tämän tilkun suojakalvo puoleenväliin ja teipataan se säilöntäpussin kylkeen.
        4. pistetään neulalla reikä säilöntäpussin kylkeen teippitilkun teippaamattoman osan alapuolelle.
          • mikäli pussitettu kuiva-aine on niin hienoa, että pussia on vaikea imeä yhden reiän kautta tyhjiöksi aineen tukkiessa reiänkohdan, voidaan pakkausvaiheessa pyssiin sijoittaa esimerkiksi pumpulityyny, jota vasten imureikä sitten tehdään.
        5. imetään imurilla varovasti (imurin kahvan ohivirtausläppää hyödyntäen imun alussa) pussi alipaineiseksi.
          • mahdollista muotoilla pussi haluttuun standardimuotoon, esimerkiksi suorittamalla alipaineistamisimuvaihe laatikon kuten varastointilaatikon pohjalla.
        6. lopuksi pyyhkäistään sivuttaisliikkeellä imurin suulakkeella tilkun teippipinta kokonaan kiinni (suojakalvo samalla sujahtaa imurin roskasäiliöön).
  10. Muumilaakson vakioeväs
    • Muumilaaksossa, jossa eläimet ovat hillereistä ylöspäin puhetaitoisia, heitä on hankala pistää lihoiksi, mistä syystä esimerkiksi Muumimamman lihakastike ei tosiasiassa sisällä lihaa eikä kanakastike kanaa, vaan periaatteessa pelkkää kastikelientä.
    • sekoita sula rasvatilkka sekä teelusikallinen tai kaksi vehnäjauhoja tasaiseksi seokseksi muumimukin pohjalla.
    • kuumenna seos sihiseväksi ja sitten lisää siihen halutunmakuinen puolikas liemikuutiota ja täytä muki hanavedellä ja/tai maidolla ja/tai kermalla.
    • lämmitä mikrossa, jolloin seos vähitellen suurustuu kastikkeeksi, välillä tasaiseksi sekoittaen.
    • tarjoillaan esimerkiksi keitettyjen perunoiden kanssa.
  11. Joulumuorin puuroriisi ja risottoriisi.
    • riisissä elävä bacillus cereus -bakteeri ei desinfioidu riisiä keittämällä, mistä syystä jäähtynyt riisi saattaa pitemmän päälle aiheuttaa ruokamyrkytyksen. B. Cereus-bakteerin itiöiden pastörointi vaatii korkeampia lämpötiloja, jollaisiin päästään paistamalla rasvassa/ruokaöljyssä kuiva riisi.
      • käytännössä riisille suoritetaan UHT-pastörointi eli iskukuumennus, eli "noin sekunti 1350C:ssa", mikä riittää kaikkein haastavimman Bacillus Cereus alalajin itiöiden tuhoamiseksi täysin.
    • Korvatunturilla nimittäin ei perinteisesti ole ollut käyttöä jääkaapeille, mistä syystä ilmaston lämmetessä, Joulumuorin keittämä riisi ei säily enää kauaakaan Pukinpajan höyläpenkeillä, vaan saattaa aiheuttaa ruokamyrkytyksiä kiireisille tontuille.
    • sulata sopiva määrä rasvaa kupissa, lisää kuiva riisi kuppiin ja sekoita rasva sen pintaan tasaisesti esimerkiksi ravistelemalla kannella peitettyä kuppia.
    • riisipuuron osalta kuumenna mikrossa puuroriisejä, kunnes ne sihisevät. Keitä normaalisti. Ylimääräinen rasva jää keitinveden pintaan kellumaan.
    • risottoriisin osalta kuumenna mikrossa puuroriisejä hitaammin ja muutaman sekunnin pidempään. Tällöin enemmän rasvaa ehtii imeytyä riisien kuitujen sisään, estämään niiden puuroutumista keitettäessä. Keitä ja paista normaalisti.
    • valmis ruoka on steriiliä ja kunnollisessa astiassa säilyy pitkään lämpimässäkin aiheuttamatta ruokamyrkytyksiä.
  12. tiskien tiskaaminen "pelkällä kuravedellä"
  • tiskiharjalla esipuhdistettujen tiskien pääpesu pyyhkimällä ne saipuoimattomaan haaleaan veteen esikostutetulla mikrokuituliinalla. Jälkihuuhtelu esimerkiksi taikinakulhossa (vähäinen vedentarve)
  1. portable-käyttövesikaivo (esimerkiksi saippuattoman likaveden kierrätys takaisin juomavedeksi)
    • ämpäri, jonka sisään kiinnitetään esimerkiksi silikonilla ämpäriä matalampilaitainen kulho, kuten taikinakulho. Tämän kulhon laidan yli asetetaan (ämpärin pohjasta kulhon pohjalle ulottuva) tekstiili, kuten mikrokuituliina.
    • nyt kun ulompaan ämpäriin lisätään kuravettä, sisempään kulhoon alkaa mikrokuidun kautta kapillaarisesti "vuotaa" esipuhdistunutta vettä.
    • esipuhdistetun veden suodattamiseksi juomaveden puhtaustasolle on olemassa monia erilaisia helppotoimisia armeija- ja retkeilykäyttöön suunniteltuja laitteistoja, kuten life-straw (ja vastaava "vesileiliversiona"), joiden osmoosipuhdistuskalvoilla voidaan suodattaa jopa viruksia.
      • mikrobien määrät likaisessa tiskivedessä alkaa lämpimässä muutaman tunnin seisoessaan kuitenkin kohota ja alkaa tuottaa "ruokamyrkytyskemikaaleja" veteen, jollainen vesi sivumakuineen ei kelvanne enää juotavaksi, tosin muunlaiseksi käyttövedeksi edelleen. Paitsi tämän estämiseksi, niin yhtälailla tiettyjen rasvalaatujen esisuodattumiseksi paremmin kannattaa likavesi jäähdyttää esimerkiksi jääkaapissa ennen sen esisuodattamista.
  2. mini-tiskikone pikkutiskeille
    • tiskien asettaminen esimerkiksi taikinakulhoon ja täyttö pesuvedellä esi-likoamaan.
    • esiliotusveden sekoittaminen sauvasekoittimella (kulhon pohjaa vasten asettaen), tyhjääminen ja täyttö mahdollisesti kuumennetulla ja mahdollisesti saippuapitoisella tiskivedellä. Sekoittaminen. Sen tyhjääminen; huuhteluvesitäyttö; sekoittaminen; tyhjääminen; kuivaksi valutus; valumavesien tyhjääminen, puhtaiden tiskien tyhjääminen takaisin astiakaappeihinsa.
  3. kylmiöhuoneen tai -kaapiston tai poistoilmalämpöpumpun tai ilmalämpöpumpun tai ilmankosteudenkerääjän modulointi puhkaisemalla jääkaapin kylkeen kiertoilman tulo- ja menoaukko (jääkaapin sisätilan ylä- ja alareunaan, tai -pintaan) säädettävin sulkuventtiilein.
    • esimerkiksi uretaanisukkaeristetyn putkituksen veto jääkaapista kohteeseen (alempi putki lattiatason kautta, jotta passiivinen kierto jääkaapin kautta tehostuu)
    • prosessin lämpöenergia (~sähkön ottoteho) siirtyy kokonaisuudessaan huoneilman lämmöksi. Maksimi-suorituskyky on se mikä on jääkaapin ollessa käynnissä.
      • muina aikoina jääkaapin tavanomainen käyttö tukkimalla läpimenoreiät esimerkiksi villalla tai solumuovieristeellä ja pyöreillä alumiiniteipinpalasilla sisäpinnassa.
  4. tarvikkeiden kulumisen ennaltaehkäiseminen
    • ulkomaalipintojen pesu sekä niitä vasten hipovien oksien katkominen
      • pöly kerryttää humusta, joka kerryttää kasvustoa, joka vaurioittaa kaalipintaa sekä siirtää kosteutta ilmasta maalin läpi materiaalin sisään.
    • vaatteiden ja muiden tekstiilien likaantumisen ehkäisy pesemällä iho paremmin;
    • vaatteiden kulumisen ehkäisy
      • varmistusompelemalla tavanomaisesti ratkeavat saumakohdat,
      • karkottamalla koit yms. huoneistosta ja/tai minigrippussittamalla/laatikoimalla vaatteet hyllyillä,
      • pesemällä vaatteet hellävaraisilla pesuohjelmilla (vaatteita myllyttävien pesuohjelmien sijaan)
      • kuivaamalla vaatteet narulla, telineessä, henkarilla tai tasolla (kourakaupalla kuitua puhtaista vaatteista irrottavan rumpukuivaamisen sijaan)
    • käsittelemällä huoneistossa olevia "katselupintoja" kuten silmälasit, kännykät, tabletit, TV:n ja tietokoneen näytöt, kromiset ovienkahvat ja vesihanat, posliinipinnat, peilit, ikkunoiden sisälasit, kiiltävät maalipinnat (esim kodinkoneiden pintoja) jne. paikallisesti autojen nanopinnoitteella.
      • myrkytön keraaminen liukas polymeerikalvo suojaa materiaalipintoja naarmuilta ja mikroskooppiselta lialta, pidentää visuaalista käyttöikää.
      • levitys esimerkiksi lateksisormikkaan avulla: sormenpää pesuaineessa kastaen, sitten sillä kiillotettava pinta kastellen, lopuksi mikrokuituliinalla kuivaksi pyyhkäisten ja liukkaaksi kiillottaen
      • huom. käsiteltyyn pintaan ei sen jälkeen enää tartu teipit eivätkä välttämättä hyönteisetkään pysty niillä kävelemään.
    • saranoiden ja muiden liikkuvien osien öljyäminen asianmukaisesti (mm. silikoilla, öljysuihkeella, voiteluöljyllä, vaseliinilla tms) ja vapaan liikkuvuuden varmistaminen
      • esimerkiksi repsottavien ikkunoiden ja ovien saranoiden kuluneet ruuvinreiät voi tulitikuin liimatikuttaa tai porata ja puutapittaa, jolloin saranan saa oikaistuksi.
      • karmeihin ahtaasti sopivia ovia taikka karmeja voi olla varaa höylätä, hioa tai sahata väljemmiksi
        • sahalla väljistäminen onnistuu tiukentamalla ensin klossipalan eli uhripalan eli esimerkiksi laudan sahalla madallettavaa pintaa vasten, sitten joko ohuella käsisahalla tai sitten esimerkiksi värisevän monitoimikoneen sahalla sahataan väli sahanterän leveyden verran auki.
    • kiinnittämällä huomiota tuotteiden pintamateriaalien ja tekstiilien laatuun ja huollettavuuteen ennen ostopäätöksiä.
  5. tavarankuljetuskapasiteetista huolehtiminen
    • sähköpotkulaudalla sekä polkupyörällä kuljettamiseen potentiaalinen kuljetustapa on vetovarrellinen matkalaukku.
      • pysyy sähköpotkulaudan päällä vakaasti, painopisteen pysyessä matalalla.
      • kaksi tällaista laukkua kiinnitettävissä polkupyörän tarakan sivuille, painopisteen pysyessä matalalla.
    • polkupyörään integroitava maitokärrymäinen sivuvaunu tai perävaunu
      • ohjattavuus pysyy hyvänä, vaikka sivuvaunun molemmin puolin olisi pyörät (pikalukitus polkupyörän runkoon), mikäli niiden nivelletty kiinnitys vakautetaan polkupyörän taka-akselin kanssa yhdensuuntaisesti ja samalle pystytasalle.
      • potentiaalisesti mahdollista apumoottoroida sivuvaunun jompi kumpi pyörä.
      • pikalukittava sivuvaunu tarjoaa mahdollisuuden kuljettaa useiden satojen kilojen lasteja polkupyörän avulla. Pyöräilyn leppoisuuden ylläpitämiseksi toisellekin puolelle polkypyörää kannattaa sijoittaa sivuvaunu. Tällöin itse polkupyörän sähköavusteisuus on käytännöllisin apumoottorointitapa.
      • Eräs mahdollinen ratkaisu "raskaan perävaunuyhdistelmän" polkupyörällä sähköavusteisesti kuljettamiselle saattaisi olla olisi sähköavusteisen pyörän taka-akselin ankkurointikohdan vasemmalle sivustalle poikittain ankkuroitu auton pallopäinen vetokoukku (vetokoukun korkeudelle). Peräkärryn puomin poikittainen lisäpuomi siten, että vedettäessä kärryä soratien oikeanpuoleisessa rengasurassa polkupyörällä ajaen, kärry kulkee moottoriajoneuvon normaalissa oikeanpuoleisessa ajourassa, tosiasiallinen puomi pyöräilijän vieressä.
        • Tällainen (jäykistetty) sivuttaiskiinnitys ei "kankea polkupyörää kumoon", vaan polkupyörää sivusuunnassa vääntävä momentti rajoittuu peräkoukun pallopään etäisyyteen polkupyörän painopisteeltä.
        • kaatumisen varalta alkuperäisessä puomissa pehmustetta sekä kyseisen puomin keskilinjalla esim. 10 cm korkeudelle ulottuva peräkärryä jarruttava kampa tai kumitassu.
        • autolla sekä mönkijällä vedettävät laitteet periaatteessa käytettävissä.
      • kolmantena ratkaisutapana taka-akselin tuntumaan nivelletty tavanomainen polkupyörän tavarankuljetuskärry, jonka pohjalevyn alapuolella takana vastaavanlaisen nivelen kiinnittämismahdollisuus.
        • mahdollisuus koota pitkähkö juna, joka ei oio mutkia.
        • kaatuessa pyörällä, perävaunut rymähtelevät siksakkiin tai matomaiseksi letkaksi polkupyörän kanssa, perässä on kuitenkin jokseenkin paljon massaa.
      • neljäntenä riksa.
      • Todennäköisesti käytännöllisin ja käyttöturvallisin olisi polkupyörän taka-akselin vasemmalle puolelle nivelkiinnitetty metrinen tangonpätkä, joka normaalissa pyöräilyssä on käännettynä pystyyn tai vaakaan, ja vetoajossa ankkuroidaan kärryn puomiin poikittain taikka vinottain. Vaikka molemmin puolin polkupyörän taka-akselia, kahden aivan tavanomaisen maitokärryn vetoon vierekkäin (tangot kiinnitetään esimerkiksi pujottamalla ne maitokärryjen etureunan päistään avoimien vaakaputkien sisään taikka vaakaputkien eteen hitsattujen holkkien sisään, joissa molemmissa holkeissa esimerkiksi ruuvikiristeinen salpaus.
        • keskeisin riski, että koska maitokärryjen etureuna on lähellä maitojärryjen renkaiden akselia, äkkijarrutettaessa polkupyörällä, molemmat kärryt pyörähtävät polkupyörän etusivuille kärryjen etulaidat pyörää vasten. Jos taas kärryt ovat pitkänomaisemmat, tällaista pyörähtämisreaktiota ei tapahdu. Kaaduttaessa pitkänomaisten maitokärryjen omat tukijalat (edessä ja takana) vastaavat maahan. Maitokärryjen pituutta suunnitellessa kannattaa valita vähintään sen verran pitkä kärry, että poikkisuuntaisten vetotankojen irrottaminen ja pujottaminen holkeista onnistuu helpolla kärryjen pyöräyttämisliikkeellä. Kiinnittämisen ja irrottamisen kätevöittämiseksi kannattaa holkit asentaa kärryn työntelytangon puolelle eli takalaidan runkoputken kylkeen.
          • maitokärryt ovat tällöin etupainoisia ja riippuen kuorman jakautumisesta sivusuunnassa, jarrutettaessa kärryjen uloimmaiset tukitassut osuvat maahan. Jotta tällaisella kärry-yhdistelmällä pystyisi "pakittaa", kärryjen takareuojen kytkeminen molemmista päistään vaakasuunnassa nivelletyllä pyörän taka-akselin pituisella tangolla toisiinsa. Tällainen nivellys, mikäli välys on vähäinen, periaatteessa jäykistäisi kärryjen etureunat sattumasta maahan äkkijarrutettaessa, mutta häiritsee epätasaisessa maastossa ajellessa.
      • kuudes vaihtoehto olisi myöskin kaksi vierekkäistä kottikärryä, joiden kahvatankojen päissä on laakeroidut holkit poikittaiselle tangolle. Kyseisen tangon keskikohdassa on (vaakatasoisin akselein) kaksoisnivelletty liitospala, joka kytketään polkupyörän tarakkaan. Pakittamisen kätevöittämiseksi (jotteivät renkaat ala erkaantua toisistaan) kottikärryt voidaan kytkeä toisiinsa keskirenkaiden metallirunkojen väliin sidotulla köydellä, mutta poikittaistangon ollessa jäykkä, pakitus onnistuu ketterästi ilman lisäosiakin.
        • tällainen systeemi kulkisi hallitusti huomattavan epätasaisillakin sekä upottavilla pinnoilla, esimerkiksi metsäpolulla. Ankkurointipisteen ollessa polkupyörän taka-akselia korkeammalla ja lastin painopisteen lähellä renkaita, ajotuntumassa (ajotasapainon pysyminen, hidastuvuus sivukallistaessa pyörää, lapsen kuljettamisen takaistuimella kaltainen tuntuma) on havaittava ero, johon tottuu. Lastikärryt eivät kallistu sisäkurvin puolelle käännyttäessä, jolloin, kottikärry-yhdistelmän pyörien ollessa keskemmällä, lasti periaatteessa kaatuu kurvissa helpommin. Kapeampi "akselileveys" toisaalta mahdollistaa kapeammilla poluilla ajelut. Ulkokurvikallistumisten välttämiseksi voisi poikittaistangon ympärillä tarakan runkoputkien yläpuolella olla sopivanpaksuinen silikonikaulus {paksuus eli kallistuvuus sellainen, että se mahdollistaisi täyden lastin polkupyöräkuljettamisen mahdollisimman vinolla pinnalla eli ts. vasta lastin painopisteen ollessa renkaan kitkapinnan tasalla, silikonihelma alkaa elastisesti tukeutua tarakan reunaan}. Kottikärry-yhdistelmä lisäksi oikoo käännöksissä hieman tavallista enemmän, koska polkupyörän tarakka "ylikääntää" sitä, mutta tähänkin tottuu nopeasti. Kottikärrynpyörän apumoottorointikin kumin pinnasta on periaatteessa yksinkertainen ratkaisu; hyödyllinen esimerkiksi metsäpolkuja pitkin oikoessa sekä kottikärryjen tavanomaisessa käytössä kävellen.
        • Kuudennen kuormankuljetusmenetelmän yksinkertaisuus {yksi tanko nivel-istukoineen}, käytännöllisyys {muunnostoimenpiteen helppous} ja funktionaalisuus {kohtuullisen ajotuntuman säilyminen, kulkevuus erilaisissa maastoissa, pakiteltavuus, ajoturvallisuus} tekee siitä varsin mielekkään ratkaisuvaihtoehdon.
    • polttoainepuskurivarastot (esimerkiksi Jerry-kanisterit)
      • alkuinvestoinnin jälkeen maksuton hyötypotentiaali
        • esimerkiksi mikäli ajoittamalla 40 litran polttoainetankkauksen myöhemmälle täyttämällä 20 litraa kanisterista säästäisi 10 snt/ltr, kertyy säästöä 6 eur/tankkauskerta.
    • polttoainetaloudellisuuden parantaminen
      • oikeat rengaspaineet
      • vierintävastukseltaan alhaisten kumien valinta.
      • taloudellinen ajotapa
      • optimaaliset ajonopeudet
      • autojonoissa, joiden keulassa raskas ajoneuvo, ajaminen.
      • ajoneuvon virtaviivaisuus
        • mm. auton pohjan levyttäminen virtaviivaisemmaksi
      • moottorioptimointi vähemmän kuluttavaksi.
      • hyötyajojen yhdistäminen
        • esimerkiksi muistivihkon avulla hoitamista odottavien asioiden ajojen järkeistäminen
      • tarpeettoman tarvikekuorman poistaminen kyydistä
      • suksiboksin korvaaminen ajoneuvon sisäisellä "hattuhyllyllä"/ kattokiinnityskoukuilla
      • auton ylläpito moottorin sekä ulkonäön osalta hyvässä kunnossa.
        • mm. ruostumisenalkuihin puuttuminen
        • pohjan kiveniskemiltä suojaaminen esimerkiksi pohjamassalla
        • lasi- ja peilipintojen erikoispinnoittaminen naarmuuntumisen ehkäisemiseksi.
  6. polttomoottoriauton adaptoiminen rakennuksen sähkö- ja lämpöenergian varavoimanlähteeksi
    • menetelmä kannattaa jalostaa niin käteväksi, että se on hyödynnettävissä myöskin tavanomaisessa kesämökin käytössä kesäisin.
      • mahdollisuus on joko jättää sähkö 12 VDC:ksi tai sitten muuntaa se 230 VAC. Molemmissa ratkaisuissa sähköä täytyy ensin johtaa ulos auton akulta paksuilla kaapeleilla. Seuraavassa ratkaisuehdotus tämän toteuttamiseksi turvallisesti.
        • auton kylkeen, kuten puskurin pintaan, kaksi suojaläpällistä 16A ulkopistorasiaa (huom: paripistorasiassa näiden pistokkeiden napoja ei tavallisesti pysty eriyttämään toisistaan). Toiseen pistorasiaan tuodaan akulta (sähkö-suojaputkessa) positiivinen ja toiseen pistorasiaan negatiivinen napa. Käytännössä tällöin molempien liitäntäjohtojen paksuudet tulee mitoittaa vähintään 16A * 3 = 48 ampeerille. Oheisen linkin taulukon perusteella käytännössä 10 mm2 tai 16 mm2 riittäisi. Sulakepidin plus-navan yhteyteen, sulakekoko on valittava pistorasian ja jatkojohtojen kapasiteetin mukaan eli 40 ampeerin sulake.
          • oheisessa tasasähköjärjestelmässä siis sekä pistorasian kaikki kolme napaa että invertterin tai muun pääteyksikön tulopuolen pistokkeen kaikki kolme napaa ovat rinnankytketyt. Tällöin kummankaan puolen liittäminen epähuomiossa normaaliin 230 VAC -vaihtovirtaan ei aiheuta kuin korkeintaan sulakkeen palamisen, ei vaaratilannetta.
        • edellisen linkin taulukon perusteella käynnissä olevan auton 14 V syöttöjännite antaa yht. 6 m jatkojohdoin (yht. 48 mm2) 30 A virralla noin 12 V käyttöjännitettä. 40A sulake palaisi vasta, kun laitteiden tehontarve aiheuttaa jännitteen aleneman (todennäköisesti alle kojeiden/invertterin minimi-käyttöjännitteen. Näin ollen sulake ei palaisi ensisijaisesti laitteiden paljoudesta johtuen, vaan laiteviasta tai oikosulusta, kuten kuuluu. Sulakekoko 40A näin ollen soveltuisi hyvin tällaiseen järjestelmään.
          • maksimi ottovirta 30-40 A ottoteholla 360-480 W. Tämä on sama mikä auton laturin tavanomainen latausteho tyhjäkäynnillä. Näin ollen auton akku ei vahongossa tyhjenisi auton ollessa pitkäaikaisestikin kytkettynä tällaiseen järjestelmään.
        • 230 VAC olisi helppokäyttöisempi (helpommin integroituva, funktionaalisempi) auto-varavirtajärjestelmä. Tällöin auton lisävalokytkennöissä hyödynnettävän releen taakse yksi isompi tai kolme pienempää siniaaltoinvertteriä ja niistä kustakin omat upotettavat pistorasiat esimerkiksi muovisen takapuskurin kylkeen.
          • Kolme valovirtapistoketta mielummin kuin kolmivaihevirtapistoke, koska mikäli sellainen laitetaan, ongelmaksi mahdollisesti tulee, että tällaisen kautta syötetään virtaa kiinteistön sähköverkon niihin osiin, joissa on kolmivaihevirtaa käyttäviä moottoreita kuten esimerkiksi isot työkoneet sekä vesi-ilmalämpöpumput. Niissä käämit palaa koska kolmivaihe ei ole synkronoitua. Valovirtapistokkeiden kautta kolmivaiheista virtaa on mahdollista eriyttää niihin osiin kiinteistön sähköverkkoa, joissa ei ole kolmivaihevirtamoottoreita, vaan sellaisia kolmivaihevirtalaitteita (mm. sähkökiuas sekä liesi), jotka eivät tarvitse synkronoitua virtaa.
          • Mikäli lisävalokytkentöjen relemoduulissa ei ole sulakepaikkaa, sellainen pää-sulakerasiamoduuli tietysti tarvitaan. Myöskin kullekin siniaaltoinvertterille kannattaa asettaa erilliset sulakerasiat, jotta kolmivaihevirtaa käytettäessä ei vahingossa pimenisi kerralla koko kiinteistö. Releen ohjausvirta tuodaan sellaisesta virtapiiristä autossa, joka on käynnissä ainoastaan moottorin käydessä, esimerkiksi ilmastointijärjestelmä, ja tällaisen releen taakse, invertterikohtaisten sulakerasioiden eteen, kytketään erillinen lisäakku.
            • Tämän lisäakun ansiosta varavirran hetkellistä tehoreserviä sekä ylipäänsä kWh-kapasiteettia on tarvittaessa enemmän käytettävissä. Enemmän tehoja tarvitsevien laitteiden, kuten liesi ja sähkökiuas, lämminvesivaraaja, käytön aikana kannattaa auto pitää käynnissä.
            • Lisäakun oma kapasiteetti on käytettävissä jatkuvasti, lisäakun tyhjetessä sen jälleenlataaminen voidaan aloittaa "lennosta" moottorin käynnistyksen jälkeen, jolloin laturin sekä käynnistysakun virta kytkeytyvät automaattisesti mukaan.
            • tyhjän lisäakun latautumisen maksimi ottovirtaa on syytä reguloida esimerkiksi vastuksella, mikäli releen pääsulake jatkuvasti palaa (yhdistetty virranotto laturista ja starttimoottorin akusta tyhjään lisäakkuun sekä kiinteistön tarpeisiin ylittää käytettävän releen koon).
            • auton 230 VAC -valovirtapistokkeista kiinteistön sähköverkkoon, joka ei ole valtakunnanverkkossa, (mm. jäätymis ja sulamisvaurioiden ennaltaestämiseksi välttämätöntä) varavirtaa on järkevintä tuoda sellaisten läpällisten pistokkeiden kautta, joiden sulakekoko on lähinnä invertterin maksimi antoa, sillä kyseinen sulake tietysti rajoittaa maksimi ottotehon.
              • pistoke, jota kautta virta syötetään, kannattaa pikkulasten takia pienellä ruuvilla, teipillä tai nippusiteellä kiinnittää pistorasian läppään. Jännitteiseen pistokkeeseen koskeminen aiheuttaa sähköpaimenesta tutun vaihtovirtasätkyn lisäksi oikosulun näiden metallitappien välille (18 mm välimatkalle), ja mahdollisesti tällaisen paikallisen kudosvaurion. Pikkulapsi sen sijaan saattaisi tarttua molemmin käsin pistokkeen metallitappeihin, mikä olisi hengenvaarallista. Jännitteellisen pistokkeen ankkuroiminen pistorasian läppään on turvallisuuden tasoltaan suunnilleen vastaava kuin nykyisten seinäpistorasioiden liitinteikien sisäiset suojaläpät, mistä syystä toteutus tässä kohdassa kuvatulla tavalla on periaatteessa soveltuva, vaikkakaan ei virallinen. tarvittava uros-uros -jatkojohtomoduulit kannattaa olla hyvin lyhyitä, esimerkiksi 10 cm pitkiä pätkiä. Nämä moduulit säilytetään lasten ulottumattomissa, kuten esimerkiksi asekaapissa.
      • rakennuksen matalapaineiseen kiertovesiputkistoon tarvitaan valitulle osuudelle (esim. lämminvesipatterien jakotukki) tulo- ja menopuolen rinnankytkentä Y-haaroin, joista lämmönkestävät letkut, joiden päissä naaras-pikaliittimet, joissa automaattiset sulkijat. Ei käsikäyttöisiä sulkuventtiilejä järjestelmään. Auton glykolikiertoiseen jäähdytysputkistoon (syylärille) tarvitaan syylärin putkistoon rinnankytkentä Y-haaraliittimin, joiden tyvessä voi suoraan olla vastaavat naaras-pikaliittimet automaattisin sulkijoin. Nämä liittimet suojassa/suojattuna likaantumiselta. Syylärin puolen virtauksen kuristinhana. Lisäksi tarvitaan esimerkiksi auton jäähdytysnesteen paluupuolelle suodatusseula, sillä rakennuksen kiertovesi voi olla vuosikymmeniä vanhaa ja sisältää ruostehiutaleita.
        • Letkut liittimineen ovat lepoasennossaan paineisia jäähdytysaineen tyhjentymisen letkuista välttämiseksi. Autossa vastaavasti. Rakennuksen letkut säilytetään pannuhuoneessa sisällä ja tuodaan läpimenoista auton luo. Kytketään auton lähtöihin (oikeinpäin esimerkiksi väri-indikaattoreiden perusteella) uros-uros -adapterien avulla, painaen rauhallisella nopeudella molemmat naarasliittimet adapteriin yhtäaikaa, jolloin automaattisista sulkimista matalapaineisemman puolen avautuessa ensin, adapteri täyttyy sekunnin murto-osassa nesteellä, jättämättä ilmakuplaa kumpaankaan putkistoon. Adapterissa sormilla tarttumista varten otepinta. Kierto käynnistetään kuristamalla syylärin kuristinruuvia.
        • Rakennuksen pääasiallisen kiertovesijärjestelmän ollessa pois päältä auton glykoli laimenee jakotukin osuuden kiertovedellä, säilyttäen kuitenkin lievän glykolipitoisuuden, sen ollessa päällä, laimenee lähes pelkäksi vedeksi. Rakennuksen puolella glykoli ei haittaa, vaan päin vastoin vähentää lämminvesikiertoputkiston korroosiokulumista (sekä sen, tosin epätodennäköistä, jäätymisputkirikon riskiä).
        • Irroitettaessa letkuja täytetään aluksi auton jäähdytinainesäiliö, sitten irrotetaan yksi kerrallaan kumpikin liitäntä aluksi rakennuksen puolelta adapteria, sitten auton puolelta. Adapterin avulla voidaan kiertovesi poistaa auton jäähdytysjärjestelmästä, jolloin järjestelmä ottaa jäähdytysnestettä säiliöstä lisää sen tilalle.
      • auton kuuma pakokaasu voidaan injektoida putken avulla rakennuksen alapuoliseen täyttömaahan, keskivaiheille rakennusta, lämmittämään rakennuksen pohjalaattaa, jolloin jäähtynyt jäännösilma poistuu mm. rakennusta kiertävän salaojaputkiston kautta. Pakokaasu voidaan myös tuoda esimerkiksi käyttövesipadan tai varaavan takan tai kamiinahellan palopesään taikka sisätiloihin varta vasten asennetun erillisen vaakatasoisen syylärilauhduttimen kautta (sisäilman passiivinen tai aktiivinen konvektiolämmitys) taikka lämpöätalteenottavan ilmanvaihtojärjestelmän poistoilmakanavaan taikka ilmalämpöpumpun ulkoyksikön taakse. Myöskin pakokaasun pneumaattista painetta eli liike-energiaa olisi periaatteessa mahdollista hyödyntää esimerkiksi imuilmanvaihdon/liesituulettimen/takkatuulettimen voimanlähteenä (mm. James Dysonin kehittämä bladeless fan -periaate).
        • siirrettäviä saavillisia vettä voi lämmittää lämmönvaihtimen, esimerkiksi pienen syylärilauhduttimen tai lämmönvaihdinkierukan avulla.
        • mahdollista on myöskin valuttaa virtaukseltaan kuristetun putken tai ylipäänsä ohuen putken kautta lämmitettävä vesi ylemmän korkeusaseman saavista alempaan pakokaasun virtausputken kautta koukaten. Lapon avulla, (kun vettä täynnä olevan putken sekä ylä- että alapää on lähtötilanteessa vesirajan alapuolella, äärimmäisen hidaskin virtaus onnistuu lapon katkeamatta).
          1. vesitiiviin alumiinipintaisen eristekulhon vesisaavin mittoihin valmistaminen onnistuu esimerkiksi seuraavalla menetelmällä. Tarvitaan alumiinipintaista XPS-eristettä, tuorekelmua, alumiiniteippiä sekä narua, pistooliuretaania sekä vesitiivistä ankkurointimassaa. Ja muovinen vesisaavi, mattoveitsenterä, viivotin/linjain sekä ruokaöljyä.
          2. aluksi pyörittele tuorekelmua useita kerroksia saavin ympärille melko tiukasti. Tasaa kelmun ylä- ja alareunat siististi saavin reunojen kanssa. Leikkaa kelmutus kohtisuoraan katki saavin ympäriltä.
          3. taita tämä viuhkanmuotoinen kelmusapluuna puoliksi (viuhkan puolet vastakkain) ja nämä puolet taas puoliksi vastakkain ja edelleen, kunnes taitoslinjojen etäisyys toisistaan on noin 5-10 cm.
          4. aseta sapluuna foliopintaisen XPS-eristeen pintaan ja hahmottele reunat sekä kohtisuorien taitoslinjojen paikat. Katki leikatut reunat kannattaa jättää pari senttiä sapluunaa leveämmiksi, kaarevat ylä- ja alareunat vähintään XPS-levyn paksuuden verran ulommiksi.
          5. viilletään toiselta puolen XPS-paneelia mattoveitsellä noin puoleen syvyyteen XPS-paneelia taitoslinjoista ja naksutellaan viillokset ehjän foliopinnan varaan.
          6. pyöräytetään aihio saavin ympärille keskeisesti eli lyhennetään sopivan pituiseksi eristemäisen kulhon ympärysmitta. Sidotaan narulla tukevasti paikalleen.
          7. käännetään tämä kulhoaihio ylösalaisin ja öljytään ämpärin pohjan kehä sekä vastaava XPS-paneelin folion näkyvä sisäkehä. Varoen suttaamasta öljyllä muuta aihiota. Uretanoidaan kohtisuoraan viilletyt raollaan olevat kyljen saumavälit pistooliuretaanilla umpeen, sotkematta XPS:n viilletyn puolen foliosoiroja, sekä rengasmainen uretaanidonitsi öljyttyjä pintoja vastaan.
          8. siistitään kylkiviiltojen uretaanitäytöt foliopinnan tasalle ja suojataan nämä uretaaniraidat folioteipillä. Irrotetaan uretaanidonitsi ja valmistetaan reunaleikkauksiltaan identtinen XPS-eristekiekko. Putsataan öljynjämät.
          9. istutetaan tämä eristekiekko eristekulhon pohjaan varmistaen, että saavin pohja vastaa siihen, eikä vedellä täytettynä saavi jäisi pelkistä reunoista kantamaan. Paikoillaan olevan kiekon pohjan myötäisesti viilletään mettoveitsellä kulhon sisäpuolinen (öljytty) alumiinipinta poikki ja poistetaan tulevan ankkurointimassattavan liimasauman vastainen foliosoiro.
          10. liimataan ankkurointimassalla kulhon pohja sekä viuhka-aihion kylkisauma umpeen, jotka liimasten kuivettua tasataan pintojen tasalle ja suojataan alumiinifolioteipillä.
          11. mikäli on tarkoitus hyödyntää eristekulhoa saavina ilman sisäpuolista muovisaavia, kieritellään rautalangasta rengasmainen vyyhti sekä ylä- että alapintaan kylkipintaa, jotka painetaan/upotetaan XPS-eristemateriaalin sisään pistooliuretaanilla upotusroilo täyttäen ja sen jähmetyttyä pinnat tasaten ja alumiiniteipinpätkin nämä ylä- ja alapäätypinnat moninkertaisesti suojaten.
  7. potentiaalisen viljelymaan lisäpinta-ala sekä ravinteiden karkaamisen ehkäiseminen
    • pintaojien muuntaminen salaojiksi
      • salaojitus ei estä vesiliukoisten ravinteiden pois valumista, mutta merkittävästi pienentää sitä, jopa kymmenesosaan.
        • mitä syvemmälle upotettu salaoja, sen paremmin esimerkiksi fosforia sitoutuu maannoksen mineraaleihin
      • salaojitus mahdollistaa avo-ojan pinta-alan ottamisen viljelykäyttöön
      • teoriassa jopa (kalattomia) puroja ja pieniä jokia olisi mahdollista salaojittaa.
        • moreenipatjan pintakerrosten puroihin ja pieniin jokiin ei ohjaudu merkittävästi pohjavesisuonia, joten vesiliukoisten ravinteiden kondensaatio on periaatteessa korkeampi kuin kallionvastaisten laskujokien.
        • pikku avo-ojien deltoille mahdollista (savihiekalla pengertäen) rajata valuma-altaita
        • esipuhdistunut kasteluvesi erillisten "J-shape" putkinousujen kautta tarvittaessa pumpattavissa (liitoshaara puron salaojaputken pohjassa) taloudellisesti
        • salaojitetun puroveden aktiivinen hapettaminen samojen putkinousujen kautta.
        • ylitäyttymisen automaattisesti aikaansaama lappoefekti/sifoniefekti tehostaa salaojapuron imua tulva-aikoina
        • salaojapuron keskijuoksulle (olettaen että alajuoksulla umpinainen sifoni) tai alajuoksulle helppo kytkeä moduulimuotoinen vesiturbiinilaitos. Alajuoksun yhtenäisen putken osuuden sifoniefektin ansiosta vesiturbiini voidaan merkittävittä tehohäviöittä sijoittaa maanpinnalle, vaikka varsinainen purosalaojaputki kulkisi metrejä maan alla.
  8. lannoituslietteen kerääminen viljelyksille "mattoimurikärjellä" järvien ym. seisovien vesien pohjasta
    • mahdollisuus lisäksi tarkoituksellisesti kaivaa ja sitten pressuttaa purojen deltoja, joissa kohdissa pohjapadoin hidastaa virtaama esimerkiksi sadasosaan ravinnelietteen naaraamiseksi kevätkylvökäyttöön esimerkiksi talvisin.
  9. nuorison dysforiaidentiteettien ennaltaehkäisy
    • tasaisesti proggressiivisten dysforiatilastojen perusteella yksiselitteistä on, että dysforioiden muodostumiseen vaikuttavat ennen kaikkea ympäristötekijät, kuten yhteiskunnallinen kampanjointi.
      • nuoriso, jonka identiteetti muodostumisvaiheessa, omaksuu tällaisen kampanjoinnin perusteella ajattelupohjan, että tällaiset dysforiat olisivat synnynnäisiä, vaikka dysforiatilastot näyttävät ilmiön johtuvan yhteiskunnallisesti voimistuvista ulkoisista tekijöistä noin 99%:sti.
    • dysforiamielialaa voimistava yhteiskunnallinen konsensus väistämättä edistää kansalaisten, joilla muodostuu dysforia, toimintakyvyn romahtamiseta ja vältettävissä olevaa terveydenhuollon sekä mielenterveyspalveluiden merkittävää lisäkuormittumista.

negatiivisia ilmastopäästöjä takova metaanimankeli[muokkaa]

Menetelmässä/järjestelmässä/teollisuuslaitoksessa metaanikaasua kootaan faasimaiseksi patjaksi maa-alueen kuten kaatopaikan yläpuolelle, josta patjasta sitä imetään jalostettavaksi (mm. GTL-tekniikka sekä MDA-prosessit) esimerkiksi lipputangonomaisten piippujen avulla.


  1. Alueen, kuten turvesuoalue, päälle levitetään aluksi palamattomasta kuidusta valmistettu melko tiheä harso, sitten harson päälle ilmatiivis kalvo kuten rakennusmuovi. Nämä kalvot on kytketty toisiinsa esimerkiksi viisi metriä pitkillä köysillä esimerkiksi viiden metrin välein. Nämä köydet on ankkuroitu maahan esimerkiksi painoin, kuten kivin.
  2. kalvojen reunimmaisten köysien linjoilla kalvo kääntyy alaspäin, helmaksi, ei kuitenkaan maahan asti ankkuroitavaksi, alueen kulmat voidaan kuumasaumata muotoonsa tai sitten esimerkiksi taitella tai rullata putken ympärille lepattamasta tuulella.
    • tämän patjamaisen kuplan tarkoitus on kerätä metaania
  3. edellä mainittujen reunimmaisten köysien sekä helmojen linjoilla on puolestaan maahan ilmatiiviisti (esimerkiksi kaivu-uraan haudaten) ankkuroitu ja muun muassa reunimmaisiin köysiin tuettu pressulaidake, korkeudeltaan esimerkiksi puolitoista metriä.
    • tämän allasmaisen patjan tarkoitus on kerätä hiilidioksidia, jota metaanin lisäksi mätänemisprosessissa syntyy.
  4. Alue muodostaa luonnostaan jonkin verran metaania, joka nostaa patjan ilmaan leijumaan. Ilmatiiviin patjan alapuolinen harso päästää lävitseen haihtuvaa metaania, vaimentaa tuulen vaikutusta metaanifaasiin ja parantaa paloturvallisuutta.
    • huom: metaani vaatii syttyäkseen tietyn täsmällisen metaani-happi-kaasuseospitoisuuden)
  5. kun patja on kohonnut paukoilleen, voidaan esimerkiksi osa köysistä korvata näillä lipputankomaisilla piipuilla. Piippua ei tarvitse pyrkiä kurottamaan korkeimpaan kohtaan patjaa, sillä kumminkaan ei metaania pystytä pumppaamaan patjasta käyttöön määräänsä enempää, sillä patja alkaa vajota maahan liiallisesta pumppaamisesta suhteessa "metaanimankelin" tuotantotahtiin.
  6. aktiivista metaanintuotantoa voidaan harjoittaa esimerkiksi kippailemalla rouhittua biojätettä (rekkalasteittain) metaanimankeliin eli kyseisen kaksikalvoisen patjan pohjalle käymään hapettomissa olosuhteissa.
    • biojätettä ylläpitokastellaan, mutta sitä ei todennäköisesti tarvitse upottaa mihinkään vesialtaaseen, sillä biojäte tuottaa itsestään hiilidioksidipatjan, minkä jälkeen mätänemisprosessissa alkaa muodostua metaania.
  7. ilman (tuulen) pääsyä metaanimankeliin säädellään esimerkiksi peittämällä mankelin avoimia sivuja tarvittaessa harsoverhoin.
    • periaatteessa mankelin sisällä käyskentely on turvallista (hiilidioksidiin ei "vahingossa" tukehdu, kuten esimerkiksi typpeen, mutta tietysti varahappi kuten happiviikset kannattaa pitää mukana. Rekanmoottorit saattavat tarvita jotain ilmanohjuria imeäkseen oikealta korkeudelta tarpeeksi hapekasta ilmaa. Biojäte voidaan syöttää metaanimankeliin myöskin elevaattorilla (hihnakuljettinella).
    • auringon lämpö tehostaa mätänemisprosessia hiilidioksidipatjan sekä metaanipatjan samalla lämpöeristäessä sitä.
  • GTL-tuotantolaitos/-kontti kannattaa sijoittaa metaanimankelin välittömään läheisyyteen, sillä metaanin reaaliaikainen toimittaminen jakeluputkistoon on oma aikaavievä sirkuksensa, kun taas polttonesteen reaaliaikainen pumppaaminen pesurin läpi tankkiautoon (huoltoasemille tai loppukäyttäjille toimitettavaksi) on varsin mutkatonta.
    1. setaanilukua saadaan todennäköisesti nostettua tavalliseen tapaan asetonin avulla.
    2. haja-asutusalueilla tai kansainvälisen energiakriisin myötä joutilailla sähköautojen latauspisteillä tai muutenkin poikkeustilan aikoina voidaan polttoainetta myydä yksityisautoihin suoraan tankkiautoista käsinkin, joihin lisäasennettuna (litramittareineen mäyräkoiran kokoinen ja painoinen) polttoainepumppu.

Energiansäästö[muokkaa]

Saman aiheinen sivu Energiansäästö yhdistetty sivuun Energiataloudellisuus

Kun ostat[muokkaa]

  • tue paikallisten ihmisten yrittäjyyttä ja pysymistä asuinsijoillaan ostamalla suoraan heiltä. Osta lähiyrityksiltä tai naapureilta. Opi tuntemaan tuotteen valmistaja ja myyjä.
  • vältä ostamasta yrityksiltä, jotka eivät kunnioita toiminnassaan energiansäästämistä ja työntekijöiden hyvinvointia. Yksinkertaisesti ala boikotoimaan tiettyjä merkkejä ja yrityksiä. Ei ole huono asia että elinkelvottomat yritykset lopettavat tai järjestäytyvät uudelleen. Kyse ei ole vain yrityksestä, vaan myös tämän yrityksen käyttämistä alihankkijoista.
  • keskity asuntosi tai työpaikkasi lähellä oleviin kauppoihin, joihin pääset kävellen, pyörällä ja kotimatkalla.
  • kannusta ihmisiä kasvattamaan ruoka-aineita puutarhassa ja valmistamaan tavaroita samalla kun itse valmistat sitä, mitä itse ja muut kaipaavat.
  • opettele ostamaan sellaisia asioita, lähinnä ruokatarvikkeita, kerralla varastoon, jotka vaativat autolla tms. kulkemista. Kaupassa ei tarvitse käydä joka päivä. Ymmärrä asioita jopa niin, että jokainen kaupan liukuoven avautuminen kuluttaa energiaa.
  • osta tuotteita, joita ei ole pakattu. Älä pakkaa muoveihin, ohuisiin pusseihin tai ylimääräiseen paperiin kuljetuksen ajaksi. Kanna sylissä, laukussa tai kassissa.

Ruoka[muokkaa]

  • syö kotimaisia ja lähellä asuinpaikkaasi tuotettuja tuotteita.
  • vältä syömästä syksyllä, talvella ja alkukeväästä kasvihuoneissa lisävalolla ja lisälämmöllä kasvatettuja vihanneksia (salaatti, kurkku, tomaatti jne.) Niitä ilman pärjää hyvin kaalilla ja porkkanalla.
  • vältä ostamasta ulkomailla kasvatettuja vihanneksia ja hedelmiä. Eläminen on luksusta ilman banaaneja, appelsiineja, rypäleitä, talvitomaatteja, kurkkuja ja muita ulkomailla tuotettuja tuotteita.
  • viljele itse niin paljon kuin mahdollista. Viljelyyn riittää hyvin esimerkiksi 5 x 5 m alue.
  • hanki lähitilalta jyviä ja jauha ne itse viljamyllyllä kun leivot.
  • opettele säilömään ilman pakastinta.
  • kerää mahdollisimman paljon luonnontuotteita: marjoja, yrttejä, sieniä, villivihanneksia, kalaa ja riistaa.
  • osta lähinnä vain ruoanvalmistukseen tarvittavia raaka-aineita. Valmistuotteista on poistettu tärkeitä ravintoaineita säilyvyyden parantamiseksi.
  • osta lisäaineetonta, ja opettele pysymään erossa E-kirjaimista.
  • vältä pikaruokaa ja puolivalmisteita.
  • valmista ja opettele valmistamaan ruokaa raaka-aineista.
  • osta isommissa erissä. Pienet pakkaukset kuluttavat pakkausmateriaalia. Osta muovisia jugurttipurkkeja vain jos kunnassa on järjestetty niille kierrätys ja tällöinkin voit välttää niiden ostamista.
  • tee naapureiden kanssa yhdessä ruokaa ja sovi ruokavuoroista - minä päivinä syödään kenenkin luona. Kutsu ihmisiä syömään kotiin.
  • perusta ruokapiiri tai osta ruokapiiristä.
  • luovu sokerista, maidosta, tuoremehuista, limpsasta, karkista jne.

Tavarat[muokkaa]

  • osta tavaroissa kestävää, laadukasta, eleganttia, monikäyttöistä, yksinkertaista ja pitkäikäistä. Ajattele että kestää äitiltä naapurin pojalle. Nämä ovat myös yleensä kauniita ajattomia tavaroita.
  • suosi terästä ja puuta. Vältä muovia eli öljypohjaisia tuotteita.
  • opettele korjaamaan ja tekemään tavaroita itse.
  • mieti tarvitsetko enää uutta samanlaista sen tilalle mikä hajoaa tai sitä ei voi korjata. Voisiko sen korvata käytettynä ostetulla.
  • lopeta lehtien tilaaminen ja ostaminen ja estä mainokset ja ilmaisjakelulehdet.
  • ymmärrä että onnellisuus ei synny silloinkaan vaikka omistaisit kaikki saatavissa olevat hyödykkeet.
  • lainaa naapureille ja naapureilta. Osta yhdessä muiden kanssa ruokaa, tavaroita ja palveluita. Yhteinen keittiö, pesutupa, tietokone, internetyhteys, työkalut, auto, traktori jne.
  • kierrätä lehtiä, kirjoja, tavaroita jne.
  • vältä ostamasta leikkokukkia ja huonekasveja. Niiden kasvattamiseen käytetään ympäristölle ja kasvattajille erittäin vaarallisia myrkkyjä ja paljon energiaa. Niitä tuodaan rekoilla Euroopasta ja niitä myös kasvatetaan kasvihuoneissa, joita lämmitetään ympäri vuoden. Kasvata ja kerää kukkia puutarhasta ja luonnosta.

Vaatteet[muokkaa]

  • kulje laadukkaissa vaatteissa, pidä niistä huolta, korjaa ja tee itse. Katso että vaatteet sopivat toisiinsa, jolloin niitä on helppo yhdistellä. Osta myös käytettyinä.
  • suosi aitoa nahkaa, villaa ja pellavaa. Vältä tekokuituisia vaatteita.
  • suosi paikallisia ompelijoita ja suutareita, jotka tekevät mittatilauksesta sinulle sopivia vaatteita.
  • aidot nahkakengät kestävät jopa vuosikymmeniä ja niissä on miellyttävä kulkea.
  • unohda trendit ja ole oma itsesi.
  • tuuleta enemmän, pese vähemmän.
  • vaihda vaatteita ihmisten kanssa vaihtelua halutessasi.
Perinteiset maitokärryt - niillä kulkee pitempikin tavara ilman moottoria.

Asuminen[muokkaa]

  • pidä vain yksi ulkovalo, unohda jouluvalot. Älä edistä katuvalojen rakentamista.
    • vältä käyttämästä liiketunnistimia, vähintään jos ne syttyvät helposti oksista tms. Niissä kulkee jatkuva virta.
    • suunnittele asuntoon valot niin että niitä ei ole liikaa ja sen takia tule sytyteltyä. Sammuta ylimääräiset valot ja opettele toimimaan hämärässä.
  • älä vaihda sisustusta trendien mukaan, tee vain pieniä ehostuksia, elä pääpiirteittäin samanlaisessa sisustuksessa vuodesta toiseen.
  • rakentaessasi käytä materiaaleja ja ratkaisuja joita olet valmis katsomaan koko ikäsi tai ne on yksinkertaisia ehostaa.
  • suosi puuta rakenteissa ja pinnoissa ja muita luonnonmukaisia materiaaleja. Harkitse hirsitalossa asumista.
  • vältä rakennus- ja sisustusmateriaaleja jotka sisältävät palonsuoja-aineita, muovia tai kemikaaleja. Pysy perus raaka-aineissa.
  • älä käytä ilmastointikonetta (riippuu rakenteista).
  • poista vesivessa ja rakenna kompstoiva vessa sen sijaan sisälle tai ulos.
  • jääkaapiksi riittää pieni malli, käytä maakellaria niin paljon kuin mahdollista. Rakenna asuntoosi kylmäkaappi, joka kylmenee seinän läpi ulkoa venttiilin kautta.
  • lämminvesivaraajaa hankkiessa, mitoita käytön mukaan mahdollisimman pieni.
  • tiivistä ikkunat ja ovet sopivasti.
  • lisäeristä tarvittaessa.
  • vältä katsomasta sisustusohjelmia, joissa ei edistetä kestävää ja pitkäaikaista rakentamistapaa.

Piha[muokkaa]

  • suunnittele piha niin että siinä on turvallista kulkea myös talvisin ja ainoastaan luonnon valossa. Suosi paikallisia luonnonkasveja ja hyötykasveja.
  • suunnitele piha niin että pihanurmen määrä ja paikka on optimaalinen. Jokainen ylimääräinen ja turha neliö on lisää leikattavaa ja huolehdittavaa.
  • suunnittele lumen sijoitus niin että lumi on helppo luoda käsityökaluin ja se saa sulaa rauhassa ilman sen kuljettamista lumenkaatopaikoille. Kannusta tällaiseen rakentamiseen myös kaupunki ja taajamarakentamisessa. Osallistu kaavoitukseen.

Lämmitys[muokkaa]

  • säädä kodin lämpötila +2 - 18 Celsius astetta (riippuu rakenteista). Käytä villavaatteita, huopia, useita vaatekertoja, totuta kehosi viilemäpään.
  • lämmitä vain muutamaa huonetta pitäen muut huoneet viileinä tilanteen mukaan. Keskitä lokakuulta huhtikuulle eläminen ja asuminen vain muutamaan huoneeseen.
    • älä lämmitä ollenkaan toukokuusta elokuuhun.
  • opettele lämmittämään puulla niin että hyödynnät tehokkaasti puun energian ja saastutat mahdollisimman vähän. Keskity lämmitykseen, se vaatii huomiota!
  • polta vain kuivaa puuta.
  • Käytä roskakoria mahdollisimman vähän. Jos tönösi lämpenee lämmitysuunilla, polta roskat siellä. Kierrätettävät materiaalit jotka eivät pala kuten alumiini on hyvä viedä yleiseen kierrätysastiaan joka on tarkoitettu alumiinille.
  • älä lämmitä puu-uuneja ja takkoja kesäaikaan edes ruoanvalmistuksen tai leivän leipomisen takia.
  • vältä käyttämästä avotakkoja, jotka eivät varaa lämpöä rakenteisiin.

Hygienia ja terveys[muokkaa]

  • peseydy ja käy suihkussa tai saunassa 1-2 kertaa viikossa.
  • peseytymiseen riittää pelkkä vesi, saippua, sampoo, hoitoaine, hammasharja ja hammastahna.
    • Harkitse hiusten pesemistä pelkällä vedellä. Hiukset tottuvat siihen muutamassa viikossa ja lopettavat ylimääräisen rasvoittumisen.
  • käytä vain terveyttä ylläpitäviä tuotteita. Pyri käyttämään luonnonmukaisia aineita, joita voit myös valmistaa itse.
  • ennaltaehkäise ongelmia. Esimerkiksi sokerituotteiden syönnin lopettaminen vähentää niiden aiheuttamien ongelmien korjaamista hampaissa ja kehossa.
  • vältä käyttämästä uimahalleja, kylpylöitä ja maa-uimaloita. Ui luonnonvesissä. Vältä myös tällaisissa keskuksissa ruokailua ja majoittumista, koska se edistää näiden toiminnan muuttumista.
  • älä käytä terveyspalveluita flunssien ja muiden pienten haavereiden takia.

Matkustaminen[muokkaa]

  • pyöräile ja kävele mahdollisimman paljon, vähintään alle 5 km matkat.
  • harkitse auton pitämistä seisonnassa talvikauden. Käytä tällöin yhdessä naapurin autoa ja julkisia kulkuvälineitä.
  • käytä linja-autoa ja junaa pitemmillä matkoilla.
  • opettele liftaamaan ja kysymään kimppakyytiä. Netissä on esimerkiksi hyviä toimivia palveluita tähän Kimppa.net.
  • käytä kimppakyytiä naapurin kanssa vähintään toiseen suuntaan.

Retkeily[muokkaa]

  • polta ulkonuotioissa ainoastaan maastosta kerättyjä oksia ja tee nuotiosta pieni. Rakentaessasi kiinteää nuotiopaikkaa, nosta tuli ylemmäs että se lämmittää paremmin vaakatasossa.
  • pyydä että ohjelmapalvelujen järjestäjät eivät tuhlaa puuta polttamalla ylisuuria nuotioita. Pyydä luomaan tunnelma muulla tavoin.
  • autiotuvissa ym. mihin polttopuut täytyy viedä moottorikelkoilla ja helikoptereilla, polta niitä mahdollisimman vähän ja tehokkaasti ruoan valmistuksen tai vaatteiden kuivatuksen takia. Muuten vältä polttamasta puuta tunnelman takia, tunnelma syntyy ihmiskontakteista ja hyvistä tarinoista. Pyri kulkemaan niin että vaatteet eivät kastu ja ne kuivavat viimeisen kävelytunnin aikana ennen tuvalle pääsemistä.

Lapset[muokkaa]

  • Jos käytät vaippoja, käytä kestovaippoja. Vauvan voi opettaa olematta pissaamatta tai ulostamatta housuun heti syntymästä lähtien, tämä vaatii hoitajalta herkkyyttä.

Elämäntapa[muokkaa]

  • opettele vähäkulutteinen elämäntapa.
  • opettele ajattelemaan kokonaisvaltaisesti, miten tavara syntyy ja mitä kautta se kiertää sinulle.
  • Suosi vaihtotaloutta ja vähäistä ostamista. Pidä joskus kirjaa menoistasi ymmärtääksesi mihin rahasi menevät.
  • vähennä turhan työnteon määrää - kun kulutat vähemmän, ei sinun tarvitse tehdä niin paljon rahaa.
  • tee etätyöpäiviä. Vaihda työpaikkaan tai alalle, jossa etätyöpäivät ovat mahdollisia.
  • muista että toimeliaisuus ja työ pitävät mielen terveenä. Pysähdy miettimään mitä työ todellisuudessa tarkoittaa.
  • ymmärrä että yksityistalous on erittäin energiaa kuluttava yksikkö. Asuminen ja eläminen vähän suuremmissa yhteisöllisemmissä yksiköissä yksityisyys kuitenkin säilyttäen on kokonaisuuden kannalta järkevämpää.
    • liittoudu taloudellisesti sinkkuuden tai parisuhteen tms. kautta muiden sinkkujen ja suhteiden kanssa. Muuta perheenä toisen perheen kanssa yhteen tai yhdistä asuminen niin että pärjäätte yhdellä laajakaistalla, pesukoneella, jne.
  • luo ja vaali hyviä naapuruussuhteita. Pyydä heiltä ja anna heille.
  • liity paikallisiin yhdistyksiin ja kylä- tai kaupunginosatoimintaan.
  • opiskele estetiikkaa, kättentaitoja ja sosiaalisia suhteita lähimmäisten kanssa.
  • kehitä omaa asennettasi ja huomaa kauneus ympärilläsi.
  • ymmärrä että kaikki ei välttämättä enää ole mahdollista tai järkevää.
  • ymmärrä että työpaikkojen menettäminen energian säästämisellä ja muulla toiminnalla ei ole välttämättä negatiivinen asia. Yhteiskunta muuttuu ja ihmiset löytävät muita elämäntapoja ja työskentelymahdollisuuksia.