Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Sidontapaikan laavu

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johdanto[muokkaa]

Kyseessä on suomalaiseen metsään rakennettava yksinkertainen näkö-, tuulen- ja mahdollisesti myös sateensuoja, jonka pohjapinta-ala on yhden hengen teltasta puolijoukkuetelttaan. Sijoituspaikka kohtuullisen lähellä kulkureittiä, mikäli muuten järkevää, kulkureitistä tuulen yläpuolella, etuaukko avautuen kulkureitin suuntaan.

  • tuulen yläpuolella, jotta erä- ja lääkintätarpeet laavun takaosissa eivät kontaminoituisi mahdollisesti kapisista, yskivistä potilaista tai radioaktiivisesta tomusta.
  • etuaukko kulkureitin suuntaan, jolloin mahdollinen leirivalkea ei savuuttaisi silmille/rakovalkea tupruttaisi "tuhkapalleroita" viltteihin, jotta valkean saisi tarvittaessa näkymään ennen kaikkea kulkureitiltä, ja jotta potilaskuljetuksilla ja laavulla olijoilla mahdollisimman vaivaton jatkuva molemminsuuntainen näköyhteys {jotta hätätilanteessa mahdollisimman vähän harhailua ja jotta potilaan hoitaminen sekä ympäristön tarkkailu onnistuisi helposti}.


Sijoituspaikka


Alustaksi voi olla järkevää yrittää etsiä sellainen maankohta, josta pystyy tarvittaessa kaivamaan maata pois. Ei avoimelle, laakealle ja tuuliselle paikalle. Rakennustarvikkeita vastaavaan ympäristöön.


"Lehtimaja" -mallisen laavun rakennusohjeet[muokkaa]

Voidaan rakentaa periaatteessa mihin vain maastoon ilman lisävarusteita, ei tarvita puita, joita vasten pingottaa naruja, joihin kompastella, rakennettavissa yksin parissa tunnissa, hyvännäköinen ja käytännöllinen lopputulos. Puolijoukkueen kokoisena tietysti tarvitaan vähän naruakin, mutta lopputulos on todella hyvännäköinen ja toimiva. Tällainen laavu on kuitenkin väliaikainen ratkaisu esimerkiksi siitä syystä, että kattorakenteina käytettävät havut kesän mittaan kuivaessaan alkavat olla sen verran paloherkkiä, ettei hienoakaan ja laavua sovi jättää esimerkiksi pysyväksi retkeilykohteeksi metsäpaloriskin vuoksi valitettavasti. Tietenkin periaatteessa jos tekee rungon hyvin ja paikka tulee suosituksi, niin havutuksiahan voi laittaa uusiksi sopivin välein. Mikäli laavusta tehdään "syvempi", taaemmista huoneista tehdään hätäuloskäynnit lämmittelyvalkeasta vastapäiseen seinämään.


Tarvikkeet


Tarvikkeet voidaan koota esimerkiksi metsänkorjuun tai harvennushakkuun jälkeen jokamiehenoikeudella. Maja kannattaa skaalata mielummin turhan tilavaksi kuin turhan ahtaaksi.


  • pystyrunkoriu'ut (joista tehdään kolmijalkoja), joita kolmella jaollinen määrä; pituus 1,5 - 3 metriä.
  • vaakaorret (vähintään yhtä pitkiä kuin pystyrunkopuut, mahdollisesti hieman niitä tukevampia)
  • välivaakat (pystyrunkopuiden pituisia tai lyhyempiä, voivat olla niitä hieman notkeampia)
  • sidontaan kengänpaulat, narua, jekkulankaa, nauloja, ruuveja, muovisia tai metallisia nippusiteitä teippiä, elmukelmua taikka sitten vaikka pajunköyttä tai koivuvihtoja,
  • havutukseen pitkähköjä ja lyhyempiäkin havuoksia.
  • rakovalkean pitämiseen 0,5 - 1,5 metrisiä hirsiä, jotka ovat ehtineet vähäsen kuivahtaa.
  • pari suurin piirtein hirren paksuista kiveä (tai useita päällekäin tukevasti asettuvia pienempiä kiviä tai tiiliskiviä)


Rakenne


  1. valmistetaan tarvittava määrä kolmijalkoja. Pystyriukujen yhteenköyttämiseen käytetyn narun/paulan häntä/hännät jätetään roikkumaan (suunnilleen pystyriukujen toisiin päihin ulottuen).
  2. Ensimmäinen kolmijalka pystytetään tasasivuisen tetraedrin muotoon.
  • Toinen kolmijalka pystytetään ensimmäisen viereen (siten että sen kaksi tukijalkaa ovat ensimmäisen kolmijalan kahta tukijalkaa kohti), minkä jälkeen kolmijalkojen kärkien väliin asetetaan vaakaorsi.
  1. Lisäsiipiä (kolmijalan ja vaakaorren rakenteita), jolla tapaa majaa voidaan laajentaa taaemmas esimerkiksi käyttö- ja ruokatarvikkeiden sekä polttopuiden säilyttämiseksi, voi laittaa tarvittaessa. Hätäuloskäyntien tarve huomioiden.
    • Hätäuloskäyntien kohdista laavua on kätevä jälkikäteen laajentaa eteenpäin, holloin alkuvaiheessa ei tarvitse toteuttaa niin monimutkaista rakennetta.
    • valkean/nuotipaikan kannattaa sijoittaa yhden kolmijalan keskelle, jolloin esimerkiksi nokipannun saa kätevästi roikkumaan ja toisaalta tulen näkyvyyttä kauas on helpompi rajata.
  2. Välivaaka/-vaakoja sijoitetaan havutettavia lappeita vasten, joko köytösnarujen varaan vapaasti roikkumaan sitoen (soveltuen varauloskäynnin oviksi) tai sitten köytösnaruilla pystyriukuihin kiinni köyttäen (jäykistäen majan runkoa).
    • periaatteessa etuaukonkin eteen voisi sijoittaa tällaisen roikkuvan varauloskäyntioven {jolloin sidontapaikan pystyisi niin sanotusti sulkea}, kunhan siitä tekee kunnon paketin.
    • Astetta järeämpi ovi on A-pukki, joka avattaessa kaadetaan maahan kulkuaukon eteen tai pyöräytetään sivuun nojaamaan; periaatteessa aivan toimiva ratkaisu sekin.
  3. Jos majan lappeiden olisi välttämättä oltava kunnolla vettä- tuulta- tai lämpöä pitävät, on mahdollista ennen välivaakojen sijoittamista kohdilleen esimerkiksi pingottaa elmukelmua kolmijalkojen välille umpinaisiksi tarkoitettujen lappeiden kohtaan.
  4. Lappeiden havuttaminen käy vinottain toistensa lomaan oksia alhalta ylöspäin "punoen" ja/tai osaa oksista välivaakoihin narulla sitoen.
  5. Nuotiopaikan kolmijalan voi esimerkiksi välivaakoilla reunustaa, jolloin kyseinen kolmijalka jäykistyy tukevaksi ja tulta on turvallista ja yksinkertaista tarvittaessa näkösuojata tai tuulensuojata tai savua ohjailla.
    • Tulisijaa kannattaa yleensä kohottaa maanpinnasta, jotta lieskat lämmittäisivät paremmin. Nuotion voi pitää paksun pöllin päällä.
    • Rakovalkea soveltuu yön ajaksi hyvin sikäli, että sitä ei tarvitse niin intensiivisesti valvoa.


Laavun hyödyntäminen


  • Koska kuivat havut ovat aika lähellä liekkejä, täytyy tulta kokoajan valvoa sammutusveden kanssa, kuten täytyi joulukuusiakin aikanaan valvoa.
  • rakovalkean saa sytytetyksi esimerkiksi näin.
    1. toisiaan vasten palavat/hiilloksena hehkuvat hirsipinnat vuollaan auki kunnon puuhun asti
    2. alempi hirsi kohotetaan esimerkiksi kivien tai klapien avulla maasta hieman, jotta se pysyisi tukevasti paikallaan
    3. alemman hirren taakse asetetaan kaksi isoa kiveä (tarvittaessa osittain maahan kaivaen), joiden päälle ylempi hirsi, hieman takakenoon suhteessa alahirteen (jotta paloilmavirta ei jakaantuisi molemmille puolille ylä hirttä, vaan leimuaisi vain majan puolella ylähirttä.
    4. ylähirttä kohotetaan esimerkiksi oksien avulla tuuman verran raolleen alahirrestä.
    5. sytyttämiseen käytetään puukepistä vuoltuja lastuja, joita asetellaan rakovalkean hirsien väliin sitä mukaa lisää kun edelliset ehtivät palaa. Sytyttäminen aloitetaan tuulen puoleisesta päästä rakovalkeaa. Kaksi lastua vierekkäin kädessä syttyvät helposti ja palavat pienessä tuulessakin, niillä liekkiä voi viedä eteenpäin, ellei se itsestään etene. Liekkiä puhaltamalla "ruokkien" kannattaa kämmenillä tai vaikkapa sanomalehtitötteröllä ohjata puhallus suoraan liekin juureen.
  • Nuotion sytykkeiksi soveltuu edellä mainittujen vuolulastujen sijaan vanhan nuotion kuivat hiilet, joita pystyy keräilemään esimerkiksi sormin tai "kiinalaisin syömäpuikoin" tuhkan seasta.
    1. Halot saa syttymään asettamalla kaksi halkoa, esimerkiksi kepillä alustasta hieman kohottaen, vierekkäin siten, että kaksi samansuuntaista puupintaa ovat vastakkain noin tuuman raolla.
    2. Em. rakoa hieman levennetään, jotta hiilenpalaset (tai vuolulastut) syttyisivät siinä halkojen välissä kunnolla palamaan. Liekkejä "ruokitaan" lastuin/hiilin/pitkittäin taitetuin tuohisoiroin sitä mukaa kun palava kasa hupenee, kunnes puupinnat palavat ilman apua.
    3. lisähalkoja voidaan asetella esimerkiksi alle laitettavan apuhalon avulla poikittain sytytyshalkojen päälle, kunhan ne ovat syttyneet.


Tukevarunkoinen välipohjatasanne (esimerkiksi joukkosidontapaikaksi)[muokkaa]

  • Lastauslaituria muistuttava maan pinnasta kohotettu lattiataso, välipohja tai vaikka vesikatto.
  • Runkoniskat valmistetaan kahdesta paikan päällä kasvavasta puusta kaatamalla ne erikoismenetelmällä.
  • Puiden kantojen jäädessä vastakkaisiin kulmiin, lattialankkujen asennuksen myötä rakenteesta tulee jäykkä ja raskaampaakin kuormaa kantava välipohjataso ilman vino-orsijäykisteitä.
  • mahdollista pystyttää nopeasti isompiakin (monihuoneisia) rakennuksia erämaahan.
  • Periaatteessa seinät ja katto sen verran vahvoje, että rakenne soveltuu jonkinmoiseksi sirpalesuojaksi, mutta se ei tietenkään täsmäosumaa kestä.
  • voidaan soveltaa esimerkiksi rekan tai vastaavan lastauslaiturina.
  • "yläkerta" periaatteessa helppo lämmittää vesitiiviin välipohjan kautta pitämällä nuotiota "alakerran" puolella.


Periaatepiirrokset[muokkaa]

  1. kuvassa 1 tarvikkeita.
    • kannattaa ajan säästämiseksi tukeutua akkukäyttöisiin työkaluihin. Moottorisahaa jos osaa tarkasti käyttää, saa nopeasti homman hoidettua.
    • kuvassa ohjuripuiden väliaikaiseen kiinnittämiseen useita tapoja, joista kahden ruuvipuristimen käyttö kätevin. Puuhun ei kannata tehdä turhia reikiä (esim. väliaikaisin nauloin).
    • ohjuripuihin porattu myös niska-akselia varten tulevan teräsputken reiän poraamista oikeaan kohtaan ja kohtisuoraan helpottava poranterän ohjurireikä.
  2. kuvassa 2 kaatovaihe.
    • ensimmäiseksi päätetään todennäköisesti suorakulmioksi tarkoittevan välipohjan vastakkaiset kulmat (kahden maastossa kasvavan puun kasvupaikka).
    • seuraavaksi määritellään puiden runkojen tarkka kaatosuunta, joka suunta on tulevan välipohjan jommat kummat vastakkaiset seinäpinnat. Lisäksi välipohjan korko.
    • porataan niska-akselin reikä ja kiristetään terästanko (tai paksu jenkarauta) paikoilleen (kiristämiskohdasta kannattaa poistaa kaarna edestä; akselin kireys ehkäisee nivelen alapuolista korkeaa kantoa/tyvitukkia halkeamasta puun kaatuessa kumoon).
    • pingotetaan kuormausliina turvallisesti, estämään puun katkeaminen ja kaatuminen työskentelijöiden päälle.
    • seuraavaksi kiinnitetään ohjuripuut kaatolinjan suuntaan ja porataan/sahataan leikataan ohjuripuun alapuolinen puunrungon keskiosa hieman vinosti poikki kaatosuunnassa.
    • sitten sahataan (lovetaan) välipohjan ylemmän kerroksen katonrajan korkeudelle molemmin puolin ohjuripuuta puunrunko sivuilta ohjuripuuhun "syvyydelle".
    • seuraavaksi sahataan vuorotellen molemmin puolin ohjuripuuta alaspäin, kuormausliinan ollessa kiristettynä., jolloin jonkin verran ennen akselin tasoa sahaamaton osuus halkeaa syiden suunnassa molemmin puolin ohjuripuuta ja puunrunko kaatuu niska-akselin liitoskohdan pysyessä napakkana pakettina (ilman välystä, vaurioitumatta).
  3. kuvassa 3 hahmotelma vastakaadetusta puusta.
  4. kuvassa 4 hahmotelma puunkaadon jälkeen latvapuolelle tehtävästä vastaavasta niska-akselirakenteesta (peilisymmetrisesti)
    • akselitapin kohta on välipohjan toinen nurkka.
    • sahauksen nitkahtaessa (sahaamattoman osuuden pituussuunnassa hakeaminen) seuraavaksi katkaistaan pystypaalu oikean mittaiseksi.
    • paalun pohjustus esimerkiksi kuoppa kaivamalla, jonka pohjalle kiviä anturamaan tiivisteeksi. Jos taas tehdään jonkinlainen kivijalka, jolloin runkotolppa jää maanpinnan yläpuolelle, on mahdollista tunkata lattiaa, jos se laskeutuu kieroon aikaa myöten.
  5. kuvassa 5 periaatepiirros valmiista lastauslaiturin aihiosta (ilman esim. vesikatetta)
    • vastakkaisten kulmien (kuvassa etmmaisin ja taimmaisin) kannot estävät rakennuksen nitkahtamisen (kiertymisen) joka ulottuvuudessa/suuntaisesti).
    • mikään ei tietenkään estä seinien ja lattian vinopuujäykisteiden lisäämistä, mikäli esimerkiksi kantojen vastaista maata poistetaan tai halutaan muista syistä johtuen lujittaa rakennetta, esimerkiksi kestämään kuorma-autolla välipohjaa vasten peruuttelua.
    • jos tahdään useampia huoneita (toisistaan erillään olevat vierekkäiset suorakulmioiden muotoiset välipohjat), ne yhdistetään latomalla pitkittäin välipohjat yhdistävät lattialankut
    • jotta lattialankut eivät niiaisi pistekuormien takia, ne kannattaa muutamasta kohtaa poikittaislaudoin tai -lankuin ankkuroida keskenään jännevälillä eli välipohjan keskiosista.
    • periaatteessa voi vaikka valaa betonilaatan tuohon päälle esimerkiksi välipohjan jäykistämiseksi sekä sade- savu- ja sirpalesuojaksi, tai lämmönvaraajaksi.


Monenlaisiin tarpeisiin soveltuva hallimainen 'erä-basaari'[muokkaa]

Mikäli tarvitaan runsaasti sääsuojatilaa (esimerkiksi potilaspaikkoja), saattaa olla järkevää joukkosidontapaikan yhteyteen laittaa tällainen telttakatosratkaisu. Lämmitys/valaisu esimerkiksi myrskylyhdyin, joissa sisäkamiinassa käytettävää etanolipolttoainetta, jotta ei tarvita erityistä savunpoistoa. Termoelektronisella moduulilla saadaan lyhdyn lämmöstä jonkin verran USB-sähkövirtaa. Step-up moduulilla saadaan tarvittaessa säädettyä tämän sähkövirran jännite halutuksi.


"Erä-basaarin" rakennusohjeet kuvassa 1 ja kuvassa 2.

  • Tarvitaan:
A. Tarpeeksi pitkä tasapohjainen kahden tukevan puun väli.
B. Yhtäläisen pituisia päistään hieman pyöreäksi/tylpiksi vuoltuja (mahdollisesti jänteviä) riukuja.
C. Narua, esimerkiksi paalinarua.
D. Kiristysliinapari.
E. Pidennysliinoja tai lujaa köyttä.
  • kokoamistapa:
    1. Aluksi kiristetään kaksi liinaa päällekkäin esimerkiksi 60cm etäisyydelle toisistaan.
      • Alempi liina tulee olemaan täsmälleen räystäslinjan korkeus.
      • Molemmat liinat suurin piirtein samalle kireydelle. Kaksi kiristintä, jottei kaarna vaurioidu.
        • kaarnavaurioiden vähentämiseksi entisestään voidaan pujottaa liinan ja puunrungon välille muutama rungonsuuntainen risku- tai havutukko.
      • Mikäli puut saattavat heilua paljon tuulella, ennen liinojen kiristämistä vedetään lisäliinoista/-köysistä jäykistysliinat runkojen yläosista taaempien puiden runkojen alaosiin. Tähän kannattaa hyödyntää edullisia pikku kiristysliinoja.
    2. Seuraavaksi punotaan paalinarusta kannatinpunos.
      • Kevyesti tasaisella kireydellä, jolloin profiilista tulee keskisymmetrisesti suippo.
      • Voidaan esimerkiksi alapuolisen liinan koukkauksen yhteydessä tehdä jokin yksinkertainen lisäsilmukka hieman jarruttamaan punosta kuroutumasta.
    3. Vedetään (tarvittaessa lisävahvistettu) katospressu keskeisesti liinojen päälle.
      • Kiinnitetään kulmista pressu kohdilleen maakiiloin. Päimmäiset vaakariu'ut alemman liinan päälle asettaen.
      • Periaatteessa maakiilojen sijaan kannattaa ainakin kangasmaastossa käyttää kivipainoja. Maahan kuopaten, mikäli ovat tiellä. Painokivet kannattaa ensin "paketoida" paalinarulla, johon pressunaru on sitten yksinkertaista tukevasti kiinnittää.
      • kiinnitetään välillä olevat maakiilat löysästi heppiin.
    4. Lähdetään asettelemaan riukuja keskeltä alkaen alemman liinan päälle poikittain.
      • Katospressun pystyseinämä suoristaa harjanpuoleisen osan ja alustavasti stabiloi riu'un vaakatasoon.
      • Kun kaikki riu'ut ovat ripustetut, liina punoksineen on niiden painosta laskeutunut keskeltä hieman. Kiristetään tai löysätään ylempää tai alempaa liinaa, linjaten alempi luotisuoraan.
      • Poistetaan katospressun pystyseinämän lämpsät.
      • Jäykistetään katos kiristämällä ylempää liinaa.
    5. riukujen alapintaan voidaan esimerkiksi niitata rakennusteollisuuteen sekä viljelysuojiksi tarkoitettua kohtuullisen kestävää lasikuituharsoa (kokoleveydelle eli riu'un kärjistä kärkiin) sisätilan vaalentamiseksi ja lämpöeristämiseksi sekä palosuojaksi, hyönteissuojaksi ja siitepölysuojaksi. Tällöin samalla työtilan ilmanvaihto toteutuu siten, että lyhtyjen lämmin paloilma ja potilaiden uloshengitysilma kohoaa välikatto-osaan ja virtaa katoksen päistä ulos. Korvausilma tulee harsoseinien kautta. Pressuseinämien ja harsoseinämien välisiin kapeisiin tiloihin voidaan esimerkiksi sijoittaa kaapeleita, letkuja, kanistereita, apulaitteita, puhdasta pyykkiä, kertakäyttötarpeita ym. huoltotarpeita {joita helppo ulkokautta täydentää sisätilan toimintaa ja potilaitakaan häiritsemättä}.
      • Ei oleellisesti huonompi korvaava ratkaisu pussilakanaan on käyttää tavallista yksikerroksista lakanaa potilassängyn peittona, jonka päällä potilaan toivomuksen mukainen täkki. Mikäli makuupussi (talviolosuhteissa) potilassängyssä, olisi syytä olla vetoketjuun integroitava deluxe-levennysosa mahdollisten raajakipsausten yms. settien mahtumisen takia.


Nanopaksuinen sähköjohdotus[muokkaa]

  1. Suikaloidaan paperisilppurilla muovikalvoa kuten piirtoheitinkalvoa.
  2. Teipataan 5cm leveän alumiiniteipin tai kupariteipin alle sekä päälle kerros ohutkalvoista ruskeaa venymätöntä pakkausteippiä, asettaen teiipiväliin esimerkiksi k600 -jaolla poikittainen muovikalvosuikale
  3. annetaan tämän komposiittiteippiaihion rullata paperisilppurin läpi.
  4. hyödynnetään alumiiniteipin alkuperäistä teippipintaa suikaleiden kiinnittämiseksi kulkemaan esimerkiksi jalkalistoja tai kattolistoja pitkin.
  5. 90-asteen mutka pääjohtoon tai sähköliitos kyseiseen johtoon tehdään pujottamalla haarajohdon piirtoheitinkalvosuikaleen kohdasta katkaistu ja hieman kavennettu neuhan pää pääjohdon piirtoheitinkalvosuikaleen väliin ylösalaisin (jolloin teipin sähköäjohtavat etupinnat asettuvat vastakkain) ja taittamalla haarajohto pääjohdon ylitse toiselle puolelle jatkumaan oikeinpäin.
    • pujotetaan varovasti, sillä pääjohdon metallikalvon repeäminen mahdollista, rakoa voi esimerkiksi mattoveitsellä auttaen varovasti raottaa auki haarajohdon pujottamiseksi.
  6. tällainen puskupintaliitos on virrantiheyden pitämiseksi matalana syytä varmuuden vuoksi niputtaa esimerkiksi ruuvilla seinäpintaa vasten tai paperinitojalla (irtonainen johto) yhteen.
  7. moninapainen nanokaapelointi tehdään esimerkiksiteippaamalla seuraavan navan johdotukset vähintään pari milliä edellisen kanssa lomittain. Sekä alumiiniteipin teippipintakalvo että pakkausteippikalvo käyttäytyvät sähköeristeenä.
    • päällekkäisten johtojen liitoksia ei voi lävistää ruuvein/niitein napojen oikosulkeutumisen takia. Irtojohtojen liitos voidaan esimerkiksi pienellä paperiliittimellä viimeistellä. Seinäjohtoliitos (T-haara) esimerkiksi yhdellä tai useammalla ruuvilla aluslevyineen taikka em. miniklemmarilla, joka moninapainen liitoskohta viimeistellään teipillä.
  • mikäli johtoa ei teipata, vaan kysymys on väliaikaisesta vedosta, joka esim. annetaan roikkua ilmassa, taitetaan em. komposiitti pitkittäin kahtia, teippipinnat vastakkain. Tällöin väliaikaiset laitteiden virtajohtoliitokset voidaan tehdä esimerkiksi kolvaamalla virtajohtojen päihin pienet kupariset paperiliittimet, jolloin paperiliittimet voidaan ripustaa k600 jaolla oleviin "kuparitaskuihin". Liitoskohta kuluu pikku hiljaa, joten johtojen jatkuvaa irroittelua ja liittelyä on syytä välttää ja vedonpoistosta huolehtia.

"Omppuhotelli" tasamaalle[muokkaa]

osa 1

I
Käytetyt tolppamainokset (ja vastaavat säänkestävät mainoskortit)


II
esivalmistellaan


III
ja asetellaan kortit tulevan kammion putkimaisten seinämien siluettiprofiiliin, johon esikiinnitetään ne.


osa 2


IV
särmätään korttien keskiosat ylöspäin.


V
Elementti elementiltä taitellaan kolmiuloitteiseen muotoonsa, ne yhdistetään toisiinsa, vaikkapa teippisaumalla kohtuullinen (ilmatiiveys ja puskusauman vedenpitävyys).


VI
ja tämä rakennelma stabiloidaan paikoilleen alustaansa!


Yatzy-Latchy -liitos[muokkaa]

Puuorsirunkorakenteen jäykkä, kestävä, siisti, monikäyttöinen, yksinkertainen, nopea, skaalattava liitostapa. Freeware.

  • Tartunnoiksi käynee myös (kyllin pitkät) naulat: joita kenties tarvitsisi karhentaa tai jengata liimaistutusten puolelta (akkuporakoneen avulla käy äkkiä).


Laminaaripalkki[muokkaa]

Yhtenäisen levymateriaalin hyödyntäminen kantavana runkorakenteena. Freeware.

Laminaaripalkki sivu 1

Laminaaripalkki sivu 2

Laminaaripalkki sivu 3

Laminaaripalkki sivu 4

Laminaaripalkki sivu 5

Laminaaripalkki sivu 6

Laminaaripalkki sivu 7



SimplyFacade -seinämä[muokkaa]

Erittäin kevytrakenteinen puinen melko jäykkä seinämä. Erittäin helppo valmistaa. Kompakti logistiikka sekä melko helppo kokoaminen (periaatteessa "metritavarasta" eli SF-seinämää voi valmistaa vaikka sadan metrin pituisen palasen aihion, jos jostain syystä haluaa). Ei grillikatosta rankempiin rakenteisiin (mahdollinen palosuojaus esim. elintarvikelisäaine kaliumsilikaatilla) Freeware.

SF-seinämä sivu 1

SF-seinämä sivu 2kohdassa kolme täytyy huomioida sirkkelinterän leveys vinoon sirkkelöitäessä. Kannattaa valmistaa pieni mallipala ensin.

SF-seinämä sivu 3

SF-seinämä sivu 4

[https://ibb.co/Tw1Q33f SF-seinämä sivu 5

SF-seinämä sivu 6soveltuvaa vähäoksaista esim. kuusilankkua löytää helposti etsimällä itse tavanomaisen myyntilaadun seasta. Ennen sorojen sahailun aloittamista, kannattaa sahata lankun kahdesta kylkilapepinnasta parempi siistiksi ja linjaan, eli ottaa siitä noin milli pois.

SF-seinämä sivu 7]Kolmannessa tekniikassa kannattaa tehdä siten, että kulmakoolaukset halkaisujiirisahaa ja askartelee puutappeja myöten kokoon valmiiksi etukäteen. Sitten kylki kerrallaan ampuu niihin etukäteen jiirisahatut rimat. Tällöin kulmakoolauksen puskusauma stabiloidaan niittinauloilla ja kulman kohtisuoruus pikkutapein, joilla ei tässä tapauksessa lävistetä puskusaumaa, vaan sen verran ulkonevasti, että jäävät sisäkylkeen osittain näkyviin. Tällä tavoin kulmaliitoksesta tulee jäykkä.


Jummijammi -pinta-asenteinen ovikoodilukko[muokkaa]

Soveltunee esimerkiksi eräkämppiin tai väestönsuojiin. Freeware.


Mikäli systeemiin sisällytetään sivun 8 mukainen hakkerointiesto, niinkin vähän kuin neljä eri asentoa kolmessa eri rullassa tuottaa 43=64 vaihtoehtoa, joista yhdellä ovi aukeaa, loput taas johtavat vilpillisen ovenavausyrityksen paljastumiseen (verekseltään sisälläolijoille tai sitten jälkikäteen esim. kesämökkiläisille).

sivu 1

sivu 2

sivu 3

sivu 4

sivu 5

sivu 6

sivu 7

sivu 8 - On olemassa myöskin syvyyssuunnassa kaksiasentoisia vastaavia avainlukkokielimekanismeja, jollaisia hyödynnetään esimerkiksi lukittavissa työpöydän vetolaatikoissa.


Rapuniskat[muokkaa]

Soveltuu esimerkiksi sidontapaikan katoksen pikaiseen perustamiseen keskelle rämeikköä, grillikatoksen rakentamiseen puistoon, piha-aidan pystyttämiseen rajapuiden tai -pensaiden varaan, "oanssarivaunumerran" tekemiseksi metsään.

  • perusperiaate: kaksi vaakasuuntaista rimaa, lautaa, lankkua, ortta, hirttä tai tukkia kiristetään vastatusten esimerkiksi ruuvipuristimin, ruuvein tai kuormaliinoin siten, että väliin jää pensasta, tainta tai kasvavaa puunrunkoja.
    • mikäli niskalta edellytetään erityistä (satojen kilojen) kantavuutta voidaan pystyrunkoon tehdä kevyet pesät, "salvokset", jos nämä syvennykset ovat liian teräväkulmaisia tai ulottuvat liian syvälle, puunrunko voi katketa kovalla tuulella, sillä tällaiseen ohentumakohtaan muodostuu sitä voimakkaampi rasituskeskittymä.
      • työstökohdistaan puu altistuu infektioille ja kuivumiselle, tällaisten vaurioiden ehkäisemiseksi kohta voidaan esimerkiksi pintakäsitellä silikonisprayllä (silikoni jää pintakuituihin, kulkeutumatta edemmäs puuhun).
  • rapuniskan vaakasuuntaista lujuutta voidaan parantaa esimerkiksi kiilaamalla vaakaniskapuiden väliin pystysuunnassa (päältä ja alta) ohuemmat "uumapuut" vastaavalla tavalla kiristäen kuin rapuniskapuut, jotka ankkuroidaan sijoilleen esimerkiksi ruuvein tai erikoisliimoin.
    • jotta panssarivaunuaitausta ei saisi "nojaamalla" eikä "nyppäämällä" kumoon, asetetaan taaempien puiden kantoja vasten tukeutuvat päistään koverretut vino-orret nojaamaan metrin korkeudelle pystyrunkoja (puiden maanalainen paalujuuri muodostaa kohtuullisen jäykistysreaktion) ennen rapuniskojen kiinnittämistä puunrunkoihin niiden päällä. Kumoon nyppääminen voidaan ehkäistä esimerkiksi sitomalla vino-orret päistään puihinsa d=6mm harjaterästä vyyhdittämällä pystypuiden takaa ennen rapuniskan asentamista vyyhdin päälle suojaksi.


Sidontapaikan rapukatoksen niska keskelle taimikkoa puolestaan tehdään pujottamalla ensin pari lautaa/rimaa/riukua esimerkiksi puolen metrin päähän toisistaan, sitten keskeltä ripustaen molemmat vuorotellen vastakkain samoihin kohtiin/korkeuksille roikkumaan, sitten kyseiset puut päidensä läheisyydestä esimerkiksi kiristysliinoin kohta kohdalta vastakkain vaakatasoon kiristäen. Sen jälkeen sidontapaikan ilmasuojaksi kaavaillulta maa-alalta paulotaan taimet tulevan katon korkeudelta yhteen kimpuiksi (ei niputtaen "vihdoiksi", vaan kukin lähtökohtaisesti yksittäin paulan varaan köyttäen, esimerkiksi siansorkin, mutta kimputtaen ne toistensa välittömään läheisyyteen. Nyt, kun osa taimista sahataan maan tasalta poikki, ne pystyy kääntämään tulevan katon kannatinriu'uiksi kimpyssa jäljelläolevien taimien varaan. Jäljelläolevat taimet puolestaan katkaistaan paulan yläpuolelta esimerkiksi kevytpressun vetämiseksi sidontapaikan sadesuojaksi ja sadevedenkerääjäksi. Sadeveden keräys onnistuu heittämällä muutama pesty kivi keskelle, jolloin muodostuu kaato tähän kohtaan pressukatosta, ja jostain kohtaa kivien alapuolelta sytkällä polttaa pieni reikä sadevedelle. Kyseiseen reikään voidaan pujottaa naru tai makkaratikku, jota pitkin sadevesi voidaan ohjata valumaan norona esimerkiksi kenttäpulloon.


Piha-aita puolestaan vedetään esimerkiksi yksittäisten taimien varaan tai jonkun pensasaidan varaan kyllästetyin rimoin, kuten halki sahatuin terassilaudoin, lomittaen jatkoskohdat. Jatkoskohtiin lisävahvistuspätkät kyseistä rimaa, pihan puolelle tai vaakarimojen väliin. Pensaikko kannattaa suojata ankkurointikorkeudeltaan esimerkiksi sanomalehdillä käärien, jolloin ne jatkavat normaalisti kasvuaan rapuaidan rimojen välistä ylöspäin. Rimojen kiristys vastakkain esimerkiksi konekierretangoin, jolloin jää säätövara sekä mahdollisuus esimerkiksi lisätä pakkaan jousi, jolla hienosäätää vaakarimojen kireyttä ja mahdollistaa oksiston paksuuntuminen vapaammin.


Puiden jymäyttely maahan[muokkaa]

Jonkin verran suojaa esimerkiksi sirpalepommeilta tarjoavan sidontapaikan perustaa pystyisi esimerkiksi tällä menetelmällä "vähin äänin":

  1. perustettavan sidontapaikan ympäriltä valitaan kasvavia puita, ehkä korkeintaan reidenpaksuisia, kaadettavaksi
  2. valitaan kaatosuunta ja esimerkiksi kenttälapiolla kaivetaan kanto-osan vastaisia paksuja juuria esiin sammalen alta kaatosuunnan edestä ja takaa. Kaatosuunnassa mieluiten vähän muiden puiden oksia tiellä.
  3. katkaistaan nämä juuret edestä ja takaa sopivan läheltä puun kanto-osaa. Kaatosuunnassa juuret poikki lähempää kantoa kuin vastapuolella, jossa kuitenkin korkeintaan noin metrin etäisyydeltä.
  4. varmistetaan alustan tasaisuus (että ei itse kaaduta) ja yksin tai yhdessä aletaan huojuttaa puuta sen heilumistahdissa työntämällä sitä kaatosuuntaan, ei molempiin suuntiin.
    • puun heiluessa sen pikkujuurien ote maasta löystyy ja puu jymähtää maahan.
    • heiluttaessasi puun runkoa älä vilkuile latvaa: mm. eräs Venäjän maajoukkuetason koripalloilija aikanaan jymäyttäessään puuta sai oksan silmäänsä.


Elmukelmu-velmuhelmu-laavutus[muokkaa]

Kysymyksessä on erittäin nopeasti pystymetsään pystytettävä (veden- ja tuulenpitävä) laavu. Rakenteen lisäetuna on läpinäkyvät seinämät, mutta elmukelmun sijaan voidaan hyödyntää myös AIV-paalien kirjavia muovikalvoja.

  1. aluksi valitaan neljä puuta, joiden väli laavutetaan. Tukevarunkoiset havupuut heiluvat vähiten tuulessa.
  2. laavun vesikatteen muodoksi voidaan valita esimerkiksi perinteinen hyötytilaa tarjoava pulpettikatto, mutta myös esimerkiksi lumikuormaa paremmin kantava harjakatto, jolloin kelmua kuluu hieman enempi.
    • pulpettikatossa aloitetaan köyttämällä laavutuksen neljä puuta tulevien räystäiden linjoilta toisiinsa (neljällä erillisellä köytöksellä).
    • harjakatossa tulevien lappeiden "räystäiden" korkeudelta kyseiset kaksi köytöstä, mutta harjakaton "päätykolmioiden" puoleiset sivut muutaman sentin tulevaa katonharjaa korkeammalta, sitten nämä köytökset keskeltä toisiinsa kolmannella köytöksellä yhteen liittäen.
    • köytös tehdään kelaamalla aluksi kelmua kahden puun välille (ei kelmun täydellä leveydellä, vaan esimerkiksi neljäsosaleveyteen kelmua supistaen) muutama kireä kierros, sitten kelmulla spiraalisuuntaisesti nämä vyyhdin kaksi puolta lähemmä toisiaan pingottaen, mutta ei kimpuksi yhdistäen (tällöin kelmu vielä aavistuksen lisäkiristyy). Puunrunkojen välinen kelaus voidaan tehdä myös "kahdeksikkona" jolloin kannattaa ei yksinkertaisesti ristiin, vaan "leivonpääkoukkauksena" toistensa takaa (kelmuvyyhti samalle puolelle tulevaa seinämää palauttaen).
    • Molemmissa tavoissa lopputuloksena on tulevan lappeen suunnassa levymäinen, päältä tai alta katsoen keskeltä suippeneva "profiilipalkkirakenne".
  3. vedetään kelmusta yksinkertainen (kuitenkin enempi tai vähempi lomittainen) vesikatepinta siten, että kelmu katkaistaan ja ylimenevä häntä taitetaan näiden köytöspalkkien takaa alapintaa vasten.
    • Tällöin ei muodostu ylimääräisiä vetojännityksiä ja onkaloita, joihin kerääntyisi roskia ja hyönteisiä, ja jotka heikentäisivät vesikatteen läpinäkyvyyttä.
  4. Oviaukko sijoitetaan lähtökohtaisesti sellaiselle seinustalle, joka ei ole katteen valumasuunnassa. Valmistetaan oviaukon "pihtipielet" kelmuttamalla katonkorkuiset riu'ut (2kpl), jotka sitten ylä- ja alapäästään köytetään toisiinsa sopivalle etäisyydelle toisistaan. Tämä sopiva etäisyys voisi olla esimerkiksi kelmun leveys, jolloin oviaukko olisi helppo kelmulla sulkea iltaisin. Asetetaan nämä pihtipielet sopivaan kohtaan katonrajan profiilimaisen köytöksen alapuolelle (jolloin kyseinen köytös oviaukon kohdalta jonkin verran kohoaa, siirtäen valumavesiä sadekeleillä oviaukon kohdalta sivuille).
    • funktionaalisista syistä kannattaa elmukelmu-velmuhelmu-laavussa olla kaksi kulkuaukkoa.
  5. seinäkelmutuksen tekemiseksi aluksi kelmutetaan seinänvastaisten kulmapuiden rungot ympäri sopivan läheltä maanpintaa muutaman sentin yli vesikatteen korkeuden. Kelmu vedetään vesikatepinnan tapaan, pihtipielestä pihtipieleen. Seinänvastainen varvikko kannattaa siististi leikaten poistaa tai raottaen kuoria juuripatjaa alta irti maasta, ja kelmutuksessa jättää maanvastainen helma, jonka päälle kiviä, hietaa, lunta tai vastaavaa, tai joka ujutetaan kuoritun juuripatjan alle. Voi myös lapiolla avata "kylvöuran", johon pujottaa ja sitten uran täyttömaalla taputellen ankkuroida helma maahan tuulenkestävästi.
    • mikäli kulmapuiden kelmutettava alue ei ole paksua mäännynkuorta (pystyvakoineen), tulevan tulisijan puolelle runkoa jätetään puunkuorta vasten pari ohutta oksanvartta kelmutuksen yläreunaan asti ulottaen.
  6. tulisijan (esimerkiksi kaasukeitin) yläpuolinen kelmukate on järkevä suojata pistemäisiltä kuumilta paloilmavirroilta esimerkiksi teipittämällä vesikatekelmun alapintaa siitä kohtaa.
  • "liesituuletin" tehdään leikkaamalla pois laavun sisäpuolinen osuus puunrunkoa peittävästä kelmusta.
    1. lisää vetoa "hormiin" saadaan kelmuttamalla puunrunkoa ylemmä.
  1. puretaan sivaltamalla jokaiseen neljään kulmaan pystyviilto ylhältä alas ja kerien laavunjämät narumaiseksi kimpuksi vedettynä tiukalle kerälle ja sujauttamalla se väliaikaisesti vaikka takataskuun.


Paradise Cooker -paistinpannutuli[muokkaa]

  • alustanvastainen palotila rajautuu selkeästi ja on helppo suojata esimerkiksi alumiinivuoalla.
  • kaksi lappeelleen asetettuna samankorkuista halkoa.
  • kolmas halko asetetaan toispuoleisesti kahden alahalon väliin.
  • sytykkeet kerätään PC:n päälle odottamaan
  • keskimmäisen halon toinen rakoväli sytytetään
  • rakovalkea leviää myös toiselle puolelle keskihalkoa nopeasti
  • liekin voimakkuutta voi hienosäätää halkojen keskinäistä asemaa muuttamalla, tarvittaessa esimerkiksi kepein, kivin tai käsivaralta keskihalon palovälejä optimoiden.
    • keskihalon kääntämällä päittäin ympäri siten, että sen sytyttämätön pää jää käden ulottuville, erilleen alahaloista.
  • paistinpannu pysyy tukevasti paikoillaan
  • kun kokkaukset kokattu, sammutetaan kääntämällä kukin palopinta vuorollaan pohjaa/maata vasten.
  • käyttökertojen välinen välivarastointi esimerkiksi muovisessa kauppakassissa.
  • syttyy uudelleen hiilipinnoista tulitikulla tai sytkällä ilman sytykkeitä.
  • Energiatehokas: tulen tarkkarajaisuus, vähäinen savuhaitta.
  • Tietysti jos ilmiliekin sijaan hyödynnetään pelkkää hiillosta esimerkiksi nokeentumisen välttämiseksi , tällöin menetetään puolet lämpötehosta, kun vapautuvaa hiilimonoksidia ei polteta hiilidioksidiksi.

Paradise Baker -lämmitysjärjestelmä[muokkaa]

- soveltuu kesämökeistä ja telttakylistä kerrostaloihin ja kirkkorakennuksiin sekä esimerkiksi taivasalla/sadesuojan alla yöpymisen yhteydessä alapuolisen maaperän pitämiseen lämpimänä. Lisäksi sovellettavissa vedenlämmittämiseen ja ruuanvalmistukseen uunissa.

  • lämmönlähteenä esimerkiksi auton pakokaasu, koristetakka, puukiuas, kamiina, grilli, avonuotio, myrskylyhty, ulkokynttilä tai vastaava oikeastaan mikä vain paloprosessi. Imutoiminen ilmakierto estää savukaasun karkaamisen mahdollisista vuotokohdista huoneilmaan (ellei sisällä merkittävä alipaine ulkoilmaan nähden).
    • lähtökohtaisesti polttoprosessi voi olla pihatiloissa tai vaikka maakuopassa (tulipaloriskin minimoimiseksi)
  1. savuhormissa metallinen paloilman imuputki
      • lähtökohtaisesti hormin yläpäästä hormin alkuun päin, jolloin mahdollinen jälkipaloprosessi hormin matkalla ehtii palaa loppuun, mutta imuilma esilämmittyy/tulistuu uudelleen virratessaan imuputkessa vastakkaiseen suuntaan.
  2. passiiviset lämmönvaihtimet kuten alkuperäisestä käytöstä poistettu vesikiertopatteri
    • periaatteessa mahdollista olisi myöskin käyttökelvottoman vesikiertojärjestelmän hyödyntäminen sellaisenaan.
    • tavoitteena savukaasun lauhtuminen ulkolämpötilaan eli optimaalinen hyötysuhde. Putkiston seinämän ei kuitenkaan välttämättä tarvitse johtaa erityisen hyvin lämpöä, sillä ilman ominaislämpökapasiteetti on esimerkiksi kiertoveteen nähden pieni.
    • rakennuksen ilmanvaihdon korvausilman esilämmittäminen periaatteessa mahdollista savukaasun jälkilämmöllä.
  3. esimerkiksi USB-toiminen propellipuhallin tai ilmapumppu lauhdutinputkiston keskivaiheilla tai lopussa.
  4. kun tuli palopesässä palaa kunnolla eli savutus vähäistä, käynnistetään imupuhallin/-puhaltimet, jolloin pienhiukkasia vähän sisältävää savukaasua aletaan imeä lämmitysjärjestelmän putkistoon.
    • tämän ansiosta savukaasun kiertoilmakanavat voivat olla jopa puusta valmistettuja tai esijäähdyttämisen jälkeen jopa rakennuksen seinärakenteita saattaisi olla mahdollista sellaisenaan hyödyntää lauhdutuskanavana (kytkentä esisuodattimen ja pumpun jälkeen, jolloin puhallus eli ylipaineinen ilma etenee höyrysuljetuissa rakenteissa kätevimmin).
      • täytyy huomioida, että savukaasu saattaa sisältää ylimääräistä kosteutta, joka kaasun ulkolämpötilaan jäähtymisen yhteydessä kondensoituu, kosteus on peräisin toisaalta paloilmasta sekä toisaalta polttoaineesta.
  5. kuumin paloilma voidaan aluksi johtaa ilmatiiviin "aromipesä-tyyppisen" kattilanlämmityskammion kuten sähköuunin uuninpesän kautta.
    • uunin lämpötilaa mahdollisuus tarkkailla uunin oman termostaatin naksahdusten perusteella, säätäminen esimerkiksi imupuhaltimen toimintatehoa muuttamalla tai ilmanottoaukkoa uunin ja palopesän välisellä putkenosuudella säätämällä.
    • uunin sisällä on lisäksi valo apuna leivonnaisten valmistamisessa.


Hattiwatti -tasavirtalähde[muokkaa]

  1. pätkä taipuisaa sähköputkea (kurkkuputki-rakenne), jonka sisähalkaisija 11 mm.
  2. pieniä AAA-sormiparistoja, esimerkiksi ladattavia, standardihalkaisija 10,5 mm.
  3. M12 kierteiset pultit kiristettäväksi sähköputkenpätkän päihin
    • mahdollisesti työstetään kierrepäät kuperiksi
  • paristot lievään pinteeseen putkeen.
  • sähkö-kurkkuputken rakenne ei ole spiraalimainen, näin ollen vedenpitävyys yksinkertainen saavuttaa. Pultin/putken lämmittäminen kierteytyksen valmistamiseksi
  • periaatteessa mahdollista on myös tähdätä ja työntää hattiwatin sisältämien patterien välipuskuihin vaikkapa hakaneula(t) välijännitteen ottamiseksi, mutta tällöin menetetään myös pitemmän sarjan virtakapasiteetti (ampeerituntimäärä, joka on sama kuin tyhjimmän sarjaan kytketyn pariston ampeerituntimäärä)
  • hattiwattien kanssa oltava siinä mielessä varovainen, että isommasta, esimerkiksi 24 V:n jännitteestä saattaa saada tasavirtasähköiskun.
    1. hattiwatti-puikkohitsi kiristämällä lisämutterin avulla hitsauspuikko jompaankumpaan pulttiin ja toisen pään pultti maadoitetaan krokotiilipihdein tai painetaan hitsausalustaa vasten.
    2. maksimi ampeerimäärän ollessa 10 A, 24V hattiwatti maksimi antoteho olisi 240 W. Useamman hattiwatin rinnankytkeminen olisi siinäkin mielessä perusteltua, että tällöin hitsausaika täysillä paristoilla olisi pitempi. Ladattavan AAA-pariston kapasiteetin ollessa 1 Ah, käyttöaika yksittäisellä täydellä hattiwatilla olisi 6 min.
      • tavallisesti puikkohitsaaminen vaatii yli sata ampeeria, mutta virrantarve riippuu tietysti puikon koosta.
      • periaatteessa mahdollista olisi myöskin kelata pultin ympäri suojapinnoitettua MIG-lankaa.
      • ylikuumeneminen ei tunnu sähköputkesta läpi, mutta lämpeneminen saattaa vaurioittaa ladattavia paristoja. Sen takia ylärajoilla virran otossa hattiwatista on riskikerrointa.
      • sähköputki alkuperäisen funktionsa mukaisesti jonkin verran suojaa esimerkiksi pariston pisahtaessa, mutta sellaisen varalta saattaisi olla järkevä olla pinta teipattu ja/taikka metallinen lisäsuojaputki.
      • jäykkä lisäsuojaputki vähentää putken elastisuuden väsymistä ja pinteen löystymistä vähitellen.
      • Massikan starttaus (valmistajan 2800 W starttimoottorilla) tarvitsee ainakin 2800 W / 12 V / 10 A = 23 hattiwattia.
  • hattiwatit kätevä purkaa ja periaatteessa kätevä ladata rinnan (erityisellä multilaturilla)
    • lataamisen takia kannattaa purkaa patterit erilleen, jottei jää puolitäysiä pattereita hattiwatterihin, vaan latauksen lopputulos on joka kerta optimaalinen.

Lukuvinkkejä[muokkaa]

Harsimisommeltekniikka