HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Asterikasvit

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

ASTERIKASVIT[muokkaa]

Kultapiisku[muokkaa]

Solidago virgaurea. Populaatiobiologian mallikasvi, tutkittu paljon. Paljon vaihtelua kasvupaikan mukaan. Lisää virtsan eritystä, lievittää tulehduksia.

Punalatva[muokkaa]

Eupatorium cannabinum. Kreikkalaiset kutsuivat verujuurta eupatorioniksi, jonka arabialainen Avicenna siirsi erehdyksessä punalatvalle ja Linné säilytti erehdyksen.

Meriasteri[muokkaa]

Aster tripolium. Kukinnan onnistuminen riippuu veden korkeuden vaihtelusta, aikainen kohoaminen kastelee siitepölyn.

Karvaskallioinen[muokkaa]

Erigeron acer. Sulkaperhosiin kuuluva toukka elää kasvilla, löytyi 1990-luvun alussa. Naamioitunut lähes näkymättömäksi.

Sopulinkallioinen[muokkaa]

E. borealis.

Tummakallioinen[muokkaa]

E. humilis.

Tunturikallioinen[muokkaa]

E. uniflorus.

Villakallioinen[muokkaa]

E. eriocephalus.

Savijäkkärä[muokkaa]

Gnaphalium uliginosum. Seuralaisena usein peltohatikka.

Lumijäkkärä[muokkaa]

G. supinum.

Ahojäkkärä[muokkaa]

G. sylvaticum.

Norjanjäkkärä[muokkaa]

G. norvegicum.

Tuulenlento[muokkaa]

Filago arvensis.

Kissankäpälä[muokkaa]

Antennaria dioica. Emimykeröiden kehtosuomut vaaleanpunaisia, hedekasveissa valkoisia.

Isokissankäpälä[muokkaa]

A. lanata. Rauhoitettu.

Arnikki[muokkaa]

Arnica angustifolia. Rauhoitettu. Luontokirjailija Reino Kalliolan tunnus. Tupakan korvike. Harvinainen.

Rantahirvenjuuri[muokkaa]

Inula salicina.

Vanukehirvenjuuri[muokkaa]

I. britannica. Ei kasva Brittein saarilla.

Isohirvenjuuri[muokkaa]

I. helenium. Ålandsrot väännetty kansainvälisestä nimestä alant. Antiikin aikaan nimi Helenan kyyneleet, roomalaiset käyttivät juurta keittiössä. 1700-l. jälkipuolella, Ruotsi edisti viljely- ja rohdoskasvien viljelyä, näkyy Kymijoen länsipuolella, mm. saksankirveli, ruttojuuri, isohirvenjuuri, jalominttu, nukula, kalmojuuri.

Rusokit[muokkaa]

Sopeutuneet leviämään muinaisen megafaunan mukana sekä laidunnukseen.

Tummarusokki[muokkaa]

Bidens tripartita.

Säderusokki[muokkaa]

B. radiata.

Nuokkurusokki[muokkaa]

B. cernua.

Tarhasaurikki[muokkaa]

Galinsoga parviflora. Andien rinteiltä.

Ripsisaurikki[muokkaa]

G. ciliata. Andien rinteiltä.

Kamomillasaunio[muokkaa]

Matricaria recutita.

Pihasaunio[muokkaa]

M. matricarioides. Yli 80 nimeä. Alle 100 pv siemenestä siemeneksi.

Peltosaunio[muokkaa]

ripleurospermum inodorum. Saunakukka. Sek. päivänkakkaraan ja peltosauramoon. Päivänkakkaran lehdet hampaiset, saunakukan hienoliuskaiset. Pienet mustat kovakuoriaiset nirppuja, kärsäkkäitä.

Merisaunio[muokkaa]

T. maritimum.

Siankärsämö[muokkaa]

Achillea millefolium. Kuperkeikka, pietarinkukka, mäntäpää, häränhäntä, nenätiisti, pellonvahanen, akantupakki, kaljanen. Haavoittumattoman sankarin Akilleuksen mukaan, millefolium = tuhatlehtinen eli lehden liuskat. Punakukkainen perinnöllinen muoto. Rauhoittavana ja vahvistavana kouristuksiin, haavojen hoitoon, tulehduksiin.

Ojakärsämö[muokkaa]

A. ptarmica. Koristekasvina viljellään kerrottukukkaista tuhatkaunoa.

Isokärsämö[muokkaa]

A. salicifolia. Venäläisten sotilaiden mukana 1800-l. Hämeenlinnan linnan ympäristöön, josta levinnyt jokea pitkin alavirtaan.

Pietaryrtti[muokkaa]

Tanacetum vulgare. Nappikukka. Nimi viittaa pientareeseen. Haihtuvien öljyjen kemiallinen koostumus vaihtelee eri kannoissa. Sis. myrkyllistä tujonia tai kamferia, aih. kouristuksia, huimausta. Kuivatuista kukinnoista rohtoa suoliloisiin, ruoansulatusvaivoihin. Lehdistä värjäyksessä vihreää.

Keltasauramo[muokkaa]

Anthemis tinctoria. Keltaista väriä.

Peltosauramo[muokkaa]

A. arvensis. Sek. saunakukkaan.

Keltapäivänkakkara[muokkaa]

Chrysanthemum segatum. Kansa kutsuu värisauramoa keltaiseksi päivänkakkaraksi.

Päivänkakkara[muokkaa]

Leucanthemum vulgare. Prästkrage, papinkaulus eli lehtimuodosta. Rakastaa, ei rakasta -kasvi. Asterikasvin mykerössä yleensä kielimäisiä laitakukkia (esim. valk.) ja torvimaisia kehräkukkia (esim. kelt. silmä). Heteet muodostavat putken sisältäen siitepölyn, emi kasvaa putken läpi luottipinnat toisiansa vasten nostaen siitepölyn mykerön pinnalle hyönteisille, emi avautuu halkeamalla jättäen siitepölyn vastakkaiselle pinnalle, mesi syvällä torvessa.

Leskenlehti[muokkaa]

IMG 1364.jpg

Tussilago farfara. Kukat elävät leskinä. Kesällä syntyy kukintoversot kasvulehtien hankoihin, jotka kasvavat pituutta ja avautuvat keväällä ilman lehtiä. Aikainen kukinta välttää kilpailua pölyttäjistä muiden kasvien kanssa.

Pohjanruttojuuri[muokkaa]

Petasites frigidus.

Etelänruttojuuri[muokkaa]

P. hybridus. Rohtokasvi, luostaripuutarhoissa. Meillä lähes pelkästään hedekasveja.

Japaninruttojuuri[muokkaa]

P. japonicus.

Marunat[muokkaa]

Artemisia = antiikin metsästyksen jumalatar Aremis. Auttoi naisia synnytyksessä-->pujotee kuukautis- ja vaihdevuosivaivoihin.

Pujo[muokkaa]

Artemisia vulgaris. Siitepölyallergiaa. Kolotuksiin, oluen mauste ennen humalaa. Lintupaistin mauste lehdistä pehmentää lihaa ja edistää ruoansulatusta. Karjan ähkyn parantamiseen. Mukana kannettuna esti väsymyksen ja piti paholaiset sekä villieläimet loitolla. Ovensuussa esti salamaniskuja ja kiusanhenkiä. Juuriston alta juhannusyönä löytyvä hehkuva hiili katoaa kahdentoista lyöntien jälkeen, mutta ehdittäessä napata auttaa kaikkiin tauteihin.

Koiruoho eli Mali[muokkaa]

ks. Koiruoho

Ketomaruna[muokkaa]

A. campestris.

Perämerenmaruna[muokkaa]

A. campestris subsp. bottnica. Endeeminen.

Peltovillakko[muokkaa]

Senecio vulgaris. 1-vuot. Myöhään kesällä kasvunsa aloittanut voi talvehtimisen jälkeen jatkaa kasvua. Myrkyllinen, vahingoittaa maksaa, aih. syöpää. Ei kelpaa karjalle.

Kalliovillakko[muokkaa]

S. sylvaticus.

Jaakonvillakko[muokkaa]

S. jacobaea.

Kurho[muokkaa]

Carlina vulgaris. Rauhoitettu. Uhka laiduntamisen loppuminen. 2-vuot., kukkii 2. kesänä. Siemeniä syö mm. tikli.

Ohdakkeet[muokkaa]

Piikit puutuneita karvoja suojana kasvinsyöjänisäkkäitä vastaan. Amiraalin ja ohdakeperhosen suosikkeja. Tiklit (Carduelis) syövät karhiasten, ohdakkeiden ja takiaisten siemeniä talvisin.

Pelto-ohdake[muokkaa]

Cirsium arvense. Pallomaiset äkämät orakärpäsen aih.

Piikkiohdake[muokkaa]

C. vulgare. Pirunpiikki, ärripurri, pirunkarrike, vanhanpiian fiikunapuu. 2-vuot. Vaatii avointa tilaa. Varsi siipipalteinen, myös kyläkarhiaisella.

Suo-ohdake[muokkaa]

C. palustre.

Huopaohdake[muokkaa]

C. helenioides. Partapensseli, tervasuti. Pyynkaali nimitys pyiden suosikkimetsistä eli rehevät korvet, kosteat lehdot ja lettosoiden laiteet. Huopaohdake alapinnan valkohuopaisista lehdistä. Maistuu hirville.

Kruunuohdake[muokkaa]

Onopordum acanthium. Skotlannin kansalliskukka, normannien maihinnousujoukoissa normanni astui piikkiseen lehtiruusukkeeseen, kiljahti ja varoitti skotteja ajoissa.

Kyläkarhiainen[muokkaa]

Carduus crispus. Varsi siipipalteinen, myös piikkiohdakkeella.

Nuokkukarhiainen[muokkaa]

C. nutans.

Lääte[muokkaa]

Saussurea alpina.

Takiaiset[muokkaa]

Juurakko syötävää. Rohdoskasveja.

Seittitakiainen[muokkaa]

Arctium tomentosum. Käytä juuri keitettynä, nuoret lehtiruodit, kukkapohjukset ja kukkavarret tuoreina tai keitettyinä. Paljon hiilihydraattia. Takiaiset voi sekoittaa myrkylliseen jättiputkeen.

Pikkutakiainen[muokkaa]

A. minus

Isotakiainen[muokkaa]

A. majus. Keltakärkiset mykerösuomut.

Lehtotakiainen[muokkaa]

A. nemorosum.

Ruiskaunokki[muokkaa]

Centaurea cyanus. Päijät-Hämeen maakuntakukka, kokoomus. 1-vuot. Siemenissä öjyinen lisäke-->muurahaiset. Säilyi siemenviljan mukana, värjäsi hiukan jauhoja. Hölmöläiset menivät uimaan kukkivaan ruiskaunokki peltoon.

Nurmikaunokki[muokkaa]

C. phrygia.

Ahdekaunokki[muokkaa]

C. jacea.

Ketokaunokki[muokkaa]

C. scabiosa.