HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Tulenteko

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aiheeseen littyviä sivuja[muokkaa]

  • Nuotio-- ohjeet nuotion sytyttämiseen
  • Taula -- taulan valmistus

Kitka[muokkaa]

Kitkaan perustuvat sytytysmenetelmät käsittävät erilaisia tapoja hangata puukappaleita vastakkain niin, että kitka sekä kuumentaa kontaktikohtaa että hiertää pehmeämpää materiaalia syttyväksi jauheeksi. Näin saadaan kipinä, jolla voidaan sytyttää sytyke, jolla puolestaan tuli siirretään varsinaiseen polttoaineeseen.

Materiaalit[muokkaa]

  • puun on oltava kuivaa ja lahotonta
  • sydänpuu usein pintapuuta parempaa
  • hiillostuu hierottaessa hienoksi pölyksi, joka ei sormissa tunnu karkealle
  • hiiltyy ja syttyy miltei samassa lämmössä
  • yleensä pehmeätä puuta, mutta jotkut kovatkin käyvät. kova puu johtaa hyvin lämpöä, pehmeä taas eristää sen hyvin. Kovat puut tarvitsevat enemmän voimaa toisin kuin pehmeät ja siksi sopivat paremmin jousi- ja pumppuporiin.

Haapa on paras kotimaisista puista sekä lautaan että keppiin. Vaahtera keskikovana puuna sopii jousiporiin mutta käsiporassa ei hyvä. Osmankäämen kukkavarsi keppinä pajulaudan kera on kuulemma toimiva yhdistelmä. Paju ei sovi keppiin eikä lautaan koska hiiltyy liian alhaisessa lämpötilassa. Selja (elderberry) sopii kovana puuna kepiksi. Valitse 1/2 tuuman halkaisijaltaan oleva keppi, yleensä 2-3 vuoden ikäinen oksa.

Käyrät oksista otetut kepit voi suoristaa kuumentamalla ne tuoreena esim. uunissa ja sitomalla 2-7 oksan nipuiksi viilenemään.

Syttyminen tapahtuu yleensä 375-425 C-asteessa.

Pajusta tulee karkeaa hiiltä, joka toimii vain jos sen hienontaa ensin mekaanisesti. Haavan taas sanotaan paikoin että se hiiltyy liian alhaisessa lämpötilassa eikä siksi syty. Oma kokemukseni jousiporalla on kuitenkin toinen.

Tuliporat[muokkaa]

Käsipora[muokkaa]

Kepin halkaisija 5-15 mm. Ohut pyörii (kuumentaa sijansa) nopeammin, paksulla on suurempi hankautumisala (tekee enemmän kuumaa purua). Pituus 45-75 cm. Parkkiintumattomille käsille on syytä valmistaa erityisen sileä porakeppi, karkeakourainen voi käyttää ronskimpaakin.

Käyttö
  1. Jos kipinäpuussa ei ole valmista lokoa, työstä siihen esim. terävällä kivellä tai teräaseella pieni kuoppa.
  2. Aseta porakeppi kipinäpuun kuoppaan pystysuorassa ja pyöritä sitä ripeästi edestakaisin kämmentesi välissä. Paina otteellasi keppiä alas, jotta kitka kuopan ja kuopan välillä on suurempi.
  3. Tarvittaessa ota uusi ote kepin yläosasta ja jatka pyörittelyä.
  4. Jatka pyörittelyä kunnes näet kuopan alkavan hiiltyä.
  5. Jatka pyörittelyä kunnes kuopasta alkaa nousta savua.
  6. Ota keppi pois kuopasta ja puhalla siinä kipinöivä puru sytykkeisiin.

Jousipora[muokkaa]

Jousipora on käsipora, jota pyöritellään vastinpalan ja jousen avulla kepeämmin ja nopeammin.

Porakeppi voi olla paljon lyhyempi kuin käsin pyöritettävä.

Vastinpala on kämmeneen sopiva pala puuta, mieluummin luuta, kiveä tai metallia, jossa on kuoppa. Vastinpala suojaa porakeppiä pitelevää kättä.

Jousi muistuttaa rakenteeltaan jousipyssyä, mutta voi olla alkeellisempi. Tarvitaan n. kyynärän mittainen keppi (mieluusti kaareva kuusenoksa) ja nyöriä. Kiinnitä toinen pää nyöristä kiinteästi toiseen päähän, kierrä nyöri kerran porakepin ympäri, ja sido nyörin toinen pää taas oksaan. Sopiva jännite on mieluummin hieman kireä kuin hieman löysä. Porakepin voi nyt ottaa pois.

Käyttö
  1. Kierrä porakeppi jousen nyöriin ja pidetään paikallaan vastinpalan avulla.
  2. Pyörittele porakeppiä jousella työntäen ja vetäen tasaisin ottein.

Pumppupora[muokkaa]

Pumppupora on käsipora, jota pyöritellään nyörin ja pumppulaudan avulla kepeämmin ja nopeammin.

Porakeppi voi olla noin kyynärän mittainen.

Pumppulaudan oltava keskeltä niin leveä, että siihen saa porakepin mentävän reiän. Päissä on hyvä olla lovet tai muut keinot, joilla nyöri voidaan kiinnittää lujasti.

Nyöri kiinnitetään kiinteästi porakepin yläpäähän keskeltä ja päistä pumppulaudan päihin.

Käyttö
  1. Aseteta pora paikoilleen.
  2. Kierrä porakeppiä niin että nyöri kiertyy sen ympäri ja pumppulauta on yläasennossaan.
  3. Paina pumppulauta molemmin käsin rivakasti alas.
  4. Kevennä otetta niin, että porakeppi voi jatkaa pyörimistään samaan suuntaan ja kiertää nyörin taas ympärilleen.
  5. Jatka pumppulaudan painelua rytmikkäästi.

Muu käyttö[muokkaa]

Tuliporaa voi käyttää tulenteon lisäksi reikien poraamiseen ja tulen lietsomiseen, jopa vispaamiseen. Käytännössä tarvitaan jousi- tai pumppupora. Porakepin tilalle vaihdetaan tarvittava työväline:

  • reikien poraamiseen keppi, jonka päähän on kiinnitetty terävä kiven tai metallin kappale ellei jopa "oikea" poranterä
  • tulen lietsomiseen keppi, jonka neljääksihalkaistuun päähän on kiinnitetty esim. tuohiset läpät
  • vispaamiseen pitkävartinen vispilä.

Muut kitkamenetelmät[muokkaa]

Tulisaha

Tulisahaa käytetään etenkin viidakkokansojen keskuudessa. Pehmeämpää puupalaa hangataan sahan tavoin kovemman puun (yleensä halkaistun bambon) poikki.

Uran hankaaminen

Eräs ensimmäisistä tulentekotavoista. Pehmeämpään puunkappaleeseen tehtyyn pitkittäiseen uraan hangataan kovemman kepin päätä siten, että hankauskeppi on samansuuntainen mutta laskevassa kulmassa uran kipinäntekopäähän kohden. Samoja puita voidaan käyttää monia kertoja.

Kipinänisku[muokkaa]

Tulukset[muokkaa]

Tulusrauta, karkku, karku
  • Taotaan teräksestä, jonka hiilipitoisuus on korkea. Lopuksi anturapuoli karkaistaan.
  • Kysy taontapajoista ympäri maan.
  • Myydään usein muinaismarkkinoilla yms. tapahtumissa.
  • Myyty ainakin joskus myös Suomen kansallismuseossa Helsingissä.
  • Retkeilytavaraa myyvissä kaupoissa myydään joskus tuluspareja.

Kivi[muokkaa]

Limsiö, piikivi
  • pieni pala riittää, suunnilleen peukalon pään kokoinen
  • muotoile teräväreunaiseksi toisella kivellä tai kirveen hamarapuolella. Jos reuna ei ole terävä, se ei iske kunnon kipinöitä.
  • ei löydy Suomen luonnosta, vanhojen satamien laitamilta voi löytyä
Ukonkivi eli kvartsi
Rikkikiisu

Moottorisahan kipinäniskijä[muokkaa]

Muut metodit[muokkaa]

Tulitikut[muokkaa]

Tulitikku on ohut puupuikko, jonka toinen pää on päällystetty herkästi ja kuumasti palavalla aineella. Napakasti vastapalaa myöten iskien kitkan lämpö sytyttää tulitikun, ja tikkua voidaan käyttää sytykkeiden sytyttämiseen.

Sähkö[muokkaa]

Sähkövirta kuumentaa johdinta, jonka kautta se kulkee. Tätä ilmiötä voi hyödyntää tulenteossa ja se on hyödyllinen etenkin vaikeissa olosuhteissa.

Akku tai paristo kytketään molemmista päistään teräsvillaan, teräsvilla alkaa hehkua kuumana ja sytyttää kipinän tavoin. Teräsvillan tilalla voi käyttää lyijykynää (grafiitti johtaa sähköä). Johtimien päät voi varovasti tuoda lähelle toisiaan jolloin syntyy kipinöitä. Ihanteellisessa tapauksessa käytettävissä on eristetyt akkujohtimet, mutta tarvittaessa voi käyttää mitä tahansa eristettyä johdinta l. sähköjohtoa; jopa eristämätöntä, jota voi käsitellä eristävien varsien avulla.

Auton akun virta ja voima ovat ihmiselle verrattain vaarattomat. Jopa suoraan napoja koskettaen aikuinen ei yleensä koe kihelmöintiä kummempaa; sähköpaimenenkin pulssi on voimakkaampi. Auton akun käyttöä ei siis tarvetilanteessa kannata pelätä. Tavallisen sormipariston teho riittää hyvin tulenteon tarpeisiin, ei ole kovin herkkä kosteudelle, ja on vaivaton kuljettaa mukana. Se on kuitenkin ongelmajätettä, jota ei voi jättää käytön jälkeen luontoon.

Kipinäpumppu[muokkaa]

Kipinäpumppu on moderneista materiaaleista valmistettava laite, jolla voidaan sytyttää taulanpala kuumentamalla pumpun sisällä oleva ilma paineistamalla se käsivoimin.

Sytykkeet[muokkaa]

Taula[muokkaa]

Taulakääpä
  • Katso myös sivu Taula
  • Taulan tarkoitus on ottaa vastaan kipinät ja taulaa puhallettaessa se alkaa hehkumaan ja sytyttää syttykkeet tai rikin.
  • Etenkin taulakääpä (Fomes fomentarius), myös pakurikääpä (Innonnotus obliquus).
  • Pakurikäävän malto on vaahtomuovimaista ja erittäin hienorakenteista, joten se syttyy ja kytee erinomaisesti sellaisenaankin.
  • Myös taulakääpää voi käyttää tuoreena (ei märkänä), mutta säästeliäämpää on käsitellä se lipeällä ja nuijimalla.
  • Isoa kääpää voi käyttää sellaisenaankin tulentekoon esimerkiksi tuliporan kanssa. Kipinä kytee vahvana ja pitkään käävässä, ja kytevä kääpä voi jopa korvata puutulen jos tarkoituksena on esimerkiksi keittää pieni määrä vettä.

Taulan korvikkeita[muokkaa]

Taulan sijaan voidaan käyttää mm.

  • kasvikuituja, esim. katajanniintä, kuivaa ruohoa, koivun kuorikalvoa, hienolti hapsutettua koivuntuohta...
  • pellavakangasta jota on aikaisemmalla tulella hiilletty herkemmäksi syttymään
  • pölymäiseksi hierrettyä lahopuuta (rusko- tai valkolaho)...
  • päästään hajotettu tamponi tai pumpuli

Sytykepallo[muokkaa]

  • Katajan kuori sen tyvestä etenkin on pitkäsäikeistä ja roikkuu osittain irtonaisena.
    • pyöritä käsissä riittävän kauan ja riittävän paljon että syntyy pienen kananmunan kokoinen pehmeä pallo
  • Tähän käy myös kuiva pienen linnunpesä tai kuiva ruoho. Myös koivun kuorikalvo.

Sytytys[muokkaa]

  • Varaa kaikki välineet valmiiksi. Tee hyvä sytykepallo, varaa hiukan tuohta ja varmasti syttyvä nuotio.
  • Aseta taulan pehmeä osa muutaman millin piikiven reunan päälle.
  • Ota kivi ja taula käteen ja pidä peukalolla taulaa kivestä sormilla kiinni niin että iskettäessä kiveen, kipinät lentävät taulaan pehmeään reunaan.
  • Iske 2-3 kertaa kiveen terävästi ylhäältä päin sellainen vetävä koko tulusraudan anturan mittainen isku. Tulusrauta on iskettäessä pystyasennossa.
  • Hyvä taula ja hyvät kipinät saavat muutamasta iskusta taulan kytemään ja savuamaan.
  • Puhalla nyt varovasti tasaista puhallusta kipinään.
  • Kun taula kytee riittävästi, laita toinen taulan pala sen päälle ja aseta nee sytykepallon sisään sen keskelle
  • Puhalla tasaisesti kohti taulaa. Vajaassa minuutissa sytykepallo alkaa palamaan
  • Siirrä tuli pallosta johonkin, esimerkiksi tuoheen ja siitä nuotioon. Sammuta sytykepallo, niin voit käyttää sen uudestaan.

Räikkäsytytys[muokkaa]

  • Valmista kipinä sytykepalloon.
  • Varmista kipinään välillä puhallellen ettei se sammu.
  • Laita sytykepallo kuohkean helposti syttyvän aineen esim. kuivan heinän, kaarnasuikaleiden, havurisujen sisään.
  • Pane isompi syttypallo esimerkiksi taitetun oksan linkkuun.
  • Pyöritä räikän tavoin kunnes kipinä kohenee liekiksi.
  • Siirrä tuli sijalleen, sammuta sytykkeet säästääksesi niitä tulevan varalle.

Taula ei syty[muokkaa]

  • Kipinät liian mitättömiä? Kipinän käsittely liian hätäistä?
  • Taulan reuna riittävän pehmeä? Kuin huopaa.
  • Taula sopivalla etäisyydellä kipinän lähteestä?
  • Taula huonolaatuinen tai kuivunut?

Rikki[muokkaa]

  • Sytytyksessä voidaan käyttää myös rikkiä apuna. Tämä ei kuitenkaan ole yleistä nykyään.
  • Kytevä taula voidaan asettaa kupariseen tai messinkiseen pieneen kuppiin johon on valettu rikkiä.
  • Taulaa puhalletaan kunnes sen hehku saa rikin kiehumaan.
  • Tähän kiehuvaan rikkiin kun työnnetään ohut hyvin syttyvä puutikku, niin se syttyy palamaan.