HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Taula

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Taulakääpä on yleinen koivun lahottajasieni.

Taula valmistetaan taulakäävän (Fomes fomentarius) mallosta. Isoa taulanpalaa voi käyttää tulentekoon useita kertoja.

Kerääminen[muokkaa]

Taulakääpä on hyvin yleinen kääpä ja varsin helppo tunnistaa. Se on väriltään vaaleanharmaa ellei levästä vihertävä, muodoltaan paksu ja kaviomainen, jopa leveyttään korkeampi. Itiöemä jää yleensä nyrkkiä pienemmäksi mutta voi olla isokin, jopa puolen pään kokoinen. Kääpien keräämisen katsotaan kuuluvan jokamiehenoikeuksiin, kunhan elävä puu ei siitä vaurioidu. Useinhan kääpiä kuitenkin löytyy runsaasti kuolleista pystypökkelöistä.

Kääpä irtoaa puusta usein kopauttamalla, mutta varsinaista keräämistä varten on hyvä ottaa mukaan kirves tai kassara. Älä vaivaudu ottamaan kääpiä, jotka ovat selvästi tummuneet ja/tai yläpinnasta reikäisiä, ja kokoonsa verraten kevyitä. Ne ovat kuolleet, kuivuneet, lahonneet, usein vielä madonsyömät. Jos maltoa onkin jäljellä pala, se on haurastunutta eikä maksa vaivaansa. Hyvälaatuinen taulakääpä tuntuu käteen lujalta ja kiinteältä, ja sen pillistö on enimmäkseen virheetön.

Suurin osa taulakäävän tilavuudesta ja painosta koostuu massiivisesta pillistöstä, joka on kuitenkin poistettava valmistusvaiheessa, joten jos tilaisuus tarjoutuu, taakkaansa ja tulevaa vuolentaurakkaa voi keventää iskemällä kirveellä käävän halki ja viiltämällä tai lyömällä osan pillistömassasta pois.

Valmistus[muokkaa]

Etsi ensisijaisesti elävä kääpä, kuollutkin kyllä käy. Elävässä alapuolen pillit punertaa ja se on tuoreen tuntuinen.

Kerätystä taulakäävästä veistetään pois kaikki puun ja kuoren rippeet. Paksu pillistö vuollaan pois tarkoin, yläpinnan ohut kuori poistetaan. Taula on heti päälikuoren alla. Työtä helpottaa käävän liotus vedessä. Jäljelle jää kiinteä, jäykänjoustava, korkkimainen malto. Maltoa voi ja ehkä kannattaakin säilyttää kuivana, jotta seuraava vaihe voidaan suorittaa tehokkaammin.

Siivottu malto pannaan likoamaan ja pehmenemään emäksiseen liuokseen. Liotuksen voi tehdä joko keittäen noin 15 minuuttia tai seisottamalla parin vuorokauden ajan. Liotusveteen on perinteisesti pantu koivuntuhkaa, mutta myös ruokasooda käy tarkoitukseen. Suhde on 1 dl tuhkaa (tai 2-3 rlk soodaa) 10 vesilitraa kohden (vaihtoehtoinen tieto 1 dl tuhkaa 1 vesilitraa kohden, eikä liuosta kuumenneta).

Pehmitetty malto huuhdotaan huolellisesti runsaassa vedessä ja nuijitaan tai kaulitaan kuin erityisen sitkasta taikinaa noin 2-3 mm paksuksi tasaiseksi lätyksi. Varsinkin alkuvaihe on tehtävä varoen, keskeltä reunoille, kuten raudan takominen pitemmäksi. Paksua taulaa voi välillä liottamalla pehmentää. Levitelty taula saa kuivua yön yli, ja hieman kosteana sitä voi vielä käsin tai nuijimallakin muokata ja pehmitellä, venyttäen sitä ohuemmaksi. Valmiin taulan tulisi olla pehmeän säämiskäistä.

Tulenteko[muokkaa]

Katso sivu Tulenteko.