HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Savupiippu

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yleistä[muokkaa]

Varaaville tulisijoille hyvä piippu on massiivinen tiilipiippu. Se on pitkäikäinen ja lämpöä varastoiva. Piippu muurataan yleensä poltetuista savitiilistä ja siinä voi olla useamman tulisijan hormeja samassa ja myös ilmanvaihtohormeja. Usein piippu sijaitsee katon harjalla ja vähintään 80 cm pinnan yläpuolella. Piipun sijainti ja pituus vaikuttavat piipun synnyttämään vetoon. Pidempi piippu vetää yleensä paremmin.

Rakentamisessa noudatetaan voimassaolevia rakentamismääräyskokoelman sääntöjä, joista voimassa ovat E3 Pienet savuhormit. RakMK E3.

Käsitteitä[muokkaa]

  • Yksihorminen/kaksihorminen elementtipiippu
  • Kaksihorminen muurattu piippu

Hormikoko[muokkaa]

Pienet tulisijat toimivat hyvin 1/2 tiilen hormeissa, mutta varaaville kannattaa olla yhden tiilen (kiven) hormi.

Perustus[muokkaa]

Perustus ei saa liikkua ja yleensä se tuetaan maapohjaan.

Suojaetäisyydet[muokkaa]

Piippu on eristettävä palavista materiaaleista määräysten mukaan. Piippuun tehdään paksunnos muuraamalla tai eristeillä.

  • Hormiston suojaetäisyys palava-aineisiin rakennusosiin on vähintään 100 mm ja hormi ympäröidään vähintään 100 kg/m3 tilavuuspainoisella mineraalivillalla.
  • Voidaan käyttää myös valmisosahormeja, joiden suojaetäisyydet selviävät niiden ohjeista.

Huomioita[muokkaa]

  • Savuhormit ei ylös asti erillisinä hormeina, vaan yhdistymään savupeltien jälkeen.
  • Ilmahormi piipun sivusta ulos

Savuhormi tukossa[muokkaa]

Uuni ei vedä; vanha rapautunut piippu on tiputtanut tiilenpalaset ja laastit hormiin?

Jos kyseessä on esimerkiksi vanhan pönttöuunin hormi, saattaa hormi tehdä mutkan ennen pönttöuunin savukanavaan liittymistä. Laasti saattaa olla kertynyt tähän kohtaan ja tukkia hormin lähes täysin. Sytytettäessä tulta uuniin, savu tulee esimerkiksi kierreventtiilistä huonetilaan. Nuohoojalta löytyy keinot ja välineet. Eräs keino on rautakangen, jonka päässä on silmukka laskeminen narulla piippua pitkin alas ja sen avulla hiukan iskien ja lähinnä pyörittäen hormin avaus. Laasti kerätään tämän jälkeen pois uunin pohjalta.

Valmistelu[muokkaa]

Suojaa vesikatto, rakenna tukevat ja turvalliset telineet suojakaiteilla, ota kuvia piipusta varsinkin jos se on vähänkin poikkeava.

Ennen purkutyötä, avaa savupellit ja estä tiilen ja laastin putoaminen hormin sisään esimerkiksi rakennusvillalla. Varmista ettei alhaalla ole mitään rikkoontuvaa, joiden päälle vahingossa putoavat tiilet voivat osua.

Telineiden rakennusohje[muokkaa]

Materiaalit[muokkaa]

Tiili[muokkaa]

Käytettävien tiilien tulee olla säänkestäviä. Hyvin palaneet ja erityisesti reikätiilet kestävät ja pysyvät hyvin paikoillaan (PRT, RT60 ja NRT). Ulkokuoren paksuus on oltava vähintään 110 mm. Jos muuraataan vain osa katon päällä olevista tiilistä, mahdollisimman sama värisävy voisi tulla kyseeseen, ellei sitten pellitetä päälle. Välitunkat (väliseinät) limitetään ulkoseinämään tai sidotaan esimerkiksi sinkityllä 3 mm langalla.

Vanhoista tiilistä tai kotipolttoisista parhaiten piippuun sopivat lasittuneet tiilet.

Perinteisten tiilien kotivalmistusohjeet löytyvät sivulta Tiili.

Muurauslaasti[muokkaa]

  • Kattopinnan yläpuolisessa ja kylmässä välikatossa muurauksessa laastina käytetään muuraussementtilaastia M 100/600. 25 kg säkistä muuraa n. 14 normaalireikätiiltä (NRT).
  • Sisätiloissa voidaan muurata M 100/600 -laastilla tai savilaastilla tai sekoittaa savilaastia kolme osaa ja M100/600 yksi osa.
  • Savilaastia on hyvä käyttää kun hormiin liitetään metallisia tulipesiä kuten kiukaita ja kaminoita.
  • Savilaastia käytettäessä piippu on jälkisaumattava tai tasoitettava.

Eräs vanhan kansan 70-vuotias monitaituri on muurannut uuneja, hormeja ja piippuja savilaastilla, johon on sekoitettu hieman sementtiä. Hänen mukaansa piipun ylin osa on kuumin osa hormista ja siten savilaasti lasittuu harjan yläpuolelta säätäkestäväksi, aivan kuten lasittuneita tiiliä käytetään piipun muurauksessa juuri tästä syystä. Hänen mukaansa savilaasti kestää siis aivan yhtä hyvin.

Työvälineet[muokkaa]

  • Muurauskauha on teräväkärkinen leveä kauha, jonka koko on se laastin määrä joka vaaditaan yhden tiilen tarvitsemaan pohjalaastiin.
  • Tasakärkinen piippumuurarin kauha, jolla hormin nurkkasaumat viimeistellään.
  • Puhdistuskauha on kapea terävä- tai pyöreäkärkinen, voidaan käyttää myös piippumuurauksessa.
  • Muurarin vasara naulan irrotuslovella.
  • Muurarin harja on pehmeähkö jouhiharja saumauksen jälkeiseen puhdistukseen.
  • Muurarin sieni on kätevä piipun sisäpinnan siloittamiseen.
  • Saumausraudat 10 mm vaaka- ja pystysaumoille.
  • Vesivaaka
  • Mitta
  • Ämpäreitä ja palju
  • Pihdit terässiteen katkaisuun
  • Betonimylly (ts. laastimylly, vapaapudotussekoitin)

Muuraus[muokkaa]

Rapautunut savupiippu uudelleen muurattuna odottamassa peltiä ympärilleen
  • Laastia ei saa pudottaa hormiin. Suojaa hormia esimerkiksi eristevillalla.
  • Muuraa 1/3–1/2 kiven juoksulimityksellä ja 10 mm saumavahvuudella, enintään 3 mm sisäänpainettuna. Saumat tiivistä ulkopuolelta ja harjaa kostealla harjalla tai tasoita sienellä sisäpuolelta mahdollisimman sileäksi (ei kohoumia, purskeita).
  • Sisäpuoliset välitunkat sido ulkokuoreen S-muotoisella terässiteellä joka 4. saumasta tai limitä tiilet. Siteen etäisyys tiilen ulkopinnasta 30 mm ja sisäpinnasta 50 mm
  • Suojaa piippua tarvittaessa estäen liian nopea laastin kuivuminen ja halkeilu
  • Muuraa ennen pakkasia

Kipinöiden lento katolle voidaan estää monin keinoin, nykyään yli 100 euroa maksavilla kipinäverkoilla ja hatulla. Hatun voi tehdä helposti raudasta ja pellistä hitsaamalla siihen kehikko. Mutta helpompikin kipinänesto löytyy! Venäläisissä piipuissa jätetään päälilaatan alle hormien molemmille puolin yhden lappeellaan pystyssä olevan tiilen kokoinset aukot. Näin kipinät lentävät hormin suusta ulkokautta takaisin aukoista sisään loputtomiin ja hiipuvat.

Päre- ja muissa paloherkissä katoissa tuon venäläistyyppisen piipun on hyvä olla ainakin noin 1,2 metriä korkea jotta se olisi turvallinen.

Päälilaatta[muokkaa]

Päälle valetaan teräsbetonilaatta ja/tai asennetaan pelti. Valulaatan yläpinnan tulee kallistua ulospäin ja valuun sisälle 6 mm raudoitus. Valulaatan ja ylimmän tiilikerroksen väliin bitumihuopa. Keskeltä paksuus noin 75 mm ja reunan paksuus noin 50 mm, jolloin kaatoa syntyy noin 25 mm. Laatan reuna piipun ulkopuolelle noin 50 mm etäisyydelle ja siihen ura tippanokaksi.

Savuhormiston yläosan korjausmuuraus[muokkaa]

Rapautunut piipun yläosa

Sade, pakkasrapautuminen, käyttämättömyys, märkien polttopuiden polttaminen, savukaasut, aika ym. syyt rapaannuttavat lopulta savupiipun yläosan, erityisesti kattopinnan yläpuolella olevan osan. Pyydä nuohooja tekemään hormitarkastus (2006 n. 40e), jotta koko hormisto tulee tarkastettua ja selvitettyä mistä asti muuraus on uusittava. Huonovetoista tulisijaa voidaan samalla parantaa korottamalla piippua, vähimmäiskorkeus on 80 cm vesikaton pinnan yläpuolella.

Hoito[muokkaa]

Parasta hoitoa on säännöllinen käyttö ja kuivien puiden polttaminen. Rapautuneen piipun ongelma on siinä että siitä saattaa tippua vanhaa laastia ja tiilenpalasia hormiin, jotka voivat pahimmassa tapauksessa tukkia hormin niin että nuohooja ei pysty sitä enää avaamaan vaan rakenteita joudutaan purkamaan. Märkien puiden polttaminen pitää savun kosteana joka kylmässä piipussa tiivistyy kosteudeksi ja jopa jäätyy aiheuttaen rapautumista. Tällainen tulee erityisesti kyseeseen vanhoissa piipuissa jossa on käytetty savilaastia ja tiilien laatu vaihtelee.

Talvihoidosta katso sivulta Tulisijan_sytyttäminen_ja_lämmittäminen#Tulisijan käyttämättä jättäminen

Wikikko piippu.jpg

Kuvassa piippu on suojattu VÄÄRIN. On selvää että piippua ei saa peittää tiiviisti muovilla. Huopakatto on myös jäänyt hoitamatta.


Kuvia[muokkaa]

Wikikko piippu2.jpg