HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Sinimailanen

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sinimailanen (Medicago sativa)[muokkaa]

on monivuotinen nurmipalkokasvi. Sillä on voimakas juuristo, joka ulottuu syvälle. Sen juuret voivat ulottua jopa metrin syvyyteen, tämän takia sillä on merkittävä maata parantava vaikutus. Sinimailanen kasvaa 30-90 cm korkeaksi. Lehdet ovat samantapaiset kuin apilalla. Sen kukkaterttu on pitkänomainen, jossa on 5-30 kukkaa, sinisiä tai sinipunaisia.[1] Sinimailasen siemen (Pondus) maksaa noin 11 €/kg.[2]

Kasvuolot[muokkaa]

Sinimailanen on kasvupaikan ja kasvuolosuhteiden suhteen vaativa kasvi. Maan pH:n tulisi olla 6-7, jotta sillä olisi optimit kasvuolot. Sinimailanen sietää hyvin lämpöä ja kuivuutta. Sinimailasta viljeltäessä pitäisi pohjaveden olla syvällä ja pintavesien tulisi valua pellolta pois. Rinnemaat ovat sille sopiva kasvupaikka. Maalaji, jolla sinimailanen menestyy tulisi olla hietaa, hiesua tai savea.[3]

Kylvö[muokkaa]

Sinimailanen tuottaa ensimmäisenä vuonna vähemmän satoa kuin muina vuosina. Tämän takia sinimailanen suositellaan kylvämään suojakasvin kanssa, esim. nurminadan. Toisena, kolmantena ja neljäntenä vuonna sinimailanen tuottaa hyvän sadon.[4] Sinimailanen suositellaan kylvämään alkukesästä, koska silloin se ehtii kasvaa ja kehittyä tarpeeksi talvea varten. Kylvömäärä noin 20 kg/ha.[5]

Lannoitus[muokkaa]

Sinimailanen on omavarainen typen suhteen. Lisäksi sen ravinnetarve on suuri, varsinkin kaliumin ja hivenaineiden suhteen. Ellei lohkolla ole aikaisemmin viljelty sinimailasta, niin ymppäys on valttämätön.[6].[7] Fosfori ja kaliumvaatimukset ovat sinimailasella hieman suuremmat kuin heinämäisillä kasveilla. Esimerkiksi säilörehunurmen fosforilannoitus keväällä viljavuusluokassa hyvä on 10 kg P/ha, sinimailasella taas käytetään luokan tyydyttävä suositusta eli 20 kg P/ha. Kalium on taas vastaavalla periaatteella viljavuusluokassa hyvä kevätlevitykseen 10 kg/ha ja muille sadoille 40 kg K/ha.[8]

Kasvinsuojelu[muokkaa]

Sinimailanen on herkkä kestorikkakasveille ja ensimmäiset 60 päivää ovat sen kannalta kriittisimmät. 60 päivän jälkeen sinimailanen lähtee kunnolla kasvuun ja alkaa kilpailla rikkakasvien kanssa elintilasta. Mikäli rikkakasveja on 7-8 kpl neliöllä on torjunta syytä suorittaa. Puhdistusniitto on edullisin tapa torjua rikkakasveja ja se on syytä suorittaa 30 päivän kuluttua kylvöstä. Tämän jälkeen sinimailanen lähtee räväkämmin kasvuun kuin rikkakasvit ja peittää ne allensa. Kun rikkakasvit on hyvässä kasvussa ja sirkkalehtiasteella on syytä ruiskuttaa Basagran torjunta-aineella, jonka vaikuttava aine on bentatsoni.Basagran on kuitenkin kallis ja torjunta ei ole välttämättä tehokas.[9]

Sadonkorjuu[muokkaa]

Niitettäessä sänki tulee jättää viidestä kahdeksaan sentin pituiseksi. Korren alaosassa on tyviversoja, mistä uusi kasvu lähtee liikkeelle. Mikäli tyviversoja tuhotaan, kasvu lähtee hitaammin liikkeelle. Sinimailasen rehuarvo on parhaimmillaan nuppuvai-heessa. Sen D-arvo kehittyy lämpösumman mukaan, kuten nurmikasvienkin. Se kasvaa samaa tahtia nurmikasvien kanssa, mutta se säilyttää D-arvonsa paremmin vanhetessaan. Sinimailasen ohjeellisia korjuuaikoja ovat: ensimmäinen niitto kukinnan alkaessa, toinen elokuun puolivälissä ja viimeinen elo-syyskuun vaihteessa.[10]

Talvehtiminen[muokkaa]

Viimeinen niitto ei saisi jäädä kovin myöhään ja se tulisi tehdä normaalia pitempään sänkeen (yli 5cm). Jotta talvehtimis olot olisivat hyvät, tulisi kasvuston pituus olla noin 15-20 cm. Pellolla seisova vesi aiheuttaa jääpoltetta ja siten kasvuston tuhoutumisen.[11]



Viitteet[muokkaa]