HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Ruis

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomessa ruis (Secale cereale) on leipäviljoistamme toiseksi tärkein heti vehnän jälkeen. Rukiin viljely on keskittynyt kotimaassamme maan eteläosiin. Tärkeimpiä viljelyalueita ovat Kymenlaakso, Lounais-Suomi sekä Uusimaa.

Kasvupaikkavaatimukset ja esikasvit[muokkaa]

Syysruista viljellään viljelyvyöhykkeillä I-III. Pohjoisimmilla alueilla voidaan viljellä paremmin talvea kestävämpiä suomalaisia lajikkeita. Hybridisyysruis soveltuu lähinnä Etelä- ja Länsi-Suomeen. Kevätruista voidaan viljellä eteläisimmillä viljelyvyöhykkeillä I-III, koska kevätrukiin kasvuaika on kevätvehnien luokkaa, noin 105 päivää. Poudanaroilla alueilla kevätruista ei kuitenkaan kannata viljellä.[1]

Syysruis menestyy hyvin savi- ja hietamailla. Kevätrukiista saadaan hyviä satoja kevyillä hiekka -multamailla. Turvemaat eivät ole suotuisia rukiin viljelylle, sillä rouste yleensä aiheuttaa vaurioita kylvetylle rukiille. Ruis sietää melko hapanta maata, pH voi olla 5,5 – 7,0. Ruista kuitenkin kannattaa viljellä isoilla peltoaukioilla, jolloin tähkät kuivuvat syksyllä hyvin puintia varten. Pienet lohkot metsän keskellä eivät sovi varsinkaan syysrukiin viljelyyn, sillä siellä lumi viipyy pitkään keväälle, ja seisova vesi tuhoaa oraat.[2]

Rukiin yleisempiä esikasveja ovat aikaisin puitava ohra sekä öljykasvit. Ruis voidaan kylvää myös kesannon, rukiin, kevät- tai syysvehnän jälkeen. Palkokasvit ovat yleistymisen myötä hyviä rukiin esikasveja. Glyfosaatti-valmisteella päätetty nurmi sopii myös hyvin rukiin viljelyyn. Rypseistä syysrypsi sopii hyvin esikasviksi, koska se puidaan tarpeeksi aikaisin syksyllä. Kevätrypsiä voidaan käyttää Etelä-Suomessa, mutta myöhäisenä syksynä rukiin kylvö voi venähtää liian pitkälle syksyyn. Syysruis joudutaan kylvämään suhteellisen aikaisin, joten myöhäiset kasvit, kuten pellava ja rapsi eivät sovellu esikasveiksi. Monivuotinen kuminakaan ei sovi esikasviksi, koska se voimakasaromisena heikentää myllyrukiin laatua. [3]


Kasvin kehitysvaiheet[muokkaa]

  • Rukiin kasvunkehitysvaiheet.

Itäminen 01–09 Kuiva siemen alkaa imeä vettä ja sirkkajuuri tunkeutuu siemenestä. Itutuppi eli kleoptiili tulee esiin siemenestä ja sirkkalehti tulee näkyviin itutupen kärjessä. Oras 10–19 Sirkkalehti tulee ulos itutupesta, joka suojaa sitä ja avautuu kokonaan. Lehdet avautuvat järjestyksessä seitsemänteen lehteen asti. Suomessa ei yleisesti avaudu kahdeksatta ja yhdeksättä lehteä. Pensominen 20–29 Pääverso ja sivuversot kehittyvät, Suomessa kehittyy usein viisi sivuversoa. Suomessa ei juuri kehity viittä sivuversoa enempään, mutta jopa yhdeksän sivuverson esille tulo on mahdollista. Korrenkasvu 30–39 Pääverso on pysty ja nivelet alkavat kehittymään vaiheittain, kuudenteen niveleen asti. Kuudennen nivelen jälkeen tulee näkyville lippulehti, mutta se ei ole avautunut. Lippulehden korvake tulee näkyviin. Lippulehtivaihe 40–49 Lippulehden tuppi laajenee ja on näkyvästi suurentunut. Lippilehtivaiheen lopussa tuppi raottuu auki jolloin laajennella tähkällä on tilaa tulla esille. Ensimmäiset vihneet tulevat näkyviin. Tähkiminen 50–59 Tähkylät tulevat järjestyksessä esiin. Tähkimisen lopuksi kukinto on kokonaan ulkona tupesta. Heilimöinti 60–69 Kasvi saavuttaa täydellisen kukinnan. [4]

Kasvinsuojelu ja viljelykierto[muokkaa]

Rukiin siemenelle on suositeltavaa tehdä lumihomepeittaus ennen kylvöä. Tuholaistorjunta kannattaa suorittaa kasvin ollessa orasvaiheessa. Yleisimmät tuholaiset rukiilla ovat kahukärpänen ja etanat. Rikkakasvien torjunta ruiskasvustolle suoritetaan kasvin pensomisvaiheessa. Poikkeuksena torjunnassa rikkaäestys, joka tehdään rukiin ollessa oraalla. Kasvitautien torjuntaa rukiilla voidaan suorittaa orastumisvaiheesta aina korrenkasvun alkuun asti. Pahimmat kasvitaudit rukiilla ovat talvituhosienet, etenkin lumihome, pahkulasienet ja pohjanpahkasienet. Kyseisiä kasvitauteja esiintyy myös esikasveista nurmilla. Etenkin lumihomeen torjuuntaan kannattaa panostaa, koska se voi pahimmassa tapauksessa saastuttaa koko kasvuston. Rikkakasveista yhteisiä myös nurmilla ovat saunakukka, pihatähtimö, savikkat ja pillikkeet. Rukiin laontorjuntaan kannattaa myös kiinnittää huomiota. Ruis on erityisen pitkä kortinen vilja, joten se myös lakoaa muita viljoja helpommin. Korrenvahvikkeen ruiskutusta kasvustoon suositellaan tehtäväksi korrenkasvuvaiheen ja lippulehtivaiheen välissä. [5]


Rukiin viljelyssä suositellaan käytettävän toimivaa viljelykiertoa, kuten muidenkin kasvien viljelyssä. Tämä ehkäisee rukiin pahimpien kasvitautien, rikkakasvien ja tuholaisten leviämistä pellolla. Viljelykierrosta on hyötyä etenkin lumihomeen ja kestorikkakasvien torjunnassa. Toimivasta viljelykierros on myös hyötyä etenkin syysrukiin viljelyssä. Tällöin syysrukiin kylvön ajoitus saadaan onnistumaan hyvin edellisen kasvuston korjuun jäljiltä.


  • Torajyvä

Ruista pidetään torajyvän pääisäntäkasvina. Ennalta ehkäisy on ensisijainen tapa torjua torajyvää. Torajyvä tartuntaa ehkäistäessä on hyvä keskittyä talvea kestävän lajikkeen viljelyyn. Tämän lisäksi tulee käyttää vain testattua ja sertifioitua kylvösiementä. Maa on kynnettävä riittävän syvään ja samalla lohkolla on vältettävä rukiin ja heinäkasvien viljelyä vuodesta toiseen. Pientareet olisi hyvä niittää ennen rukiin heilimöintiä. Hybridilajikkeet ovat erityisen herkkiä torajyvä tartunnalle. Tämä johtuu mm. hybridilajikkeiden matalammasta siitepölyn tuotannosta ja niiden heikommasta talvenkestävyydestä. Vähän siitepölyä tuottavien hybridilajikkeiden kukinnot ovat pidempään auki ja tämä lisää kasvuston torajyvätartunnan riskiä. [6]

Kasvin vaikutus maan kasvukuntoon ja viljavuuteen[muokkaa]

Viljakasvit jättävät maahan eloperäistä ainetta 1000–2000 kg /ha, joten ne eivät paranna maan kasvukykyä vaan kuluttavat sitä hieman. Kevätrukiin juuriston laajuus on melko suuri ja syysrukiin juuriston laajuus on suuri kun niitä verrataan muihin viljakasveihin. Ruis ei ole typensitojakasvi. Rukiin viljelyllä on yleensä parantava vaikutus maan kasvukuntoon, koska suurin osa kasvustosta päätyy leipäviljaksi. Tällöin viljelijän tulee huolehtia maan kasvukunnosta ja kasvuolosuhteista erityisen hyvin esimerkiksi pitämällä maan pH riittävän korkealla tasolla. Yleensäkin leipäviljoja viljeltäessä maan kasvukunnosta huolehditaan paremmin kuin esimerkiksi rehuviljoja viljeltäessä. Tämä johtuu osittain myös leipäviljojen asettamista satovaatimuksista. [7]

Maatiaislajikkeet[muokkaa]

  • 'Kaskiruis'
- Mätästävä ruislajike jota viljeltiin kaskimailla. Riviväli yleensä 30cm jotta mätästämisen hyödyt saadaan. Lisäksi voi leikata ensimmäiset kukkavarret jotta haaroja tulee enemmän. Etuna että sopii tuhkamaille, tarvitsee vähemmän kylvösiementä ja tuottaa isompia tähkiä ja jyvämääriä per tähkä.


Lannoitus[muokkaa]

  • Lannoitus syksyllä

Syyslannoitus suoritetaan NPKS-lannoitteella (typpi, fosfori, kalium, rikki). Jotta syksyinen typpilannoitus pysyisi ympäristötuen mukaisena, saa typpeä käyttää syksyllä enintään 30kg/ha. Fosfori-kaliuminlannoitus tulee suorittaa viljavuustutkimuksen perusteella. Rukiin versoessa pääasiassa syksyllä on tärkeää huolehtia kasvustolle riittävästä fosfori- ja kalium lannoituksesta. Fosfori on tärkeää mm. juuristojen ja versojen kehitykselle sekä muiden ravinteiden hyödyntämiselle. Kalium parantaa kasvuston talvenkestävyyttä ja ruiskasvuston kykyä vastustaa sienten aiheuttamia kasvitauteja. [8]


  • Lannoitus keväällä

Kevätlannoitus suoritetaan NPKS-lannoitteella. Lannoitus syysrukiille ja kylvölannoitus kevätrukiille tehdään aina arvioidun satopotentiaalin mukaan. Yleensä rukiin lannoitus kannattaa suorittaa yhdellä kertaa. Syysruis aloittaa kasvunsa jo aikaisin keväällä, joten lannoitus kannattaa suorittaa heti kun se on mahdollista. Rukiin kevätlannoitus suoritetaan rikkipitoisella typpilannoitteella. Pelloilla, joiden fosfori- ja kaliumtaso on alhainen, voidaan osa syysrukiin fosfori ja kalium tarpeesta hoitaa myös kevätlannoituksen yhteydessä. Keväällä ympäristötuen mukainen typpilannoitus syysrukiille on enintään 130kg/ha ja heikkokortisemmalle kevätrukiille kylvölannoituksessa saa käyttää typpeä enintään 120kg/ha. Kevätrukiin fosfori- ja kalium tarve on samansuuruinen kuin syysrukiilla. Erittäin runsasmultaisilla tai turpeisilla pelloilla typpilannoitusta voidaan vähentää jopa 40-60kg/ha. Perustettaessa ruista heinänurmeen, tulee lisäksi huomioida, että maasta vapautuu vähemmän typpeä. Vähemmän typpeä vapautuu myös suorakylvetyillä ja kevyesti muokatuilla lohkoilla. [9]


  • Lisälannoitus kasvukaudella

Kun havaitaan, että keväinen typpilannoitus on ollut alhainen sato-odotuksiin nähden, voidaan rukiille antaa lisätyppilannoitusta vielä korrenkasvuvaiheessa. Lisätyppilannoituksella rukiin kasvukaudella voidaan mahdollisesti lisätä satoa ja rukiin valkuaisen määrää. Lisätyppilannoitus voidaan antaa joko rakeisena tai nestemäisenä riippuen kasvukauden maankosteudesta. Rakeista typpilannoitetta käytetään silloin, kun maaperä on kostea ja nestemäistä typpilannoitetta käytetään kuivempina kasvukausina. [10]


  • Hivenlannoitus

Hiventen riittävyydestä kannattaa pitää huolta erityisesti hyvän tai sitä paremman pH-luokan omaavilla mailla. Kuparin riittävä saanti lisää rukiin siitepölyn määrää, elinvoimaa. Lisäksi kuparin ja boorin on todettu vähentävän torajyväriskiä. [11]

Kevätruis[muokkaa]

  • Kasvupaikkavaatimukset

Karkeat kivennäismaat sopivat parhaiten kevätrukiin viljelyyn. Myös savimaat ja multamaat soveltuvat kevätrukiin viljelyyn. Multamailla typen vapautuminen kasvukaudella, pidentää kevätrukiin kasvuaikaa. Kevätruista ei tulisi viljellä poudanaroilla ja tiivistyneillä lohkoilla. Maan pH:n ja ravinteiden tulee olla tasoltaan vähintään tyydyttävät.[12]


  • Kylvötiheys

Kevätrukiilla on nopea ja rehevä alkukehitys ja sivuversojen muodostuminen on vähäistä. Riittävä kylvötiheys 600–650 itävää jyvää neliömetri, vähentää sivuversojen muodostumista kasvukaudella. Kevätrukiin kannatta kylvää mahdollisimman aikaisin, koska sillä on pitkä kasvuaika.[13]


  • Lannoitus

Lannoituksessa tulee huomioida kevätrukiin lakoontumisherkkyys ja kasvusääteitä kannattaa käyttää lannoituksen määrästä riippumatta. Riittävä kaliumin saanti vaikuttaa korren kestävyyteen sekä kasvuun ja ravinteiden kuljetukseen kasvissa. Vähäinen fosforin saanti aiheuttaa heikkoa kasvua ja myöhäistä tuleentumista. Fosfori vaikuttaa myös juurien kehittymiseen. Rikkilannoitus tehostaa typen ja muiden ravinteiden käyttöä kevätrukiilla.[14]

Kevätrukiille sopii kylvölannoituksen yhteydessä annettava NPKS-lannoite joka sisältää kaikki ravinteet. Jos kasvustossa on havaittavissa typen tai rikin puutetta tai kasvusto on odotettua rehevämpää. On lisälannoituksen antaminen kasvukauden aikana on mahdollista 2-solmuvaiheeseen saakka, jolloin vaikutus satoon on myös suurin. Lisätyppilannoitukseksi soveltuvat rikkipitoiset lannoitteet.[15]


  • Hivenlannoitus

Hivenlannoitus kannatta suorittaa kylvölannoituksen yhteydessä antamalla hiveniä sisältävää NPKS-lannoitetta. Varsinkin kuparinsaanti kannattaa varmistaa, koska se lisää rukiin siitepölyn määrää ja elinvoimaa ja lyhentää heilimöintiaikaa ja vähentää torajyväriskiä.. Torajyväisyyttä vähentää kuparin lisäksi myös boori.[16]


Sadonkorjuu ja satotasot[muokkaa]

Syysrukiista paras sato saadaan pellon ollessa hyvässä kasvukunnossa kaikilta osin. Rukiin korjuu vaatii enemmän huomiota kuin muut viljat. Ruislajikkeet ovat herkkiä tähkäidännälle. Rukiin jyvä myös valmistuu itämiskelpoiseksi muiden viljojen jyviä kosteampana. Viljelyssä on pyrittävä saamaan kasvusto tuleentumaan tasaisesti, jolloin on mahdollista puida ruis jopa 35 % kosteudessa ilman, että leivinominaisuudet kärsivät. Tuleentumatonta kasvustoa ei tule puida, sillä jyvässä olevat entsyymit eivät ole asettuneet lepotilaan. Valmiille tuotteelle voi myös aiheutua esimerkiksi väri- tai makuvirheitä vihreistä jyvistä. Siemenenä käytettävä ruis voidaan puida vasta kun kosteus on alle 25 %. Rukiin puinti vie enemmän aikaan kuin muiden viljojen puinti, koska rukiin olkimäärä on suurempi pitkän korren takia, sekä kasvusto on enemmän laossa kuin kevätviljojen. Rukiin puinti kuitenkin suoritetaan korjuukauden alussa, jolloin kasvusto päästään puimaan hyvien sääolosuhteiden vallitessa. Oikeaa puintiajankohtaa määrittäessä tavoitteena on hyvä leivontalaatu sekä sakoluku. Puintikosteuden tulisi olla mahdollisimman alhainen, jolloin kuivauskustannukset saadaan alhaiseksi. Rukiin puintiaika on hyvän sakoluvun saamiseksi noin 5 päivää keltatuleentumisen jälkeen. Tavoitteena on tuottaa leipäviljaksi kelpaavaa satoa, koska ruis ei sovellu kovinkaan hyvin rehukäyttöön. Kuitenkin leipäviljaksi kelpaamaton ruis käytetään eläinten rehuna esimerkiksi erilaisissa rehuseoksissa. Rukiin satotasot ovat keskimäärin noin 2500 kg/ha vuonna 2012. Satotasoa pudotti hieman sateinen kesä. Yleensä rukiin satotasot liikkuvat keskimäärin välillä 2500- 3500 kg/ha. Syysrukiin sadot ovat yleensä kevätruista suurempia. Satotasot ovat kuitenkin nousseet viime vuosina. Tämän ovat mahdollistaneet markkinoilla olevat hybridilajikkeet, joiden satotasot ovat korkeampia kuin populaatiolajikkeilla.[1]

Sadon arvo ja tukipolitiikka[muokkaa]

Rukiin sadon arvo määräytyy sen hetkisen markkinatilanteen mukaan. Keskimäärin rukiista maksettiin Suomessa huhtikuussa vuonna 2013 noin 215- 232 e/tonni. Ruis on tukipolitiikan kannalta kannattava viljelykasvi. Syysrukiille maksetaan maataloustukia hieman kevätviljoja paremmin. Rukiilla on mahdollista saada syysviljoilla kylvetyillä lohkoilla täytettyä ympäristötuen kasvipeitteisyysvaatimuksia. Ruis on myös varma viljelykasvi kovan kysyntänsä ansiosta. Kotimainen rukiintuotanto riittää tällä hetkellä kattamaan vain noin 30 % maame rukiin tarpeesta. [2]

Viitteet[muokkaa]

  1. Arrajoki, J., Jaakkola, L., Kauppila, R., Lassila, A., Lintukangas, P., Markkula, A., Mikkola, H., Oravuo, M., Peltonen, S., Peltonen- Sainio, P., Rännäli, M., Saastamoi-nen, M., Salo, Y., Salopelto, J., Serenius, M., Teperi, E., Tähtinen, P., Virolainen, J. & Vuorinen, M., 2010. Opas rukiin viljelyyn. 8.
  2. Arrajoki ym. 2010, 8
  3. Arrajoki ym. 2010, 8
  4. http://www.mtt.fi
  5. http://www.kasvinsuojeluseura.fi/Tasapainoinen/04Rukiintasapainoinenkasvinsuojelu/tabid/2072/topic/Kasvintuhoojien+merkitys/Default.aspx
  6. www.mtt.fi/koetoiminta/pdf/mtt-kjak-v59n2s11a.pdf
  7. Jukka Rajala 2006,Luonnonmukainen maatalous
  8. Arrajoki, J., Jaakkola, L., Kauppila, R., Lassila, A., Lintukangas, P., Markkula, A., Mikkola, H., Oravuo, M., Peltonen, S., Peltonen- Sainio, P., Rännäli, M., Saastamoi-nen, M., Salo, Y., Salopelto, J., Serenius, M., Teperi, E., Tähtinen, P., Virolainen, J. & Vuorinen, M., 2010. Opas rukiin viljelyyn. 11.
  9. Arrajoki ym. 2010, 11.
  10. Arrajoki ym. 2010, 11.
  11. Arrajoki ym. 2010, 11.
  12. www.farmit.net
  13. www.farmit.net
  14. www.farmit.net
  15. www.farmit.net
  16. www.farmit.net