HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Retiisi

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keräyskypsät retiisit naatteineen

Retiisi (Raphanus sativus var. sativus) ja retikka (Raphanus sativus var. niger) ovat ristikukkaiskasvien heimoon kuuluvia juureksia. Ne ovat peltoretikan läheisiä sukulaisia ja mahdollisesti siitä kehittyneitä, retikan ollessa huomattavasti vanhempi muoto.

Retiisejä on eri värisiä, joista nykyään yleisin on punainen lajike. Punaisen lisäksi retiisit ovat yleensä valkoisia, vaaleanpunaisia tai harmahtavia, vanhimpien lajikkeiden ollessa valkoisia. Suurella ja pyöreällä keltaisella lajikkeella on sitruunaa muistuttava ominaismaku. Retiisien ja retikoiden koko vaihtelee; jotkut yksilöt kasvavat jopa 1 kg painoiseksi.

Käyttö[muokkaa]

Useimmiten ihmiset käyttävät retiisistä vain juuri-osan (alkeisvarsi), ja heittävät naatit (lehdet) pois. Kuitenkin retiisikasvin ravinteista jopa 90% on naatissa, joten se kannattaa myös käyttää; lehdistä saa esim. hyvää salaattia. Retiisit kannattaa syödä myös kuorineen, koska kuorissa on eniten C-vitamiinia.

Erityisesti vanhempien retiisien juuret ovat maultaan jokseenkin kitkeriä. Kitkeryys tosin lähtee pois jos kasvin säilöö kuivaamalla (ainakin valkoisten retiisien kohdalla), jolloin se muuttuu huomattavasti makeammaksi. Kirpeys johtuu kasvin sisältämistä sinappiöljyistä, jotka ovat antibiootteja sekä lisäävät tehokkaasti sapen eritystä.

Merkittäviä ravintoainepitoisuuksia[muokkaa]

Päivän saantisuosituksen sisältävä annos
Ravintoaine Pitoisuus sadassa grammassa (miehille) (naisille)
C-vitamiini 24mg 315g 315g
Rauta 0.8mg 1.1kg 1.9kg
Retiisin sirkkalehdet

Kasvattaminen[muokkaa]

Retiisejä voi kasvattaa helposti, ja ne kypsyvät nopeasti. Retiisit kasvavat parhaiten hieman happamassa tai neutraalissa, hedelmällisessä maaperässä ja ne tarvitsevat paljon kosteutta. Liian kuivassa maaperässä retiisit helposti kitkeröityvät. Sato kannattaa kerätä ajoissa (n. 3-5 viikkoa itämisestä).

  • Kylvetään maan sulamisesta elokuuhun asti[1].

Kuvia[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]