Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla
Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)
Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.
Perinnerakentaminen
Tämä sivu käsittelee asumuksen rakentamista perinteisesti ilman teollisuuden tuotteita. Kaikki rakennuksen osat on valmistettu itse kotona tai kylällä. Tämä lähtökohta tuo rakentamiseen haastetta, mielenkiintoa, luovuutta ja tunnelmaa. Samalla saadaan luotua kauniita yksilöllisiä rakennuksia tuleville sukupolville. Tällä sivulla olevat tiedot ovat kuultu vanhoilta ukoilta.
Materiaalit[muokkaa]
Rakentaminen[muokkaa]
Paikka[muokkaa]
Mieluiten hiekkamaa tai kallio. Rinteeseen jotta perustuksien salaojitus on helppoa. Lämmin paikka, jonka voi tunnustella alastomana juoksemalla eri kohdissa.
Perustukset[muokkaa]
Kulmakivien kohdille kaivetaan jyrkästi kapeneva neliskulmainen kuoppa routarajan alapuolelle. Savimaalla täytyy kaivaa jopa 2 metriä, hiekkaharjulla ei välttämättä yhtään, saati kalliolla. Hiesulla ja hiedalla noin metrin (???). Kuopan reunat pitää olla tiiviit joten kaiva vain se mitä tarvitaan, ei enempää. Kuopista tehdään tarvittaessa salaojat. Jos rakennuspaikka on rinne, on ojien teko helpompaa. Salaojat voidaan tehdä joko kivistä, risuista tai riu'uista. Idea on että ojan keskellä on isompia kappaleita ja reunoilla aivan hienoa. Näin oja ei tukkeudu. Viettäminen noin 1cm metrillä, silloin virtaus ei ole liian voimakasta eikä hidasta. Kuoppien pohjalle taas juntataan erissä soraa noin X cm kerros. Junttaaminen tehdää isolla pölkyllä johon on laitettu kädensijat. Sora jakaa tukipylväiden painon 45 asteen kulmassa alaspäin.
Soran päälle asetetaan tukipaalut joko luonnonkivistä kokoamalla tai lohkotusta isosta kivestä. Länsi-Suomessa on käytetty paljon lohkottuja kivipaaseja. Lohkoaminen tehdää poraamalla kiveen reikiä ja iskemällä kiilat reikiin. Jos ei käytetä lohkoamista, täytyy kivet asetella huolella siten etteivät ne liiku. Apuna käytetään kivikiiloja. Lopuksi reunat täytetään jollakin täytemaalla.
Rakennuksen ympärille kaivetaan loivennukset ulospäin. Loivennuksiin juntataan tiiviisti savea ohjaamaan katolta tippuvat vedet pois rakennuksesta. Rinteeseen rakentaessa tätä täytyy luonnollisesti miettiä rakennuksen takaosan suhteen. Saven päälle laitetaan täytemaa, esim. multaa jos halutaan kasvattaa kasveja seinien edustalla.
Seinät[muokkaa]
Seinät rakennetaan joko hirsistä tai olkisavesta. Hirret veistetään siten että väliin jää rako. Kantaminen tapahtuu kulmista sekä salvoksen keskeltä. Näin välieristettä voi myöhemmin lisätä. Hirsien väliin laitetaan tuoretta sammalta tai rohdinta. Rahkasammal on sammalista parasta, mutta yleisempi seinäsammalkin käy hyvin. Jos rakennuksesta haluaa ikuisen 500 vuoden käyttöiän sijaan, voidaan se tervata. Tervaus suoritetaan aurinkoisena kuumana päivänä. Terva on hyvä kuumentaa ennen maalausta. Tervaus pitää uusia joka kesä, muuten vaaraton sinistäjäsieni pääsee suojaamaan puuta sadoiksi vuosiksi muilta sieniltä. Talvella rakoihin tungetaan vedon mukaan jollain piikillä lisää sammalta kunnes veto loppuu. Lopuksi hirsien välit, halkeamat ja raot tilkitään savella joka toimii hengittävänä tuulieristeenä.
Lue hirrenveistosta luokasta [[1]].
Hirrenveistossa säitä heikommin kestävä lylypuu jätetään sisäpuolelle.
Lattia[muokkaa]
Lattia tehdään joko halkaistuista hirsistä tai liistelankuista. Lankkuihin tai puolikkaisiin hirsiin voi höylätä pontit. Lattian alle laitetaan eristeeksi tuohi, sammal, hiekka ja savi tässä järjestyksessä. Savi toimii hengittävänä tuulieristeenä, tuohi kosteuseristeenä. Tuohen sijaan voidaan myös käyttää kuusen- tai männynkuorta jotka eivät tosin ole yhtä kestäviä. Eriste voidaan laittaa joko suoraan maata vasten jolloin rakennuksen reunat tulee peittää sammaleella tai hiekalla. Eristeet laitetaan aivan lankkuihin saakka, ne ajan mittaa painuvat niin että jää pieni tuuletusrako lankkujen ja eristeen väliin.
Hiiret ja rotat estetään sekoittamalla eristeisiin koivutuhkaa(???). Se lienee ajaa saman asian kuin kalkki jota on menestyksekkäästi käytetty. Suoturpeen käyttö eristeenä pitää myös varmasti jyrsijät poissa.
Katto[muokkaa]
Sisimmän katon päälle laitetaan eristeeksi tuohi, sammal, hiekka ja savi. Jälleen tuohen sijaan voidaan käyttää myös muiden puiden kuorta. Perinteisesti katto tehtiin (jännän muotoiseksi, mikä nimi? Ylösalaisin oleva U-kirjain).
Malkakatto[muokkaa]
Alkujaan vesikatto tehtiin pelkästä tuohesta jonka päälle laitettiin kuusiriukuja harjalta ristiin. Risteyksen päälle laitettiin vielä poikittain paksumpi kuusiriuku. Räystäs oli pitkä lankku tai halkaistu ropsi. Se oli vasten juuriosaa.
Jäkkikatto[muokkaa]
Malkakattoon tuohien päälle ja riukujen alle laitettiin jäkkiheinäturpeita tai muita turpeita joihin kylvettiin jäkkiheinää. Jäkkiheinä ohjaa kasveista parhaiten veden pois taipuessaan. Turpeet ladottiin kattotiilien tapaan.
Lautakatto[muokkaa]
Laudat halkaistiin tukeista kirveellä ja puukiiloilla. Laudat olivat oikeastaan lankkuja, koska ne olivat sen paksuisia. Näin tehdyissä laudoissa ei yksikään syy ole rikki, jolloin vesi ei pääse puun sisään. Niihin höylättiin vesiurat kummallekin puolelle. Laudat asetettiin kahteen kerrokseen siten että kahden laudan välin päälle tuli lauta. Harjalle laitettiin vielä pitkittäin kaksi lautaa tukkimaan rako. Niiden välinen rako tilkittiin pihkalla, tervalla tai tökötillä. Lopuksi laudat maalattiin aurinkoisena kuumana päivänä kuumennetulla tervalla. Tervaus uusittiin joka kesä.
Pärekatto[muokkaa]
Paanukatto[muokkaa]
Uuni[muokkaa]
Hormi[muokkaa]
Savupiippu[muokkaa]
...lisää?