HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Mansikka

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mansikan viljely ilman muovikatetta[muokkaa]

Nykyviljelyyn on tullut mukaan roimasti muovinkäyttöä. Kiireisen tehoviljelijän pitäisi huolehtia pyöröpaalien valkoisista muovikelmuista kertakäytön jälkeen, mutta hän ei välttämättä ehdi tehdä sitä. Mansikkamailla musta muovi pitää rikkaruohot kurissa, mutta kun palsta uupuu ja palaa luonnontilaan, muovi saa usein siivekkeet ja lentelee ympäriinsä. Olen monta vuotta etsinyt vaihtoehtoja mansikkaviljelyn rikkaruohontorjuntaan. Sahanpurua ja puunkuorta ei meidän talossa synny riittäviä määriä mansikkaväleihin levitettäväksi. Mutta syksyllähän koivut pudottavat lehtiään ja niistä saa katteen! Menetelmää en ole vielä ehtinyt hioa viimeiseen saakka, mutta kokeilut ovat lupaavia. Paksu, kostea lehtikerros muodostaa pahvimaisen pinnan, joka tukahduttaa useimmat rikkaruohot.

Syksyllä on hyvä valita mansikkamaan sijainti, johon käy myös hyvin köyhä ja matalasti muokattu hiekkamaa. Ennen lumentuloa levitän lehdet n. 20 cm paksuksi kerrokseksi maan pinnalle. Lumen sataessa päälle ne eivät lennä tiehensä ja puristuvat talven aikana tiiviiksi kanneksi mullan päälle. Keväällä on sitten aika istuttaa mansikkataimet lehtikatteen läpi maahan. Istutuskuoppaan lisään kourallisen kompostia ja vähän tuhkaa. Tällainen lehtikate tuntuu kestävän melko rikkaruohottomana nelisen vuotta. Muoviton mansikkamaa ei pakota meitä tuskailemaan aikaansaamamme muovimäärän loppusijoituksen kanssa. (LN) [1]


Olen viljellyt mansikkaa n. 30 vuotta enkä ole koskaan käyttänyt muovia mansikkamaalla. Minäkin katan taimien välit paksulla lehtikerroksella ja perkailen sitten aikanaan, mitä läpi tunkee. Ei se mahdottoman iso homma ole. Mansikkarivien välit katan keväällä kappaleiksi leikatuilla ylijäämäpahveilla tai paksuilla sanomalehtikerroksilla. Niiden päälle levitän pihapiiristä haravoituja puiden ja pensaiden lehtiä, ruohoa tai puunkuorta, jos sellaista on. Ja useinhan sitäkin on polttopuiden teon jälkeen. Vaahteranlehdet ovat paksuna kerroksena hyvää katetta, maatuvat hitaasti eivätkä päästä rikkakasveja helposti läpi. Vaahteraa on vaan meillä sen verran vähän, että enimmäkseen käytän koivun ja haavan lehtiä.

Tänä syksynä levitin sadonkorjuun jälkeen kevyesti hevosenlantaa kasvustoille. Laitoin elokuussa uusia taimia pari riviä, lannoitin niiden istutuskuopat pienellä määrällä tuhkaa. Nyt syksymmällä, kun sain tutulta hevostilalta 4000 kg hevosenlantaa, ripautin sitäkin hiukan noille uusillekin taimille. Ylimääräiset rönsyt leikkaan tietysti sadonkorjuun jälkeen pois. Kaivan myös näkyvissä olevat juuririkkaruohot mansikkariveistä pois. Pääsee sitten keväällä vähän helpommalla. Mansikka ei kaipaa vahvaa lannoitusta, sillä tarkoitus ei ole kasvattaa lehtimassaa vaan marjoja.

Lajikkeista[muokkaa]

Olen keräillyt kaikenlaisia vanhoja viljely- ja koristekasvilajeja, ihan vain harrastuksen takia. Mansikastakin on pieni määrä vanhoja lajikkeita, joita kukaan järkevä, suuren sadon haluava ei ole enää aikoihin kasvattanut. Olen saanut marjomaan mm. villiintyneen, eläkepäiviä pitkään viettäneen, kukkimisensa ja marjomisensa lopettaneen mansikkalajikkeen, jonka löysin ajat sitten hävinneen torpan paikalta. Sengaa olen kasvattanut parikymmentä vuotta ja Polka on uusin, pari kesää satoa tuottanut. Sitten on joitakin "vanhuksia", joiden nimistä en ole varma, Ydun on ainakin ja saattaa olla Abundance tai joku sen tapainen. Sota-aikaisen torpan raunioilta löytämäni ja marjomaan innostunut mansikka tekee jo normaalin kokoisia ja aika hyvänmakuisia marjoja.

Minulla on puutarhamansikan lisäksi kuukausimansikkaa ja piha-alueella villinä kasvavaa ahomansikkaa. On hauska kokeilla kaikenlaista, kasvattamista ja säilömistä. Tänä vuonna olen kokeilumielessä kuivannut ensimmäisen kerran mm. ahomansikkaa, kesäkurpitsaa, Antonin innostamana marja-aronian marjoja ja seuraavaksi kokeilen karpalon kuivaamista. Näin sellaisia kaupassa ja kalliita olivat. Täytyy katsoa, onnistuuko kotikonstein.