HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Viikate

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nimityksiä[muokkaa]

  • Hamaran reunavahvike pinni.

Huomioitavia seikkoja[muokkaa]

Viikate on terävä, terä oikeassa asennossa ja pysyy tukevasti varressa.

Väärävartinen viikate[muokkaa]

Kahtaalle lyötävä väärävartinen viikate, jolla tehdään heinää kahdeksikon mallissa. Pystytään leikaamaan heinää epätasaisessa maastossa, erityisesti esimerkiksi luonnonluhdilla. Ei leikkaa hyvin lyhyttä heinää tasaiselta. Siksi ei sovi apila-timoteinurmelle.

Varsi[muokkaa]

Varsi on suora ja loivan V:n muotoinen. Ote varresta on siten että kädet ovat aivan peräkkäin.

  • Vartettaessa on huomioitava ettei terä ole liian suorassa vartta vasten (haukkaa liikaa heinää, eikä katkaise), eikä liian kumarassa (ei ota tarpeeksi heinää eteensä).
  • Ei liian alateräinen (kolisee kiviin) eikä yläteräinen (liian pitkä sänki ja heinä sen edessä helposti kumartuu). (((Eikös terä ole kohtisuorassa vartta vasten jotta leikkaa yhtä paljon kummaltakin puolelta lyötäessä?)))
  • Esi eli terän ja varren välinen kulma määräten kuinka paljon terä leikkaa, mitä tylpempi sitä enemmän terä ottaa.
    • Voimakkaampaa ja nuorempaa varten kulma tylpempi eli esiä enemmän.
    • Eri heinikoissa eri esit.
    • Raaputetaan seinään terän kärjellä kaari, kun terän tyven ja piirretyn kaaren huipun väliä kymmenisen senttiä on käyttökelpoinen esi.

Terä[muokkaa]

Sian selässä viikatteen terän kaari. Terä on kaarevampi ja pitempi kuin suoravartisessa.

Terän kiinnitys[muokkaa]

Kiinnitetään varteen tuomi-, paju- tai nahkaniteellä tai tasalevyiseksi leikatulla peltinauhalla ja kiristyskiiloilla.

Niittäminen[muokkaa]

Rytminen liike, päättymätön kahdeksikko.

Suoravartinen viikate[muokkaa]

Yhtäälle lyövä tasaisille Pohjanmaan niityille, lyödään oikealta vasemmalle. Saadaan erittäin kevyellä ja hitaallakin lyönnillä niitettyä aivan maata myöten. Jos hyvässä terässä, hyvin säädetty ja oikea tekniikka, silloin leikkaa helposti 5 cm nurmikonkin aivan sileäksi ja lyhyeksi. Oikealla niittotekniikalla kerää edellisen lyönnin heinät kasaan vasemmalle.

Varsi[muokkaa]

Yksinkertaisin varsi malli on suora keppi, johon on tehty kahvat. Helposti säädettävät kahvat saa tehtyä halkaisemalla sopivan paksuisen kepin, veistämällä keskeltä pois puuainesta ja taivuttamalla keppi varren ympärille. Lopuksi kahva sidotaan nahansuikaleella, jotta puristus pitää sen tiukasti kiinni varressa.

Niittotekniikka[muokkaa]

Terän tulisi leikata heinää vain noin 5-10 senttiä kerrallaan. Terän ei tarvitse nousta maasta missään vaiheessa niittoa. Kevyt ote, hiukan etukumarassa, kädet vartalon lähellä. Alle minuutissa saa niitettyä kasan heinää ilman haravaa jos niittää ympäri kasan keskipistettä vastapäivään.

Heinän niitto tapahtuu niin että niitetään pitkät aumakasat.

Varsi[muokkaa]

Laiskavarsi eli varren yläosa eli kunnia on kaarevahko, niitettäessä vasempaan käsivarteen tukeutuva. Heikkovoimaisille tällainen on edullisempi kuin miesten käyttämä, jolla voi niittää leveämpää etua. Varren osaan jota ei kourissa puristeta tehdään koristelut.

Eloviikate[muokkaa]

Pitkävartinen, leveäteräinen. Joissain päin liitetty terän ja varren liittymäkohtaan vitsasrenkula, joka niputtaa automaattisesti niitetyt viljat.

Teroitus[muokkaa]

Katso sivulta Teroitus

Sanottua[muokkaa]

  • "Karjalassa on käytetty varsia, joihin on jätetty oksa. Oksa on tapitettu kahvan läpi. Tällainen viikate on siitä hyvä että sitä on vaivaton kannatella koska se tukeutuu myös vasempaan hauikseen. Oksan lähtökohdan yläpuolella oleva pätkä muotoillaan vielä hauiksen mukaan. Ukkini niitti tällaisella viikatteella jäkkiheinää luonnonniityiltä. Niittoaika kesti aina pari viikkoa vuodessa ja he veljensä kanssä lähtivät sinne jo ennen aamukastetta sillä jäkkiheinä katkeaa parhaiten kosteana, kuivana se vain taipuu. Terän piti myös olla hyvin teroitettu jotta se puri jäkkiin. Terän hän kiinnitti halkaistulla pajulla siten että ylhäältä löytiin kiila terän kannan vierestä ja toiselta puolen lyötiin kiila alhaalta. Kiilat olivat koivua. Kun kysyin kuinka hyvin terä pysyi pajusidoksessa, sanoi hän että no koko sen kaksiviikkoisen." - kuva em. viikatteen varresta

Linkkejä[muokkaa]