HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Terva

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tervanpoltto onnistuu kotikonstein tynnyrissä

Suomessa terva poltettiin alunperin pienissä ja jyrkissä noin kuution kokoisissa haudoissa. Vasta 1800-luvulla isot tervahaudat yleistyivät kun Iso-Britannia tarvitsi tervaa laivastoaan varten. Sittemmin keksittiin helpompi ja nopeampi tynnyrimenetelmä kotitarvekäyttöön. Tervaa tulee noin 1 litra / 10 litraa tervaksia.

Tervaspuut[muokkaa]

Perinteinen tervaspuu on mänty, mutta myös muista puista saa tervaa. Esimerkiksi lehtikuusesta saa jopa enemmän tervaa kuin männystä. Koivusta taas saa tököttiä, joka on hyvää liimaa, rakojen täytettä ja saumojen eristettä.

Mänty[muokkaa]

Tervaspuun tunnistaminen:

  • Pihkanhaju on voimakas
  • Väri ruskean oranssi
  • Pihkainen tervaspuu on tavallista painavampaa
  • Puun pinta on karhea ja rasvainen
  • Erityisesti pystyynkuivuneet kelot ja vanhat kannot ovat hyvää tervaspuuta
  • Tervaspuu syttyy ja palaa huomattavasti tavallista mäntyä paremmin

Käyttö:

Pintakäsittelyssä estämään veden pääsy alla olevaan materiaaliin. Tervan ylivoimainen etu nykyajan hightech-aineisiin verrattuna on sen hengittävyys: vaikka alle pääsisikin naarmun kautta vettä, terva ei estä kuivumista. Paksu terva myös sulkee nirhamat itsestään. Se tulee aina maalata pinnalle kuumennettuna jotta se imeytyy! Poikkeuksena kesällä hyvillä ilmoilla aurinko voi kuumentaa pinnan tarpeeksi hyvin. Tervaa voi käyttää pintakäsittelyssä:

  • puulle
- katot (ei pärekatolle!)
- veneet (2-3 litraa per vene / vuosi)
- hirsiseinät (vuosittainen tervaus tekee rakennuksesta ikuisen)
  • raudalle
- auton alapohja (paras tässä!)
- mutterit ja ruuvit (jengat ei ruostu rikki)

Kasvilääkinnässä tervahöyry on loistava lääke hengitystiesairauksiin. Ennen sillä on menestyksekkäästi parannettu mm. tuberkuloosia. Terva itsessään taas parantaa ihosairauksia ja on erittäin antibakteerinen.

Koivu[muokkaa]

Koivuntervaa eli tököttiä tai ryssänöljyä tehdään koivun tuohesta samaan tapaan kuin muutakin tervaa. Sitä voi käyttää:

  • nahan parkitsemiseen
  • tiivisteaineena
  • eräissä maali-resepteissä
  • kittinä?

Lehtikuusi[muokkaa]

Leppä[muokkaa]

Kuusi[muokkaa]

Käytettiin muinoin Amerikassa liimana mm. tuohikanootin nokassa kaksi tuohilevyä liimattiin yhteen kuumaan kuusitervaan kastetulla päreellä. Intiaanit valmistivat sitä keräämällä pihkaa ja keittämällä paksuntamalla sitä.

Saarni[muokkaa]

Käytettiin paljon laivoissa.

Tervatynnyrin rakentaminen[muokkaa]

Katso sivulta Tervatynnyri.

Tervan valmistus[muokkaa]

Tervaspuiden koloaminen eli parkkaus[muokkaa]

Katso sivu Aisaaminen

Puiden koloamista tervaksiksi

Muinoin käytettiin tervaksina pelkästään tervaskantoja, joita silloinen metsänhoitotapa tuotti runsaasti. Ilmeisesti puut kaadettiin melko ylhäältä, jolloin paksumpaa kantaa ei tarvinnut hakata tai sahata erikseen pois.

Sittemmin tervaskannot alkoivat loppua tervan kovan kysynnän vuoksi (Englannin rosvolaivasto). Pohjanmaalla keksittiin että koloamalla puut saadaan ne tervoitettua. Aluksi puut kaulattiin suoraan, mutta myöhemmin keksittiin kolota ne kolmessa tai neljässä vaiheessa. Näin vähemmällä polttamisella saatiin enemmän tervaa.

Paras tervamänty on tyvestä mitattuna 150 mm. Perinteisesti puut kuoritaan tyvestä noin kahteen metriin. Parkkaajan silmien korkeudelle. Tämä siksi ettei puu säikähdä ja kuole pois. Rungon pohjoispuolelta jätetään kuorimatta vajaan kämmenenlevyinen juotti "henkireiäksi" eli elämänlangaksi. Seuraavana kesänä kuoritaan taas suunnilleen kaksi metriä ylöspäin pukkia apuna käyttäen. Kolmantena kesänä juotti eli elämänlanka sitten katkaistaan ja pidetään muutaman vuoden tauko ennen puun kaatoa. Kuorittu alue muuttuu silloin aivan mustaksi tervasta. Tämä on kuitenkin vain eräs tapa ja eri puolilla Suomea koloaminen on tehty hyvinkin eri tavoilla.

Koloaminen suoritetaan parhaiten alkukesästä Metsälehden tervanpoltto-artikkelin mukaan. Jotkut koloaa jo alkukeväästä. Eräs vanha tervanpolttaja joka on kokeillut monia eri tapoja kertoi että varmin tapa on kuoria suoraan neljään metriin puun neljältä sivulta soirot. 4-5 vuoden päästä voidaan kaataa puu. Puolessa välissä kuoritaan sitä ennen loputkin. Huhtikuu on kuulemma paras aika, koska puu aloittaa silloin kasvunsa ja nesteet alkavat liikkua.

Tervaksien teko[muokkaa]

Tervaspuusta pilkotaan mustunut osa pieniksi palasiksi, eli tervaksiksi. Mitä pienempiä tervakset ovat, sitä paremmin niistä saa tervaa irti ja toisaalta ohuempina niitä mahtuu tynnyriin tai hautaan enemmän ja tiiviimmin. Jossain on sanottu että ranteen paksuinen kannattaa vielä halkaista. Kuitenkin melko isoistakin tervaksista on saatu poikkeuksellisen paljon tervaa harvaan sullottuna, joten mitään yleispätevää sääntöä tuskin on. Laho kannattaa veistää pois, sillä se imee tervaa itseensä.

Tervakset kuivataan täysin kuiviksi. Jos niissä on kosteutta tulee tervasta sameata, laimeata ja tehotonta. Kunnon tervasta pitäisi voida peilata peilikuvaansa. Tervaskusta tulee vain märistä tervaksista.

Tervaksien poltto tynnyrissä[muokkaa]

Kahden tynnyrin malli

100 litran tynnyri sullotaan täyteen tervaksia, niin että kun tynnyrin kääntää ylösalaisin tervakset eivät tipu. Tynnyri asetetaan ylösalaisin isomman tynnyrin (200 litrainen) sisälle. Tynnyrin reunat tilkitään savella niin, ettei tervakset pääse kosketuksiin ilman kanssa. Ison tynnyrin pohja on suppilomainen tervalautanen, jossa on reikä keskellä suppilon päässä ja siinä putki, josta terva valuu astiaan. Suppilon voi hitsata tynnyriin kiinni tai tynnyrin pohjan voi takoa pyöreäksi. Suppilon päälle on hyvä asettaa melko isosilmäinen verkko, jotta putki ei mene tukkoon.

Pienen tynnyrin ja ison tynnyrin väliin sytytetään halkoja palamaan ja noin puolen tunnin päästä höyryä alkaa pukata putkesta ulos. Ensimmäiset tervat ovat "huonoa tervaa", eli tervaskusta ja se kannattaa kerätä erilliseen astiaan. Sen jälkeen tulee vasta hyvä terva. Tällä tavalla voidaan saada hyvillä tervaksilla jopa 8-10 litraa tynnyrien koosta riippuen! Lisäksi saadaan sivutuotteena tynnyrin tilavuuden verran puuhiiliä! Havupuun hiiltä ei kuitenkaan suositella grillihiileksi koska se on karsinogeeninen, joten parempi käyttää niitä lämmityksessä tai taonnassa.

Yhden tynnyrin malli (kuultu eräältä vanhalta tervanpolttajalta):

200 litran tynnyriin jonka molemmissa päät ovat umpinaiset, leikataan toiseen päähän pohjasuppilon muotoinen aukko esim. rälläkällä. Tynnyri tungetaan täyteen tervaksia, aukon kohdalle asetetaan isosilmäinen verkko ja koko laitos asetetaan aukko alaspäin vasten maahan kaivettua suppiloa/kulhoa. Suppilon pohjasta lähtee pitkä putki laskevassa kulmassa hiekkakummun läpi. Tynnyrin reunat tilkitään savipitoisella maa-aineksella ja tynnyrin reunat peitetään hiekalla. Tynnyrin ympärille asetetaan esim. kattopeltejä siten että jää sopiva väli. Välit ja pääliosa tungetaan täyteen lahoa ja hieman kosteata "roskapuuta". Sytyttäminen aloitetaan tervahaudan tapaan tynnyrin päältä. Jos sytytetään reunoilta, tervaa palaa hukkaan jopa puolet. Näin terva alkaa valua päälimmäisistä puista alempiin. Ensimmäistä tervaa ei tarvitse erottaa, koska jos käyttää kuivia tervaksia ei kusta tule. Polttaminen lopetetaan vasta kun tervaa ei tule lainkaan, näin putki ei jäähdy tukkoon.

Hyvän tervan tunnistaa siitä että siitä voi peilata itseään ja on sormeen hieraistuna punertavaa. Tässä mallissa etuna on että voidaan polttaa kerralla enemmän ja se on painekattilaan verrattuna turvallisempi. Henkilöltä jolta tämä ohje on kuultu putki joskus alkuaikoina meni tukkoon kun polttoa ei suoritettu tarpeeksi loppuun edelliskerralla. Paine iski tynnyrin monta metriä ilmaan eikä mitään räjähtänyt. Vaarana on kuitenkin edelleen että joku siru voi lentää sivulle kun paineet karkaavat reunoilta.

Painekattila

Käytetään paikoin mutta huomattavasti vaarallisempi kuin tynnyrimalli. varoventtiilin käyttö on suotavaa! Muuten sama kuin tynnyrimalli, mutta painavampi, vaarallisempi, vaikeampi käsitellä, sulloa tervaksia tai poistaa hiilet... Paineistuminen on ainoa etu.

Tervaksien poltto haudassa[muokkaa]

Ensimmäisen tervahaudat olivat pieniä, yksittäisen talouden tarpeeseen sopivan kokoisia. Haudat eivät olleet laakeita vaan miltei pystysuoria, toisinaan kulhomaisia. Etuna oli että tervaa ei imeytynyt saveen niin paljon, eli sitä ei mennyt hukkaan. Vasta kun haluttiin kerralla polttaa isoja määriä myytäväksi ulkomaille, kehitettiin laakea tervahauta.

Haudan rakentaminen[muokkaa]

Tervahauta voidaan tehdä melkein mille maatyypille tahansa, mutta siihen tarvitaan aina savea ellei sitten pohjaa tehdä tiiviisti puulaudoista. Pieni hauta on jyrkän suppilon tai kulhon muotoinen jonka reunoihin on juntattu tiivis savikerros. Iso hauta on loiva suppilo.

Kuopan pohjalla on joko astia lyhyen puuputken kera tai pitkä sivulle johtava laskeva puuputki. Terva-astiaa pitää tyhjentää välillä jotta terva ei kiehuessaan pikeentyisi tai jähmety, polttaminen kun kestää kokonaisen päivän. Jos kuopan pohjalla on astia, voidaan se vaihtaa polton aikana vain jos sen luokse on kaivettu käytävä. Käytäviä on yleensä käytetty isoissa haudoissa, pienissä käytettiin pitkää puuputkea.

Puuputken voi tehdä joko kairaamalla tai halkaisemalla ja kaivertamalla. Kairaaminen on sikäli parempi että se päästää tervaa vähemmän hukkaan. Jos käytät halkaistua putkea, on se hyvä sitoa vitsaksilla tiukaksi. Putki johtaa joko kummun tai erikseen kaivetun kuopan reunasta ulos keruuastiaan.

Putken suun ympärys on tehtävä huolella jotta terva virtaa putkeen. Sen suulle asetetaan laakea ja kupera kivi. Se ajaa siivilän asemaa siten että päällevalunut terva valuu reunoilta suoraan putkeen, kuten myös kuopan reunoilta. Kiven reunoissa on hyvä olla hiukan epätasaisuutta jotta syntyy pieniä koloja sen ja putken väliin.

Tervaksien latominen[muokkaa]

Latomisesta olen lukenut ja kuullut täysin päinvastaiset versiot. Isien työt -kirjassa tervakset ladotaan suoraan siten että ne tähtäävät kiveen, kun taas eräältä vanhalta tervanpolttajalta kuulin että ensinnä kiven ympärille ja päälle heitellään tervakset sikin sokin. Sitten aletaan latomaan tervaksia siten että ne laskevat kuopan sivuille keskipisteestä lähtien. Keskipisteeseen kiven päälle asetetaan tuoreesta puusta tehty paksu keppi josta näkee vajoaako hauta. Päälle asetetaan vielä noin 30cm x 30cm turpeita (ei turvetta!). Parhaat turpeet ovat ruoho- ja metsäturpeiden välimaastosta.

Molemmissa tavoissa on puolensa. Keskipisteeseen tähtäämällä terva välttyy joutumasta kosketuksiin saven kanssa ja joutumasta siten hukkaan. Ulospäin tähtäävässä taas?

Lopuksi tervahauta peitetään savella, turpeilla ja maalla täysin ilmatiiviiksi. Tätä kuvattiinkin jo aiemmin. Tosin olen kuullut että kepin kohdalta keskeltä olisi hyvä olla pientä ilmavuutta, muuten "pellit ovat kiinni". Avuksi peittämisessä käytetään kurikkaa tai muuta lyömäasetta jolla maa juntataan tiiviiksi.

Sytytys ja vartiointi[muokkaa]

Hauta sytytetään päältä paalun kohdalta josta se pääsee leviämään joka puolelle. Jos se sytytetään reunoilta palaa kuvun päällä oleva terva hukkaan. Sytyttämisen jälkeen sytytysaukko peitetään turpeilla. Liekkejä ei saa näkyä. Hautaa vartioidaan siltä varalta että se jostain pääsee palamaan hapekkaasti jolloin kupoli ko. kohdasta painuu ja savuaa. Tällöin viedään hiekkaa kyseiseen kohtaan ja kurikalla mäiskitään sitä tiivimmäksi. Hyvin tehty tervahauta ei muuta laisinkaan kupolimaista muotoaan. Poltto kestää haudan koosta riippuen yleensä noin 1-4 päivää.

Huomioitavaa[muokkaa]

  • Tervan poltto tulee suorittaa ulkotiloissa!
  • Tervakset eivät saa syttyä palamaan, vaan niiden pitää vain kyteä.

Loitsuja[muokkaa]

Suomussalmen Pesiönkylästä tallennettu 1880-luvulla tervan syntyruno, jota tervamestari lienee hokenut tai ainakin ajatellut hautaa sytyttäessään.

Hongan rasva, veneen voije,
hiki vanhan Väinämöisen,
tehty puista puhtahista,
hongan pahkosta pahoista,
viety vesihavoille.

Lähes kuulu kulkemahan,
käymähän mesikäpälä,
kupista kuparisesta,
vaista tästä vaskisesta.

Kulta kurkusta tuli,
vaski parrasta valu,
kuppiin kupariseen,
vaskilaitaiseen vatiin.

Käyttö[muokkaa]

  • Veneen suojaaminen lahoamiselta, vedeltä ja homeelta
  • Katon suojaaminen sateelta [1]
  • Kansanlääkinnällinen käyttö (tervasalvat)
  • Karjan pikkuhaavojen suojaaminen kärpäsiltä
  • Hygienia (tervashampoot yms.)
  • Puunsuoja-aineena sekoitettuna pellavaöljyvernissan ja tärpätin kanssa [2]
  • Auton alapohjan suojaaminen. Terva umpeutuu itsestään kivien naarmuttaessa pintaa.
  • Muttereissa ja ruuveissa terva estää tehokkaasti jenkojen ruostumisen!

Katso myös[muokkaa]

Myyjiä[muokkaa]

Hinta vaihtelee huomattavasti. Rautakaupoissa se maksaa noin 15 euroa / litra, kotipolttajilla keskimäärin 10 euroa / litra.

Lähteet[muokkaa]

em. lisäksi:

  • kirja: Tervan ympärillä - Tervaviikko Kannuksen Lehtorannassa, Esa Heino ja Esko Jaskari, 2001