HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Sanikkaiset

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sukupolvenvuorottelu[muokkaa]

Suvullinen sukupolvi siittiöineen ja munapesäkkeineen alkeisvarsikko. Saniainen suvuton. Maan pinnan peittyessä vesikalvoon, siittiöt uivat munasolujen houkuttelemana (mm. omenahappo) usein ristisiitoksena. Kasvaa alkeisvarsikkoa kookkaampi itiösukupolvi. Lisääntymistä tapahtuu myös kasvullisesti juurakoiden, maavarsien tai itusilmujen avulla. Saniaiset eläimille myrkyllisiä; sulavat huonosti, sokeutta, pahoinvointia, kuolemakin, syöpää, häiritsevät sukusolujen syntyä, hidastavat kasvua. Lääkevarasto erilaisiin vaivoihin. Kasvinsuojeluainevarasto.

LIEKOKASVIT[muokkaa]

Maapallolla n. 500, Suomessa 6. Juuria niukasti, hyödyntävät sienirihmastoja Liekouutteella hoidettu riisitautia, vrt. nimi riidenlieko. Seppeleitä, punottu mattoja.

Kärpäsruuti[muokkaa]

Itiöpöly leimahtaa helposti; käytetty pillereiden päällystämiseen, talkin tapaan iholle ja ilotulitteisiin.

Ketunlieko[muokkaa]

Huperzia selago. Yksi alkeellisimmista. Ei päävartta, vaan haarautuessaan jakaantuu kahdeksi samanlaiseksi haaraksi. Lisääntyy pääasiassa itusilmuilla.

Konnanlieko[muokkaa]

Lycopodiella inundata. Monivuotinen, mutta kasvin osa vain 1-vuotinen. Päätesilmu vain talvehtii. Kosteilta paikoilta.

Katinlieko[muokkaa]

L. clavatum. Valoisa, kuiva.

Riidenlieko[muokkaa]

L. annotinum. Tuore.

Keltalieko[muokkaa]

Diphasiastrum complanatum. Keltaista väriä. Käytettiin myös purettamiseen eli muiden väriaineiden kiinnittämiseen.

Kangaskeltalieko[muokkaa]

Harjukeltalieko[muokkaa]

Pohjankeltalieko[muokkaa]

Tunturilieko[muokkaa]

D. alpinum. Hiekka.

MÄHKÄKASVIT[muokkaa]

Mähkä[muokkaa]

Selaginella selaginoides. Kenties 300 miljoonaa vuotta vanha. Pikkuitiöitä ja isoitiöitä, jonka tilavuus on 12 000-kertainen pikkuitiöön verrattuna. Pikkuset leviävät tuulen mukana, isot ammutaan eli itiön kypsyessä itiölehti käyristyy ja isoitiöpesäkkeen seinät puristuvat tiukemmin itiöiden ympärille. Märkänä ja liukkaina ne singahtavat lähes metrin. Pikkuitiöistä syntyy siittiöitä ja isoitiöissä munasolu. Siittiöt uivat munapesäkkeisiin.

LAHNARUOHOKASVIT[muokkaa]

Sedimentin riittävä CO2 pitoisuus ja veden näkösyvyys. Kolmannes kasvista juuristoa. Lehtien ilmaontelot kaasuvarastoina yhteyttämisessä. Hyvä leviämiskyky eli itiöpesäkkeet ajelehtivat emokasvin lehtien mukana ja irtoavat vasta lehden lahotessa --> jokia myöten.

Tumma lahnaruoho[muokkaa]

Isoetes lacustris. 2-3m syvyydessä. Seuralaisia hapsiluikka, äimäruoho, rantaleinikki.

Vaalea lahnaruoho[muokkaa]

I. echinospora. Rehevämmissä.

KORTEKASVIT[muokkaa]

Jäykkä putki säästää rakennusaineita. Maapallolla 16 kortelajia. Suomessa 8. Laaja maanalainen varsisto syvälle asti. Itiöissä 4 käsivartta, jotka kosteina ojentuvat ja kuivuessaan kiinnittävät itiön. Itiöstä kehittyy alkeisvarsikko, jonka hedelmöittyneestä munasolusta uusi kortekasvi. Huosia -alkuiset paikannimet kertovat missä kasvanut. Piikiteet suojaavat kortetta eläimiä vastaan hioen hampaattomaksi. Lisäksi myrkyllisiä aineita.

Kangaskorte[muokkaa]

Equisetum hyemale. Kangaskorte kattiloiden puhdistukseen ja metalliesineiden kiillottamiseen piin ansiosta.

Kirjokorte[muokkaa]

E. variegatum. Rauhoitettu Ahvenanmaalla.

Hentokorte[muokkaa]

E. scirpoides.

Järvikorte[muokkaa]

E. fluviatile. Maistuu parhaiten eläimille, piisamille, hirvelle, kruunun karjalle. Ennen kuivattiin talveksi karjalle.

Suokorte[muokkaa]

E. palustre. Pienikin määrä tekee rehun myrkylliseksi ja aiheuttaa maidon tuotanno alenemista.

Metsäkorte[muokkaa]

E. sylvaticum.

Lehtokorte[muokkaa]

E. pratense.

Peltokorte[muokkaa]

E. arvense. Keväisin lihanpunaisia tai kellanruskeita versoja nuijamaisin tähkin --> itiöversoja.

KÄÄRMEENKIELIKASVIT[muokkaa]

Kuuluvat käärmeenkielikasvien heimoon. Suomessa kaikki Euroopan 7 noidanlukkolajia. Yleensä kuivat, hiekkaiset laidunnetut kedot ja niityt. Maanpäällinen osa yhtä erikoistunutta lehteä eli yhteyttävä lapaosa ja itiöitä tuottava pesäkeosa. Esiintyminen vaihtelee vuosittain ja vain yksi lehti per vuosi, jos ollenkaan.

Ketonoidanlukko[muokkaa]

Botrychium lunaria. Lehti kuin vanha avain --> noiduttu avain, joka avaa kaikki lukot.

Pohjannoidanlukko[muokkaa]

B. boreale.

Suikeanoidanlukko[muokkaa]

B. lanceolatum.

Saunionoidanlukko[muokkaa]

B. matricariifolium.

Pikkunoidanlukko[muokkaa]

B. simplex. Rauhoitettu.

Ahonoidanlukko[muokkaa]

B. multifidum. Lehti talvehtii, seuraavana vuonna on siis 2 lehteä.

Lehtonoidanlukko[muokkaa]

B. virginianum. Rauhoitettu.

SANANJALKAKASVIT[muokkaa]

Sananjalka[muokkaa]

Pteridium aquilinum. Valokasvi. Itiöiden täytyy löytää tuoretta paljasta maata --> lisääntyy hitaasti mutta itäneenä elää ikuisesti ja leviää juurakon avulla. Juurakon poikkileikkauksen johtojänteet muodostavat tummaa, vaihtelevanmuotista kuviota, salamerkkejä josta nimi sananjalka ennen sanajalka. Suomen sodan jälkeen levisi Karjalan Kannaksella hyvin. Kuolleenkoura; Kevään kohmeisesta maasta nousevat versot kuin nyrkkiin pusertunut vainajan kalvas käsi. Japanilaiset syövät keväisiä versoja parsan tapaan. Epäillään kuitenkin paksusuolensyöpää aiheuttavaksi. Lampaat jättävät syömättä myrkylliset kannat --> myrkylliset leviävät.

Sananjalka on ollut aikoinaan loistavakukkainen kasvi. Mutta sitten eräs ämmä pyyhki niillä takapuoliaan, kun ne olivat kukassa. Siitä alkaen sananjalat eivät ole kehdanneet kukkia kuin joskus pimeänä sydänyönä ettei kukaan näe. Niin pahakseen se otti sen naisen häväistyksen. Siitä asti sitä on myös kutsuttu ämmän perseen pyyhkeeksi. (Nousiainen 1938)

NEVAIMARREKASVIT[muokkaa]

Korpi-imarre[muokkaa]

Thelyphteris phegopteris. Hallaa ei siellä, missä korpi-imarretta. Alkeisvarsikosta muodostuu suoraan itiöpolvi ilman muna- ja siittiöpesäkkeitä.

Nevaimarre[muokkaa]

T. palustris. Rauhoitettu Pohjois-Suomessa. Runsain Ahvenanmaalla. Ei tee meillä itiöitä pohjoisuuden takia.

ALVEJUURIKASVIT[muokkaa]

Hiirenportaat muistuttavat alvejuuria, erityisesti kivikkoalvejuurta. Lehti pitsimäisempi. Halla-altis.

Soreahiirenporras[muokkaa]

Athyrium filix-femina. Naissaniainen.

Tunturihiirenporras[muokkaa]

A. alpestre.

Myyränporras[muokkaa]

Diplazium sibiricum. Itä-Suomen parhaissa lehdoissa.


Alvejuuret[muokkaa]

Kookkaita. Lehdet ruusukkeisesti lyhyen, pystyn varren päässä. Matolääkkeenä kalojen syönnistä johtuvaa lapamatoa vastaan käytettiin kivikkoalvejuurta ja metsäalvejuurta. Matolääkkeenä tunnettu ainakin 3000 v. Rooman ja Napoleonin armeijan taistelukuntoa ylläpitävä. Liian suuri annos saattaa sokeuttaa tai johtaa kuolemaan. Alve = lapamato.

Metsäalvejuuri[muokkaa]

Dryopteris carthusiana. Lehdet maatavasten painuneina vihreinä talven.

Korpialvejuuri[muokkaa]

D. cristata.

Isoalvejuuri[muokkaa]

D. expansa. Kellastuu syksyllä vrt. metsäalvejuuri.

Lännenalvejuuri[muokkaa]

D. dilatata.

Kivikkoalvejuuri[muokkaa]

D. filix-mas. Miessaniainen. Muistuttaa kotkansiipeä, komea.

Tuoksualvejuuri[muokkaa]

D. fragrans. Rauhoitettu. Euroopan ainoat kasvavat Kevolla. Vanha Lapin erikoisuus, terveysteetä, deodoranttina vaatteiden laskoksissa. Vadelmantuoksuinen.

Loikot[muokkaa]

Haurasloikko[muokkaa]

Gystopteris fragilis. Tyviosissa, varjossa, kosteassa.

Vuoriloikko[muokkaa]

G. montana. Lettosuot. Harvinainen.

Kiviyritit[muokkaa]

Karvakiviyrtti[muokkaa]

Woodsia ilvensis. Paahteessa

Tunturikiviyrtti[muokkaa]

W. alpina. Rauhoitettu Etelä-Suomessa.

Kaljukiviyrtti[muokkaa]

W. glabella.

Metsäimarre[muokkaa]

Gymnocarpium dryopteris. Entinen Polypodium dryopteris, Phegopteris dryopteris, Dryopteris linnaeana, Lastrea dryopteris. Yleisin ja runsain saniaisemme.

Kalkki-imarre[muokkaa]

G. robertianum. Oulanka.

Idänimarre[muokkaa]

G. jessoense.

Kotkansiipi[muokkaa]

Matteuccia struthiopteris. Komein saniaisemme. Säännöllinen suppilo. Erilliset itiölehdet vielä talvella. Kostea. Rönsyilee.

Suippohärkylä[muokkaa]

Polystichum lonchitis. Rauhoitettu. Kiiltävä, piikkisen hammaslaitainen, kova lehti

Piikkihärkylä[muokkaa]

P. aculeatum. Hävinnyt Suomesta.

KAMPASANIAISKASVIT[muokkaa]

Kampasaniainen[muokkaa]

Blechnum spicant. Hävinnyt. Yleinen Kanarian saarilla.

ORMIOKASVIT[muokkaa]

Ormio[muokkaa]

Pilularia globulifera. Vesisaniainen. Luopioisten Kukkiassa.

LIESUKASVIT[muokkaa]

Liesu[muokkaa]

Gryptogramma crispa. Lehdet muistuttavat porkkanaa.

RAUNIOKASVIT[muokkaa]

Viherraunioinen[muokkaa]

Asplenium viride. Ultraemäksiset maat. Sietää kromi- ja nikkelipitoisuutta ja kalsiumin niukkuutta.

Tummaraunioinen[muokkaa]

A. richomanes.

Serpentiiniraunioinen[muokkaa]

A. adulterinum. Rauhoitettu. Adulterinum merkitsee avionrikkojaa ja kuvaa uuden lajin syntymistä kahden lajin risteymänä.

Liuskaraunioinen[muokkaa]

A. septentrionale.

Seinäraunioinen[muokkaa]

A. ruta-nuraria. Rauhoitettu Ahvenanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Kalkkikallio.

KALLIOIMARREKASVIT[muokkaa]

Kallioimarre[muokkaa]

Polypodium vulgare. Voi menettää 97 % vedestään ja säilyy vielä. Käpertyy kuivaksi, mutta vesisateessa ½ tunnissa oikenee. Juuret syötävää.