HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Sää

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Perusteet[muokkaa]

  • Maan akseli poikkeaa noin 23.5 astetta maan ratasasoa eli ekliptikaa vastaan kohtisuorasta suunnasta.

Ilmakehä (atmosfääri)[muokkaa]

Ilman tiheys ja paine vähenevät nopeasti ylöspäin mentäessä, 100 km korkeudessa lähes täydellinen tyhjiö. Massasta 95 % 20 km paksuisessa kerroksessa. Jaetaan kerroksiin eli sfääreihin ja niitä erottaviin pausseihin. Alaosa homosfääri 100 km asti, sitten heterosfääri. Ilmasta 78 % tilavuus-% on typpeä (N2), 21 % happea (O2), 1% hiilidioksidia, argonia ja muita jalokaasuja.

Troposfääri[muokkaa]

Troposfäärissä esiintyvät sääilmiöt, kuten pilvet ja sade. Paksuus navoilla on n. 8 km ja päiväntasaajalla 18 km. Lämmittää pääasiassa maanpinnan lämpösäteily. Keskimääräinen lämpötilan muutos on 6,5 astetta/km. Lentoliikenne tapahtuu troposfäärissä tai hieman sen yläpuolella. Päättyy tropopaussiin.

Stratosfääri[muokkaa]

Ylettyy n. 50 km korkeuteen. Pystysuuntaiset virtaukset ovat hyvin heikkoja.

Mesosfääri[muokkaa]

Päättyy mesopaussiin. Ilmakehän kylmin kerros. Esiintyy tähdenlennot eli meteorit ja valaisevat yöpilvet, jonka aiheuttaa ilmeisesti 80 km korkeudessa leijaileva tomu.

Kesäpäivänseisaus[muokkaa]

Noin 21.6. aurinko valaisee enemmän pohjoista kuin eteläistä pallonpuoliskoa. Kravun kääntöpiirillä aurinko kohoaa zeniittiin.

Kevät- tai syyspäiväntasaus[muokkaa]

Auringon säteily saapuu kohtisuoraan maan pyörimisakselia vastaan.

Talvipäivänseisaus[muokkaa]

Pohjoisnapa osoittaa poispäin auringosta, pohjoisnavan ja napapiirin (n. 66.5 astetta) välisellä alueella aurinko ei näy.

Kauriin kääntöpiiri[muokkaa]

Aurinko käy zeniitissä.

Sääjärjestelmä[muokkaa]

Lämmin rintama[muokkaa]

Nuoren matalapaineen etupuolella lähestyy lämmin rintama, aluksi ylätroposfäärissä, lopuksi maanpinnassa. Rintaman havaitseminen riippuu edeltävän polaarimassan alapilvien määrästä, parhaiten havaitaan kesällä. Koko pilvijärjestelmän ylitys kestää 8 - 30 tuntia.

Ensimmäiset merkit ennen rintaman saapumista ovat untuva- tai harsopilvet (Ci, Cs), jotka muodostavat yläpilvikiven, joka tihenee tulosuunnastaan ja leviää yli taivaan. Yläpilviosaset liikkuvat rintaman suihkuvirtauksessa matalan liikesuunasta myötäpäivään. Ilmanpaine alkaa laskea ja jatkuu maanpintarintaman ylimenoon asti, yleensä muutos on heikko. Tuuli voimistuu rintaman lähestyessä ja on lähes sen suuntainen. Selkä tuuleen seisottaessa rintama on vasemmalla. Voimakkaimmillaan tuuli on rintaman sadealueessa hiukan rintaman etupuolella.

Rintaman lähestyessä pilvet paksunevat ylhäältä alaspäin. Yläpilvien perässä seuraa yhä paksumpia keskipilvikerroksia (As, Ac), joiden perässä on laaja sadepilvi (Ns). Sateesta haihtuva vesi tiivistyy usein heti sumu tai kumpukerrospilviksi (St, Sc) peittäen sadepilven näkyvistä. Rintaman ylittäessä tuuli kääntyy myötäpäivään 30 - 90 astetta 0.5 - 3 tunnin aikana ja heikkenee.

Kesällä sää usein selkenee rintaman takana, lämpenee ja sade loppuu. Kylmänä vuodenaikana tyypillisesti yhtenäinen alapilvikerros (Sc, St). Kesällä rintaman lähestyessä Suomea idän ja etelän väliltä siinä on paikallisia ukkoskuuroja. Jos talvella sade on rintamavyöhykkeen yläpuolella vettä ja ei jäädy sen läpi pudotessa, sataa jäätävää vesisadetta aiheuttaen erittäin liukkaan kelin.

Kylmä rintama[muokkaa]

Kahta päätyyppiä: nopea- ja hidasliikkeinen. Nopealiikkeinen saapuu ensimmäisten rintamapilvien perässä 0.5 - 6 tunnin sisällä. Ensimmäiset merkit kumpupilvet (Cu) kesällä ja kumpukerrospilvet (Sc) talvella. Varsinainen rintamapilvi saapuu melko jyrkkänä seinämänä. Untuva- ja hahtuvapilvikerros (Ci, Ac) voi levitä 50 - 150 km rintaman etupuolelle. Nopea kylmä rintama pakottaa lämpimän ilman rajuun nousuun maanpintarintaman edellä, jolloin sadealue on kapea, kuurottainen ja alle tunnin kestoinen. Tuuli ei paljon voimistu vallitsevasta tuulesta.

Talvella sade on heikompaa tai ei sada ollenkaan. Harmaa alapilvikerros ja sateeton keskipilvi väistyvät ja sää selkenee nopeasti. Kesällä nopeaa rintamaa saattaa seurata epävakaa ilma, paikoin sadekuuroja.

Tuuli[muokkaa]

Paineen vaihtelut johtuvat lämpötilaeroista ja aiheuttavat tuulta.

  • Alatuulen tunnemme ihollamme. Ylätuuli liikuttaa pilviä korkeuksissa.
  • Tuuli ennen sadetta, ei sada kauan. Sade ennen tuulta, huono sää kestää kauan.

Matalapaine[muokkaa]

Matalapaine syntyy kun maanpinnalla oleva kylmä ja lämmin ilma muodostavat lämpötilaeroja. Aluksi ilmamassat pysyvät paikoillaan. Häiriön seurauksena ne alkavat kiertyä toisiaan kohden kylmän työntyessä lämpimän alle ja lämpimän kiertyessä kylmän yläpuolelle. Ilman lämmetessä se ohenee (kevenee) ja alkaa nousta ylöspäin jäähtyneenä. Ilmapuntari laskee (ilmanpaine laskee ja ilmanpainemittarissa lukee "sadetta"). Jäähtyvässä ilmassa suhteellinen kosteus nousee ja tiivistyy usein pilviksi ja sateeksi. Pystyvirtauksessa ylätuulten hajaantuvan virtauksen massa pienenee (ylätuulet hajaannuttavat ilmaa tehden tilaa) ja sen maanpintaan aiheuttama paine pienenee. Ilma nousee ylöspäin ja syntyy matalapaine. Matalapaineeseen liittyy usein huono sää.

Matalapaine on pyörre, jonka keskustassa on matalan keskus ja ilmanpaine on matalimmillaan. Ympärillä ilma virtaa vastapäivään. Kierto jatkuu kunnes ilmamassat ovat kerrostuneet täysin ja lämpötilat tasaantuneet. Ilmanpaine laskee enää hitaasti ja kääntyy nousuun eli matalapaine täyttyy.

  • Matalapaineen keskus on etuviistossa vasemmalla kun seisoo selkä vastatuuleen.

Korkeapaine[muokkaa]

Ilman jäähtyessä se tulee raskaammaksi (tiheämmäksi) ja painuu alaspäin lämmeten. Ilmapuntari nousee (ilmanpaine kasvaa). Pystyvirtauksessa ylätuulet kasaavat ilmaa. Laskeva virtaus eli maata kohden pakkautuu enemmän ilmaa kuin alatuulet ehtivät poistaa ja paine nousee. Ilmaa virtaa paikasta, jossa sitä on laskeutunut alas paikkaan, josta sitä on noussut ylös. Toisin sanoen yleensä korkeasta (paineesta) matalaan.

Pyörimisliikkeestä johtuen pohjoisella pallonpuoliskolla tuuli pyrkii kääntymään oikealle. Tämä näkyy matalan keskuksen ympärille syntyvänä pyörteenä eli syklonina ja korkean ympärillä vastapyörteenä eli antisyklonina. Käännyttäessä kohti tuulta matala jää etuvasemmalle ja korkea takaoikealle.

Kuumana kesäpäivänä maa lämpiää vettä enemmän, jolloin maan yläpuolinen ilma nousee synnyttäen matalan. Ilmaa virtaa mereltä synnyttäen merelle korkean. Yöllä maa jäähtyy merta nopeammin synnyttäen heikon korkean, joka ilmenee heikkona maatuulena.

Pystyvirtaus[muokkaa]

Tuulen nopeus on ylhäällä suurempi, joten ylävirtaus hallitsee pystyvirtausta. Mitä lähempänä isobaarit (käyrät) ovat toisiaan, sitä suurempi paine-erovoima (P) ja sitä suurempi tuulen nopeus. Paine-erovoima suuntautuu sinne mihin vesi valuisi jos kuvitellaan käyrät korkeuskäyriksi. Coriolisvoima kääntää tuulet ja kitka hidastaa käännöstä riippuen puhaltaako metsän vai meren päällä.

Tuulivyöhykkeet[muokkaa]

Päiväntasaajan molemmin puolin maanpinnalla sijaitsevat pasaatituulten (trade wind) vyöhykkeet. Pohjoisella pallonpuoliskolla tuuli puhaltaa koillisesta (koillispasaati), eteläisellä kaakosta (kaakkoispasaati). Maapallon lämpimimmällä alueella päiväntasaajalla ilma kohoaa ylös troposfäärin yläosiin ja jakautuu pohjoiseen ja etelään. Ilma jäähtyy ja palaa maanpinnalle noin 30 asteen leveydelä, jossa pysyvä hepoasteiden (horse latitudes) eli subtrooppisen korkeapaineen vyöhyke. Maanpinnalla virtaukset kummaltakin pallonpuoliskolta (koillis- ja kaakkoispasaati) kääntyvät kohti päiväntasaajan nousevan virtauksen aiheuttamaa matalapaineen aluetta (josta siis ilma nousee pois) eli pasaatien kohtaamisvyöhykettä (ITCZ). Muodostuu mahtavia kuuropilviä vyöhykkeenä ympäri maapallon.

Hepoasteiden korkeapaineen alueella ilma lämpenee ja sen suhteellinen kosteus laskee, jolloin alueella vallitsee usein aurinkoinen sää. Osa laskeutuvasta ilmasta siis kääntyy pasaateina päiväntasaajalle, mutta osa kohti napoja muodostaen länsituulten vyöhykkeen (polaarimassa). Coriolisvoiman vaikutuksesta ne kiertyvät puhaltamaan lähes lännestä. Koska napoja kohti virtaava ilma jäähtyy, sen suhteellinen kosteus kasvaa, joten ilmasto tyypillisesti kosteaa. Siis pohjoisella pallonpuoliskolla oikealle ja eteläisellä vasemmalle.

Tuulen voimakkuus[muokkaa]

Tuulen voimakkuus riippuu ilmanpaine-eroista ja kuinka lähellä toisiaan korkea ja matala ovat. Ilmoitetaan m/s, vanhan tavan mukaan boforeina. Hetkelliset, lyhytaikaiset, 5 - 10 sekunnin tuulen puuskat ylittävät 10 minuutin keskituulen nopeuden säätilanteesta riippuen noin 1,5-kertaisina. Huomautus veneilijöille annetaan, kun tuulen ennustetaan olevan yli 10 m/s (11 - 13 m/s) ja kovan tuulen varoitus merialueille, kun tuulen nopeus on 14 - 20 m/s. Myrskyvaroitus annetaan, kun tuulen nopeuden ennustetaan olevan vähintään 21 m/s. Varoitukset on suunnattu ammattimerenkulkijoita varten, joten soutuveneelle 7 m/s on jo paljon. Myös maa-alueille ja sisävesille on omat tuulivaroituksensa.

  • Trombi. Harvinaisia ilmiöitä Suomen kesässä. Paikalliset pienen alueen lyhytikäiset pyörremyrskyt.

Oheisen taulukon kuvaukset ovat peräisin vanhan boforiasteikon määritelmästä. Vanhan mukaan 0 on tyyni ja 12 hirmumyrsky, muut boforit siltä väliltä.

Kansainvälinen tuuliasteikko: Tuuliasteikko 10 minuutin keskituulen nopeuksille.

0 m/s tyyntä
1–3 m/s heikkoa tuulta
4–7 m/s kohtalaista tuulta
8–13 m/s navakkaa tuulta
14–20 m/s kovaa tuulta
21–32 m/s myrskyä
yli 32 m/s hirmumyrskyä

Myrsky[muokkaa]

Tarkoittaa voimakasta tuulta. Sanaa myrsky käytetään suomen kielessä ilmaisemaan yksinomaan tuulta ja silloinkin sillä tarkoitetaan suuria tuulen nopeuksia, kuten asteikosta käy ilmi. Myrskytuuli puhaltaa, kun kymmenen minuutin keskituuleksi on mitattu vähintään 21 metriä sekunnissa. Sana storm tarkoittaa englannin kielessä tuulen ja myrskyn lisäksi voimakasta sääilmiötä, jopa niin, ettei kyseisen sääilmiön yhteydessä tuule lainkaan. Silloin sanaa myrsky ei suomen kielessä pidä käyttää, vaan puhua hyvin voimakkaasta sääilmiöstä. Yleiskielessämme on säilynyt tapa puhua ukkosista tai ukonilmoista vierasperäisen ukkosmyrskyn sijasta. Vaikka voimakkaiden ukkosten, rajuilmojen yhteydessä esiintyy voimakkaita tuulen puuskia, joskus jopa yli 15 metriä sekunnissa, ei Suomessa maa-alueilla ole tuntureiden lakialueita ja Utsjokea lukuun ottamatta mitattu 10 minuutin keskituuleksi 21 metriä sekunnissa eli myrskyä. Erittäin kuvaava nimi puuskatuuliselle ukonilmalle on vanhan kansan sanonta rajuilma - se jos jokin kuvaa rajun ukonilman luonnetta.

Tuulen suunta[muokkaa]

  • Kun tuulta mitataan ja ilmoitetaan tuulen suunta, tarkoitetaan aina, että tuuli puhaltaa kyseisestä ilmansuunnasta havaitsijaa kohti. Niinpä pohjoisesta puhaltavaa tuulta sanotaan pohjoistuuleksi, vaikka nopeusvektori osoittaa kuitenkin etelään.

Tuulisäännöt[muokkaa]

Seiso selkä tuuleen.

  1. Jos alatuuli puhaltaa takaapäin ja ylätuuli vasemmalta, sää huononee. Alatuulen suunta hyvin alhaalla olevien pilvien liikesuunnasta, ylätuulen suunta keski- tai yläpilvien liikkeestä. Lämmin advektio eli lämpimämpi ilmamassa on saapumassa.
  2. Jos ylätuuli puhaltaa oikealta vasemmalle, sää on yleensä paranemassa. Eli pilvet tulevat oikealta vasemmalle. Kylmä advektio.
  3. Jos ala- ja ylätuuli puhaltavat yhdensuuntaisina tai täsmälleen vastakkaisiin suuntiin, säätila ei yleensä muutu.

Tuuli vuoristossa[muokkaa]

Gap Winds[muokkaa]

Tuulen kulkiessa läpi laaksojen tai huippujen sen nopeus saattaa olla kaksinkertainen. Ennen tällaiseen paikkaan menoa arvioi "the surface winds upwind of a gap".

Laakso- ja vuorituuli[muokkaa]

Lämpötilaerot paljaan maan, kallion ja kasvillisuuden peittämän maan välillä voi aiheuttaa laaksotuulia. Kun maa lämenee päivän aikana, pinnan ilma lämpenee ja alkaa nousta laakson sivuja pitkin ja spilling over adjoining ridge huippu. Tällaiset ylöspäinsuuntautuvat tuulet voivat saavuttaa 15 mailia / tunnissa nopeuden ja saavuttaen huippunsa aikaisin iltapäivällä ja kuollen hiukan ennen auringonlaskua. Yöllä maan jäähtyessä kylmä ilma virtaa laaksoihin ja tätä kutsutaan vuorituuleksi. Tällainen saavuttaa maksiminsa keskiyön jälkeen ja kuolee juuri ennen auringonnousua. Mieti siis yöpymispaikkaasi!

Föhn- tai Chinook-tuuli[muokkaa]

Kun tuuli laskeutuu rinnettä pitkin, ilman lämpötila voi joskus kasvaa merkittävästi ja tätä kutsutaan föhn-tuuleksi ja läntisessä Yhdysvalloissa Chinook-tuuleksi. Nämä tuulet ovat merkityksekkäitä, koska ne aiheuttavat tuulen voimakkuuden ja tähän liittyvän nopean lämpötilan kohoamisen kanssa lumen sulamista ja virtaamista. Ilma lämpenee kun se laskeutuu ja painautuu vastakkaiselle puolen harjannetta joskus lämmeten 30 Fahrenheit-astetta muutamassa minuutissa ja sulattaen lunta yhden jalan verran muutamassa tunnissa. Tuulet voivat lisätä lumivyöryjen vaaraa, heikentää lumisiltoja ja nostaa jokien pintaa. Voit odottaa tällaista lämmittävää tuulta yhtä paljon kun 6 astetta Fahrenheittia per 1000 jalkaa of descent, jos seuraavat kolme ilmiötä ovat havaittavissa: sinä olet downwind of a major ridge tai crest, ensisijaisesti vuorten itäpuolelle. Jos tuulen nopeus ylittää the crest tai ridge exceed 30 mailia tunnissa. Precipitation on observed yli the crest. Chinookin vastakohta on bora, Alaskassa nimeltään taku. Tämä tuuli tuo ilmaa, joka on niin kylmää, että sen vajoaminen ja kompressioliike, kun se virtaa alas pitkin rinnettä, eivät onnistu lämmittämään ilmaa merkittävästi. Tällaiset tuulet ovat yleisimpiä laajojen jäätiköiden alarinteissä ja tuulen nopeus voi helposti nousta 50 mailiin tunnissa.

Ilmanpaine[muokkaa]

Mitataan elohopea- tai rasiailmapuntarilla. Jälkimmäinen mittaa peltirasian kokoonpainumista ilman puristuksessa ja sen jäykkyyden takia niitä joudutaan hiukan kopauttamaan. Mittaa sen yläpuolella olevan ilman painoa. Koska korkeus vaikuttaa tulokseen se lasketaan merenpinnan tasolle. Merenpintaa korkeammalla oleva näyttää aina pienempää ilmanpainetta. Muutos voidaan tehdä käyttämällä korkeus- ja lämpötilatietoja tai kiertämällä puntarin säätöruuvia kun tietää paineen mittauspaikan kohdalla merenpinnan tasolla. Ei kannata asettaa silloin kun matalapaine kulkee yli eli sää muuttuu nopeasti. Mittari on tällöin kalibroitu siihen korkeuteen.

Ilmanpaineen mittaukseen vaikuttavat lämpötila, korkeus merenpinnasta, mittarin laatu ja leveysasteesta.

  • Hidas nousu tai lasku tarkoittaa vakaata säätä, kestää kauan. Nopea lasku tai nousu lyhytaikaista säänmuutosta.
  • Ilmanpaineen laskiessa etelä-tuulta, tuulen kääntymistä kaakosta lounaaseen, sadetta, lisääntyvää tuulta. Harvoin kohtuullista pohjoistuulta ja sadetta. Laskiessa hitaasti kauniilla säällä muutaman päivän ajan tuo sadetta. Laskeva ilmanpaine ja nouseva lämpötila yhdessä ennustavat kovaa sadetta. Jos laskee jatkuvasti taivaan kirkastuessa alkaa satamaan vuorokauden sisällä.
  • Nouseva ilmanpaine huonon sään aikaan ennustaa kaunistuvaa säätä parin päivän kuluessa. Ilmanpuntarin ja lämpötilan noustessa hyvää säätä. Hyvin nopea nousu selkeää kovatuulista säätä.
  • Korkeahko tasainen ilmanpaine lupaa kaunista ilmaa. Hitaasti nouseva tietää sään paranemista pitkäksi aikaa.
  • Nopea ilmanpaineen nousu tai lasku tarkoittaa tuulen voimistumista. Nopea laskeminen tarkoittaa syvenevää matalapainetta ja säärintama on lähellä muuttaen ilman pian.
  • Korkeusmittarin lukeman kasvaminen merenpinnasta tarkoittaa ilmanpaineen laskua, vaikka olet pysynyt paikallasi samassa korkeudessa.
    • Korkeuslukeman vähentyminen tarkoittaa ilmanpaineen kasvua.
  • Tuuli auringonlaskun jälkeen kesällä tietää lähestyvää matalapainetta.

Paineen muutos[muokkaa]

Nouseva 0.5–1.5 mb / 3 t: saapuva korkeapaine, pysyvä.
Nouseva 3–6 mb / 3 t: saapuva välikorkea, lyhytaikainen.
Nouseva 6–12 mb / 3 t: myrsky väistymässä.
Laskeva 0.5–1.5 mb / 3 t: saapuva matala, pysyvä.
Laskeva 3–6 mb / 3 t: saapuva ohimenevä matala, kovaa tuulta ja sadetta.
Laskeva 6–12 mb / 3 t: myrsky voimistumassa, sadetta runsaasti.

Pilvet[muokkaa]

Ilman jäähtyessä alle kastepisteensä syntyy pilvi kun osa vesihöyrystä tiivistyy vesipisaroiksi tai jääkiteiksi. Noustessaan jäähtyvä ilma saavuttaa kastepisteen, jolloin suhteellinen kosteus on 100 % ja muodostuu pilvi. Ilman noustessa edelleen lämpotila laskee, jolloin ilmaan mahtuu vähemmän vesihöyryä ja tiivistyy lisää pisaroita sekä entiset pisarat kasvavat aina sateeksi asti. Pilvet ja sumu eivät siis koostu vesihöyrystä vaan pienistä vesipisaroista tai jääkiteistä.

Säärintamissa lämmin ilma kohoaa ylöspäin --> jäähtyy --> vesihöyry tiivistyy pilviksi --> sadepisaroita --> sataa. Erilailla säärintamasta riippuen.

Kylmä säärintama eli kylmä ilma leviää ja työntää tieltään lämpimän ilman. Ilma kohoaa ylöspäin. Kylmän rintaman pilvet satavat heti saavuttuaan. Sade on rankkaa ja lyhytkestoista. Ohi mentyään sää selkenee, tuuli kääntyy myötäpäivään, voimistuu ja muuttuu puuskaiseksi, ilma yleensä kylmenee.

Lämmin säärintama eli lämmin ilma työntää syrjään kylmän ilman. Ilma kohoaa ylöspäin. Pilvet kuuluvat lämpimään rintamaan peittäessään koko taivaan, mutta sade ei ole vielä alkanut. Rintaman saapuessa tuuli voimistuu ja muuttaa suuntaansa, pilvipeite tihenee, paksuuntuu ja laskeutuu lähemmäksi maata. Sade alkaa heikkona useita tunteja ennen lämpimän ilman tuloa ja saattaa jatkua tasaisena tuntikausia. Kun lämmin ilma saapuu, tuuli heikkenee, kääntyy ja sade lakkaa. Rintaman mentyä ilma selkenee.

  • Tuulten kuljettaessa ylä- ja alapilviä täysin vastakkaisiin suuntiin, sää ei muutu.
  • Matalapaineen syvetessä ilma virtaa eteenpäin loivaa, aaltomaista rataa, josta johtuu pilvien kulkeminen kahteen suuntaan.
  • Yläpilvet tulevat usein lännestä ja alapilvet etelästä tai kaakosta.
  • Jos yläpilvet tulevat etuviistosta vasemmalta seisottaessa vastatuuleen on tiedossa sateita, sillä matalan keskus lähestyy yläpilvien suunnasta. Jos yläpilvet tulevat oikealta, hyvää ilmaa.

Pilvityypit[muokkaa]

  • Pilviä, joita nähdään ennen kylmää rintamaa ja sen aikana: Cumulus, Altocumulus, Cumulonimbus, Stratocumulus.
  • Pilviä, joita nähdään ennen lämmintä rintamaa ja sen aikana: Lenticular, Stratus, Cirrocumulus, Cirrostratus, Altostratus, Nimbostratus.
  • Korkeat pilvet. Alapilvistä ylempiin kerroksiin korkeaksi pullistuneita kumpu-, kuuropilviä sekä laajoja sadepilviä.
  • Kehityssarjoja
    • Yleisiä Ci-Cs-As-Ns ja Cc-Ac-Sc ja sumu-St-Sc-Cu-Cb.
  • Lenticular (cloud caps) tuo kovaa tuulta 48 tunnin sisällä.
  • Nopeasti laskeva cloud cap tarkoittaa, että huono sää on tulossa eli odotettavissa on kovaa tuulta ja huonoa näkyvyyttä.
  • Onko pilvi muodostunut terävärajaisista osista (palleroita, hattaroita, möhkäleitä, rullia, ruudukkoa tms.) vai onko piirteetön kerrospilvi?
  • Kuinka korkealla pilvi on?
  • Yleisin jaottelu on jakaa alarajan korkeuden mukaan pilvet kolmeen ryhmään, jotka koostuvat kymmenestä pilvisuvusta, jotka edelleen voidaan jakaa pilvilajeihin.

Yläpilvet[muokkaa]

Yli 5 000–13 000 metriä. Muodostuvat jääkiteistä.

  • Untuvapilvet. Cirrus, Ci. Tamman häntä. Valkoinen, jalaksia, huntua, untuvaa, pilviläikkiä, pilvinauhoja, ei varjoja, oikeasti jääkiteitä. 5 000–7 000 m. Jalaksenmuoto tuo lämpimän rintaman ja sadetta, sadepilvien etujoukkoa. Tasaisen tiheä hidasliikkeinen untuvapilvi jatkaa kaunista ilmaa. Yksittäisiä kevyitä cirruksia ei pidä käyttää ennustuksen perusteena, vaan kun ne tihenevät taivaanrannalla yhtenäiseksi pilveksi. Niiden tullessa näkyviin, muutosta tietävä lämmin rintama eli kylmän ja lämpimän ilman raja maanpinnalla 500–1 000 km päässä. Jos ilmestyy jostain suunnasta lauttana, se edeltää matalapainetta. Cirrus warn of a front bringing precipitation within the next 24 hours.
  • Säkeinen untuvapilvi. Suoria tai epäsäännöllisesti levinneitä kuituja.
  • Tiheä untuvapilvi. Sekoitettavissa keski- tai alapilviin.
  • Alasinuntuvapilvi. Kuuropilvien ylimpien jääkiteisten osien jäännöksistä.
  • Jalaspilvi. Muistuttaa suksea, yläpäässä töyhtö tai pallero.
  • Palleropilvet. Cirrocumulus, Cc. Rastaanrinta. Pienet valkoiset untuvapallerot aaltoilevina riveinä ovat hyvän sään enne, korkeapaine jatkuu. Varjottomia, jollain tavoin säännöllisiä kuvioita. Jos pallerot pienempiä kuin pikkusormi, kyseessä on Cumulus.
  • Harsopilvet. Cirrostratus, Cs. Tasainen juovallinen, läpinäkyvä valkoinen harso. Usein jalaspilvien jälkeen ennustaen huonoa säätä. Aiheuttaa haloilmiöitä. Kauempana auringosta antaa taivaalle maitomaisen värin.

Keskipilvet[muokkaa]

2 000–6 000–7 000 metriä. Muodostuvat vedestä ja jäästä.

  • Hahtuvapilvet. Altocumulus, Ac. Tasaisia valkoisen harmaita pilvihahtuvia, läikkiä, levyjä tai kerroksia, varjoja. Kaunista säätä. Sekoitettavissa kumpukerrospilviin. Eivät sada koskaan. Tullessaan jostain voivat olla merkki tulevasta matalapaineesta. Usein merkki ukkosesta ja vesisateesta vuoristossa.
  • Ohut hahtuvapilvi. Kutsutaan lammaspilveksi.
  • Paksu hahtuvapilvi.
  • Mantelipilvi. Syntyy vuoriston aiheuttamasta aaltoliikkestä.
  • Vallinharjahahtuvapilvi. Ennakoi rintamaukkosia. Kertoo ylempien ilmakerrosten epävakaasta tilasta.
  • Kokkareinen hahtuvapilvi. Ennakoi rintamaukkosia.
  • Verhopilvi. Altostratus, As. Vaalean-/tummanharmaa läpikuultava verho, levy, kerros. Juovainen, kuituinen, yhtenäinen, ei ulkonemia. Ei näy haloilmiöitä. Ei sada alas asti vaan sade haihtuu ilmassa. Usein harsopilven jälkeen ennustaen huonon sään lähenevän ja sadetta viimeistään seuraavana päivänä. Untuvapilvien jälkeen hyvä merkki.
  • Ohut verhopilvi. Kuu ja aurinko kuultava kuin himmeän lasin läpi.
  • Tiheä verhopilvi. Aurinko ei näy, vaikuttaa tasaisen harmaalta
  • Sadejuovainen verhopilvi
  • Laaja sadepilvi. Nimbostratus, Ns. Savenharmaa, usein tumma sataen vettä tai lunta tasaisesti mutta ei tihkusadetta. Alapuolella usein sumupilviä tai kumpupilviä. Estää auringon näkymisen. Ainoa pilvilaji, josta tulee tuntikausia jatkuvaa sadetta. Eroaa tiheästä verhopilvestä maahan asti ulottuvan sateen perusteella.

Alapilvet[muokkaa]

300–2 000 metriä. Enimmäkseen nestemäisistä pisaroista.

  • Kumpupilvi. Cumulus, Cu. Alaosa harmaa, yläosa ja reuna valkoisia, muoto kukkakaalimainen. Auringon valaisema puoli loistavan valkoinen. Syntyy harmaana hahtuvana tihentyen valkeaksi palloksi ja liikkuen tuulen mukana pois muodostaen jonoja poutasäällä. Korkeat ennustavat iltapäiväkuuroja ja ukkosta. Huonoa näkyvyyttä. Aamun ensimmäiset kumpupilvet lyhytikäisiä kokkareita. Päivällä syntyvien alaraja tasainen, yläosa kukkakaalimainen. Kumpupilvi ei sada. Glasiaatio tarkoittaa äkkinäistä jäätymistä ja tämä näkyy muuttumisena epäterävän samareunaiseksi.
  • Kauniin ilman kumpupilvi.
  • Keskikokoinen kumpupilvi.
  • Korkeaksi pullistunut kumpupilvi.
  • Repalekumpupilvi. Tuuli repinyt matalalla sijaitseva.
  • Kumpukerrospilvet. Stratocumulus, Sc. Ohut epätasainen, paikoin harmaa ja valkoinen, tummia osia. Isoja möhkäleitä yhdessä. Leveys korkeutta suurempi. Hahtuvapilviä tummempi ja suuremmista osista muodostunut. Välistä voi näkyä sinistä taivasta. Usein kaunista säätä, joskus ennakoi lähenevää sadetta. Kumpukerrospilvi saattaa tihkuta heikosti vettä tai lunta.
  • Ohut kumpukerrospilvi.
  • Tiheä kumpukerrospilvi.
  • Kumpupilvien leviämisestä syntynyt kumpukerrospilvi. Kutsutaan myös iltapilveksi tai raatokumulukseksi.
  • Kuuro- ja ukkospilvet. Cumulonimbus, Cb. Kumpupilven kasvaessa torniksi ja muuttuessa valkeasta harmaaksi alaosastaan, joskus sinertäväksi. Komein ja korkein. Yläosa kohoaa cirruspilven tasolle ja muuttuu valkoiseksi hunnuksi, alasimen muotoiseksi. Alapinnasta riippuu usein sadejuovia. Alapuolella usein repaleisia sumu- tai kumpupilviä pilvikerroksena. Sadekuuroja tai lunta rankasti, mutta kestää harvoin yli tunnin. Jos samalla ukkostaa kutsutaan ukkospilveksi
  • Kumpumainen kuuropilvi. Kukkakaalimainen huippu.
  • Kuituinen kuuropilvi. Jäähuippuinen.
  • Sumupilvet. Stratus, St. Maan pinnalla 100–300 m harmaa repaleinen tai harva ja utuinen. Huonoa säätä. Sataa tihkua, jääkiteitä. Haloilmiöitä vain, jos lämpötila hyvin alhainen. Kuten tiheä verhopilvi tai laaja sadepilvi, mutta alempana ja sataa tihkua tai lumijyväsiä. Aurinko ja kuu näkyvät hyvin teräväreunaisina läpi.
  • Huonon sään repalesumupilviä.

Pilvisyys[muokkaa]

Kun havainnoidaan pilvisyyttä, jaetaan taivas kahdeksaan osaan eli sektoriin ja arvioidaan, kuinka monta osaa siitä on pilvien peitossa. Tässä kokonaispilvisyyden arvioinnissa ei erotella pilvisukuja. Esimerkiksi jos pilvet peittävät yli puolet taivaasta, sanotaan olevan melko pilvistä. Toki on käytössä myös muita vapaamuotoisia pilvitilannetta tai sen muutosta kuvaavia sanontoja sääennusteissa.

Vaihtelevaa pilvisyyttä kertoo, että ennustusvuorokauden aikana sää on osan aikaa selkeää, mutta myös jonkin aikaa ennustetaan olevan pilvistä. Pilvisyys vaihtelee selkeästä pilviseen ja taas uudelleen selkeäksi. Erilaisia pilvilajeja voi olla yhtä aikaa 5–10.

Kokonaispilvisyys on taivaankannen osa, jonka kaikki näkyvissä olevat pilvet peittävät. Pilvien määrä ilmoitetaan numeroilla 1–8 eli taivaankannen kahdeksasosina. Nolla on pilvetön, kahdeksan kokonaan pilvistä. Kuinka suuri osa taivaasta on pilvien peitossa:

0/8 - 1/8 selkeää
2/8 - 4/8 melko selkeää
2/8 - 6/8 puolipilvistä
4/8 - 6/8 melko pilvistä
7/8 - 8/8 pilvistä
  • Jos yöllä pilven alapinnasta heijastuu ihmiskunnan aiheuttamia valoja ja tiedät etäisyyden. Matala sumupilvi niin näkyy vain parin kilometrin päässä olevat valot. Korkeammalla olevasta alapilvestä heijastuu parinkymmenen kilometrin päässä oleva ja jos yli 50 km niin pilvi keski- tai yläpilveä.
  • Ojenna käsi suoraksi ja tähtää sormella noin 30 asteen kulmassa olevia hattaroita, niin palleropilvet ovat pikkusormen, hahtuvapilvet kolmen sormen ja kumpukerrospilvet koko kämmenen levyisiä.
  • Kerrospilvet erottaa toisistaan vain valoisuuden perusteella. Harsopilven läpi paistavan auringon aiheuttama varjo puista näkyy maassa. Ohuen sumu- tai verhopilven läpi aurinko näkyy, mutta ei laajan sadepilven.
  • Jääkidepilvet ovat tavallisesti yhtä sävyä.

Näkyvyys[muokkaa]

On kyettävä erottamaan auton väri.

  • Auer. Ruskeankellertävää sameutta, joka johtuu kuivista hiukkasista ilmassa. Venäjän aroilta Suomeen pölyä.
  • Utu ja sumu. Pienet ilmassa leijuvat vesipisarat. Sumu kun näkyvyyttä on alle yksi kilometri, utu kun näkyvyys on 1–10 km. Kesäöinä pintasumua. Sumu syntyy kun ilman lämpötila laskee kastepisteeseen tai kosteus nousee kyllästystilaan.
  • Säteilysumu. Maanpinta jäähtyy ulossäteilyn seurauksena jäähdyttäen yläpuolisen ilman. Erityisesti syysöinä heikossa tuulessa selkeällä säällä. Näkyvyys 100–300 m. 4–5 m/s tuuli hälventää säteilysumun tai nousee sumupilveksi.
  • Advektiosumu (merisumu). Kun lämmintä ja kosteaa ilmaa virtaa kylmän, märän alustan yli. Tuulen nopeus yleensä 3–7 m/s. Näkyvyys yleensä alle 50 m. Paksuna siitä sataa tihkusadetta.
  • Sekoitussumu. Kylmää ilmaa sekoittuu kosteaan ilmaan, selkeänä ja tyynenä yönä lähes kastepisteeseen jäähtynyt ilma valuu alaviin painanteisiin. Yleensä järvillä ja merenlahdilla kesä- ja syysöinä.
  • Haihtumissumu. Lämmin vesi haihtuu kylmään ilmaan. Esimerkiksi avoimen meren päälle virtaa kylmää ilmaa kutsutaan merisavuksi, ilman oltava kylmempää kuin –15 Celsius-astetta ja veden yllä lämpötilainversio. Suomessa yleensä marras-tammikuussa.
  • Lumensulamissumu. Aiheuttaa satava vesi tai advektion tuoma lämmin ilma.
  • Jääsumu. Kovalla pakkasella muodostunut jääkiteistä.

Haloilmiö[muokkaa]

Yläpilvien jääkiteistä heijastuva valo auringon tai kuun ympärillä. Usein ympyrä tai kaari, kaaren pätkä. Auringon vieressä sivuaurinko eli sappi. Halot näkyvät vain jos yläpilviä. Valo taittuu ja heijastuu cirrus-pilvien kuusikulmaisista jääkiteistä. Riippuu jääkiteiden asennosta, muodosta ja määrästä. Halo ei ennusta sadetta, mutta harsopilvien ilmaantuminen ilman muuttumista. Yleisin 22 asteen rengas.

Auringon ja kuun ympärillä näkyy myös kelmeä läikkä, kehä. Tämä muodostuu keskipilvien vesipisaroista ja sade on lähempänä. freezing level and snow level (arvioitu)

Sade[muokkaa]

  • Tihkusade ei näy lätäköissä.

Sadesanonnat[muokkaa]

Sääennusteissa otettiin käyttöön Maailman ilmatieteen järjestön suosituksesta sademääräasteikko 24 tunnin sademäärälle eli vuorokausisateelle. Sääennusteessa poudan vallitessa voi 24 lähitunnin aikana jopa hieman sataa, kuitenkin enintään 0,2 millimetriä. Yhden millimetrin sademäärä tarkoittaa, että yhden neliömetrin pinta-alalle kertyy yksi litra vettä. Sentistä vastasatanutta lunta tulee keskimäärin 1 mm vettä.

  • Vuorokausisademääriin pohjautuvat sanonnat:
alle 0,3 mm poutaa
0,3 - 0,9 mm vähän sadetta
1,0 - 4 mm sadetta
noin 5 mm tai enemmän runsasta sadetta
  • Sääennusteissa käytetään varsin usein myös sanaa epävakainen. Silloin ennustava meteorologi on arvioinut, että tulevan vuorokauden tai jopa viikon aikana sateet ovat kuuroittaisia. Toisin sanoen sateet eivät jatku pitkään ja ne ovat paikallisia, jopa niin, että aivan joka paikassa ei välttämättä sada. Toisaalta sadekuurot ovat usein rankkoja ja niistä kertyy helposti runsaan sateen sademäärä. Sen sijaan sateisella säällä esiintyy jo pitkiä lähes yhtenäisen sateen aikoja, ja sademäärät voivat tällöin olla myös runsaita.
  • Tilastojen sadepäivät: Ilmastotilaston sademääräluokkien avulla lasketaan sadepäivät kuukaudessa. Sateen tilastopäivät ovat vakiintuneet, mutta poikkeavat ennusteissa käytetyistä rajoista. Erilaisiksi sadepäiviksi luokitellaan ne päivät, jolloin vuorokausisateiden määrä on vähintään 0,1 mm, 1 mm ja 10 mm.

Sateen rankkuus[muokkaa]

Sateen rankkuus riippuu sateen kestosta. Suomessa on tutkittu kesäajan kaatosateet ja päädytty rankkasadeasteikkoon, joka pätee maan etelä- ja keskiosissa. Sadetta voidaan hyvällä syyllä kutsua rankaksi, kun esimerkiksi 10 minuutin aikana sademittariin kertyy 3,5 millimetriä.

Sateen luonteen puolesta vuosi jakautuu kesä- ja talvisateisiin. Kesällä suuri osa sateista on kuurosateita, jotka tyypillisesti esiintyvät iltapäivisin, ja ne kestävät tavallisesti 20–30 minuuttia. Yhtenäisten kesäsateiden kesto on yleensä nelisen tuntia. Talvisateet kestävät usein pitkään.

Rankkasadeasteikko[muokkaa]

2,5 mm 5 minuutissa
3,5 mm 10 minuutissa
4,5 mm 15 minuutissa
7,0 mm 1 tunnissa
noin 14 mm 12 tunnissa
noin 20 mm 24 tunnissa
  • Erikoissääennusteissa sateen mahdollisuutta arvioidaan todennäköisyysluvulla.
Todennäköisyys Sanallinen ilmaus
alle 10% poutaa
10-30 % pieni sateen tai sadekuurojen mahdollisuus
30-70 % kohtalainen sateen tai sadekuurojen mahdollisuus
70-90 % suuri sateen tai sadekuurojen mahdollisuus
yli 90 % yleisesti sadetta tai sadekuuroja
  • Tihkusateen pisarat syntyvät tiheässä sumupilvessä pilvipisaroiden törmätessä. Halkaisija 0.3 mm. Pakkasella voivat olla alijäähtyneitä tai jäätyneitä. Jäätyneistä muodostuu mannaryynimäisiä lumijyväsiä. Alijäähtynyt tihku- tai vesisadetta kutsutaan jäätäväksi sateeksi aiheuttaen maahan osuessaa liukkaan jääkuoren eli iljanteen. Pintajännitys pystyy pitämään koossa korkeintaan 5 mm läpimittaisia pisaroita. Tihkupisarat eivät saa lätäkössä renkaita aikaiseksi.
  • Satavissa pilvissä (laaja sadepilvi, kuuropilvi, verhopilvi, kumpukerrospilvi) jääkiteet kasvavat vesipisaroiden kustannuksella härmistymällä lumikiteiksi ja takertuvat toisiinsa lumihiutaleiksi, putoavat alaspäin sulaen tai haihtuen matkalla kulkiessaan pilvikerroksissa. Lumikiteissä vesimolekyylin 120 asteen kulma ja voivat olla kuusikulmaisia levyjä, kuusisakaraisia tähtiä, neulasia, pylväitä tai edellisten yhdistelmiä.
  • Rakeet syntyvät kiteiden kulkiessa pilvikerroksissa ja keräten pintaansa jääkerroksia. Jäärakeet ovat kiiltäväpintaisia verrattuna lumirakeisiin. Rakeen kasvaminen edellyttää kymmeniä metrejä sekunnissa puhaltavia nousuvirtauksia pitämässä raetta pilvessä.

Huurre[muokkaa]

Pintaan tarttuu pieniä vesipisaroita sumusta tai sumupilvestä. Vuorilla muodostaa tykkylunta.

Kuura[muokkaa]

Ilman vesihöyry härmistyy suoraan kaasumaisesta kiinteään olomuotoon. Jäätelöpuikon pinnassa.

Lumen liukkaus[muokkaa]

Vaikuttavin tekijä lämpötila. Talvella lauhtumista aiheuttaa muualta virtaava lämmin ilma, lumen pinta on kuitenkin kylmempää jolloin ilman sisältämä kosteus härmistyy, tiivistyy lumipintaan muodostaen peilikirkkaan jääkalvon.

Ilman kosteus[muokkaa]

Ilman kosteus on näkymätöntä vesihöyryä, eikä sitä tavallisesti näe tai tunne. Ilman kosteus on ilmakehän ominaisuus, jonka kuvailuun on käytössä useita erilaisia suureita ja mittauskeinoja. Vasta, kun kosteus tiivistyy sumuksi tai pilveksi, se muuttuu näkyväksi. Tavallisesti seurataan ilman suhteellista kosteutta, ja siihen on käytössä prosenttiasteikko. Käsitettä kosteussisältö käytetään, kun on tarve tietää, paljonko ilmassa on painoyksikössä kosteutta. Absoluuttinen kosteus ilmaisee, montako grammaa vesihöyryä sisältyy kuutiometriin ilmaa. Suurin mahdollinen absoluuttisen kosteuden määrä riippuu suuresti ilman vallitsevasta lämpötilasta. Mitä kylmempi ilma on, sitä vähemmän se pystyy pidättämään vesihöyryä. Ilman suhteellinen kosteus on prosenttiluku, joka ilmaisee, kuinka paljon ilmassa on vesihöyryä siihen vesihöyrymäärään nähden, joka kyseisessä lämpötilassa voi olla enimmillään vesihöyrynä.

Kosteutta voidaan mitata kostealla lämpömittarilla eli alaosan päällä on märkä kangassukka. Mitä kuivempi ilma sitä enemmän haihtuu vettä, joka sitoo lämpöä, jolloin lämpömittarin lukema laskee alemmas kuin tavallisen kuivan mittarin.

Ukkonen ja salamat[muokkaa]

Jos on ennustettavissa ukkosta älä leiriydy tai kiipeä kapeissa laaksoissa tai uomissa, älä suunnittele kiipeilyä tai vaeltamista korkealla tai alttiilla paikoilla. Etsi taivaalta pieniä cumulus-pilviä, jotka kohoavat voimakkaasti ylöspäin ja ovat kenties merkki tulevasta ukonilmasta. Seuraa säätiedotuksia.

Jos huomaat ukonilman, poistu vedestä, etsiydy matalaan paikkaan laajassa laaksossa tai niityllä, siirry välittömästi jos hiuksesi nousevat pystyyn, älä seiso puiden alla ainakaan avoimilla paikoilla, älä jää lähelle kivisiä huippuja, äläkä lähelle metallia tai graphite varusteita kuten jäähakut, jääraudat, kiipeilyvarusteet ja rungollisia reppuja. Eristä itsesi maasta istumalla repun tai makuualustan päällä, kyyristy, älä makaa maassa, arvioi ukkosen liikkeitä laskemalla aikaa salaman ja jyrinän välillä.

http://ilmatieteenlaitos.fi/suojautuminen-salamalta

Lämpötila[muokkaa]

  • Tuuli ei vaikuta itsessään ilman lämpötilaan.
  • Elohopea jähmettyy –39 °C, jonka jälkeen käytetään spriitä.
  • Absoluuttinen lämpötila (ei negatiivisia arvoja) kelvineinä (K). Kelvin-lukema saadaa lisäämällä 273,16 celsiuslukemaan.
  • 10 Fahrenheit-astetta on noin 6 °C. Fahrenheit-aste on valittu sen mukaan että 100 on noin ihmisen normaali lämpö.

Lämpötilojen erikoisrajat[muokkaa]

Kesällä

helle, kun päivän ylin lämpötila ylittää 25 °C
halla, kun yön alin lämpötila maanpinnan lähellä on alle 0 °C
ankara halla, kun yön alin lämpötila maanpinnan lähellä on alle –4 °C
  • Trooppisen kaltaisten olosuhteiden voidaan katsoa vallitsevan, kun vuorokauden ylin lämpötila on 30 °C yläpuolella, ja myös silloin, kun yön alin lämpötila on 20 °C yläpuolella. Jos ilmankosteus on samanaikaisesti poikkeuksellisen suuri, on helle päivisin jo tukalaa.
  • Keväällä ja syksyllä käytetään toisinaan sanontaa yöpakkanen. Yöpakkasella lämpötila on laskenut kahden metrin korkeudella mittauskojussa nollan alapuolelle. Kun yöpakkasta esiintyy, esiintyy myös hallaa maan pinnan lähellä eikä hallaa mainita erikseen.

Talvella

suojaa, kun lämpötila on yli 0 °C
heikkoa pakkasta 0 - –5 °C
Kovaa tai kireää pakkasta 
  maan eteläosassa alle –15 °C
  maan keskiosassa alle –20 °C
  maan pohjoisosassa alle –25 °C
  • Lämpötilan muuttumista meneillään olevasta päivästä huomiseen voidaan verrata asteikolla. Näitä muutoksia kuvaavia ilmaisuja käytetään enää aika harvoin, koska ennustetut lämpötilat luetellaan lukuarvoina päivästä toiseen.
    • Lämpötila
on ennallaan, kun muutos on korkeintaan 2 °C
nousee tai laskee, kun muutos on 3 - 4 °C
nousee tai laskee huomattavasti tai on huomattavasti lämpimämpää tai kylmempää kun muutos on suurempi kuin 5 °C.
  • Vaikka Suomessa on vain joinakin kesinä lyhytaikaisia trooppisen kaltaisia olosuhteita, on hyvä tuntea helteisen ilman ja ilman suhteellisen kosteuden yhteisvaikutuksesta syntyvät tukalalta tuntuvat olosuhteet. Tilanteen arvioimista auttaa helteen tukaluutta kuvaava kaavio, jonka avulla kesällä voidaan tarkastella ihmisen kokema ilman suhteellisen kosteuden ja lämpötilan yhteysvaikutus. Helteen tukaluuden tuntemiseen vaikuttavat myös tuuli ja auringonpaiste.
  • Pakkasen purevuus kuvaa talviolosuhteissa lämpötilan ja tuulen yhteisvaikutusta. Pakkasen purevuuskaavio kuvaa paljaalta iholta tapahtuvaa lämpöhäviötä eri tuulen nopeuden ja lämpötilan arvoilla.

Yleistä säästä[muokkaa]

Sääkartta[muokkaa]

Pilvisyys kuvataan värittämällä osa havaintoaseman paikkaa osoittavasta ympyrästä, lämpötila vasempaan yläkulmaan ja ilmanpaine oikeaan.

Isobaarit[muokkaa]

Paineen samanarvon viivoja, 1000 hPa käyrän mukaan sitä pienemmät ja 990 hPa pienemmät jne. kunnes ympyrä sulkeutuu pieneksi. Sen sisään kirjataan M tai L (low, låg) tai K tai H (high, hög). Korkeapaineesta lähtevää isobaarien kielekettä sanotaan selänteeksi ja matalapaineesta lähtevää solaksi.

Sanasto ja käsitteitä[muokkaa]

  • Aallokko – Korkeuteen vaikuttaa vesialueen laajuus eli pyyhkäisymatka esteettömällä alueella, tuulen nopeus ja kestoaika. Veden lämpötilalla ja suolaisuudella on olematon vaikutus Suomessa.
    • Pärskiminen – Alkaa tuulen nopeuden yltäessä yli 5 m/s. Suomessa keskikorkeus 0.5 m kesällä ja 1 m talvella.
  • Advektio – Lämmönsiirtoa tuulen tai muun virtauksen mukana. Pääasiassa vaakasuunnassa.
  • Bernoullin laki – Lintujen ja lentokoneiden ilmassa pysyminen. Ilmavirran nopeus kappaleen suhteen riittävä.
  • Hepoasteet – Purjelaivat jäivät tyyneen alueeseen ja veden loppuessa kuolleet mukana kuljetetut hevoset heitettiin mereen, joista nimitys.
  • Ilmasto – Muutaman vuosikymmenen mittaisen aikavälin keskimääräisiä olosuhteita.
  • Iltarusko – Värit seurausta ilmakehässä sironneesta auringon valosta.
  • Inversio – Lämpötila nousee ylöspäin mentäessä, joten kohoava ilma esim. savupiipusta kohtaa itseään lämpimämmän kerroksen eikä voi jatkaa enää matkaa ylemmäksi. Estää tehokkaasti ilman sekoittumista --> ilmansaasteet kaupunkien yllä.
  • Konvektio – Lämpötilaeroista johtuvaa lämmön kuljetusta.
  • Kryosfääri – Jäätiköiden muodostama, ilmastoon vaikuttava tekijä.
  • Sää – Lyhyemmän aikavälin olosuhteita kuin ilmasto.
  • Tuulimittari – Anemometri. 10 metrin korkeuteen esteiden yläpuolelle. Mitataan yleensä nopeuden ja suunnan kymmenen minuutin keskiarvoja ja jakson aikana suurinta hetkellistä nopeutta.
  • Vuorovesi – Kuu vaikuttaa sitä lähimpänä oleviin maan osiin suuremmalla vetovoimalla. Näin merenpinta kohoaa kuuta lähinnä että kuusta kauimpana olevilla alueilla.

Sään ennustaminen[muokkaa]

Sään pystyy ennustamaan kohtalaisen tarkasti muutaman seuraavan päivän ajalle. Yleisimpiä tarkkailun kohteita ovat pilvet, tuulen, lämpötilan ja ilmanpaineen muutokset.

  • Kaksi päivää ennen matkaa katso the overall weather pattern: the positions of highs, lows, fronts ja ennuste kahdeksi seuraavaksi päiväksi.
  • Yksi päivä ennen matkaa katso the current weather to evaluate the accurancy of the previous day's forecasts, the overall weather pattern, ennuste kahdeksi seuraavaksi päiväksi. Jos näyttää että on kovia tuulia, ukkosta, kovaa lumi- tai vesisadetta katso säätiedoitus joka 6–8 tunnin välein.
  • Lähtöpäivänä katso the current weather to evaluate the accurancy of the previous day's forecasts, katso sääennuste matkan ajalle. Tee kaiken perusteella päätös lähdetäänkö vai ei.

Luonnonmerkit[muokkaa]

Useimpien havaintojen tulee mielellään täsmätä.

Kaunista säätä[muokkaa]

  • Iltarusko eli aikainen aamusumu. Punainen iltataivas. Punainen auringonnousu.
  • Tuulen tyyntyminen illalla. Nuotion savun nouseminen ylös.
  • Hämähäkin verkonkutominen. Sirkan siritys. Vesilinnut uivat ulapalle.
  • Aamukaste. Alas satava sumu. Runsas iltakaste.
  • Alhainen merivesi rannikolla.

Sateista säätä[muokkaa]

  • Aamurusko. Iltataivas harmaankeltainen. Illalla ei kastetta.
  • Nuotion savu kääntyy sivulle ja painuu alas.
  • Rämeet ja ojat tuoksuvat voimakkaasti.
  • Etäinen ranta tuntuu olevan lähempänä ja näkyy selvästi.
  • Himmeä kuu ja usvaiset tähdet --> sateinen aamu.
  • Äänet voimistuvat ja tulevat kumeiksi ennen sadetta.
  • Linnut ja yököt lentävät matalalla. Muurahaiskeon kulkuaukot kiinni. Hyttyset ja sääsket pistävät voimakkaasti.
  • Kurki, kaakkuri, käenpiika, palokärki huutaa. Vesilinnut eivät ui selälle, vaan rantaan.
  • Korkea merivesi rannikolla.
  • Reumaattiset kivut antavat oireita.

Tuulta[muokkaa]

  • Keltainen auringonlasku.
  • Teräväreunaiset pilvet.
  • Aurinko nousee korkealle taivaanrannan yläpuolelle pilvien takana.
  • Porot kulkevat suuntaan, jossa tuulee seuraavana päivänä.

Myrskyä[muokkaa]

  • Muutokset pilvipeitteessä.
  • Muutokset tuulen nopeudessa ja suunnassa.
  • Muutokset ilmanpaineessa.

Tutkimus[muokkaa]

Radioluotaus[muokkaa]

Vety- tai heliumtäytteiset pallot nousevat 15–25 km korkeuteen. Suomessa säännöllisesti toimivat asemat Luonetjärvi Jyväskylän lähellä, Jokioinen, Sodankylä. 2–4 krt/päivä. Löydetyn luotaimen voi pitää tai hävittää sekajätteen mukana ellei tarraa, joka kehottaa palauttamaan.

Lentosäähavainto eli metar[muokkaa]

1350 EFTP 27016G26KT 210V300 9999

-SHRA SCT012 BKN080 15/10 997=

Tulkitaan seuraavasti:

  • Havaintoaika UTC (2 tuntia jäljessä Suomen talviajasta, 3 kesäajasta).
  • Lentopaikan tunnus, EF Suomi, TP Tampere-Pirkkala, TU Turku, JO Joensuu, HF Helsinki-Malmi, HK Helsinki-Vantaa, KS Kuusamo.
  • Tuulen suunta 270 astetta, nopeus 16 solmua, puuskissa G (gusts) 26 solmua.
  • Tuulen suunta vaihtelee välillä 210–300 astetta.
  • Näkyvyys metreinä, 9999 näkyvyyttä yli 10 km.
  • Sääilmiöt, RA sadetta, SN lumisadetta, DZ tihkua, FG sumua, BR utua, etuliite kuvaa voimakkuutta ja laatua: - heikko, + voimakas.
  • Pilviryhmät. FEW joitakin, SCT vähän, BKN paljon, OVC taivaan täydeltä, korkeus satoina jalkoina. SCT012 tarkoittaa 3–4/8 taivaasta 1200 jalan korkeudella olevien pilvien peitossa.
  • Lämpötila/kastepiste.
  • Paine merenpinnan korkeudella QNH
  • Lisäksi mahdollisesti laskeutumisennuste tai kiitotien liukkauden lukuja.

Ilmastovyöhykkeet[muokkaa]

  • Trooppiset ilmastot (A). Trooppinen vyöhyke, jossa kylmimmänkin kuukauden keskilämpötila yli 18 °C. Suunnilleen 15° päiväntasaajan molemmin puolin. Vuodenajoilla ei juuri merkitystä vaan sademäärällä.
    • Af on kostea trooppinen ilmasto lähimpänä päiväntasaajaa ja sen merkkeinä kosteus ja pilvisyys aiheuttaen iltapäiväisin kuurosateita. Kohoava virtaus jäähtyy ja kosteus tiivistyy pilviksi. Ukkonen tavallista.
    • Am ilmastossa lyhyt kuiva kausi tavallisesti auringon ollessa alimmillaan, jonka jälkeen lämpötila kohoaa korkeimmilleen. Pasaatituulten vyöhykkeen rannikot ja monsuunisateiden alueet.
    • Aw ilmastossa kuiva kausi on Am ilmastoa pidempi. Kaksi vuodenaikaa, kuiva talvi ja sateinen kesä. Päiväntasaajan alueella. Johtuu pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeen siirtymisestä vuodenaikojen mukana pohjoiselle ja eteläiselle pallonpuoliskolle.
  • Kuivat ilmastot (B). Lähinnä kääntöpiirien molemmin puolin sijaitsevat kuivahkot alueet. Päiväntasaajalta kohonnut ilma laskeutuu alas. Sademäärä vähäinen.
    • Bw aavikkoilmasto, runsain sisämaassa 15–30 asteen leveyksillä. Suurimmat aavikkoilmaston alueet Sahara, Arabian niemimaa, Kaspian meren itäpuolinen alue, Kiinan länsiosat, Australian sisäosat ja Yhdysvaltain länsirannikon autiomaa alueet.
    • Bs aroilmasto lähinnä Bw-aavikkoalueiden ympärillä. Sademäärä suurempi kuin aavikoilla. Jaetaan edelleen trooppisiin ja subtrooppisiin aroihin (BSh) sekä keskileveyksien aroihin (BSk). BSk voi ylettyä jopa 50 leveysasteelle kuten Kanadassa ja Aasiassa.
  • Lauhkeat ilmastot (C) esiintyy suunnilleen kääntöpiirien ja napapiirien välisellä alueella. Lauhkeita meri-ilmastoja. Kylmimmän kuukauden keskilämpötila –3 - +18 °C.
    • Cs lauhkea ilmasto. Kuiva, lämmin kesä ja sateinen talvi. Välimeren ympäristö.
    • Cf kosteanlauhkea ilmasto. Sataa melko runsaasti. Keski-Eurooppa.
    • Cw. Sateet kesäaikaan. Kääntöpiirien läheisyydessä Itä-Aasiassa, Australian itärannikolla ja Etelä-Amerikassa.
  • Kylmät ilmastot (D) esiintyy suunnilleen kääntöpiirien ja napapiirien välisellä alueella. Mannerilmastoa, kylmä talvi ja lauhkea kesä. Talven kylmimmän kuukauden keskilämpötila yli +10 °C. Vain pohjoisella pallonpuoliskolla, eteläisellä ei riittävän suuria manneralueita.
    • Df. Kostea talvi. Suomi, Ruotsi, Itä-Eurooppa, suurin osa Venäjää, Kanada, Yhdysvaltojen koillisosa.
    • Dw. Kuiva talvi. Siperia.
  • Jääilmasto (E) napojen ympärillä. Lämpimin kuukausi alle +10 °C. Tundra-alueet, Suomen, Norjan, Venäjän ja Kanadan pohjoisimmat osat, Grönlannin rannikot, Etelämantereen phjoisin osa, Grahaminmaa.
    • EF alueet ikuisen jään peitossa. Suurin osa Etelämantereesta ja Grönlannista
  • Vuoristot (H) Pienehköjen alueiden ilmastoja jotka eivät sovi edellisiin.