HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Punonta

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Materiaalit[muokkaa]

  • puut ja pensaat: kuusamat, pajut (etenkin koripaju), pähkinäpensas, villiruusu, tammi, vaahtera, hapankirsikka, aroniat
  • päre, tuohi
  • juuri: kuusi, kataja
  • heinät: miltei mitkä tahansa heinäkasvit--korsiheinästä tulee lujempi kori kuin lehtiheinästä
  • kierrätysmateriaalit: kankaan- tai muovinsuikaleet, kahvipussit, kartonki (etenkin harjoitteluun)

Punontatarpeita voi kasvattaa leikkaamalla pensaita tai puita lyhyeksi kannoksi, jolloin kasvi versoo voimakkaasti seuraavana keväänä ja versot voidaan vartuttuaan leikata. Paikasta ja lajista riippuen voi olla tarpeen jättää yksi verso kasvamaan useamman korjuuvälin ajan, jotta kanto ja juuristo säilyttävät elinvoimansa. Jotkin lajit kuten vaahtera hyötyvät korkeasta runkomaisesta kannosta.

Heiniä:

koiranheinä (Dactylis glomerata, "mätästävä sormiheinä") on pitkä- ja lujakortinen laji, joka kasvaa yleisesti luonnonvaraisena Suomessa ja sietää sekä hyödyntää moninaisia oloja, kuten kuivaa, märkää, ja poikkeuksellisen hyvin myös muut lajit nujertavaa määrää ravinteita (esimerkiksi koiran virtsasta). Tuppaittain kasvava sato on melko vaivaton kerätä. Lokoisissa oloissa koiranheinä kasvattaa joka vuosi suuremman tuppaan ja enemmän korsia. Luonnostaan laji kasvaa mieluusti esimerkiksi valoisilla rinteillä, tienvierten ojanpenkoilla ja metsiköiden reunamilla.

Tekniikat[muokkaa]

Ristipujottelu[muokkaa]

Pujottelu sopii parhaiten lujille litteille materiaaleille. Päre- ja tuohituotteet valmistetaan aina ristikkäin pujottelemalla.

Suoraloimisen työn pohja valmistetaan pujottelemalla kuteet ja loimet ristikkäin vaihdellen päältä-alta-päältä. Pohjan valmistutua kuteet ja loimet taitetaan pystyyn suorakulmaisesti omaan suuntaansa nähden ja ne toimivat laitojen loimina. Laitojen kuteeksi otetaan uusia kappaleita.

Vinoloimisen työn pohja valmistetaan samoin, mutta kuteet ja loimet taitetaan kulkusuuntaansa nähden vinoon, eikä niistä muodostu suoria loimia. Punontaa jatketaan ilman uusia kappaleita, paitsi milloin työn muoto sitä vaatii.

Ompelu[muokkaa]

Ompelua voidaan käyttää käytännössä kaikille materiaaleille; pehmeille ja lyhyille materiaaleille se on paras tekniikka. Ommellen on helppo valmistaa pienehköjä pyöreitä tiiviitä koreja ja muita punoksia kuten pannunalusia.

Ommeltava punostuote valmistuu kerroksittain kierteenä. Kude muotoillaan nyörimäiseksi ja ommellaan kiinni aikaisempiin kierroksiin. Ommelmateriaalina voi käyttää halkaistuja juuria tai vesoja, tai lankaa, nyöriä yms. Tarvittaessa työtä avittavat naskali ja nokkapihdit.

Käytännössä ompelutekniikkaa vastaa myös virkkaaminen, jossa vältetään ompeleen toistuva jatkaminen ja työ voi edistyä verrattain nopeasti. Virkkaaminen kuitenkin kuluttaa huomattavasti enemmän nyöriä/rihmaa, on teknisesti vaativampaa ja rasittaa käsiä lujemmin.

Siistin tuotteen saa kun kude valmistetaan ensin palmikoksi. Ohuesta palmikosta voi ommella korin jopa koneella. Säädöt on tehtävä taiten, jottei ommel revi ja paina palmikkoa hajalle. Koneella ommeltavaksi soveltuvat parhaimmin lähinnä kierrätysmateriaalit.

Kehäpujottelu[muokkaa]

Kehäpujottelu soveltuu parhaiten lujille pitkille materiaaleille, erityisesti pajulle ja muille pitkille versoille. Siitä tunnetaan monia tyylejä ja tekniikoita ja se soveltuu monimutkaisiinkin töihin, koska loimia voidaan lisätä ja vähentää rakenteen kärsimättä.

Kehäpujottelu aloitetaan keskusrististä, jossa on esimerkiksi 3 + 3 loimivartta (pyöreä pohja). Risti kytketään pujottelemalla yksi-kaksi kierrosta ohutta kudetta vaihdellen nippujen päältä ja alta. Aloituksen jälkeen pujotellaan joka loimen välistä erikseen. Näin loimet haarautuvat keskeltä tasaiseksi tähtimuodoksi.

Käyttökorin kulmia ja reunoja on syytä vahvistaa vinotuksin ja päältäkäynnein.

Kehikkokori[muokkaa]

Lujasta metallilangasta tai rimasta valmistetun kehikon varaan voidaan rakentaa kori lukuisilla eri tavoilla. Jäykkä kehikkorunko mahdollistaa esimerkiksi makrameesolminnan, verkonkudonnan, pujottelukudonnan, virkkuun ja ohuiden punosten käytön korin seinämärakenteina.

Kehikoksi voidaan käyttää esimerkiksi polkupyörän romurenkaasta saatavia pinnoja.

Kude[muokkaa]

vaahtera 1v
kuusamat 1-2v
pajut 1-2v
pähkinäpensas 1v
tammi 1v

Loimi[muokkaa]

kuusamat
pajut
pähkinäpensas
tammi
aroniat 1v

Reuna/lieritikku[muokkaa]

tammi 1v

Ominaisuudet[muokkaa]

Kostuessa laajenevat materiaalit ovat vesitiiviitä ja siksi alkuperäiskansojen parissa arvostettuja punontamateriaaleja. Näistä tehtyjä koreja käytettiin ruuanlaitossa etenkin keittämisessä. Ne myös toimivat eräänlaisena mausteena perinteisissä ruuissa.

  • Deergrass (Muhlenbergia (tai Epicampes) rigens) (Amerikassa)

Sijoittamatta[muokkaa]

  • Kudetta (esim. riivittyjä osmankäämenlehtiä) kierretään itsensä ympäri ja se ommellaan halkaistuilla juurilla tai versoilla.