HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Lehdespuut

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sanottua[muokkaa]

Jäi epäselväksi koivujen koko, mutta jos ne on yli 4 cm paksuudeltaan niin koivikon muuttaminen puustokaistaviljelmäksi lienee järkevintä toteuttaa lehdestämällä jäljelle jäävät koivut. Tämä tarkoittaa että puita latvotaan keskimäärin 2 metrin korkeudelta tai oksien ollessa tyvessä runsaita myös matalammalta siten että leikkuupinta on viisto pohjoiseen. Leikattavaa latvusta saa olla reilut parikin metriä. Sitten koivu saa levätä kaksi vuotta, kunnes elo-syyskuulla latvotaan uudestaan - hieman edellistä latvontaa korkeammalta. Ajan myötä oksia saa leikata "lehdeskerpuiksi" joka syksy. Näin puut eivät pääse kasvamaan korkeiksi, mutta runko paksunee ja puut voivat olla tiheämmillä riviväleillä kuin normaali suositus 15 m (suomessa suotuisa kaistojen suunta pohjoisesta etelään), joka on laskettu siitä että 15 m korkea puu ei pysty varjostamaan totaalisesti 15 metrin tyhjää tilaa seuraavan 15 metrisen puun välissä, vaan se soveltuu viljelyyn. Ajan myötä lehdespuut saattavat lahota sisältä ontoiksi ja tuottavat suotuisia mikroilmastoja (pien-pienilmastoja) monenlaisille uhanalaisille lajeille (joiden siirtyminen alueelle tosin jäänee epäselväksi jos ei niitä oo missään lähimaillakaan, mutta kuitenkin jotakin syntyy).

Kuten varmaan jo oot efg:stä tajunnutkin, oksien leikkuu pakottaa puuta typistämään myös juuristoaan, mikä estää juurten leviämistä kasvimaalle. Koivun ollessa kyseessä mahtava hienojuuristo tuppaa tunkeutumaan kääntämättömiin kateviljelypenkkeihin, joten koivuja reunustavalla juuristoalueella tulisi viljellä mieluiten juureksia, joiden viljelyssä maata käännetään. Tämä on kuitenkin suhteessa latvuksen saksintaan, joten eikä minulla ole vielä varmaa tietoa siitä onko kääntäminen välttämätöntä pitkäaikaisen lehdestyksenkin jälkeen, voi nimittäin olla että ei ole. Joka tapauksessa koivukaistojen väliin jäävä alue voidaan ottaa kateviljelyyn, mikäli katealueella on äestetyt reunuskaistat.

Lehdestyksestä saatuja kerppuja ei nyt tarvitsekaan sitten käyttää eläinten rehuksi, vaan ne voidaan lahottaa viljelysten humuspitoisuutta kohottamaan, joko koneellisesti silppuamalla tai kompostoimalla siten että pari päivää liotetut kerput ladotaan tiiviisti ristiin rastiin ja väliin voi sekoittaa hieman rikkakasvien juurakoista seulottua pinta-multaa, sekä lehtikariketta ja päälle ruohoturvepaakkuja, jotka leikataan kompostipaikan alta ja ehkä jostain toisestakin paikasta hieman lisukkeeksi. Näin pimentoon jäänyt oksasto muuttuu yhdessä vuodessa helposti lapiolla silputtavaksi säläksi, kahdessa vuodessa käsiin hajoavaksi säläksi ja kolmessa vuodessa mullaksi, joka sopii hyvin esim. ruukutukseen - ettei tarvi käyttää turvetta. Tällöin sitä sekoitetetaan hiekkaan, pieneen määrään savea ja tuhkaa - sekä mieluusti taimien tulevan kasvupaikan maaperää.

Lehdespuiden alla viihtyvät sekä lehto-, että niittykasvit koska yksi täysikasvuinen koivu saattaa varjostaa yhtä paljon kuin 10 lehdeskoivua, eli valoa tulee läpi paljon. Varsinkin jos lehdestys tehdään yli 2.5 metrin korkeudelta, voi koivujen alla kasvattaa varsin hyvin sen kanssa symbioosissa pärjäävää koiranheittä hillomarjoiksi. Lehdestyksen korkeutta määritettäessä ois hyvä ajatella myös koivun korkeuden vaikutusta maan pinnan pienilmastoon, sillä mitä korkeampi koivu - sen suotuisampi lämpövaikutus sillä on ympäristöönsä. 15-metristen koivujen latvuksen ulkopuolella kasvavat varsin hyvin jo pensaspavutkin, mutta latvuksen alla ne eivät kylläkään kasva.

yksinäiset sembramännyt saattavat happamoittaa maata, mutta sinänsä sembra pärjää sekä happamassa että kalkkipitoisessa maassa, eli jos sen kavereina on lehtipuita - ei happamoitumisilmiötä synny. Tosin sembralla on erityisen laaja pintajuuristo, joka ylttää vähintään 1.5 -kertaisesti latvuksen yli, mutta todennäköisesti jopa kaksinkertaisen matkan - joten se täytyy ottaa huomioon kaistojen etäisyydessä, eli jos käytät sembroja kaistoina niin sembrat on hyvä reunustaa joillakin matalammilla tai matalina leikkauksella pidettävillä lehtipuilla, tai pensailla - jotka tulevat toimeen samalla juuristoalueella (esim. omenapuita). toi edellä mainittu ei koske pensassembraa, joka sopii karummille paikoille ja on siis pienempikasvuinen - siitä tosin mulla ei ole vielä käsitystä voiko sitä kasvattaa joidenkin puiden aluskasvina, jolloin saataisiin kerroksellisia kaistoja. tietenkin happamoitumista voi torjua levittämällä tuhkaat tai hyödyntää vaikkapa kasvattamalla variksenmarjaa tai alppiruusuja.

- Orava Ituparta