HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Lämmitysjärjestelmä

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sivulla olevat ohjeet ovat viitteellisiä! Tutustu valmistajan ohjeisiin ja käytä ammattilaisia jos omat taidot eivät riitä!

Yleistä[muokkaa]


Lämmitysjärjestlmän toimivuus:

Järjestelmä toimii parhaiten jos se on puhdas ja tasapainoitettu. Puhtaus takaa sen, että termostattiventtiilit toimivat oikein ja järjestelmän tilavuus on riittävä. Samoin tasapainoituksen osalta sen pitää suorittaa kulloisenkin järjestelmän tilan mukaan. Riittävään tarkkuuteen päästään kokemuspohjaisesti, jos ei laskettuja lukuja ole jostakin syystä olemassa. Saattaa kuulemma olla jopa parempi lopputulos kuin laskelmilla. Tämän opin meillä lämmitysjärjestelmän puhdistamassa ja tasapainottamassa käyneiltä C-Flush miehiltä.

Tuulensuoja[muokkaa]

Paras tuulensuoja ovat kasvit. Kasviaidan pituus noin 15 x korkeus. Tuulet Suomessa etelästä ja lounaasta, kylmät pohjoisesta ja koillisesta.

Aurinkokeräin[muokkaa]

5-7,5 m2 on riittävä omakotitalon lämpimän veden tuottoon kesällä. Mahdollisesti vuotoja, kiehumista.

Lämpöpatterin ilmaus[muokkaa]

Vesikiertoisiin lämpöpattereihin kertyy ajan kuluessa ilmaa, joka täytyy poistaa manuaalisesti. Tämän huomaa yleensä siitä, että lämpöpatteri ei lämpene yläreunastaan tai/ja patterita kuuluu veden lorinaa tasaisen suhinan sijaan. Kierrä termostaatti kiinni-asentoon ja ota esimerkiksi rätti valmiiksi, ettei vesi valu lattialle. Vesi saattaa olla jopa likaista. Käännä patterin päällä olevaa pientä ruuvia auki siihen tarkoitetulla ilmausavaimella. Älä kuitenkaan käännä sitä liiaksi auki. Ilmaa alkaa suhista patterista, loppujen lopuksi se muuttuu veden ja ilman seokseksi ja lopulta aukosta tulee vain vettä. Sulje ruuvi. Jos kyseessä on koko talon pattereiden ilmaus, täytyy huolehtia siitä, että vesijärjestelmässä on riittävästi ilman korvaavaa vettä. Veden lisäys tapahtuu yleensä teknisestä tilasta ja tietystä hanasta, jolloin täytyy ehdottomasti tietää, mikä on järjestelmän paine.

Jos ilmausta pitää tehdä usein, niin on selvitettävä, mistä ilmaa pääsee järjestelmään. Onko liian pieni paisunta-astia tai pahimmillaan järjestelmässä on vesivuoto, mistä voi aiheutua kosteus ongelmia.

Lämminvesivaraaja[muokkaa]

Eristettyjä. Pienempi ensisijaiseksi, jolla tuotetaan käyttövesi ja toinen suurempi esim. 2300 L ylimääräisen tulisijasta tulevan energian varastoksi ja lähinnä lämmitykseen tarvittavan energian varastointiin.

Öljylämmityslaitteiston hoito[muokkaa]

Jatkuva hyvä toiminta vaatii tarkkailua.

Viikottain tulisi tarkkailla seuraavia asioita[muokkaa]

  • polttimen toiminta (häiriötiheys)
  • kattilaveden lämpötila, yläraja
  • lämmitysverkoston menoveden lämpötila
  • lämmitysverkoston paluuveden lämpötila
  • lämpimän käyttövesiverkoston menoveden lämpötila
  • lämpimän käyttöveden kierron lämpötila
  • lämmitysverkoston paine
  • öljysäiliön pinnankorkeus
  • savukaasujen lämpötila (ero puhtaaseen laitokseen: 20 ... 30 °C)
  • savukaasujen väri
  • kattilahuoneen lämpötila (max. 35 °C)
  • venttiilien ja pumppujen liitokset (vuoto)
  • käyttöveden kulutus (yöllä)

Harvemmin, kuitenkin vähintään kerran vuodessa[muokkaa]

  • öljyn kulutuksen vertaaminen tavoitearvoihin
  • käyttöveden kulutus
  • varoventtiilin toiminta
  • säätöventtiilien toiminta
  • lämmitysjärjestelmän yleinen kunto

Kattilaveden lämpötila[muokkaa]

Kattilatermostaatin eroalue (ylemmän ja alemman asetusarvon ero) on yleensä 5 - 8 °C. Jos poltin pysähtyy, kun kattilaveden lämpötila termostaatin anturin kohdalla on esim. 76 °C. Eroalueen ollessa 6 °C, poltin käynnistyy, kun kattilaveden lämpötila vastaavassa kohdassa on laskenut 70 °C:een. Tyypillisesti kattilaveden lämpötila on tällöin 80 - 90 °C. Kattilaveden lämpötila vaihtelee minimistä n. 60 °C maksimiin n. 90 °C. Yleensä kattilaveden lämpötilaa pidetään yli 70 °C:n, jolloin vältetään konvektiopintojen korroosiota ja kattilan tulipinnat pysyvät puhtaampina. Riittävän korkea kattilaveden lämpötila poistaa kaasuja lämmitysverkoston vedestä ja vähentää saostumien muodostumista ja lämmitysverkoston teräsosien korroosiota.

Kattilan lämpötila[muokkaa]

Kattilan lämpötilan tulisi olla vähintään noin 60 °C ja korkeintaan noin 90 °C. Lämpötila ei saa olla jatkuvasti lähellä 90 °C, koska liian usein tapahtuva polttimen käynnistäminen ja sammuttaminen aiheuttaa kattilaan ilman läpivirtausta. Tämä jäähdyttää kattilaa ja lisää kattilan seisontahäviöitä.

Vikoja[muokkaa]

Kattila "paukkuu"[muokkaa]

Kattilan lämpötila liian korkea - Alenna lämpötilaa. Liian alhainen veden paine - Ota yhteyttä huoltoliikkeeseen. Kattilan vesitilaan muodostunut höyrytyyny - Ota yhteys kattilan myyjään tai valmistajaan.

Kattilasta vuotaa vettä[muokkaa]

Savukaasuista tiivistyy vettä - Poista kattilan konvektio-osasta teräslevyjä. Seuraa savukaasun lämpötilaa. Sen tulisi olla lähellä 100 °C. Kattilan vesitilan seinämiin syöpynyt reikiä - Pienet vuodot voi paikata teräslevykattiloissa hitsaamalla. Isommissa ja valurautakattiloiden vuototapauksissa ainoa korjaustapa on uusia kattila tai vuotava elementti.

Puukattilalla lämmittäminen[muokkaa]

Puukattilalla lämmittäminen on päivittäistä hommaa ja vaatii osaamista. Järjestelmissä on yleensä varaaja, kooltaan 1000 - 4000 litraa. Sitä tulee lämmittää niin runsaasti, että veden lämpötila käyttövesikierukalla ei pääse laskemaan alle 70°C.

Kattila[muokkaa]

Kattiloita on kahta tyyppiä ylä ja alapalo.

Alapalo[muokkaa]

Alapalokattilat ovat helppohoitoisia, pitkään ja puhtaasti palavia kattiloita. Ne tosin vaativat yläpalokattilaa pidemmän savupiipun (min. 6 m). Kattila liitetään muutaman kuution energiavaraajan, johon ladataan lämmitysvettä "reserviin". Varaajaan lisätään poikkeuksetta sähkövastuksia n. 12-18kW.

Lämmittäminen[muokkaa]

Kun varaajan lämpö laskee riittävästi, lämmitetään kattilaa niin kauan että se nousee n. 100 asteen tuntumaan.

Osat[muokkaa]

Latausventtiili[muokkaa]

Latausventtiili on elintärkeä osa kattilan hyvinvoinnin kannalta. Tarkista, että varaaja ei rupea latautumaan ennen kuin veden lämpö on vähintään 72 °C. Jos varaaja ei lataudu vaikka lämpö on yli 100 °C tai latautuu ennenkuin 72 °C niin latausventtiili on rikki.

Latauspumppu[muokkaa]

Kattilan ja varaajan välillä vettä kierrättävä laite. Jos pumppu hajoaa, kattila kiehuu.

Vedonsäädin[muokkaa]

Säätää kattilan palamisilma kattilaveden lämpötilan mukaan.

Energiavaraaja[muokkaa]

Säilöö lämpöä jotta kattila voi palaa kovalla teholla pitkään. Ja toisaalta kattilaa ei tarvitse polttaa koko aikaa.

Mittausarvoja[muokkaa]

Huom. seuraavat mittausarvot ovat suuntaa antavia. Arvot voivat erota annetuista mm. säätölaitteiden asetusarvojen ja ulkolämpötilan takia.

  • Kattilaveden painemittari 0,6 - 1,5 bar (pientalo)
  • Kattilaveden lämpötilamittari 80-90 °C
  • Kattilaveden ohjaustermostaatti (ohjaa poltinta, kattilatermostaatti) 80 °C
  • Sähkövastuksen ohjaustermostaatti (ohjaa mahdollisen sähkövastuksen toimintaa) 40 - 70 °C
  • Termostaattiset patteriventtiili ja huonetermostaatit
    • asuinhuoneet 20 - 23 °C
    • pesuhuoneet 22 - 24 °C
    • varastot yms. puolilämpimät tilat 15 - 20 °C
  • Lattialämmitysverkoston ylilämpösuoja max. 45 °C
  • Varoventtiilin avautumispaine 1,5 bar
  • Kalvopaisuntasäiliön esipaine
    • 1-kerroksinen talo 0,3 - 0,5 bar
    • 2-kerroksinen talo 0,5 - 0,8 bar
    • 3-kerroksinen talo n. 1 bar

Säätöventtiili[muokkaa]

Lämmitysverkon säätöventtiilillä (shuntilla) säädetään menoveden lämpötila ulkolämpötilan ja säätökäyrän mukaiseksi sekoittamalla kattilasta tulevaa vettä verkostosta palaavaan paluuveteen. Säätöventtiilit ovat 3-tieventtiilejä tai 4-tieventtiilejä. 4-tieventtiilin etuna on se, että kattilaan palaavan veden lämpötila pysyy korkeana ja kattilan syöpymisvaara vähenee.

Lämmityspatterien menoveden lämpötila säädetään yleensä ulkolämpötilan mukaan. Mitä kylmempi sää, sitä kuumempaa vettä kiertää patteriverkostossa. Menoveden lämpötilaa säädetään tähän tarkoitukseen suunnitellulla säätökeskuksella. Tämä laite sisältää säätökäyrän, joka toimii menoveden lämpötilan asetusarvona. Käyttäjä voi muuttaa säätökäyrän asentoa vastaamaan paremmin rakennukselle ominaista lämmöntarvetta eri ulkolämpötiloissa. Säätökäyrän oikea asento löytyy kokeilemalla. Kun se on löydetty, sitä tarvitsee muuttaa vain harvoin. Säätökäyrän valinnan lähtökohtana käytetään lämmitysjärjestelmän mitoituskäyrää. Lämpötilan säätö tapahtuu sekoittamalla säätöventtiilillä jäähtynyttä paluuvettä kuumaan kattilaveteen.

Lämmityskauden lopussa olisi hyvä tarkistaa, että säädin on sulkenut kolmi- tai nelitieventtiilin kattilan puoleisen haaran. Tämä voidaan todeta vertaamalla verkostosta palaavan veden ja verkostoon menevän veden lämpötilaa. Meno- ja paluuveden lämpötilojen tulisi olla samoja. Jos menovesi on korkeampi vuotaa kattilasta tuleva haara.

Lämmityskauden alussa säätöventtiilin "vesipinnat" voidaan puhdistaa ajamalla venttiiliä manuaalisesti muutaman kerran auki – kiinni. Puhdistus on tarpeen myös kesäaikana yhden tai kaksi kertaa.

Lämmityskauden aikana on hyvä tarkkailla kuukausittain pysyykö lämmitysverkoston veden lämpötila ja käyttöveden lämpötila asetusarvossaan. Lisäksi kannattaa seurata, ettei säätöventtiili "souda" koko ajan edestakaisin.

Patteriverkoston lämpötila riippuu ulkolämpötilasta, lämmönjakolaitteiden mitoituksesta ja valitusta säätökäyrästä. Huippupakkasilla menoveden lämpötila on uudisrakennuksissa 60 °C - 70 °C ja vanhemmissa rakennuksissa lämpötila voi olla korkeampikin (80 °C - 90 °C). Korroosio-vaaran vuoksi kattilalaitoksissa käytetään nykyäänkin korkeampaa lämpötilaa, jotta paluuveden lämpötila saadaan pidettyä riittävän korkeana. Sopiva on menoveden ja paluuveden lämpötila mitoitustilanteessa on 80 °C /60 °C (Tm/Tp).

Lähtevän lämpimän käyttöveden lämpötilaksi suositellaan +50 - 65 °C. Mikäli vesi jostain syystä jäähtyy kierron aikana liiaksi on syytä käyttää korkeampaa lämpötilaa, ei kuitenkaan yli +65 °C. Suositeltava lämpötilaero lähtevän ja palaavan käyttöveden välillä on 3 - 5 °C.

Lämpömittari[muokkaa]

Lasilämpömittareiden kunnon tarkistuksen voi tehdä helposti vaihtamalla samanlaisia mittareita keskenään. Esimerkiksi lämmitysverkoston lasilämpömittareiden kunnon tarkistaminen tehdään vaihtamalla meno- ja paluuveden mittareita keskenään.

Painemittari[muokkaa]

Painemittarin sulkuventtiili kannattaa pitää auki vain silloin, kun painetta luetaan. Kun sulku pidetään kiinni muuna aikana, painemittarin käyttöikä pitenee.

Kiertovesipumppu[muokkaa]

Kiertovesipumppu kierrättää vettä kattilan ja lämmityspattereiden välillä. Märkämoottori-tyyppisillä kiertovesipumpuilla akselin laakereiden voitelu tapahtuu vedellä, minkä vuoksi sen tulisi olla päällä ympärivuotisesti. Jos kiertopumppu sammutetaan kesän ajaksi, tulisi se käynnistää kerran kuukaudessa, muuten pumppu voi jumiutua. Myös kuivamoottoripumpun akselitiiviste vaurioituu, jos pumppu seisoo pitkään. Veden kierrättäminen lämmitysverkostossa suojaa verkostoa paikallisilta syöpymiltä. Vanhemmissa omakotitaloissa ei ole välttämättä kiertovesipumppua lainkaan, vaan veden kierto tapahtuu painovoimaisesti.

Pumput eivät vaadi säännöllistä huoltoa, mutta pumppujen toimintaääniä ja akselitiivisteiden kuntoa tulisi tarkkailla. Jos pumpusta vuotaa vettä jatkuvasti, on akselitiiviste rikkoutunut. Muutama tippa tunnissa on kuitenkin normaalia vuotoa. Jos pumpun käyntiääni muuttuu "rahinaksi", voivat pumpun laakerit olla vioittuneet tai pumpussa tai sen läpivirtaavassa vedessä voi olla ilmakuplia.

Pumppuventtiilin avulla voidaan säätää pumpun virtaamaa sopivaksi muutamalla painepuolen painehäviötä. Jos lämpimän käyttöveden putket ovat kuparia, liian suuri lämpimän käyttöveden kierron virtaama voi syövyttää putket. Suurin sallittu jatkuva virtausnopeus kupariputkessa on 1 m/s.