HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Kasvivärjäys

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Perusasioita kasvivärjäyksestä[muokkaa]

Luonnonväreillä värjätään lähinnä eläin- eli proteiinikuituja eli villaa ja silkkiä. Proteiinikuituihin väriaineet tarttuvat helposti, usein ilman mitään apuaineita tai yksinkertaisen puretuksen avulla. Myös selluloosakuituja, kuten pellavaa tai puuvillaa, voidaan värjätä luonnonvärein, mutta niille on tehtävä rankka lipeäkäsittely, joka irrottaa kuituja suojaavan vahakerroksen. Helpoin tapa värjätä on keittovärjäys, mutta esimerkiksi morsingosta saatava sininen väri vaati ns. kyyppivärjäyksen (käytetään vahvoja emäksiä). Yhä suositummaksi on tullut ns. kylmävärjäys. Värjäysliemeen tuotetaan käymisprosessi,joka siis irroittaa ja kiinnittää värin materiaaliin. Prosessi kestää viikoista kuukausiin ja tällä menetelmällä voidaan värjätä sekä kasvi- että eläinkuituja. Kylmävärjäyksessä ei tarvitse pakosta käyttää luonnolle epäystävällisiä kemikaaleja.

Villan käsittelyssä olennaista on tuttu ilmiö: aika moni on löytänyt villapuseronsa pesukoneesta lastenkokoon kutistuneena kuudenkympin ohjelman jälkeen. Villa siis VANUU eli huovuttuu kuumissa, emäksisissä olosuhteissa sekä silloin kun sitä mekaanisesti riepotellaan. Siksi nyrkkisäännöt villan, etenkin lankavyyhtien värjäämisessä ovat: käsittele hellävaraisesti, älä päästä kiehumaan, anna lämpötilojen vaihtua hitaasti. Toisaalta tätä ilmiötä voidaan käyttää hyväksi silloin, kun on tarkoituskin vanuttaa villaa; esimerkiksi värjätessä valmiita, vähän tarkoitettua suurempaan kokoon neulottuja tumppuja tai pipoja.

Puretus- ja värjäysaineiden määriin löytyy ohjeita kirjoista ja internetistä. KOKEILE ITSE, tutki, leiki, voit löytää uusia reseptejä!

Keittovärjäyksen kulku[muokkaa]

1. Puretus

1.1 Tee langoista sopivankokoisia vyyhtejä. Sido jokaiseen useampia haltijalankoja pitämään langat järjestyksessä. Varo sitomasta liian tiukasti, ellet halua epätasaista väriä.

1.2 Punnitse värjättävä materiaali jotta tiedät paljonko puretusainetta tarvitset

1.3 Kastele materiaali huoneenlämpöisellä vedellä (anna seistä vedessä ainakin 10 min, että kastuu kunnolla). Esikastelu auttaa puretusaineen leviämistä tasaisesti.

1.4 Mittaa keittokattilaan sopivasti vettä ja puretusainetta, sekoita niin että aine liukenee kunnolla

1.5 Nosta materiaali puretusliemeen

1.6 Aseta keittokattila lämpenemään. Nosta lämpötilaa hitaasti: puolen tunnin aikana 80-90 asteeseen

1.7 Anna lämpötilan olla noin 90 astetta tunnin ajan. Kääntele lankoja alkuvaiheessa VAROVAISESTI puukepillä. Mitä korkeampi lämpötila, sitä varovaisempi käsittely. Jos liemi kiehuu, älä sekoita ollenkaan, vaan vähennä lämpöä

1.8.1 Jos et värjää samana päivänä, anna liemen lankoineen jäähtyä hitaasti. Paras tulos saadaan, jos koko hoito voi jäädä jäähtymään yön yli

1.8.2 Jos värjäät samana päivänä, nosta langat suoraan kuumasta puretusliemestä kuumaan värjäysliemeen. Näin säästät aikaa.

  • Materiaalia voi purettaa suuren erän kerrallaan. Puretus säilyy, mutta materiaali on kuivattava huolellisesti ennen varastointia. Villaa on kuivattava huoneessa ainakin kolme päivää, ennenkuin se voidaan varastoida.
  • Jos purettaa paljon materiaalia, kannattaa käyttää sama liemi aina uudelleen - ja vähän kerrassaan vähentää lisättävän puretusaineen määrää, sillä liemeen jää aina vähän.
  • Puretusaineista kuparivihtrilli ja tinasuola ovat myrkyllisiä. Ympäristötietoinen värjäri ei käytä niitä, vaan tyytyy värikasvien ja langan alkuperäisen värin tuottamaan sävyjen kirjoon! Rautavihtrillin voi korvata värjäämällä rautapadassa tai lisäämällä värisoppaan vaikka vanhoja hevosenkenkiä.


2. Värjäys

2.1 Kerää väriaine. Voit käyttää tuoreita, kuivattuja tai pakastettuja aineksia, mutta pidä huoli että väriainetta on tarpeeksi suuri määrä suhteessa värjättävän materiaalin määrään. Eri kasvien ja sienten värimäärät vaihtelevat paljon. Ohjearvoja löydät kirjoista

2.2 Keitä väriliemi. Tee mahdollisimman tiiivis liemi, eli käytä vettä vain sen verran että ainekset peittyvät. Pidä kuitekin huoli siitä, ettei keitos pala pohjaan. Keitä värisoppaa vähintään tunti - mitä kovempia aineksia, sitä kauemmin (esim. kävyt)

2.3 Siivilöi liemi ja laimenna se suhteessa värjättävän materiaalin määrään

2.4.1 Voit säilyttää lientä sellaisenaan pari päivää - homeisiakin liemia voi käyttää varjäykseen ;)

2.4.2 Jos värjäät samana päivänä puretettua materiaalia, nosta se kuumasta puretusliemestä suoraan kuumaan, siivilöityyn värjäysliemeen

2.4.3 Jos värjäät purettamatonta tai aikaisemmin puretettua materiaalia, anna väriliemen jäähtyä ja lisää _kasteltu_ materiaali vasta sitten

2.5 Nosta lämpötila hitaasti. Aluksi väri "menee kuidun pinnalle" eli varovainen sekoittelu alkuvaiheessa antaa tasaisen lopputuloksen. Kun lämpötila on 80-90 asteessa, väri kiinnittyy - sekoitusta ei enää tarvita. Anna liemen olla kuumana noin tunti, jäähdytä hitaasti. Väri voimistuu, jos materiaali saa olla liemessä yön yli. Toisaalta jos väri on jo tarpeeksi vahva, materiaalin voi nostaa suoraan kuumasta väriliemestä kuumaan puhtaaseen veteen

2.6 Huuhtele lankoja kunnes väriä ei enää irtoa. Voit käyttää mietoa pesuainetta, esim. shampoota. Loraus etikkaa lisättynä viimeiseen huuhteluveteen tasapainottaa pHta ja poistaa hajuja ja sähköisyyttä

2.7 Kuivaa materiaali huolellisesti ennen varastointia

  • Värilientä voi käyttää toisen (tai kolmannenkin) kerran. Sävyt vaalenevat asteittain, ja joistakin värikasveista voi löytyä aivan uusia sävyjä useamman värjäyskerran jälkeen.

Väriaineet[muokkaa]

Kasvivärjäystä nuotiolla

sininen

punainen

  • Veriseitikki
  • Keijunmekko
  • Kihokit

keltainen

Kerää uloimmat sipulin kuoret talteen. Kuoria voi myös metsästää supermarkettien valtavista sipulipinoista

vihreä

  • Nokkonen
  • Punasipulin kuoret

ruskea

  • Paju

punaruskea

  • Isohirvenjäkälä

Puretusaineet[muokkaa]

Erilaisia puretusaineita käytetään sitomaan väri kiinni värjättävään materiaaliin kuten lankoihin. Oksaalihappo on yksi voimakkaimpia kasvikunnasta saatavia happoja, ja sopii hyvin puretukseen. Myös emäksiset aineet käyvät puretukseen, erityisesti tuhkalipeä. Se sopii erityisesti kasvikuiduille ja parantaa värin kiinnittymistä ja pysyvyyttä kuiduissa. Happi ja lipeä yhdessä syövyttävät kuituja, joten on kansi on hyvä pitää tiukasti kiinni. Myöskään kiehumaan keitosta ei saa päästää!

Happamat:

Emäksiset:

Vuodenaikojen ja muiden olosuhteiden vaikutukset väreihin[muokkaa]

  • Juhannukseen asti vihreää: koivunlehti, nokkonen, poimulehti, myöhemmin keltaista.
  • Aurinkoinen ja lämmin kesä: loistavammat värit, esim. tarhakäenkaali ja morsinko.
  • Kasvupaikka, korjuusää, vuorokaudenaika, toisten kasvien läheisyys"kilpailu väreillään" vaikuttavat myös lopputulokseen.
  • Pakastus antaa tehoa veriseitikille ja punajuurelle. Edellinen antaa punaista (ilman aluna-puretusta).
  • Keittoastia: rautapata tummentaa, alumiini imee väriä
  • Samaan liemeen kannattaa laittaa pohjasävyltään erilaisia lankoja - samalla vaivalla saa useita eri sävyjä. Myös "ruman" värisiä teollisesti värjättyjä lankoja voidaan värjätä uudelleen kasviväreillä.
  • Eri villalaadut värjäytyvät eri tavalla. Myös sukkalankaa voi värjätä (5-10% polyesteria), lopputulos vaihtelee loistavasta hailakkaan riippuen langasta.
  • Tee vyyhteihin sidontoja, joilla estät värin pääsyn osaan langoista - saat raidallisia lankoja!
  • Kasvivärjätyt langat voi myös värjätä uudelleen toisella kasvilla. Esimerkiksi sipulinkuoren väri on kirkkaampi ja kestävämpi, jos lanka on ensin värjätty koivunlehdillä.

Väri- ja puretusaineiden kiteytys[muokkaa]

Alla on ohje, kuinka väri- ja puretusaineet saadaan valmistettua kotitekoisesti kidemäiseen muotoon. Näin kiteytettyä väriainetta on helppo käyttää, samaan tapaan kuin kaupastakin ostettuja väriaineita.

Kiteytys:

Keitetään puretus- tai värjäyskasvi perusohjeiden mukaan. Siivilöidään kasvinosat pois.

a) Suodatetaan liemi esim. vanhalla kahvisuodattimella ja kaadetaan laakeisiin foliovuokiin, 1-2 cm paksuiseksi kerrokseksi. Foliovuoat laitetaan leivinuuniin jälkilämpöön yöksi. Aamulla jäljellä on ohut, kuiva, kiteinen, kalvomainen väriaine, joka irroitellaan varovasti lasipurkkiin. Sen voi hienontaa heti tai käyttöönotettaessa.

b) Väriliemeen voi lisätä soodaa (tai tuhkalipeää), jos tarkoitus on värjätä puuvillaa, pellavaa tai puuta, jotka tarvitsevat emäksisemmän väriaineen, 1l lientä / 10g soodaa. Sooda lisätään ensin pieneen määrään viileämpää (lämpimässä muuten kuohahtaa) väriliemeen. Tätä haudutetaan n. 1h, suodatetaan ja kaadetaan foliovuokiin kuivattavaksi. Väriaine säilytetään lasipurkissa.

Linkkejä[muokkaa]

Lähteitä[muokkaa]