HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Kalalajit

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Linkkejä[muokkaa]

Kalalajitietoutta kuvineen Ahven.net -sivuilla.

Kalalajeja[muokkaa]

Ankerias[muokkaa]

Saapuvat Sargassomeren kutualueelta Floridan itäpuolelta Suomeen 6 – 8 vuodessa ja 20 cm mittaisia. Kutee myös Länsi-Intian saarten itäpuolella. Osa jää rannikolle osa nousee sisävesiin. Nousee pieniäkin puroja pitkin. Varsinaisissa sisävesissä usein istutettu. Istutettavat ovat karanteenissa ja yhden hinnaksi tulee noin 3-4 mk (2001). Lähes kaikki Suomessa pyydetyt ovat istutettuja. Luikertelee myös ruohikossa. Ei lisäänny Suomessa. Lapin eteläosiin asti. Aktiivinen pimeän aikaan. Suomessa istutetut lähtevät aikaisintaan 5 vuoden iässä kutemaan Sargassomerelle osa 30 -vuotiaina. Selkä- ja peräevä kasvaneet yhteen pitkäksi, vatsaevä puuttuu, suomut painautuneet ihon sisään, paino 0,1-4 kg, pituus 40-60 (100) cm, yli 30 vuotisiksi elävä. Syö pohjaeläimiä, kaloja ja elää koloissa ja pohjalietteeseen kaivautuneena. Alkuaan syvänmeren kaloja. Sargassomeressä kuoriutuu läpinäkyviä toukkia, ajelehtivat merivirtojen mukana muuttuen läpinäkyviksi lasiankeriaiksi. Seuraavaksi elveri. Makeassa tai murtovedessä muuttuvat kelta- eli kasvuankeriaiksi ja tummuvat. Ennen kutuvaellustaan muuttuu hopea- eli vaellusankeriaaksi. Matkalla ei syö mitään vaan kuluttaa rasvavarastoaan. Matka kestää alle vuoden. Veri aiheuttaa tulehduksia haavoissa. Pyydetään lehmän päällä katiskassa. Tapetaan työntämällä peräaukkoon puukko jolloin katkeaa perävaltimo. Syö mielellään rapuja.

====Nahkiainen====mursu River Lamprey, Lampetra fluviatilis, flodnejonöga. Ympyräsuisiin kuuluva lähinnä meressä asuva vaelluskala. Kaksi silmää ja ohut kohta päälaensilmä vaaleana silmien välissä, jonka alla käpyrauhanen. Puuttuu leuat ja parilliset evät, ei suomuja. Sukukypsänä 25 - 45 cm. Ruokailee kiinnittymällä elävään tai kuolleeseen kalaan ja raastamalla sarveishampaillaan lihaa ja kudosnestettä. Pyynti merroilla vaeltaessa syksyllä Itämerestä jokiin kutemaan tai tihkusateen aikaan yöllä. Poikasia löytää lapiolla mutapenkasta. Vaellus tapahtuu elokuun ja maaliskuun välillä ja on kiivainta pimeinä uudenkuun öinä. Kutu touko-kesäkuussa sorapohjalle, jonka jälkeen nahkiaiset kuolevat. Mätimunista kehittyy toukkia eli likomatoja. Joessa nämä ammokeetit viettävät 3-4 vuotta, jonka jälkeen siirtyvät mereen. Taantunut jokien perkaamisen ja patoamisen seurauksena. Tapetaan suolaliemessä. Savustettuna, marinoituna. Elokuun lopulta marraskuulle.

Järvinahkiainen - Vuoksen ja Kymijoen vesistöissä.

Merinahkiainen

Pikkunahkiainen – Lampetra planeri. Joissa ja puroissa maanselälle asti. Ei vaella mereen. Sukukypsänä 15-17 cm. Kutee 5-6. kk. pikkupuroissa ja –joissa ym. Toukat elää pohjalietteessä käytävissä siivilöiden leviä ym. ravintohiukkasia öisin. Toukkavaihe kestää 6-8 v. ja muodonvaihdoksen jälkeen elää vain muutaman kuukauden kutien. Toukka 12-15 cm.

Silakka[muokkaa]

Baltic Herring, Clupea harengus membras, strömming. Sillin alalaji tai sen paikallismuoto, joka elää vain Itämeressä. Silli kun painosta yli 10 % rasvaa. 15-20 cm. Saaristolaiskulttuurin perusta. Itämeren tärkein saaliskala Suomelle. Silakka on sukukypsä 3 vuoden iässä. Kutevat touko-kesäkuussa ja syksyllä lähellä rannikkoa alle 10 metrin syvyyteen. Tämän jälkeen uivat takaisin ulapalle. Ravintoa ovat hankajalkaiset ja vesikirput. Myös valkokatkat, halkoisjalkaiset ja kalanpoikaset. Pyydetään esim. litkalla. Sek. kilohailiin, silakan vatsaevä selkäevää taaempana, silmä kilohailin silmää isompi, vatsa ei terävä vedettäessä pyrstöstä päähän päin.

Kilohaili[muokkaa]

Itämeri. Säilykekalana käytetään ja turskan tärkeä ravintokohde. Mäti kelluu. Elää yli 10 v. Kuivempi kuin silakka. 10-14 cm Talkasuomuinen terävä maha, vedä pyrstöstä päähän päin. Selkä- ja vatsa evä alkavat samasta kohden, silmä silakan silmää pienempi. Sek. silakka.

Hauki[muokkaa]

  • Pike, Esox lucius, gädda. 1) Hampaat samanlaisia mutta erikokoisia, jopa 700 kpl, vaihtuvat jatkuvasti. Hampaiden vaihtuminen ei vaikuta kalan syöntiin. 2) Ei pure saalistaan vaan nielee sen kokonaisena. 40 cm hauki syö n. 10 cm saaliita yleensä pää edellä nieltynä. 3) Uskollinen elinpaikalleen. Vanhana puiseva. Sameassa vedessä ruskehtavia, kirkkaassa vihreitä. Osa suomuista keltaisia muodostaen raitoja.
  • Saalistaa kylkiviivan ja näköaistin avulla aamuisin ja iltaisin. Syö vatsansa täyteen ja paastoaa kaksi viikkoa ja sama toistuu, syönti on siis sykäyksittäin.
  • Ruovikot, vesikasvirannat ja matalikot. Kalastus ympäri vuoden. Keskikesällä haukia paljon selkävesillä syvällä ja pinnassa. Keskikesällä myös rannassa haukia vavalla pyydettäväksi. Kylminä kesäkausina ovat rannoissa. Syksyisin ja talvisin majailevat huonolla säällä syvemmissä vesissä ja kauniilla ilmalla tulevat rannoille.
  • Kevätkutu huhti-toukokuussa jopa jään alla, purojen suissa, matalikoissa. Syö, jos uistin menee suun edestä. Sulapaikoille jokien ja purojen suihin, pajukkoihin verkkoja, rysiä ja katiskoita. Kutemisensa jälkeen syö ahnaasti. Sukutuotteet ovat valmiina jo syksyllä. Isot naaraat kutevat usean koiraan kanssa. Syksyn tullen siirtyy hiukan syvemmälle ranta-alueelta. Istutuksissa suosittu mädin haudontaa ja vastakuoriutuneiden poikasten levitystä.
  • Tuulastus, katso oma sivu.
  • Käärmeellä oli ennen paljon enempi hampaita kuin nyt. Mutta kun käärme nousi puuhun poikimaan - käärmeet ennen näet poikivat puusta, muuten poikaset olisivat syöneet emonsa - jätti se osan hampaistansa kiven koloon säilöön. Mutta hauki, joka aina uipi matalat ja koluaa kaikki kiven kolot, löysikin sieltä käärmeen hampaat ja asetti ne omaan suuhunsa, sillä hauen hampaat olivat hyvin vajavaiset. Siitä asti käärme onkin ollut niin vähillä hampailla, mutta hauki on hyvin vaarallinen hampaidensa puolesta: hauen hampaat ovat melkein yhtä myrkylliset kuin käärmeen hampaatkin, jos se pääsee puremaan. (Salmi 1936)

Muikku[muokkaa]

Wikikko muikku.jpg

Vendace, Coregonus albula, siklöja. Sisävesikala, myös murtovedessä. Syvissä isoissa järvissä, luontaisesti Järvi-suomi, mutta istutuksin lähes koko Suomessa. Parvikala, kanta vaihtelee paljon. Kutu loka-marraskuussa 5-7 asteisessa vedessä 2-10 m syvyydessä. Poikaset kuoriutuvat huhti-toukokuussa, jonka jälkeen rantavesissä. Syö eläinplanktonia, ruoan määrä vaikuttaa paljon kasvunopeuteen. Sisävesien ainoa ammattimaisesti pyydetty arvokala. Myös punalihaista. Esiintyy kalatäitä. Perämeren muikku maiva. Inarinjärvessä kutsuttu ennen rääpys –nimellä (nyk. rääpys=siika). Muikulla eikä siialla ole hampaita. 10-20 cm, 20-80 g. Alaleuka yläleukaa pitempi. Selkä tumma, vatsa valkea. Suomut herkästi kiinni.

Siika[muokkaa]

Powan, whitefish, Coregonus lavaretus, sik. 1) Suomen eniten kasvatettu ja istutettu kala, jolloin ei olla enää selvillä mistään. Paljon eri tyyppejä samassakin järvessä. Koko Suomi ja rannikko. Eivät risteydy keskenään erilaisten kutuaikojen ja paikkojen takia. Lajiutuminen meneillään ilmeisesti maantieteellisten eristymisten vuoksi. Kutee syys-marraskuussa 2-5 asteisessa vedessä. Kuoriutuminen jäiden lähdön aikaan. 30-45 cm, 0,3-1,5 kg. Yläleuka alaleukaa pidempi. Pieni pää. Hopeanhohtoinen.

Inarinjärvessä mm. rääpyskä, rääpys, riika, reeska, jotka ovat järven eri siikamuotoja. Rääpyskä kääpiösiikamuoto. Rääpys syvällä elävä isopäinen, hyvin vaalea, pullomahainen, laiha, vetinen, harva siivilähampaisto. Inarinjärven jokisiika kookas, elää matalassa, nousee jokiin kutemaan.

C. l. fera, pohjasiika. Vienan- ja Barentsinmereen laskevissa vesistöissä. Pohjaeläimet. Siivilähampaita 20.

C. l. widegreni, karisiika. Rannikoilla. Kutee mereen ja sisämaahan. Pohjaeläimet. Siivilähampaita 20-30.

C. l. lavaretus, vaellussiika, P-Suomi tuppisiika ja murokas. Itämeri. Nousee kutemaan jokiin. Pohjois-Suomen sisävedet. Pohjaeläimet. Siivilähampaita 26-35.

C. l. nilssoni, järvisiika. Reittivedet. Plankton. Siivilähampaita 40-45.

C. l. pallasi, planktonsiika. Vuoksen, Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöt. Kutee järviin ja virtasalmiin. Plankton ja pohjaeläimet. Siivilähampaita 41-56. Uhanalainen, rauhoitettu.

C. peled, peledsiika. Siperiasta kotoisin. Istutukset 1956 alkaen. Taksonomisesti lähempänä muikkua. Plankton ja pohjaeläimet. Siivilähampaita 48-63.

Harjus[muokkaa]

Grayling, Thymallus thymallus, harr. Harri. Nimi värikkään selkäevän mukaan. Reviirikalana heristää selkäeväänsä häätäen tunkeilijat. Levinneisyys keskittyy Perämeren pohjukasta eli Oulujoelta Lappiin, myös Kuusamo, Vuoksen vesistö ja Pohjanmaan joet. Istutettu paljon. Kutu virtaavaan veteen touko-kesäkuussa 0,5-1 m syvyyteen 5 asteiseen veteen. Peittävät hiekkaan kudun ja koiras vartioi reiviiriä. Ei kestä pitkiä kuljetuksia. Selkäevä pitkä,värikäs, jossa 17-24 ruotoa. Kyljet pitkittäisviiruiset. Yläleuka silmän kohdalle. Suomut riveissä. 30-50 cm, n. 2 kg. Sek. seipiin.

Lohi[muokkaa]

Salmon, Salmo salar, lax. Merilohi vaelluskala. Lihan väri johtuu levien astaksantiini –nimisestä karotenoidista, jota äyriäiset syövät ja joita lohi syö sekä muiden lohen ravintokalojen kautta. Kirjolohien rehuun lisätään variäineita. Itämerellä väri vaalentunut, ehkä rehevöityminen. Nousee jokiin keväällä ja alkukesällä eikä syö matkalla. Perillä pysyttelee paikallaan ja kutee loka-marraskuulla karkeasoraiseen jokeen matalille virta- ja koskipaikoille, johon naaras kaivaa pyrstöllään kuopan. Mäti lasketaan kaivamiinsa kutukuoppiin ja saattaa kestää parikin viikkoa. Saattavat kuolla seuraavana talvena heikkouttaan. Kuolleisuus korkea. Vaeltavat talvella ja keväänä kohti merta. Näitä kutsutaan talvikoiksi tai laskulohiksi. Kuoriutuminen maalis-huhtikuussa. Tummat poikaset puolustavat reviiriään 2-4 vuotta, kunnes muuttuvat hopeanhohtoisiksi smolteiksi, jolloin kykenee ylläpitämään suola- ja vesitasapainoa myös meressä. Vaellus mereen kevättulvien aikaan ja kohti Itämerta. Ravintona pikkukalat ja pohjaeläimet. 2-4 syönnösvuoden kuluttua kudulle samaan jokeen. Alkuper. Tornionjoki ja Simojoki. Poikastuotantoa Tornion- ja Simojoessa. Omat kannat Teno- ja Näätämöjoessa. Lohella, taimenella ja kirjolohella mustia täpliä. 60-100 cm, 3-15 kg. Peräevässä 8-12 ruotoa. Pyrstönvarsi solakka ja kapea. Pyrstö lovellinen. Täpliä ei juurikaan kylkiviivan alapuolella. Kiduskannessa 1-3 täplää, kuono terävähkö, yläleuka iiriksen takareunaan.

Järvilohi[muokkaa]

Vuoksen vesistössä kasvaa harvoin yli 10 kg. Saimaalla relikti. Uroksen kutuasu tumma. Nykyään lisääntyminen kalanviljelyn varassa. Villit lohikannat tuhottiin sähköntuotannon nimissä. Lohijokia jäljellä alle 20. Uhanalaisin kalamme. Uhkia myrkyt ja kalastus. Kojamo koukkuleukainen koiraslohi.

Taimen[muokkaa]

Syö myös veden varaan joutuneita hiiriä ja myyriä. Rasvaeviä poistettu merkinnän takia. Järvi-, meri, ja purotaimen muotoja. Pyrstönvarsi tukeva, pyrstö loveton. Runsaasti mustia täpliä. Kuono tylppä, yläleuka silmän takareunaan tai yli.

IMG 5837.jpg IMG 5838.jpg

IMG 5839.jpg IMG 5840.jpg

Järvitaimen[muokkaa]

Lake Trout, Salmo trutta m. lacustris. Elää sisävesissä ja käy syönnöksellä järvissä. Kirkkaiden vesien kala, kuulunut lähes kaikkiin suuriin järviin, nyt Kouta-, Kitka-, Oulanka ja Paatsjoissa.

Meritaimen[muokkaa]

Salmo trutta m. trutta,. Syntyy joessa, syönnösvaelluksella meressä, kutee syntymäjoessa. Itämereen laskevat taimenjoet (8) ovat Etelä-Suomen Urpalanjoki, Summanjoki, Siuntionjoki, Sipoonjoki, Ingarskilanjoki ja Pohjanmaan Iso-, Lesti- ja Tornionjoki. Tenojoessa Jäämerelle vaeltava. Vaellukset lyhyempiä kuin lohien. Kaikki taimenet voivat lisääntyä keskenään. Taimensaalis istutusten varassa.

Purotaimen, tammukka[muokkaa]

Brown Trout, Salmo trutta m. fario. Pienet virtaavat vedet, lammikot. Jokihelmisimpukan toukat elävät talven purotaimenen kiduksissa loisina (kts. ngselkärangattomat). 1-1,5 kg.

Kirjolohi, meriforelli, sateenkarirautu[muokkaa]

Rainbow Trout, Oncorhynchus mykiss, , regnbågsforell. Kotoisin Pohjois-Amerikasta. Suomeen 1950-luvun lopulla. Luonnonvaraisesti ei lisäänny, ilmeisesti kutuajan huhti-toukokuun veden happamuuden takia ja taimenen sekä hauen kilpailun kanssa. Kasvatus aluksi lohilammikoissa, nykyään Saaristomerellä 15-16 milj.kg. Steelhead trout tarkoittaa merivaelluksen tekevää. Saariston kirjolohet karanneita. 40-70 cm, 1-5 kg. Evissä täpliä. Kyljessä punainen juova, joka häviää lähes vapaaksi päässeistä.

Nieriä, isonieriä, pikkunieriä, rautu[muokkaa]

Arctic Char, Salvelinus alpinus, röding. Rautu tulee kutuaikaisesta kirkkaanpunasta kyljissä ja vatsassa. Samaa lajia, mutta kooltaan hyvinkin erikokoisia. Kylmissä vesissä. Vaatii puhtaan veden. Sisävesikaloistamme pohjoisin. Tenojoessa merestä nouseva kanta. Vuoksen vesistössä pieniä populaatioita. Kutu 6-3 asteiseen veteen syys-marraskuussa alle 10 metriin somerikkoon. Koiras puolustaa reviiriään. Kuoriutuminen maalis-huhtikuussa. Syövät pohjaeläimiä, hyönteisiä ja kaloja. Lapissa puhutaan rautu. Pohjois-Suomessa merkitystä urheilukalastuksessa. 20-60 cm, 0,3-3 kg. Vaaleita täpliä tummalla pohjalla ja vatsapuolen evät valko-etureunaisia, selkäevä täplätön. Vatsa yleensä punertava.

Puronieriä[muokkaa]

S. Fontinalis. 30-40 cm, 2-2,5 kg. Punaisia pisteitä valkeiden kuvioiden seassa.

Harmaanieriä[muokkaa]

T. namaycush, Tummanruskea, harmaatäpläinen. Hidaskasvuinen. Peto. Jopa yli metrinen.

Kuore, norssi[muokkaa]

Kelpaa mm. lokeille. Kallon takana hajurauhanen. Ennen arvostettu petokala ß hampaat. Hetekalla tarjotaan suojapaikka. Rantakivikoissa. Kittilään asti 7-20 cm. Suu iso. Tuoksu kurkkumainen. Kylkiviiva lyhyt, selkä vihertävä.

Kivennuoliainen[muokkaa]

partakko – Kainuuseen saakka sisävesissä. Hämäräaktiivinen. 10-15 cm. Poikkileikkaus pyöreä, silmät pienet, 6 viiksisäiettä.
Rantaneula – Ei yleinen. 8-12 cm. Kivennuoliaista litteämpi, silmästä alaviistoon haarakärkinen piikki, kyljessä tummia täplärivejä, 6 viiksisäiettä.

Monni[muokkaa]

Euroopassa yli 200 kg. 1960-luvulla tavattu Suomesta. Pää leveä, 3 paria viiksiä. Suomuton.

Piikkimonni[muokkaa]

Päivisin pohjassa maaten. Etelä-Suomi. 20-30 cm. Rasvaevä. 8 viikseä, joista 2 sierainten edessä.

Turska[muokkaa]

Ei lisäänny Suomen merialueilla, vaikka kutee. Mätimunat ajelehtivat vasta 10 promillea suola-pitoisessa välivedessä. Poikasia kulkeutuu Itämereltä. Itämeressä kolja, lyyraturska, seiti. 45-75 cm. Selkäeviä kolme, peräeviä kaksi. Pää iso, leuan alla viiksi. Aina täplikäs.

Made[muokkaa]

IMG 5493.jpg

Matikka, Burbot, Lota lota, lake. Levinneisyys kattaa koko Suomen. Kylmien vesien kala, joten ei pienissä lammissa. Kutu helmi-maaliskuussa 1-3 m syvyydessä yleensä sorapohjaisissa joissa. 3 kk kuluttua poikaset nousevat pintaan, ajautuvat rantavesiin ja kuukauden kuluttua laskeutuvat pohjaan. 2-3 vuotta rantavesissä syöden pohjaeläimiä ja kalanpoikasia. Aikuiset syövät kiiskiä, kivisimppuja, ahvenia ja mätiä. Parhaimmillaan talvella. Mäti suurta herkkua. Taloudellisesti tärkeä. Aktiivinen pimeän aikaan valoisaan aikaan, mutta keskitalvella päiväaktiivinen. 40-70 cm. Pitkulainen, leveäpäinen, yli puolet pyrstöä, toinen selkäevä ja peräevä hyvin pitkät. Pyrstöevä pyöreähkö. Leuan alla viiksi. Limainen. Poikaset muistuttavat sammakon nuijapäitä. Sek kivinilkka tai kivennuoliainen. Piru otti järvestä yhden kalan, likisteli sitä jonkun aikaa räkäisillä ikenillään ja sitten viskasi takaisin järveen. Näin tehty kala oli matikka. Häpeilee pohjamudissa ja jatkaa sukua talvella.

Kivinilkka[muokkaa]

1) Synnyttää eläviä poikasia. 2) Luut muuttuvat valmistuksessa vivianiitin vaikutuksesta vihreiksi. Parittelu loppusyksyllä. Koirailla nysty sukupuoliaukossa ohjaamaan sukusolut naaraaseen. Kuoriutuvat loppusyksyllä ja kehitys jatkuu munarauhasessa. 50 – 300 / naaras. Synnytys kevättalvella. Itämeri-rannikko. 15-35 cm. Pitkulainen. Yksi pitkä selkäevä, peräevä yhtyy pyrstöevään, isot rintaevät, limainen. Ei erillistä pyrstöevää vaan nuolimainen. Ei viiksisäikeitä kuten mateella.

Nokkakala[muokkaa]

nokkahauki – Rannikko. Selkäranka ja ruodot sinivihreät, johtuu vaarattomasta vivianiitistä. Ei sukua hauelle. Liha maukasta. 50-70 cm. Hopeakylkinen, leuat pitkät ja teräväkärkiset, selkäevä peräevän kohdalla.

Siloneula[muokkaa]

Putkisuukala. Munat hautuvat uroksen vatsaan kiinnittyneenä. Virtauksien mukana, takertuu kalaverkkoihin Rannikko. 15-30 cm. Vain selkäevä, ui hiljaa, vihertävä-ruskea. Kuin villalankoja.

Särmäneula[muokkaa]

Putkisuukala. Rannikon lounaisosa. 15-20 cm. Särmikäs poikkileikkaus, rintaevät ja pyrstöevä pienet.

Rasvakala[muokkaa]

vilukala – Rannikko. 12-15 cm. Vatsan etuosassa imukuppi, kyljissä kyhmyrivit. Pesäpallomainen.

Imukala[muokkaa]

8-14 cm. Imukuppi. Kyhmytön. Selkä- ja peräevä pitkät, rintaevät isot, evät kirjavia.

Karppi[muokkaa]

Ensimmäiset tuotu 1860-luvulla. Istutusten varassa, voidaan istuttaa 1 – 2 vuoden ikäisiä karppeja rehevöityneisiin vesiin. Kutee kesällä veden ollessa 19-21c. Kutu tapahtuu aivan rantaviivan tuntumassa. Mätimunat kiinnittyvät kasveihin ja pohjan risuihin. Poikaset kuoriutuvat 1-2 viikon kuluessa, mutta eivät kuitenkaan kestä ensimmäistä talvea. Puutarhalammikoissa koi-karppeja valkeita mustine ja punaisine alueineen ja kovera selkäevä. Suomukarppi riisin kanssa. Ruohokarppi vähähappisissa vesissä. Etelä-Suomi. Karpin ja ruutanan selkäevän tyvi enemmän kuin 2 x peräevä. Jopa 20 kg, selkäevässä 20-25 ruotoa. Viikset. Peilikarpilla osaksi suomuton iho.

Ruutana[muokkaa]

Crucian Carp, Carassius carassius, ruda. Läheinen laji kultakala. Pohjoisimpana Tornion ja Paltamon korkeudella, johon istutuksilla siirretty. Sisävesikala, joka elää myös mereen laskevien jokien suissa. Lampiruutanat eivät ole pienuudesta johtuen eri lajia. Kannat ovat suurempia lammissa, joiden vesi lämpenee nopeammin 15 asteiseksi ja kutu touko-elokuussa onnistuu paremmin. Talvella pohjassa paikoillaan. Varastoivat hiilihydraatteja glykogeenina maksaan, jonka varassa voivat elää yli talven syömättä että tuottaen happea. Veteen vapautuu etyylialkoholia. Kaivautuvat mutaan vasta, jos koko vesimassa jäätyy. Maistuu mudalle, mutta sumputtamalla puhtaassa vedessä paranee. Ei viiksiä, korkea, selkäevä 15-22 ruotoa. Pieni selkäevä kupera.

Suutari[muokkaa]

Talvella pohjassa paikoillaan. Savukala, onkikala. Etelä-Suomi. Suutarin ja Törön selkäevä lyhyempi peräevää tai yhtäpitkä. Kummallakin viikset. Evät pyöreäkärkiset, tukeva, limainen, nahkamainen, kellertävä tai rusehtava.

Törö[muokkaa]

Etelä-Suomi. Evät teräväkulmaisia, leveä pää, kylkiviiva 40-45, kyljessä 10-12 tummaa läiskää.

Mutu[muokkaa]

Syötti- ja akvaariokala, parvikala. Koko Suomi. Älä sekoita taimenen poikaseen (rasvaevä). Töröllä, mutulla, särjellä, sorvalla, turpalla, seipillä, säyneellä ja ruohokarpilla selkäevä peräevän pituinen eli lyhyt peräevä 11-14 ruotoa. 5-8 cm, peräevässä 8-9 ruotoa, tummia läiskiä kyljissä, selkäevän etureuna taaempana kuin vatsaevien kiinnityskohta.

Särki[muokkaa]

Roach, Rutilus rutilus, mört. 1) Suomen 3. yleisin kala. 2) Syövät eläinplanktonia vähentäen näin kasviplanktonin syöjiä. 3) Näykkii ongessa. Menestyy hyvin rehevissä vesissä. Parvikala, parvissa matalassa. Kutuaikaan keväällä koiras valtaa reviirin ja kutu touko-kesäkuussa. Osa koiraista kutupaikalle naaraita aikaisemmin. Koiraat puolustavat kutupiirejään. Munat kehittyvät ruovikossa pari viikkoa. Hidaskasvuisia, mutta pitkäikäisiä. Isoina syövät lähinnä pohjaeläimiä. "Silmät kuin särjellä". Esim. Italiassa "harvinaisuus". Maanselälle asti. Selkäevän eturena alkaa vatsaevän tyven kohdalta, kylkiviivassa 42-45 suomua, punaiset silmät, evissä punerrusta.

Sorva[muokkaa]

punajalka, punapyrstö, Lounais-Suomessa punakontti tai punakantti. Erythrophthalmus = punasilmäinen. Rehevöityminen lisännyt kantaa. Syö vesikasveja muita kaloja enemmän. Etelä- ja Keski-Suomen rehevien järvien ja merenlahtien kala. Sek. särkeen, mutta hiukan korkeampi ja aivan helakanpunaiset evät, selkäevän etuosa selvästi vatsaevän etuosan takana eli samassa tasossa selkäevän takaosa peräevän etureunan kanssa, kylkiviivalla 40-45 suomua, suu ylöspäin eteen vino, evien kärjet punaiset, rintaevät keltaiset,peräevä 3/12-15 ruotoa.

IMG 5842.jpg IMG 5846.jpg

Kuvassa Sorva ja toisessa kuvassa alempana särki. On yleinen kala rehevissä rannikkovesissä, suosii suojaisia ja reheväkasvustoisia matalikkoja, joiden lähettyvillä elää koko elämänsä ,talvella on melkein horroksessa. Ottaa pilkkiin joskus, varsinkin syvänteen reunalta voi joskus saada sorvia. Kesällä hyvästä paikasta voi saada jopa 4-5 kg kalaa kerralla, suosin vapauttamista.. Isoimmat voivat lähestyä kilon painoa ,ja jopa yli joskus toisinaan, ja ne taistelevat hyvin. Sorva on yleinen kala koko maassa, vähiten tunnettu ja kalastettu.

Turpa[muokkaa]

Etelä-Suomi. Leveä. Peräevä kupera, kylkiviiva 44-46 suomua, paksu selästä.

Seipi[muokkaa]

korpiainen, korpisärki – Leuciscus leuciscus. Rannikko ja Itä- ja Pohjois-Suomi. Sek. harjukseen, jolla samanlainen asuinpaikka; korpipurot. Pieni suu, selkä- ja vatsaevien etureunat miltei samalla kohden, evät kellertäviä, kylkiviivassa 48-51 suomua, silmä keltainen.

Säyne[muokkaa]

Ide, Leuciscus idus, id. Vaatii kirkkaan veden. Kutee huhti-toukokuussa mataliin virtapaikkoihin, järvien selkäkarikoille tai lahtiin. Poikaset kuorituvat parin viikon kuluttua ja syövät planktonia. Myöhemmin pohjaelämiä ja simpukoita. Urheilukalastajien suosima, voimakas taistelija. Hyvä suolakala. Maanselälle asti. Kylkiviiva 56-61 suomua, silmät keltaiset, vatsapuolen evät punertavat, peräevä korkea.

Ruohokarppi[muokkaa]

Lahna[muokkaa]

IMG 1342.jpg

Bream, Abramis brama, braxen. Säikkyyden takia kirkonkelloja soitettiin varovasti. Pystyasennossa etsivät ravinnon pohjaliejusta ja imevät jopa 10 cm päästä pohjaeläimet ja kasvit sekä sekoittavat pohjan tehokkaasti. Koho kääntyy lappeelleen ja liukuu pitkin veden pintaa. Taloudellisesti merkittävä. Hitaasti virtaavaa vettä. Reviirien perustaminen alkaa 15 asteisessa vedessä. Kutu useassa jaksossa touko-kesäkuussa. Kutuaikaan koirailla voi olla orvaskedesta muodostuneita sarveistumia eli kutukyhmyjä. Merilahna varsinaisesti valtamerikala, mutta meillä kutsutaan meressä elävää lahnaa. Kirsilahnat, tähkälahnat ja hedelmälahnat. Hihnamatoa. Merialueilla ja sisävesikala, jota Sodankylään asti. Lahnalla, vimpalla, sulkavalla ja pasurilla peräevä selkäevää pitempi ja selkäevä keskellä peräevän etupuolella. Korkea, litteä, pää pieni, silmän halkaisija pienempi kuin silmän etureunan ja kuonon kärjen väli, kylkiviiva 51-60 suomua, peräevä >26 ruotoa. Mitä isompi sen maukkaampi.

Särkilahna[muokkaa]

Särjen ja lahnan risteymä. Yleisin särkikalojen risteymä. Kutu samoilla paikoin yhtä aikaa. Särkilahnanaaras voi olla lisääntymiskykyinen. Rannikko- että sisävesissä.

Sorvalahna[muokkaa]

Sorvan ja lahnan risteymä. Huonosti tunnettu, mutta tavattu joissakin järvissä, joisa molemmat kantalajit esiintyvät. Kylkiviiva 45-53 suomua peräevät 3/14 -19 ruotoa.

Vimpa[muokkaa]

Rannikko, Virojoella oli taloudellista merkitystä. Peräevä 20-24 ruotoa, yläleuka nokkamainen, suu alempana.

Sulkava[muokkaa]

Abramis ballerus. Ruotoisia, kehnolihaisia, ei hyötykäyttöä tällä hetkellä. Risteymä särkisulkava. Etelä-Suomi. Litteä, suu ylöspäin, peräevässä 37-46 ruotoa, kylkiviivassa 65-75 suomua.

Pasuri[muokkaa]

Etelä-Suomi, Oulunjärven seudulle. Sek. lahnaan, kylkiviiva 43-48 suomua,  parillisten evien ja peräevän tyvet punertavat peräevä 3/19 - 27 ruotoa.

Sorvapasuri[muokkaa]

Sorvan ja pasurin risteymä. Risteymisen suunta sorvanaras x pasuriuros päätellen siitä, että kvalitatiivisilta ja biometrisilta ominaisuuksiltaan muistuttaa lievästi enemmän sorva kuin pasuria. (määrityksen kannalta keskeiset ominaisuudet periytyvät matrokliinisesti.Kylkiviivasuomujen lukumäärä 40-48 eväruotojen määrä peäevässä 3/ 7-10.Tavattu muutamissa järvissä, joissa molemmat kantalajit esiintyvät, mutta on niissä ilmeisesti yleisempi kuin tiedetään.

Salakka[muokkaa]

Yleinen syöttikala, herkku ulkomailla. "Lentää" ilmassa. Risteymä turpasalakka. Sodankylään asti. Salakalla ja toutaimella alaleuka pitempi. Peräevässä 17-20 ruotoa, isot silmät, suomut irtoaa helposti, suu ylöspäin vino, selkäevä alkaa vatsaevien etureunan kohdasta noin selkäevän mitan taaksepäin, peräevä pitkähkö, muikun kokoinen, muikkua kellertävämpi.

Toutain[muokkaa]

Petokala. Istutuksia. Syö aina samankokoista kalaa. Alkup. Kokemäenjoki. Pienet silmät, solakka, iso suu, alaleuka pitempi, peräevän reunimmaiset ruodot pidemmät, peräevässä 13-14 ruotoa, kylkiviiva 65-75 suomua, silmän halkaisija sama kuin silmän etureunasta kuonon kärkeen, kylkiviivassa mutka heti pään jälkeen, jopa yli 8 kg.

Kolmipiikki[muokkaa]

mm. tukkakoskelon ravintoa, pyydetty kalaöljyn valmistamiseen. Uros rakentaa pesän. Rannikko ja Inarin Lappi. 5-7 cm, 2-3 selkäpiikkiä.

Viisipiikki[muokkaa]

Lohja.

Kymmenpiikki[muokkaa]

Kulmikas vatsa johtuu heisimadoista vatsaontelossa. Koko maa, paitsi Käsivarsi. 3-5 cm, 7-12 selkäpiikkiä.

Vaskikala[muokkaa]

Rannikko lounaisosa. 10-15 cm, pitkä, hoikka, selässä 14-15 piikkiä, vatsa keltainen.

Kivisimppu[muokkaa]

kivikala – Lertikka? Piilottelee mm. kivien alla. Merenrannikon, järvien matalat kivikkorannat ja virtaavien vesien kivikot. Ei Jäämereen laskevissa Teno-, Näätämö- ja Paatsjoen vesistöissä. 6-10 cm, leveäpäinen ja ruskeankirjava evineen, vatsaevän sisin ruoto suunnilleen yhtäpitkä kuin uloin, pää kyhmytön, ihossa piikkimäisiä muodostumia, vatsaevä raidaton.

Kirjoeväsimppu[muokkaa]

Lappi ja Itä-Suomi, ei Oulujoen vesistössä. 6-10 cm, vatsaevä poikkijuovainen, vatsaevän sisin ruoto lyhyempi.

Piikkisimppu[muokkaa]

Rannikko, Etelä- ja Lounais-Suomi. Saattaa kurnuttaa. 12-15 cm, päälaella piikkimäisiä kohonemia, pitkä kiduskannen piikki.

Isosimppu[muokkaa]

Kurnuttaa. Itämeri-rannikko. 20-30 cm, päälaella kyhmyjä, selkä oliivinruskea, kyljissä läiskiä, peräevässä juovia.

Härkäsimppu[muokkaa]

Pilkkiessä ison tuntuinen eikä potki vastaan. Rannikko, järviä. 20-30 cm, rannikon simpuissa 4 luukyhmyä, sisävesien simpuissa ei yhtään, pyrstön varsi suunnilleen peräevän pituinen.

Partasimppu[muokkaa]

Ahven[muokkaa]

IMG 1544.jpg

Perch, Perca fluviatilis, abborre. 1) Suomen yleisin ja runsain kala. Toiseksi runsas saalisin kalamme silakan jälkeen. 2) Kansalliskalamme. 3) Pystyy muuttamaan väriään verinahassa sijaitsevien värisolujensa avulla à kokeile laittamalla erivärisiin vesiastioihin. Väriaine hajallaan solussa tai pallona solun keskellä vaikuttaen väriin. Sietää korkeita lämpötiloja ja menestyy pH 3,5 -happamissakin vesissä, mutta ei pysty enää lisääntymään. ”Ahven kudun aloittaa, ahven kudun lopettaa”, ”ahvenen kutuun ennättää hitaisempikin kalamies”. Kutee huhti-kesäkuussa kasveihin putkimaista verkkokudosta. Välivuosia kudussa ravintotilanteen mukaan. Ahven laskee mätinsä yhdellä kertaa, pienemmät ja nuoremmat ensin. Mäti sisältää karkottavaa ainetta. Kuoriutuminen 2-3 viikon kuluttua ja syövät eläinplanktonia uiden ulapalle. Ennen syksyä palaavat rannoille syöden pohjaeläimiä ja kalanpoikasia. Sydäntalvella aktiivinen vain keskipäivällä. Keväällä ja kesällä aamulla ja iltapäivällä. Puuttuu käsivarren kärjestä. 15-30 cm, 1. selkäevän takaosassa tumma läiskä.

Kuha[muokkaa]

Pikeperch, Stizostedion lucioperca (=haukiahven), gös. Petokala. Samean ja lämpimän veden kala, jonka hapentarve suuri. liikkuvat parvissa syvänteissä valoherkkien silmien tähden. Kutu kesäkuussa 13-14 asteiseen veteen koiraan kaivamaan kuoppaan. Koiras vahtii mätiä ja parissa viikossa kuoriutuvat poikaset syövät eläinplanktonia kunnes kaloja. Eteläisten järvien ja murtovesien kala Oulun korkeudelle lukuun ottamatta Pohjanmaan jokialuetta. Lapissa Tengeliönjoen järvissä ja Kemijärvessä. 40-60 cm, suu iso, selkä- ja pyrstöevissä tummia täplärivejä.

Kiiski[muokkaa]

Ruffe, Gymnocephalus cernuus, gers. Liikkuu öisin pohjassa. Syövät pikkueläimiä, kalanpoikasia ja mätiä. Kutu touko-kesäkuussa rantavesissä 7-10 asteiseen veteen. Poikaset parin viikon kuluttua ja siirtyvät syvemmälle. Maukas. Ennen keittoa. Lohi ja kiiski löivät kerran vetoa, kumpi ennemmin ui koskesta ylös, kosken alta lähdettiin yhtä aikaa. Lohi kun pääsi koskesta ylös, kääntyi ympäri katsomaan, joko kiiski tulee ja huusi: Joko sinä sieltä kohta tulet? Kiiski, joka oli lohen huomaamatta käynyt sen pyrstöön kiinni lohen ympäri kääntyessä, joutui edelle ja huusi sieltä: Johan minä täällä olen odottanut kauan. Kiiski oli voittanut vedon. Sen päälle juotiin niin, että lohi juopui ja oksensi kiisken päälle. Siitä lähtien on kiisket olleet limaisia. (Lahti 1936) Maanselälle asti. Limainen, 8-15 cm, selkäevät yhdessä, pään alaosassa limakuopat.

Elaska[muokkaa]

Lounais-Suomen rannikko. 30-240 m syvyydessä. 20-30 cm, pitkän hoikka, selkä- ja peräevä pitkät, pää tylpähkö.

Teisti[muokkaa]

Lounaisrannikko. 15-25 cm, litteän pitkulainen, suu yläviistoon, selkäevä lähes koko ruumiin pituinen, selkäevässä 9-12 täplää jotka vaalealla renkaalla ympäröity.

Isotuulenkala[muokkaa]

Rannikko, ei Perämeri. 20-28 cm, pitkulainen, suuontelon katossa 2 hammasta, tumma täplä silmän edessä, pitkulainen.

Pikkutuulenkala[muokkaa]

Rannikko. 12-15 cm, ei hampaita kitalaessa, ei täpliä silmän edessä.

Tokko[muokkaa]

Rakentaa pesän.

Mustatokko[muokkaa]

Meri, rannikko, ei Perämeri. 6-7 cm, selkäevät koskettavat toisiaan tyvestä, 1. selkäevä 6 ruotoa.

Liejutokko[muokkaa]

Helsinki-Vaasa –rannikko. 3-4 cm, selkäevät selvästi erillään.

Hietatokko[muokkaa]

Rannikko. 4-5 cm, selkäevät erillään.

Seitsenruototokko[muokkaa]

Helsinki-Ahvenanmaa. 4-6 cm, 1. selkäevä 7-ruotoinen, selässä vaaleita läiskiä, punertava.

Makrilli[muokkaa]

Silloin tällöin rannikolla. 25-40 cm, taimmaisen selkäevän takana 4-6 pikkuevää, mustia poikkijuovia selässä.

Piikkikampela[muokkaa]

Vasensilmäkampela. Rannikko, ei Perämeri. 25-40 cm, piikkikyhmyjä, selkäevä silmän etupuolelta, pyöreä, iso suu.

Kampela[muokkaa]

Ei olemassa pikkukampelaa. Oikeasilmäkampeloiden heimo. Maariankampela, Pulmankijoenkampela. Rannikolla, mutta nousee myös jokiin. Silmä pään oikealla puolen, mutta kampelalla voi olla myös vasemmalla (25 – 30 %), 20-35 cm, luukyhmyjä kylkiviivan molemmin puolin, punaisia täpliä.

Punakampela[muokkaa]

Oikeasilmäkampela. Satunnaisesti Suomessa. 30-40 cm, kyhmyrivi vain silmien takana, sileä, punaisia täpliä.

Hietakampela[muokkaa]

Kylkiviiva tekee mutkan.

Miekkasärki[muokkaa]

Vuoksen vesistö. Suu yläviistoon, kylkiviivassa kumpu, rintaevät isot.

Ohuthuulikeltti[muokkaa]

Paksuhuulikeltti[muokkaa]

Piikkihai[muokkaa]

Sillihai[muokkaa]

Sterletti[muokkaa]

Sampikala.