HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Jäkälät

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Sijoittamatta paikoilleen[muokkaa]

Sijoita jos tiedät,

IMG 1559.jpg

IMG 1561.jpg


Levä[muokkaa]

Omavarainen energian suhteen, suurin osa levistä viherleviä, mutta monia sinileviä. Jos kyseessä on siniviherlevä niin tämä sitoo ilmakehän typpeä. Sieni on toisenvarainen eli heterotrofinen. Suojaa kuivumiselta ja antaa ravinteita. Jos toinen menestyy paremmin, syrjäyttää se toisen, muulloin symbioosi karulla paikalla. Sieniosakas lisääntyy itiöistä, jotka muodostuvat itiömaljoissa tai -pulloissa. Lisääntyminen itiöistä vaatii levän samaan kasvupaikkaan, joten epävarma lisääntymistapa. Muruista kehittyy uusi, joko mekaanisesti eläinten ym. toimesta tai isidioidien avulla, jotka ovat ulkonäöltään tappimaisia ja katkeavat helposti. Myös soraaleissa syntyy jäkälänmuruja eli soredioita, joissa pieniä sienirihmaston ja muutaman leväsolun muodostamia jyviä. Soraaleita on huuli-, rako- ja pallomaisia. Soredioita kookkampia isidiot tappimaisia, kuorellisia. Kasvullisia leviämiä myös sekovarren kappaleet, erilaiset pikkuliuskat ja kuromat. Viihtyvät parhaiten kosteassa. Puun pohjoispuolella. Erityisesti vanhat, kosteat, kuusivaltaiset metsät. Huomaa kivet, joilla linnut istuvat. Parhainta kasvu on syksyllä ja keväällä, mutta kasvua tapahtuu myös lauhkeana talvena. Ei epidermiä --> otto ja haihtuminen tehokasta. Väkevöittävät ravinteet soluihin.

Jäkälä[muokkaa]

IMG 1229.jpg Siirrä oikeaan paikkaan kuva!

Äärimmäisiin olosuhteisiin sopeutuneita sekovartisia eli ei ole erikoistunutta juurta, vartta tai lehteä. Sieni + levä, tai useampi levä, jotka kykenevät kasvamaan myös erillään. Suurin osa on sienirihmastoa, jonka suojassa leväsoluja. Yhteistyö mahdollistaa kasvun paikoissa, joissa kumpikaan ei yksinään kasvaisi = symbioosi. Suurin osa jäkäläsienistä kotelosieniä. Luokittelu sieniosakkaan mukaan. Pinnan solut usein paksumpia ja muodostavat kuoriosan. Suomessa n. 2 000.

Jäkälien sisältämiä jäkäläaineita eli -happoja käytetään tunnistuksessa, koska ne reagoivat tiettyjen kemikaalien kanssa. Monet jäkäläaineet ovat haitallisia, osa esimerkiksi antibakteerisia. Likenometria mittaa jäkälien kokoa, ajoitus lasketaan kuten puiden vuosirenkaat.

Siirto[muokkaa]

Tukevasti kaarnassa kiinni, joten kiinnitä kaarnapalaset jäkälineen laudanpäälle.

Värjäys[muokkaa]

Kalliokarve - ruskeankeltainen, sormipaisukarve - ruskea, naava - kellanpunainen, isohirvenjäkälä - kellanruskea, kuhmujäkälä - vahva purppura. Haalistuvat helposti.

Jako kasvutavan mukaan[muokkaa]

Rupijäkälä[muokkaa]

Alustassaan kiinni koko alapinnaltaan. Ei yleensä liuskoja. Ehkä yleisin kasvutapa.

Lehtijäkälä[muokkaa]

Liuskaisia. Kiinni alustassa juurtumahapsilla joko kokonaan tai keskeltä "navasta".

Pensasjäkälä[muokkaa]

Pensasmaisia, liuskaisia, rennosti riippuvia, pystyjä tai pyöreävartisina naavamaisina.

Keltajäkälät[muokkaa]

Haavankeltajäkälä[muokkaa]

Xanthoria parietina. Haavat, jalopuut, runsastyppiset paikat kuten navetan kivijalat, lintujen istumakivet. Kirkkaan värin aiheuttaa väriaine parietiini, varjossa vihertävänkeltainen. Leviää itiöiden avulla keskiosan kotelomaljoista, jotka voivat varastaa laakajäkälälajien jäkälämuruista tai sekovarsista itselleen leväosakkaan tai valloittaa koko sekovarren.

[1]

Puistoripsijäkälä[muokkaa]

Anaptychia ciliaris. Kapeat, pensasmaisesti kohoavat liuskat ja niiden reunoilta ripset. Mahdollisesti tummia kotelomaljoja. Herkkä ilmansaasteille

Karvejäkälät[muokkaa]

Sormipaisukarve[muokkaa]

Hypogymnia physodes. Litteä, lehtimäinen, päältä harmaanvalkea, alta lähes musta, liuskat hieman kuperia, kärjistä uloskiertyneitä, kärjissä alapinnalla soredioita. Onttojen liuskojen päissä syntyy runsaasti jäkälänmuruja. Keskiosassa voi olla ruskeita kotelomaljoja. Metsänomistajat kutsuvat tappajajäkäläksi sen peittäessä kuuset, jotka kituvat jostain muusta syystä.

Harmaaröyhelö[muokkaa]

Platismatia glauca. Sormipaisukarveen seurana usein happamalla kaarnalla. Leveät, päältä harmaat, alta tyvestä musta, kärjistä ruskea, koholla alustasta, liuskojen reunat röyhelöisiä ja karkean sorediojauheen peitossa. Yleisin koivulla, kuusen oksilla, myös männyllä, kivillä, kallioiden pystypinnoilla.

Keltaröyhelö[muokkaa]

Vulpicida pinastri. Valoisat kangasmetsät, maan rajan varvut, alimmat oksat, lumen suojaamat paikat. Pienet sitruunankeltaiset ruusukkeet, reunoissa kirkkaamman keltaista sorediojauhetta. Keltaisuus hyvin myrkyllisestä vulpiinihaposta, jota käytetty suden ja ketun myrkkynä, mutta ei tästä lajista. Yleinen kaikkialla, ei runsaslukuinen.

Katajanröyhelö[muokkaa]

C. juniperina. Liuskat eivät jauheisia, usein kotelomaljoja

Harmaanhankakarve[muokkaa]

Pseudoevernia furfuracea. Vaaleanharmaa tupasmainen sekovarsi, päältä harmaat alta mustat liuskat tappimaisten isidioiden peitossa. Usein yli 10 m korkeudessa, harvemmin lähellä maata, voi kuitenkin löytyä pudonneilta oksilta. Kerätty Kreikan saaristosta paljon faaraoiden balsamointiin, jossa sahanpurua, yrttejä, mausteita, harmaahankakarvetta. Sisältää antibioottisia yhdisteitä, ja käytetty myös hajuvesiin.

Risarustojäkälä[muokkaa]

Ramalina farinacea. Kellertävämpi, jäykempi.

Kallioisokarve[muokkaa]

Parmelia saxatilis. Vallitseva laji kivillä. Siniharmaa, löyhästi alustassa.

Kaarrekeltakarve[muokkaa]

Arctoparmelia centrifuga. Keskiosa kuolee paljastaen pintaa uudelle karveelle, josta seuraa sisäkkäisiä kaarteita.

Kalliokarve[muokkaa]

P. saxatilis. Siniharmaa, yhtenäinen litteä laikku, löyhästi alustassa.

Raidanisokarve[muokkaa]

Parmelia sulcata. Yleinen pihapuissa. Harmaa, leveähkö, hieman kulmikasliuskainen, lehtipuussa, liuskojen päällä ja reunoilla kapeita viiruja.

Sysiruskokarve[muokkaa]

Melanelia stygia. Tumma, viihtyy kuumilla paikoilla.

Karstakeltakarve[muokkaa]

Xanthoparmelia conspersa.

Silokeltakarve[muokkaa]

X. somloensis.

Isohirvenjäkälä[muokkaa]

Cetraria islandica.

Islanninjäkälä[muokkaa]

Leipään jauhon jatkeena, puuroa, keittämällä hilloa sekaan marjoja, jäkäläviinaa tärkkelyspitoisuuden ansiosta 1800-luvulla yleistä, väriä, rehua, lääkkeitä. Kitkerä jäkälähappo poistettiin liottamalla tuhkalipeässä tai soodassa pari päivää. Sisältää noin 70 % jäkälätärkkelystä likeniiniä, joka sulaa huonosti ihmisessä. Antibioottisia ominaisuuksia, hengitysteiden sairauksiin, katarriin. Yrttiteen ja kurkkupastillien raaka-aine.

Pikkuhirvenjäkälä[muokkaa]

C. ericetorum.

Okahirvenjäkälä[muokkaa]

C. odontella.

Suohirvenjäkälä[muokkaa]

Cetrariella delisei.

Nystyjäkälät[muokkaa]

Vihersukkulajäkälä[muokkaa]

Bacidia cholococca. Saastuneilla alueilla, muodostaa ohutta tummanvihreää rupimaista jauheista peitettä.

Keltakarttajäkälä[muokkaa]

Rhizocarpon geographicum. Kirkkaankeltainen. Tummissa ruuduissa kotelomaljat. Iänmäärityksessä käytettyjä, kasvaa 1 mm/v.

Liuskajauhejäkälä[muokkaa]

Leproloma membranaceum. Yleinen varjoisilla kivipinnoilla.

Emäksisillä kivipinnoilla kultajäkälä, mustejäkälä, kilpiset

Metallipitoisilla ruostekuoppajäkälä, ruostenystyjäkälä.

Naavat[muokkaa]

Kasvavat puiden oksilla epifyytteinä. Jäkälämurut itävät myös nuorissa puissa, mutta niiden nopea kasvu karistaa kaarnan uloimman kerroksen ja hidaskasvuinen jäkälä ei ehdi varttua näkyväksi, ensimmäiset kuolleissa alaoksissa. Parhaita naavametsiä korpikuusikot. Sisällä keskijänne, kellanvihreitä ja selvemmät päärangat. Risteytyvät luppojen kanssa. Runsaimmin Keski-Suomessa, etenkin Pohjanmaalla. Naavojen ja korpilupon kellanvihreä väri usniinihaposta, jolla antibioottisia ominaisuuksia, ihosairaus voiteen raaka-aine, Usno-voide, usniinihappo poronjäkälästä. Rikkihiertyneelle iholle. Naavojen rangoilla kasvaa usein Biatropsis usnearum -sieni, joka näkyy pieninä rusehtavina äkäminä.

Tupsunaava[muokkaa]

Usnea hirta. Eniten männyllä. Pensasmainen, harittava, vaalean kellanharmaa, runsashaarainen, pinta jauheinen.

Tukkanaava[muokkaa]

U. subfloridana. Eniten koivulla ja kuusella.

Riippunaava[muokkaa]

U. filipendula. Naavaparran aineksia. Kuusella.

Lupot[muokkaa]

Napsahtaa vedettäessä nopeasti poikki. Porojen kevätalvi ruokaa lupot ei naavat. Leviävät rankojen katketessa tuulen mukaan ja soraalein jotka vaaleita pyöreänpitkulaisia täpliä rankojen pinnalla.

Harmaaluppo[muokkaa]

Bryoria capillaris. Erityisesti kuusella. Vaaleanharmaa.

Tummaluppo[muokkaa]

B. fuscescens. Hyvin tummanruskea, ohut, sileähaarainen, pitkä, tiheä, sotkuinen, roikkuva havu- ja lehtipuilla.

Kanadanluppo[muokkaa]

B. fremontii. Yleinen Pohjois-Suomessa

Lapinluppo[muokkaa]

B. simplicior. Pohjoisimmassa Lapissa.

Korpiluppo[muokkaa]

Alectoria sarmentosa. Kutsutaan erheellisesti naavaksi. Etelä-Suomessa harvinainen.

Rustojäkälät[muokkaa]

Tavallisia pihapuissa., harmaat litteähköt jäykät rungot, kuorikerroksessa rustomaista tukisolukkoa.

Risarustojäkälä[muokkaa]

Ramalina farinacea. Yleisin rustojäkälä, 7 cm. haarat litteitä, 1-3 mm leveitä, vaalean kellanvihreitä, roikkuvia tai kohenevia

Nappirustojäkälä[muokkaa]

R. fastigiata. Rankojen päissä nappimaiset kotelomaljat.

Isorustojäkälä[muokkaa]

R. fraxinea. Puistopuiden komeimpia jäkäliä. Jopa 30 cm, haara n. 1 cm leveä, usein nappimaisia kotelomaljoja.

Kielirustojäkälä[muokkaa]

R. polymorpha.

Merirustojäkälä[muokkaa]

R. siliquosa.

Lupporustojäkälä[muokkaa]

R. tharusta. Riippuva. Kärjet kippuraisia, joissa jäkälämurupallosia.

Takkuhankajäkälä[muokkaa]

Evernia divaricata. Riippuva. Paksu, veltto, sotkuinen, ontto ranka.

Valkohankajäkälä[muokkaa]

E. prunastri. Päältä vaalean kellanharmaa ja alta lähes valkoinen, pehmeä. Hajuvesiin.

Raidankeuhkojäkälä[muokkaa]

Lobaria pulmonaria. Raidan komein jäkälä. Pääosakas viherlevä. Leveät harjuiset kulmikkaat liuskat, alapinta laikuittain nukkapintainen. Muodon perusteella oletettu keskiajalla soveltuvan keuhkosairauksiin.

Silomunuaisjäkälä[muokkaa]

Nephroma bellum.

Lännenmunuaisjäkälä[muokkaa]

N. laevigatum.

Jauhemunuaisjäkälä[muokkaa]

N. parile. Liuskat reunoilta jauheisia.

Nukkamunuaisjäkälä[muokkaa]

N. resupinatum. Alapinta karvainen, valkopilkkuinen.

Rihmanaava[muokkaa]

Usnea longissima. Vaatii ikivanhoja metsiä.

Harmaakilpijäkälä[muokkaa]

Dermatocarpon miniatum.

Viherkuprujäkälä[muokkaa]

Icoliciosporum chlorococeum. Saasteiden karkotettua muut riittää tilaa

Puistokehräjäkälä[muokkaa]

Lecanora conizaeoides.

Merimustuainen[muokkaa]

Verrucaria maura. Rantaviivan suuntaisesti tumma vyöhyke.

Lintukivillä mm. haavankeltajäkälä, merikultajäkälä, sini- ja seinälaakajäkälä, seinäkeltajäkälä.

Napajäkälät[muokkaa]

Japanissa herkutellaan Umbilicaria esculentalla.

Karstanapajäkälä[muokkaa]

Umbilicaria deusta. Kiiltävän musta, muutaman cm leveä, kuivana mureneva, kosteana sitkeä. Yleinen. karuilla kivillä.

Harmaanapajäkälä[muokkaa]

U. vellea.

Kuhmujäkälä[muokkaa]

Lasallia pustulata.

Pohjannapajäkälä[muokkaa]

Syömäkelpoinen suoraan kalliosta poimittuna, 90% likeniiniä. Hätäravinnoksi ja energianlähteeksi.

Torvijäkälät[muokkaa]

IMG 1567.jpg

Pikarit kotelomaljan venähtäneitä tyviosia, jotka alunperin lienevät kurottaneen sieniosakkaan itiöt kasvualustan yläpuolelle.

Punapäätorvijäkälä[muokkaa]

Cladonia coccifera. Pikarin reunoilla kirkkaanpunaisia itiölavoja.

Pikkutorvijäkälä[muokkaa]

C. fimbriata. Itiölavat tummanruskeita.

Puikkotorvijäkälä[muokkaa]

C. cornuta. Jopa 10 cm, pinta lähes haaraton, harmaa, jauheinen, harvasuomuinen.

Suomutorvijäkälä[muokkaa]

C. squamosa. Kärjestä haarovampi, suomujen peitossa.

Poronjäkälät[muokkaa]

IMG 1565.jpg

Kasvu noin 5 mm vuodessa.

Valkoporonjäkälä[muokkaa]

Cladina arbuscula.

Harmaaporonjäkälä[muokkaa]

C. rangiferina. Samaan suuntaan taipuneita haaroja.

Palleroporonjäkälä[muokkaa]

C. stellaris. Koristuksiin, pienoismalleihin

Sysiporonjäkälä[muokkaa]

C. stygia.

Lapalumijäkälä[muokkaa]

Cetraria nivalis.

Kourulumijäkälä[muokkaa]

C. cucullata.

Poronkuppijäkälä[muokkaa]

Solorina crocea.

Koivunruskokarve[muokkaa]

Melanelia olivacea. Menestyy vain lumenpinnan yläpuolella.

Keltatyvikare[muokkaa]

Parmeliopsis ambigua.

Nahkajäkälät ja pohjankorvajäkälä[muokkaa]

Tärkeimpiä typensitojalajeja. Nahkajäkäliä 24 Suomessa.

Pohjankorvajäkälä[muokkaa]

Nephroma arcticum. Korvat alapinnan kotelomaljoja. Pääasiassa P.-Suomi.

Pilkkunahkajäkälä[muokkaa]

Peltigera apthosa. Nahkamainen sekovarsi. Kotelomaljat pitkin liuskojen reunoja. Jopa 20 cm pitkä, 5 cm leveitä. Alapinta vaalean kermanvärinen, runsaasti juurtumahapsia, yläpinnalla tummia pisteitä kefalodioita, joissa sinibakteerit.

Huopanahkajäkälä[muokkaa]

P. canina.

Nuotionahkajäkälä[muokkaa]

P. spuria.

Tinajäkälät[muokkaa]

Kangasttinajäkälä. Stereocaulon paschale.

Jäkäläkartoitus[muokkaa]

Jäkälät ovat herkkiä ilman epäpuhtauksille. Ensimmäiset varsinaiset havainnot tästä tehtiin Brittien saarilla kivihiilen polton seurauksena, jossa vapautuu erityisesti rikkidioksidia, fluorideja ja otsonia. Jäkälien herkkyys ilmansaasteille johtuu erityisesti seuraavista syistä: kasvualusta, pienilmasto, ravinteet, pintakerroksen puute, pitkä ikä, eivät pysty luopumaan vahingoittuneista osistaan.

1. Tutkimusalue, puut, lajit. Puulaji on yleensä mänty.

2. Havaintoalueet tutkimusalueella, havaintoala 8 m säde, jolta satunnaisesti 5 puuta.

3. Edustavat puut, ympärysmitta 55 cm, suoria, oksattomia 3 m asti.

4. Yleinen vaurioluokitus, sormipaisukarveen kunto ja peittävyys, muut lajit runsausluokka.

5. Laske tulokset havaintoalueilta.

6. Tulkitse, laji, kunto ja runsaus --> kartta, talleta, julkaise. Yleinen vaurioluokitus: arviointi itä- ja länsipuolelta 100 - 200 cm korkeudelta.

Jäkälän kuntoluokka[muokkaa]

1. Normaali - kaikkien lajien ulkonäkö ja kasvu muuttumatonta.

2. Lievä vaurio - pensasmaiset kitukasvuisia, lehtimäiset normaaleja.

3. Selvä vaurio - pensasmaiset pieniä, lehtimäiset vaurioituneita.

4. Paha vaurio - pensasmaiset puuttuvat, lehtimäiset pahoin vaurioituneita.

5. Autio - ei jäkäliä, leväpeitettä voi esiintyä.

Kaarnajäkälien kokonaispeittävyys itä-koillis- ja länsi-lounaispuolelta 120-160 cm korkeudelta pistematriisimeneltelmällä eli kalvolla 100 pistettä ruudukossa ja lasketaan montako jäkälää leikkauspisteissä. Sormipaisukarveen kunto 120-160 cm korkeudelta itä- ja länsipuolelta.

1. Normaali - terveitä, lähes terveitä (mustia täpliä)

2. Lievä vaurio - lievästi kitukasvuisia, lieviä värimuutoksia.

3. Selvä vaurio - kitukasvuisia, keskeltä epämuodostuneita (ryppyisiä), vihertyneitä tai tummuneita tai kumpiakin.

4. Paha vaurio - pieniä, ryppyisiä, vihertyneitä tai tummia tai kumpiakin.

5. Kuollut tai puuttuu - ei jäkäliä. Muu jäkäläkasvillisuus, lkm ja kunto, runsaus 100-120 cm korkeudelta joka puolelta.

Kestäviä lajeja ovat sormipaisukarve, keltatyvikarve, seinänsuomujäkälä, vihersukkulajäkälä. Ilmansaasteita jonkin verran sietäviä lajeja ovat muun muassa harmaaröyhelö ja harmaahankakarve. Erityisen herkkiä lajeja ovat muun muassa kalpeatyvikarve, harmaaluppo, mustaluppo ja tupsunaava.