HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Haapio

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kirjat[muokkaa]

  • Suomen ruuhet, T.I. Itkonen ja Kustaa Vilkuna

- Tämän sivun tiedot on kirjoitettu osittain tämän kirjan pohjalta.

Videot[muokkaa]

koko: 103 MB, kuvatarkkuus: 720x576, tiedostomuoto: XviD
lähde: http://www.kansatieteellisetfilmit.fi/videot.htm#haaparuuhi

Rakentaminen[muokkaa]

Materiaali[muokkaa]

Kohtalainen haapa. Parhain mäkihaapa viljelysaukeiden reunassa. Hyötykasvuinen, vaaleakuorinen, mahdollisimman oksaton lähelle latvaleikkausta. Tällainen eheää ja sitkeää. Naaraspuu helpompaa veistää. Pölkyn paksuus 14-15 tuumaa ja pituus yhdeksän kyynärtä.

Välineet[muokkaa]

Kirves, telso, höyliä

Kaataminen[muokkaa]

Joskus kaadetaan niin syvältä että tyveen tulee "juurikekkaa" perän muodostamiseksi. Sopivin kaato aika on syystalvi.

Kuoriminen[muokkaa]

"Lungan aikana kuori luikee kuin hirveä nylkisi". Kuoritaan vasta juhannuksen tienoilla jolloin ruuhenteko suoritetaan.

Veistäminen[muokkaa]

Veistetään nokka eli etukekka ja perä eli peräkekka. Muodosta riippuu kevytkulkuisuus. Pohjan tulee olla hieman köyryselkäinen. Se siloitetaan kirveellä ja härkähöylällä.

Avaaminen eli onttaminen[muokkaa]

Katsotaan miltä puolen tukki avataan. Jos tukkiin otetaan puun tyveä syvältä, saadaan helposti korkea ja komea keula.

Varsinainen onttaminen aloitetaan terävällä kirveellä. Ensin keulasta ja perästä. Keskirungossa vesennys on vain 10cm tai runsaan kirveenterän levyinen, päissä taas leveämpi, koska siinä kohdin laitaa ei levitetä. Jatketaan kirveellä poikkisyyhyn lyöden niin pitkälle kuin varsi antaa myöten.

Tämän jälkeen telsolla kämmenen levyisestä aukosta aloitetaan, myöhemmin kapula väliin kunnes jäljellä tasakuorinen palko. Työn edistyessä rakoa voidaan vähän venuttaa lyömällä siihen pulkkia. Iskut lyhyitä, työ etenee hitaasti.

Kun pohja ja laidat on veistetty noin 1½-2 tuumaa vahvoiksi, koetellaan niiden paksuutta naskalilla. Sopiva paksuus on laidoista 3/4 tuumaa, pohjasta 5/4 tuumaa (Virossa 1 tuuma) ja perästä ja keulasta 3-5 tuumaa. Laidan paksuutta voi myös mitata koputellen telson nakalla sisäpintaan ja samalla sormilla kevyesti vastaten. Sormenpää tuntee mihin nakka tulee. Virossa ja Venäjällä porataan pieniä reikiä runkoon ja työnnetään niihin värjättyjä tikkuja osoittamaan sopiva paksuus.

Sisäpuoli siloitetaan kouruteräisellä kavahöylällä poikittain höyläten. Keula ja perä siloitetaan suoralla kavahöylällä.

Esivalmistelut levittämistä varten[muokkaa]

Kun viimeistely on valmis, voidaan puu laittaa ennen levittämistä yöksi veteen likoamaan. Kumpaankin päähän, siihen kohtaan, mistä laitojen leviäminen alkaa, pannaan vitsaperukset eli vaulat.

Levittäminen[muokkaa]

Haapio laitetaan kahden lovetun niskan varaan ja viereen tehdään haapion mittainen valkea noin puolen metrin päähän laidasta. Haapio tervataan sisältä ja levitys suoritetaan leppäisten poikkipuiden (nyttä, pönkkä, pulkka) avulla. Kun toinen laita saadaan sopivan leveäksi, käännetään toinen puoli tuleen päin ja pannaan lisää pönkkiä. Sitten ruuhi siirretään jäähtymään ja kuivamaan. Lyhyiden, lähellä pohjaa olevien pönkkien päälle asetellaan isoja kiviä, jotta pohja painuisi laakommaksi.

Haapioita on levitetty myös tulella hautomatta, vain vedessä liottamalla jossain lämminvetisessä poukamassa.

Kaaritus[muokkaa]

Levityksen jälkeen haapio kaaritetaan luonnonväärillä kuusikaarilla. Jalka- eli valtakaari, toinen perältä lukien on vähän muita korkeampi: sitä vastaan ruuhessa istuja ponnistaa jalkansa. Kaarien lukumäärä on 6-7 ja ne naulataan kiinni laitojen yläreunaan. Aikoinaan kun ei vielä naulojakaan ollut käytössä mm. saamelaiset käyttivät puunjuuria (kuusen tai männyn) kaarien sitomiseen.

Lisälaudoitus[muokkaa]

Kun nykyään (jo 1942) harvoin saadaan kyllin järeitä haapatukkeja, ei niistä tule tarpeeksi leveitä haapioita, josta syystä kummallekin kyljelle naulataan (tai juurilla sidotaan) vara- eli lisälaita, haapaa tai mäntyä.

Viimeistelyt[muokkaa]

Lopuksi tehdään peräpuoleen leveä istuinpenkki, joka lovetaan sopivaksi istua ja keulaan kiinnitetään nokkarauta, joka estää sitä halkeamasta ja josta haapiota vedetään. Haapion annetaan kuivua ja se tervataan 2-3 kertaa. Sitten se on valmis vesille.

Haapio en kevyt ja 3-4 kertaa kestävämpi kuin tavanomainen vene. Vesiltä tultaessa sitä on pidettävä kumossa, jottei aurinko pääse kuumentamaan sen sisäpuolta.

Mela[muokkaa]

Kaksilapainen mela veistetään kuusesta tai haavasta ja näin kevyt ja vääntyilemätön. Pää hiukan paksumpi lisäten sen melonta- ja sauvontalujuutta. Varren läpileikkaus soikea. Lähelle kummankin lavan juurta on väännetään vitsavaulot estämään veden valumista.

Katso myös[muokkaa]

Linkit[muokkaa]

- mm. kuvia Tarton hansamarkkinoilta josta löytyy vielä haapioiden tekijöitä!