Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Ahjohitsaus

Wikikko - kansan taitopankkista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yleistä[muokkaa]

Ahjohitsauksella tarkoitetaan sepäntyönä tehtyä hitsausta eli kahden tai useamman erillisen teräskappaleen liittämistä yhtenäiseksi, työstettäväksi kappaleeksi käsityönä. Varsinainen hitsaus suoritetaan siis mekaanisesti vasaran ja alasimen välissä ahjosta saadulla lämmöllä, eikä mitään muita työkaluja tai koneita tähän tarvita. Tunnettuna käytännön maailman esimerkkinä toimii vaikkapa kärrynpyörän teräsvanne, joka onkin historiamme yksi yleisimmistä ahjohitsausta vaatineista käyttöesineistä. Muitakin materiaaleja kuin terästä voidaan hitsata sepäntyönä, esimerkiksi eri titaaniseoksista kerrostettu timaskus saadaan aikaiseksi täysin samoilla työvaiheilla kuin kerrostetut kuvioteräksetkin. Toisaalta myös pulveriterästen yhdistämistä kanisterissa voidaan pitää ahjohitsauksena. Kuparin, jalometallien ja muiden seosten yhdistämisestä on usein käytännönläheisempää puhua mokume gane menetelmänä, ja ahjohitsauksesta puhuttaessa tarkoitetaan käytännön maailmassa miltei aina ainoastaan teräksiä.

  • Liitetään yleensä esimerkiksi latta- ja kankirautoja.

Aiheeseen liittyviä sivuja[muokkaa]

Raaka-aineet[muokkaa]

Mikäli vasta harjoittelet ahjohitsauksen tekemistä, aloita matala- tai korkeahiilisistä teräksistä (se on pelkkää rautaa, johon on lisätty enemmän tai vähemmän hiiltä), älä ruostumattomista tai haponkestävistä teräksistä. Käytettäessä apumetallia tulee sen olla samaa tai läheistä.

Työohje[muokkaa]

  • Ahjo tulee puhdistaa huolellisesti kuonasta ja tuhkasta.
  • Hiiliä niin runsaasti että puhallusilma ei kosketa kappaleita. Puuhiilen lisääminen sekaan saattaa vähentää teräksen hiilikatoa.
  • Yhdistettävät pinnat muotoillaan yhteen sopiviksi, jotta niiden väliin ei jää turhaa ilmarakoa sekä puhdistetaan huolellisesti.
  • Kun kuumentuminen on edennyt punahehkuun, otetaan kappaleet ahjosta pois ja harjataan liitospinnat puhtaaksi teräsharjalla.
  • Ripotellaan päälle hitsausjauhetta tai kastetaan siihen: esim. lasijauhe tai booraksi toimii hyvänä suoja-aineena. Hiilirikkaammilla teräksillä hitsattaessa suoja-aineena (juoksuttimena) esim. lasijauhe.
  • Jatketaan kuumennusta. Teräkset kuumennetaan keltahehkuun, miltei valkoiseksi muttei kuitenkaan kipinöiväksi. Kuparikappaleet valkohehkuun, tällöin suoja-aine on booraksi. Myös lämmön tasaisuus on ratkaisevan tärkeää liitoksen onnistumisen kannalta. Jos alkavat säkenöidä, lisätään hitsausjauhetta.
  • Lyödään hitsattava sauma alasimella kiinni.
  • Takominen aloitetaan sauman keskikohdalta jotta kuona pääsee pois.
  • Aluksi kevein ja nopein iskuin, sitten voimakkaimmin lyönnein jälleen keskeltä aloittaen.
  • Reunat taotaan viimeksi. Liitoksen laatu paranee kun saumaa taotaan enemmän kuin varsinainen liittäminen vaatii.