https://wikikko.info/w3/index.php?action=history&feed=atom&title=Lehdespuut 2026-05-13T06:53:59Z Tämän sivun muutoshistoria MediaWiki 1.45.3 https://wikikko.info/w3/index.php?title=Lehdespuut&diff=482&oldid=prev 2016-09-03T14:59:14Z

<p>1 versio tuotiin</p> <p><b>Uusi sivu</b></p><div>== Sanottua ==<br /> <br /> Jäi epäselväksi koivujen koko, mutta jos ne on yli 4 cm paksuudeltaan niin<br /> koivikon muuttaminen puustokaistaviljelmäksi lienee järkevintä toteuttaa<br /> lehdestämällä jäljelle jäävät koivut. Tämä tarkoittaa että puita<br /> latvotaan keskimäärin 2 metrin korkeudelta tai oksien ollessa tyvessä<br /> runsaita myös matalammalta siten että leikkuupinta on viisto pohjoiseen.<br /> Leikattavaa latvusta saa olla reilut parikin metriä. Sitten koivu saa<br /> levätä kaksi vuotta, kunnes elo-syyskuulla latvotaan uudestaan - hieman<br /> edellistä latvontaa korkeammalta. Ajan myötä oksia saa leikata<br /> &quot;lehdeskerpuiksi&quot; joka syksy. Näin puut eivät pääse kasvamaan korkeiksi,<br /> mutta runko paksunee ja puut voivat olla tiheämmillä riviväleillä kuin<br /> normaali suositus 15 m (suomessa suotuisa kaistojen suunta pohjoisesta<br /> etelään), joka on laskettu siitä että 15 m korkea puu ei pysty<br /> varjostamaan totaalisesti 15 metrin tyhjää tilaa seuraavan 15 metrisen<br /> puun välissä, vaan se soveltuu viljelyyn. Ajan myötä lehdespuut<br /> saattavat lahota sisältä ontoiksi ja tuottavat suotuisia mikroilmastoja<br /> (pien-pienilmastoja) monenlaisille uhanalaisille lajeille (joiden<br /> siirtyminen alueelle tosin jäänee epäselväksi jos ei niitä oo missään<br /> lähimaillakaan, mutta kuitenkin jotakin syntyy).<br /> <br /> Kuten varmaan jo oot efg:stä tajunnutkin, oksien leikkuu pakottaa puuta<br /> typistämään myös juuristoaan, mikä estää juurten leviämistä kasvimaalle.<br /> Koivun ollessa kyseessä mahtava hienojuuristo tuppaa tunkeutumaan<br /> kääntämättömiin kateviljelypenkkeihin, joten koivuja reunustavalla<br /> juuristoalueella tulisi viljellä mieluiten juureksia, joiden viljelyssä<br /> maata käännetään. Tämä on kuitenkin suhteessa latvuksen saksintaan, joten<br /> eikä minulla ole vielä varmaa tietoa siitä onko kääntäminen välttämätöntä<br /> pitkäaikaisen lehdestyksenkin jälkeen, voi nimittäin olla että ei ole.<br /> Joka tapauksessa koivukaistojen väliin jäävä alue voidaan ottaa<br /> kateviljelyyn, mikäli katealueella on äestetyt reunuskaistat.<br /> <br /> Lehdestyksestä saatuja kerppuja ei nyt tarvitsekaan sitten käyttää<br /> eläinten rehuksi, vaan ne voidaan lahottaa viljelysten humuspitoisuutta<br /> kohottamaan, joko koneellisesti silppuamalla tai kompostoimalla siten että<br /> pari päivää liotetut kerput ladotaan tiiviisti ristiin rastiin ja väliin<br /> voi sekoittaa hieman rikkakasvien juurakoista seulottua pinta-multaa, sekä<br /> lehtikariketta ja päälle ruohoturvepaakkuja, jotka leikataan<br /> kompostipaikan alta ja ehkä jostain toisestakin paikasta hieman<br /> lisukkeeksi. Näin pimentoon jäänyt oksasto muuttuu yhdessä vuodessa<br /> helposti lapiolla silputtavaksi säläksi, kahdessa vuodessa käsiin<br /> hajoavaksi säläksi ja kolmessa vuodessa mullaksi, joka sopii hyvin esim.<br /> ruukutukseen - ettei tarvi käyttää turvetta. Tällöin sitä sekoitetetaan<br /> hiekkaan, pieneen määrään savea ja tuhkaa - sekä mieluusti taimien tulevan<br /> kasvupaikan maaperää.<br /> <br /> Lehdespuiden alla viihtyvät sekä lehto-, että niittykasvit koska yksi<br /> täysikasvuinen koivu saattaa varjostaa yhtä paljon kuin 10 lehdeskoivua,<br /> eli valoa tulee läpi paljon. Varsinkin jos lehdestys tehdään yli 2.5<br /> metrin korkeudelta, voi koivujen alla kasvattaa varsin hyvin sen kanssa<br /> symbioosissa pärjäävää koiranheittä hillomarjoiksi. Lehdestyksen<br /> korkeutta määritettäessä ois hyvä ajatella myös koivun korkeuden<br /> vaikutusta maan pinnan pienilmastoon, sillä mitä korkeampi koivu - sen<br /> suotuisampi lämpövaikutus sillä on ympäristöönsä. 15-metristen koivujen<br /> latvuksen ulkopuolella kasvavat varsin hyvin jo pensaspavutkin, mutta<br /> latvuksen alla ne eivät kylläkään kasva.<br /> <br /> yksinäiset sembramännyt saattavat happamoittaa maata, mutta sinänsä sembra<br /> pärjää sekä happamassa että kalkkipitoisessa maassa, eli jos sen kavereina<br /> on lehtipuita - ei happamoitumisilmiötä synny. Tosin sembralla on<br /> erityisen laaja pintajuuristo, joka ylttää vähintään 1.5 -kertaisesti<br /> latvuksen yli, mutta todennäköisesti jopa kaksinkertaisen matkan - joten<br /> se täytyy ottaa huomioon kaistojen etäisyydessä, eli jos käytät sembroja<br /> kaistoina niin sembrat on hyvä reunustaa joillakin matalammilla tai<br /> matalina leikkauksella pidettävillä lehtipuilla, tai pensailla - jotka<br /> tulevat toimeen samalla juuristoalueella (esim. omenapuita). toi edellä<br /> mainittu ei koske pensassembraa, joka sopii karummille paikoille ja on<br /> siis pienempikasvuinen - siitä tosin mulla ei ole vielä käsitystä voiko<br /> sitä kasvattaa joidenkin puiden aluskasvina, jolloin saataisiin<br /> kerroksellisia kaistoja. tietenkin happamoitumista voi torjua<br /> levittämällä tuhkaat tai hyödyntää vaikkapa kasvattamalla variksenmarjaa<br /> tai alppiruusuja.<br /> <br /> - Orava Ituparta<br /> <br /> [[Luokka: Puutarha]]</div>

imported>WikikkoSysop