HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Tartuntaepidemioilta suojautuminen

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

HUOM! Tämä sivu sisältää tervyettä koskevia asioita. NOUDATA SUOMALAISTEN VIRANOMAISTEN ANTAMIA OHJEITA. Tarkasta ohjeet viranomaisten ylläpitämistä lähteistä.

Tämä artikkeli käsittelee yleisemmin epidemioiksi ja jopa pandemioiksi kehittyvien kulkutautien ja kausittaisten tautiaaltojen leviämisen ehkäisemistä periaatetasolla, ei pelkästään Covid-19 -epidemiaa. Mikäli kysymys on kansainvälisestä pandemiasta, kansallisen epidemian "hallitseminen" yksilötasolla on välttämätöntä, sillä mikäli epidemian torjunta perustuu pelkkiin yhteiskunnallisiin poikkeusjärjestelyihin, epidemian laantuessa, ja näitä poikkeusjärjestelyjä vaadittaessa purettaviksi (ymmärrettävistä syistä), yhteiskunnan yleinen epidemian leviämisalttius R kohoaa jälleen yli yhden, jolloin vaikka tauti olisikin kokonaan kukistunut maassa, uusi leviämisaalto lähtee liikkeelle ulkomailla matkustelleiden huolimattomien kansalaisten sekä huolettomien turistien mukana. Ulkomaan matkailun vapautta sinänsä (vapautta lähteä ja palata Suomeen) ei Suomen perustuslain mukaisesti voi Suomen kansalaiselta evätä, kun lähtijällä on käytännölliset valmiudet matkustaa. Tästä syystä kulkutaudin leviämisen hillitsemiseen tähtäävät käytännöt/tavat yksilötasolla ovat keskeinen asia. Vähimmäistavoitteena on, että yksi infektoitunut henkilö tartuttaisi koko sairastamisaikanaan keskimäärin vähemmän kuin yhden uuden henkilön, sillä tällöin kaikki maahan ulkomailta tulleet uudet infektioketjut tukahtuvat, eivätkä sentään ylly.

Käytännöllisesti katsoen epidemian kansallisessa hallinnassa arvioidaan yleistilanteen turvallisuutta ja asetetaan yleisiä rajoituksia, mikäli yksilötasolla toteutuvat käytännöt eivät näytä riittävän, ja vastaavasti puretaan niitä mahdollisimman nopeasti sen mukaan kuin yksilötason toimenpiteet näyttävät riittävän, sillä yleiset rajoitukset haittaavat elinkeinoelämän toimintaa. Koko yhteiskuntajärjestelmän elinvoimaisuuteen ja toimintakykyyn kun vaikuttaa suorasti se, millä tavoin maan elinkeinoelämä toimii.

Huomionarvoinen asia on, että yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannalta kulkutauti tai epidemia on hyvin tuhoisa ennen kaikkea pitkien sairauspoissaolojen sekä sairastamista mahdollisesti aiheutuvien työkyvyn pysyvien alenemien tai menettämisten vuoksi, eikä epidemian kuolleisuusprosentin tähden. Tautiin menehtymisessä kysymys on valtavasta inhimillisestä kärsimyksestä ja tragediasta, ja niitä vastaan ihmisen itseisarvon vuoksi kamppaillaan kansallisesti, mutta kansallisesti kamppaillaan yhtä lailla epidemian leviämisen estämiseksi ylipäänsä, sillä ennen kaikkea siitä seikasta riippuu koko kansakunnan selviytyminen elinvoimaisena kulkutaudin syövereistä. Näin ollen vahingollisen kulkutaudin tartuntamäärien pitäminen jatkuvassa laskutrendissä (kuntakohtaisesti) on järkevin ratkaisu, siitä syystä että tartuntamäärien nousutrendi merkitsee vaaran hallitsemattomuutta sekä ennen pitkää väistämättömistä entistä ekstensiivisemmistä ja intensiivisemmistä lisätoimenpiteistä koituvia lisäkustannuksia sekä (kuntakohtaista) lamaannusta.

CoViD-19:sta tekee erityisen vaarallisen haitan pitkän itämisajan ja alkuvaiheen vähäisten mutta hyvin moninaisten oireden lisäksi muiltakin osin tämän kulkutaudin toistaiseksi erittäin hankala diagnosoitavuus. Suomessa on kylläkin kehitteillä mm. puhallusnäytteeseen perustuva erittäin nopea analysointiteknologia, jolla voitaisiin olennaisesti helpottaa monenlaisten sairauksien tunnistamista CoViD-19 mukaanlukien. CoViD-19-infektoituneita tunnistamaan koulutetaan lisäksi koiria. Ongelmana on ylipäänsä kaikkien tunnettujen testimenetelmien huomattavasta epätarkkuudesta johtuva sellaisten oireettomien kantajien osuus väestössä, joita ei olemassaolevin menetelmin pystytä tunnistamaan, mutta kylläkin heidän tartuttavuutensa saattaa vastaavasti olla tavanomaista alhaisempi.

  • CoViD-19-infektion oireita aikuisilla on tyypillisesti kuume, yskä, kurkkukipu, hengenahdistus, lihaskivut, väsymys, nuha, pahoinvointi, ripuli sekä maku- ja hajuaistin häiriöt. Epätyypillisempiä infektion oireita ovat hiustenlähtö, korvien soiminen, silmien ja ihon arkuus/tulehtuminen, neurologiset ja neuropsykologiset oireet kuten aivosumu ja voimakas väsymys.
  • Lapsilla ja (kouluikäisillä) nuorilla tyypillisiä oireita on kuume, yskä, oksettava olo, oksentelu, pinnallinen hengitys. Noin 40% infektoituneista lapsista on todettu olevan oireettomia. Harvinaisena oireena sekä toisaalta jälkioireena on tavattu MIS-C -nimistä oireyhtymää, jossa elimistön immuunijärjestelmä on yliaktivoitunut, alkaen vaurioittaa elimistön terveitä kudoksia. Infektoituneiden lasten ja nuorten (mukaanlukien oireettomat kantajat) tartuttavuus (virusten määrä uloshengitysilmassa) on toisten tutkimusten (mm. Massachusetts General Hospital) valossa merkittävästi voimakkaampi kuin aikuisilla, toisten (HUS) mukaan taas lapsilla on testein (nenänielunäytteellä; ylähengitysteistä) poikkeuksellisen harvoin todettu CoViD-19 -infektio.

Tämä artikkeli pyrkii käsittelemään kaikenlaisia ABC-aseiksi (atomi-, biologiset- ja kemialliset-) luokiteltavia uhkia, mutta tämänhetkisessä maailmantilanteessa (vuonna 2020) käytännön tarttumapinta aiheeseen on tietenkin CoViD-19:ssä.


Sisällysluettelo

Kansallinen kamppailu epidemianaiheuttajaa vastaan[muokkaa]

Bioaseen kaltaisen tarttuvan ja ominaisuuksiensa puolesta viheliäisen (pitkä inkubaatio- eli itämisaika; lievät oireet; monta erilaista leviämisväylää, joista osa tuntemattomia; vaikeita pitkäaikaisoireita; jne.) taudinaiheuttajan aiheuttamasta epidemiasta, joka etenkin HUS:n tiheään asutulla alueella äityi pahaksi, sen talttumisesta/taltuttamisesta onnistuneesti siedettävin yhteiskunnallisin panoksin meillä Suomessa on kokemus keväältä 2020.

Kyseinen kokemus todistaa, että tällaisen rajun epidemiakriisin voittaminen täällä Suomessa on mahdollista toteutua käytännössä ainakin kyseisin toimin, (jotka eivät välttämättä/mitä ilmeisimmin edes olleet optimaalisia). Tämän kokemuspohjan ansiosta, että mitä Suomeen tulee, tartuntaepidemioissa kysymys on voitettavissa olevasta vihollisesta, saamme tähän artikkeliotsikon aiheeseen paneutua suhteellisuudentajuisesti, käytännöllisen realismin valossa, ei epätoivon vallassa.


CoViD-19- ja muu vastaavankaltainen epidemia tai vastaava uhkatekijä (kuten antibioottiresistenssit bakteerit) muodostavat vakavuudeltaan sotatilaan verrattavan uhkan. Sekä epidemiaan reagoiminen että siihen reagoimattomuus saattaa aiheuttaa kansantaloudellisen kriisin sekä halvaannuttaa tämän erittäin monimutkaisen, valtavin panoksin syntyneen yhteiskunnan toimintakykyä ja uhata valtion itsemääräämisoikeuden jatkumista vastedes, sekä suoraan (mm. valtiontalouden hoitaminen) että välillisesti (mm. maanpuolustuskyvyn heikkeneminen, mistä johtuen ulkovaltojen kohoavat motiivit sotilaalliseen invaasioon sekä poliittiseen interventioon). Tästä syystä kansalliseen epidemiaan vastataan sellaisella kansallisella strategialla, joka toisaalta on pitkällä aikajänteellä mahdollisimman kustannustehokas ja toisaalta mahdollisimman vähän kangistaa yhteiskunnallista sekä yksityisen kansalaisen toimintakykyä. Tämä on erityisesti CoViD-19:n kanssa siitä syystä hankala yhtälö, että tällaisen vakavuusluokan epidemioiden kokonaisvaltaiset vaikutukset kansakuntaan sekä torjuntakeinot ja puolestaan niiden kokonaisvaltaiset hyödyt ja haittavaikutukset yhteiskuntaan, ovat ennestään tuntemattomia ilmiöitä. Sellaisessa 'ad-hoc-ongelmanratkaisussa' pyritään joka tapauksessa ensisijaisesti löytämään yksiselitteisesti ihanteellisia ratkaisumenetelmiä, toissijaisesti vähiten haitallisia tai vähiten henkisesti kuormittavia huonojen vaihtoehtojen välisiä kompromisseja.

Tästä syystä esimerkiksi Suomen perustuslaissa määritellyn poikkeustilan käyttö on helpostikin perusteltua ja hyväksyttävää, ja toisaalta on ymmärrettävä, että kunkin kansalaisten on osattava suhtautua haastavaan tilanteeseen viisaasti. Sillä tavalla muodostuu yhteiskuntaan nk. hiljaista tietoa ("hyödylliseksi osoittautuneiden tapojen myötä muodostunut knowhow"), josta taitavuudesta on hyötyä vastaisuudessakin mahdollisissa uusissa samankaltaisissa epidemia-aalloissa ym. poikkeuksellisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Kyse on niinkin merkittävästä asiasta kuin Suomen sivistysvaltion tulevaisuus / valinnanvapaus / kansakunnan hengissä säilyminen / itsenäisen valtion olemassaolo / tervehenkisen, oikeustajuisen, oikeudenmukaisen ja johdonmukaisen lainsäädännön ja oikeudenkäytön jatkuvuus / yksityisen sekä kansallisen itsemääräämisoikeuden pysyvyys, vaikkakin vielä vuonna 2020 epidemia vaikutti väliaikaiselta ja haittaavan lähinnä kansalaisten kokoontumisvapautta.

mikäli kulkutaudin jyllääminen jatkuu rajuna ja muun muassa koronan kroonisista jälkioireista kärsivien lasten, nuorten sekä aikuisten määrä kasvaa, epidemian/pandemian pahimman vaiheen ollessa ohi, alentuneesta työkyvystä loppuelämänsä ajan kärsiviä, sosiaaliturvajärjestelmän apua pitkäaikaisesti tarvitsevia kansalaisia on kaikkien muiden sosiaaliturvaa tarvitsevien/nauttivien kansalaisten lisäksi niin paljon, että sote-palveluiden kestävyyskriisin myötävaikuttamana Suomen hyvinvointiyhteiskunta romahtaa lopullisesti, jolloin kansalaisten hengissäpysymisestä (monenlaisissa inhimillisissä elämäntilanteissaan) ei tulla pystymään enää pitämään huolta. Tällaisen hyvin vakavan uhkaskenaarion toteutumisen mahdollisuus on aivan ilmeinen. Siksi Suomen CoViD-19 -epidemia ei ole mikään leikin asia. Hybridistrateginen järkevän sisällön huolellinen suunnittelu sekä suunnitelmien laadukas toteutuminen yhteiskunnassa olisi siksi hyvin, hyvin tärkeää.


Hallitsematon epidemia - akuutti uhka[muokkaa]

Epidemia, joka kiihtyy, on tuntematon uhka, johon uhkan tuntemattomasta vakavuusasteesta johtuen on pakko suhtautua vakavasti. Esimerkkinä tällaisessa tilanteessa huolettoman suhtautumisen aiheuttamasta vahingosta on tietenkin naapurimaa Ruotsi, jossa marraskuun 2020 loppuun mennessä oli menehtynyt CoViD-19:ään seitsemän tuhatta kansalaista ja jossa terveydenhoitojärjestelmän kestävyys on ollut koetteilla paitsi koronapotilaiden, niin myös koronan sairastaneiden henkilöiden saamien pitkäaikaisoireiden tähden. Vastakkainen esimerkki suhtautumisesta uuteen epidemiaan löytyy taudin lähtömaa Kiinan Wuhanin maakunnasta, jossa erään TV-dokumentin mukaan asukkaiden asuinhuoneistojen ulko-ovia hitsattiin umpeen (lockdownin toteutumisen varmistamiseksi). Marraskuun 2020 loppupuolella CoViD-19:ään menehtyi maailmanlaajuisesti (huom: huolimatta kaikista mahdollisimman aggressiivisista epidemiantorjuntatoimista joka maassa ) 10000 - 12000 ihmistä vuorokaudessa. Tämä ei kuulosta isolta luvulta, mutta ottaen huomioon, että asiain tila on tämä huolimatta kaikista ponnisteluista, tajutaan pandemiatilanteen olevan akuutti ja jopa verrattoman vakava.


Taudin sairastaminen henkilökohtaisesti saattaa olla varteenotettava vaihtoehto, mikäli kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

  1. On mm. elintarvikkeiden sekä päivittäistavaroiden varastojen riittävyyden osalta mahdollisuus olla sivussa työhön sekä kotitalouteen liittyvistä velvollisuuksista.
  2. Oma sairastaminen ei saata joitakuita muita ihmisiä (kuten perheenjäseniä tai sukulaisia) psyykkiseen tai käytännölliseen ahdinkoon tai suoranaiseen hengenvaaraan.
  3. oma sairastaminen ei vaikuta työpaikan, jossa, tai koko alan, jolla työskentelee, kilpailukykyyn, työn tuottavuuteen tai tuottavuuteen ("tuotetun kansantuotteen määrään ja laatuun").
  4. Taudin sairastaminen hallitusti nyt tuottaa immuniteetin, jolloin tulevaisuudessa, mikäli epidemia pitkittyy, toimintakyky on parempi.
  5. Taudin sairastaminen ei aiheuta pitkittyneitä jälkioireita tai komplikaatioita (esimerkiksi omien pitkäaikaussairauksien, kuten reuma tai sokeritauti, kanssa), jotka saattaisivat johtaa esimerkiksi kroonisista kiputiloista taikka kudos- tai elinvaurioista johtuvaan pitkittyneeseen toimintakyvyttömyyteen ja työkyvyttömyyteen, neurologiseen vammaan tahi kuolemaan.
  6. Sairastaminen on turvallista ja sairaudenaikaiset oireet lieviä.
  7. infektiokykyistä kontaminaatiota tai vastaavaa haittaa ei jää pyörimään esimerkiksi kotieläimiin, karanteeniasunnon tekstiileihin, pölynimuriin taikka infektoituneen henkilön jääkaappiin tai pakastimeen tämän itse jo parannuttua taudista.
  8. Sairauden kesto (sairastamisaika) on hyvällä tarkkuudella arvioitavissa ennalta, ja henkilö pystyy olla koko kyseisen sairastamisaikansa ilman fyysistä kontaktia muihin ihmisiin (ei tarvitse ensihoitoa, pakkohoitoa, lähihoitoa, ruokapalvelua eikä hänellä ole riskiä esimerkiksi panikkikohtauksiin tai mökkihöperöitymiseen pitempiä aikoja eristäytyneenä muista olemisensa aikana).
  9. Sairauden hoitamiseen liittyvät mahdollisesti realisoituvat toimet ja toimenpiteet julkisen tai yksityisen terveydenhuollon puolella eivät tuota kyseiseen yksikköön huomattavaa taloudellista tai henkilöstöresurssien kuormittumista (mm. työmäärän, työn mielekkyyden eikä työhyvinvoinnin suhteen).
  10. Sairauden tarkoituksellinen sairastaminen on vähintään sen verran ryhdikäs valinta, ettei omasta kyseiseen ratkaisuun päätymisestä seuraa itselle tai esimerkiksi muulle perheelle, suvulle, jälkipolville, tai vaikkapa naapureille tai tuttaville, maineen/kunnioituksen katoa.
    • Perusteita sairastaa tarkoituksellisesti epidemiatauti voisivat olla esimerkiksi vasta-aineita taudinaiheuttajalle sisältävän luovutusveren tarve taikka matkustustarve sellaiselle epidemia-alueelle, jossa taudin sairastelu olisi turvatonta tai muuten saattaisi aiheuttaa ongelmallisen tilanteen.
    • Esimerkiksi menneinä vuosisatoina muutaman vuoden sykleissä jyllänneen isorokon torjumiseen käytettiin pitkän aikaa nk. variolaatio-menetelmää (1714 - 1900-luvulle). Siinä taudinaiheuttajaa tartutettiin paikalliseksi ihoinfektioksi, jolloin varsinaista isorokkoa huomattavasti lievempien oireiden myötä tuli immuniteetti kyseiselle epidemianaiheuttajalle. Isorokko niin sanotusti voitettiin 1970-luvulla (se saatiin katoamaan maailmasta), eikä sille enää nykyisin ole ylläpidetty immuniteettia, mistä syystä on ennakoitu, että isorokkoa saatettaisiin vielä jossain vaiheessa käyttää biologisena aseena. Isorokkovirusnäytteitä säilytetään mm. uusien isorokkorokotteiden kehittämiseksi (viruksen mahdollisia uusia muunnoksia vastaan sekä olemassaolevien isorokkorokotteiden edelleen kohtalaisen hankalien sivuvaikutusten pienentämiseksi), joista viimeisin hyväksyttiin syyskuussa 2019 (U.S. Food and Drug Administration).
    • Lapsiin on toisinaan tarkoituksellisesti tartutettu joitakin myöhemmällä iällä vaarallisia tauteja ("pox-parties", "flu-parties" yms. "tartuntaleirit"), jotta nämä lieväoireisen taudin sairastettuaan saisivat immuniteetin sille. Esimerkiksi sikainfluenssan kohdalla (vuonna 2019) Kanadassa järjestettiin tällaisia "lastenleirejä".
    • Osan taudeista, kuten (erittäin helposti tarttuva) norovirus, sairastelusta taas ei ole immunologisesti juuri mitään hyötyä.


  • Merkittävä sellaisten kansalaisten määrä, joilla ilmenee kroonisesti epidemiaan sairastumiseen liittyviä jälkioireita, aiheuttaa terveydenhoitojärjestelmän lisäkuormittumista pitkäaikaisesti (mihin ongelmaan esimerkiksi Ruotsissa on havahduttu vuonna 2020).
  • Suomalaiseen Joni Savolaisen perustamaan CoViD-19:n jälkioireiden vertaistukiryhmään kuului syyskuun 2020 loppuun mennessä noin 32% Suomessa koronapositiivisiksi todettujen kokonaismäärästä. Pitkittyneet jälkioireet CoViD-19:ssa ovat siis tämän viitetiedon valossa erittäin yleisiä.


Taudinaiheuttajan eristäminen on epidemian estotoimenpiteistä kaikkein välittömin, ja tämä menettely toimii taudinaiheuttajasta riippumatta. Tavoitteena on estää epidemian leviäminen kartoittaen jokainen infektoitunut mahdollisimman nopeasti ja eristää heidät muusta yhteisöstä esimerkiksi toimittamalla sairastuneet jollekin saarelle tervehtymään, taikka eristää jokin yhteisö, kuten perhe, jossa epidemia leviää, alueellisesti muista. Jonkin maantieteellisen alueen kuten Suomen kansalaisilla ei ole immuniteettia kaikille mahdollisille täällä leviämiskelpoisille vaarallisille taudeille. Kun lähtee ulkomaille matkustamaan, matkalle aikovaa suositellaan ottamaan hyvissäajoin yhteyttä paikalliseen rokotusneuvontaan mahdollisten vanhojen rokotusten tehostamiseksi sekä uusien tarpeellisten rokotusten ottamiseksi. Kysymys on lähtökohtaisesti matkailijan omasta terveydestä, mutta myös yhteisvastuullisesta tarpeesta ennaltaehkäistä matkailijan palaaminen esimerkiksi trooppisten sairauksien kantajana ja eteenpäin tartuttajana.

Passiivinen laumasuoja (immuniteetti, mutta ei muutoksia käyttäytymisessä) saavutetaan herkästi tarttuvan taudinaiheuttajan, kuten tuhkarokon, tapauksessa vasta 95% immuniteettitasolla. Nopeasti muuntuviin virustyyppeihin, kuten kausi-influenssat sekä vuoden 2020 aikana vakavaksi pandemiaksi äitynyt CoViD-19 -virus, laumasuojan muodostuminen sairastamalla tautia sekä konventionaalisin rokottein on mahdotonta, sillä viruksen mutatoituminen johtaa alati uusien sellaisten mutaatioiden leviämiseen, joita ihmisten olemassaoleva immuniteetti ei tunnista. Uraauurtaviin rokotustekniikoihin turvaaminen akuutissa tarpeessa on puolestaan täysin mieletön strategia niiden käyttöön mahdollisesti sisältyvien haittavaikutusten luonteen, vakavuustason ja mittakaavan ollessa tyystin tuntemattomia.

Johdonmukaisia yhteiskunnallisia väliaikaisia sekä/taikka pitempiaikaisia elämäntapamuutoksia tekemällä kokonaisvaltainen aktiivinen laumasuoja hengenvaarallisten sekä samalla myös vaarattomampia ihmisestä toiseen yhtäläisin tavoin leviäviä taudinaiheuttajia vastaan on saavutettu (väliaikaisesti taikka pitempiaikaisemmin) silloin, kun olemassaolevista taudinaiheuttajista herkimmin tarttuvan leviämiskerroin R pysyy alle yhdessä (infektoitunut henkilö tartuttaa kaikkiaan keskimäärin alle yhden uuden henkilön). Aktiivisesta laumasuojasta on lisäetua mm. sairauspoissaolojen vähentyessä yleisemmin sekä yleisten riskiryhmien kuten kroonisia sairauksia sairastavien henkilöiden sekä iäkkäiden ihmisten vähäisemmässä sairastuvuudessa heille hengenvaarallisiin infektioihin.

Tällaisen aktiivisen laumasuojan pysyminen yllä ei välttämättä tuota kansalaiselle kovinkaan paljoa lisävaivaa loppujen lopuksi, kysymys on oikeiden suojaustoimenpiteiden kartoittamisista ja sitten niiden soveltamisesta käytäntöön jouhevasti. Mm. CoViD-19 pademian osalta Suomen ns. hybridistrategiassa on nimenomaan kyseinen intentio.

Aktiivisen laumasuojan huolellinen toteutuminen yhteiskunnassa on tärkeää myös silloin/vielä silloinkin, kun todettuja tapauksia on enää hyvin vähän, siitä syystä, että osa kansalaisista saattaa sairastaa epidemisen taudin (kuten CoViD-19:n) täysin oireettomana, jolloin käytännössä on niin, että he eivät missään vaiheessa päädy menemään tartuntatesteihin, vaan koko sairastamishaksonsa ajan levittävät sitä (enemmän tai vähemmän intensiivisesti) oireettomana ympärilleen.

  • esimerkiksi COViD-19:n kokonaan oireettomana sairastavien osuus olisi erään yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan niinkin korkea kuin 40-45% väestöstä. Tällöin koronaa sairastaa todellisuudessa noin kaksi kertaa oletettua isompi määrä ihmisiä ja heistä nimenomaan nämä sen kokonaan oireettomana sairastavat ovat periaatteessa se pitkäaikaisimpia levittäjiä.
  • taudin tosiasiallinen esiintyvyysluku (todettujen tapausten määrä viimeisen kahden viikon aikana) on maailmaanlaajuisesti noin kaksinkertainen suhteessa viralliseen esiintyvyyslukuun.
  • aktiivisen laumasuojan harjoittaminen on periaatteessa yli kaksinverroin hyödyllisempää kuin mitä tartuntamäärien indikaattoriluvuista päätellen ajattelisi: todellisuudessa epidemiatilanteet ovat lähes kaksi kertaa synkemmät kuin indikaattoriluvut näyttävät, mutta nämä kokonaan oireettomat tartuttajat tartuttavat sitä koko tautinsa keston ajan, jolloin he aiheuttavat infektio-oireisia vakavemman leviämisuhan epidemialle. Eli tosiasiallinen epidemia lähes varmasti on yli kaksi kertaa vakavempi kuin mitä tartuntamäärien indikaattoriluvuista päätellen ajattelisi.

Terveenä pysymisen tärkeys poikkeustilanteen aikana[muokkaa]

Esimerkiksi CoViD-19 epidemia muodostaa ehkä kaikkein akuuteimmalla tavalla uhan Suomen yhteiskunnalle sitä kautta että yhteiskunnan jo ennestään (pitkäaikaisessa ja syvenevässä) kestävyyskriisissä painiva sote-järjestelmä (julkinen terveydenhuoltojärjestelmä) ylikuormittuu epidemiaan liittyvistä tekijöistä, kuten uusista sairaalahoitoa vaativista tautipotilaista (sekä taudin pitkäaikaisoireista kärsivistä potilaista). Epidemia priorisoi julkisen puolen hoitohenkilökuntaa hoitamaan näitä epidemiapotilaita muun ei-niin-kiireellisen hoidon kriisiytyessä siitä johtuen (=potilasjonot pitenevät entisestään). Siksi nimenomaan poikkeusolosuhteiden aikana olisi pyrittävä mahdollisimman terveellisiin elintapoihin, jotta esiintyisi mahdollisimman vähän muuta tarvetta sairaalakäynneille niin julkisella kuin toisaalta yksityiselläkin puolella. Miksi?


Poikkeukseliset olosuhteet kuten varsinkin kulkutaudit (epidemiat) lisäävät sairaalahoitoa tarvitsevien määrää (potilaskuormaa julkisella puolella), mikä lisää julkisen terveydenhuollon puolella hoitohenkilökunnan työmäärää merkittävästi, esimerkiksi yksi tehohoitoa vaativa epidemiapotilas vie erään laskelman mukaan noin kahdenkymmenen kirurgisen leikkausoperaation verran henkilöstöresursseja per vuorokausi ja kuluja siitä kertyy noin 2500 euroa per veuorokausi (ks. linkkivinkit), jotka sosiaaliturvajärjestelmämme nykyisin maksaa.


Lyhyellä aikajänteellä tarkasteltuna riskinä on työn kuormittavuudesta sekä työaikojen pitenemisistä yms. aiheutuva ylikuormittuminen ja siitä johtuva hoitohenkilökunnan uupuminen, ensin julkisen terveydenhuollon puolella. Tällainen lievänä ilmiönä realisoituessaan aiheuttaa pitemmällä aikajänteellä hoitohenkilökunnan hakeutumista yksityiselle puolelle, mikä siis voimistaa julkisen terveydenhuollon sote-kriisiä. Tällä tavoin epidemia saattaa ketjureaktiona laukaista/eskaloida jopa sukupolvien kestoisen kriisitilanteen yhteiskunnan julkisessa sosiaali- ja terveysjärjestelmässä, eikä sairaalatasoista hoitoa ennen pitkää enää pystytä järjestämään kaikille sellaista tarvitseville kohtuullisin kustannuksin.


Eräs hyötytekijä ja toisaalta myöskin peruste poikkeustilalainsäädännön käyttöönottamiselle on sote-järjestelmän kriisin eskaloitumisen / sote-järjestelmän romahtamisen torjuminen, sillä poikkeuslaki mahdollistaa yksityisellä puolella työskentelevien henkilöiden kutsumisen julkiselle puolelle töihin, hoitojonoja purkamaan. Poikkeustilalain ottaminen käyttöön on ollut myöskin jo ennen CoViD-19 -epidemiaa olemassa olleen sote-kriisin hoitamisen keinovalikoimissa, sillä on todennäköistä, että henkilöstöresurssien julkisella puolella ylikuormittuessa (henkilöstön palaessa yksi kerrallaan loppuun ja velvollisuuksien kasautuessa jäljelläolevien työntekijöiden hartioille) julkisen terveydenhoitojärjestelmän romahtaminen realisoituisi ketjureaktiona muutamassa viikossa koko maahan. Romahtamaan päässyttä julkista terveydenhuoltojärjestelmän palauttaminen toimintaan on todennäköisesti hyvin hidas prosessi (työkykyisen henkilöstön puuttuessa) ja sen aikaa hoidon saamisen hinta ja viive tasapainottuu kysynnän ja tarjonnan mukaan ja on erittäin korkea.


Tartuntaepidemiat ja elintavat[muokkaa]

Lähtökohtaisesti ajankäytön tottumukset vaikuttavat aivan keskeisellä tavalla niin siihen, miten terveenä pysyy, kuin toisaalta siihen, miten todennäköisesti sattuu saamaan infektion. Sitä, millaisissa ympyröissä ihmiset käyttävät aikaansa, ohjaa aika pitkälti asuinalueella vallitseva paikallinen kulttuuri:

  1. suurkaupungeissa, joissa yhteiskunnalliset fasiliteetit on optimoitu isojen ja tiiviiden, nopealiikkeisten ihmismassojen käyttöön (mm. julkinen liikenne, ydinkeskustan kaavoitus, liiketilat), ihmiset ovat sisäistäneet tällaisen (mm. Dannyn kappaleessa Kuusamo parodioidun) urbaanin elämäntavan sosiaalisine kuvioineen.
  1. puolestaan haja-asutusalueilla asuvilla on omanlaisensa virikkeet vaikuttamassa heidän ajankäyttötottumuksiinsa.


  • omien ajankäyttötottumustensa (kiinnostuksenkohteidensa) muuttaminen epideemisten tartuntaketjujen välttelemiseksi mielekkäällä tavalla (pidemmällä tähtäimellä) erilaisiksi on toisaalta haastavaa, vaan toisaalta sivuvaikutuksena on aivojen välittäjäaineiden (serotoniini, dopamiini, testosteroni, estrogeeni sekä luonnollisesti myös endorfiini) tasapainotilan muuttuminen (onnistumisenkokemusten myötä), mikä ilmenee ulospäin luonteen uudistumisena. Uusien elintapojen omaksumisessa on hyvä huomioida tämä yritysmaailmassa (mm. ulosanniltaan mahdollisimman tuloksellisten projektiryhmien organisoimiseen liittyvä) tuttu psykologinen ilmiö. Yleensä kysymys on positiivisesta muutoksesta (oman toimintakyvyn ja ympäristönhallinnan paraneminen) ja toisaalta kohtuullisesta henkisestä kynnyksestä.

Kansallisten infektiotilastojen epäfunktionaalisuudesta[muokkaa]

Pandeemisen infektion tarttumisherkkyyden kuvaamiseksi Suomessa on ollut käytössä leviämiskerroin R, mutta tilanteessa, että samanaikaisesti tapahtuu runsaasti kansainvälistä henkilöliikennettä, ja ulkomailta Suomeen saapuvien ihmisten keskuudessa kyseisten infektioiden esiintyvyys eroaa merkittävästi varsinaisesta kansallisesta esiintyvyydestä, niin kyseinen kerroin ei indikoi epidemianaiheuttajan tarttuvuutta kotimaassa, vaan vain hypoteettisesti keskimääräistä Suomen sekä liikennöintimaiden väliarvoa infektioiden esiintyvyydessä. Käytännönläheisemmästä kertoimesta, joka indikoisi esimerkiksi sitä, että miten onnistuneesti suojaustoimenpiteet toteutuvat kansallisesti, käytetään tässä yhteydessä symbolia K (jolla kirjaimella kertoimia usein merkitään). Tällöin sillä kuvattaisiin siis asiaa, johon yksittäinen kansalainen pystyy toiminnallisesti vaikuttamaan, eli sitä, että moneenko uuteen henkilöön yksittäisestä infektoituneesta henkilöstä kyseinen infektio leviää eteenpäin Suomen valtion alueen sisällä (kansan keskuudessa), eli mikä on tartuntaketjun yksittäisen infektiohaaran keskimääräinen laajuus (montako uutta taudinkantajaa tulee).

Tämän käytännöllisen kertoimen K suuruuden selvittäminen onnistuu ainakin kahdella erilaisella menetelmällä, joista aluksi tällainen melko yksinkertainen laskukaava, joka on mielekäs sellaisessa erikoistilanteessa, että:

  1. Uusien infektoituneiden päiväkohtainen lukumäärä pysyy useamman päivän ajan sellaisella kansallisella tasolla, että uusien infektoituneiden henkilöiden päiväkohtainen kokonaismäärä Suomen alueella on jokseenkin vakio,
  2. Lisäksi vallitsee tilanne, jossa merkittävä ja suunnilleen samana pysyvä prosenttiosuus päiväkohtaisista uusista infektioista todetaan ulkomailta Suomeen tulleilta henkilöiltä (uusien kansallisesti leviämään lähtevien tartuntaketjujen ensimmäisiä henkilöitä).
  3. Tällaisessa tilanteessa voidaan perustellusti tehdä oletus, että Suomen alueella tartuntaketju leviää ympäristöolosuhteista (Kuten yhteiskunnassa vallitsevat suojautumistavat) johtuen vakiokertoimella K eteenpäin (tarttuvuus pysyy joka infektiohaarakohdassa samansuuruisena).
  4. Ehtojen 1, 2 ja 3 mukaisessa tilanteessa voidaan laskea, että mikä osuus päiväkohtaisista uusista tartunnoista on uusien tartuntaketjujen ensimmäisillä infektoituneilla henkilöillä ja mikä osuus on Suomen alueella jo leviävien tartuntaketjujen infektiohaaroja.
    • Tällöin se, että infektioiden kokonaismäärä ei muutu, vaikka uusia infektioketjuja lähtee liikkeelle (ulkomailla infektoituneita henkilöitä saapuu maahan), osoittaa, että olemassaolevat infektioketjut eivät ylly, vaan päinvastoin hiipuvat aikaa myöten (kerroin K < 1).
    • Tällöin voidaan laskea olemassaolevalle tartuntaketjulle tartuntaketjukohtainen kokonais-leviämiskertoimen (tasaisena pysyvä) odotusarvo, mikä on käytännössä ulkomailta tulleiden infektoituneiden henkilöiden lukumäärä suhteessa kotimaassa infektoituneiden henkilöiden lukumäärään (eli niiden osuuksien kaikista uusista infektoituneista henkilöistä välinen osamäärä). Toisin sanoen tällöin lasketaan, että paljonko uusien tartuntaketjujen ensimmäisiä infektioita todetaan suhteessa (samankaltaisesti käyttäytyvien) olemassaolevien tartuntaketjujen kautta tulleiden uusien infektioiden määrään.
    • Tällä laskentatavalla saatavan arvion tarkkus perustuu olettamukseen, että infektion esiintyvyys pysyy lähitulevaisuudessa samana, jolloin myöskin niiden taudinkantajien osuus, joissa infektio-oireita ei (vielä) ole ilmennyt eivätkä he sen vuoksi ole oma-aloitteisesti tulleet testattavaksi, pysyy samana, kuten myös niiden pistokoemaisesti testattavien osuus, jotka ovat taudinkantajia, mutta joita ei voida tunnistaa käytettävän testimenetelmän avulla, ja lisäksi oletukseen, että näiden molempien oireettomien kantajien alaryhmän osuus suhteessa todettaviin infektioihin on yhtäläinen. Nämä selostetut oletukset ovat relevantteja, kun suunnilleen kaikki maahan saapuvat ja positiivisen tuloksen antavat taudinkantajat löydetään (esimerkiksi hajukoirien avulla) tai niiden päivittäinen kokonaismäärä laskennallisesti arvioidaan, ja kun suunnilleen kaikki yhteiskunnan infektio-oireita havainneet ihmiset hakeutuvat asianmukaisesti testattavaksi.
      • Oletettavaa on, että juurikaan kukaan testattavana käyneistä henkilöistä, jotka tullaan taudinkantajiksi toteamaan, ei näytteenoton jälkeisenä aikana enää infektoi muita, jolloin asia on käytännöllisesti katsoen niin, että päivittäisten testitulosten määrä ei koskaan indikoi suoraan taudinkantajien lukumäärää (sillä testeistä palaamisensa jälkeen sekä infektoituneiksi toteamisen jälkeen nämä henkilöt pysyttelevät karanteenimaisissa olosuhteissa kunnes paranevat).
  5. Uusi tartuntaketju tartuttaa kaiken kaikkiaan K+K^2+k^3+K^4+...+K^10=[vanhoista tartuntaketjuista peräisin olevat infektiot kotimaassa]/[infektiot ulkomailta saapuneilla henkilöillä].
    1. Esimerkiksi mikäli 100% uusista infektioista on ilmennyt ulkomailta saapuneilla, K=0 (tartuntaketju ei leviä lainkaan eteenpäin)
    2. Esimerkiksi mikäli 75% uusista infektioista on ilmennyt ulkomailta saapuneilla, K=0,251
      • 0,251+0,251^2+0,251^3+0,251^4+...+0,251^10=3/1
    3. Esimerkiksi mikäli 50% uusista infektioista on ilmennyt ulkomailta saapuvilla, K=0,505
    4. Esimerkiksi mikäli 25% uusista infektioista on ilmennyt ulkomailta saapuvilla, K=0,76
    5. Esimerkiksi mikäli 15% uusista infektioista on ilmennyt ulkomailta saapuvilla, K=0,9
      • Mitä vähäisempi osuus uusista infektioista ulkomailta palaavilla on ilmennyt, sitä epätarkemmin tämä kerroin K voidaan sen tiedon perusteella selvittää, sillä tällöin K:n suuruus lähentelee yhtä ("vanhat tartuntaketjut hiipuvat hyvin hitaasti"), jolloin "kymmenes kotimainen infektiohaara" eli K^10 on niin iso lukema, että sillä on merkittävä rooli yhtälössä. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä realistinen oletus, sillä se, että ehtojen 1, 2 ja 3 mukainen tilanne pysyisi yllä yhteensä kymmenen infektiohaaran vaatiman itämisajan, on melko epätodennäköistä.
      • Puolestaan 25%:a merkittävemmissä ulkomailta peräisin olevien infektioiden suhteessa kotimaisiin infektioihin, kymmenennen infektiohaaran vaikutus tartuntaketjun lopulliseen leviämiskertoimeen on viisi prosenttia tai merkittävästi sitä pienempi, jolla on niin vähäinen vaikutus kertoimeen K, että ehtojen 1, 2 ja 3 toteutumisen 10 infektiohaaran itämisajan verran epätodennäköisyys kompensoitunee sen myötä, eikä näin ollen haitanne, vaikka yhtälössä olisi huomioitu mielivaltainen määrä infektiohaaroja, mutta taudinaiheuttajasta riippuen, ei sellainen välttämättä tarpeellista ole.
      • Periaatteessa uusia infektiohaaroja kannattaisi edellä olevassa yhtälössä ottaa huomioon ainoastaan niin monta kuin on menneisyys huomioiden odotettavissa, että tämän yhtälön avulla ratkaistava kerroin K on pysynyt ja pysyy muuttumattomana.
  6. Jotta voitaisiin laskea todellisuutta entistä tarkemmin vastaava arvo kertoimelle K, täytyisi tietää, montako infektoitunutta henkilö Suomeen on kaiken kaikkiaan saapunut ja mikä on ulkomailta saapuneiden infektoituneiden henkilöiden kokonaismäärä (epidemian alusta lähtien), jolloin tiedettäisiin laskea mahdollisten muidenkin tasaisten aikavälien osalta kerroin K.
  7. mikäli kerrointa K haluttaisiin yrittää ratkaista sellaiselta aikaväliltä, jossa infektoituneiden kokonaismäärä on ollut merkittävässä muutostrendissä, täytyisi ottaa huomioon tämä trendi jollain lisäkertoimella, joka vaihtelee kussakin infektiohaarassa, eli tällöin täytyisi infektiohaaroja laskelmoida epidemianaiheuttajan keskimääräisten itämisaikojen mukaisesti taaksepäin.

Kaiken kaikkiaan, huolimatta siitä, että kerrointa K ei saatavilla olevien lähtötietojen valossa voitaisi (muuttuvissa olosuhteissa) kovin täsmällisesti ratkaista tällä yhtälöllä, niin tästä huomataan kuitenkin se perusseikka, että ulkomailta peräisin olevien uusien infektioiden suhde kotimaassa ilmenevien tartuntaketjujen aiheuttamiin infektioihin vaikuttaa erittäin radikaalilla tavalla kertoimeen K eli yksittäisen kansalaisen mahdollisuuksiin estää infektioiden eteenpäin leviäminen. Esimerkiksi mikäli ulkomailta peräisin olevien infektioiden osuus kaikista infektioista on 50% ja epidemian leviäminen pysyy kertoimessa 1,0, tämä merkitsee, että yksi suomalainen tartuttaa keskimäärin 0,5 uutta henkilöä.

Vaikka kansallinen epidemiatilanne olisi jatkuvassa muutostrendissä, niin kun ulkomailta tulevaa matkustajavirtaa maahan ilmenee merkittävissä määrin, niin kerroin K voidaan laskea jättämällä huomiotta se osa päivittäisistä uusista infektioista, joka on peräisin ulkomailta, jolloin tällä pelkkien kansallisten infektoitumisten päivittäisellä määrällä voidaan aktiivisten infektioiden lukumäärän perusteella laskea arvio aktiivisten tartuntaketjujen kokonaismäärästä, ja näin edelleen retkaista kerroin K. Jolla tiedolla voidaan arvioida yhteiskunnassa toteutuvissa suojaustoimenpiteissä onnistumista. Ulkomailla infektoituneet maahantulijat eivät tästä johtuen sovellu laskettavaksi yhteen kansallisten infektioiden määrän kanssa, sillä silloin "yhteiskunnassa todettujen infektioiden päivittäinen kokonaismäärä" on pelkkä "Suomen sekä niiden maiden, joista Suomeen tulee henkilöliikennettä, infektiokertoimien R välillä satunnaisesti vaihteleva arvoa (josta ei voi tehdä sen kummempia johtopäätöksiä kuin että kyseinen määrä uusia henkilöitä pysytellee karanteenimaisissa olosuhteissa kunnes tulee terveeksi).

Edellä jokseenkin atomitasolla tarpoen osoitetusta syystä johtuen esimerkiksi pandemian kuten CoViD-19:n suhteen eri maiden kansallisten infektioiden päivittäiset (tai viikottaiset tms pidemmän aikavälin) lukemat eivät siis sen suhteen ole kuin ylimalkaisesti keskenään vertailukelpoisia, että miten hyvin missäkin maassa epidemian leviämistä ehkäisevissä aktiivisissa toimissa onnistutaan. Johtuen siitä, että kyseisiin lukemiin on laskettu yhteen toisistaan itsenäisiä arvoja (vastaavasti kuin että esimerkiksi urheiluottelun tuloksissa ilmoitettaisiin pelkkä pelin aikana tehtyjen maalien kokonaismäärä). Kyseiset lukemat eivät kuvaa kansallista tartuttavuuskerrointa K, sillä kyseisiin mainittuihin kansallisiin lukemiin on sisällytetty myös niihin muista maista tulleet uusien tartuntaketjujen alut, joihin aktiivisilla kansallisilla toimenpiteillä epidemian leviämisen ehkäisemiseksi, aktiivisella laumasuojalla, ei voida vaikuttaa.


Mikäli aktiivista laumasuojaa toteutetaan sekä sairaanhoitojärjestelmä on toiminnassa yhteiskunnassa, tällöin kansalliset kuolleisuustilastot eivät kuvaa potentiaalista uhkaa (eli taudinaiheuttajan tappavuutta tai epidemian vakavuutta kyseisen yhteiskunnan kannalta) taikka taudin vakavuutta suhteessa muihin tauteihin ja vaivoihin, vaan periaatteessa ainoastaan sitä, että miten voimakas kuolleisuutta estävä vaikutus kaikilla kyseisen taudinaiheuttajan leviämisen estämiseen liittyvien kansallisten toimien toteumalla sekä kyseisessä yhteiskunnassa käytettävillä sairastuneiden hoitomenetelmillä on ollut johonkin sitä taudinaiheuttajaa koskevaan vertailukohtaan nähden.


Mikäli parantuneiden määrät ilmoitetaan laskennallisesti se mukaan, että missä ajassa tauti keskimäärin ehtii parantua, ja sen verran taaksepäin kansallisia infektiotilastoja tarkastellen (ei esimerkiksi jonkin lääkehoidon asiosta nopeammin tapahtuneiden paranemisia huomioonottaen, parantuneiden määrät ovat ainoastaan tilastojen ajantasaistamiseksi käytettävä lukema ilman mitään muuta informaatioarvoa (parantuneiden tai aktiivisten tautitapausten määrät eivät periaatteessa vaikuta yhteiskuntaan mitenkään, sillä infektoituneiksi diagnosoidut potilaat on komennettu karanteeniin, jolloin ne eivät periaatteessa enää tartuta muita ihmisiä.


Päivittäiset infektoituneiden määrät eivät periaatteessa ilmennä todellista epidemiatilannetta, sillä ne kuvaavat ainoastaan sitä määrää infektoituneiden henkilöiden koko joukosta, joka on onnistuttu identifioimaan ja karanteenin asettamaan, kun taas tosiasialliset epidemiaa eteenpäin muihin ihmisiin levittävät henkilöt ovat täsmälleen juurikin se osa kaikista infektoituneista, jota ei ole pystytty identifioimaan.

  • päivittäiset tartuntamäärät kylläkin antavat viitteitä siihen suuntaan, että millaisesta suuruusluokasta on kyse tuossa identifioimattomassa joukossa.
  • Koska infektoitunut tartuttaja on alkuvaiheessaan oireeton ja immuniteetti tautia vastaan on parhaimmillaankin vain väliaikainen ja tauti leviää helposti totunnaisessa elämäntavassa, merkitsee se, että aktiivisesta laumasuojasta ei ole mahdollista tyystin luopua periaatteessa ikinä:
    • Esimerkiksi vastaavalla herkkyydellä ja tavalla ilmateitse leviävään tuhkarokkoon muodostuu passiivinen laumasuoja vasta 96-99% rokotuskattavuudella. Näin siis myös CoViD-19:n kohdalla on asia.
      • Käytännöllisesti katsoen ainoa mahdollinen keino koronan taltuttamiseksi on aktiivisen laumasuojan keskeytyksetön jatkaminen hamaan tulevaisuuteen.
        • Alkuvaiheessa intensiivisesti/aggressiivisin panostuksin, kunnes epidemia saadaan painettua nollaan uuteen infektioon vuorokautta kohden, sitten altiivisen laumasuojan keventäminen hieman, mutta vain sen verran, että uusia yksittäisiä infektoitioita tapahtuu vain satunnaisina päivinä, ei systemaattisesti eli joka päivä.
        • mikäli uusien infektoitumisten vuorokausimäärät systematisoituvat, aktiivista laumasuojaa joudutaan välittömästi kiristämään.
        • lisämetelmin, kuten vasta-aineita sisältävien elintarvikkeiden (mm. kananmunat ja maitotuotteet taikka esimerkiksi vastustuskykyä parantavat mausteaineet ja lisäravinteet) sekä rokotteiden "harrastamisilla" voidaan periaatteessa kompensoida jompaa kumpaa tai molempia (välttämättömän) aktiivisen laumasuojan minimitasoa, mutta niiden hyödyntäminen 'hamaan tulevaisuuteen' ulottuen on vaihtoehto BEE.
        • Väistämätön vaihtoehto AA on mahdollisimman vaivattomien mutta yhteisvaikutuksiltaan tarpeeksi efektiivisten aktiivisen laumasuojan keinojen/instrumenttien optimaalinen soveltaminen käytäntöön yhteiskunnassa.

        • Ero siihen onko osalla kansalaisista voimassaoleva rokotus tai käyttääkö osa kansalaisista foliopäähinettä tai muuta vastaavaa, vai ei, ei välttämättä vaikuta tarvittavaan lievemmän aktiivisen laumasuojan tasoon juuri lainkaan, sillä (nimittäin) ero onnistuvan ja epäonnistuvan aktiivisen laumasuojan tasoissa (eli siis vedenjakajana toimiva raja, että "pöllyääkö vai eikö pöllyä tauti taudinkantajasta eteenpäin toisiin henkilöihin") välttämättä ei lainkaan riipu siitä mikä osa kansasta on immuuni:
          • jos tauti "pöllyää", niin hyvin helposti tällöin se pöllyää sen verran paljon, että vaikka joka toinen kontaminoitunut henkilö ei infektoituisikaan, niin silti keskimäärin yli yksi uusi henkilö infektoituu, jolloin "piru on irti"
          • jos taas aktiivisen laumasuojan taso on riittävä oleellisesti estämään tämän "pöllyämisen", silloin on täysin merkityksetön sivuseikka, että montako prosenttia kansasta on rokotettu tai moniko käyttää foliopäähinettä.
          • kyse siinä ratkaisevassa seikassa, että onko R0 yli vai alle yhden, on siis oikeastaan vain sellaisesta, että levittääkö infektoitunut kansalainen infektionsa yh-teen terveeseen kanssaihmiseen, vai ei (1 / 0 ; binäärinen asteikko, joissa hyvin iso joukko infektoituneista voittaa kulkutaudin; aiheuttaa puhtaat nolla uutta infektoitunutta). Näin ollen päädytäänkin tarkastelemaan sellaista, että miten kattavasti (systemaattisesti, yhdenmukaisesti) tämä aktiivinen laumasuoja realisoituu yhteiskunnassa (jos liian moni kansalainen systemaattisesti epäonnistuu aktiivisen laumasuojan ylläpitämisessään, taudin hasardinen leviäminen jatkuu heidän toimestaan; jos taas (teoreettinen skenaario) absoluuttisesti kaikki noudattaisivat tarvittavaa minimitasoa, niin aggressiiviswksikin äitynyt epidemia kuolettuisi hyvin nopeasti ("yht'äkkisesti).
          • Menestyksellisesti toteutuva laumasuoja kun on olemukseltaan binäärinen ilmiö, niin sen, että epidemian aallon loppuvaiheessa päiväkohtaisten uusien infektioiden määrän kuvaaja ei supistu lineaarisesti nollille, vaan taipuu elliptiseksi hännäksi (pitkittäen epidemian lopullista kuolettumista), siis saa aikaan ensisijaisesti se, että aktiivisen laumasuojan pitämisessä ilmenee variaatiota (ei siitä, että "mitä harvinaisempi taudista tulee, sitä sitkeämmäksi se muuttuu").
            • Aktiivisen laumasuojan optimoituminen tapahtuu itseohjautuvasti, ja itseohjautuvuuden tähden olisi pyrittävä mahdollisimman eritellysti hahmottamaan, millaisista tekijöistä variaatio johtuu.

Tilastollinen tarkastelu ulkomailta peräisin olevien CoViD-19 tartuttajien määrästä[muokkaa]

Helsingin- ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtosen 1.11.2020 blogissaan (ks. linkkivinkki) julkaiseman laskelman mukaan pelkästään elokuun 2020 aikana ulkomailta on saapunut Suomeen noin tuhat infektoitunutta lentomatkustajaa.

THL: tilannekatsaus koronaviruksesta 30.7.2020 mukaan

  • Suomessa oli tuohon ajankohtaan mennessä kaikkiaan 7483 todettua CoViD-19 -tapausta

Kuukautta myöhemmän THL:n tilannekatsauksen 4.9.2020 mukaan

  • Suomessa oli tuohon ajankohtaan mennessä kaikkiaan 8225 todettua CoViD-19 -tapausta.


Elokuun aikana CoViD-19 -taudin esiintyvyys kasvoi 742 uudella todetulla tapauksella, mikä on vain 3/4 niiden tapausten kokonaismäärästä, joita tilastojen valossa tehdyn laskelman mukaan on Suomeen tullut lentomatkustajien mukana. Tämä viittaa laskennallisesti sellaiseen ilmiöön, että 1000/742=1,347 vähintään kolmasosa niistä ulkomailta Suomeen saapuneista lentomatkustajista, jotka ovat olleet viruksenkantajia, joko eivät ole saaneet lainkaan infektio-oireita, taikka sitten ovat infektio-oireiden alettua ilmetä, sairastaneet taudin vaivihkaa kotonaan (käymättä tutkituttamassa itseään). Koska näistä 742 tapauksesta osa on ollut peräisin vanhoista (Suomessa jo olevista) tartuntaketjuista, sitä isompi osuus näistä infektoituneista lentomatkustajista on jäänyt toteamatta.

  1. mikäli tauti on ilmennyt oireettomana, Suomeen saapunut lentomatkustaja on saattanut levittää infektiota voimakkaasti Suomessa.
  2. mikäli taudin oireita on ilmennyt, Suomeen saapuneen lentomatkustajan läheisiä on saattanut infektoitua tautiin (ennen kuin infektio-oireita on alkanut ilmetä).


On todennäköistä, että huomattava osa (jopa kaikki) niistä todetuista CoViD-19 -tapauksista, joita ei ole pystytty yhdistämään mihinkään tunnettuun tartuntaketjuun Suomessa, ovat olleet peräisin tällaisista uusista tartuntaketjuista, joiden lähde on edellä mainituista syistä johtuen jäänyt toteamatta. Tämä ilmiö selittää osaltaan sitä, että miksi intensiivisesti ja huolellisesti yhteiskunnassa toteutuva aktiivinen laumasuoja ei saa aikaan toivottua tulosta, epidemian kuolettumista. Samaan aikaan kun kansallinen aktiivinen laumasuoja toteutuu hyvin, ulkomailta Suomeen virusta mukanaan kantaneet lentomatkustajat ovat saaneet aikaan uusia tartuntaketjuja.

  • edellä olevan skenaarion pitäessä paikkansa, CoViD-19 -epidemian talttumiseen on olemassa yksi selkeä ja todennäköisesti kaikkein kustannustehokkain ratkaisu: kaikkien Suomeen saapuvien lentomatkustajien CoViD-19 -infektoitumattomuudesta varmistuminen ennen heidän päästämistä Suomen alueelle.
    1. Tämä saattaisi edullisimmillaan onnistua yhdistelmätestaamalla kaikki saman lennon matkustajat muutamaan otteeseen (muutaman päivän välein) ennen siviiliin päästämistä.
    2. Yhdistelmätestaamisen mielekkyys on siinä, että mikäli lentoseurueesta löytyy yksikin taudinkantaja, niin on todennäköistä, että myöskin tuntematon määrä muita samalla lennolla saapuneista matkustajista on infektoitunut ja näin ollen tartuttaa tautia eteenpäin, vaikka yksittäiset testaukset osoittaisivatkin henkilön terveeksi (inkubaatioaika).
    3. Mikäli yhdellä matkustajista on tartunta, käytännössä kaikki muut samalla lennolla ovat altistuneet ja siksi samalla tavalla kaikkien on pysyteltävä karanteenissa vähintään infektion inkuubaatioaika.
    4. Näin ollen on tarpeetonta alkuvaiheessa tehdä maahantulijoiden testejä yksitellen, vasta mikäli yhdistelmätestaus antaa jollain testikerralla positiivisen tuloksen, on järkevää Lopuksi, viimeisessä vaiheessa, yksittäistestata.
    5. Mikäli yhdistelmätestaamiset antavat toistuvasti negatiivista tulosta, ei samalla lennolla saapuneita matkustajia ole tarpeen yksittäistestata lainkaan.


Mikä osa koronaviruksen infektoituneista lentomatkustajista käy koronatesteissä?

22.10.2020 julkaistun Iltalehden artikkelin mukaan "Tällä hetkellä Suomessa alle viisi prosenttia koronatartunnoista on lähtöisin ulkomailta, loput tartunnoista ovat kotimaasta. Yli 50 prosentissa tapauksista taudin lähtöpaikka on epäselvä. ".

  1. Jos siis alle 5/100 tapausta todetaan olevan ulkomailta peräisin, tällöin elokuun 2020 aikana tällaisia ulkomailta peräisin olevia todettuja tapauksia olisi ollut alle 37,1 todettua tapausta kaikista 742 todetusta tapauksesta.
  2. Jos todellisuudessa ulkomailta on kuitenkin tullut elokuun 2020 aikana tuhat infektoitunutta lentomatkustajaa, tällöin heistä alle 37,1/1000 = 3,7% on päätynyt lopulta käymään testeissä. Kyse on niin pikkuruisesta, häilyvästä prosenttimäärästä, että tilastojen valossa Suomessa käytännöllisesti katsoen kukaan ulkomailta maahan saapunut/palannut CoViD-19 -infektoitunut matkustaja ei hakeudu oma-alotteisesti koronatestiin (taikka sitten koronatesteistä positiivisen testituloksen saatuaan ei ole halunnut paljastaa tuoneensa sen ulkomailta).
    • kultturieroista johtuvat epäluulot
    • olettamus, että koronatesteihin hakeutuminen on hyödytöntä
    • infektio-oireisena testeihin hakeutumisen hankaluus
    • velvoite pysytellä karanteenissa kunnes saa testitulokset
    • testituloksen odottelun aikainen palkaton karanteeni ei sovellu
    • bioterrorisointi
    • sairastumisen aiheuttama leima/häpeä/stigma
    • järkyttyminen/masentuminen infektio-oireiden ilmenemisestä itsellä
    • arjen kiireellisyys
    • huono sää ulkona
    • pyrkimys/projekti joissakin ihmisyhteisöissä/kulttuuripiireissä/ammattikunnissa, että tauti pyritään tarkoituksellisesti sairastamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa esimerkiksi immuniteetin saamiseksi ja/tai Kela-hyvitysten (karanteenimääräys) tilittämiseksi mahdollisimman korkeina (ennen kansantalouden supistumisen aiheuttamaa omien vuosiansioidensa supistumista).
  3. Jos taas asia olisi niin, että kaikki noin 50% tapauksista, joissa taudin lähtöpaikka olisi epäselvä, se olisi peräisin ulkomailta, tällöin alle 55% kaikista todetuista tapauksista olisi tosiasiassa tuotu ulkomailta, elokuun 2020 742 tapauksesta alle 408.1 todettua tapausta.
  4. Tällöin tilastoja tarkastellen tuhannesta infektoituneesta alle 40,8% olisi käynyt testauttamassa itsensä.


Johtopäätöksenä toteamme, että tilastojen valossa ulkomailta Suomeen saapuneista taudinkantajista ja siihen itse sairastuvista vain enintään 3,7% - 40,8% päätyy käymään koronatesteissä, ja mikäli tämä osuus on lähempänä 40%:a, niin sitä isompi osuus heistä, jopa 9 henkilöä 10:stä ei paljasta vierailleensa hiljattain ulkomailla.


  • Sinä, miten hyvin koronaa yksityisesti piilossa sairastavat ovat käytännössä saaneet huolehdittua, ettei tauti leviä muihin, ei osaa sanoa, mutta valitettavasti leviämiskertoimen R kannalta, ja siten epidemian kehittymissuunnan kannalta kriittinen tekijä ovat nuo tuntemattomat tartunnan lähteet, sillä ne olisivat teoriassa estettävissä vasta sitten, kun ne saadaan kartoitettua/identifioitua.
  • Olettaen, että nykyisin (kevään tavoista eteenpäin jalostuneen) aktiivisen laumasuojan käytännöin ylletään jokseenkin lähelle kevään tasoa, niin uusien tautitapausten jyrkästi kasvava trendi loppuvuodesta 2020, huolimatta vastaavasta aktiivisen laumasuojan tasosta viittaa siihen, että jokin tuntematon osuus tartunnoista selittyy sellaisilla uusilla seikoilla, tekijöillä, olosuhteilla, tartuntakanavilla tai tartuttajilla, joita alkuvuodesta 2020 ei Suomen yhteiskunnassa vielä tapahtunut/ollut/vaikuttanut.
  • Kevällä 2020, kun epidemian leviämisestä tiedettiin Suomessa vielä paljon vähemmän kuin nykyisin, kansallisen CoViD-19 -epidemian suunta oli kuitenkin voimakkaasti alaspäin (todettujen tapausten perusteella epidemia kuolettui kahden kuukauden sisällä; korkeampi testeihin pääsemis kriteeristö ei ole harventanut infektioiden toteamisia alle todellisen infektoituneiden määrän, vaan se vain lähinnä viivästänyt oireilevien testeihin pääsyä muutamalla päivällä, joten kevään ja syksyn tilastot ovat vertailukelpoisia).
    • Jonkin vähäiden osan kevään 2020 CoViD-19 -infektoituneista taudinkuvat olivat niin lieviä, ettei heitä osattu epäillä taudinkantajiksi ja kutsua testeihin (eivätkä he näin ollen välttämättä itsekään tunnistaneet infektiotaan), mutta tuostakaan huolimatta, ettei jokaista taudinkantajaa saatu identifioitua kevällä (ennaltaehkäisten tartuntaketjujen leviämiset heistä), keväinen epidemia siitä huolimatta kuolettui, mikä on varsin erikoinen yhtälö / yllättävä toteuma.
    • kevään aktiivisen laumasuojan valikoima sisälsi joitakin hyvin tehokkaita elementtejä.
  • Koska tuntemattomien tartuntalähteiden/tarttumiskanavien identiteetit ovat tosiaan tuntemattomia, niin ei periaatteessa voida tietää hillitseekö - ja jos, niin miten merkittävästi - mikäkin käytössä oleva aktiivisen laumasuojan menetelmä samalla niitä tuntemattomiakin lähteitä/kanavia. *Loppuvuonna 2020 monissa maissa kuten Kiina, Grönlanti, Australia, Uusi-Seelanti, Etiopia, Gambia, koronaepidemia on saatu kuolettumaan. Kullakin maalla varmastikin omanlaisensa tasoltaan kohtuulliset epidemianhallintamenetelmät sellaiseen tilanteeseen pääsemisekseen, mutta joka tapauksessa, näiden tuntemattomien tartunnanlähteiden (johon ei olisi osattu/pystytty reagoimaan) merkitys on näissä maissa ollut joko ennestään melko pieni tai sitten epidemianhallintamenetelmät ovat pienentäneet myös näiden tuntemattomiksi jääneiden tartunnanlähteiden vaikutusta.
  • Näin ollen mikäli tällaisia uusia asioita on - mikä on ilmeistä - niin niiden kartoittaminen/identifioiminen on epidemian hillitsemisen kannalta keskeisempi seikka kuin olemassa olevien ja efektiivisten aktiivisten laumasuojan käytäntöjen yhä edistyneemmäksi virittely.


Hypoteesi[muokkaa]

Mahdollinen selitys ulkomailta Suomeen saapuvien infektoituneiden matkustajien suureen määrään on, että

  1. kun riskialueilta palaavien keskuudessa samassa matkustamossa oleskelee usein jopa useita kymmeniä infektoituneita,
  2. tällöin tartuntojen ehkäisykeinojen kuten maskien käyttö, teho romahtaa,
  3. koska vaikka kontaminaation saamisen riski yksittäisestä taudinkantajasta onkin jonkin verran alentunut,
  4. niin useiden heikkojen altistumisten kumuloitumisen lopputuloksena vallitseva intensiteetti on kuitenkin monikymmenkertainen verrattuna siihen, että matkustamossa olisi vain yksi taudinkantaja.
  5. Näin ollen mikäli useampia infektioita todetaan saman matkustamon keskuudessa,
  6. niin itsestäänselvästi jokin, kenties hyvin iso osa, myöskin heistä, jolla infektoituminen ei ole vielä todettavissa, ovat kuitenkin todellisuudessa saaneet kontaminaation sellaisen lentomatkan aikana.


  • tähän standardiratkaisuna voisi olla esimerkiksi loogisesti, taudin latentin inkubaatioajan plus testitulosten analysoinnin kestoinen valvottu karanteeni, jonka alussa ja lopussa koronatestaus (sisältyen lentomatkan hintaan eli realisoituu lentoyhtiön järjestämänä palveluna, mikä on mutkattominta).
    • ensimmäinen testikerta yhdistelmätestauksena, josta jos negatiivinen tulos, sen lennon kaikkien matkustajien lentoyhtiörahoitteiset karanteenit voidaan mahdollisesti päättää etuajassa:
      • se, että välittömästi lennon jälkeen otettu ensimmäinen yhdistelmätestaus osoittaa negatiivista, merkitsee, ettei lennolla ilmeisestikään matkustajat ole altistuneet koronaan, ei sitä, etteikö jollakin yksittäisillä matkustajilla saattaisi olla lennon aikana kuitenkin ollut tartunta inkubaatiovaiheessaan, ennen lennolle saapumistaan saatu (jollaisista lentoyhtiö vastuuvapaa).
      • mikäli ensimmäinen yhdistelmätestaus näyttää negatiivista, merkitsee se periaatteessa sitä, että matkustajien riski olla taudinkantajia (taudin esiintyvyys matkustajissa) on alentunut noin samalle tasolle kuin mikä on lähtömaan yleinen esiintyvyystaso.
      • mikäli lähtömaassa esiintyvyystaso on liian korkea taikka henkilön taudittomuus välttämättömyys, (inkubaatioajan plus testituloksen saamisen viiveen pituisen) karanteenin jäljelläoleva osuus lankeaa loogisesti esimerkiksi matkanjärjestäjän tai matkustajan vakuutusyhtiön vastuulle, mutta inkubaatioajan laskeminen alkaa periaatteessa (mahdollisesti erillisen todennetun, katkeamattoman) lennonvastaisen karanteeniajan alusta (joka siis alkaa viimeistään lennolle saavuttaessa), ei lentomatkan puolivälistä, josta inkubaatioaikaa aletaan laskea, mikäli ensimmäisen joukkotestin ollessa positiivinen, todetaan kaikkien matkustajien altistus lentomatkan aikana.
    • kuten kiinalaistutkimus joukkoaltistumisista matkustamossa osoitti/antoi viitteitä, matkustajien altistumisen aiheuttama infektoitumisriski on yhtäläinen kauttaaltaan samassa matkustamossa; jokaisen matkustajan infektio tai infektoitumattomuus on erillinen ilmiö, josta ei pysty päätellä/järkeillä jonkun toisen matkustajan infektiota tai infektoitumattomuutta.
    • Muun muassa Keski-Euroopassa toimivien väärennettyjen negatiivisten koronatestitulosten pimeiden markkinoiden vuoksi on matkustajien turvallisuudesta lentomatkan aikana vastuussa olevan lentoyhtiön taikka karanteenista vastaavan tahon itse reguloitava matkustajiensa koronatestit (toteutettava alihankintana ja välitettävä viranomaistietona).
      • Kolmansien osapuolien laatimat irralliset kronatestitulos-todisteet eivät ole hyväksyttävissä, sillä matkustamispaineen ollessa voimakas, myöskin väärennettyjen todistusten tarve ja kysyntä voimistuu ja väärennysmenetelmät samalla jalostuvat hienommiksi.
    • CoViD-19-taudin sairastaminen ei ilmeisestikään tuota merkittävää immuniteettia (13.11.2020 päivätty uutinen, jonka mukaan noin kolmasosa 70:stä Pieksämäen tamitarhan sairastuneista työntekijöistä oli koronan moneen kertaan sairastaneita), nenänielumenetelmällä tutkitut potilaat olivat toisin sanoen ainakin uloshengitysilman välityksellä tautia eteenpäin levittäviä.
      • Immuniteetti (rokotuksin tai sairastamisin) CoViD-19:lle ei poissulje mahdollisuutta toimia taudin kantajana ja muihin tartuttajana.
    • matkatavaroiden ja vaatteiden kontaminaatiot edelleen mahdollisia, vaikka matkustajalla itsellään ei todettaisikaan infektiota.

.

Rokottaminen[muokkaa]

Passiivisella laumasuojalla (immuniteetin muodostuminen kyllin monelle kansalaiselle sairastaen epidemia, säännöllisesti otettavin vasta-aineannoksin esimerkiksi maidossa tai kananmunissa taikka rokotuksin) on mahdollista täydentää aktiivista laumasuojaa vaihtelevalla menestyksellä. Menestys riippuu esimerkiksi siitä, että onko rokottamisen päätavoitteena suojella jotakuta erityistä ihmisryhmää kuten iäkkäät ihmiset tai kriittistä ammattikuntaa kuten hoitoalalla, kuljetusalalla tai vähittäiskaupassa työskentelevät henkilöt, vai inhimillistä yhteiskunnallista elämää sinänsä vaiko elinkeinoelämän toimintaa ja kansallista kilpailukykyä (virusinfektion saamisen suorien ja epäsuorien taloudellisten kustannusten sekä vastaavien rasitteiden minimoiminen. Lisäksi rokottamisten tuottamaan epidemian vähentymiseen vaikuttaa se, miten ja kuinka voimakkaasti infektion leviäminen jakautuu/painottuu yhteiskunnan eri ikäryhmissä ja ihmisryhmissä.

Lääkkeellä, infektiosta vastikään parantuneen henkilön veriplasman siirrolla (virallisesti hyväksytty hoitomenetelmä CoViD-19 -infektioon mm. USA:ssa 23.8.20), epidemianaiheuttajalle vasta-aineita sisältävillä elintarvikkeilla (kuten taudin sairastaneen eläimen munima kananmuna taikka lypsämä maito), vitamiini- ja hivenaineilla, steroideilla (hengenvaarallisesti yliaktiivisen immunipuolustuksen hillitseminen, WHO:n 2.9.20 antama hoitosuositus) yms. menetelmin vaikuttamisella taudin paranemiseen, ei kohentuneista paranemisennusteista huolimatta ole kuitenkaan itse epidemian leviämistä hidastavaa vaikutusta, ellei kysymys ole tilanteesta, että infektoitunut potilas ei muutoin kykenisi esimerkiksi pysymään karanteenissa, kunnes paranee (jolloin hänen nopeampi paranemisensa ennaltaehkäisisi uusien henkilöiden infektoitumisia) taikka että transfuusion saaminen tuottaa rokotteen kaltaisen terapeuttisen vaikutuksen (väliaikainen immuniteetti) henkilössä.


Rokotteen tuottaman väliaikaisen immuniteetin pidentäminen tehosterokottamisten sijaan tarkoituksellisesti järjestämällä henkilölle virustartunta (ks. mm. pox party tai rokonistutus) on periaatteessa tunnettu, joskaan ei enää standardi protokolla, ja tartutetun henkilön täytyy pystyä pysytellä karanteenissa jonkun aikaa.


Uuden rokotteen osalta avoimia kysymyksiä ovat muun muassa viiveellä ilmenevät sivuvaikutukset sekä toisaalta välittömästi ilmenevät lievät, mutta krooniset sivuvaikutukset. Niiden yleisyys, vakavuusasteet, yhteiskuntaa hyödyttävän immuniteetin muodostumiseen tarvittavien tehosterokotteiden määrä ja aikataulutus sekä se, miten laaja immuniteetti siitä muodostuu epidemian olemassaolevia sekä mahdollisia uusia epideemisesti leviämään lähteneitä/lähteviä mutaatioita vastaan. Käytännön kokemusten perusteella tiedetään, ettei ainakaan taudin sairastamisen myötä muodostuva luonnollinen immuniteetti sulje pois taudin eteenpäin levittäjänä toimimista (ilmeisesti kyse on immuniteettivasteen hitaudesta). Tämänkaltaiset epäselvät muuttujat vaikuttavat keskeisesti siihen, miten kalliiksi laumasuojan parantaminen ja ylläpitäminen rokotteen avulla käy yhteiskunnalle. Näin ollen uuden rokotteen hyödyntämisen yleisluontoisena tavoitteena käytännössä on voida hyvin korkealla varmuudella rokotteen turvallisuudesta saavuttaa tarvittava yhteiskunnallinen hyöty (laumasuojan tarpeeksi merkittävä vahvistuminen tarpeeksi pitkäksi aikaa) sekä suorilta (kuten rokotus sekä mahdollinen toipumisaika) että välillisiltä kustannuksiltaan (kuten valitun rokotuskattavuuden ylläpitäminen hamaan tulevaisuuteen sekä kroonisia sivuvaikutuksia kokevien diagnosointi ja korvaukset) mahdollisimman edullisesti eli mahdollisimman pienellä rokottamisten tarpeella.

Moraalisena ristiriitana akuutisti tarvittavassa rokotteessa on uusille rokotteille tehtävän nelivaiheisen trial-testausprosessin tavanomaisesta hitaudesta johtuva tarve virallistaa rokote "etukenossa" ja yleisen hyödyn nimissä riskillä aloittaa isojen määrien ihmisiä rokottaminen ennenaikaisesti. Hitautta aiheuttaa mm. jopa useiden viikkojen kestoinen viive rokotushetkestä immuniteetin muodostumiseen sekä trialin viimeinen vaihe, jossa tarkkaillaan rokotteen pitkäaikaisia haittavaikutuksia ym. testirokottaen laajempia ihmisryhmiä.


Rokotteiden turvallisuudesta vastaa lähes aina valtio tai vastaava rokotusluvan myöntäjä (ei rokotteen kehittäjä). Käytännössä tämä merkitsee, että rokotteen mielekkyyttä arvioidaan ensisijaisesti yhteiskunnallisen kokonaishyödyn sekä hankintahinnan kannalta ja vasta toissijaisesti rokotteen absoluuttisen turvallisuuden kannalta. Muun muassa tällaisesta eturistiriidasta johtuen joissa kuissa uusissa rokotteissa on ilmennyt yksittäisillä rokotetuilla ihmisillä invalidisoivia sivuvaikutuksia. Viime vuosikymmenen varrelta tällaisista tunnettuja rokotteita ovat olleet esimerkiksi vuonna 2009 myyntiluvan Euroopan komissiolta saanut sikainfluenssarokote Pandemix, jonka yleisempi hyödyntäminen keskeytettiin vuonna 2010 lukuisten kroonisesti narkolepsiaansairastumistapausten vuoksi, sekä HPV-rokote Gardasil (rokote mm. kohdunkaulansyöpää aiheuttavaa papilloomavirusta vastaan), jonka kohdalla on ilmennyt muutamia yksittäisiä tapauksia, joissa rokotetuilla nuorilla tullut vaikeita vaihdevuosien kaltaisia neurologisia/psykosomaattisia oireita kroonisesti, mutta kyseinen rokote kuitenkin on vuonna 2013 sisällytetty Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan, joskin rokotteen kalleudesta keskustellaan edelleen.

  • Lähtökohtainen syy hermostollisiin oireisiin on rokotteen aiheuttaman immuunijärjestelmän häiriön tuottama autoimmuunisairaus, kuten tulehduksellinen aivosairaus (akuutti disseminoitunut enkefalomyeliitti, ADEM) tai paikallinen akuutti selkäytimen poikittaistulehdus (acute transverse myelitis, ATM).
  • Huomionarvoista on, että vastaavia akuutteja (hengenvaarallisia) hermosto-oireita ilmenee myöskin B12-vitamiinin puutostilassa. Tällainen puutostila saattaa kehittyä muun muassa pesunkestäville vegaaneille, B12-vitamiinin puute voi aiheutua monituisista syistä johtuvasta imeytymishäiriöstä sekä vanhemmiten luonnostaan ilmenevästä imeytymisen vähäisyydestä.
  • Näillä ei kuitenkaan ole syy-yhteyttä, sillä rokotteesta johtuvat hermosto-oireet aiheutuvat tulehdustilasta hermostossa, vitamiininpuutoksessa taas kemiallisista häiriöistä elimistössä (kuten mm. että eräs hermoston toimintaan liittyvä välttämätön kemikaali katoaa elimistöstä, ja että eräiden sellaisten aminohappojen ja entsyymien, joita välttämättä tarvitaan solun jakautumisprosessissa, muodostuminen estyy).

Rokotusjärjestys[muokkaa]

Rokottamisten priorisoinnin suunnittelussa keskittyen aiemmin selostetun uuden rokotteen käyttöönoton yleisluontoiseen tavoitteeseen. Siitä syystä, että uuden rokotteen kohdalla halutaan saada aikaiseksi mahdollisimman pikaisesti mahdollisimman suuri helpotus epidemiatilanteeseen; mahdollisimman pikainen ja merkittävä hidastuma päivittäisiin tartuntalukuihon; epidemiatilanteen hallintaa mahdollisimman hyvin palautettua. Epidemiarokotteen, jota on rajallinen määrä ja jonka vaikutus on väliaikainen, keskeinen tarkoitus on auttaa pitämään leviämiskerroin R0 turvallisesti alle yhdessä, jolloin epidemia kuolettuu kohtuullisessa ajassa. Rokotusten laajentaminen yli kyseisen tavoitteen merkitsee, että rokottamisella pyritään muihin tavoitteisiin, kuten korvaamaan (helpottamaan, vähentämään) aktiivisen laumasuojan sekä yhteiskunnallisten epidemianhillitsemistoimenpiteiden sitä tasoa, joka tarvitaan epidemian leviämiskertoimen säilyttämiseksi alle yhdessä.


Rokottaminen ei itsessään korvaa mitään aktiivisen laumasuojan menettelyitä (muuta niitä hyödyttömiksi), vaikka onkin niin, että epidemiatilanteen rauhoittuessa rokottamista pyritään hyödyntämään strategisesti: jotta joistain toisista, esimerkiksi kansantaloutta hidastavista suojautumistoiminnoista voitaisiin luopua. Mitä herkemmin tauti leviää, sitä lievemmin rokottaminen alkaa vaikuttaa epidemian tasoon. Rokotteen käyttöön ottaminen vaikuttaa psykologisesti väestöön siten, että aktiivisen laumasuojan pitäminen löysistyy, jolloin infektoitumisalttius jopa radikaalisti kasvaa, mikä ainakin alkuvaiheessa alkaa nostaa R0-lukua jopa voimakkaammin kuin itse rokote sitä alkaa laskea.


Käytännöllisesti katsottuna kustakin yksittäisestä rokottamistoimenpiteestä koituu epidemian leviämistä hillitsevä vaikutus ainoastaan niissä tapauksissa, joissa rokotettu henkilö olisi muutoin, rokottamattomana, infektoitunut tautiin ja saattanut levittää sitä eteenpäin. Toisin sanoen niiden henkilöiden ja ihmisrymien rokottaminen, joiden todennäköisyys infektoitua ja levittää infektiota eteenpäin muihin ihmisiin, on vähäisin, hyöty epidemian leviämisen hillitsemisen kannalta on vähäisin ja toisaalta henkilöiden, jotka sukkuloivat intensiivisesti useiden (maantieteellisten ja demografisten) alueiden välillä, rokottamisten hyöty on ilmeisin. Käytännöllisesti katsoen sankkojenkaan kansanjoukkojen rokottaminen kun ei vaikuta epidemian tasoon (päivittäisiin tartuntalukuihin) lainkaan, mikäli rokottaminen kohdistuu sellaisiiin henkilöihin, jotka (syystä taikka kolmannesta) eivät muutenkaan tulisi saamaan itse/tartuttamaan muihin kyseistä epidemianaiheuttajaa.


Mahdollisimman vähäisen määrän väestöä (jos ylipäänsä tarvetta) rokottaminen uudella rokotteella on mm. sen takia ensisijainen lähestymistapa, että esimerkiksi pitemmän aikavälin sivuvaikutuksia, kuten narkolepsian tai vaihdevuosien laukeaminen, ei uusissa ja sertifiointiprosessin läpäisseissä rokotteissa voi tietää etukäteen (ks. mm. 14.11.2020 artikkeli). Suomessa 2010-luvulla hyväksytyissä rokotteissa kun on ilmennyt näitä molempia, kuten todettua. Muita uusien rokotteiden kohdalla melko yleisiä sivuvaikutuksia ovat olleet mm. pitkäaikainen fyysinen uupumus ('elämää haittaava väsymys') sekä vakavat kivut ja särkytilat ([https://www.ts.fi/uutiset/maailma/5135767/Saadaanko+Eurooppaan+160+miljoonaa+annosta+tehokkaaksi+osoitettua+Modernan+rokotetta+Suurin+osa+haittavaikutuksista+lievia+tai+kohtalaisia 16.11.2020 artikkelin mukaan muun muassa Modernan CoViD-19 -rokotteessa ilmennyt runsaasti keskipitkiä tai kroonisia haittoja.

  • Kyseisten sivuvaikutusten ilmenemisen tilastollinen merkittävyys on kiistaton.
  • Kyseisten sivuvaikutusten ilmenevyyden kroonisuutta ei ole poissuljettu missään määrin.
    • Odotusarvona voidaan toistaiseksi pitää joko että toteuma tulisi pessimistisesti olemaan että kaikki mainitut keskipitkiltä vaikuttavat vaikeat sivuvaikutukset osoittautuvat kroonisiksi, taikka optimistisesti olemaan että jokin osa näistä tapauksista ilmenisi ohimenevästi.
  1. Mikäli kroonisia elämää haittaavia haittavaikutuksia ilmenee esimerkiksi linkin uutisartikkelin mukaisesti 10-19%:lla rokotetuista, kuten em. tapauksessa, ja esimerkiksi mikjoona kansalaista rokotetaan kyseisellä rokotteella, odotettavissa on, että 100-190 tuhannelle suomalaiselle rokotetulle puhkeaa tällainen vaiva, jolloin osa heistä joutuu vaihtamaan alaa tai siirtymään työelämän ulkopuolelle (työkyvyttömyyseläkkeelle). Lisäksi yhteiskunnalle tulee lankeamaan osan invalidisoituneista laatimat rokotusvahinkoilmoitukset käsiteltäviksi ja kirvattaviksi.
    • Tästä johtuen sankkojen joukkojen rokottaminen uusin rokottein on yhteiskunnallisesti hyvin vaarallinen ratkaisu, joka yksittäisenä tekijänä saattaa johtaan koko maan elinkeinoelämän sekä talousjärjestelmän romahtamiseen.
  2. Mikäli Euroopan Unionissa spekuloitu 160 miljoonaa rokoteannosta annetaan, eli tehosterokotteineen 80 miljoonalle henkilölle, tekee se 8-15,2 miljoonaa vastaavalla tavalla alentuneesti työkykyistä taikka kokonaan työkyvytöntä henkilöä.
    • Toisin sanoen proggressio eutanasian laillistamiseksi EU:n alueella tulee edistymään voimakkaasti.
    • Todennäköisesti mikään taho ei tule korvaamaan rokotuksesta aiheutuvia vahinkoja, sillä EU-maiden talous tulee tällä vuosikymmenellä olemaan noin 700 miljardin euron verran alijäämäinen.
  • Linkitettyyn uutiseen liittyvänä huomautuksena, että eritellyt vaikeat oireet 10-19%:lla käsittivät vain nämä kaksi elämää vakasti vaikeuttavaa vaivaa, kun taas uutisotsikon perusteella kyseisen rokotteen kohdalla ilmenneistä haittavaikutuksista suurin osa' oli vain lieviä tai kohtalaisia.
    • Artikkelin otsikon perusteella päätellen artikkelin leipätekstissä mainittujen vaikeiden haittavaikutusten lisäksi ilmeni lieviä tai kohtalaisia haittavaikutuksia yli 10-19%:lla koehenkilöistä.
    • Artikkeli mahdollisesti epätarkka, näin ollen artikkelin välittämä informaatio kyseisestä rokotteesta on myöskin epätarkka. Vahvat viitteet rokotteen vahingollisuudesta, jolloin tätä subjektia olisi käsiteltävä täsmällisemmin.


Yleisluontoisen tavoitteen kannalta järkevin rokotusjärjestys epidemianaiheuttajaa vastaan on seuraava.

  1. Yhteiskunnallisesti vaikeasti hallittavat erikoistilanteet, joihin aktiivisella laumasuojalla ei voida vaikuttaa.
    1. Yksittäiset henkilöt (samassa taloudessa asuvine henkilöineen), joilla on matkustushistoria, kaksoiskansalaisuus taikka muuten aikomus, taipumus, kutsu, tarve, pyrkimys, komennus, pakko tai muu motiivi matkustaa sellaisiin maihin, tai sellaisille alueille, joissa epidemiaa esiintyy tai sellaisilla lennoilla, joiden kanssamatkustajilla on todettu infektiota.
    2. Yksittäiset henkilöt (samassa taloudessa asuvine henkilöineen), joilla on esimerkiksi työstä tai elämäntilanteesta johtuen motiivi matkustella usein ulkomailla.
    3. Yksittäiset henkilöt (samassa taloudessa asuvine henkilöineen), joilla on esimerkiksi työstä tai elämäntilanteesta johtuen motiivi ottaa vastaan ja/tai majoittaa Suomeen saapuvia ulkomaalaisia henkilöitä (mm. airbnb -toiminta).
    4. Yksittäiset henkilöt (samassa taloudessa asuvine henkilöineen), jotka on joskus jostain syystä asetettu pakkokaranteeniin.
  2. Infektoitumistilastoista, jäljitetyistä tartuntaketjuista, karanteenisuositustilastoissa yms. ilmenevät painotukset.
    1. Yksittäiset henkilöt (samassa taloudessa asuvine henkilöineen sekä lähipiireineen), jotka ovat sairastaneet joko kyseisen tai muun vastaavankaltaisen aiemman epidemian, mutta joilla ei (enää) ole kyseisen rokotteen avulla saavutettavaa immuniteettia.
    2. Yhteisöt, kansanryhmät tai muut tyypilliset joukot, jotka ovat joskus olleet yliedustettuina jonkun epidemian infektoitumistilastoissa, ei välttämättä määrällisesti, mutta infektioiden frekvenssissä/yleisyydessä kyseisen rajauksen osalta.
    3. Muut kuin edellä mainitut yksittäiset henkilöt, jotka ovat joskus saaneet karanteenisuosituksen.
  3. Elämäntapaan, ammattiin, luonteeseen yms. syistä johtuen tavanomaista korkeampaan altistumisriskiin perustuvat painotukset esimerkiksi kunkin oman tarvearvion perusteella.


Maksimaaliseen rokotuskattavuuteen pyrittäisiin suosituksella tai säädöksellä mobilisoiden vaiheittain kunkin ammattikunnan työnantajat ja organisaatiot vaatimaan työntekijöitään ottamaan rokote työpaikan tai jäsenyyden menettämisen uhalla.

  1. Rokottaminen niiden osalta hyödytöntä, joiden osalta hygieniataso/aktiivisen laumasuojan toteuma joka tapaukseessa on riittävä infektoitumiselta välttymiseen.
  2. Rokottaminen hyödytöntä ennen kaikkea niiden osalta, joilla työn toimenkuva ei muutu/toimintakyky parane rokotteen ansiosta. Huomionarvoinen asia on, että rokote suojaa ainoastaan CoViD-19:lta, ja mikäli sen oheen ilmestyy jokin uusi rinnakkainen kulkutauti, työn toimenkuva/toimintakyky todennäköisesti taantuu takaisin aikaisemmalle tasolle.
  3. Rokotuskattavuuden ylläpitäminen kallista.


Minimalistinen rokottaminen tapahtuisi puolestaan liittämällä rokote suositukseksi CoViD-19 -epidemia-alueille aikoville.

  1. Rokotteen ottamismotivaatio mm. yhteisön/kansanryhmän kulttuuritottumuksista riippuva asia.


Muun muassa johtuen edellä mainitusta HUS:n diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtosen tekemän laskelman taustalla vaikuttavista ilmiöistä sekä muista tämän toisen koronaepidemia-aallon nykyisen kriisin syvenemisen taustavaikuttimista, sekä minimalistisen että maksimaalisen rokotuskattavuuden uusia infektioita vähentävä vaikutus yhteiskuntaan olisi luultavasti suunnilleen sama (olettaen, että linkin alakohdassa mainittu tuntematon Suomen yhteiskunnassa ilmennyt fataali virhe selviää ja se saadaan poistumaan asianmukaisella korjausliikkeellä, ja että rokottaminen ei aiheuttaisi toisaalta aktiivisen laumasuojan toteuttamisen heikentymistä yhteiskunnassa).


Käytäntö (jo viimeisten kymmenen vuoden ajalta) toistuvasti osoittaa, etteivät mitkään arvovaltaisetkaan hyväksynnät ole taanneet, etteikö tällaisia kroonisia haittavaikutuksia tulisi, joten tässä asiassa sellaista ei ole mahdollista leimata salaliittoteoriaksi, mikä on rokotusturvallisuuden toteutumisen kannalta onnellinen asia (hankalien sivuvaikutusen ilmenemistä ei pidetä ennalta-arvaamattomana asiana, vaikkeivät alan korkeimmat asiantuntijat osaakkaan selittää vaikkapa sitä, mistä narkolepsian puhkeaminen rokottamisen seurauksena johtuu.

Yhteiskunnan toimintakyvyn kannalta kriittiset tahot (kuten esivalta, sote-puolen henkilöstö, yhteiskunnan kriittisillä elinkeinoelämän aloilla toimivat), voidaan rokottaa uudella rokotteella vasta sitten, kun on pitemmältä ajalta (vähintään useita vuosia) kokemus siitä, ettei rokotteesta aiheudu kroonisia haittavaikutuksia. Toisin sanoen, rehellisesti sanoen, uuden rokotteen rokotusohjemassa ei pääpullonkaulana ole mikään rokotusjärjestys, vaan kyseisen rokotteen käytöstä tulleet pitkän aikavälin kokemukset. Vähänkin epäonnistunut rokote kun voi aiheuttaa oman vakavan kriisinsä (peruuttamaton kestävyyskriisi) entisten kriisien kylkiäisiksi. Näin ollen oikeastaan ainut realistinen lähestymistapa asiaan, mikäli kiireellistä apua rokotteesta toivotaan, on "potentiaalisesti eniten hyötyä ja vähiten vahinkoa", mikä merkitsisi käytännössä, että vain hyvin pieni osa väestöstä tultaisiin ylipäänsä rokottamaan uusilla rokotteilla.


Totunnainen käyttöönoton aikataulu kipeästi tarvittavien rokotteiden, esimerkkinä Mosquirix -niminen rokote malariaa vastaan, kanssa on ollut, että kliinisiä (mm. rokoteturvallisuuteen liittyviä) tutkimuksia on päädytty jatkamaan rokotteen kehittämisestä 5-10 vuotta eteenpäin ennenkuin laajempia ihmisryhmiä uskalletaan alkaa rokottaa (Mediuutiset).
  • Malariaan on sairastunut viime vuosina noin 220 miljoonaa ihmistä, joista kuollut noin 400 000 ihmistä. CoViD-19 pandemian vuoksi heikentyneen malarianhoidon saatavuuden vuoksi malariakuolemien määrän vuonna 2020 arvioidaan olevan suurempi kuin pitemmän aikavälin trendi on ollut (Reuters).
  • 20 vuoden keskimääräinen malariakuolleisuusluku on ollut 700 000 hlö/vuosi (OurWorldInData.org).

Lääkinnällinen hoito CoViD-19 -infektioon[muokkaa]

Loppuvuodesta 2020 Länsimaissa on virallisten tietojen valossa ollut kehitteillä 20-30 sellaista eri lääkettä, joilla on saatu sellaisia tutkimus- tai hoitotuloksia, joita pidetään lupaavina. Toiset niistä pyrkivät hidastamaan viruksen jakautumista, jotta elimistön oma immuniteetti ehtisi muodostaa vasta-aineet ja poistaa viruksen, toiset keskittyvät viruksen elimistössä aiheuttamien vaurioiden lieventämiseen. Osan vaikutusmekanismit ovat kemiallisia, osan terapeuttisempia (vakuttavat parantamalla elimistön luontaista kykyä torjua virusta, mm. rokotteet voisi kategorioida terapeuttiseksi hoidoksi), osa valmiita vasta-aineita eli antibodeja kyseistä virusta vastaan. Osa ennaltaehkäiseviä, osa infektoituneen potilaan hoitoon. Osa käytännössä helpottaa oireita, osa vähentää kuolleisuutta. Osassa lääkkeistä ilmenee synergiavaikutuksia (vaikutusmekanismi tehostuu, kun jotain muita lääkkeitä tai hoitomenetelmiä toteutetaan lääkehoidon yhteydessä.


Koska lääkinnällisten keinojen kirjo on noin monipuolinen, todennäköisesti hoitokäytännöt ("käypä hoito") tulevat sisältämään useiden erilaisten menetelmien yhdistelmiä (yhdistelmähoito).

Kansakunta-/valtiokohtaisia koronakuolleisuusprosentteja vertailemalla voi koittaa päätellä, että olisiko joissain maissa käytössä toimivampia hoitomenetelmiä kuin toisissa, joskin eroihin kuolleisuusprosenteissa voivat vaikuttaa muutkin tekijät.


Tässä yhteydessä kannattaa huomioida myös, että sellaisten muiden infektioiden ja flunssien, joiden oireet muistuttavat varsinaisen vaarallisen kulkutaudin oireita, (kuten nuorekkaasta vähäpukeisesta vaatemuodista tai tupakkatauoista teepaidassa johtuva vilustuminen, migreeni tai kausi-influenssa) ennaltaehkäisevä hoitaminen sekä lääkitseminen on epidemian jylläämisen aikana kaikkien kannalta hyödyllinen, lämpimästi tervetullut aktiivisen laumasuojan muoto.

  • Välttämättömien, mutta lopulta negatiivisiksi osoittautuvien koronatestaamisten välttäminen.
  • Välttämättömien, mutta lopulta - useiden päivien viiveellä - tarpeettomiksi osoittautuvien sairastelijan lähipiiriä koskevien hankalasti järjesteltävien karanteenipäivien ennaltaehkäiseminen.
  • Mitä yleisempää "väärät hälytykset", sitä pelottomammin lähipiirissä ilmeneviin infektio-oireisiin joudutaan suhtautua ja tilastollisesti sitä intensiivisemmin epidemia leviää lähipiirissä.
  • Mitä enemmän varsinaisen vaarallisen epidemian lisäksi ilmenee nuhaisuudesta ym vältettävissä olevista syistä johtuvia työpoissaoloja, sitä vakavampi tilanne työnantajaorganisaation kannalta.

Yleistä tietoutta infektioiden leviämisestä[muokkaa]

Tavallisesti taudit kuten flunssat ja influenssat painottuvat syksyyn ja talveen. Osasyynä tähän on, että talvisaikaan ihmisten ruumiinlämpö on yleisesti ottaen matalempi, millä on kuumeeseen nähden päinvastaiset vaikutukset: immuniteetin toimiminen tehottomammin ja taudinaiheuttajien lisääntyminen elimistön soluissa aktiivisemmin. Virustautien kiertämisen talvisaikaan painottuminen johtuu toisaalta siitä, että vähäisemmästä auringonpaisteesta johtuen D-vitamiinitasot ovat yleisesti matalempia kansan parissa: D-vitamiinin tiedetään pienentävän oleellisesti henkilön virustautiin infektoitumisen todennäköisyyttä. esimerkiksi Chicagon yliopistollisen sairaalan potilastilastoihin perustuvassa tutkimuksessa (3.9.20) potilaat, joilta aiemmin mitattiin alhaisia D-vitamiinitasoja (kalsidioli alle veressä alle 50 nmol/l), todettiin 77% todennäköisemmin CoViD-19 -infektio. Tutkimuksen aikaväli on sen verran pitkä, että tutkimustulos osoittaa D-vitamiinin vaikuttavan nimenomaan infektoitumisen todennäköisyyden kautta (epätodennäköisemmin sen kautta, että D-vitamiini tekisi henkilöstä virustaudin oireettoman kantajan).

Taudinaiheuttaja päätyy ihmiskehon sisään tavallisesti limakalvojen kautta. Osa leviää ihmisestä toiseen ilman välityksellä, osa pelkästään fyysisen koskettamisen yhteydessä. Ilmavälitteinen tauti päätyy ilmaan taudinaiheuttajasta riippuen joko uloshengitysilmassa sinänsä tai pelkästään uloshengitysilman aerosolipisaroiden kautta. Aerosolipisaroita uloshengityilmaan muodostuu puhuessa, laulaessa, yskiessä jne tapauksissa, joissa kudos värisee.

Taudinaiheuttajan monistuminen/jakautuminen tapahtuu tyypistä riippuen veressä, kudosnesteissä tai solun sisällä. Ulkoiset oireet kuten tulehdusreaktio ovat tavallisimmin elimistön oman immuniteettijärjestelmän puolustusmekanismeja, jolloin ensisijaisesti niiden parantaminen/parantuminen ei ole sama asia kuin taudinaiheuttajan parantuminen. Bakteerit pystyvät aktiivisesti etenemään kehon sisällä, etsimään jakautumiselle ihanteelliset olosuhteet, virukset taas eivät pysty, vaan niiden kulkeutuminen solun sisään jakautumaan tapahtuu passiivisesti, niiden jakautuminen tapahtuu solun oman DNA:n monistamisjärjestelmän vaikutuksesta. Joka ikinen epidemianaiheuttajapartikkeli ei infektoi, sillä elimistön puhdistusmekanismit, kuten limakalvojen lima, pyrkii estämään niiden päätymistä kehon sisään. Esimerkiksi virusten kohdalla partikkelin päätymistodennäköisyys solun sisään saattaa olla esimerkiksi yksi miljoonasta. Niitä on kuitenkin niin vahva "pilvi", että henkilö infektoituu. Joka tapauksessa ilmavälitteisesti infektoitumisessa kysymys on todennäköisyyksistä. Matemaattisesti tarkastellen mitä lähempänä infektoitunutta henkilöä ollaan, sitä vahvempi infektiovyöhyke on eli partikkelien määrä ilmassa per pinta-alayksikkö. Tämä pitoisuus pallon pinta-alalla laskien nelinkertaistuu etäisyyden puolittuessa. Toisin sanoen jos puolen metrin päässä henkilöstä partikkeleiden intensiteetti/"infektoitumiskerroin"/kondensaatio on "1 000 000":

  1. metrin päässä se on 250 000
  2. kahden metrin päässä 62 500
  3. kolmen metrin päässä 27 800
  4. neljän metrin päässä 16 600

Vapaassa ulkoilmassa infektoivia partikkeleita on periaatteessa häviävän vähän sisäilmaan nähden, paitsi matemaattisesti arvioiden (sisäilman tilavuus suhteessa ulkoilman tilavuuteen), myös seuraavista syistä:

  • ulkona ilma on jatkuvassa satunnaisessa liikkeessä, jolloin partikkelit leviävät voimakkaasti ympäriinsä (jolloin niiden esiintyvyys tilavuusyksikössä, kuten kuutiometrissä ilmaa, vastaavasti laimenee).
  • aurinkoisina kesäpäivinä, jolloin UV-luokitus on kohonnut ja aurinko paistaa keskitaivaalta, ilmakehän läpi pääsee pieniä määriä UV-C-taajuista valoa (disinfektiivisintä 254nm aallonpituutta lähellä), joka reagoi paljaana ilmassa leijuvien infektoivien partikkelien DNA:n kanssa pilkkoen sen, jolloin se ei enää jakaudu soluun päätyessään.
  • raitis ulkoilma on ionipitoista, negatiivisesti varautunutta, mikä aiheuttaa, että pienhiukkaset sähkösuodattimesta tutun periaatteen mukaisesti leijailevat kohti "maadoitettuja pintoja", kuten maanpintaan ja veteen.
  • sisäilmaa hengitetään moneen kertaan (miellyttävän ja rakenteiden kannalta hygieenisen ilmankosteustason ylläpitämiseksi rakennuksen ilmanvaihtoa pidetään pienellä teholla; julkisissa kulkuvälineissä osa matkustamon poistoilmaa palautetaan takaisin huoneeseen raitisilman mukana).


CoViD-19 ja kirurginmaskien käyttö[muokkaa]

Kirurginmaskin toimintamekanismi ja pääajatus on estää mikrobipitoisten aerosoli-vesipisaroiden laskeutuminen leikkaushaavaan (muunlaisten eli irrallaan leijuvien mikrobien jatkaessa ilmassa leijumistaan, leikkaushaavaan päätymättä).

Kirurginmaskin käyttö CoViD-19:n leviämisen ehkäisemiseen perustuu oletukseen/toiveeseen, että valtaosa uloshengitysilman CoViD-19 -viruspartikkeleista olisi aerosolivesipisaroihin sidoksissa. Linkkivinkeissä löytyvän tutkimuksen valossa kirurginmaskit saattaisivat suodattaa (mm. päälle pukemisen huolellisuudesta riippuen) 85-95% aerosolipisaroista. Jos maskin pukee huonosti, noin 15% aerosolipisaroista karkaa huoneilmaan, jos hyvin, 5%. Kirurginmaskin hyöty (suodatusteho) on noin kolminkertainen kun sen pukee hyvin verrattuna siihen, että sen pukee huonosti.

Työpaikoilla ja oppilaitoksissa, joissa on maskivelvoite, on syytä ensiksikin välttää meluisia yhteisruokailutilanteita, toisekseen maskia käytettäessä ajaa parta, kolmanneksi asettaa maski kasvoille kasvojenmyötäisesti, siten etteivät silmälasit huurru ja ettei se paina häiritsevästi esimerkiksi korvia. Henkilön koko vaikuttaa siihen, miten maski istuu päässä. Tällöin maskin pitäminen ei tunnu niin epämukavalta, että sitä tekisi mieli riisua (mm. lasten mielestä).


Kirurginmaskin hienosäätö kasvoille


  • Aluksi laskosta suodatintekstiilin sisällä oleva nenäosan metallipätkä pituussuunnassa suodatintekstiilin valkoisen sisäpinnan puolelle ("rullaa sitä puoli kierrosta maskin sisälle"), jotta muodostuu tiivistävä yläresori (silmälasien huurustumisen estämiseksi).
  • Seuraavaksi (nenäosan reunan ollessa laskostettuna sisälle päin) taita maski keskeltä kaksinkerroin ja venytä maskin laskosteinen suodatintekstiili auki
  • Suodatintekstiilin venytys auki

  • Seuraavaksi taittele metallinen nenäkappale haitarille seuraavalla tavalla:
  • Seuraavaksi voidaan joko
  • Tämä toisen korvalenkkinarun pujottaminen voidaan aivan helposti tehdä myös maskin pään ympärille asentamisen yhteydessä "käsikopelolla".
  • Lopputuloksena on kireydeltään säädettävä maski, joka asettuu erittäin hyvin kasvoja myöten, ei paina mistään kohtaa eikä höyrystä silmälaseja.
  • Maskin riisuminen vitämällä kireydensäätely solmumekanismista korvalenkkinarut irti toisistaan ja purkamalla vetolenkkisolmu auki vetämällä.
  • kertakäyttömaskien heittäminen pois käytön jälkeen on nk. huonoa taloudenpitoa, koska vuoden mittaan sen muodostama lisäkustannus, on huomattava, ja toisaalta kertakäyttömaskien valmistajat "ovat helisemässä".
  • Muun muassa VTT:n tutkimuksen (ks. linkkivinkki) mukaan kertakäyttöinen kirurginmaski voidaan pestä pyykkikoneessa (pyykkipussissa) kyymmeneen kertaan, ja silti sen aerosolinsuodatusominaiauudet ovat paremmat kuin kangasmaskin aerosolinsuodatusominaisuudet.
  • kätevin tapa desinfioida yksittäinen kertakäyttömaski (ks. VTT:n testit linkkivinkistä) lienee kuitenkin silitysraudalla silitys, sillä siinä on tarkka lämpötilansäätö eikä suodatuskuitupinta vety (ohuimpien mikroskooppisten kuitularvojen muodonmuutos).
  • Uunissa 100-asteessa "paistaminen" (iso määrä maskeja kerralla puuvillakassiin tungettuna) on toinen hyvä ratkaisu, tällöin uunintasolle kannattaa laittaa kupissa tai kulhossa vettä, jotta lämpötila pysyy tarkalleen sadassa celsiusasteessa ja se on helppo visuaalisesti todeta (erittäin vähäinen jatkuva kupliminen).
    • syy sille, miksi isokin määrä kangasmaskeja umpinaisessa puuvillakassissa tai folioon käärien kuumenee sataan asteeseen tasaisesti sisältäkin (toisin kuin esim. joulukinkku tai kananmuna), on, että kangasmaskien ominaislämpökapasiteetti on lähes nolla.
    • kuumennusdesinfiointi poistaa samalla hengityksen myötä maskeihin kertyneitä esim. syötyjen aterioiden hajuja.
    • syötyjen aterioiden hajujen kertymistä kirurginmaskiin voi ehkäistä olemalla ruuan jälkeen muutaman minuutin ajan puhumatta sekä pureskelemalla purukumia.


  • Kustannuksiltaan alhaisin ja samalla suodatuskyvyltään paras sekä käyttömukavuudeltaan melko hyvä ratkaisu jokapäiväiseen maskinkäyttöön on:
    1. kertakäyttöisiä kirurginmaskeja 2 vuorokauden tarpeisiin/hlö
    2. yllä seostetun taittelumenetelmän avulla tiiviisti kasvoja vasten
    3. korvalenkit em. vetosolmumenetelmän avulla niskan takaa (säätömekanismi)
    4. käytettyjen kirurginmaskien varastoiminen hedelmäpussiin tai minigrip-pussiin päivän aikana
    5. käytettyjen kirurginmaskien desinfiointi iltaisin uunissa
    6. käytettyjen kirurginmaskien pesu muutaman päivän välein tai kerran viikossa pyykkikoneessa.


  • Maskin pitäminen ei vähennä muiden suojautumistoimien tarpeellisuutta tilastojen valossa lainkaan.
    • Tämä saattaa johtua esimerkiksi sellaisesta ilmiöstä, että ilman kirurginmaskia viruspartikkeleita leviää lähinnä puhumisen yhteydessä, vaikkakin tuolloin mahdollisesti runsaammin kuin maskin kanssa. Maskin kanssa puolestaan virukset päätyvät maskikuitujen sekaan puhumisesta, mutta sen jälkeen viruspartikkeleja saattaa emissoitua uloshengitysilman sekaan lakkaamatta (riippumatta puhuuko henkilö vai ei), joskin vähäisellä intensiteetillä.
      • Mikäli asia on näin, paras vaihtoehto riippunee henkilön puhetottumuksista tai tilanteesta: runsaasti puhuttaessa (esim jokin kokoontuminen) saattaa kirurginmaski olla epidemian estämisen kannalta soveltuvampi, harvakseltaan puhuttaessa puolestaan sabotointiväline.
        • Optimaalisinta saattaisi olla pitää kirurginmaskia kasvoillaan ainoastaan juttelun herkinä, mutta johtuen käytettyjen kirurginmaskien nopeasta kuivumisesta (ja sen jälkeisestä käyttökelvottomuudesta) käytännöllisintä saattaisi olla puhua erittäin hiljaa sisätiloissa ja säästää tavanomaiset juttelut ulkoilmaolosuhteisiin.
      • Maskin käyttötottumuksensa on parasta säilyttää samoina niin "sivullisena" kuin "mahdollisesti altistuneena" kuin "altistuneena" kuin "infektio-oireisena" kuin myös tautiin infektoituneena, siitä syystä, että maskien käyttötottumusten tarkoitus on nimenomaan infektion leviämisen estäminen. Em. eri "statuksilla" toimitaan tietenkin karanteenkäytäntöjen suhteen eri tavoin, mutta maskien käytön suhteen samalla tavoin kukn ennenkin.
      • Maskin intensiivinen pitäminen naamalla ainakin silloin jos CoViD-19 -infektio on todettu itsellä, yllättäen ei ole sen järkevämpää kuin sen intensiivinen pitäminen naamalla "sivullisen" roolissa ollessaan (vaikka kieltämättä tuntuu turvallisemmalta pitää maskia intensiivisesti naamalla, mikäli tietää tai päättelee infektoituneensa).
        • yhtä lailla kuin infektoitunaton henkilö levittäisi tilanteesta riippuen vähemmän infektiota ympäriinsä maskitta, niin tautia sairastava henkilö levittäisi tilanteesta riippuen vähemmän infektiota ympäriinsä maskitta.
    • kirurginmaskia ei ole rakenteeltaan suunniteltu eikä tarkoitettu mikrobien suodattamiseen pois uloshengitysilmasta, vaan (potilaan leikkaushaavaan kirurgin käyttäessä ääntään tai yskähdellessä hänen suustaan roiskuvien) nestemäisten pisaroiden suodattamiseen pois uloshengitysilmasta sitomalla pisarat suodatuskankaan kuituihin (kostea uloshengitysilma estää kuituja kuivumasta ja vapauttamasta pisaroiden sisältämiä mikrobeja ulos maskista).
      • eri maskityyppien (kangasmaski, kasvohuntu, bandidoshuivi, kirurginmaski jne.) "suodatustehojen" testeissä ei ole mitattu niiden kykyä suodattaa mikrobeja, vaan ainoastaan niiden kykyä suodattaa nestemäisiä aerosolipisaroita. Kirurginmaskien tehokkuus CoViD-19 -virusten suodattamiseen perustuu siihen, että tutkimusten perusteella aiempien koronavirusten on havaittu välittyvän uloshengitysilman mukana pelkästään aerosolipisaroissa. CoViD-19 -infektion kohdalla ei ole pystytty tehdä laboratoriotutkimuksia infektion oireettoman alkuvaiheen ajalta, koska tutkittavia henkilöitä ei ole pystytty paikantaa (periaatteessa onnistuisi nykyisin, tartuntaketjujen jäljitystoiminnan avulla): CoViD-19 -infektion tiedetään etenevän eri osiin ihmisen hengitysteissä viruksen itämisajan jälkeisestä oireettomasta alkuvaiheesta infektio oireiden saamiseen sekä taudin pahenemiseen välisenä aikana, joten kirurgin- yms. nestemäistä aerosolia suodattavien maskien käytön hyödyttömyyttä CoViD-19:n leviämisen ehkäisemisessä, ei voida poissulkea: niistä voidaan kuitenkin varmasti se todeta, että puhumisen hetkellä uloshengitysilman seassa olevat aerosolipisarat niillä pystyy suodattaa jopa täysin, mutta kun sitä, miten iso osuus uloshengitysilman mukana leijailevista CoViD-19 -viruksista on aerosolipisaroiden sisällä missäkin infektion vaiheessa, sitähän ei tiedetä.
      • joka tapauksessa, laskostamalla metallinen nenää vasten tuleva kappale maskin sisälle päin ja sitten taittelemalla metallikappale kolmesti sik-sakille, kirurginmaskin asettuminen mahdollisimman tiiviisti kasvoille onnistuu systemaattisesti ja sen tiiveys on helppo silmämääräisesti todeta ulkoapäinkin.
      • mikäli henkilöllä on partaa, kirurginmaskin suodatusmekanismi ei luonnollisestikaan toteudu. Tällöin riskinä on, että maskin suodatinkangas vastaanottaa pisaroita, joihin mikrobit ovat sitoutuneet, mutta jotka kuivavat äkkiä kun maskin toimintaperiaate (kostea uloshengitysilma estää maskinsisäistä suodatinkangasta kuivahtamasta käytön aikana), ja tällöin mikrobit vapautuvat ilmaan leijumaan.
      • koska kirurginmaskin täsmällinen tarkoitus on aerosolipisaroiden suodatus, ja aerosolipisaroita muodostuu periaatteessa vain yskähdellessä tai puhuessa (värinästä johtuen), niin mikäli henkilö ei yskähtele eikä käytä lainkaan ääntään, aerosolipisaroita ei uloshengitysilmassa ole ja kirurginmaski ei teoriassa päädy suodattamaan mitään.
    • mikäli (alueellinen tai valtakunnallinen maskipakko määrätään voimaan, tärkeä asia huomioida on, että kirurginmaskin yms. suositeltujen maskiversioiden ensisijainen tavoite on suojata kanssaihmisiä, ja näin ollen tulisi välttää puhumasta lainkaan maski naamalla, koska on tyystin tutkimaton hypoteettinen mahdollisuus, että puhumisen myötä maskin suodatinkankaan kuituihin päätyneet mikrobit todellisuudessa vapautuvat vähän kerrassaan kuiduista uloshengitysilman sekaan. Eli siis sikäli kun tämä hypoteesi olisi todellinen, silloin kaikki päivittäiskäytössä olevat maskityypit käyttäytyvät samoin, virusta levittäen, jonka vahingollisen reaktion pystyy itse kukin ennaltaehkäisemään omalta osaltaan pysytellen hiljaa maskin takana.


  • Ajatustapa, että kaikki tehokkaiksi tunnistetut aktiiviseen laumasuojaan liittyvät toimet olisivat ylipäänsä melko turhia, koska epidemiaa esiintyy niin harvakseltaan (esimerkiksi esiintyvyydellä 100/100000 yhdellä tuhannesta, on harhassa:
    1. Henkilöllä, joka sattuu itse olemaan taudinkantaja, aktiivisen laumasuojan toimista on lakkaamatta suuri hyöty eli jokaisessa ihmiskohtaamisessa sekä muutenkin julkisesta tilaa käyttäessä.'"
    2. CoViD-10 -virusinfektio ilmenee poikkeuksetta aina ensiksi ilman mitään oireita, mutta kuitenkin muita ihmisiä tartuttavana.

Paikkoja, tilanteita ja olosuhteita joissa infektiot leviävät herkästi[muokkaa]

  • Infektio, kuten norovirus tai koronaepidemia, leviää ihmisistä sekä ruuista ja muista tarvikkeista ja välineistä, joihin on päätynyt partikkeleita, jotka ovat peräisin infektoituneen henkilön iholta, vaatteista tai uloshengitysilmasta, riippumatta siitä, ilmeneekö infektoituneella henkilöllä infektion oireita, mutta varsinkin mikäli niitä ilmenee. Infektio-oireita ei välttämättä ilmene, mikäli henkilöllä on hyvä immuniteetti, sillä tavanomaiset infektio-oireet kuten nuha, kuume, särky, väsymys, yskä, ruokahaluttomuus jne. ovat elimistön omia välillisiä varokeino-mekanismeja, joilla se pyrkii tehostamaan alitehoiseksi osoittautuneen immuniteettijärjestelmän toimintaa, eivät infektionaiheuttajan itsensä aikaansaannoksia.
    • tästä johtuen periaatteessa kannattaa pyrkiä tehostamaan omaa immuniteettiaan esimerkiksi lisäravintein, sinkkitabletein ja pukeutumalla lämpimästi, mutta mitalin kääntöpuolena on, että tällöin selkeitä infektio-oireita ei välttämättä esiinny, jolloin henkilö ei tiedä kantavansa ja levittävänsä infektiota. Toisaalta yleensä on niin, että mitä vähäisemmät infektio-oireet, sitä vähemmän infektiota levittää toisiin ihmisiin.
    • huolimatta siitä, ettei infektio-oireiden aiheuttaja olisi selvillä, potilaan hoitaminen terveeksi kannattaa tehdä samanlaisella rutiinilla, jossa pyritään välttämään kenenkään muun infektoituminen.
  • Henkilö, joka liikkuu paljon erilaisissa paikoissa/erilaisten ihmisryhmien keskuudessa, päätyy sitä todennäköisemmin infektion kantajaksi. Todennäköisyys riippuu esimerkiksi siitä, miten erilaisia paikat sekä ihmisryhmät, joiden parissa henkilö liikkuu, ovat. Mitä erilaisempia, sitä todennäköisemmin joissain niistä vallitsee infektiolle muita otollisemmat leviämisolosuhteet. Vaikka hän ei kohtaisi infektoituneita henkilöitä, silti paikat, kuten rappukäytävät ja julkiset kulkuvälineet, voivat olla infektiivisiä pintojen, huonetekstiilien sekä sisäilmassa tavallisesti leijuvan pölyn vuoksi. Infektoivat partikkelit kiinnittyvät sähköisistä voimista johtuen pölyhiukkaseen, mutta voivat leijailla myös erillisinä ilmassa.
    • mikäli pyrkii vähentämään mahdollisen infektion aiheuttamia oireita esimerkiksi lisäravintein, tällöin on syytä myöskin syytä pyrkiä välttämään infektion leviämiselle otollisia olosuhteita, jottei toimisi oireettomana infektionlevittäjänä.
    • mikäli on välttämätöntä liikkua paljon, niin ainakin sellaisia paikkoja, joissa infektioiden tiedetään ennen kaikkea leviävän sekä sellaisia ihmisryhmiä, joiden tiedetään muita tavanomaisemmin kantaneen infektoivia partikkeleita, kannattaa välttää.
    • mikäli ei tiedetä, millaisissa paikoissa ja ihmisryhmissä infektoivia partikkeleita muita tavanomaisemmin esiintyy, kannattaa keskittyä liikkumaan toisiinsa nähden mahdollisimman samankaltaisissa paikoissa, jotta todennäköisyys käydä infektion leviämiselle otollisissa olosuhteissa pysyisi vähäisenä.
    • infektiolle muita otollisemmista olosuhteista on ensiksi tarjolla spekulaatioita sekä tilastotietoa kansainvälisissä lähteissä todennäköisemmin kuin kansallisissa lähteissä.
  • infektio saattaa levitä myös esimerkiksi matalassa lämpötilassa pestyistä astioista sekä pyykistä.
    • pesuveden välityksellä.
    • viemärin putkien sisällä leijuvan aerosolin välityksellä.
  • puhelimeen tai mikrofoniin puhuessa
    • äänen korottuminen (aerosolipisaroiden määrä on suoraan verrannollinen puheen/laulun äänenvoimakkuuteen).
    • infektiopartikkelien kantautuminen esiintymislavalta yleisön ylle avoimessa ilmassa (tämä on ehkäistävissä asettamalla esiintymislavan ja yleisön väliin poistoilmaventtiilejä eli muodostamalla laminaarinen ilmanvirtaus/vastatuuliverho esiintyjien ja yleisön väliin).
  • vektoritartunta (oireeton välittäjäagentti kuten kotieläin kuten kissa, hyönteinen kuten hyttynen, lähipiirin vuorotellen sylissä pitämä vauva, tarhaikäinen lapsi, kouluikäinen nuori, taudille immuuni aikuinen).
    • mm. hyttysvälitteiset nykyisin lähinnä tropiikissa esiintyvät taudit
    • Syyskuussa 2020 lähinnä USA:n itäosissa paikallisesti leviävä idän hevosaivotulehdus
    • hyttysten houkutteleminen esimerkiksi ultraviolettilamppujen avulla erillisiin paikallisiin populaatioihin, jotta tauti ei diffusoituisi eteenpäin.
    • sisäilman ionisointi pölyhiukkasten kuten vaatepölyn poistamiseksi sisäilmasta.
    • huonekohtainen tulo- ja poistoilmakanavisto
    • sisäilman sterilointiteknologia.
    • 5.11.2020 uutisartikkelin mukaan aikavälillä 26.10-1.11.2020 eli vko 44 oli HUS:n alueella vajaat 30% kaikista tartunnoista saatu kotipiirissä [STM, THL]. Muualla Suomessa, kun tuntemattomaksi jääneiden tartunnanlähteiden osuus vain noin 20%, niin kotipiirissä saatu muualla maassa jopa 48%.
      • tartuttavuusluvun R0 ollessa 1,2-1,25 HUS:n alueella kysymys on merkittävästä 0,36-0,38 desimaaliyksikön osuudesta.
      • muualla Suomessa kysymys on vieläkin merkittävämmästä 0,58-0,6 desimaaliyksikön osuudesta.
      • CoViD-19 -tartunnat oireettomista (silti infektoivista) nuoremmista perheenjäsenistä muihin perheenjäseniin.
    • Viikolla 44/2020 todetuista uusista CoViD-19 -tartunnoista jopa 30-48% saattaa olla päiväkotien, koulujen ym. oppilaitosten ja harrasteryhmien kautta kantautuneita vektoritartuntoja.
      • Tämä on niin merkittävä osuus, että se selittäisi syksyn 2020 koko toisen tartunta-aallon talttumattomuuden.
      • Kyseisen toisen aallon voimakkuus (uusien todettujen tartuntojen päiväkohtaisten määrien perusteella) on vuoden loppuun mennessä kohoamassa 2-3 -kertaiseksi kevään 2020 ensimmäiseen aaltoon verrattuna, ja koska mitään hidastumisen saati talttumisen merkkejä (tartuntamäärien oletusarvoisesti sinikäyrän muotoisen aallon puolenvälinkään puhumattakaan epidemia-aallon yläharjan eli yläkuolokohdan saavuttamista) ei ole koko syksynä ollut näköpiirissä, niin siitä syystä kysymys on akuutista uhasta, joka on Suomen olemassaolon kohtalonkysymys.
  • karjan keskuudessa leviävät epidemiat
    • navetan, sikalan tai vastaavan (tehokkaan) ilmanvaihdon jäteilmavirta saattaa tällöin olla infektiivistä ja muodostaa kaukokulkeutumisriskin jopa useiden kilometrien päähän.
    • Tanskassa 3.11.2020 tulleen tiedon mukaan on päädytty lopettamaan kaikki turkistarhaus tarhaeläinten keskuuteen (ilmeisestikin kaukokulkeutuen) leviävän CoViD-19 -virusmuunnoksen vuoksi.
  • Ilmavälitteisen epidemianaiheuttajan tapauksessa tiheään asutetut alueet (mm. tiheään asutut maat kuten Kiina ja eräät Afrikan maat, sekä periaatteessa kaikki suurkaupungit).
    • Aktiivisen laumasuojan toimintojen harjoittaminen myös yksin ollessaan, esimerkiksi CoViD-19:n tapauksessa äänekkään puheen (esim. laulaminen tai puhelimeen puhuminen) sekä yskimisen ja aivastelun välttäminen mahdollisuuksien mukaan, mattojen tamppaamisen sekä imuroinnin välttäminen (lattiapölyn lastaamisen ja moppaamisen sekä muiden pintojen kostealla rätillä puhtaana pitämisen suosiminen, tuulettaminen (mikäli ulkoilma on sisäilmaa raittiimpaa ja puhtaampaa). Suurkaupungeissa vierailutiheyden harventaminen / suurkaupungeissavierailemistarpeen vähentäminen.
    • ilman steriloiminen sekä tulo- että poistoilmakanavassa.
  • päivittäistavaraliikkeet ja kaupat
    • oman asuinalueensa lähikaupat ym sellaiset butiikit, joiden asiakaskunta on suppea.
    • sisäilman steriloiminen julkisissa liikkeissä (esimerkiksi hyllykön yläpuoliseen ilmanalaan kohdistuvat UVC -valokeilat.
    • mikäli pakastimessa on tilaa, kaikkien pakastettavissa olevien ruoka-aineiden jakaminen pienempiin annoseriin ja pakastaminen.
    • jääkaapin lämpötilan laskeminen ruokien käytettävyyden sekä säilyvyyden kannalta mahdollisimman alas (huom. vihannekset), jotta kauppareissuja saa harvennettua ostamalla kerralla enemmän päivittäistavaroita.
      • tavallisten ruoka-aineiden (kuten kurkku, porkkana, kananmunat) viikkotarpeen laskelmointi (taikka standardin varastointitarpeen arvioiminen) ja lukemien kirjoittaminen pahville jääkaapin kyljessä tai jääkaapin sisällä säilytettäväksi tarpeettoman aivojumpan vähentämiseksi.
      • pandemiatilanteen pahentuessa tai vastaavankaltaisen vakavan poikkeustilan vallitessa voi olla kätevää, että osaa määritellä tarvitsemansa peruselintarvikkeiden joukon, jotta ne pystyy tarvittaessa joku ulkopuolinen tahokin toimittamaan kotiovelle.
        • Esimerkiksi siten, että ulko-ovessa tai oven vieressä on lukituslenkki, johon asukas on jättänyt avonaisen munalukon, kaupassakävijä/kuriiri sitoo kauppakassin rusetille, jonka jälkeen pistää naskalilla reiän poikittain rusettisolmun läpi ja lukitsee kauppakassin siitä munalukolla oven lukituslenkkiin roikkumaan.
        • Jotkin elintarvikkeet pystyy pujottamaan postilaatikon kautta sisään, kuten kahvipaketti, kunhan pakettiin tekee hakaneulalla mahdollisimman pienen ilmareiän.
        • Jotkin elintarvikkeet kuten kuivaherneet ja jauhot, pystyy toimittamaan kirjepostitsekin perille, mikäli ne vakuumipakataan soveltuvan muotoisiin pakkauksiin.
        • Lisä-jääkaapin tai -pakastimen sijoittaminen esimerkiksi takaovelle, verannalle, parvekkeelle tai ulkovarastoon helpottaa elintarvikkeiden säilömistä tuholaiseläimiltä ja mikrobikuormalta suojassa. Lukitus esimerkiksi kylkeen ja oviluukkoon kiinnitettyjen teräsorsien välisellä munalukolla, mikäli tarpeen.


"Lockdown"[muokkaa]

Kansainvälisessä kielessä on CoViD-19:n myötä tullut tutuksi termi lockdown, jolla tarkoitetaan määräaikaista kansalaisten suojautumista merkittävältä vaaralta sulkeutumalla rakennuksiin tai huoneisiin, joissa he sattuvat lockdown-protokollan julistamisen hetkellä olemaan. Lockdown-menettelyjä on useanlaisia, esimerkiksi ulkonaliikkumiskielto.


Lähihistoriassa tuttuja lockdown-tilanteita Suomessa ovat olleet esimerkiksi kouluampumiset (luokkahuoneisiin lukittautuminen), pommiuhkaukset (yksittäisten katujen tai kokonaisten asuinalueiden ulkonaliikkumiskiellot), vaaralliset kaasuvuodot (ilmanvaihtojärjestelmän sammuttaminen esimerkiksi palavan teollisuusrakennuksen myrkyllisestä savusta johtuen), valtiolliset kulkueet (esimerkiksi presidentti Vladimir Putinin vierailun ajaksi). Lisäksi muun muassa täällä Suomessa on sotilaallisten yllätyshyökkäysten (ilmapommitukset, atomi-, bio-, kaasuiskut, vieraan vallan erikoisjoukkojen hyökkäys) varalta kerrostaloissa ja julkisissa rakennuksissa erityiset väestönsuojatilat sekä tällaisista hälyttämiseksi sireenit talojen katoilla, jonka hälytysjärjestelmän toimintakuntoa testataan säännöllisesti.


Keväällä 2020 kansainvälistäkin mainetta niittänyt suomalaisten WC-paperinhamstraukset johtuivat intuitiivisesta/spontaanista kansallisesta varustautumisesta lockdown-tilanteeseen.


CoViD-19:n osalta lockdown merkitsee sisätiloihin sulkeutumista ihmisestä-ihmiseen sekä pintakontaminaatioina julkisten tilanteiden yhteydessä leviämisväylien sulkemiseksi, jolloin epidemia alkaisi laantua riippumatta siitä, että osa kansalaisista sitä elämäntavallaan intensiivisesti levittäisi. Käytännön esimerkkinä lockdownin tehosta Israelin valtiossa 14.9.2020 alkaneen kansallisen lockdownin myötä aktiivisten koronatartuntojen määrän aleneminen kahdessa kuukaudessa kymmenesosaan lähtötilanteesta, huolimatta maassa asuvien moninaisten etnisten ja uskonnollisten ryhmittymien erilaisuudesta (mikä synnyttää sellaista kuritonta asennetta, joka merkittävästi heikentää aktiivista kansallista laumasuojaa).


Mikäli kansallinen epidemiatilanne (uusien tautitapausten päivittäiset määrät) rupeavat aktiivisen laumasuojan keinoista huolimatta yltyä (=epidemia lähtee käsistä), lockdown on väistämättä edessä. Lockdownin aikana/jälkeen viimeistään pyritään selvittämään syyt, joosta epidemian yltyminen on johtunut sekä päivittämään aktiivisen laumasuojan periaatteet ja yhteiskunnan fasiliteettien toiminnot. Toteuttaen niitä siten, että epidemian leviämiskerroin R0 pysyy lockdownin avaamisen jälkeen alle yhdessä. Koska paitsi (välttämättömän) lockdownin ylläpitäminen, niin kaikki muukin epidemiantorjunta on käsittämättömän kallista lystiä, mutta vaihtoehtoja ei ole, niin siitä syystä epidemian torjumistoimissa joudutaan tarkastelemaan asioita talous ja toimenpiteiden tehokkuus edellä, ei tasa-arvo edellä, ja poikkeustilalaki Perustuslain nojalla voimaan asetettuna.


Tartuntojen jäljittäminen "kamelin selkänä"[muokkaa]

Infektoituneiden testaamisen pääfunktio (ei ole kansainvälinen vedonlyönti, vaan) on infektoitumisten varmistamisen kautta mahdollistaa tartuntaketjujen jäljittäminen (kuten CoViD-19:n tiedotustilaisuudessa 20.11.20 todettua).

  1. Suomen sote-järjestelmien virallisessa tartunnanjäljitystoiminnassa työskenteli marraskuussa 2020 noin 600 henkilöä (ks. artikkeli 21.11.20). Jäljitysprosentti (tässä asiayhteydessä tarkoittanee aiemman kokemuksen perusteella laskettu jäljitettyjen oireettomien infektoituneiden määrää suhteessa kaikkiin tartuntoihin; muita periaatteessa mahdollisia selitteitä voisivat olla esimerkiksi että moneenko prosenttiin selvitetyistä tartuntaketjuihin kuuluvista saadaan otettua yhteys esimerkiksi johtuen siitä ettei tartuttaja tuntenut häntä; taikka että montako prosenttia jäljitetyistä altistuneista olivat lopulta saaneet infektion eli millä herkkyydellä tartuntaketjuun mahdollisesti kuuluvien altistuneiden rajaaminen tapahtuu) oli tuolloin alhaisimmillaan 30% (Kuopiossa).
    • tartunnanjäljitysprosentti merkitsee esimerkiksi tässä Kuopion tapauksessa, että kaupungissa oleskelee tunnistamattomia/infektiostaan tietämättömiä oireettomia tartuttajia noin 70%/30%=2,3 -kertainen määrä suhteessa jäljitettyjen lukumäärään.
      1. Kaupungissa todetut tartunnat koostuvat sekä jäljittämättä jääneistä (infektiot, joita ei ole jäljitetty ennen infektio-oireiden ilmaantumista mihinkään ennestään tiedossa olevaan tartuntaketjuun) että jäljitetyistä (jotka on osattu jäljittää ja asettaa karanteeniin jo ennen infektio-oireiden ilmaantumista, mahdollisesti jopa jo infektion inkubaatioaikana [viruksen monistuessa ensimmäisissä infektoituneissa soluissa ennen muualle elimistöön pääsyään; ennen taudinkantajan muuttumista taudin levittäjäksi]) tapauksista.
      2. Kontaminaation ja infektio-oireiden ilmenemisviiveen mediaanin ollessa viitisen vuorokautta, päiväkohtaisista tartuntamääristä on arvioitavissa, että esimerkiksi Kuopion kaupungissa päiväkohtaiset uudet tartunnat ovat tulleet oireettomista tartuttajista, joita henkilöitä kaupungissa oleilee noin 5*70%= 3,5 -kertaisesti se määrä, joka päivittäin uusia tartuntoja tulee todetuksi (olettaen siis, että kaikki onnistuneesti jäljitetyt tartuntaketjuihin kuuluvat henkilöt olisi ehditty paikantaa ennen kuin heistä puolestaan on tullut eteenpäin levittäjiä, ja että infektio-oireiset onnistuvat olemaan tartuttamatta enää muita).
      3. Näin ollen mikäli tartuntamäärät pysyvät kaikesta huolimatta tasaisena, merkitsee se, että keskimääräinen tartunnanjäljityksessä identifioimatta jäänyt taudinkantaja on pitänyt kohtuullisen onnistuneesti aktiivista laumasuojaa, aiheuttaen keskimäärin viiden oireettoman infektionlevittämispäivänsä sisällä keskimäärin vain (1/3,5) * 5= 1,4 uutta tartuntaa.
        • Taas esimerkiksi jos jonkun kaupungin jäljitysprosentti olisi vaikkapa niinkin korkea kuin 75% ja päiväkohtaiset tartuntamäärät pysyisivät silti tasaisena, viittaisi se siihen, että yksi oireeton tartuttaja aiheuttaisi (edellä mainituin lähtöoletuksin) keskimäärin viiden oireettoman infektionlevittämispäivänsä aikana keskimäärin 5/(5*0,25)= 4 uutta tartuntaa.
        • edelläolevasta päätellen, Kuopion vahvuutena on hyvä laumasuoja, mutta toisaalta heikkoutena/riskinä, että joukkoaltistumisista kehittyy herkästi kriisitilanne.
  2. Koronavilkku-sovellus on manuaalisen jäljitystyön rinnalla tapahtuva automaattinen tartunnanjäljitin, josta ei varsinaisesti ole virallisessa manuaalisessa tartunnanjäljityksessä hyötyä, vaikkakin molemmissa tartunnanjäljitysmenetelmissä tavoitteena on kartoittaa infektoituneet henkilöt taudin latentin vaiheen aikana (ennen olemukseltaan tavallisen terveen, mutta silti infektoituneen henkilön oireettomaksi levittäjäksi muuttumista).
  3. Kolmantena tartunnanjäljitysmenetelmänä toimii infektio-oireiden arvioimiseen tarkoitettu Omaolo.fi -palvelu, jota kautta kukin infektoitunut itse pystyy tunnistamaan tarpeen lähteä koronatesteihin, mikä toisaalta merkitsee, että hän tavallissti informoi viime aikoina kohtaamiaan ihmisiä, jolloin nämä käyttäytyvät alustavasti erityistä varovaisuutta noudattaen, kunnes testitulos saadaan. Mitä vakavemmaksi epidemiatilanne äityy, sitä tapeellisempi seikka olisi kaikkien niiden henkilöiden viivytyksetön informoiminen omista infektio-oireistaan, joita on viimeisen viikon sisällä tavannut.
    • olivatpa infektio-oireet CoViD-19:n tai jonkun kausi-influenssan aiheuttamia, kaikkien niiden leviäminen epidemian aikana tulisi pyrkiä estämään (tarpeettomien mutta toisaalta välttämättömien ja yhteiskunnalle kalliiden ja kävijälle vaivalloisten koronatesteissä käymisen ennaltaehkäisemiseksi).
    • oma-alotteinen tartunnanjäljitys ei haittaa virallista tartunnanjäljitystoimintaa lainkaan.


Tartuntaketjujen jäljittämismenetelmät ovat periaatteessa Suomen koronastrategian selkäranka, sillä CoViD-19 -epidemian sitkeys johtuu sairauden alkuvaiheiden oireettomista leviämisajanjaksoista, joita ei muutoin ole mahdollista tunnistaa ennen oireettoman leviämisvaiheensa alkamista, jolloin tartuntaketju herkästi leviää jo eteenpäin. Jäljittämistoiminna pystytään pudottamaan päivittäiset tartuntamäärät tietystä aktiivisen laumasuojan matalahkosta yleistasosta huolimatta murto-osaan, ja sen lisäksi nopeuttamaan epidemia-aallon loppuvaiheen supistumista. Tartuntaketjujen jäljittämistoiminnan kapasiteetin loppuessa suhteessa uusien tartuntaketjujen jäljittämistarpeisiin, päivittäisten uusien tartuntojen määrät alkavat paisua paisumistaan eli uusia infektioita (eri asia kuin sittemmin infektio-oireiden ilmetessä niiden toteamiset) tapahtuu vilkkaammin kuin jäljitystyö ehtii kartoittaa tartuntaketjuja (ek. joukkoaltistumistapaukset), ketjut "pääsevät irti", jolloin joudutaan ensin asettamaan lisärajoituksia kaupunkikohtaisesti, maakuntakohtaisesti tai maanlaajuisesti sekä ennen pitkää (epidemian siitä huolimatta yltyessä) maanlaajuinen lockdown.

  • Alueellisissa tartuntaryppäissä aggressiiviset alueelliset, jopa lockdownia vastaavat rajoitukset leviämisen laajemmalle estämiseksi ovat sen tähden perusteltuja, että mitä nopeammin ketju saadaan taltutettua, sitä minimaalisempi yhteiskunnallinen vahinko siitä koituu (verrattavissa palavan pöytäliinan ensisammutuksen onnistumiseen).
  • tartunnanjäljitystyö on hidasta ja tartunnanjäljittäjinä toimivia henkilöitä kaupunkikohtaisesti vaihteleva, rajallinen määrä.
    • Epidemian ilmaantuvuus 14 päivän seurantajaksolla on kansainvälisesti noteerattava luku, jota käytetään mm. matkustusrajoituksiin liittyvässä lainsäädännössä. Mikäli tämä luku nousee liiaksi, vapautuu ulkomailta matkustaminen Suomeen entistä useammasta sellaisesta maasta, jossa koronatilanne on kriisiytynyt (ei testaus- eikä karanteenivelvoitetta, mikäli kahden viikon ilmaantuvuusluku on enintään kaksinkertainen Suomeen nähden). Tällöin uusia tartunnanjäljittäjille näkymättömiä tartuttajia (uusien tartuntaketjujen ensimmäisiä haaroja) väistämättä tulee Suomeen, jolloin maan epidemiatilanne merkittävästi isommalla todennäköisyydellä riistäytyy hallinnasta.
      • Epidemian riistäytyessä hallinnasta kaupunkikohtaisesti tai laajemmassa mittakaavassa eli "kamelin selän katketessa" ensiapuna voidaan esimerkiksi
        1. säätää koronavilkkuilmoitusten lähettämisherkkyyttä herkemmäksi
        2. hankkia lisää työvoimaa (etätyöpisteet) tartunnanjäljittämiseen kaupungeista, joissa tartunnanjäljitystoimintaa ei tarvita, kuten puhtaat kaupungit sekä lockdown-kaupungit.
        3. sammuttaa lentokentät.
        4. pysäyttää maakuntien ja kaupunkien välinen julkinen liikenne sekä kriisikaupunkien osalta lähiliikenne.
        5. asettaa ohjeellisia rajoituksia vuorokauden sisällä tai viikon sisällä kohdattavien eri ihmisten (lähikontaktit) lukumääriin.
        6. velvoittaa/suositella/kannustaa koronatesteissä kävijää alustavan kotikaranteeninsa aikana kartoittamaan kaikki lähikontaktinsa viimeisen viikon ajalta ja selvittämään kaikkien heidän yhteystietonsa valmiiksi (kannustimena esimerkiksi pieni tunnustuspalkkio kyseisestä pohjatyöstä henkilön testituloksen osoittautuessa positiiviseksi).
      • ensiavusta huolimatta kaupunkikohtainen, maakuntakohtainen tai valtakunnallinen lockdown -tilanne on väistämätön kriisin syvenemisen kaikista toimista huolimatta jatkuessa.
        1. hiilihydraatti (mm. viljapohjaiset elintarvikkeet ja ruuanvalmistuksen raaka-ainekset) ovat yleensä kohtuuhintaisia, toisaalta niiden säilyvyys (esim. pasta, näkkileipä) on pitkä, hyödynnettävyys helppo (esimerkiksi maku mieto, jolloin ruuan maustettavuus ja höystettävyys erinomainen, vrt. aasialainen nuudeliannos) ja merkitys energianlähteenä keskeinen (solujen normaali aineenvaihdunta perustuu hiilihydraatin hyödyntämiseen energianlähteenä).
          • toisaalta liian nopeasti ruuansulatusjärjestelmässä etenevä ravintomassa aiheuttaa veren insuliinitasojen voimakasta heittelehtimistä, mihin elimistön kudokset saattavat reagoida mekanismilla, jonka tuloksena elimistöön jää päälle matala-asteinen tulehdustila (metabolinen oireyhtymä). Metabolinen oireyhtymä (tulehdusarvot koholla) pitkäaikaisena olotilana mm. moninkertaistaa sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen riskin.
        2. päivittäistavaroiden puskurivarastojen hankkiminen pariksi viikoksi, sillä yhteiskunnan elinkeinotoiminnan pysähtyessä rahalla ei saa enää mitään ("hetkellinen hyperinflaatio"). Kotitoimituspalvelut; kollektiivinen ennakkotilaaminen ja kauppojen noutopisteistä haku; kirjepostiin mahtuvat pakkaukset.
          • Kaupassakäyntimahdollisuus heikentää lockdownin tehoa merkittävästi ja siten pitkittää sen tarvetta suotta.
          • Paikallisten karanteenialueiden säilyttäminen siten, että kylä-, kaupunginosa- katu- tai kerrostalokohtaiset noutopisteet (esimerkiksi kerrostalon suihku- ja saunatilat, joiden puhtaudesta on helppo huolehtia) käytössä kunnes yksikön sisällä ilmenee tartuntoja.
        3. Lockdown -tilanteen hallitun alasajon protokollana esimerkiksi koronakoirien avustuksella systemaattisesti (esimerkiksi kansainvälistä kahden koronatestin menetelmää vastaava kahden vainutestin menetelmä taikka lopussa selostettu yhteisöllinen menetelmä.

Konkurssit[muokkaa]

Konkurssimenettely on osa länsimaista talousjärjestelmää. Konkurssiin ajautuminen voi johtua esimerkiksi tuotteiden suunnittelun tai taloudenpidon epäonnistumisesta, mutta toisaalta se voi johtua myös markkinaympäristöstä, kuten että jollain markkinasektorilla on enemmän toimintaa kuin on kysyntää.


Mikäli CoViD-19:n vaikutus yhteiskuntaan on pitkäaikaisempi, monet markkinaympäristöt jäävät pitemmällä aikajänteellä erilaisiksi kuin ennen. Tällaisessa olosuhteissa kyse on kansantaloudellisen toimeliaisuuden painottumisesta väärin (monella eri markkinasektoreilla), ja yritysten tukeminen konkurssien estämiseksi on siksi hyödytöntä. Asia erikseen sitten on yrityksessä työskentelevien henkilöiden erilaiset tuet. Konkurssijärjestelyjen merkitys on tasapainottaa taloutta siirtämällä taloudellista toimeliaisuutta ja erilaisia resursseja pois hiipuvilta markkinoilta sellaisille aloille ja sektoreille, joilla on enemmän tarvetta ja kysyntää, lopettamalla kannattamatonta yritystoimintaa, jotta yrittäjällä olisi mahdollisuus esimerkiksi siirtyä muihin töihin tai perustaa uusi yritys uudella toimialalla. Tämä ilmiö siis, nk. 'luova tuho', ilmenee siten, että yrityksiä menee konkurssiin. Ainoastaan toiminimi-muotoisilla yrityksillä yrittäjä menettää yrityskonkurssissa henkilökohtaista omaisuuttaan, mutta tavallisesti yrittäjän henkilökohtaiseen omaisuuteen ei kosketa konkurssijärjestelyssä. Työpaikat valitettavasti katoavat, mutta toivottavasti kaikki löytävät uudet työt ammattiliittojen maksaman työmarkkinatuen aikaikkunassa.


Markkinasektorin muuttuessa pysyvästi erilaiseksi (supistuessa), on mahdollista, että tapahtuu ns. konkurssiaaltoja, jolloin esimerkiksi liian monen rinnakkaisen yrityksen konkurssi aiheuttaa alihankintaketjuun kuuluvien yritysten kaatumisia esimerkiksi siitä syystä, että alihankintayritykset eivät tällöin ehdi sopeuttaa toimintaansa uudenlaisen markkinaympäristön konkurssiin menneiden yritysten tarpeiden verran vähentyneeseen, mutta kuitenkin muiden yritysten osalta edelleen jatkuvaan kysyntään. Tällöin alihankkijoiden mennessä konkurssiin, myös heidän toiminnastaan riippuvaiset toimintaansa edelleen jatkavat yritykset joutuvat vaikeuksiin. Vaikka jotkut talousgurut ovatkin sitä mieltä, että konkurssiaallot voivat olla hyödyllisiä (koska niissä vapautuu suuret määrät tuotantoresursseja), niin voi myös olla, että tapahtuu, että markkinaympäristö tai sektori, jolla olisi kuitenkin edelleen kysyntää, miltei tyhjenee yrityksistä (kaikkien toisistaan riippuvaisten yritysten ajautuessa konkurssiin), jolloin talouden tasapainottumisen mekanismi toimii toisin kuin sen kuuluisi toimia.


Lukuvinkkinä tähän teemaan liittyen nettikirja Yritys 2.0 - joka kirjoitettiin jo ennen vuoden 2008 maailmanlaajuista talousromahdusta.

CoViD-19 tartunnanlähteiden jakaumien tarkastelua[muokkaa]

Alla olevat piirakkadiagrammit on laadittu Demokraatti.fi:n 5.11.2020 julkaiseman artikkelin tiedoista [joiden lähteinä STM, HUS].

Kyseisellä viikolla tarttuvuusluku R0 = 1,20...1,25. Eli periaatteessa alla olevista piirakkadiagrammeista näemme erään loppusyksyn viikon otannan, että millaisista tartuntalähteistä ja missä suhteessa tämä tarttuvuusluku on kertynyt.


Helsingin ja Uudenmaan alueella viikolla 44 todettujen CoViD-19 tartuntojen lähteet.

Covidhusvko44.jpeg

  • piirakkadiagrammista voidaan tehdä oletus, että tuntemattomat tartuntalähteet (47,5%) ovat "joitain muita lähteitä kuin välitön ulkomaa, perhepiiri, lähipiiri, yksityiset kokoontumiset, yleisötapahtumat, ravintolat, työpaikat, harrastukset tai oppilaitokset.
  • 'tuntemattomiksi jääneet tartunnanlähteet' tarkoittavat "luonnollisia, mutta ei vielä tiedossa olevia lähteitä", ei "yliluonnollisia ja pyhiä tartunnanlähteitä", joten käytännössä tuntemattomien tartunnanlähteiden osuudet olisi mahdollista saada kutistumaan nolliin: kartoittamalla ne sekä rajaamalla kaikki muut kuviteltavissa olevat tartuntareitit pois.


Muualla Suomessa viikolla 44 todettujen CoViD-19 tartuntojen lähteet.

Covidmuuvko44.jpeg

  • huomionarvoinen asia on, että tuntemattomien tartunnanlähteiden osuus jää suhteellisen pieneksi muualla Suomessa HUS:n alueeseen verrattuna.
  • näin ollen, olettaen että HUS:n alueella vallitseva toiminta- ja käyttäytymiskulttuuri on samankaltainen kuin muualla Suomessa, niin vertaamalla elämäntavoissa ja arkielämässä ilmeneviä eroavaisuuksia HUS:n alueella muuhun Suomeen nähden on mahdollista "päästä kartalle", että minkä tyyppisiä vaikeasti haivainnoitavia/epäsymmetrisiä juttuja/ilmiöitä tähän tuntemattomien tartunnanlähteiden joukkoon muiden muassa kuuluu.
  • ero tuntemattomiksi jääneineiden tartuntalähteiden osuuksissa on 28,5 prosenttiyksikköä. HUS:n osalta on siis yhtä merkittävästä "kartasta" (oleellisesta seikasta/vakavasta asiasta) kuin perhepiirissä tapahtuneiden tartuntojen osuus HUS:n alueella, joka olisi mahdollista kartoittaa.
  • 28,5 pinnaa pois tarttuvuusluvusta R0 tekee 0,86...0,89. Tällöin epidemia alkaisi jo pelkästään tämän muutoksen ansiosta talttumaan eli kutistumaan, joskin aika hitaaseen tahtiin.
  • todennäköisesti, sikäli kun nämä HUS:n ja muun Suomen väliset erot elämäntavoissa ja arkielämässä viikolla 44 kartoitettaisiin, niihin samoihin asioihin huomiota kiinnittäen myös muualla Suomessa tämä tuntemattomiksi jäävien tartunnanlähteiden osuus saataisiin molemmissa piirakoissa entisestään kutistumaan, pienemmiksikin kuin niiden ero prosenttiyksiköissä on.


Spekulaatioita, että mitä tuntemattomat tartuntalähteet saattaisivat olla:


  1. Kansainvälinen, valtakunnanlaajuinen sekä kaupunkikohtainen joukkoliikenne.
    1. Eräs oheisista diagrammeista ilmenevä tosiasia on, että syystä taikka toisesta niissä ei ole eritelty lainkaan julkisen liikenteen (metrot, raitiovaunut, bussit, lähijunat, kaukojunat, taksit, maansisäinen lentoliikenne) osuutta, joten jokin osa tuntemattomisa tartunnanlähteistä on todellisuudessa julkisen liikenteen puolella saatuja infektioita. Esimerkiksi VR:n kaukoliikenteessä matkustetaan nykyisin entiseen tapaan maksimi-täyttöasteilla vieri vieressä istuen. Ilmiö johtuu siitä, että junista on otettu pois toisen luokan vaunuja saman verran kuin matkustajamäärät ovat epidemiasta johtuen vähentyneet. Maskien käyttöä ja turvavälien pitämistä muodollisesti suositellaan.
      • Tilastojen perusteella joukkoliikenne Helsingin alueella vuorokaudessa on noin 500 000 matkaa ja HSL:n mukaan (4.10.2020 päivätty artikkeli) epidemiasta johtuen matkustajamäärät ovat pudonneet 60%:iin tavanomaisesta (300 000 matkaan/vrk).
      • Valitettavasti todennäköistä on, että joukkoliikenne (sekä lähi- että kaukoliikenne) vastaa "leijonasosasta" erittelemättä jääneistä eli tuntemattomista tartunnanlähteistä.
      • Kaupunkipyörien yms. jalkakäytäviä pitkin tapahtuvan kevyen liikenteen suosiminen.
      • Äärimmäisen hiljaisuuden ja rauhallisuuden ylläpitäminen julkisessa liikenteessä; keskustelemisen, kännykkään puhumisen sekä aivastelun ja yskimisen välttäminen (tarvittaessa esimerkiksi kurkkupastillien imeskely).

    2. Toinen vastaava selittävä tekijä on kansainvälinen lentoliikenne.
      • Se seikka, että Suomeen saapuvien lentomatkustajien keskuudessa on todettu suuret määrät CoViD-19 -infektoituneita matkustajia, viittaa siihen, että myöskin maan sisäisessä joukkoliikenteessä osa matkustajista on CoViD-19 -taudin kantajia.
      • Kansainvälisessä lentoliikenteessä runsaasti erilaisia ongelmallisia ja osittain tuntemattomia leviämiskanavia, muun muassa
          • Äskeinen uutinen viittaa siihenkin suuntaan, että koska kerran sairastamisen myötä immuniteetin saanutkin antaa positiivisen nenänielunäytteen, niin kenties myös CoViD-19 -rokotettu henkilö kaikesta huolimatta voi toimia viruksen kantajana ja lisäksi sen eteenpäin levittäjänä (kunnes elimistön immuunipuolustusreaktio lähtee torjumaan virusta).
        • useiden tautia kantavian matkustajan samassa matkustamossa aiheuttama moninkertainen infektoitumisriski
        • infektoitumattomienkin sekä immuunienkin lentomatkustajien iho, vaatteet, käsimatkatavarat lievästi kontaminoituneita (infektoivia) useiden päivien ajan.
          • lentomatkustamon istuimet ym. (vaikeasti puhdistettavissa olevat) pinnat kontaminoituneita usean päivän ajan.
    • Periaatteessa on mahdollista, että tämä epidemian toinen aalto (siis se, että leviämiskerroin R0 on pysynyt yli yhdessä, jolloin aallon voimistuminen on jatkunut sen sijaan, että aalto olisi laantunut) selittyy täysin julkisella liikenteellä.
      • Julkinen liikenne on vaikeasti kompensoitavissa ja se on investointina kallis ja sen ylläpitäminen kallista, jolloin julkinen liikenne on hyvin kankeasti mukautettavissa epideemisten ympäristöolosuhteiden vaatimuksiin, vaikka sen rooli epidemiaa pahentavana tekijänä tiedostettaisiinkin.
      • Koska periaatteessa yksikin oireeton tartuttaja pystyy julkisilla kulkuvälineillä matkustessaan tartuttamaan määrättömän ison joukon muita matkustajia, niin johtopäätelmänä on, että todennäköisesti järkevin ja ehkäpä ainut keino pysäyttää CoViD-19 -epidemian toinen aalto Suomessa on edellä mainittu (vihreään boksiin kehystetty) hiljaisuus.
  2. Epidemian toisen aallon kriisivaihe (voimakas kiihtyminen, vuorokausikohtaisten tartuntojen määrien radikaali kasvu) käynnistyi (ks. Infections kaaviossa Daily change muodossa LOG) syyskyyn 2020 aikana (tasolta 50-100 positiivista tulosta/vrk) ja saavutti huipputasonsa lokakuun 2020 alussa (200-300 positiivista tulosta/vrk), jolla tasolla se on pysynyt ainakin marraskuun 2020 puoleenväliin mennessä.
    • Syyskuun 2020 aikana tapahtui/suoritettiin kansallisesti jotain/jokin ilmiö/toimintatavan muutos/ketjureaktio, joka käynnisti CoViD-19 -epidemian kriisitymisen.
      • Huom. Recoveries -kuvajalla ei ole periaatteessa mitään informaatioarvoa Suomen osalta, sillä parantuneiden määrät arvioidaan sairauden keskimääräisen keston mukaan (laskemalla tietty viikkomäärä taaksepäin todettujen infektioiden yhteismäärä).
    • Nykyinen epidemian kriisivaihe (päiväkohtaisten tartuntojen trendi kohoaa kohoamistaan; epidemia äityy alati pahemmaksi) olisi kenties mahdollista saada rauhoittumaan identifioimalla mikä/millainen absoluuttisin mittarein arvioiden fataali virhe/toiminto/ilmiö (tai "suisidaali rappiotila" tai bioterrorismiaalto) käynnistyi syyskuussa 2020.
      • Kyseinen fataali virhe joko on reversiibeli (peruutettavissa oleva) tai sitten irreversiibeli (peruuttamaton) virhe.
      • Kyseinen fataali virhe peruutamalla olisi mahdollista hidastaa kriisin syvenemistä (epidemian yltymistä), mutta ei välttämättä kääntää sitä laskuun (päiväkohtaisten tartuntojen trendi oli lievästi nouseva jo elokuussa 2020).
  3. Koronan nenä-nielutestien epäluotettavuus (ks. Pulmatilanteita).
    • Nenä-nielunäytteen luotettavuus on enintään 80% (kun näyte saatu 8. päivänä siitä kun henkilö on saanut tartunnan.
    • Kahden testikerran, joiden välissä 3 vrk, luotettavuus enintään noin 100%-100%*0,3*0,3=90%
    • Uusien todettujen tartuntojen päiväkohtaisen määrän ollessa esimerkiksi 300, merkitsee sen, että 300/0,8*0,2=75; 300/0,9*0,1=33 Kolmestakymmenestä 75:een oikeasti CoViD-19 -infektoitunutta henkilöä on saanut negatiivisen testituloksen.
      • huokaisee helpotuksesta, että oireet ovatkin jokin muu pikku flunssa
      • informoi mahdollisesti kontaminoimiaan ystäviään, että hekin voivat huokaista helpotuksesta.
  4. Ihmisten yleinen terveydentila parempi.
    • Epidemian keväisessä ensimmäisessä aallossa infektoituneet olivat keskimäärin iäkkäämpiä, jolloin infektio-oireet ilmenivät äkkiempää ja vakavempina.
    • Epidemian toisessa aallossa, aktiivinen laumasuoja parempi, infektoituneiden keski-ikä alempi, ihmisten immuniteetti (mm vitamiinilisistä johtuen) paremmalla tasolla/toimintakykyisempi yms.
      • Pienempi infektoiva virusannos tuottaa inkubaatioajan latentin vaiheen aikana huomattavasti vähäisemmän määrän viruspartikkeleita henkilön verenkiertoon (mihin immuunijärjestelmä reagoi ihmisen sitä välttämättä itse huomaamatta) kuin isompi virusannos (mihin immuunijärjestelmä reagoi aggressiivisemmin).
      • Toimintakykyisempi immuunijärjestelmä ei välttämättä lainkaan käynnistä ihmisen huomaamia infektio-oireita, mikäli pystyy vastaamaan virusinfektioon hyvin (=oireeton tartuttaja).
  5. CoViD-19 -taudin kokonaan oireettomana sairastavat läheiset
    • yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan jopa 40-45% västöstä tulisi sairastamaan (kaikista sairastuneista) sairastaisi taudin kokonaan oireettomana.
    • tällöin aktiivisen laumasuojan merkitys sekä kotona onnistuneesti toteutuva aseptiikan merkitys korostuu, sillä mikäli mikään ei indikoi taudin sairastamista, ei voi tietää onko itse kenties paraikaa infektoitunut henkilö ja toisaalta milloin tulisi ehkä olemaan parantunut kyseisestä infektiosta.
    • valitettavasti täysin terveenäkin ja karanteeninomaisissa olosuhteissa pitkäänkin olleena on edelleen syytä harjoittaa aktiivisen laumasuojan toimintoja perhepiirissään. Asia todennäköisesti helpottuu vasta epidemian ollessa valtakunnanlaajuisesti jokseenkin nitistetty. Ikävä kyllä.

Vinkkejä välttää infektoituminen, mikäli joutuu liikkumaan erilaisissa paikoissa[muokkaa]

  • Koronapotilaita tutkittaessa on osoitettu selvä yhteys vakavien CoViD-19-infektio-oireiden ja tautikuolleisuuden sekä vähäisen D-vitamiinin määrän välillä (veressä alle 30 ng/ml eli 75 nmol/l).
    • Ylen Akuutti -ohjelmassa aikanaan (16.2.2015) avitsemusepidemiologian dosentti Jyrki Virtanen: >>suositusten mukaan 50 nanomoolia kalsidiolia[D3-vitamiinia] veressä per litra on sopiva taso ja suurin osa väestöstä pääsee tähän 10 mikrogramman D-vitamiinin päiväsaannilla. Raja nojaa siihen, ettei tutkimusnäyttöä ole tarpeeksi isojen pitoisuuksien hyödyistä.>>
    • Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan 100 mikrogrammaa per vuorokausi on aikuisille suurin turvallinen määrä D3-vitamiinia.
    • Yliannostusmääriä tutkittaessa on todettu, että 1000 mikrogramman vuorokausiannokset D3:a ovat aiheuttaneet aikuisilla hypervitaminoosin 12 viikossa. Lisäksi D-vitamiinin tehostaessa kalsiumin imeytymistä elimistöön voi vitamiinin liikasaanti lisätä virtsatiekivien riskiä.
  • Yleisesti ottaen, kehon peruslämpötilan tiedetään vaikuttavan immuniteettiin: mitä lämpimempi keho, sen aktiivisemmin toimii. Tämä johtuu monista erilaisista mekanismeista.
    • lämpimästi pukeutuminen parantaa yleistä immuniteettia; vähissä vaatteissa keikistely heikentää.
  • Kotona pysyttely on yleisesti ottaen paras sekä edullisin tapa välttää infektoituminen.
    • Keväällä 2020 hyvin vakavaksi (THL:n mukaan todennäköisesti kevään infektiotilastoja huomattavasti vakavemmaksi) yltynyt CoViD-19-epidemia laantui hyvin lyhyessä ajassa.
  • Käy harvemmin kaupassa, liiku vähemmän julkisissa paikoissa
    • mitä laaja-alaisemmin ja vilkkaammin liikkuu, sitä laajemmalta alueelta tauti voi esimerkiksi hengitysilman kautta levitä itseen.
    • jos shoppailun sijaan koostaa hyödykkeiden tarpeensa ja suunnittelee asiointireittinsä ja ostoksensa, tarvitsee vähimmäismäärä "pyöriä ihmisten ilmoilla".
    • Mikäli mahdollista, tartu tuotteeseen vasta ostopäätöksen tehtyäsi.
    • Valintamyymälän kaltaisissa kaupoissa kaupan ostoskorien sijaan kanna ostoksesi sylissäsi, tuoreosastolta poimitussa hedelmäpussissa, mukanasi tuomassasi kankaisessa tai muovisessa kauppakassissa taikka omassa (taitettavassa) korissa, johon ostokset on helppo myös pakata takaisin niiden maksamisen jälkeen. Palautettavat tölkit, tyhjät paristot ym on helppo kerätä ja kuljettaa mukanaan kauppaan em. korissa, samoin esimerkiksi keräyslaatikoihin matkalla olevat vanhat sanomalehdet sekä pahvipakkaukset.
    • Usean henkilön ruokaostosten hoitaminen samalla kertaa em. ostoskassitekniikalla, jossa
      1. kunkin asiakkaan ostokset keräillään omiin kauppakasseihinsa.
      2. kauppakassinsa yläreunaan kukin asiakas (tai ostoksilla kävijä) teipannut etukäteen ostoslistan.
      3. täytetty kauppakassi (muovipussi) nostetaan sellaisenaan kassahihnalle, jossa kassavirkailija purkaa sen (tarvittaessa lasketaan pussin reunat valmiiksi alas).
      4. maksusuoritukset kassi kerrallaan.
      5. kassakuitti (sekä ostoslista) sijoitetaan ostoskassiin, johon ostokset pakataan (joko aiempaan tai uuteen)
      6. kassavirkailijalta pyydetään kustakin kuitista kaksoiskappale, johon ostoksilla kävijä merkitsee asiakkaan nimen (ostoslistaan kirjoitettu) ja arkistoi sen kuitin itselleen.
      7. autokuljetuksen ajaksi kasseihin, joissa tuoretuotteita, ostoksilla kävijä joko sujauttaa kassin sisäpuolelle tai ulkopuolelle esimerkiksi telttapatjasta valmistetun lämpöeristeen matkan ajaksi ( kassin avointa yläosaa ei ole tarpeen eristää, koska avoimien pakastealtaiden tavoin kylmä ei karkaa yläkautta niin helposti).
      8. ostosten viemisen yhteydessä ostoksilla kävijä esimerkiksi niittaa asiakkaan tulosteen kassakuitista esitäytetylle laskupohjalle (esim. rei'itetty A5-arkki, jossa otsikko sekä tilinumero maksuehtoineen korvauksen suorittamiseksi; nk. läpilaskutus eli edelleenveloitus-transaktio)
      9. asiakkaan ostospussin suun sinetöiminen umpeen sekä samalla kiinnittäminen hänen ulko-ovensa yhteyteen esimerkiksi muovisella nippusiteellä (taikka esimerkiksi asiakkaan jättämällä pienellä munalukolla, joka menee lukkoon painamalla lenkki kiinni)
      10. laskun sujauttaminen asiakkaan postiluukkuun.
  • Mikäli mahdollista ja turvallista, käytä yksityisautoa tai kevyen liikenteen kulkuvälineitä, vältä julkisia kulkuvälineitä.
    • Julkisia kulkuvälineitä (lentokone, laiva, juna, bussi, metro, ratikka, myös taksi) eli joukkoliikennettä käyttävä todennäköisemmin saa koronavilkusta karanteenisuosituksen, mikä on hankalaa.
    • julkisia kulkuvälineitä käyttävät ihmiset liikkuvat laaja-alaisesti ja lukuisissa vaihtovuoroissa, jolloin riski tartuntaketjuun kuuluvan läheisyydelle on verrattaen hyvin korkea.
  • vältä puhumista julkisissa sisätiloissa, jolloin muutkin puhuvat vähemmän.
    • nappikuulokkeet korvilla liikkuminen vaikuttaa, että muut ihmiset meluavat entistä vähemmän.
    • mikäli joudut puhumaan lähietäisyydeltä toiselle, ulkona pidä etäisyyttä ja pyri kääntämään pää eri suuntain kuin missä henkilön sijaitsee, tuulen alapuolelle mikäli mahdollista; sisällä puhu hiljaa.
  • vältä sellaisia julkisia paikkoja, joiden ilma on laadultaan sisäilmaa.
    • sisäilma merkitsee olosuhdetta, jossa infektoivat partikkelit, mikäli niitä on, alkavat kondensoitua ilmaan sekä huoneen pintoihin ja tekstiileihin kuten mattoihin ja vaatteisiin.
  • vältä julkisia hissejä
    • hisseissä on huono tuuletus
    • mahdolliset infektiopartikkelit leijuvat vielä hissin ilmassa taudinkantajan poistuttua hissistä
    • jos hississä on matkustanut taudinkantaja, hän on saattanut yskiä (tai puhua puhelimeen) hississä, jolloin on infektion saamisen todennäköisyys hänen jälkeensä hissiä tarvitseville
  • vältä sisäänhengittämästä toisen puhuessa sinulle lähietäisyydeltä.
    • vältä sisäänhengittämästä ohittaessasi ihmisiä lähietäisyydeltä.
    • vältä meluavia henkilöitä.
  • vältä koskemasta paljain käsin desinfioimattomiin kahvoihin julkisissa tiloissa.
    • esimerkiksi ostoskorin tai ostoskärryn kahva kannattaa desinfioida käsien desinfioinnin yhteydessä kauppaan tullessa ja vihannekset sekä hedelmät kannattaa ostaa valmiiksi pussitettuina, mikäli mahdollista tai pussittaa tuoreostos koskematta niihin paljain käsin.
  • infektiotautia sairastavan toipilaan/potilaan hoidossa, aseptisen työskentelyn kannalta keskeisenä seikkana pidetään hyvää käsihygieniaa. Muoviset/silikoni-/lateksi-/nitriilisuojakäsineet (sekä lyhyeksi leikatut ja tylsiksi viilatut/hiotut kynnet) yksinkertaistavat aseptista työskentelyä.
    • Dr. Anthony Fauci (head of the National Institute of Allergy and Infectious Diseases) neuvoo jokavuotiseen kausi-influenssan torjumiseen liittyen "pesemään käsiä niin usein kuin mahdollista".
  • joidenkin lähteiden (South Walesin yliopiston kemiantekniikan professori, Sydney, ks. linkkivinkki) mukaan tavallisen käsisaippuan rasvaa liottava (emulsio-) vaikutus deaktivoisi viruksia, sillä viruksen rakenteessa on rasvaliukoisia osasia, jotka liukenevat ja hajoavat saippuavedessä, ja että saippuan etuna on sen tehokkuus hyvin pieninäkin määrinä, kunhan kädet kastuvat kauttaaltaan.
    • mikäli tämä on totta, laimealla saippualiuoksella kannattaa pestä ihoa ja tavaroita. Vaahdottavia pumppupulloja on saatavilla netistä, lisäksi mm. Fairy-tiskiainetta voi ostaa sellaisissa pumppupulloissa.
    • useammalla saippuapesu-huuhtelu -toistolla saippuaa kuluu vähän suhteessa puhdistustehoon, mutta sillä ei välttämättä ole vaikutusta virusten desinfiointitehoon, vaan yksinkertainen pesu riittää.
    • saippua on edullinen vaihtoehto, mutta ankara saippuointi kuivattaa käsiä.
    • tavanomainen käsienpesu päivän aikana eri työvaiheiden välillä ilmeisesti riittäisi CoViD-19:n sekä myös kausi-influenssavirusten desinfioimiseksi käsistä
    • käsienpesut järjestelmällisenä tapana vähentää kontaminaatioista (pinnoille päätyineiden partikkelien tarttumisesta ja kulkeutumista eteenpäin) johtuvia infektoitumisia, kenties jopa merkittävästi.
    • mikäli epidemianaiheuttaja leviää voimakkaasti pintakontaminaatioiden kautta (kuten norovirus ja kausi-influenssavirukset), niin yhteiskunnallisen epidemiatilanteen voimistuessa, entistä merkittävämpi osa julkisten tilojen pinnoista (mm. kahvoista) on kontaminoituneita.
    • myöskin postitoimitusten välityksellä saattaa saada kontaminaation, mutta eräiden tietojen mukaan CoViD-19 deaktivoituu kolmessa vuorokaudessa, joten mahdolliset CoViD-19 -kontaminaatiot ehtinevät deaktivoitua ennenkuin posti ennättää lähettäjältä vastaanottajalle.
    • talvisaikaan mm. hämäryydestä, ilman kuivuudesta ja viileydestä johtuen virukset, kuten CoViD-19, säilyvät pinnoilla jopa huomattavasti kauemmin ifektiivisinä (ks. linkkivinkki). Tämä deaktivoitumisajan moninkertaistuminen osaltaan selittää kausi-influenssa-aaltojen painottumista syksyihin ja talviin.
      • Samalla tähdentäen sitä seikkaa, että pintakontaminaatioilla on käytännössä kaikkien kulkutautien osalta oleellinen vaikutus niiden leviävyyteen. Ei välttämättä keskeinen, vaikkakin oleellinen; selittäviä tekijöitä esimerkiksi kausi-influenssojen ajoittumiseen on useita muitakin.
  • Ydinvoimalaitoksissa käytetty menettely radioaktiivisen lian saamiseksi helposti pestyä pois käsistä (ja käsivarsista) on, että puhtaat kädet (ja käsivarret) voidellaan vesipohjaisella voiteella, joka huuhtoutuu pois iholta seuraavan käsienpesun yhteydessä puhdistaen ne tehokkaasti. Sama menettely tehostaa vastaavasti viruspartikkelien pois pesemistä käsistä, viruspartikkelien kokoluokka ja luonne on samankaltainen kuin radioaktiivisen pölyn.
    • joissakin käsideseissä saattaa olla kosteusvoiteen kaltainen lisäaine, tällöin heti käsienpesun jälkeen kannattaa vielä desinfioida kädet tai voidella ne tavallisella käsivoiteella.
    • Talvisaikaan kun joutuu käyttämään hanskoja ulkona, kädet kannattaa desinfoida hanskojen päälle pukemisen yhteydessä ja/tai hanskat pois ottaessa. Mahdolliset CoViD-19 -kontaminaatiot säilyvät hanskoissa kolmisen päivää.
  • Todennäköisesti käsienpesu pelkällä lämpimällä hanavedelläkin vähentää jonkin verran viruskontaminaation todennäköisyyttä infektoida kantajansa, sillä käsienpesussa irralliset viruspartikkelit huuhtoutuvat pois tai takertuvat ihon kuolleeseen pintasilukkoon, jolloin paljon vähäisempi osa viruspartikkeleja siirtyy käsistä enää eteenpäin.
    • Tähän periaatteeseen en löytyne muita referenssejä kuin se, että käsiähän on vuosituhantisen perinteen mukaisesti tavattu pestä vedellä ennen ateriointeja.
  • Kanna mukanasi henkilökohtaista desinfiointipulloa tai taskumattia käsien sekä välineiden desinfioimiseksi
    • desinfiointiaineiden pumppupulloissa on standardi kierrekorkki, joten pulloksi soveltuu vaihtaa vaikkapa 0,33 litran limsapullo tai jokin lasinen erikoispullo (esimerkiksi pullon vyöllä kuljettamisen helpottamiseksi)
    • vyöhön voi olla kätevä rei'ittää sopivaan kohtaan naskalilla reikä pikalukkokoukkua varten.
    • käsien desinfioituminen tapahtuu vasta mikäli kädet kastuvat kauttaaltaan desinfiointiaineesta, ja mitä pitempään desinfiointiaine saa vaikuttaa, sitä laajempaan valikoimaan mikrobeja se steriloi (30 sekuntia on "virallinen suositus"). Mikäli osa kädenpinnasta jää kuivaksi, infektiopartikkelit kulkeutuvat siitä takaisin muualle käteen desinfiointiaineen haihduttua.
    • desinfiointiaineen haihtuminen ei "tehosta/aiheuta" disinfektiota, kuten joissakin virallisissa lähteissä todetaan, vaan asia on pikemminkin toisin päin: mitä hitaammin haihtuu, sen paremmin desinfioituu. Tavallisesti desinfiointiaineena käytetty 70% isopropyylialkoholi-vesi (IPA) -seoksen hyvä disinfektiivisyys perustuu siihen, että näin korkea alkoholipitoisuus yhdessä veden katalyyttisen vaikutuksen kanssa liottaa eräitä pintaproteiineja, joita esiintyy lähes kaikissa mikrobeissa (bakteerit, hiivat, homeet, sienet, virukset...), tuhoten ne. On kuitenkin tiettyjä virustyyppejä, joihin IPA-desinfiointiaineet eivät tehoa (mm. norovirus ja poliovirus). Tällöin käytetään 95% etanoli-vesi -seosta, joka tehoaa niihinkin. Desinfiointiaine valitaan sen perusteella millainen on desinfiointitarve (sitkeimmän mikrobin mukaan). Pirtu (sisäkamiinan polttoaine) ei sinänsä ole kallista pari euroa/litra, mutta se pitemmän päälle haittaa käsien ihoa.
    • pumppupullon voi kiinnittää kumilenkkinipun avulla vyölleen, jolloin desinfiointiaineen hölvääminen on ergonomista ja sen voi tehdä koska vain, esimerkiksi paikasta toiseen kävellessään, jolloin desinfiointiaineen pitempi vaikutusaika ei hidasta toimia. Myöskin helppo desinfioida desinfiointiaineesta märin käsin kahvat, kuten ostoskärryn kahva kauppaan tullessa.


Desinfiointiaine.jpeg

Kuvassa melko ketterä esimerkki henkilökohtaisesta käsidesipullosta työkäyttöön. Pullo on standardikierteinen lasinen vaahterasiirappipullo, johon on liitetty desinfiointiainepullon standardikierteinen pumppukorkki. Pullo on ripustettu vyölle jousihaalla. Litteys ja mataluus sekä sopiva kohta vyöllä savat aikaan, ettei pullo takerru esimerkiksi auton turvavöihin eikä vaikeuta muille istuimille istuutumista eikä muuta toimintaa. Tukeva kiinnitystapa vähentää pullon heilumista sekä helpottaa pumpun käyttöä muun työskentelyn ohessa. Lasisuuden ansiosta pullo pysyy puhtaana, mutta toisaalta se on alttiina särkymiselle kivipintaan (tai kaakeliin) iskeytyessään. Desinfiointipullo kiinnitetään samalle puolelle vyötä kuin solki on, jotta pullo ei putoaisi maahan, vyön avaamisen yhteydessä.


Infektion esiintyvyys versus infektoitumisen todennäköisyys[muokkaa]

Tässä osassa arvioidaan matemaattisesti sitä, että miten eräät yksittäiset tekijät vaikuttavat infektion kantamisen todennäköisyyteen. Huomionarvoista on, että kaavaan jää välttämättä sisällyttämättä jotkin toissijaiset/epäsymmetriset tartuntakanavat (listattu alempana).


  • johdetaan matemaattinen laskukaava otsikon asialle. Ajattelun helpottamiseksi aloitetaan esimerkkitilanteella:
    • tarkasteltavalla alueella infektion esiintyvyys on 10 infektoitunutta per 100000 ihmistä.
    • tarkastelevalla alueella oleva henkilö kohtaa tarkastelujakson aikana tavallisesti/yleensä/keskimäärin 15 eri paikallistahenkilöä.
    • kaikki henkilöt, jotka ovat mahdollisesti saaneet tartunnan, ovat ennen tarkasteluajankohtaa oleskelleet lähtöalueella, jossa on sama esiintyvyys, mutta jossa tavanomainen eri ihmisten kohtaamismäärä on 8 henkilöä infektion keskimääräisen itämisajan sisällä.
    • taudinkantajakerroin tai epidemian alueellisen kehittymistrendin mukainen kerroin, joka aiheutuu siitä (kun epäsymmetriset tartuntalähteet kerran poissuljetaan), että tartuntaketjua ei ole saatu jäljitettyä ja asetettua karanteeniin ennenkuin vielä oireeton taudinkantaja alkaa tartuttaa muita henkilöitä, on tarkasteltavalla alueella 1,7 ja lähtöalueella 0,9.
    • todennäköisyys saada infektio mahdollisesti kohtaamastaan satunnaisesta taudinkantajasta on 0,4


  1. todennäköisyys olla kohtaamatta yhtäkään taudinkantajaa, kun tapaa 15 uutta henkilöä tarkasteltavalla alueella on

    [(100000-10)/100000]15^1,7 = 0,99933

  2. todennäköisyys kohdata vähintään yksi (jäljittämättä oleva) taudinkantaja on edellisessä tilanteessa

    1-[(100000-10)/100000]15^1,7 = 0,00066

  3. todennäköisyys, että tarkasteltavalle alueelle lähtöalueelta siirtyneet henkilöt ovat lähtöalueellaan kohdanneet jonkun (jäljittämättä olevan) taudinkantajan taikka tulevat kohtaamaan sellaisen tarkasteltavalla alueella oleskelunsa aikana on

    1-[(100000-10)/100000]15^1,7*8^0,9 = X

  4. todennäköisyys olla infektoitunut on

    1-[(100000-0,4*10)/100000]15^1,7*8^0,9 = Y


Mikäli laskukaava on looginen/paikkansapitävä, niin muuttelemalla sen eri muuttuja-arvoja pystyy saamaan jotain käsitystä siitä, että miten merkittävästi todennäköisyyteen olla infektoitunut vaikuttavat nämä tällaiset eri tekijät kuin että montako eri ihmistä tapaa (sosiaalisuus), miten hyvin aktiivinen laumasuoja toteutuu (todennäköisyys saada infektio kohdatessaan taudinkantaja), tartuntaketjujen jäljityksen onnistumisprosentti (tartuttajan saaminen karanteeniin ajoissa) sekä tietenkin tarkastelujakson pituus (infektion itämisaika).


Koska Lokakuun 2020 alussa HSL:n alueella vain 15-20% todetuista tartunnoista infektoituminen on saatu jäljitettyä (ilmeisesti joko manuaalisesti tai Koronavilkku-ohjelman ansiosta eli kohtaamistilanteisiin), niin on mahdollista, että HSL:n alueella 80-85% tartunnoista on tullut em. epäsymmetristen tartuntakanavien kautta.


Epäsymmetrisiä tartuntakanavia[muokkaa]

  1. kaukokuljettuminen
    • ulkoilmassa leijuvat infektoivat partikkelit
  2. kontaminoitunut sisäilma
    • sisäilman infektoivat partikkelit
    • ilmanvaihtolaitteiden kautta toisaalta peräisin oleva kontaminoitunut sisäilma
    • ravistelusta tärinästä, lämpötilaeroista auringonpaisteesta yms. johtuva infektoivien partikkelien nouseminen ilmaan pinnoilta, tekstiileistä, vaatteista ym.
  3. pintakontaminaatiot
    • pinnoille laskeutuneet tai esim. käsikosketuksesta tarttuneet infektoivat partikkelit
    • sähköisesti varautuneille pinnoille (staattinen sähkö tai ionisoitunut ilma) tarttuneet
  4. työolosuhteet
    • tartuntavaarallisten jätteiden käsittely
    • suojavälineiden väärinkäyttö
  5. vektoritartunnat
    • eläimet, hyönteiset
    • sabotointimielessä suunniteltu infektion levittäminen
    • sellaiset oireettomasti taudin sairastavat henkilöt jotka eivät toteuta aktiivista laumasuojaa
  6. vaikeasti identifioituvat välilliset tartunnat
    • esimerkiksi imurin hiukkassuodattimen läpi ilmaan välittyvät (jonkun aiemman imuroidun huoneen pölystä peräisin olevat) infektoivat partikkelit

Poikkeuksellisia olosuhteita[muokkaa]

  • Käytettyjen mutta ehjien suojahanskojen pesua ja desinfioimista käytön jälkeen (paljaiden käsien tapaan) ei suositella mm. koska tällöin, kun riisutaan hanskat nurinpäin ja sitten myöhemmässä vaiheessa puetaan nurinpäin uudelleen päälle, edellisen käyttäjän käsistä peräisin olevaa bakteeristoa saattaa siirtyä hoidettavaan henkilöön. Sisäpinnan desinfioitumisesta ei myöskään voida olla varmoja (kuten ei paljaiden käsienkään desinfioitumisesta, mutta liukaspintainen hanska puhdistuu ja desinfioituu helpommin paljaisiin käsiin verrattuna). Lisäksi suojakäsineiden suojakalvomateriaali saattaa haurastua saippuan tai desinfiointiaineen vaikutuksesta.
    • Toisin sanoen: on tilanteita, joissa käytännöllisin vaihtoehto on käyttötarkoitukseen soveltuvasta materiaalista valmistettujen suojakäsineiden pesu ja desinfiointi käytön jälkeen. Esimerkiksi vaikeasti desfioituvan mikrobin kanssa epätyypillisessä ympäristössä (ei tartuntavaarallisten jätteiden jätejaetta järjestettävissä) jolloin tarvitaan (iholle pitemmän päälle haitallisia) desinfiointiaineita. Tällöin kätevintä on steriloida käsineet käytön jälkeen, uudenveroisiksi (jolloin ne voidaan joko laittaa sekajätteeseen, taikka sitten käyttää itse uudelleen). Esimerkiksi noro- tai poliotoipilasta kotona hoidettaessa, tai vaikkapa jonkin bioaseen aiheuttamia sotkuja isolla joukolla siivottaessa.
    • joissakin tilanteissa/olosuhteissa, kuten kirurgisissa operaatioissa tai muussa, jossa sillä saavutetaan jotain hyötyä, kuten vaikkapa vanhainkodissa, joissa on sairastelevia asukkaita sekä tarvetta avustaa aterioinnissa, voi olla kätevää pukea useita päällekkäisiä suojahanskakerroksia, joita riisuu nurinpäin sitä mukaa kun ne kontaminoituvat (vaikkapa hengityssuojaimensa hiplaamisesta).
  • siivotessa pyri tuulettamaan läpivetona
    • kerrostaloasunnossa läpivetoa voi tehostaa avaamalla alemmasta kerroksesta porraskäytävän ikkunan auki.
    • ravistele tai tamppaa mattoja varovasti tuulen yläpuolelta
    • älä käynnistä imuria, imuroinnin sijaan lastaa ja moppaa lattiat
  • mikäli mahdollista ja mielekästä, desinfioi huone (esimerkiksi mikäli siellä on vieraillut paljon ihmisiä) esimerkiksi vaihtamalla kattovaloon väliaikaisesti UV-C -loisteputkilamppu ja kytkemällä se muutamaksi minuutiksi päälle tyhjään huoneeseen.
    • mikäli tällaisen lampun kvartsilasipinnassa ei ole otsonia tuottavien aallonpituuksien poissuodatusta, lamppu tuottaa myös mietoa otsonintuoksua huoneilmaan, jollaisessa tapauksessa on syytä alussa jättää tuuletusikkuna auki ja lampun pois kytkemisen jälkeen odottaa muutama minuutti ennen huoneeseen palaamista.
  • mikäli välttämätöntä esimerkiksi työstä johtuen järjestää esimerkiksi neuvotteluja pöydän ääressä (esimerkiksi sairaala, vanhainkoti, pankkikonttori, kaupan tiski), pyri järjestämään lasi, pleksilasi, läpinäkyvä muovikalvo taikka imuilmanvaihto keskustelijoiden väliin ("tupakointitilan pöydän ilmanvaihto"), jolloin henkilöt eivät sisäänhengittele toistensa uloshengitysilmoja.
    • jäteilman poistaminen ulos taikka desinfioiminen tarkoituksenmukaisella laitteistolla.
  • mikäli kysymys on erityisen ärhäkkäästi tarttuvasta viruksesta ja tiheään asutetusta alueesta, rakennusten poistoilmat on syytä desinfioida ennen puhaltamista pihalle.
  • äärimmäisen steriiliä, molekyylitasolle asti partikkelit pois suodatettua, ilmaa pystyy tuottamaan paineilmajärjestelmään kytkettävällä suodatuslaitteistolla (esimerkiksi viruksista ja radioaktiivisista partikkeleista puhdistettua ilmaa sairaalakäyttöön tai väestönsuojaan).
  • Sellaisia FFP-standardin maskeja, jotka on valmistettu polypropyleenista (mikroaaltouunimuovista), joissain tapauksissa on tarkoitettu käytettävän useita kertoja
    • tällöin pakkauksessa mainitaan esimerkiksi 'reusable'
    • mikäli maskia ei ole käytetty likaisessa ympäristössä (kuten hiontapölyssä)
    • mikäli saman maskin edellisestä käyttökerrasta on kulunut vähintään kolme vuorokautta, jotta hyödynnettäessä samaa maskia useaan kertaan esimerkiksi CoViD-19:n leviämisen ehkäisemiseksi, edellisenä käyttökertana jommallekummalle puolen maskia mahdollisesti kertyneet viruspartikkelit olisivat kaikki ehtineet deaktivoitua, eivätkä infektoisi ketään.
    • maskilla pyritään suodattamaan uloshengitysilmasta (epideemisen tartuntataudin) mikrobit pois. Suodatusteho vaihtelee taudinaiheuttajasta riippuen, lähinnä vain FFP-3 -maskistandardilla on mahdollista yleispätevästi suodattaa viruspartikkelit yleispätevästi pois, epidemianaiheuttajasta riippumatta, vaikkakin sen läpi on hiukan painava hengittää.
    • hypoteettinen selitys sille, miksi kirurginmaski vaikuttaa sairastuvuustilastojen valossa olevan melko tehoton CoViD-19:n torjunnassa, voisi olla, että toisin kuin aiempi epideeminen koronavirus 'SARS', jossa riitti pelkkä aerosolipisaroiden suodatus, niin COViD-19:ssa viruspartikkeleita välittyy yhtälailla vapaasti kaasussa leijuen, jotka viruspartikkelit luonnollisesti läpäisevät kirurginmaskin. Tavallisesti epideemisia viruksia ei pysty suodattamaan kirurginmaskilla pois uloshengityilmasta kuin osittain. CoViD-19:n kohdalla ainakin alkuvaiheessa oli perusteita olettaa viruksen välittyvän ainoastaan aerosolipisaroissa, mutta tämä oletus ei välttämättä pidäkään paikkansa.
    • edellisen hypoteesin ilmeisyyttä lisää kirurginmaskin toimintaperiaate: sen tarkoitus on estää infektiivisten aerosolipisaroiden roiskeet imemällä ne maskin sisäiseen kalvoon yhtäjaksoisen operaation aikana, mutta mikäli tämä kalvo pääsee - epäkonventionaalisessa käytössä - välissä kuivahtamaan, esimerkiksi ruokatauon aikana, tämän jälkeen kun kuivunutta maskia taas aletaan käyttää, maskin sisäinen kuivunut kalvo luovuttaa keräämiään viruspartikkeleita huoneilmaan.
    • kolmas em. hypoteesin ilmeisyyttä lisäävä seikka on fysikaalinen ilmiö, että värisevästä, kosteasta pinnasta (kuten äänihuulet) vapautuu aerosolipartikkeleita ilmaan: kirurginmaskin konventionaalisessa käytössä (kirurgia) puhutaan hiljaisella äänellä, kun taas epäkonventionaalisessa käytössä (esim. Kokoustaminen) ääntä korotetaan kirurginmaskin läpi puhuessa, jolloin maski värisee voimakkaasti ja saattaa tästä syystä vapauttaa mikrobeja huoneilmaan.
    • muun muassa STT:n 25.9.2020 uutisoiman tiedon mukaan HUS:n alueen CoViD-19 -infektoituneista 80% ei osaa sanoa mistä olisi saanut infektion, mm. julkisen liikenteen maskisuositusten oltua voimassa pääkaupunkiseudulla reilun kuukauden ajan.
      • uutisessa ei mainittu, oliko tilanne ollut vastaava jo ennen maskisuosituksiakin.
      • uutisessa ei mainittu, oliko Koronavilkulla kuitenkin saatu määriteltyä näitä tartuntaketjuja.
    • näissä (ainakin HUS:n alueella lähes kaikissa) tartuntatapauksissa ilmenevä tartunnanlähteen arvaamattomuus tukee hypoteesia, että selitys voisi liittyä maskien käyttöön, sillä tartuntaketjujen näin kehnosta jäljitettävyydestä ei ole aiemmin uutisoitu: missään vaiheessa CoViD-19 -epidemia-aikaa missään päin Suomea.
    • HUSIN apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalainen kertoo (IS 2.10.20), että viimeisen kuuden viikon aikana niiden osuus, jotka ovat tienneet, mistä tartunnat ovat peräisin on vaihdellut 61%:sta 16%:iin. Ilmiö on sen vuoksi valitettava, että eräänä indikaattorina/kriteerinä sille, että epidemia olisi siirtymässä 'kiihtymisvaiheesta' 'leviämisvaiheeseen' on juuri tuo tartuntojen lähteiden tunnistamattomuus.
    • koska kirurginmaskien käytön hyödyt sekä haitat valitettavasti ovat vielä tunnistamatta/tunnustamatta, niin mahdollisuuksien mukaan vältä tilanteita, joissa olisi käytettävä maskia.
      • on tiedostettava, että huolimatta, että kirurginmaskit ovat nykyisin CoViD-19:n virallinen suojausmenetelmä, kirurginmaskit eivät ole alunperin suunniteltu tällaiseen käyttöön (vilkkaaseen puhumiseen ja liikkumiseen hengästyen, maallikkokäyttöön julkisissa tiloissa), joten on sinänsä ymmärrettävää, jos ne eivät toimisikaan yhtä hyvällä varmuudella kuin mitä ne sairaalaympäristössä ajavat asiansa.
      • on mahdollista, että jotta kirurginmaskit toimisivat työpäivän tai koulupäivän kaltaisessa vaiherikkaassa ympäristössä, niin maskeja olisi vaihdettava uusiin lähes joka käänteessä, mikä on käytännöllisesti ilmeisestikin käytäntöön soveltamattomissa, ja tästä syystä kirurginmaskein ei joissain toimintaympäristöissä voida luoda mitään suojaa, jolloin on korkea potentiaalinen riski, että niiden käyttöyritykset sellaisissa paikoissa ennemminkin edistää viruksen leviämistä.
      • on mahdollista, että koska kerran maskeista toivotaan olevan edes jotain hyötyä, mutta niiden käyttämisestä saattaa kehkeytyä toisaalta vahinkoa, mistä hyöty-haitta-suhteesta voitaisiin kiistellä, niin siitä syystä maskien käytön tarpeellisuutta ei kukaan uskalla virallisesti nostaa keskustelunaiheeksi, koska se aiheuttaisi vain uuvuttavaa virallista kinastelua.
      • mikäli on ollut systeemi, että poissuljetaan infektoitumiset niissä tilanteissa, joissa on käytetty kirurginmaskeja, niin on tietenkin mahdollista, että osa niistä infektoitumisista, jotka on paikannettu tapahtuneen vapaa-ajalla, on tosiasiassa tapahtunut niissä tilanteissa, joissa on käytetty kirurginmaskeja.
        • Mikäli tällä tavoin toimitaan systeemisesti, tartuntatilastoista ei pystytä suoraan tarkastelemaan kirurginmaskien mahdollisia haittavaikutuksia, sillä kirurginmaskien käyttö on menetelmällisesti poissuljettu infektoitumistilanteiden tilastoinnissa.
      • joka tapauksessa ennemmin taikka myöhemmin asia tullaan nostamaan pöydälle.
        • viimeistään myöhempänä (pandemian jälkeisenä) aikana.
    • laajempien maskisuositusten laajennuttua Suomessa torstaina 24.9.2020, todettujen koronavirustartuntojen määrä päivässä (ks. grafiikka) seuraavan kymmenen päivän aikana nousi tasolta 100 tartuntaa päivässä tasolle 150 tartuntaa päivässä.
      1. kaksi viikkoa ennen vahvojen maskisuositusten käyttöönottoa (10.9.2020) Suomessa, todettuja ja vielä aktiivisia tartuntoja oli 632 henkilöllä.
      2. vahvojen maskisuositusten antamispäivänä (24.9.2020) aktiivisia tartuntoja oli 1186 henkilöllä (1,9 -kertaistuen kahden viikon takaisesta).
      3. kaksi viikkoa vahvojen maskisuositusten antamispäivän jälkeen (7.10.2020) aktiivisia tartuntoja oli 2603 henkilöllä (2,2 -kertaistuen kahden viikon takaisesta, 4,1 -kertaistuen kuukauden takaisesta).
      4. Puolestaan THL:n julkaisemien tilannekatsausten mukaan 14 päivän seurantajaksolla 9.-22.9.2020 todettiin 890 uutta tapausta ja seurantajaksolla 23.9.–6.10.2020 seurantajaksolla 2035 uutta tapausta (ilmaantuvuudet 16,1 ja 36,7). Maskisuositusten tiukennuttua (ja samalla muun aktiiviseen laumasuojaan liittyvän huolellisuuden lisääntyessä), THL:n laskelmien mukaan käytännössä tapahtui, että uusien CoViD-19 -infektioiden keskimääräinen ilmaantuvuus oli noussut kaksinkertaiseksi kahden viikon seurantajaksossa maskisuositusten tiukentumisen jälkeen verrattuna kahden viikon seurantajaksoon ennen maskisuositusten tiukentumista.
    • syytä näin voimakkaalle nousulle ei tiedetä, mistä syystä ei voida poissulkea hypoteesia, että maskien käytön laajenemisella olisi ollut jokin myötävaikutus tähän, sillä päivittäisten tartuntalukujen alati kasvaessa, kansalaiset ovat kuitenkin silminnähden entisestään kiristäneet tuttuja aktiivisen laumasuojan toimiaan (mm. turvavälit), joten kansalaisten käyttäytymisen höllentymishypoteesit voidaan sulkea pois (tartuntojen lisääntyminen ei johdu niistä tartuntaväylistä, joita on kiristetty), jolloin niin sanotusti "jäljet johtavat sylttytehtaalle":


Hypoteesi tuntemattomaksi jäävistä infektiolähteistä[muokkaa]

  • infektiolähde jää tuntemattomaksi sitä syystä, että infektoitumisväylää ei tiedetä (eikä ottaa huomioon).
    1. kirurginmaskien oletettu hyöty perustuu sen kykyyn suodattaa (erään mittauksen mukaan 98%:sti) nestemäisiä aerosolipartikkeleja, joita syntyy äänihuulten värinästä, uloshengitysilmasta.
    2. CoViD-19:n suhteen ei ole tiedossa, leijuuko infektoivia partikkeleja uloshengitysilmassa myöskin kosteiden aerosolipisaroiden ulkopuolella.
      • CoViD-19:n esiintyvyydestä ihmisen ylä- ja alahengitysteissä tiedetään, että infektion alkuvaiheessa viruspartikkeleita esiintyy ylähengitysteissä (nenäontelo), ja vasta infektion kehittyessä niitä ilmenee alahengitysteissä (äänihuulet, henkitorvi) eikä enää ylähengitysteissä.
      • näin ollen uloshengitysilmassa esiintyvien infektoivien partikkelien määrä kosteissa aerosolipisaroissa vaihtelee huomattavasti infektion eri vaiheissa.
      • viruspartikkelien mahdollinen siirtyminen (hengitysteiden limakalvoilta hengitysilmaan leijumaan johtuu siitä, että sisäänhengitysilman suhteellinen kosteus on alhainen (esim. 30%), ja kun se kulkee nenäonteloa pitkin kohti keuhkoja, se lämpenee ja kostuu, (tarkoituksena ettei hengittäminen kuivattaisi keuhkorakkuloita). Nenäonteloon kehittyy jatkuvasti lisää limaa, jonka mukana varsinkin infektion alkuvaiheessa tulee viruspartikkeleita. Nämä viruspartikkelit joko kondensoituvat nenäontelon pintaan, haihtuvat sisäänhengityksen aikana hengitysilmaan taikka sitten liiallisesta limanerityksestä johtuen tulevat niellyksi.
      • Saattaa olla, että CoViD-19 infektion alkuvaiheessa infektoivia partikkeleita esiintyy enimmäkseen irrallisina uloshengitysilmassa, ei juurikaan aerosolipisaroissa, ja infektion edetessä niitä alkaa esiintyä enimmäkseen kosteissa aerosolipisaroissa, ei juurikaan irrallisina.
      • Lisäksi on syytä huomioida, että kirurginmaskin sisäinen aerosolipisaroiden suodatuskalvon suodatuskyky sekä maskisysteemin toimintaperiaate saattaa muuntua käytön aikana suuntaan tai toiseen.
      • Mikäli tällaisia mahdollisuuksia/muuttujia, että infektoivien partikkelien esiintyvyys uloshengitysilmassa saattaa merkittävästi muuntua maskin käyttöajan funktiona sekä infektoitumisajan funktiona, ei ole otettu huomioon aihetta käsittelevissä kliinisten tutkimusten raporteissa, sellaisten tutkimusten johtopäätökset ovat olleet vääriä.
    3. Mikäli CoViD-19 infektiopartikkeleita ylipäänsä leijuu irtonaisena uloshengitysilmassa, niitä leijuu irtonaisina nimenomaan infektion (oireettomassa) alkuvaiheessa, mutta infektion edetessä (vahvistetut testitulokset => laboratoriokokeisiin osallistuvat/-neet), kun niitä ei enää esiinny ylähengitysteissä (eikä niitä näin ollen haihtumisen vaikutuksesta siirry irrallisina hengitysilmaan), vaan lähinnä vain uloshengitysilman kosteissa aerosolipisaroissa, niin tästä saattaa johtua tämä maailmanlaajuinen virallinen käsitys, että kirurginmaskeilla pystyisi suodattamaan (kaikissa infektion vaiheissa) viruspartikkelit pois uloshengitysilmasta.
      • Looginen peruste epäillä, että infektiopartikkeleita leijuisi irtonaisina uloshengitysilmassa, on, että siinä vaiheessa, kun potilaan inkubaatiovaihe on edennyt oireettomasta latentista vaiheesta oireettomaan levittämisvaiheeseen, viruksia todetaan ennen muuta potilaan ylähengitysteissä (nenä, nielu), ja puolestaan aerosolipisaroiden sisään mikrobeja päätyy värisevistä kudoksista (puheenmuodostus suussa, äänihuulet, alahengitystiet), ei nenän eikä nielun kudoksista muuten. Sen sijaan ennen kaikkea ylähengitysteiden nesteiden kostuttaessa hengitysilmaa, viruksia saattaa haitumisen yhteydessä siirtyä leijailemaan irtonaisina.
      • Näin ollen olisi järkeenkäypä skenaario, että infektion alkuvaiheessa CoViD-19 -virusta esiintyisi uloshengitysilmassa ennen kaikkea irrallisena ja vasta infektion edetessä, ennen kaikkea aerosolipisaroissa. Irralliset ilmassa leijuvat viruspartikkelit ovat toisaalta hankalemmin suodatettavissa pois, mutta toisaalta ne hajoavat esimerkiksi UVC-säteilyn vaikutuksesta merkittävästi herkemmin kuin aerosolipisaroiden sisällä ilmassa leijuvat (muutaman nanometrin kokoisen aerosolipisaran absorboidessa eli vaimentaessa UVC-säteilyä voimakkaasti).
    4. infektion oireettoman alkuvaiheen aikana uloshengitysilmassa mahdollisesti irtonaisia viruspartikkeleita on vaikea mittauksin todeta olevan olemassa. Valitettavasti juuri tämä infektion alkuvaihe on se pääasiallinen aikaikkuna, jolloin tartunnankantaja levittää virusta ihmisyhteisöön.
    5. koska käytännöllisesti katsoen kaikissa maailman maissa on jo yli puolen vuoden ajan toteutettu monipuolisesti keinoja epidemian leviämisen estämiseksi, ja tartuntamäärissä ei ole edes tilastollisesti osoitettavissa kansallisista toimenpiteistä aiheutuneita muutoksia parempaan päin, niin ilmeisesti CoViD-19:n nykyiset pääasialliset leviämistavat ovat joitakin muita kuin niitä, joita nykyisillä leviämisenestämismenetelmillä pystytään merkittävissä määrin sulkemaan pois.
      • tartuntamäärien kehittyminen esimerkiksi Keski-Euroopan maissa epidemian alusta nykyhetkeen
    6. koska nykyisin ainakin HUS:n alueella valtaosa tartuntatilanteista on jäänyt tuntemattomiksi, ne ovat ilmeisesti olleet sellaisia epäsymmetrisiä tartuntaväyliä, joita ei osata/tajuta torjua nykyisin, eli kansallisten torjuntatoimien ollessa päällä, uusia tartuntoja voi edelleen rajoituksetta tulla:
      • joko ilmassa leijailevista irrallisista viruspartikkeleista
      • tai vektoritartuntoina

Hypoteesi joukkoaltistumisista[muokkaa]

Nimenomaan nuorempien henkilöiden joukkokokoontumisissa ilmenneet joukkoaltistumiset ovat olleet sen vuoksi niin vahingollisia, koska virusinfektion itämisaika on sama tai jopa keskimääräistä lyhyempi, mutta infektio-oireiden ilmaantumisviive on puolestaan keskimääräistä paljon pitempi - sikäli kuin ylipäänsä mitään infektio-oireita monilla nuorilla ylipäänsä ilmenee - jolloin kun taudin oireeton infektoivuusaika on pitempi ajanjakso kuin taudin itämisaika (infektoitumishetken ja infektoivaksi taudinkantajaksi muuttumisen välinen aika), niin tartuntaketju ehtii levitä useamman leviämishaaran päähän eteenpäin (tutkittavan henkilön vaikutuksesta suoraan tai välillisesti eteenpäin seuraaviin henkilöihin ja jopa vielä heistä edelleen eteenpäin), ennenkuin infektoitumista pystytään todeta ja siihen reagoida. Esimerkiksi jos yksi infektoitunut aiheuttaa keskimäärin viisi uutta tartuntaa ja tartuntaketju entää keskimäärin neljän haaran verran edelle ennenkuin asiaan aletaan reagoida, yksi infektoitunut on ehtinyt tartuttaa jo noin 5+52+53+54 = 5+25+125+625 = 780 uutta henkilöä, ja mikäli näin kauaskantoista oireettomuutta ja tartuntaketjustoa ei tiedosteta, sellaista mahdollisuutta ei osata ottaa huomioon, jolloin tartuntaketju ennättää riistäytyä käsistä leviten laajalle.


Hypoteesi maskisuositusten (maskipakon) haitallisuudesta[muokkaa]

Maskipakkojen käyttöönottamisen jälkeen realisoituneiden kansallisten tilastojen valossa siis todetaan jokseenkin yksiselitteisesti maskien käyttötrendien ja uusien tartuntamäärien suoraan verrannollisuus, mikä on yleisen intuition vastainen efekti. Tämä kummallinen tulema saattaa selittyä sosiaalipsykologisesti: mitä enemmän kansalaiset joutuvat käyttämään maskeja sosiaalisissa tilanteissa, sitä voimakkaampaa sisäsyntyistä tarvetta ilmenee (niiden tasapainottamiseksi) luonnollisille sosiaalisille kohtaamisille, joissa voidaan olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa/kanssakäymisessä ilman maskeja (jolloin mm. ilmeet ym. sanaton viestintä pääsee toteutumaan). Jolloin maskienkäytön hyödyn kääntöpuolena ilmenee intensiivisempi sosiaalisiin kohtaamistilanteisiin hakeutumistarve, joka huomaamatta realisoituu kunkin omassa arjessa ja tämä ilmiö (aktiivisen laumasuojan katkeaminen) johtaa fataaliin kulkutautiin (epidemian kiihtymiseen hallitsemattomasti).


Mikäli tämä hypoteesi pitää paikkansa, merkitsee se, ettei edes FFP3 -maskien yleistymisestä koituisi sen vertaa hyötyä, vaan aivan vastaava välillinen haitta (päivittäisten tartuntalukujen lisääntyminen) kuin kirurginmaskien käyttövelvoitteen yhteydessä on reaalisesti ilmennyt. Näin ollen ainoastaan poikkestapauksissa (kuten karanteeni taikka tartuntaepäily) maskien (poikkeuksetta aseptisesti onnistuvasta) käytöstä tulisi olemaan hyötyä epidemian leviämisen hillitsemiseksi, mutta siis yleisemmillä maskienkäyttösuosituksilla/-pakoilla onkin (yksi tai useampi selittävä tekijä) samankaltainen yhteiskunnallinen vaikutus epidemian leviämiseen kuin aktiivisen laumasuojan lopettamisella.



  • maallikkokansalaisena pystyt tällaisessa problemaattisessa tilanteessa reagoida asiaan lähinnä suvaitsemalla virallisia maskisuosituksia sekä maskipakkoja, eli
    • pidä yhtäläistä turvaväliä niin maskittomiin kuin kirurginmaskin kanssa liikkuviin kanssaihmisiin.
    • käyttäessäsi itse maskia, toimi vastaavalla varovaisuudella kuin ollessasi ilman maskia.
    • älä itse uudelleenkäytä maskia äläkä heitä käyttämääsi maskia roskiin, jottei joku muu henkilö uudelleenkäyttäisi tai toimittaisi uusiokäyttöön sitä.
    • yleisesti ottaen, ja varsinkin mikäli epäilet tartunnan saamista taikka lähipiirissäsi on riskiryhmäläisten parissa työskenteleviä henkilöitä, vältä puhumista ja äänenkäyttöä parhaasi mukaan, riippumatta siitä, käytätkö kirurginmaskia.
    • julkisissa työpaikkaruokaloissa ja lounasravintoloissa aterioimisen sijaan voi esimerkiksi noutaa ruoat tarjottimella työpisteeseen taikka valmistella omat eväät. Murukahvia voi pakata esimerkiksi pieneen maustepurkkiin, jota säilyttää taskussa, jolloin kahvi on helposti saatavilla.
    • puhuessasi kännykkään, pitele puhelinta siten kädessä, että suun edessä oleva kämmen ohjaa puheen mikrofoniin, jolloin voit puhua rauhallisemmalla (hiljaisemmalla) äänellä puhelimeen, mikä on lisäksi kohteliasta muita kohtaan.
  • mikäli mahdollista/itsellesi hyvin soveltuvaa, järjestele arkiset asiat etänä lähitilanteiden sijaan.
    • varsinkin mikäli esimerkiksi ruokakuntaan kuuluu riskiryhmäläisiä. Riskiryhmäläisellä lähipiireineen on Suomen perustuslain 7§ 1m mukaan mahdollisuus kieltäytyä osallistumasta toimintoihin, jotka ovat ilmeisen vaarallisia/riskialttiita.
    • etäkokousten, etäopiskelun yms. toteutumista mahdollisimman tehokkaasti/hyödyllisesti/menestyksellisesti/tavoitteellisesti pystyy edistämään suunnittelemalla etäkokoustilan esimerkiksi väritykseltään ja sisustukseltaan rauhalliseksi ja viihtyisäksi.
    • epidemiatilanteen vakavoituessa on edessä joka tapauksessa kokonaisvaltainen etätoimintoihin siirtyminen, näin ollen riippumatta etäopetuksen yms. soveltuuvuudesta omalle kohdalleen, etukäteisvalmisteluja kannattaa silti/varsinkin silloin tehdä.
    • periaatteessa etäkokous voi järjestyä myös gsm-puhelun avulla (soittajalla kannattaa olla liittymä, jossa on rajattomasti puheaikaa), ellei edes nettipuhelu ole mahdollinen.
      • matkapuhelimen etuna on mahdollisuus oleskella esimerkiksi luonnossa etäkokoukseen osallistuessaan (handsfree-kuulokkeiden käyttö).
      • mahdollisuus hengailla pienemmissä porukoissa etäkokoukseen osallistuessaan (handsfree-kuulokkein, aiheeseen keskittymisen parantamiseksi)
    • etäkokous voi järjestyä myös tekstimuotoisena "irc-keskusteluna", mikäli kaistanleveydet eivät riitä video-/ääniyhteyteen taikka mikäli tekstimuotoinen keskustelu palvelee kokouksen/tapaamisen tavoitteiden saavuttamista esimerkiksi videokokouksia paremmin.
      • etuna mm. mahdollisuus kuunnella taustalla musiikkia sekavan juttelun sijaan.
      • mahdollisuus tallentaa ja tulostaa paperille kokouksen asiasisältö siihen myöhemmin uudelleen perehtymiseksi.
    • etäkokousten jouhevoittamiseksi saattaisi olla hyötyä kahdesta rinnakkaisesta etäyhteydestä osallistujien kesken, kuten jotkut radiotyöntekijät tekevät heidän juontaessaan livelähetyksiä/radiokeskusteluja etänä omista kodeistaan.
    • etäopetusmenetelmien kokeileminen/kartoittaminen/koeajo/hienosäätäminen kaikille oppilaille soveltuviksi lähiopetuksen aikana yhdessä.
  • tavallisten toistuvien repliikkien ilmaiseminen esimerkiksi elein tai käsiviittomin jokapäiväisten "pikakeskustelutilanteiden" (moninaisten satunnaisten infektoitumisväylien) harventamiseksi.
  • mikäli irrallisina ilmassa leijuvia infektoivia partikkeleita on olemassa, hengittäminen maskien läpi kerää viruspartikkeleita maskin suodatuskuituihin infektoituneesta ilmasta ja sen jälkeen vastaavasti kuin imuri vapauttaa niitä ympäristöihin, joissa vieraillaan samaa maskia käyttäen. Mikäli näin tapahtuu, tällöin sama maski naamalla ei saisi liikkua useissa eri ympäristöissä, muuten maskinkäyttö edistää infektion leviämistä.

Menetelmiä infektioriskin pienetämiseksi sisätiloissa[muokkaa]

Julkisissa sisätiloissa, joissa vierailee paljon satunnaisia ihmisiä, kuten joukkoliikenne ja ahtaat butiikit, olisi ehdottomasti vältettävä puhumista, kuten ei-välttämätöntä kännykkään vastaamista. Sosiaalisilta kohtaamisilta ei valitettavasti ole kovin helppo eristäytyä: esimerkiksi erään tiedon mukaan joillakin intiaaniheimoilla oli aikanaan oikeusjärjestelmässään vakavin rangaistus sosiaalinen eristäminen yhteisöatä, mikä viittaa sellaiseen, että sosiaalisesti eristyksissä eläminen saattaa olla henkisesti aika kuormittavaa.

  • Kokoustettaessa samassa tilassa, niin mikäli mahdollista, puhuttaisiin mikkiin, jotta ääntä ei tarvitse korottaa. Kyseeseen voisi tulla esimerkiksi äänen siirtäminen nettipuhelinsovelluksen kautta kunkin osallistujan omasta puhelimesta kokoussalin äänentoistojärjestelmään. Tällöin vältyttäisiin saman mikin aiheuttamalta kontaminaatioriskiltä.


Koronavirusharja[muokkaa]

  1. Pujota parittomaksi jäänyt sukka rikkaharjan harjapäähän.
  2. Kastele hanavedellä (tai saippuavedellä)
  3. Ravista liiat vedet lavuaariin (ravista alaspäin, kunnes veden roiskuminen harjapäästä vähenee sopivasti).
  4. Harjaa rikat lattialta, pölyt sängyn alta ym hankalista paikoista (rikkalapion apuna), pyyhi jalkalistat, moppaa lattiat, harjapää välillä puhtaaksi huuhtoen.
  5. Ravistele tai tamppaa matot puhtaiksi parvekkeella, ikkunasta tai ulkona myötätuuleen.


"Yksinkertaisin mahdollinen" uloshengitysilman sterilointimenetelmä[muokkaa]

Laite on helppo koota CE-hyväksytyistä osista, joita löytyy joistain myymälöistä ja ainakin on tilattavissa monista nettikaupoista. Laite perustuu 254nm -aallonpituutta lähellä olevan valon steriloivaan vaikutukseen. Tähän UVC-valoon perustuvia itsenäisesti liikkuvia tilojen sterilointirobotteja on jo käytössä Suomessa. Tämän tässä artikkelissa ideoidun systeemin tehokkuudesta ei ole varmuutta, mutta on mahdollista, että se deaktivoi täydellisesti kaikki virukset, sillä puhdistettava ilma ohittaa UVC-valonlähteen alle 10cm etäisyydeltä. Tällöin valon intensiteetti on noin (2m/0,1m)3=8000 -kertainen verrattuna valon intensiteettiin kahden metrin päässä, jollaisilla etäisyyksillä valonlähteestä olevien pintojen desinfiontiin tällaista valoa tavallisesti käytetään.


Toimintaperiaate[muokkaa]

  1. Alla olevien periaatekuvien mukaisesti laite kootaan joko lattialampun tai pöytälampun tai vaikkapa öljylamppurunkoiseen tai lyhtyrunkoiseen valaisimeen, jossa valonlähdettä, kuten e27 tai g23 -kantaista lamppua, ympäröi ylä- ja alapäästään avoin putkenomainen varjostin tai suojakupu, joka on kyljistään jotakuinkin ilmatiivis.
  2. Kun tällaiseen valaisimeen kytketään voimakastehoinen UVC-sterilointilamppu (taikka alimmaksi tehokas hehku- tai halogeenilamppuja ja ylemmäs pienempitehoisia UVC-lamppuja), valaisin tuottaa jonkin verran hukkalämpöä, josta johtuen varjostimen tai suojakuvun sisäinen ilma lämpiää ja alkaa kohota ylöspäin passiivisesti. Mitä korkeammalle tästä lämmönlähteestä tämä jotakuinkin ilmatiivis varjostin tai suojakupu ulottuu, sitä voimakkaampi passiivinen ilmakonvektio muodostuu.
    • Voi esimerkiksi hankkia kaksi saman sarjan valaisinta (myöhenpää käyttötarkoitusta ajatellen), joista tässä vaiheessa rakentaa ilman sterilointilaitteen esimerkiksi kiristämällä rautalangalla päittäin yhteen auki pingotetut varjostinputket.
    • Ilmansterilointivalaisimen on mahdollista myös ripustaa riippumaan katosta.
  3. Ilmakonvektiota voidaan myös tehostaa häiritsevää melua tuottamattomalla puhaltimella, kuten USB-virtalähteestä taikka omista akuistaan taikka aurinkokennosta (UVC-valonlähteen spektristä) virtaa saavalla tuulettimella. Puhallin voidaan sijoittaa sterilointiputken alapäähän, sisään ja/tai yläpäähän. Mihin se sijoitetaankaan, se "himmentää" jonkin verran UV-valon kantautumista sen (pyörivien siivekkeiden) toiselle puolelle. Tämä voi vaikuttaa puhaltimen sijoituskohdan valintaan: periaatteessa ilman sterilisointi jatkuu laitteen yläpuolella niin kauan kuin ilma on säteilykeilassa, tosin käytännössä melko varmaa on, että ilma on jo ehtinyt muuttua täydellisen steriiliksi laitteen sisällä virratessaan. Puhaltimen halkaisijalla ja asemoimisella voi myös vaikuttaa siihen, palaako ilmaa roottorin sivusta takaisin roottorin imupuolelle.
  4. Puhaltimen etupuolella on imu, jonka korvausilma kantautuu pallomaisesti imuaukon ympäriltä, puhalluspuolella taas puhallus, joka suuntautuu viivamaisesti ylöspäin (sekoittuen ilmaturbulensseiksi etäämmällä puhaltimesta). Sen ansiosta lampunvarjostimen alareuna imee mahdollisesti infektiivistä ilmaa kuin liesituuletin ja yläreuna puhaltaa sen vähemmän infektiivisenä takaisin huoneilmaan.
  5. Kun yksi tai useampi tällainen laite sijoitetaan keskustelijoiden väliin esimerkiksi pöydälle taikka kahden eri tilan välille (joiden välillä on ilmatieyhteys, muttei muuten ole aktiivista ilmakonvektiota), niin tällöin se ehkäisee uloshengitysilmojen/huoneilmojen kantautumista laitteen ohitse.
  6. Laitteen imutehoa pystyy testaamaan vaikkapa tupakansavun tai suihkepullon tai hajuvesipullon aerosolin avulla taikka pakkasilmassa huurteisen uloshengitysilman avulla: imuilmavirta on laminaarinen, mikä merkitsee, että huomattavan vähäinen imuteho (ilman virtaus imuaukkoa kohti) riittää poistamaan väkevissäkin pitoisuuksissa ilmenevät ja entrooppisesti ilmassa leviävät epäpuhtaudet (kuten hajumolekyylit) jopa täydellisesti.



Turvallisuustarkastelu[muokkaa]

  1. 254nm aallonpituusalueen UVC -valo absorboituu pois (himmenee) hyvin herkästi, esimerkiksi laboratoriohiirikokeiden [[NewsMedical.net] perusteella 300 mJ/cm2 verran 254 nm valoa tunkeutui alle 0,01 millimetrin syvyydelle hiiren paljaaksi ajetun ihon sisään. Kokeissa käytetty energiamäärä oli toki (käytännön syistä) pikkuruinen, mutta siitä huolimatta, periaatteessa mikäli väliaine ei läpäise UVC-valoa (lainkaan), se ei sitä läpäise (juurikaan riippumatta valon intensiteetistä).
  2. UVC-valon tiedetään myöskin absorpoituvan/heijastuvan takaisin tavanomaisen lasipinnan kohdatessaan [Health Physics Society, USA]. Kuitenkin, mikäli valonlähteen tuottama valospektri ulottuu UVC-alueen lisäksi myös pidemmille, UVB ja UVA - aallonpituuksille, nämä aallonpituudet läpäisevät lasin. Tällöin olisi joko käytettävä nk. selektiivilasia tai pinnoitettava lasi (maalilla) tai käytettävä sellaista varjostinmateriaalia, josta UV-valo ei pääse läpi (eli "jonka läpi aurinko ei ruskettaisi ihoa"). Mikäli käytetään kankaista tai jopa paperista varjostinta, niin tällaisen selektiivikalvon saa tehtyä ruiskuttamalla varjostimen sisäpintaan iholle tarkoitettua aurinkorasvaa, jossa on hyvä aurinkosuojakerroin. Tällä hidastetaan myöskin voimakkaasta ultraviolettisäteilystä johtuvaa materiaalin "vanhenemista". Toisaalta osassa kankaista/papereista UV-valo fluoresoituu näkyväksi valoksi.
  3. Mikäli käytetään kvartsilasista valmistettua UVC-loisteputkilamppua, siinä täytyy olla sen aallonpituuden poissuodatus, joka muodostaisi otsonia ilmaan.
    • Vaihtoehtoisesti tai lisäksi aktiivihiilisuodatin (neutraloi otsonin takaisin hapeksi). Periaatteessa korillinen paloiteltuja puuhiiliä ajaa saman asian, tai voidaan liimailla puuhiilen palasia toisiinsa seinämän muotoiseksi paketiksi esimerkiksi ämpärin pohjaa tai uunivuokaa muottina käyttäen.
  4. Nopeita ilma-/aerosolivirtauksia (kuten aivastaessa laitteen ohi) tällainen imumekanismi ei pysty kokonaan nappaamaan ja steriloimaan.
  5. The International UV Association paraikaa koostaa CoViD-19:n steriloimista UVC-valolla käsittelevää materiaalia [IUVA:n koronasivusto]. Mainitaan mm. että kaikki tunnetut mikrobit reagoivat UVC-säteilyyn, ja että syvemmälle kudoksiin ulottuvia vaurioita (esim. silmien lumisokeus) liiallisen UVC-säteilyaltistuksen seurauksena ei todennäköisesti tule.
  6. Mikäli pöytävalon varjostimen yläreuna on liian matalalla, riskinä on, että osa uloshengitysilmasta kohoaa ja kantautuu lampun varjostimen ulkopuolelta steriilin puhallusilmavirran sekaan. Tämän voisi ottaa huomioon esimerkiksi korvaamalla matalemman varjostimen korkeammalla taikka kohottaen pöytävaloa korkeammalle pöydän pinnasta (jolloin samalla pöydän ääressä olijat näkisivät toisensa paremmin, mutta toisaalta UVC-valokeila pöydän keskellä saattaisi ulottua liian laajalle, mutta rakentamalla esimerkiksi CD-levystä tai jäykästä paperista erillinen varjostinprikka e27-lampun juureen ei tällaista avointa valokeilaa muodostuisi pöydälle lainkaan).


Huomaamaton pöydän yläpuolinen uloshengitysilman UVC-spotlight[muokkaa]

Edellistä muistuttava ratkaisu, jossa pöydän yläpuolella roikkuvaan valaisimeen, jossa on lampunvarjostin ja lampunkanta "syvällä" varjostimen sisällä, kiinnitetään spottimainen (huom. esim UVC-ledien on oltava paljaana näkyvissä eli ilman esimerkiksi lasivisiiriä, eikä esimerkiksi spottivaloissa tavallinen peiliheijastuskupu sovellu UVC-valolle) UVC-lamppu taikka kattoon kiinnitetään läppävarjostimellinen UVC-floodlight. Valokeila rajataan pöydän pintaan.


Sterilointitehon arviointi[muokkaa]

Koska CoViD-19 -virukset uloshengitysilmassa leijuvat joko irrallisina tai sitten mikroskooppisten aerosolipisaroiden muassa, steriloitumisen viive (siitä kun viruspartikkeleita alkaa steriloitua siihen kun 100,00% viruspartikkeleista on steriloitunut) on erittäin lyhyt, jopa sekunnin murto-osa. UVC-säteilytehon on oltava niin iso, että CoViD-10:n steriloitumisen latentti sterilointiaika (UVC-säteilylle altistamishetken ja steriloitumisen alkamishetken välinen viive) on riittävän lyhyt, jotta edellä mainittujen viiveiden yhteispituus olisi lyhyempi kuin puhuessa tai yskähdellessä uloshengitysilman pöydän yli leijailuun kuluva aika.


Yksinkertaisin mahdollinen infektio-sänkypotilaan uloshengitysilman sterilointimenetelmä[muokkaa]

  1. Asetetaan potilaan sängyn alle yksi tai useampi otsonia tuottamaton UVC-lamppu.
    • Esimerkiksi verkkovirralla tai tasavirralla (12V tai USB-virralla) toimiva.
  2. Ripustetaan sängyn etusivustalle päiväpeitto roikkumaan sängyn reunalta maahan asti.
  3. Asetetaan sängyn jalkopään eteen nelijalkainen tuoli selkänoja sängystä poispäin.
  4. Levitetään päiväpeitto keskeisesti tuolin istuinosalta sängtn päädyn yli siten, että se roikkuu maahan asti peittäen muuten ilmatilan sängyn alle, paitsi tuolin alta sängyn alle johtava "tunneli"
  5. Asetetaan em. tuolin alle hiljainen pöytätuuletin puhaltamaan minimiteholla sängyn alta ilmaa sängystä poispäin.


  • Muodostuu ilmavirta seinän ja sängyn välisestä raosta sekä sängyn pääpuolesta sängyn alle, mikä aiheuttaa, että merkittävä osa sängyllä makaavan potilan uloshengitysilmasta virtaa sängyn alle.
  • Toisaalta muodostuu hidas ilmavirta muualta huonetilasta kohti potilaan sängyn pääpuolta, mikä tuo puhdasta huoneilmaa potilaan gengitettäväksi ja toisaalta estää/vähentää infektiivisten aerosolien leviämistä sängyltä muualle huoneeseen.


Huomaamaton pöydän alapuolinen uloshengitysilman UVC-sterilointimenetelmä[muokkaa]

  1. Puhallin (esim. 12 VDC tietokoneisiin tarkoitettu jäähdytinpuhallin, jota ajetaan matalemmalla, esim. 5 VDC jännitteellä), jolla ilmetään ilmaa pöydän päältä pöydän alle.
    • "Hiljainen 12V tietokonepuhallin" on matalemmilla jännitteillä ajettuna käytännössä täysin äänetön.
  2. Olettaen, että UVC-säteily todetaan turvalliseksi iholle sekä tekstiileille, pöydän alla tarpeeksi tehokas UVC-valaisu.
  3. Mahdollisuus sijoittaa putkilomaisia koristeita, kuten pohjaton maljakko kuivakukille, imuaukon päälle.


Sisäilman ionisointi huonetilan puhdistamiseksi mikrobeista[muokkaa]

Ionisoidun ilman molekyylien muodostamassa "patjassa" vallitsee esimerkiksi negatiivinen sähköinen varaustila, mikä aiheuttaa, että kun ilman sekaan tulee pieniä partikkeleja kuten pölyä tai mikrobeja, ne myös ottavat saman sähköisen varaustilan, jolloin ne imeytyvät nopeasti lähimpään maadoitettuun pintaan, kuten sähkölaitteiden maadoitettuihin metallikuoriin sekä kiviseinään.


Edullisia sisäilman ionisaattoreita saattaa löytää netistä, lisäksi auton tupakinsytytinliitäntään kiinnitettäviä 12 voltin ionisaattoreita saattaa pystyä käyttämään sisällä asunnossa esimerkiksi 12V pariston avulla. Myöskin USB-virralla toimivia ionisaattoreita markkinoilla on. Lisäksi löytyy kaulaan ripustettavia "portable air purifier", joiden toimintaperiaate on sama ja ideana ionisen ilman avulla estää partikkelien pääsy kasvojen edessä olevaan "ilmakuplaan".


Turvallisuustarkastelu[muokkaa]

Ioneja sisältävä ilma ei (luonnostaan ionipitoisen) ulkoilman tapaan ole vaarallista sinänsä - liiallinen epäpuhtauksille altistumattomuus kylläkin saattaa heikentää yleistä immuniteetin tasoa, edistää allergioiden ilmenemisiä ja tiettävästi myös mm. heikentää vatsan bakteeriston laatua, millä tiedetään olevan vaikutusta puolestaan mm. psyykeeseen. Metsä sisältää runsaasti ja monipuolisesti vatsalle hyödyllistä bakteeristoa, mistä syystä toisinaan suositellaan, ettei käsiä pestäisi metsästä tullessa ennen ruokailua. Metsästä peräisin olevat materiaalit kuten vaikkapa varvut, kukat, heinät, risut, marjat, kävyt, joulukuuset, kepit, kivet, jne. sisältävät tällaista hyödyllistä mikrobistoa myöskin. Myöskin luonnonvesissä uimisesta on vastaava hyöty. Mikäli sisäilman ionisoinnilla sisäilma saadaan puhdistumaan kaikista niin hyödyllisistä kuin vaarallisista epäpuhtauksista, niin ainakin epidemian aikaan hyödyt lienevät haittoja merkittävämpiä, ja toisaalta haitat pystyy kompensoida helposti.

Kömpelö rakenteellinen uloshengitysilman poistamismenetelmä[muokkaa]

  1. Ilmanvaihdon imuventtiili imemään alipainetta huoneen lattiapinnan ja betonilaatan väliseen (ilmatiivistettyyn) välitilaan.
  2. Pöytien, joiden sijaintia ei ole tarkoitus muuttaa, läpi pystyreiän poraaminen pöydän pinnasta em. välitilaan asti.
  3. Imuputken asentaminen porattuun reikään, jolloin ilman imu pöydän päältä lattian alta poistoilmaventtiiliin.
    • Imuputkeen syytä laittaa esisuodatin, jottei lattian alle kerry aikaa myöten pölymäistä humusta sisäilmasta.
  • Imuputken (kuten koukkupäisen sähköputken tai ohuen viemäriputken) asentaminen puulattian alle onnistuu esimerkiksi kaapin sisältä käsin pujottaen kohti lattian läpimenoreikää siten, että puhotettavan putken päähän on esimerkiksi teipattu metallinen mutteri, jonka sijainti lattian alla selviää remonttitöissä käytettävällä pienellä metallinpaljastimella. Lopuksi putken pää nostetaan läpimenoreiästä ylös voimakkaan magneetin avulla ja ankkuroidaan paikoilleen esimerkiksi letkunkiristimellä.

Vinkkejä infektoituneiden henkilöiden hoitamiseksi[muokkaa]

HUS:n apulaisylilääkäri Eeva Ruotsalaisen 30.9.2020 Yleradio1:ssä kertoman mukaan CoViD-19:n viimeaikaisista taudinkantajista (painottuen aiempaa enemmän lapsiin ja nuoriin) 30-40 prosenttia ovat olleet oireettomia. Tällainen epidemiankuva on vaarallinen, sillä osa hybridistrategian epidemian hallitsemismenettelyistä, kuten tartuntaketjujen jäljitys ja infektoituneiden asettuminen karanteeniin, pysyvät entistä heikommin uusien tartuntaketjujen perässä (ennen tartuntaketjun uuden tartuttajahenkilön selviämistä, hän on jo ehtinyt tartuttaa muita ja he edelleen muita). Tästä syystä esimerkiksi Koronavilkku-ohjelman mahdollisia päivityksiä on syytä seurata. Mitä huomaamattomampia ja viiveellisemin ilmeneviä infektio-oireet ovat, sitä keskeisempi rooli aktiivisella laumasuojalla on epidemian pitämiseksi hallinnassa. Tällöin sitä kalliimmaksi epidemian hallitseminen käy, jolloin sitä kullanarvoisempaa on huolellisuus käyttäytymistottumuksiin liittyvien rahallisesti ilmaisten toimintojen, kuten etäisyyden säilyttämisen kanssaihmisiin sekä sisätiloissa puhumisen välttämisen, suhteen.


  • oman sairastumisensa (johonkin infektioon) tunnistaa viimeistään infektio-oireiden ilmaantumisesta.
    • tartuntaketjujen katkaisemiseksi on syytä karanteenia vastaavaa varovaisuutta noudattaen käydä testauttamassa itsensä.
    • mitä aikaisemmassa vaiheessa infektio pystytään diagnosoida, sitä tehokkaampaa/tuloksellisempaa tartuntaketjujen jäljittäminen tapahtuu.
    • tartuntaketjujen pysähtyminen periaatteessa voi onnistua pelkällä aktiivisen intensiivisen laumasuojan keinovalikoimallakin, testaus ei ole välttämättömyys epidemian kukistumiseksi.
    • periaatteessa tartuntaketjuja on mahdollista kartoittaa ja kohonneesta tartuntariskistä informoida tahoja useankin pontentiaalisen tartuntahaaran taakse tutkimatta/testaamatta/diagnosoimatta infektio-oireiden aiheuttajaa mitenkään.
  • elimistön oireiden, kuten kuume, nuha, yskä, särky, mukaiset tavanomaiset hoitokäytännöt.
    • mikäli kohtuullista, epideemistä ilmavälitteistä tautia sairastavan olisi syytä välttää äänen käyttöä, koska se tehostaa merkittävästi virusten kantautumista ilmaan.
  • uuteen epidemian-/pandemianaiheuttajaan liittyvän tutkimustiedon karttuessa tavallisesti pyritään kehittämään uusia sekä testaamaan ja tutkimuksin varmentamaan olemassaoleviin resepti- tai itsehoitolääkkeisiin perustuvia lääkinnällisiä hoitolinjoja.
    • Esimerkiksi CoViD-19 - koronapandemiaan pyritään löytämään sellaisia jatkokehittämällä aikaisempien koronavirusepidemioiden (mm. SARS ja MERS) ja toisaalta myöskin HIV:n hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.
    • myöskin mm. hydroksiklorokiiniin (malarian sekä nivelreuman hoidossa käytetty lääkeaine) ja sinkkiin perustuvan hoidon tehokkuutta CoViD-19:aan on tutkittu, joskin siitä hankkeesta on luovuttu, sillä hoidon sivuvaikutusten ilmenemisen riskiä on pidetty liian korkeana [U.S. Food and Drug Administration].
    • joidenkin (ei spesifisti CoViD-19 -virusinfektioihin liittyvien) tutkimusten perusteella ihmisen immuunipuolustus voi hyödyntää patogeenien torjunnassa kuparin ja sinkin kaltaisten hivenainemetallien myrkyllisyyttä.
    • tämänkaltaisten hankkeiden vaiheita pystyy seurailla netissä, mm. NCBI (The National Center for Biotechnology Information) ja Medical News Today -sivustolla.
  • infektoituneen henkilön huoneessa olisi, mikäli sisälämpötilan ylläpitämisen tarpeeksi korkeana kannalta mielekästä, syytä pitää tuuletusikkunaa auki ja sisäovea kiinni, jolloin esimerkiksi makuuhuoneeseen korvausilmaventtiilistä tuleva ilma virtaisi suoraan ulos, jolloin sen infektoivuus muihin ihmisiin olisi vähäisempi. Tuuletus saattaa lisäksi nopeuttaa potilaan paranemista.
  • Yleisesti ottaen infektioiden hallinnassa eristäminen sekä eriyttäminen ovat keskeisiä asioita.
    • karanteenissa tai toipilaana olevien lasten kohdalla kysymykseen voisi tulla perhepäivähoito, oleminen ulkona tai tuuletettavissa huoneissa koko päivän taikka erillisten sisätilojen, kuten asuntovaunu, järjestäminen heille. Liikkumisen eri paikoissa vähentäminen.
    • kohdepoistopainotteinen ilmanvaihto tai mikroilmanvaihto huoneilman osastoimiseksi.
    • karanteenissa tai toipilaana olevien nuorten kohdalla voisi tulla kysymykseen kotiopetus pienryhmissä sekä vastaavanlaiset järjestelyt kuin lapsille.


Tuloksellisen kouluopetuksen turvaaminen tartuntaepidemian aikana[muokkaa]

A.

Suomen alueen elinympäristöt ovat karut, eivätkä ihmiset säily hengissä ja toimintakykyisinä näillä leveysasteilla pelkällä peitolla, ilman yhteiskunnallisia fasiliteetteja. Muun muassa tästä syystä, koska Suomessa tunnustetaan jokaisen ihmisen ihmisarvo, suomalaisessa yhteiskunnassa pyritään ylläpitämään laadukasta sosiaaliturvajärjestelmää kohtuullisen hyvinvoinnin mahdollistamiseksi jokaiselle Suomen kansalaiselle.

B.

Tämä suomalaisessa yhteiskunnassa ehdoton fokus kytkeytyy mm. Yleisessä Ihmisoikeusjulistuksessa mainittujen seikkojen, joihin jokainen valtio maailmassa on sitoutunut, toteuttamiseen täkäläisen kansallisen arvopohjan mukaisesti. Kansainvälinen ihmisoikeustuomioistuin ei velvoita ihmisoikeuksien takaamista, mikäli siitä aiheutuva kansallinen kustannus on kohtuuton, mutta Suomessa ihmisarvon ehdottomuus perustuu yhteiskunnan ja juridisten säädösten luterilaiseen jälkikristilliseen arvopohjaan. Suomen perustuslaki on säädetty siten, ja Suomessa on toistaiseksi myöskin pystytty mahdollistamaan ja takaamaan ihmioikeuksien toteutuminen kaikille.

C.

Tällaisen jokaisen kansalaisen kohtuullisesta hyvinvoinnista huolehtivan yhteiskunnan säilyttäminen toimintakykyisenä täkäläisissä vaativissa ympäristöolosuhteissa on esivallalle vaikeaa/monimutkaista ja kansantaloudellisesti kallista. Periaatteessa Suomen sosiaaliturvajärjestelmä turvaa jokaiselle kohtuullisen hyvinvoinnin, mutta käytännössä mitä isomman osan kansalaisista elämänkaari jää sosiaaliturvajärjestelmän nettosaajapuolelle, sitä epärealistisemmaksi tämä fokus käy.

D.

Jokaisella Suomen kansalaisella on loppujen lopuksi aika vähän liikkumavaraa elämässään: kaikki joutuvat tekemään suurin piirtein samat asiat (mm. suoriutumaan peruskoulun oppimäärästä menestyksellisesti) ja valinnat (mm. kouluttautumaan työllistyäkseen) suurin piirtein samalla tavalla (järkevästi ja kanssaihmisiä kohtaan huomaavaisesti, jotta itse pitemmällä aikajänteellä pärjäisi omassa elämässään ja pysyisi pitkään taitavana, terveenä ja toimintakykyisenä ihmisenä). Tämänkaltaisissa perusasioissa on pystyttävä etenemään suurin piirtein samoja polkuja kuin kaikki muutkin kulkevat, riippumatta siitä faktasta, että eri ihmisillä on hyvin erilaiset lähtökohdat. Toisille opiskelu ei innosta ja se on vaikeaa ja ikävää, toisille taas uuden oppiminen on helpompaa ja tyytyväistä oloa tuottavaa toimintaa. Yhtäkaikki: Suomessa koulunkäynti sekä opiskelemaan pääseminen on joka tapauksessa pyritty mahdollistamaan kaikille varallisuudesta ym. realiteeteista riippumatta.

E.

Mitä yksilöllisempiin ratkaisuihin tällaisten perusasioiden valinnoissaan päätyy (esimerkiksi päihteet tai ylivelkaantuminen), sitä todennäköisemmin oma elämä ajautuu sosiaaliturvajärjestelmän nettosaajapuolelle ja elämänlaatu jämähtää kurjemmalle tasolle kuin joillain toisilla kansalaisilla. Mitä isommaksi tämä jännite, eli eroavaisuus ihmisten päivittäisen elämän laaduissa ja elämänkatsomuksissa, kehittyy - tai mitä kohtuuttomammaksi yleinen elämänlaatu yhteiskunnassa käy yleisesti ottaen - sitä voimakkaammin ilmenee luonteiden/näkemysten/ajatusten/ideoiden/tunteiden/visioiden polarisoitumista eli radikalisoitumista sekä niiden parissa, joilla menee huonommin, että niiden, joilla menee hienosti omassa elämässään.

F.

Suomen yhteiskunnassa ei ole resursseja (voimavaroja, kestokykyä) tällaisiin sisäisiin vastakkainasetteluihin, ja siksi on ehdoton asia, että sekä koululaitset itse että opetushenkilöstö huolehtisivat siitä, että kaikki oppilaat pärjäävät koulussa. Oppimistavoitteita ei voida alentaa ("muuttaa vähemmän vaativiksi") aiheuttamatta vahinkoa oppilaiden pärjäämiselle myöhemmin elämässään: vähäisemmällä tieto-, taito-, ymmärrys- ja sivistystasolla ei pysty jäsentelemään tulevia oppisisältöjä kunnolla, jolloin käy niin, että vähitellen jää jälkeen muiden samanikäisten oppilaiden opiskelutahdista. Tällöin on vaara, että ennen pitkää opinnot jäävät kesken ennen kunnollisen työkyvyn saavuttamista, mikä järkyttäisi kenen hyvänsä ihmisen omanarvontuntoa.

G.

CoViD-19 -epidemian alkuvaiheessa, kevätlukukaudella 2020, opetus järjestettiin etäopetuksena, ja sillä todennäköisesti oli korvaamaton epidemiaa hillitsevä vaikutus, mutta valitettavasti osan oppilaista oppimistulokset / opiskelun tehokkuus oli oleellisesti kehnompaa kuin ennen. Suomen yhteiskunnassa ei ole varaa oppilaiden oppimistulosten tällaiselle polarisoitumiselle, vaan kaikkien koululaisten pääseminen tasapuolisesti samoihin oppimistuloksiin on tärkeää. Tästä syystä tässä kohtaa tätä artikkelia asiaa käsitellään erillisenä ja mm. keskitytään esimerkinomaisesti joihinkin mahdollisiin tapohin huolehtia siitä, jotta CoViD-19:n tai minkä hyvänsä muun vastaisuudessa kehittyvän epidemian jossain vaiheessa välttämättömän etäopetukseen siirtymisen myötäkin tasapuoliset oppimistulokset saavutettaisiin mahdollisimman kätevästi.

H.

Tällöin kaikilla oppilailla tulisi olemaan laajin mahdollinen vapaus valita mielensä mukaisia opiskun suuntia, jotka johtaisivat sellaiseen ammatilliseen osaamiseen, jollaiselle tulisi olemaan tarjolla töitä tulevaisuudessa. Esivalta kun pyrkii ymmärtämään, millaisia työpaikkoja Suomessa tulisi tulevaisuudessa olemaan, ja sillä tavoin ohjaamaan oppilaita ja opiskelijoita omien kiinnostuksenkohteidensa mukaisesti hakeutumaan sellaisille potentiaalisille aloille, jotta aikaa, resursseja ja elinvuosia ei kuluisi alanvaihtoihin ja uudelleenkouluttautumisiin. Mikäli tällaisessa viidestä kymmeeneen vuotta ja sitäkin pidemmälle tulevaisuuteen ulottuvassa ennakoinnissa ei onnistuta, ja mikäli oppilailla ja opiskelijoilla ei puolestaan ole tällaisten tulevaisuuden työvoimatarpeiden mukaisia resursseja erikoistua taikka soveltuvaa tietopohjaa uudelleenkouluttautua aloille, joilla on työllisyyttä, kätevästi, yhteiskunta pystyy sitä kehnommin vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Tästä käytännön esimerkkinä vaikkapa nykyinen tilanne Suomessa psykiatrian ja toisaalta psykologian palveluiden tarpeessa: psykiatrisilla aloilla koulutettua ammattihenkilöstöä on tarpeeksi, mutta psykologian koulutettua ammattihenkilöstöä on (psykologian opiskelijoiden liiton näkemyksen mukaan) liian vähän. Tällöin osa potilaista, jotka tarvitsisivat ensisijaisesti psykologisia palveluita, joutuvat psykiatristen palveluiden piiriin.

I.

Jotta yhteiskunta voisi vastata tulevaisuudessa ilmeneviin haasteisiin asianmukaisesti ja säilyttäen toimintakykynsä, kaikkia tarvitaan:

  1. sekä jokaisen oppilaan ja opiskelijan omaa panosta omaan ja koulukaveriensa osaamisen kerryttämiseen
  2. että opetushenkilöstön taitavuutta tarjota oppilaiden tarvitsemat oppimisympäristöt ja -tavat
  3. että esivallalle kykyä arvioida tulevaisuutta
  4. että työelämässä oleville vahvistaa oppilaiden, opiskelijoiden sekä työntekijöiden opiskelu- ja työskentelymotivaatiota.
  • jokaisen kansalaisen korkea yleissivistyksen taso on lähtökohta järjestäytyneelle yhteiskunnalle ja oikeusvaltion olemassaololle.


Vinkkejä/ehdotuksia opintojen edistymisen turvaamiseksi tartuntaepidemiasta huolimatta


  • Mikäli koulun aineopettaja sairastuu koronaan eikä hänelle löydetä tuuraajaa, kyseisen aineen opetus todennäköisesti keskeytyy koulun kaikkien oppilaiden osalta, sillä Kansaneläkelaitos korvaa karanteeniin määrättylle infektoituneelle opettajalle palkan menetyksen, mikä toisaalta merkitsee, että opettajan tavanomainen palkanmaksu keskeytyy, eikä hänen näin ollen kuulu järjestää opetusta.
    • Lähiopetus tavalliseen tapaan epidemian aikana ei ole siitä syystä järkevää: edellä mainitun kaltaisessa tilanteessa opetussuunnitelma halvaantuu kaikkien oppilaiden osalta jopa kokonaisten lukukausien ajaksi, mikäli osuu tartuntarypäs kohdalle.
    • opettajien terveenä pysyminen on keskeistä oppilaiden opintojen edistymisen turvaamisessa.


  • luokkahuoneiden tehotuuletus välituntisin.
    • mikäli tuuletusta oppituntien aikana, maantie liikenteen uudelleenohjaaminen etäämmälle koulutustilojen läheisyydestä esimerkiksi liikennemerkillä, jossa on lisäkilvessä täsmennetty kellonajat.
    • välituntien viettäminen ulkona.
  • käytävällä oleskelun ennaltaehkäiseminen.
    • siirtyminen ulkotiloista opetustiloihin opetusryhmittäin jonossa infektioiden leviämisen välttämiseksi (kuten aikanaan toimittiin rutiinisti).
    • luokkahuoneiden lukitsemattomuus välituntisin.
  • ruokailujen järjestäminen luokkatiloissa.
    • vaihtoehtoisesti ehdoton hiljaisuus ruokailusalissa sekä salin tuulettaminen ruokailun ajan.
    • ruokailusalin hyödyntäminen muuhun tilatarpeeseen saattaisi tulla kysymykseen (ruokailusalissa on tehokas ilmanvaihto), esimerkiksi karanteeniin asetettujen oppilaiden/opiskelijoiden opetustilana, sikäli kun ei käytettävissä ruokalatilana.
  • pöytien väljä sijoittelu mahdollisimman laajaan puolikaareen.
  • oppituntikohtaisten Wikipedia-, Wikikko- tai vastaavien proosamaisten tekstiartikkelien laatiminen, jotta oppilas/opiskelija/apuopettaja voisi älypuhelimen "lue ääneen" -toiminnon avulla perehtyä etukäteen esimerkiksi välitunnin aikana (tai oppitunnin jälkeen syventyä) oppimateriaaliin esimerkiksi kävellessään ulkona.
    • ryhmässä lenkkeileminen mahdollistaisi epäselvien seikkojen kyselemisen ensimerkiksi apuopettajalta.
  • oppitunnin sisällön suunnitteleminen sellaiseksi, että se olisi toteutettavissa ilman pöytää (esimerkiksi kovakantinen mappi kirjoitusalustana, materiaali mapissa, samanaikaisesti avoinna tarvittavat sivut samalle aukeamalle).
    • opetustilan järjestelemisen helppous ja valinnanvara.
  • hankalissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kuten Internetin reistaillessa tai oppilaiden kyllästyessä Internettiin tai ollessa keskittymiskyvyttömiä internet-opetukseen, opetusmateriaalien ja oheislukemiston jakaminen postilaatikkoihin aamuisin, toimittaminen kirjeitse tai toteuttaminen kollektiivisesti esimerkiksi yhteistyössä paikallislehden kanssa.
    • mahdollisuus koostaa oppimateriaaleista päivä- tai viikkokohtaisia vihkosia.
      • sanomalehtipaperille tulostaminen.
    • Wikipedian automaattisen PDF-kirjatyökalun hyödyntäminen.
    • mahdollisuus organisoida vertaisopetusryhmiä.
    • mahdollisuus, että koulutiloissa ja kotona silytettävä oppimateriaali olisi fyysisesti eri (joita ei kuljetettaisi repussa)
  • mahdollisuus eriyttää/eristää eri oppilasryhmiä toisistaan oppilaitostiloissa.
    • jotta opetusryhmien pilkkominen pienempiin opetusryhmiin itseopiskeluryhmiin ja etäopetus- tai kotikouluryhmiin taikka itseopiskelua ajatellen tai tarvittaessa sekaopetusryhmienkin järjestelemiseksi, onnistuisi jouhevasti, opetussisällöstä voisi olla järkevä jakaa oppituntikohtainen tuntisuunnitelma/ohjelmalehtinen oppilaille.
    • jotta myöskin itseopiskeleminen olisi mahdollista (esimerkiksi kotiopetusryhmissä) voisi esimerkiksi tarkoituksenmukaisella android-sovelluksella lähettää ajastettuina ryhmätekstiviesteinä tuntioprttajan suunnitteleman oppitunnin työjärjestyksen mukainen opastus vaihe vaiheelta kaikille opetusryhmän jäsenille
      • pienryhmän fasilitointi on selkeää ja opetettavaan asiaan/oppilaanohjaukseen fokusoituvaa.
      • SMS-viestit liittymästä riippuen ilmaisia.
      • toimii puhelintyypistä riippumatta.
      • ei kuormita operaattorin käytössä olevaa kaistaa, joten menetelmä on varsin toimintavarma.
      • menetelmä soveltuu jopa ulkomailla oleskelevien oppilaiden opettamiseen (kunhan heillä on vastaava oppimateriaali).
      • soveltuu myös kehitysmaihin (oppimateriaalin jakaminen kuin sanomalehdet ja oppituntien työjärjestyksen ajoitettu lähettäminen valtakunnanlaajuisesti kaikkiin pienopetusryhmiin).
    • mahdollisuus jakaa oppilaat luonteiden perusteella (dominoivien ja resessiivisten luonteenpiirteiden selvittämisen perusteella) toisaalta tehokkaisiin projektiryhmiin (keskenään erilaiset dominoivat luonteenpiirteet/vahvuudet), toisalta toimiviin vertaisopiskeluryhmiin (toistensakaltaiset vahvuudet)
    • mahdollisuus eriyttää opetusryhmiä seurueittain pienempiin karanteeniosastoihin.
    • mahdollisuus osittaa isot opetusryhmät pienempiin luokkakokoihin esimerkiksi osaamisen mukaan.
      • opetusmenetelmien ja opetuksen intensiteetin opetusryhmäkohtainen muuntelu yhtäläisten oppimistulosten saavuttamiseksi.
    • mahdollisuus toteuttaa opetusta jaksotellen etä- ja lähiopetuksena (esimerkiksi tahdittaen jaksot infektion itämisajan mukaan).
    • mahdollisuus tahdistaa eri luokkien välitunnit erilleen.
      • mahdollisuus junailla ylempien luokkien oppilaiden toteuttamana tukiopetusta alempien luokkien oppilaille (operustiloissa, etänä tai mentorointina).
    • mahdollisuus hyödyntää siviilipalvelushenkilöitä tukiopettajina.
  • sellaisten opetus- ja oppimismenetelmien, jotka perustuvat oppilaiden/opiskelijoiden puhumiseen/suulliseen keskustelemiseen, välttäminen sisätiloissa.
  • poikkeuksellisiin olosuhteisiin liittyvien fasilitointien on oltava "sellaisia että lapsikin tajuaa".
    • oppilaiden on pystyttävä hahmottamaan miksi mikäkin toimintamalli käytössä
    • henkilöstöllä oma haasteensa perehtyä
    • mitä johdonmukaisempi konsepti, sitä helpompi kaikkien tajuta, jolloin sitä varmatoimisempi.
  • oppituntien toteuttaminen nauhoitettuina luentoina (esim Youtubesta käsin jako).
    • mahdollisuus toteuttaa maanlaajuisessa mittakaavassa, jolloin on syytä toimittaa luennoista dokumenttimaisia ohjattuja jaksoja/julkaisuja.
    • opetusresurssien säästäminen/turvaaminen/painottuminen oppilaanohjaukseen.
    • opetuksen sisällön regulointi/vertaisarviointi ja jatkokehittäminen jouhevaa.


Huom: koska on varmastikin tosiasia, että CoViD-19 leviää oireettomana päiväkoti- ja koululaislasten keskuudessa - mutta onneksi epidemia ei tartu nuoremmista ihmisistä niin herkästi eteenpäin (todennäköisyys, että tarttuu lapsesta huoltajaan on ollut noin 50%) - niin tästä ilmiöstä johtuen vähäinenkin aseptisuuden parantaminen kotona perheen kesken (esimerkiksi kodin tuulettaminen, vanhempien syleilelisen ja pussailun vähentäminen, ulkovaatteiden jättäminen takaovelle tai tuulikaappiin tai kerrostalohuoneistossa välioven ja ulko-oven väliseen ovinaulakkoon, joka väliovi pidetään kiinni, eri kotivaatteiden pukeminen kotiin tullessa, keskuspölynimurin käyttö, ym.) saattavat merkittävästi vähentää viruksen tarttuvuutta perhepiirissä (tartunnat perhepiirissä HUS:n alueella (marraskuun 2020 lopussa saadun tiedon valossa) noin 50% kaikista tartunnoista, muualla maassa merkittävästi korkeampi, jopa 75%).
  • CoViD-19:n sairastaminen pienenä saattaa olla, kuten mm. erilaisten rokkojen sairastaminen, hyvä asia loppujen lopuksi.
  • CoViD-19:n osalta ilmeisesti infektio voi kuitenkin ilmetä moneen kertaan, lisäksi vaatteet saattavat olla kotiin tullessa kaikesta huolimatta kontaminoituneet, joten taudin sairastaminen ei poissulje vektoritartuttajana toimimisen mahdollisuutta.
  • vähäisempi viruskontaminaatio perheenjäsiniin, vaikka se johtaisikin infektoitumiseen, merkitsee joka tapauksessa yleensä lievempää taudinkuvaa sairastuneissa perheenjäsenissä.
  • Ruotsalaiselta potilasjärjestöltä 1.12.2020 saadun tiedon mukaan lieväkin koronatauti lapsella saattaa aiheuttaa häneen kroonisesti mm. sellaisen psykosomaattisen oireyhtymän, jossa fyysinen tai psyykkinen rasittaminen laukaisee kuume-, päänsärky-, huimaus-, pahoinvointi-, vatsakipu-, kurkkukipu-, hengenahdistus-, korkea syke-, jalkojen tunnottomuus-, raajoissa tuntuva kipu-, voimakas uupumus- ja väsymys-, kutiseva ihottuma-, keskittymisvaikeudet- tai rintakipukohtauksia. Näin ollen lasten CoViD-19 -sairastelun hyödylliset terveysvaikutukset voidaan tällä tiedolla jo sivuuttaa.
    • mahdollinen selitys tällaisille jälkioireille liittynee joillekin viruksille sekä rokotteille tyypilliseen taipumukseen laukaista suoran tai epäsuoran reaktion (esimerkiksi hermosolujen tarvitsemian hivenaineen puutos) kautta hermostollisia tulehduksia, joiden seurauksena syntyy erinäisiä pitkäaikaisia tai pysyviä hermovaurioita.
  • Koska pahimmassa tapauksessa on niin, että tällaiset pitkittyneet CoViD-19 taudin jälkeiset kohtausmaiset oireet saattavat osoittautua pysyviksi hermovaurioiksi, eli lapsena koronaan sairastunut saattaa kärsiä siitä jopa koko loppuelämänsä ajan, merkitsee tämä sitä, että CoViD-19 saattaa olla hyvin vahingollinen tauti myös osalle lapsista, vaikka heidän kohdalla ulkoinen taudinkuva olisikin yleensä lähes huomaamaton.

  • Toisin sanoen taudinkuvan rajuus tai lievyys ei aina korreloi taudin vakavuuden kanssa; CoViD-19 -taudin voimakkuudesta ei aina voi päätellä taudin vaahingollisuutta kyseiselle henkilölle. Tästä syystä täytyy CoViD-19:n leviämisen estämismahdollisuuksis myöskin lasten ja nuorten keskuudessa kehittää eteenpäin. Sitä ei ole varaa jättää huomiotta huolimatta siitä, vaikkei tauti näyttäisikään olevan vaarallinen lasten ja nuorten keskuudessa.


  • ilmassa leijuvien viruspartikkelien määrää saattaa olla mahdollista niin kotona kuin koulussa vähentää ionisoimalla sisäilmaa esimerkiksi USB-ionisaattoreilla tai "portable" -ionisaattoreilla, joissa on sisäänrakennettu akku. Ionisaattori muodostaa ionipitoisen kuplan ympärilleen, joka laajenee/leviää muuallekin huoneeseen, mutta vaimeampana. Mikäli sisäilman ionipitoisuus vaihtelee huoneessa, partikkelien "imeytymissuunta" on yleensä poispäin korkeammasta ionipitoisuudesta. Toisaalta partikkelit hakeutuvat kohti maadoitettuja pintoja.

Vinkkejä tartuntaketjujen jäljittämiseksi[muokkaa]

Tartuntaketjujen jäljittäminen on siitä syystä mielekästä, koska epidemia ei koskaan ilmesty tyhjästä, vaan se kulkeutuu infektoituneeseen jotain reittiä pitkin, ja se käytännössä aina on ulkomailta peräisin. Tämän reitin identifiointi ja mahdollisesti infektoituneiden muiden henkilöiden kartoittaminen ja heitä asiasta tiedottaminen ja karanteenin suosittaminen on kätevin, vaikkakin täsmällisyyttä ja keskittymistä vaativa menetelmä jarruttaa tai pysäyttää epidemia.

Tartuntaketjun pystyy jäljittämään, mikäli infektoituminen on tapahtunut suoraan ihmisestä toiseen, mikäli se on tapahtunut pinnoilta tai tekstiileistä taikka hyönteisistä, eläimistä tai muusta luonnosta, jäljittäminen on hankalampaa. Tartuntaketjun nopea jäljittäminen olisi tärkeää esimerkiksi, jotta pystyttäisiin kartoittamaan mahdollisimman kattavasti kaikki tartunnanlevittäjän mahdollisesti infektoimat henkilöt ennenkuin heidän infektionsa on kehittynyt sellaiseen vaiheeseen, että he puolestaan ovat tietämättään alkaneet infektoida muita ihmisiä.

  • esimerkiksi voi pitää päiväkirjaa, joihin merkitsee ajankohdan ja tilanteen, joissa on ollut julkisissa paikoissa kontaktissa muihin ihmisiin tai kosketellut yleisessä käytössä olevia esineitä, pintoja, kahvoja ym.
    • joka ikisen hetken muistiinmerkitseminen ei ole tarpeen, vaan muutamien pääkohtien kellonaikoineen muistiinmerkitseminen auttaa palauttamaan mieleen kyseisen päivän muitakin kohtaamistilanteita ja mahdollisia kontaminaation aiheuttaneita esineitä (joista on saattanut saada infektionsa).
    • etenkin ulkomailta palattaessa taikka muista potentiaalisista tartuntapaikoista kuten yökerhosta poistuttaessa tai sellaisten ihmisryhmien, kuten ammattiryhmät, joilta tartuntoja usein todetaan, tapaamisista lähtien on erityisen merkityksellistä pitää noin viikon ajan päiväkirjaa paikoista, joissa on liikkunut ja henkilöistä, joita on tavannut.
    • edellä mainittujen riskikohteiden tai riskitilanteiden jälkeen päiväkirjan pitäminen ainakin omista ellei kaikkien muidenkin perheenjäsenten ruumiinlämmöistä (esimerkiksi aamuisin ja iltaisin).
      • mittauksen toteuttaminen yhdenmukaisella tavalla on tarpeen, jotta saadut lämpötilat olisivat vertailukelpoisia eli mittaustuloksista on piirrettävissä ruumiinlämmön vaihtelua kuvaava diagrammi, joka on totuudenmukainen. Tutkimusten mukaan virtsan lämpötila vastaa tarkasti kehon lämpötilaa, poislukien noin tunti raskaan lihastyöskentelyn jälkeen. Vedenkestävän kuumemittarin (esimerkiksi elohopeakuumemittarilla, pesu käytön jälkeen) mittauskärki vessapaperiin käärien ja sillä tavoin virtsan lämpötila mitaten, tarkan ruumiinlämpönsä saa mitattua helposti ja hygieenisesti kukin perheenjäsen itse, samalla mittarilla.
  • koronavilkku-sovelluksen käyttö (sovelluksen jatkokehittäminen soveltumaan tarvittaessa useiden epideemisten taudinaiheuttajien huomioimiseen, kuten kausi-influenssa). Jarruttamalla useampia rinnakkain leviävien taudinauheuttajien tartuntaketjuja, olisi mahdollista yleisesti vähentää infektio-oireiden ilmenemisiä eli kansalaisten kalliisiin infektoitumistesteihin hakeutumisen tarvetta.
  • yhteystietojen systemaattinen kerääminen julkisten tilojen käyttäjiltä
    • mm. kerhohuoneet ja ravintolat (kuten Pohjois-Suomessa on ollut käytäntö lokakuussa 2020).
    • yhteydenottoa varten pelkän puhelinnumeron kerääminen käyttäjältä soittamalla 'häläri' järjestäjän tai järjestyksenvalvojan työpuhelimeen (puhelinnumeron sekä aikaleiman automaattinen tallentuminen soittotietoihin)
    • vierailijatiedot (soittotiedot) tulostettavissa operaattorin sivuilta sisäänkirjautuen
    • copypeistattavissa ja toimitettavissa tartuntaketjun jäljittäjäviranomaisen sähköpostiin helposti.
    • Vastaajan aktivoiminen, jolloin järjestäjä voi nauhoittaa "kiitos soitosta, hyvää päivänjatkoa" -tyyppiset terveiset asiakaskunnalle.


  • Koska yksittäiset joukkokokoontumiset selkeästi näyttävät olevan syynä isoihin paikallisiin tartunta-aaltoihin Suomessa, on erittäin tarpeellista että kukin joukkokokoontumisiin osallistunut asettuu (taudin keskimääräisen inkubaatioajan + testeihinhakeutumisviiven + testituloksen saamisen kestoiseen) omaehtoiseen karanteeniin (jossa aikaikkunassa voisi olettaa, että tapahtunut joukkoaltistuminen käy ilmi).
    • Yleisesti ottaen mikäli joukkoaltistuminen osoittautuu tapahtuneen, niin huolimatta, että koronatesteistä tulisi negatiivinen tulos, osallistuneiden olisi pitäydyttävä karanteenimaisissa olosuhteissa vielä aikansa, sillä nenä-nielu testausmenetelmän epätarkkuudesta johtuen jokaisella negatiivisen testituloksen saaneella, mutta positiivisen testituloksen saanutta vastaavissa olosuhteissa olleella, on edelleen yli 20% mahdollisuus olla tosiasiassa myös infektoitunut.
  • CoViD-19:n inkubaatioaika eli oireeton itämisaika vaihtelee 2 - 14 vuorokauteen tapauskohtaisesti.

Pulmatilanteita[muokkaa]

Mikäli taudinaiheuttaja on oireiden perusteella hankalasti tunnistettavissa/diagnosoitavissa, käytetään erinäisiä menetelmiä sen tunnistamiseksi, kuten esimerkiksi koronan kohdalla on tehty. Tästä on mm. se lisähyöty, että tartuntaketjujen määrittely on määrätietoisempaa kuin pelkkien oireiden perusteella potilas diagnosoiden. Lisäksi voidaan saada tartuntadataa, jollaista Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on koronan osalta kerännytkin, mahdollisuuksien mukaan.

CoViD-19:n testien kanssa ilmenee mm. seuraavanlaisia ongelmia: infektion eri vaiheissa virusta ilmenee vain paikallisesti osassa ihmisen hengitysteitä; tyypillisesti kyseinen ilmenemisalue siirtyy parin päivän viiveellä ylähengitysteistä kohti keuhkoja; ilmenemisalueet vaihtelevat potilaskohtaisesti (kaikilta sairastuneilta ei esimerkiksi löydy lainkaan viruksia ylähengitysteistä); viruspartikkelien hengitysteissä ilmenemisen aikaikkunaa (näytteenoton onnistumistodennäköisyys arvioidaan joko oireiden ilmaantumishetkestä taikka infektoitumisajankohdasta, jolloin oireettomien kantajien hengitysteistä otetun näytteen koronatestitulosten onnistumistodennäköisyys on epäselvä.

  • CoViD-19-infektion tunnistamiseksi henkilöltä hänen itsensä aktiivinen tavoite tunnistaa se, sekä siihen liittyvä huolellisuus korostuu, sillä väärin menetellen CoViD-19 -infektion tunnistamisen todennäköisyys on hyvin pieni.
  • Nk. "koronalingoissa" eli paikoissa, tilanteissa ja tapahtumissa, joissa infektoitumistodennäköisyys on korkea, vierailun jälkeen on syytä noin viikon ajan pitää yllä erityistä huolellisuutta mahdollisen infektoitumisensa leviämisen kehenkään ulkopuoliseen estämiseksi.
  • Omaehtoinen karanteeni suojausmenetelmineen on johdonmukaista aloittaa heti oireiden ilmaannuttua, samoin kuin koronatesteihin hakeutumiseen valmistautuminen (henkinen sekä optimaalisen ajoituksen suhteen).
  1. PCR-analyysin (hengitysteistä otetun näytteen analysointimenetelmä) herkkyys sinänsä on 99%, mutta käytännössä:
  2. Tampereen alueella toimivien lääkärien tekemän selvityksen mukaan 4,5%:lla oireilevista potilaista testitulos totesi koronainfektion, vaikka heillä ei lopulta ollutkaan koronaa.
  3. Ylilääkäri Maija Lappalainen HUS:n kliinisen mikrobiologian laboratoriosta kertoo, että positiiviseen (onnistuneeseen) koronatestitulokseen (infektio-oireiselta CoViD-19-infektoituneelta) henkilöltä nenänielunäyte-menetelmällä ylletään käytännössä enintään 80%:n todennäköisyydellä.
  4. Ylen / MOT-ohjelman arvion mukaan em. infektoituneen henkilön koronatestin keskimääräinen onnistumistodennäköisyys saattaa olla niinkin matala kuin 50%.
  5. Toisin sanoen käytännöllisesti katsoen testattava, infektio-oireinen ja infektoitunut henkilö omalla toiminnallaan pystyy aiheuttamaan, että hengitysteistä otettuun näytteeseen perustuva koronatesti yli 50% todennäköisyydellä epäonnistuu (antaa negatiivisen tuloksen).
    • Tartuntasaantipäivänä Covid-19 -nenänielutestissä väärän negatiivisen tuloksen todennäköisyys on 100%.
    • Neljäntenä päivänä siitä, kun henkilö on saanut tartunnan, väärän negatiivisen tuloksen todennäköisyys on 67%
    • 8. päivänä siitä, kun henkilö on saanut tartunnan, väärän negatiivisen tuloksen todennäköisyys on matalin, 20 %.
    • 8. päivän jälkeen eli keskimäärin kolmantena päivänä siitä, kun henkilö on alkanut saada infektio-oireita, negatiivisten tulosten määrä alkaa taas lisääntyä.
  • testattavan henkilön oma taustatietämys, huolellisuus ja aktiivisuus on kriittinen tekijä, jotta hengitysteistä otettavaan solunäytteeseen perustuva testitulos olisi edes jokseenkin luotettava.
  • Tilastollisen todennäköisyyden mukaan paras näytteenottopäivä on kolmantena päivänä oireiden ilmaantumisesta.
  • Mikäli infektio-oireita saanut henkilö pystyy luotettavasti ajoittamaan todellisen infektoitumisajankohdan (esimerkiksi jokin perhejuhla, joihin osallistuneilta on jo todettu infektiota), tällöin tilastollisen todennäköisyyden mukaan paras näytteenottoajankohta on siis reilu viikko tuosta infektoitumispäivästään.
  • eräs testimenetelmän herkkyyttä parantava muutos voisi olla ensin silmäkulmien pyyhkiminen näytetikulla ja sitä seuraavan nenänielunäytteen oton jälkeen näytetikun kastaminen potilaan "kurkunkröhäämis-sylkilimaan", jolloin näytteeseen saataisiin sisältymään myös alahengitysteistä peräisin olevia partikkeleita. Koronaviruksen löytyminen sylkinäytteestä on todettu herkkyydeltään vastaavaksi kuin sen löytyminen nenänielunäytteellä. PCR-analyysin tarkkuus on puolestaan lähes 100%, joten useampien näytteenottopaikkojen sisällyttäminen ei huononna analyysin herkkyyttä käytännössä lainkaan.


Mikäli luotettavia testausmenetelmiä uuteen epidemiaan ei ole vielä saatavilla tai testauskapasiteetti on riittämätön, tartuntaketjujen jäljittäminen ja mahdollisesti infektoituneiden henkilöiden kehottaminen karanteeniin voidaan

  1. jättää sikseen;
  2. toteuttaa alustavasti etukäteen siten, että kun testi saadaan lopulta tehtyä ja tulos vahvistettua joko positiiviseksi tai negatiiviseksi, mahdollisesti infektoituneille henkilöille ennakkotietona annettu suositus tai velvoitus karanteeniin jäämisestä joko vahvistetaan tai sitten perutaan;

ja päiväkohtainen uusien infektioiden määrä ennakkoarvioida laskennallisesti:

infektoituneiden osuus kaikista kyseisenä päivänä testatuista * kaikki kyseisen päivän aikana testattavaksi hakeutuneet


Mikäli pandemian tai epidemian aiheuttaja mutatoituu siten, että se tarttuu uudelleen jonkun aiemman samankaltaisen epidemiatyypin aiheuttaman taudin jo sairastaneisiin, eikä testausmenetelmä (vasta-ainetesti) erota mutaatioita toisistaan tai sovellu samankaltaisen epidemian jo sairastaneen uudelleentestaamiseen, voidaan toimia kuten edellisessäkin hypoteesissa.


Todettujen infektioiden (positiivisten testitulosten) päiväkohtainen lukumäärä indikoi/on merkki joko/sekä tahattomista taikka/että tahallisista:

  1. Infektion itämisajan verran menneisyydessä tapahtuneista infektioista;
  2. osan tartuntaketjuista kartoittamatta jäämisestä tätä edeltävänä ajanjaksona;
  3. piiloinfektoitumisista (joko infektio-oireita ei ole lainkaan tai niiden ilmenemisessä on viivettä);
  4. havahtumattomuudesta omassa kehossaan ilmeneviin infektio-oireisiin;
  5. huolimattomista karanteenikäytännöistä infektio-oireiden tiedostamisen ja testituloksen saamisen välisenä aikana;
  6. epäonnistumisista todetun infektion karanteenikäytännöissä;
  7. edellisissä tilanteissa epäonnistumisista varoa saamasta infektiota toiselta sekä toisaalta infektoimasta muita sekä kontaminoimasta esineitä ja paikkoja epidemianaiheuttajapartikkeleilla (johtuen henkilökohtaisesta tai yhteiskunnallisesta elämäntavasta, joka ei vastaa senhetkisiä alueella vallitsevan poikkeustilanteen realiteetteja)
  8. epidemian aiheuttajapartikkeleista likaantuneiden käsien, kenkien, tilojen, pintojen, kahvojen, tekstiilien, esineiden, hengitysilman ym. puhdistamattomuudesta/desinfioimatta jäämisestä/runsaudesta;
  9. infektoivien partikkelien kaukokuljettumisista (huone- ja ulkoilmassa);
  10. tuntemattomista aktiivisista infektion levittäjistä (erilaiset eläimet kuten jyrsijät sekä yhdestä taikka toisesta motiivista johtuen tarkoituksellisesti epidemianaiheuttajaa levittävät ihmiset);
  11. tuntemattomista passiivisista infektion levittäjistä (kuten elintarvikkeet pakkauksineen sekä noutopöydät);
  12. kontaminoituneiksi tunnettujen tai oletettujen esineiden (kuten kirurginmaski tai jokin muu jätekomponentti) suojaamatta (suojapussilla) jääminen ja tällöin esimerkiksi roskakatoksen laatikon kontaminoituminen sekä
  13. tietoisten tartuntariskien ottaminen (esimerkiksi uudelleenkäyttämällä terveiksi olettamiensa henkilöiden kuten julkkisten käyttämiä ja pois heittämiä suojavälineitä taikka omia suojavälineitään.
  14. indikoi sitä, että positiiviseksi todetut henkilöt todennäköisesti eivät enää tartuta infektiota eteenpäin.
    • mikäli kysymyksessä on erittäin herkästi tarttuva epidemianaiheuttaja, infektoituneiden henkilöiden majoittaminen karanteenitilaan parantumaan kotikaranteeniin määräämisen sijaan on järkevä vaihtoehto. Etenkin tapauksissa, joissa potilas ei omien sanojensa mukaan voisi olla pois kotoaan, sillä hänen täytyisi huolehtia perheestään (mikä merkitsee kotikaranteenin todennäköisempää epäonnistumista eli infektion leviämistä edelleen muihin perheenjäseniin).


Esimerkiksi suojavälineiden hintavuudesta johtuen on mahdollista, ettei niitä kaikki käytä asianmukaisella huolellisuudella, mikä saattaa vähentää maskien käytön yhteiskunnallista kokonaishyötyä merkittävästi, koska väärin käytettynä maskin pitäminen ikävä kyllä saattaa edesauttaa infektion leviämistä. Esimerkiksi Tanskassa maskipakon (julkisissa tiloissa) astuessa voimaan 7.8.2020, todettuja ja vielä aktiivisia CoViD-19 -infektioita oli 1080 henkilöllä, jonka jälkeen 20.8.2020 mennessä infektioita oli todettu 1701 uudella henkilöllä, 24.9.2020 mennessä 10638 uudella henkilöllä. Tanskan infektiotilastojen graafisessa tarkastelussa nähdään maskipakon voimaanastumispäivästä alkanut päivättäin todettujen infektioiden määrän kasvutrendi (ks. Tanskan CoViD-19 -tilanteen grafiikoita) Kyseisen jotakuinkin suomalaista kulttuuria vastaavan yhteiskunnan kansallisen tartuntatilaston valossa tuollainen kirurginmaskien ylimalkaisen käyttövelvoitteen käytännön hyötyvaikutus saattaa jäädä tulematta tai realisoitua negatiivisena.

Mikäli suojavälineiden käyttövelvoitetta ei ole, niitä ei tule itse käyttää julkisilla paikoilla, ainakaan ennenkuin on perehtynyt niiden oikeaoppiseen käyttötekniikkaan: suojavälineiden väärää käyttötekniikkaa, mikä saattaa lisätä omaa ja kanssaihmisten tartuntariskiä, on vaikea esimerkiksi turvallisuudesta vastaavan henkilöstön valvoa silmämääräisesti.


Vaikeaksi yltynyt tartuntatautiepidemia saattaa aikaansaada monia erilaisia kestävyyskriisejä, johtuen muun muassa/pääasiallisesti sairaslomista sekä karanteenissa pysymisen velvoitteesta sekä ympäristönmuutoksen ja epävarmuuden aiheuttamasta stressaantumisesta.


Infektio-oireiset kanssamatkustajat julkisissa kulkuvälineissä (ek. kaukoliikenne, jossa altistusaika Pitempi, eikä kyseisen kiellon rikkojaa, mahdollisesti perheineen, ei välttämättä kehdota poistaa matkustusvälineestä kesken matkan). Voidaan ratkaista esimerkiksi jättämällä infektio-oireisten ja muiden matkustajien väliin tyhjiä paikkoja, toisin sanoen kaukoliikenteessä tarvitsee tällöin olla varattu jonkin verran paikkoja vapaiksi, jotta matkustajia voidaan tarpeen tullen siirtää istumaan niihin. Vierekkäisten ostuimien selkänojat voidaan suojata puuvillaisin pussilakanoin, jossa yhteydessä niihin voidaan asentaa korotusosa sekä jopa sivulevenne, jolloin lopputuloksena aerosolipisaroiden leijailu perättäisten matkustajien välillä (mm. aivastellessa) vähenee oleellisesti.


Yritysten, joiden tulos on epidemiasta johtuen heikentynyt, työntekijät tekeytyvät infektio-oireisiksi, jotta lääkäri joutui määräämäänen heidät karanteeniin, jolloin Kansaneläkelaitos korvaa heille menetetyn työtulon täysimääräisesti pakkokaranteenin ajalta. Yrityksen heikentyneestä taloudesta johtuen sillä ei ole varaa työntekijöidensä poissaoloihin, ja työntekijät tietävät olevansa terveitä, jolloin töitä jatketaan entiseen malliin, Kelan moninkertaistessa palkan pakkokaranteenin ajalta [Kelalle toimitettu tosite palkkatasosta on samansuuruinen taikka korkeampi kuin palkkataso epidemian aiheuttaman matalasuhdanteen aikana].


Infektiotestaamisen (periaatteessa välttämätön) ulkoistamisen yksityisille yhtiöille aiheuttama testauskustannusten voimakas nousu. Siirtyminen yksittäisten oireilevien testaamisesta kohdennetumpaan testaamiseen (esimerkiksi oireiden tarkempi diagnosointi ja testattavien triage-luokittelu muiden indikaattorien, kuten veriarvojen perusteella enemmän ja vähemmän todennäköisiin kantajiin; etukäteistestaaminen esimerkiksi itse kotona syljestä, nenänniistosta, virtsasta, iholta, taikka muilla vaivattomammilla mutta mahdollisesti epätarkemmilla menetelmillä; julkisen terveydenhuollon järjestämän testaamisen ympärivuorokautisuus (esimerkiksi perjantaisin ja lauantaisin); testausmenetelmien valikoiman/testausresurssien hyödyntämisten järkeistäminen; testinäytteen (nenänielunäyte) ottamisen itseltä tai perheenjäseneltä opettaminen esimerkiksi Youtubessa, jotta näytteenottotapahtuma kätevöityisi.


Epidemian yltyminen vakavaksi, jolloin julkisen terveydenhuollon henkilöstö ym. hoitoresurssit keskittyvät epidemiapotilaiden hoitoon, mahdollisesti loppuen kesken, mutta joka tapauksessa aiheuttaen, että muun hoidon tarpeessa olevien potilaiden hoitoonpääsyjonot pitenevät kriittisesti: etenevät sairaudet ehtivät yltyä, paranemisennuste romahtaa, ennenkuin potilas pääsee hoitoon. Käytännössä tällöin on riskinä paitai henkilöstön, niin koko terveydenhuoltojärjestelmän ylikuormittuminen ja valtakunnallinen romahtaminen (potilaita tasataan sairaanhoitopiiristä toiseen). Ratkaisuna esimerkiksi uusien, muusta terveydenhoitotoimitiloista erillisten epidemiapotilaiden hoitoyksiköiden perustaminen ja erillisen hoitohenkilöstön kouluttaminen niihin (määrääminen poikkeustilalain nojalla).


Epidemian sairastamisen pitkittymiset (useiksi kuukausiksi) sekä/taikka epidemiasairaudesta paranemisen jälkeiset mahdolliset pitkäaikaisoireet saattavat yhtä lailla ylikuormittaa terveydenhuoltojärjestelmää. Tämä ongelma on tiedostettu esimerkiksi Ruotsissa CoViD-19 -epidemian kanssa.


Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä koronavirustartuntaketjujen jäljitystyön ylikuormittumisen ennaltaehkäisemiseksi on toivottu, että ihmiset välttäisivät joukkotapaamisia, koska niistä johtuen CoViD-19 -tartuntaketjujen infektiohaarojen selvitystyö mutkistuu ja hidastuu valtavasti. Ratkaisuja tähän voisi olla, että mikäli mahdollista, kokontua ulkona ja säilyttää sopivan väljät etäisyydet tuntemattomiin seurueihin ja oman seurueen keskenkin; mikäli havaitsee/tiedostaa mitään täydestä terveydestä poikkeavaa omassa olotilassaan, niin reagoisi asiaan (huolehtien ettei, mikäli syyksi osoittautuisi kulkutauti, tartuttaisi eteenpäin yhtäkään uutta henkilöä); jokainen joukkokokoontumisiin osallistuva käyttäisi Koronavilkku ohjelmaa, jolloin ohjelma tunnistaisi ja automatisoidusti varoittaisi yhdenmukaisesti kaikkein potentiaalisimpia henkilöitä joukkokokoontumiseen osallistuneista. Vastaavat olosuhteet ja ratkaisumallit soveltuvat kaukoliikennevälineillä matkantekoon.


Viruksen kopioitumistavasta johtuva aktiivinen muuntelu (joko hitaammin tai nopeammin), mikä tapahtuu dynaamisesti (virusepidemia painottuu olosuhteisiin nähden mahdollisimman tehokkaasti leviäviin muunnoksiin eli esimerkiksi parhaita avoimia leviämismekanismeja hyödyntäviin muunnoksiin, ja epideemiseltä olemukseltaan sellaiseksi, että suojaustoimia päädytään purkamaan). Tähän ilmiöön voidaan reagoida esimerkiksi arvioimalla mahdollisimman objektiivisesti, huolellisesti ja monipuolisesti viruksen olemusta ja mm. sen leviämisen (lyhyen sekä pitkän aikavälin) vaikutuksia yhteiskuntaan/alueeseen, sillä mikäli tehdään virhearvioita virusepidemian vaikutuksista/vaarallisuudesta, joista johtuen hybridistrategiassa jää porsaanreikiä viruksen leviämiselle, niin viruksen muuntumisnopeudesta riippuen ennemmin tai myöhemmin (ennen pitkää) virusmuunnokset painottuvat epideemisesti hyödyntämään kyseisiä porsaanreikiä. Se, että virusepidemia ennen pitkää muuntuisi esimerkiksi vähemmän vaaralliseksi, ei sinänsä eliminoi viruksen niitä muunnoksia, jotka ovat fataalimpia kuin ainoastaan siinä tilanteessa, että vaarallisten muunnosten osalta leviämiskerroin jää huomattavasti alle 1:n (vaikka koko epidemian keskimääräinen leviämiskerroin olisikin tätä korkeampi).


Karanteenitoimien jatkuessa kansalaiset pikku hiljaa saavat tarpeekseen rajoittuneisuudestaan, mutta riskiryhmäläiset kuitenkin joutuvat jatkamaan edelleen karanteeniaan. Tällaisessa karanteeniajan jälkeisissä olosuhteissa tapahtuu ensiksikin, että uusia infektoitumisia alkaa ilmetä ennen kaikkea ei-riskiryhmäläisten keskuudessa (kuten esimerkiksi nuoriso), ja toisekseen, että karanteeniaikana omaksutun aktiivisen laumasuojakäytöstapojen ansiosta nämä infektoitumiset saavat alkunsa keskimäärin aiempaa vähäisemmistä* viruskuormista (immuniteettijärjestelmä ehtii paremmin reagoida itsessään melko hitaasti kopioituvaan virukseen).

Tällöin tilastot alkavat näyttää sellaiselta, että virus olisi muuntunut vähäoireisemmaksi sekä muutenkin turvallisemmaksi, sillä tautiin sairastuneiden keskuudessa vakavien komplikaatioiden suhteellinen määrä jää pieneksi (nuorison sairastellessa ja riskiryhmäläisten pysytellessä terveenä). Tällöin kansallisia rajoitustoimia päädytään purkamaan, jolloin riskiryhmäläiset joutuvat entisestään kiristämään karanteenitoimiaan säilyäkseen terveinä.
* Esimerkiksi kuvitteellisessa skenaariossa, että infektoitumishetkellä henkilön sisään päätyy 1 viruspartikkeli (esimerkiksi haistettuaan infektoituneen naapurinsa keuhkoistaan ulos puhaltaman tupakansavun hajun häivähdyksen), verrattuna skenaarioon, että 100000 viruspartikkelia kerralla (esimerkiksi kuljettaessa hissillä, jonka edellinen käyttäjä on hississä infektoituneena vaikkapa aivastanut tai kiistellyt puhelimessa jonkun kanssa siitä, kannattaisiko käydä koronatesteissä), kukin viruspartikkeli eri kudossolun sisään jakautumaan, "etumatka" on noin 18 jakautumisvaihetta.
* Edellisen lisäksi saattaa mielikuvituksellisesti olla sellainen tilanne, että immuniteettijärjestelmä kykenee reagoimaan tuntemattomaan virukseen vasta kun ensimmäinen infektoitunut solu "rikkoutuu", joka saattaisi tapahtua vasta esimerkiksi 18 jakautumisvaiheen jälkeen: ensimmäisessä skenaariossa immuniteettijärjestelmällä on noin sadantuhannen viruksen lähtötilanne, kun taas jälkimmäisessä 2^36 = 70 miljardin viruksen lähtötilanne.

Ratkaisumallina esimerkiksi sellainen, että seurataan tartuntatilastoja, ja mikäli epidemian suunta on yltymään päin, ollaan huolellisempia niissä epidemian leviämistä ehkäisevissä käytännöissä, jotka arvioidaan tehokkaimmiksi - sillä juuri sellaisten kohdalla yksittäisetkin nk. eeppiset kämmit saattavat välittömästi infektoida jopa useita uusia, mikäli itse sattuu tietämättään olemaan oireeton taudinkantaja (kuten jokainen infektoitunut ainakin jossain vaiheessa infektiotaan on).
Esimerkiksi CoViD-19:n kohdalla äänekkään puheen on tutkimuksissa todettu noin 50-kertaistavan infektoituneen henkilön tartuttavuuden suhteessa siihen, että hän olisi hiljaa [Tekniikka&Talous]. Mahdollisesti tästä syystä koronan otaksutaankin (tai julkisissa tiedotusvälineissä siitä ainakin varoitellaan) leviävän eteenpäin ennen muuta ravintoloissa ja kapakoissa vierailujen yhteydessä.
Mitä herkemmin leviävästä taudista kyse, niin sitä nolompi eeppinen kämmi on lähteä tai päätyä väkimäärältään isoihin tapahtumiin ja tilanteisiin, vaikka herkästi tarttuva tauti olisikin jo lähes voitettu - ja tällöin tilastollinen todennäköisyys, että juuri kyseisessä ihmisjoukossa kukaan olisi taudinkantaja, on hyvin vähäinen - niin kun sellaisia tapahtumia ja tilanteita aletaan kiihtyvään tahtiin tuottaa, niin, loogisesti, osassa niistä tulee "rosvosektori". Tällöin, kun kerran herkästi leviävästä taudista on kyse, niin periaatteessa kaikki osallistujat olisi kutsuttava taudinaiheuttajan itämisajan kestoiseen karanteeniin (joista pahimmassa tapauksessa jokainen osoittautuu infektoituneeksi). Tällaisten henkilökohtaisten sakkokierrosten välttämiseksi: yritä välttää sisätiloissa kokoontuvia väkijoukkoja.


Mikäli infektoituneita on 10/100 000 hlö:
  1. todennäköisyys, että 10 henkilön keskuudessa on tauti, on 1-((100000-10)/100000)^10= 1 ‰.
  2. todennäköisyys, että 100 henkilön keskuudessa on tauti, on 1 %.
  3. todennäköisyys, että 1000 henkilön keskuudessa on tauti, on 10 %.
  4. todennäköisyys, että 10000 henkilön keskuudessa on tauti, on ⅔.


Toisaalta, jos oletetaan, että tartuntariskin pienennyttyä oleellisesti ja yhteiskunnan palautuessa epidemiasta niin kutsuttuun uuteen normaaliin (ilman koronavilkkuja), sillä (oireettomia) taudinkantajia olisi enää esimerkiksi 5 henkilöä eli 1/1 000 000 hlö, ja todennäköisyys, että tällainen suomalainen jossain vaiheessa piipahtaisi jossain väkijoukossa pikaisesti, ja siis sinä ainoana kertana istuttaen tietämättään uuden tartuntaryppään kanssaihmisiin, on 30%, niin:
  • riski, että tartuntatauti pelmahtaisi sellaisen erittäin, e-rit-täin epätodennäköisen (noin 0,000 001%) satunnaisen joukkoaltistumisen tiimoilta uudelleen Suomen väestöön, kuitenkin on niinkin ilmeinen kuin
1-((100-30)/100)^5= 83%.


Kriittisten työyhteisöjen, kuten esimerkiksi jonkun kaupungin kaikkien palomiesten (ambulanssihenkilöstön) joutuminen yhtäaikaa karanteeniin. Tämänkaltaisessa tilanteessa saattaisi onnistua, että epätodennäköisimmästä altistuspäästä pidettäisiin karanteenia työpaikalla ja lähikontaktia vaativat tehtävät ohjattaisiin muille, voitaisiin myös vaikkapa ennaltaehkäisevästi pilkkoa henkilöstöä pienempiin osastoihin, ja osastojen välillä ylläpidettäisiin korostuneesti karanteenia yllä, verrattuna mitä osaston sisäisesti pidetään. Tapauskohtaista ongelmanratkaisua on harrastettava.


Sellaisten erillisten epidemioiden leviäminen yhtäaikaisesti, jotka itsessään ovat kenties vaarattomia, jopa täysin huomaamattomia infektioita, mutta yhdessä aiheuttavat vakavan tai hengenvaarallisen tilanteen. Esimerkiksi MRSA- eli "multippelisti resistenssi sairaalabakteeri" tai muu antibiooteille vastustuskykyinen ihmisissä- tai eläimissä kehittynyt mikrobi tai vaikkapa toksoplasmoosi tai periaatteessa minkä tahansa esimerkiksi immuniteettijärjestelmän toimintaan liittyvän hivenaineen imeytymistä verenkiertoon hidastavan mikrobin aiheuttama toissijainen, rinnakkainen epidemia. Hätäratkaisuna on kaikkien epidemianaiheuttajien leviämistapojen (sekä vaikutusmekanismien) tiedostaminen kansallisesti ja tartuntaketjujen maantieteellisen leviämisen jarruttaminen esimerkiksi koronavilkun kaltaisella systeemillä tai aiemmassa luvussa mainitulla "kontaktipäiväkirja-systeemillä".


  • Suomessa keskikesän 2020 jälkeen Otettiin "kaikki oireiset testataan" -linja. Tällöin testeihin hakeutuneiden päiväkohtainen kokonaismäärä ilmaisee sellaisen viitetiedon, että miten voimakkaasti muita sairaudenoireita ilmenee yhteiskunnassa. Sairausoireet kun toisinaan aiheuttavat, että kansalainen lukeutuu sellaiseen riskiryhmään, johon CoViD-19 -taudilla olisi vaikeampi taudinkuva. Tästä syystä (usean yhtäaikaisen infektion tuottaman komplikaation välttämiseksi, toisaalta työläiden ja lopulta korona-negatiivisiksi osoittautuvien karanteenitoimien välttämiseksi) kansalaiset syksyllä 2020 esimerkiksi hankkivat kausi-influenssarokotuksia verrattain runsaasti (rokotteet loppuivat kesken marraskuun alkupuolella).
    • päiväkohtaiset testimäärät ilmaisevat yhteiskunnassa vallitsevaa todennäköisyyttä ajautua muiden pöpöjen aiheuttamien infektio-oireiden vuoksi "CoViD-riskiryhmäläiseksi".


Poikkeustilan aikaisten tiesulkujen valvontaongelma. Mahdollinen skenaario, että tiesulkujen tarve on pitkäaikainen.

  • Tiesulkujen toteuttaminen puomien sijaan panssariestein ja parruin, joita asetettu kahdet, esimerkiksi parin kilometrin päähän toisistaan, ehkäisemään tiesulun yli toiselle puolen loikkiminen: sellaiselle tieosuudelle, jolla liikennettä voidaan esmerkiksi kelikameran tai peltipoliisin kautta tarkistaa (esim. juontokourakikkailun ehkäisemiseksi).
  • Tiesulut auki öisin (työajan ulkopuolella kuten klo 23-05), jotta rekat pääsevät kuljettamaan alueelle tarvittavan rahdin, mutta työnantajat eivät voi velvoittaa ulkopaikkakuntalaista työntekijää saapumaan päivätöihin.
  • Välttämätön yötyö järjesteltävissä (työntekijän kanssa sopien).
  • työkohteeseen keskittyvät (epäsosiaaliset) urakkatyöt järjesteltävissä (alueella majoittuminen).

Riskitilanteita[muokkaa]

Aluksi tarkastelemme raportteja CoViD-19 -virustaudin leviävyydestä (ennen Suomen maskisuosituksia ja Koronavilkku-sovelluksen julkaisua), joka on jossain määrin yleistettävissä muihinkin samankaltaisesti tarttuviin epidemioihin, sillä leviävyyden todettiin keskeisellä tavalla riippuvan ihmisten käyttäytymisestä eli aktiivisesta laumasuojasta.

  • 10–20% tartunnan saaneista saattaa aiheuttaa jopa 80 prosenttia jatkotartunnoista (maailmanmittakaavassa). Jatkotartuntoja syntyy tyypillisesti kouluissa, päiväkodeissa, baareissa, harrastuksissa, työpaikoilla ja yksityisissä juhlissa, jolloin ollaan pitkiä aikoja lähikontaktissa sisätiloissa.
  • Pieni osa {5-15%} tartutti viruksen 1–4 ihmiseen, useimmiten samassa taloudessa asuville (Suomen mittakaavassa).
  • 75% tartunnan saaneista ei aiheuttanut jatkotartuntaa kenellekään (Suomen mittakaavassa).

Useamman suomalaisarvion mukaan 5% karanteeniin asetetuista osoittautui lopulta infektoituneeksi, ja tavallisimmin kyse oli tällöin infektoituneen perheenjäsenistä.

Voidaan siis CoViD-19:n osalta ja yleisemminkin todeta se, että epideemian tartuntaketjujen leviäminen eteenpäin maan sisällä on pysäytettävissä "viruslinkoja" (isoja ihmismääriä, jolloin todennäköisyys taudinkantajien läsnäololle on huomattavan korkea) välttäen ja muiltakin osin käyttäytymistään järkevöittäen, ja että suomalaisittain tällainen aktiivisen laumasuojan ylläpitäminen ei valtaosalle kansalaisista ole erityisen vaativakaan ponnistus, mutta haasteena tässä on se, että siinä hyvin onnistuminen edellyttää kokonaisvaltaista eli kaikkien kansalaisten osallistumista aktiivisen laumasuojan ylläpitämiseen, sillä ihan yksikin infektoitunut yliaktiivinen henkilö helposti aiheuttaa useiden kymmenien uusien henkilöiden infektoitumisen.

Turistien ym. ulkomailta Suomeen tulevien henkilöiden mahdollisiin infektioihin ei paikallisin toimin voi tietenkään vaikuttaa, valitettavasti, mutta niiden tuomiseen sekä tällaisiin uusiin tartuntaketjuihin osallistumiseensa voi - sekä ulkomailla seikkaillessaan että kotimaassa ollessaan epidemian / pandemian paikalliset kehittymistrendit aktiivisesti huomioon ottamalla.

Huomioi, että riippumatta mihin oireiltaan samankaltaiseen infektioon sattuu sairastumaan, niin se aiheuttaa kumulatiivisia ongelmia, sillä epidemiaa pyritään samanaikaisesti torjumaan. Joten ensisijaisena tavoitteena on suojautua sellaisilta infektioiden leviämistavoilta, joita kautta leviävät muutkin sellaiset infektiot, jonka oireet ovat samankaltaisia kuin pääasiallisen epidemian oireet.


  1. keskustelevien seurueiden keskinäiset ohittamistilanteet kävelykadulla tai lenkkipolulla
    • jomman kumman porukan keskustellessa ohittaminen saattaa tapahtua varomattomasti ja infektiivisesti
  2. hövelisti toteutuvat karanteenisuositukset, esimerkiksi ulkomailta saapuvat kausityöntekijät; turistit; lapsiperheet yleisissä tiloissa kuten kaupassa
    • kausityöntekijöiden tarve päästä mahdollisimman pian töihin
    • ulkomaalaisten työntekijöiden sekä turistien matalemmat motiivit huolehtia, etteivät muut ihmiset saa tartuntaa
    • yskivät, itkevät, kiukuttelevat, marisevat, pölisevät, turisevat, touhaavat ja kiekuvat lapset ja vauvat (mm. kassajonoissa)
    • jälkikasvuaan hyssytellen, körötellen, pusutellen, paijaten yms. tavoin kosketellen rauhoittelevat vanhemmat
  3. epäselvät jonot
    • liian pitkää turvaväliä pitäessä toinen ei erota, jonottaako henkilö, ja ottaa paikan tämän edestä
  4. sisällä tapahtuvat kokoontumiset esimerkiksi koululuokassa, kahvihuoneessa tai kapakassa
    • äänekäs juttelu
    • henkilöiden ruumiinlämmöstä johtuen ilma kiertää voimakkaasti huoneessa (korkeussuunnassa) ja sekoittuu
  5. alueilla, kuten kaupungeissa, maakunnissa tai valtioissa, joissa infektio on yltynyt merkittävästi, käyminen
    • päivittäiset tartuntaluvut ja niiden perusteella laskettu esiintyvyys tai "liikennevalo" kyllä välillisesti indikoivat sitä, miten hyvin karanteenit pitävät ja miten ihmiset käyttäytyvät epidemian suhteen, mutta eivät varsinaisesti ota suoraan kantaa tällaisiin seikkoihin.
  6. koronan testaamisen ajoittuminen väärin
    • ihanteellinen ajankohta oikean testituloksen saamiseksi on 1-2 päivää infektio-oireiden alkamisesta
    • testausruuhkasta yms. syistä johtuen muodostuneet jonot saattavat viivästyttää testiin pääsemistä parhaaseen ajankohtaan, mistä johtuen testeihin kannattaa hakeutua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
    • parin päivän jälkeen oireiden ilmaantumisesta koronavirusten määrä nenän limakalvoilla pienenee.
  7. oleileminen tiloissa, joissa on oleskellut henkilöitä, jotka eivät osaa hyödyntää hengitysmaskia oikeaoppisesti. Kirurginmaskien on eräässä yliopistotutkimuksessa todettu estävän kokonaan sellaisten virusten päätymisen huoneilmaan uloshengitysilman mukana, jotka leijuvat aerosolipisaroissa ulos hengitysteistä. Esimerkiksi koronavirusten on todettu olevan tällainen virustyyppi (em. yliopistotutkimuksessa oli tutkittu SARS-CoV -infektoituneita potilaita, tutkimuksessa vertailtiin erilaisten epidemianaiheuttajien suodatettavuutta kirurginmaskilla, tutkimustuloksista ilmeni SARS-CoV:n suodattuvuuden johtuvan osan koehenkilöistä uloshengitysilmassa leijuvien aerosolipisaroiden suodattumisesta, mutta kyseisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkoituksellisesti/tietoisesti tuotettu aerosolipisaroita uloshengitysilmaan, siis tutkimusraportin ja mittaustulosten perusteella ne koehenkilöt, jotka mahdollisesti puhuivat tai ääntelivät kokeen aikana, eivät tiedostaneet sen vaikuttavan tutkimustuloksiin, kuten ei tutkimuksen tekijätkään).
    • mahdollinen pintojen kontaminoituminen, kun on kosketeltu käsillä käytettyjen maskien suodatuspintoja
    • väliaikaisesti kasvojen edestä pois otetut kirurginmaskit, jolloin kuivahtamaan päässeet kirurginmaskien suodatuspinnat saattavat päästää suodatuspinnan kuitujen sisään pisaroiden mukana imeytyneet mahdolliset infektiopartikkelit huoneilmaan.
    • vääräntyyppiset hengitysmaskit: esimerkiksi fleece-huivit sekä päähuivina käytetty huivityyppi (bandana) on todettu uloshengitysilman aerosolipisaroiden suodattamisen suhteen hyödyttömiksi, ja näitä huivityyppejä on Suomessa ollut myynnissä kertakäyttömaskien yhteydessä, ilman täsmennystä niiden kelvottomuudesta, mistä syystä kyseistä seikkaa ei välttämättä kunnolla tiedosteta.
    • liiallinen luottamus maskien suodatustehoon: esimerkiksi kirurginmaski ei erään laboratoriotutkimuksen mukaan ilmeisesti kuitenkaan suodata enempää kuin (kappalemäärällisesti mitattuna) 98-99% intensiivisen puhumisen aikana suusta ulos kantautuvista aerosolipisaroista (päästäen läpi enintään 4% pisaroista), mutta N95-maski (eli FFP2) suodattaisi ilmeisesti kuitenkin kaikki pisarat.
      • ero em. yliopistotutkimuksen ja tämän labratutkimuksen tuloksissa saattaa johtua esimerkiksi eri koronaviruskannasta (SARS / CoViD-19), jonka leviämisominaisuuksia tutkittiin, tai sitten todennäköisemmin siitä, että tässä labratutkimuksessa puhuttiin tarkoituksella intensiivisesti, kun taas em. yliopistotutkimuksessa puhetta ei tarkoituksellisesti tuotettu, jolloin puhuttiin vähemmän ja vaimeammalla äänellä, jolloin mm. uloshengitysilman pienemmän läpivirtausnopeuden ansiosta kirurginmaskilla mitattiin 100,0% suodatusteho.
      • suojain, joka ei estä kontaminaatiota, mutta vähentää sitä, oikein käytettynä todennäköisesti kuitenkin oleellisesti alentaa infektion leviämisen/infektoitumisen todennäköisyyttä.
    • burkan kaltaiset kasvohuivit, huntu- ja harsokankaat, pleksivisiirit ym. peitteet, jotka eivät periaatteeltaan ja/tai materiaalinsa puolesta toimi itsessään hengityssuojaimen tavoin, vaan sen sijaan kääntävät uloshengitysilman virtaussuuntaa tai levittävät sitä.
    • maskit, joissa on uloshengitysventtiili.
  8. liikkeet ja kaupat, joissa asioivat asiakkaat eivät tapaa desinfioida käsiään (ja ostoskorin/kärryn kahvaa) sisään tullessaan.
    • valintamyymälät, joissa ilmenee kovaäänistä puhetta taikka hyllytuotteiden tai tuoretuotteiden valikointia eli siirtelyä paljain käsin, aiheuttavat infektoitumisriskin.
    • Kylmäkaappien ja kylmäaltaiden oviluukkujen kahvat, (mikäli niitä joudutaan availla paljain käsin, jalalla sekä käsivarrella toimivia avausmekanismeja on myös siellätäällä)
      • Kahvojen (ulko-ovista kaapinoviin ja vesihanoihin) käsitteleminen nimettömän ja pikkusormen avulla, ja kasvojen pyyhkiminen yms. maneerit puolestaan totutusti etu- tai keskisormella. Jos taas tottumus on käyttää nimetöntä ja pikkusormea kasvojen pyyhkimisiin, niiden sormien käyttämättömyys kahvoihin tarttuessa.
  9. paikat, joissa vierailee ihmisiä eri paikkakunnilta.
    • julkinen kaukoliikenne (lento-, laiva-, juna- ja bussivuoroja harvennettu, junaliikenteessä vaunuja poistettu; matkustamojen täyttöaste on korkea, matkustusaika pitkä, sisäilmaa kierrätetään)
    • huoltoasemien, julkisten lounaspaikkojen ja tavintoloiden ne pinnat, joita kosketellaan ruokailun jälkeen paljain käsin, kuten istuimen selkänojat ja tankkauspistoolin kahvat sekä lasten leikkinurkkaukset.
    • FFP2- tai laadukkaampien maskien käyttö.
    • kiertoilman sterilointi tai nanopartikkelien filtteröinti (ilmanvaihtolaitteen sisällä)
    • korkean hyötysuhteen lämmönvaihdin, jotta sisäilmaa ei tarvitsisi siitä syystä kierrättää.
    • infektoitumattomuuden osoittamisvelvoite ehtona julkisen kaukoliikenteen käytölle.
    • sellaisten julkisten kaukoliikenneyhteyksien, joissa matkustaa samassa matkustustilassa henkilöitä, joiden matkustuskelpoisuus on epäselvä, välttäminen.
  10. taudinaiheuttajasta kontaminoituneiden suojavälineiden huolimaton riisuminen
    • sen jälkeisen ylivarovaisuuden aiheuttama turvallisuuden palautumisen illuusio saattaa tehostaa kontaminaation leviämistä
    • näkymättömän kontaminaation pieni todennäköisyys vähentää huolellisuutta suojavälineiden kanssa, mikä saattaa järjestelmällisesti mitätöidä niiden suojausvaikutuksen
    • huolimaton käsittely saattaa myös voimistaa epidemianaiheuttajan kontaminoitumista ympäristöstä ihmisiin, etenkin tilanteissa, joissa kontaminoitumista ilmenee yleisemmin ympäristössä kuin ihmisissä itsessään (kuten radioaktiivinen laskeuma).
    • toimivien rutiinien sekä kontaminoitumismahdollisuuksia tiedostavan ajattelutavan tavaksi omaksuminen ratkaisuna.
    • vahingossa tapahtuvilta kontaminaatioilta silloin tällöin eivät välty edes suojavälinein ydinvoimalaitoksessa työskentelevät ammattilaiset, mutta kontaminoitumisriskien aleneminen vaikuttaa tilastollisesti leviämiskertoimen R alenemiseen, jolloin epidemia alkaa laantua (huolimatta että absoluuttiseen steriiliyteen ei käytännössä päästä).
    • sellaiset vahingossa tapahtuvat kontaminaatiot, kuten radioaktiivinen pöly, ovat virusta vakavempi kansanterveydellinen uska, mistä johtuen kaikkien absoluuttinen puhtaus tärkeää, jolloin käytännössä joko moninkertainen suojavarustus ja/tai on suoritettava tiheämmin reaaliaikaisia henkilöiden kehojen radioaktiivisuuden mittauksia peseytymismahdollisuuksineen.
  11. epäonnistuminen epidemiaan sairastumisepäillyille/"infektoitumissuspekteille" tarkoitettujen väistötilojen hygienisessä suunnittelussa (jolloin negatiiviseksi todettavasta testituloksesta huolimatta henkilö saattaa olla saanut tartunnan testattavana käydessään).
    • ei kehtaa käydä heti uudestaan uusien oireiden ilmaantuessa.
    • ajatusvirheet näiden väistötilojen toiminnallisessa suunnittelussa (kuten ovenkahvat, naulakot, vesipisteet kuten WC-pönttö ja lavuaarinhana)
    • huolimattomuus näiden tilojen käytössä (kuten ilmoitustaulun koskettelu tai koristekukkien haistelu).
    • tilojen käytönaikaista desinfiointia tai sterilointia ei toteuteta (esimerkiksi isoista ihmismääristä johtuen).
  12. viruksen leviäminen yleisen viemäriverkoston kautta huoneistosta toiseen
    • leviäminen johtuu aerosolipartikkeleista viemäriputken sisällä, niitä muodostuu viemärin sisällä luonnostaan mm. korkeuseroista ja putken mutkista johtuen, ja sitä kautta viruspartikkeleja saattaa kulkeutua viemäriverkoston vesilukkoihin, kuten lavuaarit ja WC-pöntön pohjalla oleva vesi.
    • lavuaarin kaltaisten vesipisteiden kontaminoitunut vesi on todennäköisesti haitatonta, ellei virus välity ilmaan veden haihtuessa
    • WC-pöntön vesi saattaa olla riski, koska vettä saattaa roiskua/molskahdella takapuoleen, josta kontaminoitua eteenpäin.
    • Useita toisiaan täydentäviä ratkaisuvaihtoehtoja (, joista todennäköisesti yksikin riittäisi): WC-pöntön hajustinsaippua, joka saippuoi huuhteluvettä(,jolloin irrallinen virus nykykäsityksen mukaan deaktivoituu saippuan emulsiovaikutuksesta johtuen); saippuapisaran (esim tiskiaine) tai vaahtonokareen tiputtaminen manuaalisesti pönttöön huuhtelun jälkeen (pienikin määrä muuttaa veden emulsioksi, mutta jos allas on muuten likainen, sippua sitoutuu likaan, jolloin emulsiovaikutus hiipuu); lorottamalla pissaamisen välttäminen (aerosolin muodostuminen ilmaan); WC-paperilapun asettaminen pöntön veden pintaan ennen istuutumista; pidee-suihkun käyttö takapuolen putsaamiseen; pöntönkannen sulkeminen ennen pöntön vetämistä; mikroilmanvaihto (pieni jäteilman imu WC-altaasta, estämässä aerosolin ja irtomolekyylien kantautuminen huoneilmaan, perustuu imuventtiiliä kohti etenevän ilmavirran laminaarisuuteen).
  13. väestön evakuoinneista ja hätämajoituksista (yhteistiloihin) aiheutuvat epidemianleviämisriskit.
    • esimerkiksi sääilmiöistä kuten rajuilman aiheuttamista pitkistä häiriöjaksoista johtuen.
    • väistötilojen (ja väestönsuojien) ilmanvaihdosta huolehtiminen.
    • huoneilman työpiste- tai muuten kohdepoistosta huolehtiminen.
    • huoneilman desinfiointi esimerkiksi UVC-valolla pöytien alla.
    • juttelun välttäminen.
  14. epidemianaiheuttajan ärhäkkä leviäminen, esimerkiksi suoraan ihon pinnasta (ihon hilseilyn aiheuttama pöly/vaatepöly) tai väistötilojen vähyys (esimerkiksi uuden epidemian alkuvaiheessa)
    • infektoituneen henkilön pukeminen tarpeeseen soveltuviin suojavarusteisiin (kuten esimerkiksi käsistä ja jaloista umpinaisiin kertakäyttöhaalareihin, jonka vetoketju ulottuu alaselkään asti).
  15. muut samankaltaiset symptoomat (kuten esimerkiksi viitteet syövästä) jäävät diagnosoimatta, koska potilasta tutkii pelkästään infektiolääkäri / omaa oloa tarkastelee tai potilaan statusta arvioidaan lähinnä infektoitumisen kannalta.
    • monivaivaisiksi arvioitujen potilaiden parantumisten nopeuttaminen käytettävissä olevin menetelmin sekä lisäkontrollikäyntien sopiminen.
  16. Epätäsmällisesti rajattavissa olevat paikalliset huomattavat joukkoaltistumiset.
    • julkisten palveluiden välitön sulkeminen (soveltuvin osin), kunnes kaikki infektoituneet on saatu kartoitettua (jollaisen ratkaisun mm. Kuhmon kaupunki elokuun 2020 lopulla teki, menestyksellisin tuloksin: koronatapaukset koko Kainuun maakunnan alueella säilyi huomattavan alhaisena useiden viikkojen ajan tämän jälkeen).
  17. infektion oireita havainnut henkilö ei ole vielä saanut karanteenikehotusta (tai karanteenikehotuksen saanut ei testitulosta), ja päättää noudattaa karanteenia "puoliksi".
    • On se vähän parempi kuin ei mitään, joka tapauksessa.
    • Vähintään kasvovisiirin käyttö, kasvovisiirin takaisen uloshengitysilman desinfiointi esimerkiksi hengitysilman desinfiointipuhaltimella (ainakin jonkinlaisia sellaisia olisi ilmeisesti saatavilla lähitulevaisuudessa). Visiirin sivut olisi hyvä esimerkiksi kuuman veden avulla särmätä lähelle ihon pintaa, jotta uloshengitysilma ohjautuisi alakautta pois. Puhallin- ja desinfiointiyksikkö voi sijaita esimerkiksi vyölläkin, kunhan imuputki/-putket lähellä kasvoja.
  18. Välttämätön työskentely äärimmäisen helposti infektoivassa tai kontaminoivassa toimintaympäristössä (esimerkiksi radioaktiivinen beetasäteily tai hermokaasu)
    • Kertakäyttöhaalari, jossa ihonmyötäisiä resoreita (taikka kuivapuku, tai löysän kertakäyttöhaalarin päälle puettu tiukempi kerrasto), johon sekä kasvomaskin hengitysilma että suojapuvun alle puhallettava ylipaineistusilma painepullosta tai paineilmaletkusta.
    • Täsmällisen puhdistusprotokollan noudattaminen ennen suojavälineiden riisumista, esimerkiksi useampaan suojavälinekertaan kerrospukeutuminen siten, että toimintaympäristössä on pidetään vähintään tuplakerrastoa, ja toimintaympäristöstä poistuttaessa puetaan päälle vielä lisä-suojavälinekerta siirtymisvaiheen ympäristön pitämiseksi puhtaana; suojavälineistä riisuudutaan ulkoilmassa vaiheittain puhdistuslinjastolla, jossa vaihe vaiheelta siirrytään kohtisuoraan tai vinosti vastatuuleen. Puhdistautuminen voi tapahtua myös tarkoituksenmukaisessa kontissa tai kuplassa (kuten siirtymisvaiheen suojapuvun sisällä ja sen jälkeen edelleen seuraavaksi taaemman suojapuvun sisällä), jossa on kontaminaation neutraloitumiseen tarvittavat olosuhteet kuten vetyperoksidikaasua.
  19. Postinjakajan tai ilmaisjakelijoiden mukana kontaminoituneista kerrostalojen ovienkahvoista, hissinovista yms. jakajan hanskoihin tai käsiin ja sitä kautta posteihin päätyvät kontaminaatiot, joista satunnaisia selittämättömiä infektioita.
    • Ovenkahvojen avaaminen vasemman käden takinhihalla ja postin jakaminen oikealla kädellä (jolloin kontaminaatio ei leviäisi postilaukkuun, posteihin eikä myöskään ajoneuvon ohjauspyörän tai postikärryjen välityksellä satunnaisesti).
    • Kerrostalojen ovenkahvojen yms. desinfioiminen esim. suihkeella ja liinalla kerrostaloon tullessa ja lähtiessä siitä.
    • Asukkaiden osalta ulko-ovien ja hissin käyttö huoneiston avainta apuna käyttäen.
      • Vältetään myös helppo ovikoodin paljastuminen sormenjälkitahrojen perusteella: esimerkiksi ovikoodin ollessa nelinumeroinen, kokeiltavia vaihtoehtoja on tavallisesti vain 4*3*2*1=24 kpl.

Koirien käyttäminen infektioiden tunnistamisessa[muokkaa]

Koirien, tavallisesti labradorinnoutajien eli labbisten, hyödynnettävyys infektoituneiden henkilöiden tunnistamisessa perustuu muutoksiin elimistön kemiallisessa tasapainossa, jolloin kehon tuottamien eritteiden, kuten syljen tai hien haju muuttuu. Kyse ei ole itse taudinaiheuttajien (kontaminaatioiden) haistelusta, vaan sairastuneen henkilön ominaishajun haistelusta. Tällä tavalla voidaan havaita esimerkiksi malaria ja joitain syöpätyyppejä potilaalta kätevästi.

Sitä, että mistä muutoksista on erityisesti kysymys, ei liene tutkittu, mutta yleistasolta tarkastellen, immuniteettijärjestelmän monipuolisissa perustoimintamekanismeissa tapahtuu, että esimerkiksi viruksesta infektoituneen solun solulimassa tapahtuu eräs kemiallisten yhdisteiden tuottama reaktioiden ketju, jolloin soluseinämä läpi välittyy verenkiertoon sellaisia kemiallisia merkkiaineita, jonka käynnistävät tulehdusvasteen, jolloin elimistössä tapahtuu muun muassa että muiden solujen aineenvaihdunta hidastuu ja verisuonien seinämät muuttuvat läpäisevämmiksi, lisäksi veren monentyyppisiin valkosoluihin perustuva infektion elimistöstä puhdistamisprosessi aktivoituu. Tämä yleinen tulehdusreaktio siis aiheuttaa merkittäviä kemiallisia muutoksia elimistön metaboliikassa ja on siksi koirien helposti haistettavissa. Asia erikseen on se, miten hyvin koirat voidaan opettaa erottamaan eri infektioiden elimistöjen ominaistuoksuissa aiheuttamat muutokset toisistaan.

Esimerkiksi Saksan Hannoverin eläinlääketieteellisessä yliopistossa vastikään (23.7.20) julkaistun tutkimuksen mukaan koirat erottivat CoViD-19 -infektoituneet henkilöt terveistä noin 94% tarkkuudella sylkinäytteiden perusteella. Toisin sanoen kyseinen tutkimus osoitti, että pandemiavirus CoViD-19-infektio saa aikaan sellaisia muutoksia ihmiselimistöissä, jotka on hajukoirien helposti tunnistettavissa, joskaan välttämättä ei niiden erotettavissa muista (tunnistettavissa olevia muutoksia ihmiselimistöissä aiheuttavien infektioiden aikaansaamista) muutoksista. Suomessa puolestaan koulutetaan syyskuun 2020 alussa hajukoiria erottamaan henkilöiden ihoilta otetuista pyyhkäisynäytteistä CoViD-19 -infektiota. Syitä, miksi pyritään hyödyntämään sylkinäytteiden sijaan hajukoirille huomattavasti haastavampaa (ihonpintojen luontaiset ominaistuksut ovat voimakkaita ja ne vaihtelevat huomattavasti eri ihmisillä, hajuvesistä puhumattakaan) pyyhkäisynäytettä saattaa olla esimerkiksi, että purukumien pureskelut tai alkoholin nauttimiset (lennolla) häiritsevät sylkinäytteiden tutkimista sekä/taikka että hajukoirat, jotka tunnistavat infektoitumisen (joko yleisellä tasolla tai kenties jopa spesifisti CoViD-19 -infektion), tunnistavat sen sittemmin myöskin pelkistä henkilön vaatteista, matkustajanistuimesta sekä esimerkiksi ihmisvirtaa (esimerkiksi lentoterminaaleissa, turistikohteissa ja suurissa yleisötapahtumissa) sivusta tarkkaillen. Tällainen mahdollisuus ison testattavan ihmisryhmän testaamistoiminta vain vähäistä lisävaivaa heille aiheuttaen vaikuttaa oleellisesti siihen, kuinka monipuolisesti yhteiskunnassa järjestettäviä yleisötapahtumia, julkisia palveluja, elinkeinoelämää ynnä muuta fasiliteettia pystytään tarpeeksi turvallisesti suorittamaan epidemianuhan aikana.

CoViD-19 -infektioita tunnistamaan koulutetut koirat ovat syyskuussa 2020 saatujen kenttäkokemusten perusteella haistaneet infektoitumisen jopa viitisen päivää ennen varsinaisten infektio-oireiden ilmenemistä ja 28.10.2020 päivätyn uutisartikkelin mukaan koronakoirien tunnistusherkkyys on jopa parempi kuin tavanomaisten nenänielutestien. Kouluttajan mukaan koulutuspaikkoja lemmikkikoirista koronakoiriksi olisi tarjolla, mutta niiden vastaanottaminen edellyttäisi omistajaltaan kokoaikaista sitoutumista.


Koronakoirien käyttö esimerkiksi laboratoriotestien tukena tai niitä korvaamaan on tietenkin testimenetelmän ylivoimaisesta kilpailukyvystä johtuen (nopeuden, vaivattomuuden ja edullisuuden sekä mm. huumerikollisuuden ja syöpä- ym. potilaiden tunnistamiseen lisäkoulutettavuuden vuoksi) johdonmukainen lähitulevaisuuden kehityssuunta ympäri maailman. Esimerkkinä koronakoirien tarve Ruotsissa, jossa 14.11.2020 päivätyn uutisen mukaan epidemia on äitynyt jo niin, että koronatestien testauskapasiteetti ylittyy monin paikoin, toisaalta ennaltaehkäisevästi Suomessakin, jossa 14.11.2020 päivätyn uutisen mukaan pelätään vuoden 2020 loppua kohti kriisiytyneen epidemian toisen aallon peruuttamatonta karkaamista hallinnasta ennen Joulua 2020 (täkäläisistä pikkujouluperinteistä liikkeelle lähtevien joukkotartuntojen seurauksena).

Teoria yhdistelmätestauksesta[muokkaa]

Yhdistelmätestauksella tarkoitetaan tässä yhteydessä usean henkilön antamien epidemianaiheuttajien testinäytteiden sekoittamista yhteen yhdeksi homogeeniseksi testinäytteeksi ja sen positiivisuus tai negatiivisuus selvittäen. Käytännössä tällöin taudinaiheuttajan määrä näytteessä voi olla hyvin vähäinen, jopa miljoonasosa, tavanomaisiin näytteisiin verrattuna, mikä täytyisi tunnistaa luotettavasti. Suomessa on olemassa tällaiseen tarvittava osaaminen ja tekniikka, jolla esimerkiksi isojen kaupunkien viemärivesistä on selvitetty mm. huumeidenkäytön tai CoViD-19 infektioiden esiintyvyyttä kaupunkilaisten keskuudessa.


Riippuen epidemianaiheuttajasta, testausmenetelmästä sekä testauskapasiteetin vaillinaisuuden syystä (onko kyse esimerkiksi kenttätestaajien vähäisyydestä, testitulokseen tarvittavan reagenssiaineen saatavuusongelmista, testauksen kustannuksista vaiko testattavan ihmisvirran runsaudesta suhteessa positiiviseksi osoittautuvien näytteiden vähäisyyteen), niin infektoituneiden henkilöiden kartoittamiseksi mahdollisimman nopeasti ja kokonaisvaltaisesti, jokaiselta testattavalta henkilöltä joko otetaan useampi näyte tai yksi näyte jaetaan useampaan osaan, joita analysoidaan seuraavan monivaiheisen menettelyn mukaisesti:

  1. aluksi tutkitaan useamman henkilön yhdistelmänäytteet
  2. ne henkilöt, joiden yhdistelmänäyte on puhdas, todetaan negatiiviseksi
  3. positiivisen yhdistelmänäytetuloksen testatuille annetaan ennakkovaroitus asiasta
  4. heidän toinen näytteensä tutkitaan useammassa pienemmässä yhdistelmänäytteessä
    • perusajatuksena on saada "tiputettua" mahdollisimman runsas joukko puhtaiden yhdistelmänäytteiden henkilöitä mahdollisimman vähäisin toimenpitein pois tutkimusjoukosta.
  5. käytännössä optimaalisin yhdistelmäjoukon henkilömäärä riippuu puhtaan näytteen antamisen odotusarvosta ja testikierrosten enimmäismäärästä (siitä aiheutuva aikaviive) siten, että mikäli testikierrosten määrä/aikaviive on yhdentekevä asia, niin:
    1. odotusarvo/todennäköisyys, että yhdistelmätestattavasta joukosta saadaan negatiivinen testitulos on suurempi kuin 0,5 (50%). Esimerkiksi jos senhetkisessä esiintyvyystrendissä 10% testatuista näytteistä on ollut positiivisia, em. odotusarvo henkilön puhtaudelle on 0,90, jolloin ryhmän suuruus on enintään 6 henkilöä, koska 0,9^6=0,53 mutta 0,9^7=0,48.
    2. odotusarvon ollessa 53%, tällöin tilastollisesti noin 53% testattavista ryhmistä (so. 53% testatuista henkilöistä) todetaan terveeksi ensimmäisen testikierroksen tulosten perusteella.
    3. mikäli 6 henkilön yhdistelmätulos on positiivinen, merkitsee se, että heistä yksi tai useampi on infektoitunut.
    4. todennäköisyys, että yhden infektoituneen lisäksi ryhmästä löytyy muita infektoituneita, on 1-0,9^5=0,41. Todennäköisyys, että satunnainen henkilö näistä kuudesta ei ole infektoitunut, on (5/6)*0,9=0,75, jolloin uuden testikierroksen enimmäismäärä on 2 henkilöä, koska 0,75^2=0,56 mutta 0,75^3=0,42.
    5. tässä skenaariossa siis käyttäen esimerkiksi kuuden henkilön testiryhmiä, niin 1/6:lla testitoimenpiteitä tilastollisesti vähintään puolet ryhmistä todetaan puhtaiksi eli yhdellä testitoimenpiteellä kolme henkilöä saa lopullisen testituloksen.
  6. Käytännössä jos täytyy saada absoluuttinen tieto (eikä vain kohonnut todennäköisyys) infektoitumisesta, kahden henkilön yhteisnäytteitä ei kannata teettää, koska kun niistä tilastollisesti puolet todetaan puhtaiksi ja jäljelläolevat testataan vielä yksittäin, testitoimenpiteiden yhteismäärä on sama kuin jos olisi saman tien tehty yksittäistestit. Kolmen henkilön yhdistelmänäytteissä kuitenkin on jo järkeä, sillä tilastollisesti tällöin yhden henkilön absoluuttisen testituloksen saamiseen tarvitaan kaiken kaikkiaan (10+30/2)/30=0,833 testiä. Neljän henkilön yhdistelmätestauksissa tarvitaan lopulta keskimäärin (10+40/2)/40=0,75 testiä/hlö, viiden henkilön (10+50/2)/50=0,7, kuuden henkilön yhdistelmätestauksessa keskimäärin (10+60/2)/60=0,67 ja seitsemän (10+70/2)/70=0,64, kun testikierroksia on korkeintaan kaksi.
  7. mikäli epidemianaiheuttaja olisi niin harvinainen ("voitettu"), että optimaalinen testiryhmän koko olisi 1000 henkilöä ja kierroksia kaksi, tällöin keskimääräinen testikertojen tarve olisi siis (10+1000/2)/1000=0,51. Käytännössähän tällöin kuitenkin olisi perusteita useammalle testikierrokselle pienemmissä joukoissa, jolloin lopullinen testitarve yhtä henkilöä kohden asettuisi merkittävästi alle 0,5:n kuten 0,05:een.
  8. kaiken kaikkiaan, mikäli testitulos on luotettava riippumatta monenko henkilön yhdistelmänäytettä testataan (hyvin vähäinen määrä infektionaiheuttajaa), tällöin yleisemmin esiintyvässä kulkutaudissa vain yksi yhdistelmätestauskierros ennen yksittäistestejä on aiheellinen, keskimääräisen testimäärän ollessa tällöin 0,5 ja 0,83 testiä/hlö välillä. Mitä harvinaisempaa (vähäinen esiintyvyys) epidemianaiheuttajaa metsästetään ja mitä isommasta testattavien joukosta, niin sitä useampi täsmätestausta edeltävä yhdistelmätestauskierros kannattaa toteuttaa, jolloin keskimääräinen testimäärä yhtä henkilöä kohden aina putoaa murto-osaan edellisestä jokaisen uuden laskennallisesti kannattavan yhdistelmätestauskierroksen tiimoilta.
    1. Kuten, teoreettisena ääriesimerkkinä, jos haettaisiin "viimeistä infektoitunutta" - tai "viimeistä pilvenpolttajaa" - 5 miljoonan suomalaisen testattavan keskuudesta, täytyisi analysoida 2^n=5000000 yhdistelmänäytettä eli tehdä yhteensä vain 23 erillistä näyteanalyysia. Eli käytännössä tällöin jokaisen testatun suomalaisen näyte aluksi jaettaisiin 23 osaan odottamaan mahdollisia testikierroksia, joita tulisi olemaan korkeintaan 23. Tarvittaessa (esimerkiksi näytteiden kelpoisuusajan rajallisuudesta tai varastointitilan puutteesta johtuen taikka kumulatiivisen vaivan tai prosessin vaatiman ajan säästämiseksi taikka yksittäistestauskapasiteetin riittäessä) voidaan myös esimerkiksi rajata yhdistelmätestaukset 15 kierrokseen ja sen jälkeen jäljellejääneet (2^(23-15)=256 henkilöä) kutsua yksittäistesteihin.
    2. käytännön sovelluksena äskeisestä voisi olla, että ensin pohjatyönä kaupunkikohtaisesti, sitten eri kaupunginosista peräisin olevista viemärivesistä tutkittaisiin epidemianaiheuttajan esiintyvyyksiä, sitten kaupunginosakohtaisesti käytäisiin paikan päällä tarkoituksenmukaisella testausautolla tai -bussilla keräämässä tarvittava määrä näytteitä alueen asukkailta.


CoViD-19 -infektion yksikkökustannuslaskelmia[muokkaa]

Infektio-oireisten henkilöiden yksilötestaamisella pyritään kartoittamaan mahdollisimman perusteellisesti kaikki infektoituneet kansalaiset. Esimerkkitilanteena olkoon 15000 henkilön testaus vuorokaudessa, joista löydetään 100 positiivista vuorokaudessa, yhden testin keskikustannus (sisältäen mm. näytteidenoton ja tartunnanjäljityksen henkilöstökulut) arvioidaan 200 euroksi. Näin ollen jotta on löytynyt 100 uutta infektiota, testaamiseen on jouduttu panostamaan 15000*200 = 3 000 000 euroa, eli yhden uuden infektion osuus kokonaishinnasta on laskennallisesti 30 000 euroa.

  • Infektoituneiden asuuden lisääminen ei alenna em. yksikkökustannusta, sillä infektoituneiden osuuden kasvaessa testikapasiteettia on kasvatettava mahdollisimman ison osan infektoituneista paikantamiseksi ja infektio-oireisten pääsemiseksi testeihin ja saadakseen testituloksen mahdollisimman nopeasti.
  • yksikkökustannusta on mahdollista alentaa vähentämällä testiin hakeutumisen tarvetta, toisin sanoen sellaisten muidenkin infektioiden leviämistä, joiden oireet vastaavat CoViD-19:n oireita, kuten kausi-influenssaan sairastumista ennaltaehkäisten.
  • ylempänä mainittu chicagolaistutkimus D-vitamiinin puutosten vaikutuksista CoViD-19:aan (yleinen vaikutus muidenkin virusinfektioiden kohdalla) infektoitumisten todennäköisyyteen osoitti, että puutostila lisäisi infektion saamisen todennäköisyyttä 1,77 -kertaiseksi, toisin sanoen kunnolliset D-vitamiinitasot saattaisivat vähentää virusperäisistä taudeista johtuvia infektio-oireita ja siten testaamisen vuorokautisia kokonaiskustannuksia 1/1,77=0,565*3 000 000 = 1,7 milj. eur/vrk.


Toinen kustannuksia aiheuttava seikka on kelan maksama täysimääräinen karanteenikorvaus. Suomalaisten keskiansio vuonna 2019 oli 3278 eur/kk. Koronaan sairastumisen kestoksi on arvioitu 3 viikkoa. Tällöin koronaan sairastuneille maksettavien korvausten määrä lisääntyisi noin 3/4*3278*100=245850 eurolla/vrk, mikäli kaikki sairastuneet olisivat töissäkäyviä.

Muita altistuneita on esimerkiksi Helsingissä määrätty karanteeniin 14.8. mennessä kaikista tuolloin tiedossa olevista 10956 [ulkopuolisesta] altistuneesta 7729 henkilöä. Tuohon ajankohtaan mennessä Pääkaupunkiseudulla oli todettu 5705 tartuntaa. Tällöin yksi tartunta on aiheuttanut Helsingin alueella keskimäärin 10956/5705=1,92 muuta altistumista. Tätä altistumiskerrointa käyttäen 100 uutta altistumista päivässä aiheuttaa 192 lisäaltistumista/vrk eli laskennallisesti 192*(7729/10956)= 135 uutta karanteenimääräystä vuorokaudessa. Yhden karanteenimääräyksen kesto olkoon 10 päivää, jolloin uusia karanteenikorvauksia kertyisi vuorokaudessa maksettavaksi 135*3278*10/20=221 999 euron edestä, mikäli kaikki karanteeniin määrätyt olisivat töissäkäyviä.

Kaikkiaan karanteenimääräyksistä Kelalle kertyisi maksettavaa,

  1. mikäli kaikki karanteeniin määrätyt olisivat töissäkäyviä, 467849 eur/vrk
  2. mikäli kaksi kolmasosaa heistä olisi töissäkäyviä, 311899 eur/vrk
  3. mikäli puolet heistä olisi töissäkäyviä, 233924 eur/vrk


Lisäksi on syytä tiedostaa, että suomalaisessa CoViD-19:n jälkioireiden vertaistukiryhmässä on jäseniä noin 32% sairastuneiden kokonaismäärästä, mikä viittaa siihen, että ainakin noin kolmasosaa tautiin sairastuneista vaivaavat pitkittyneet koronan jälkioireet.

  • Oireet ovat työ- ja toimintakykyä jokseenkin merkittävästi rajoittavia (useimmiten neurologiaan ja hermostoon liittyviä vaivoja; yleisimpiä jälkioireita taudista parantuneilla ovat uupumus, keskittymisvaikeudet sekä haju- ja makuaistin menetys).
  • Jälkioireiden väliaikaisuudesta ei valitettavasti ole vielä tilastotietoa, mahdollista on, että ne ovat kroonisia, kuten neurologiset vaivat yleensä.
  • Keskimääräisen tulotason mukaisesti laskettua sairauspäivärahaa kertyisi pitkäaikaisoireiden takia työkyvytöntä kohden maksettavaksi keskimäärin 1909,25 eur/kk; 63,64 eur/vrk, jota maksetaan noin vuoden verran. Sairauspäivärahan vähimmäismäärä 723,50 eur/kk; 24,12 eur/vrk.
  • Kuntoutuspalveluijen asiakkaaksi ja/tai työkyvyttömyyseläkkeelle siityminen.
  • Tehdään ylimalkainen laskelma sen perusteella, että CoViD-19:n jälkioireiden vertaistukiryhmään kuului Syyskuun 2020 lopulla reilu 3000 suomalaista. Arvioidaan ylimalkaisesti jälkioireiden keskimääräiseksi kestoksi sairauspäivärahan enimmäismaksuaika, jolloin kokonaiskustannus saattaisi olla keskimäärin 3000 * 1909,25 * 12 = 68 733 000 eur; 88 310 eur/vrk.
  • Huomioimisen arvoinen seikka on, että tuskin läheskään kaikki, joilla jälkioireita ilmenee, ovat liittyneet kyseiseen vertaistukiryhmään (ks. linkkivinkki).


Mikäli työnantaja joutuu joko (rekrytointi- ja perehdytys- ym. lisäkustannuksineen) palkkaamaan sijaisen tai delegoimaan sairastuneen tekemiä töitä muille (ylitöinä), koska sairastunut ei kykene karanteenista käsin niitä hoitamaan, taikka että yrityksen tulos heikkenisi kaksinkertaisesti suhteessa puuttuvan työntekijän palkkaan, jollaisia tapauksia saattaisi olla kompensoituna yhteismääränä puolessa työssäkäyvien karanteenimääräyksistä, tällöin työnantajille koituisi uusista karanteenilaisista lisäkustannuksia, mikäli

  1. kaikki karanteeniin määrätyt töissäkäyviä; 233924 eur/vrk
  2. kaksi kolmasosaa; 155949 eur/vrk
  3. puolet; 116962 eur/vrk

, jotka lisäkustannukset siirtyvät pitemmällä aikavälillä heidän yrityksensä tuottamien hyödykkeiden hintoihin.


Tällaisia yhteiskunnan ja elinkeinoelämän maksettavaksi päätyviä kustannuksia kehkeytyisi siis ainakin noin 3 000 000 + 311 899 + 155 949 = 3 467 848 eur/vrk (uuden infektion laskennalliseksi yksikkökustannukseksi 34 678 eur/hlö).

Epidemian "hybridistrateginen tukahduttaminen" väännettynä rautalangasta[muokkaa]

  1. Epidemiatilanteen luonnetta kuvaa ennen kaikkea trendi:

    kasvaako epidemia vai
    laantuuko se.


Todettujen tartuntojen määrä on toissijainen seikka, koskapa todettu taudinkantaja oletusarvoisesti ei levitä infektiota enää eteenpäin muihin.

  1. infektio-oireiden diagnosoimisesta (esim. koronatestit) on hyötyä ennen kaikkea, jotta tartuntaketjun haaroja pystyttäisiin ajoissa pysäyttämään ja inhimillistä hätää pienemtämään.
  2. trendiin vaikuttaa suoraan verrannollisesti se, että kuinka intensiivisesti aktiivista laumasuojaa toteutetaan yhteiskunnassa. Infektio-oireiden ilmaantuminen joka tapauksessa on merkki infektiosta ja näin ollen välittömästä karanteenissa pysymisen tarpeesta.
    1. aktiivinen laumasuoja on sekä yhteiskunnallisia asetuksia ja määräyksiä että henkilökohtaisia toimintamalleja. Henkilökohtaisilla toimintamalleilla ei pysty kompensoimaan yhteiskunnallisia asetuksia ja määräyksiä eikä toisinkaan päin. Molemmilla on niille ominainen roolinsa (eli siis ne täydentävät toisiaan, tuottaen yhdessä kiitettävän yhteisvaikutuksen, mutta toisen puuttuessa, toisen vaikutus on vähäinen).
    2. mitä vähemmän ihmiset liikkuvat, sitä pienempi paikallinen karanteeni/laumasuojan intensiivisempi toteuttaminen on tehokasta, eli mitä enemmän ihmiset liikkuvat ympäriinsä, sitä laaja-alaisempia suojautumistoimien on oltava hillitäkseen jatkotartuntoja tehokkaasti.
    3. toisin sanoen, mitä enemmän ihmiset likkuvat paikasta toiseen (vrt. hyttysparven liike), sitä enemmän eräänlaista "tarpeetonta suojautumista" on harjoitettava saman epidemianhillitsemisvaikutuksen saavuttamiseksi.
  3. koska pääsääntöisesti kaikki tartuntatapaukset tulevat kantajalleen yllätyksenä, ennalta-arvaamattomana takaiskuna, niin tästä syystä ei pysty järkeillä, että mikä yksittäinen suojautumistilanne tosiasiallisesti suojaa basillin tarttumiselta ja mikä ei. Näin ollen, keskimäärin jokainen yksittäinen suojautumistilanne vaikuttaa hillitsevästi epidemian leviämiseen ja on siksi mielekäs, vaikka teknisesti ottaen yksittäisen tilanteen riski on varsin vähäinen.
    1. vaikka esimerkiksi CoViD-19:n kanssa on Suomessa merkittävää kaupunkikohtaista vaihtelua, niin silti vaikkei kaupungissa olisi lainkaan tartuntoja, niin aktiivisen laumasuojan perustasoa on pidettävä yllä, sillä tilastollisen todennäköisyyden vuoksi yksittäisiä taudinkantajia päätyy kuitenkin ennen pitkää kulmille, jolloin tämä perustaso määrittelee suoraan sen todennäköisyyden, jolla tauti voi lähteä siitä leviämään taikka sitten leviämisuhkatilanne mennä turvallisesti ohi.


  • Tiivistettynä: kansallisessa tartuntaepidemian torjumisprosessissa siis kyseessä on eräänlainen "kissa ja hiiri -leikki". Siinä epidemiatilanteella on kaksi asentoa: "hyökkäys ja vetäytyminen" (kiihtyvä ja laantuva). Aktiivisella laumasuojalla on vastaavasti kaksi vaihdetta: "ajovaihde ja torjuntavaihde" (perustaso ja intensiivinen laumasuoja). Mitä varautuneempi (fyysisesti sekä henkisesti varustautuneempi) on, sitä toimintakykyisempi on, riippumatta siitä, kummalla vaihteella mennään. Hybridistrategian yhtenä "kuningasajatuksena" on, että kaikki kansalaiset olisivat taidollisia etenemään kummallakin mainitulla vaihteella, ajossa ja torjunnassa, kämmäilemättä. Kun epidemialla ilmenee (kaupunkikohtaisesti, maakuntakohtaisesti, riippuen asukkaiden liikkuvuudesta) "hyökkäysasento", tällöin joka ikinen (kaupungin tai maakunnan) alueella oleskeleva käyttää torjuntavaihdettaan, ja kun epidemia on "vetäytymisasennossa", tällöin kukin alueella oleskeleva voi käyttää ajovaihdetta, jos uskaltaa. Ajovaihde on nopein ja haastavin vaihde: Jos paikallisesti "alkaa sutia" ja ajetaan lepikkoon, eli pysähdytään (aktiivinen laumasuoja lopetetaan), napsahtaa epidemia tällöin paikallisesti takaisin hyökkäysasentoon automaattisesti/itsestään/luonnostaan, joka torjunta on lepikosta päin astetta vaikeampaa, kun ollaan jääty jumiin.


  • Ajovaihde ei tarkoita "poxpartyjen" järjestämistä (infektiomaniaa), vaan kohtuullisen ja ajattelevaisen laumasuojan ylläpitämistä.
  • Torjuntavaihde ei tarkoita "peruuttamista ojaan", vaan että aktiiviseen laumasuojaan liittyviä toimintojaan jokainen kiristää kiristämistään automaattisesti, kunnes epidemiahuippu alkaa todistettavasti taittua.
  • näiden vaihteiden käytössä ilmenee viivettä, luonnollisesti, koska kunkin päivän päiväkohtaiset uudet todetut infektiot kuvaavat eivät edellisen päivän, vaan 1-2 viikon takaisia infektoitumisia, mutta tämän realiteetin kanssa vain on elettävä. käytännössä se merkitsee vastaavaa viivettä torjuntavaihteen ottamisessa.


Mikäli epidemian kansallinen tai alueellinen R0 -leviämiskerroin (keskimäärin moneenko uuteen henkilöön yksi infektoitunut levittää taudin) on lähellä nollaa, kun käytännössä ihmiset ajavat ajovaihteella, hyvin vähäinenkin muutos huolellisuudessa riittää kääntämään R0-luvun alle yhden, jolloin epidempia lähtee vetäytymään. Epidemian vetäytyessä ei ole järkeä purkaa efektiivisiä kansallisia järjestelyjä, sillä tällöin "jostain vuotaa" jolloin vetäytyminen muuttuu hyökkäykseksi, vaikka ihmiset yrittäisivät käyttäytyä huolellisesti. Tämän takia yhteiskunnallisien tai henkilökohtaisten toimien vähentämistä ei voi kompensoida lisäämällä toista.


Mikäli aktiiviseen laumasuojaan liittyvistä toimista huolimatta infektioluvut ovat kasvussa, merkitsee se paitsi lyhyen aikavälin kriisiä, myös pitemmällä aikavälillä kriisin pitkittymistä, sillä ihmiset kun eivät kyllin huolellisesti pidä laumasuojaa, he lopulta epidemian laantuessa liian voimakkaasti tulevat löysäämään aktiiviseen laumasuojaan liittyvää huolellisuuttaan, jolloin lähtee taas uusi aalto käyntiin. Aiheuttajamekanismi lienee yhteiskunnallisen ilmapiirin vääristymä: uhan vakavuuteen kun ei osata suhtautua tilannetajuisesti, niin esimerkiksi epäterve huolettomuus tarttuu alitajuisesti ihmisten käyttäytymistapaan ja asenteisiin julkisissa paikoissa.


Valitettavasti, joukkopsykologisten reaktioiden välttämiseksi, viranomaiset eivät julkaise tarkempia tilastoja siitä, että kuinka paljon tartuntoja on tullut millaisissakin tilanteessa (kuten esimerkiksi junamatkan myötä), joten tästä johtuen kansalaisen ei auta kuin pyrkiä välttämään tarpeetonta liikkumista kaikenlaisissa julkisissa paikoissa, ja silloin kun ihmisten ilmoilla on liikuttava, niin äärimmäistä huolellisuutta noudattaen ja toisaalta, huolettomasti käyttäytyviä kulkijoita visusti karttaen.




"Harhaoppista karta."
- Paulus Tarsolainen -




Parhaat aktiivisen laumasuojan keinot kansallisen epidemian torjumiseksi[muokkaa]

Kainuun (Kuhmon) CoViD-19:ään joukkoaltistuminen, joka kuitenkin saatiin aggressiivisten paikallisten karanteenitoimenpiteiden myötä talttumaan, osoittaa, että herkästi yksi yksittäinen oireeton taudinkantaja pystyisi saattamaan alkuun hallitsemattoman epidemian, mikäli ei huolehdita aktiivisesta laumasuojasta yksissä tuumin sekä valmiutta yhteiskunnallisiin toimenpiteisiin. Laadukkaasti toteutuvan aktiivisen laumasuojan tarve sekä teho ihmisestä ihmiseen herkästi tarttuvan kulkutaudin torjumisessa on verraton, vaikka on myöskin sellaisia systemaattisia keinoja, jotka toimeenpannaan yhteiskunnallisin asetuksin, määräyksin, päätöksin, korvausmaksuin, lisämaksuin, verotuksin, rajoituksin, toiminnoin, resurssein, palveluin yms. avuin.

    • Suomessa keväällä 2020 noudatettiin intensiivisesti kokoontumisrajoituksia, vältettiin lähikontakteja ja pysyteltiin kotona ja maahan oli julistetru poikkeustila, aalto saatiin hillittyä. Aktiivisia todettuja tapauksia oli tuolloin enimmillään 1500-2000 potilasta.
    • Suomessa syksyllä 2020, kun ns. toinen aalto alkoi, vastaavia aktiivisen laumasuojan toimintoja suositeltiin enää huomattavasti harvemmin ja ne olivat löysempiä, matkailua pyrittiin avaamaan, syyslukukautta käytiin lähiopetuksessa eikä kesäkuun lopussa päätettyä poikkeustilaa enää uudestaan julistettu. Aktiivisia tapauksia oli tuolloin marraskuun alkuun mennessä enimmillään 4000-5000 potilasta. Trendin mukaan vaikuttaisi, että Jouluun 2020 mennessä aktiivisia tapauksia tulisi olemaan noin kolminkertainen määrä kevään vakavimpaan tasoon nähden.
    • Tästä vakavasta käytännön esimerkistä ymmärrämme, että valitettavasti yhteiskunnallisella/hallinnollisella tasolla ei kyetä/ole mahdollista reagoida tartuntaepidemiaan johdonmukaisesti/järkevästi. Tämä voi johtua esimerkiksi talouspoliittisista realiteeteista sekä kasvojen menettämisen pelosta.
    • Ainoaksi mahdollisuudeksi kansallisesti suojautua tartuntaepidemialta on jokaisen kansalaisen henkilökohtainen maalaisjärjen käyttö. Huolimatta että se ongelmanratkaisutapa on henkisesti raskaampi kuin rutiinien ja ohjeiden noudattelu (millä ei ole saatu syksyllä 2020 alkanutta epidemia-aaltoa hallintaan ja talttumaan, vaan 2-3 kertaa vakavemman epidemiatilanteen edessä päädyttiin nostamaan kädet pystyyn ja lohduttautumaan ajatuksella, että muilla Euroopan mailla menee sentään vielä huonommin).



* * *


Mahdollisesti tehokkaimpia henkilökohtaisia tapoja[muokkaa]

ovat

  1. Kohtuullisen välimatkan säilyttäminen muihin ihmisiin (maskien pitämisistä riippumatta). Ehdoton ja huolellinen turvavälin säilyttäminen ja aseptiikan huomioiminen ulkomailla viimeisten kahden viikon sisällä matkailleiden henkilöiden ja heidän lähipiiriinsä sihteen, samoin kuin muihinkin reissumiehiin ja -naisiin.
  2. Joukkokokoontumistilanteiden sekä monien eri henkilöiden yksittäisten lähikohtaamisten/tapaamisien välttäminen. Mukaanlukien joukkoliikenne. Käytäntö on osoittanut, että tilassa oleskeleminen (=saman sisäilman hengittäminen) on hyvin matalista paikallisista tartuntaluvuista huolimatta tuottanut erittäin vaarallisia joukkoaltistumisia, jotka lokakuun 2020 loppuun mennessä oltiin juuri ja juuri saatu hallintaan (tartuntaketjut jäljitettyä estäen epidemian pääseminen valloilleen Suomessa.
    • Kokoontumisrajoitusten mielekkyys riippuu epidemianaiheuttajan tarttuvuudesta (infektoitumisherkkyydestä), ei paikallisista tartuntamääristä tai vaikkapa ns. 'epidemian vaiheesta'. Ikävä kyllä tätä realiteettia ei pysty kiertämään (poliittisista syistä).
    • Yksittäiset joukkokokoontumistilanteet ovat toistuvasti olleet keskeisin epidemian hallinnastariistäytymisen aiheuttaja: Yksikin yksityisenä tilaisuutena järjestetty joukkokokoontuminen, jossa ei ole enempää kuin yksi tartuttaja, saattaa ajaa kokonaisen maakunnan, ja siitä edelleen koko Suomen maan hallitsemattomaan kriisitilaan.

    • tartuntaepidemian riistäytyminen hallinnasta on hyvin vakava uhka (, koska tällöin yhteiskunnan monet erilaiset välttämättömät resurssit loppuvat kesken, jolloin niiden välttämätön ylläpito alkaa maksaa taivaallisen paljon).
    • Tartuntaepidemian pitämisessä hallinnassa kysymys on näin ollen hyvin vakavasta asiasta.
    • Ilman kokoontumismäärien pienentämistä (joukkokokoontumisten välttämistä) ärhkäkkäästi tarttuvan epidemian hallinnasta riistäytymistä ei ole mahdollista välttää.
  3. Julkisten tilojen ja esineiden sekä kasvojensa koskettelun välttäminen (esimerkiksi pitämällä lapasia käsissä). Julkiset paikat ovat infektioiden leviämisen kannalta riskipaikkoja, ek. sellaiset sijainnit, joissa ihmiset ovat käyttäneet ääntään.
  4. Useissa eri paikoissa/satunnaisissa paikossa kuljeskelun välttäminen (kotona pysyttely, etätyöskentely) eli tarpeettomien paikkojen (ja samalla henkilölähikontaktien) karsiminen pois ja tarpeellisten harventaminen.
    • koronan leviämisriski on teoriassa suoraan verrannollinen siihen, monenko eri ihmisen kanssa yksittäiset kansalaiset ovat tekemisissä aikayksikössä (esim. viikon aikana).
  5. Vitamiinien ja hivenaiden saannista huolehtiminen. Immuniteettijärjestelmä on monimutkainen ja monenlaisista elimistön tuottamista kemikaaleista riippuvainen järjestelmä. Varsinkin D-vitamiinipuutoksen on todettu keskeisesti liittyvän henkilön alttiuteen saada hengitysteiden kautta leviävien tautien infektioita. Tämä johdonmukaisuus on todettu ilmenevän myöskin CoViD-19:ään infektoituneiden osalta selvästi (D-vitamiinin puutostila viittaa noin kaksinkertaiseen infektoitumistodennäköisyyteen henkilöllä). D-vitamiinipuutoksen ja kohonneen infektioalttiuden välinen yhteys osittain johtunee myös elintavoista: vitamiinin puutostila liittyy ulkoilun vähäisyyteen. Kuitenkin terveydenalan ammattilaiset katsovat, että kylkkin korkea D-vitamiinitaso itsessään alentaa mm. CoViD-19-infektion saamisen riskiä, ja siten ehkäisee epidemian leviämistä.

Mahdollisesti tehokkaimpia yhteisöllisiä tapoja[muokkaa]

ovat

  1. Oman äänenkäyttönsä sekä samalla myös muiden äänenkäytön hillitseminen (esimerkiksi kuuntelemalla musiikkia hiljaisella voluumilla, erilaisten merkkiäänten voluumin laskeminen, television ja radion hiljempi voluumi, taustamelun hiljentäminen).
  2. Kaikenlaisien tautien sairastaminen ja sairastavien hoitaminen aseptisesti (levittämättä tautia eteenpäin), sillä epidemia-aikana muutkin, vaarattomammat, infektiot, kuten kausi-influenssa, joiden infektio-oireet eivät ole erotettavissa pääepidemiasta, aiheuttavat tavanomaista enemmän lisävaivaa mm. perheenjäsen(t)en sairastellessa. Lisäksi että useamman taudin samanaikainen poteminen saattaa olla hengenvaarallista: kuin kuuluisi riskiryhmään.
  3. Koronavilkku -ohjelman hyödyntäminen, ohjelman luonnollinen kömpelyys tiedostaen (ohjelma soveltuu mahdollisten muidenkin epidemioiden jäljittämiseen). Tartuntaketjujen kartoittamiseen osallistuminen huolellisesti, tilanteen mukaan. Voi myös esimerkiksi päivyriinsä iltaisin muistella päivän lähikontaktitapahtumat.
  4. Infektio-oireiden omakohtainen tarkkaileminen niiden havaitsemiseksi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tutkijoiden mukaan, laajan otannan perusteella, riippumatta taudin vakavuusasteesta, niin CoViD-19-infektio-oireet alkavat ilmetä useimmiten ensin kuumeella, jota seuraa yskä. Kolmantena oireena on usein joko kurkkukipu, päänsärky tai lihaskipu, tai joskus kaikki kolme. Viimeisenä ilmenee usein vatsaoireita. Mikäli on syytä epäillä saaneensa tartunnan, ja viimeistään oireiden ilmetessä, huolellisesti karanteenissa pysyminen, kunnes oireiden aiheuttaja saadaan diagnosoitua. Puolinainen karanteeni on lähes hyödytön. Tiedostaminen, että tulossa olevia sitovia väistämättömiä menoja ja tapaamisia saattaa kaikesta huolimatta joutua uudelleenjärjestelemään, siihen orientoituminen henkisesti.
  5. Imurin käyttämättömyys, ilmassa leijailevien viruspartikkelien sisäänhengittämisen välttämiseksi. Tamppaaminen tai ravistelu myötätuuleen, moppaaminen, pölyjen pyyhkiminen imuroinnin sijaan. Viruspartikkelit pystyvät tarttua tupakanhajun, hiontapölyn, märän maalin ja vastaavien kontaminaatioiden tavoin, maskeihin, ulkovaatteisiin, vaatteista auton verhoiluun yms. tekstiileihin sekä lemmikkien karvoihin kaikkialta missä kulkee. Viruskontaminaation deaktivoituminen kestää kolmisen vuorokautta.
  6. Mikäli omalla asuinalueella ilmenee suojaustoimista huolimatta tartunta-aalto, oikea reagointitapa siihen on oman liikkumisen (mm. matkustelun ja kuljeskelun) minimointi, eli karanteeniin asettuminen omaehtoisesti (infektion tarttumisen itseen sekä välittämisen eteenpäin estyminen). Tartunta-aalto johtuu taudinaiheuttajan "arvaamattoman nopeasta leviämisestä", eli kun itämisaika (tartunnasta infektion levittämiseen) On merkittävästi lyhyempi kuin infektoimisaika (infektion levittämisen alkamisen ja infektio-oireiden toteamisen välinen aika). Tällöin tartunnanjäljittäminen on infektion hillitsemisen kannalta hyödytöntä, koska infektio etenee monta haaraa edellä jäljittäjiään, jolloin käytännöllisesti katsoen ketkä hyvänsä paikalliset ihmiset saattavat suoraan tai välillisesti levittää infektiota muihin, oma itse mukaanlukien.


Mahdollisesti tehokkain yhteiskunnallinen menetelmä[muokkaa]

taltuttaa bioaseen kaltainen (uusi, tunnistamaton, vahingollinen, vaarallinen, ärhäkkä, hankalasti diagnosoitavissa oleva, inkubaatioajaltaan pitkä) taudinaiheuttaja koko yhteiskunnasta on seuraava menettely, jossa vaiheittain lopetetaan (suljetaan pois) sellaiset toiminnot ja seikat, jotka saattavat aiheuttaa epäsymmetristä (vaikeasti identifioitavaa) vahinkoa:

  1. kaikenlaisten maskien yms. epätäsmällisten, vajaatehoisten, kotikutoisten ja käyttökoulutusta, huolellisuutta tai keskittymistä vaativien suojautumisratkaisujen valtakunnallinen käyttökielto.
  2. kansainvälisen liikenteen keskeyttäminen kokonaan (oman maan osalta) ja
  3. valtakunnallisen kokonaisvaltaisen karanteenin erillisiin ruokakuntiin järjestäminen, joka on kestoltaan kyseisen epidemian pisin itämisaika.
  4. tänä aikana infektoituneiden henkilöiden ruokakunnat jatkavat karanteeniaan, kunnes kaikki ruokakunnan jäsenet ovat tervehtyneet, ja
  5. tämän jälkeen kohtuullisen aktiivisen laumasuojan toteuttaminen ja
  6. infektoituneiksi vielä todettavien henkilöiden hoitaminen erillisessä parantolaylläpidossa (sillä ottamatta kantaa syihin aktiivinen laumasuoja ei käytännössä toteudu heidän kohdallaan).
  7. 'Kokoontumisrajoitusten pitäminen voimassa, kunnes epidemianaiheuttaja on kokonaan voitettu. Siitä syystä, että artikkelin alussa käsitelty leviämisen estotoimista "ikivanhin", eli kaikenlaiset karanteenitoimet, on välttämätön väline herkästi leviävän kulkutaudin hallitsemiseksi.
    • Tämän keinon sovellettavuus kärsii molemmista - sekä itämisajan pituudesta johtuen että kontaktien laajuudesta johtuen - valtavasti.
    • Toisaalta käytännössä mitä isommat ryhmät altistuvat kerralla, sitä isomman ryhmän pitäisi pystyä, ehtiä ja jaksaa mennä karanteeniin,
    • Lisäksi, mitä epätodennäköisempää ("kun kerran me muutenkin toteutetaan aktiivista laumasuojaa niin erinomaisesti") tartunnan saaminen olisi, niin käytännössä sitä vastahakoisempaa/perusteettomampaa/lähes tarpeetonta/isompi kustannuskysymys karanteenin pitäminen on, jolloin sitä todennäköisemmin kulkutauti siitä sitten pääsee jatkamaan matkaansa, sillä valitettavasti jos uusia infektoituneita on tavallisesti "enemmän kuin nolla", niin kulkutauti jatkuu, ja jos uusia infektoituneita on tavallisesti nolla, niin yhteiskunnalle kalliit ja kansalaisille vaivalloiset karanteenikäytännöt päädytään lakkauttamaan.

Linkkivinkkejä[muokkaa]

  • Muun muassa CoViD-19 -virukseen liittyviä tutkimusjulkaisuja englanniksi (National Center for Biotechnology Information, U.S. National Library of Medicine)
    https://www.ncbi.nlm.nih.gov
  • Uutisartikkeli USA:ssa CoViD-19:n rinnalla leviävästä toissijaisesta hengenvaarallisesta ihmisiin sekä eläimiin tarttuvasta epideemisestä uhkasta, joka leviää hyttysten välityksellä, nimeltään 'idän hevosaivotulehdus'
    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006639643.html
  • Uutinen, jonka mukaan Karoliinisen instituutin tutkijat Ruotsin Solnassa ovat löytäneet alpakasta (karjaeläin) vasta-aineen CoViD-19 -infektioon, ja siihen perustuvaa lääkettä kehitellään.
    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006661207.html
  • Lyhennelmä useammasta eri tutkimuksesta; ensimmäisessä tutkimuksessa todettiin veriplasman transfuusioiden lieventävän merkittävästi etenkin yli 65-vuotiaiden koronapotilaiden taudinkuvaa; toisessa tutkimuksessa todettiin CoVid-19:n virusten kulkeutuvan yleisessä viemäriverkostossa ja voivan levitä sitä kautta eteenpäin huoneistosta toiseen, lisäksi mm. havaittiin virusten kulkeutuvan siivousalalla ja roskahuollossa työskentelevien kengänpohjissa paikasta toiseen.
    https://www.cidrap.umn.edu/news-perspective/2020/10/covid-19-scan-oct-12-2020
  • Artikkeli tietokantasovelluksesta, jonka avulla pystytään valmiustilan tai sotatilan aikana kutsua terveysalan ammattilaisväkeä ("reservistä") nopeasti täyttämään mahdollisesti lisääntyvää työvoiman tarvetta.
    https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007654954.html