HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Tartuntaepidemioilta suojautuminen

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee yleisemmin epidemioiksi ja jopa pandemioiksi kehittyvien kulkutautien ja kausittaisten tautiaaltojen leviämisen ehkäisemistä periaatetasolla, ei pelkästään Covid-19 -epidemiaa. Mikäli kysymys on kansainvälisestä pandemiasta, kansallisen epidemian "hallitseminen" yksilötasolla on välttämätöntä, sillä mikäli epidemian torjunta perustuu pelkkiin yhteiskunnallisiin poikkeusjärjestelyihin, epidemian laantuessa, ja näitä poikkeusjärjestelyjä vaadittaessa purettaviksi (ymmärrettävistä syistä), yhteiskunnan yleinen epidemian leviämisalttius R kohoaa jälleen yli yhden, jolloin vaikka tauti olisikin kokonaan kukistunut maassa, uusi leviämisaalto lähtee liikkeelle ulkomailla matkustelleiden huolimattomien kansalaisten sekä huolettomien turistien mukana. Ulkomaan matkailun vapautta sinänsä (vapautta lähteä ja palata Suomeen) ei Suomen perustuslain mukaisesti voi Suomen kansalaiselta evätä, kun lähtijällä on käytännölliset valmiudet matkustaa. Tästä syystä kulkutaudin leviämisen hillitsemiseen tähtäävät käytännöt/tavat yksilötasolla ovat keskeinen asia. Vähimmäistavoitteena on, että yksi infektoitunut henkilö tartuttaisi koko sairastamisaikanaan keskimäärin vähemmän kuin yhden uuden henkilön, sillä tällöin kaikki maahan ulkomailta tulleet uudet infektioketjut tukahtuvat, eivätkä sentään ylly.

Käytännöllisesti katsoen epidemian kansallisessa hallinnassa arvioidaan yleistilanteen turvallisuutta ja asetetaan yleisiä rajoituksia, mikäli yksilötasolla toteutuvat käytännöt eivät näytä riittävän, ja vastaavasti puretaan niitä mahdollisimman nopeasti sen mukaan kuin yksilötason toimenpiteet näyttävät riittävän, sillä yleiset rajoitukset haittaavat elinkeinoelämän toimintaa. Koko yhteiskuntajärjestelmän elinvoimaisuuteen ja toimintakykyyn kun vaikuttaa suorasti se, millä tavoin maan elinkeinoelämä toimii.

Huomionarvoinen asia on, että yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannalta kulkutauti tai epidemia on hyvin tuhoisa ennen kaikkea pitkien sairauspoissaolojen sekä sairastamista mahdollisesti aiheutuvien työkyvyn pysyvien alenemien tai menettämisten vuoksi, eikä epidemian kuolleisuusprosentin tähden. Tautiin menehtymisessä kysymys on valtavasta inhimillisestä kärsimyksestä ja tragediasta, ja niitä vastaan ihmisen itseisarvon vuoksi kamppaillaan kansallisesti, mutta kansallisesti kamppaillaan yhtä lailla epidemian leviämisen estämiseksi ylipäänsä, sillä ennen kaikkea siitä seikasta riippuu koko kansakunnan selviytyminen elinvoimaisena kulkutaudin syövereistä. Näin ollen vahingollisen kulkutaudin tartuntamäärien pitäminen jatkuvassa laskutrendissä (kuntakohtaisesti) on järkevin ratkaisu, siitä syystä että tartuntamäärien nousutrendi merkitsee vaaran hallitsemattomuutta sekä ennen pitkää väistämättömistä entistä ekstensiivisemmistä ja intensiivisemmistä lisätoimenpiteistä koituvia lisäkustannuksia sekä (kuntakohtaista) lamaannusta.

CoViD-19:sta tekee erityisen vaarallisen haitan pitkän itämisajan ja alkuvaiheen vähäisten mutta hyvin moninaisten oireden lisäksi muiltakin osin tämän kulkutaudin toistaiseksi erittäin hankala diagnosoitavuus. Suomessa on kylläkin kehitteillä mm. puhallusnäytteeseen perustuva erittäin nopea analysointiteknologia, jolla voitaisiin olennaisesti helpottaa monenlaisten sairauksien tunnistamista CoViD-19 mukaanlukien. CoViD-19-infektoituneita tunnistamaan koulutetaan lisäksi koiria. Ongelmana on ylipäänsä kaikkien tunnettujen testimenetelmien huomattavasta epätarkkuudesta johtuva sellaisten oireettomien kantajien osuus väestössä, joita ei olemassaolevin menetelmin pystytä tunnistamaan, mutta kylläkin heidän tartuttavuutensa saattaa vastaavasti olla tavanomaista alhaisempi.

  • CoViD-19-infektion oireita aikuisilla on tyypillisesti kuume, yskä, kurkkukipu, hengenahdistus, lihaskivut, väsymys, nuha, pahoinvointi, ripuli sekä maku- ja hajuaistin häiriöt. Epätyypillisempiä infektion oireita ovat hiustenlähtö, korvien soiminen, silmien ja ihon arkuus/tulehtuminen, neurologiset ja neuropsykologiset oireet kuten aivosumu ja voimakas väsymys.
  • Lapsilla ja (kouluikäisillä) nuorilla tyypillisiä oireita on kuume, yskä, oksettava olo, oksentelu, pinnallinen hengitys. Noin 40% infektoituneista lapsista on todettu olevan oireettomia. Harvinaisena oireena sekä toisaalta jälkioireena on tavattu MIS-C -nimistä oireyhtymää, jossa elimistön immuunijärjestelmä on yliaktivoitunut, alkaen vaurioittaa elimistön terveitä kudoksia. Infektoituneiden lasten ja nuorten (mukaanlukien oireettomat kantajat) tartuttavuus (virusten määrä uloshengitysilmassa) on toisten tutkimusten (mm. Massachusetts General Hospital) valossa merkittävästi voimakkaampi kuin aikuisilla, toisten (HUS) mukaan taas lapsilla on testein (nenänielunäytteellä; ylähengitysteistä) poikkeuksellisen harvoin todettu CoViD-19 -infektio.

Tämä artikkeli pyrkii käsittelemään kaikenlaisia ABC-aseiksi (atomi-, biologiset- ja kemialliset-) luokiteltavia uhkia, mutta tämänhetkisessä maailmantilanteessa (vuonna 2020) käytännön tarttumapinta aiheeseen on tietenkin CoViD-19:ssä.


Kansallinen kamppailu epidemianaiheuttajaa vastaan[muokkaa]

Taudin sairastaminen henkilökohtaisesti saattaa olla varteenotettava vaihtoehto, mikäli kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

  1. On mm. elintarvikkeiden sekä päivittäistavaroiden varastojen riittävyyden osalta mahdollisuus olla sivussa työhön sekä kotitalouteen liittyvistä velvollisuuksista.
  2. Oma sairastaminen ei saata joitakuita muita ihmisiä (kuten perheenjäseniä tai sukulaisia) psyykkiseen tai käytännölliseen ahdinkoon tai suoranaiseen hengenvaaraan.
  3. oma sairastaminen ei vaikuta työpaikan, jossa, tai koko alan, jolla työskentelee, kilpailukykyyn, työn tuottavuuteen tai tuottavuuteen ("tuotetun kansantuotteen määrään ja laatuun").
  4. Taudin sairastaminen hallitusti nyt tuottaa immuniteetin, jolloin tulevaisuudessa, mikäli epidemia pitkittyy, toimintakyky on parempi.
  5. Taudin sairastaminen ei aiheuta pitkittyneitä jälkioireita tai komplikaatioita (esimerkiksi omien pitkäaikaussairauksien, kuten reuma tai sokeritauti, kanssa), jotka saattaisivat johtaa esimerkiksi kroonisista kiputiloista taikka kudos- tai elinvaurioista johtuvaan pitkittyneeseen toimintakyvyttömyyteen ja työkyvyttömyyteen, neurologiseen vammaan tahi kuolemaan.
  6. Sairastaminen on turvallista ja sairaudenaikaiset oireet lieviä.
  7. infektiokykyistä kontaminaatiota tai vastaavaa haittaa ei jää pyörimään esimerkiksi kotieläimiin, karanteeniasunnon tekstiileihin, pölynimuriin taikka infektoituneen henkilön jääkaappiin tai pakastimeen tämän itse jo parannuttua taudista.
  8. Sairauden kesto (sairastamisaika) on hyvällä tarkkuudella arvioitavissa ennalta, ja henkilö pystyy olla koko kyseisen sairastamisaikansa ilman fyysistä kontaktia muihin ihmisiin (ei tarvitse ensihoitoa, pakkohoitoa, lähihoitoa, ruokapalvelua eikä hänellä ole riskiä esimerkiksi panikkikohtauksiin tai mökkihöperöitymiseen pitempiä aikoja eristäytyneenä muista olemisensa aikana).
  9. Sairauden hoitamiseen liittyvät mahdollisesti realisoituvat toimet ja toimenpiteet julkisen tai yksityisen terveydenhuollon puolella eivät tuota kyseiseen yksikköön huomattavaa taloudellista tai henkilöstöresurssien kuormittumista (mm. työmäärän, työn mielekkyyden eikä työhyvinvoinnin suhteen).
  10. Sairauden tarkoituksellinen sairastaminen on vähintään sen verran ryhdikäs valinta, ettei omasta kyseiseen ratkaisuun päätymisestä seuraa itselle tai esimerkiksi muulle perheelle, suvulle, jälkipolville, tai vaikkapa naapureille tai tuttaville, maineen/kunnioituksen katoa.
    • Perusteita sairastaa tarkoituksellisesti epidemiatauti voisivat olla esimerkiksi vasta-aineita taudinaiheuttajalle sisältävän luovutusveren tarve taikka matkustustarve sellaiselle epidemia-alueelle, jossa taudin sairastelu olisi turvatonta tai muuten saattaisi aiheuttaa ongelmallisen tilanteen.
    • Esimerkiksi menneinä vuosisatoina muutaman vuoden sykleissä jyllänneen isorokon torjumiseen käytettiin pitkän aikaa nk. variolaatio-menetelmää (1714 - 1900-luvulle). Siinä taudinaiheuttajaa tartutettiin paikalliseksi ihoinfektioksi, jolloin varsinaista isorokkoa huomattavasti lievempien oireiden myötä tuli immuniteetti kyseiselle epidemianaiheuttajalle. Isorokko niin sanotusti voitettiin 1970-luvulla (se saatiin katoamaan maailmasta), eikä sille enää nykyisin ole ylläpidetty immuniteettia, mistä syystä on ennakoitu, että isorokkoa saatettaisiin vielä jossain vaiheessa käyttää biologisena aseena. Isorokkovirusnäytteitä säilytetään mm. uusien isorokkorokotteiden kehittämiseksi (viruksen mahdollisia uusia muunnoksia vastaan sekä olemassaolevien isorokkorokotteiden edelleen kohtalaisen hankalien sivuvaikutusten pienentämiseksi), joista viimeisin hyväksyttiin syyskuussa 2019 (U.S. Food and Drug Administration).
    • Lapsiin on toisinaan tarkoituksellisesti tartutettu joitakin myöhemmällä iällä vaarallisia tauteja ("pox-parties", "flu-parties" yms. "tartuntaleirit"), jotta nämä lieväoireisen taudin sairastettuaan saisivat immuniteetin sille. Esimerkiksi sikainfluenssan kohdalla (vuonna 2019) Kanadassa järjestettiin tällaisia "lastenleirejä".
    • Osan taudeista, kuten (erittäin helposti tarttuva) norovirus, sairastelusta taas ei ole immunologisesti juuri mitään hyötyä.


  • Merkittävä sellaisten kansalaisten määrä, joilla ilmenee kroonisesti epidemiaan sairastumiseen liittyviä jälkioireita, aiheuttaa terveydenhoitojärjestelmän lisäkuormittumista pitkäaikaisesti (mihin ongelmaan esimerkiksi Ruotsissa on havahduttu vuonna 2020).


Taudinaiheuttajan eristäminen on epidemian estotoimenpiteistä kaikkein välittömin, ja tämä menettely toimii taudinaiheuttajasta riippumatta. Tavoitteena on estää epidemian leviäminen kartoittaen jokainen infektoitunut mahdollisimman nopeasti ja eristää heidät muusta yhteisöstä esimerkiksi toimittamalla sairastuneet jollekin saarelle tervehtymään, taikka eristää jokin yhteisö, kuten perhe, jossa epidemia leviää, alueellisesti muista. Jonkin maantieteellisen alueen kuten Suomen kansalaisilla ei ole immuniteettia kaikille mahdollisille täällä leviämiskelpoisille vaarallisille taudeille. Kun lähtee ulkomaille matkustamaan, matkalle aikovaa suositellaan ottamaan hyvissäajoin yhteyttä paikalliseen rokotusneuvontaan mahdollisten vanhojen rokotusten tehostamiseksi sekä uusien tarpeellisten rokotusten ottamiseksi. Kysymys on lähtökohtaisesti matkailijan omasta terveydestä, mutta myös yhteisvastuullisesta tarpeesta ennaltaehkäistä matkailijan palaaminen esimerkiksi trooppisten sairauksien kantajana ja eteenpäin tartuttajana.

Passiivinen laumasuoja (immuniteetti, mutta ei muutoksia käyttäytymisessä) saavutetaan herkästi tarttuvan taudinaiheuttajan, kuten tuhkarokon, tapauksessa vasta 95% immuniteettitasolla. Nopeasti muuntuviin virustyyppeihin, kuten kausi-influenssat sekä vuoden 2020 aikana vakavaksi pandemiaksi äitynyt CoViD-19 -virus, laumasuojan muodostuminen sairastamalla tautia sekä konventionaalisin rokottein on mahdotonta, sillä viruksen mutatoituminen johtaa alati uusien sellaisten mutaatioiden leviämiseen, joita ihmisten olemassaoleva immuniteetti ei tunnista. Uraauurtaviin rokotustekniikoihin turvaaminen akuutissa tarpeessa on puolestaan täysin mieletön strategia niiden käyttöön mahdollisesti sisältyvien haittavaikutusten luonteen, vakavuustason ja mittakaavan ollessa tyystin tuntemattomia.

Johdonmukaisia yhteiskunnallisia väliaikaisia sekä/taikka pitempiaikaisia elämäntapamuutoksia tekemällä kokonaisvaltainen aktiivinen laumasuoja hengenvaarallisten sekä samalla myös vaarattomampia ihmisestä toiseen yhtäläisin tavoin leviäviä taudinaiheuttajia vastaan on saavutettu (väliaikaisesti taikka pitempiaikaisemmin) silloin, kun olemassaolevista taudinaiheuttajista herkimmin tarttuvan leviämiskerroin R pysyy alle yhdessä (infektoitunut henkilö tartuttaa kaikkiaan keskimäärin alle yhden uuden henkilön). Aktiivisesta laumasuojasta on lisäetua mm. sairauspoissaolojen vähentyessä yleisemmin sekä yleisten riskiryhmien kuten kroonisia sairauksia sairastavien henkilöiden sekä iäkkäiden ihmisten vähäisemmässä sairastuvuudessa heille hengenvaarallisiin infektioihin.

Tällaisen aktiivisen laumasuojan pysyminen yllä ei välttämättä tuota kansalaiselle kovinkaan paljoa lisävaivaa loppujen lopuksi, kysymys on oikeiden suojaustoimenpiteiden kartoittamisista ja sitten niiden soveltamisesta käytäntöön jouhevasti. Mm. CoViD-19 pademian osalta Suomen ns. hybridistrategiassa on nimenomaan kyseinen intentio.

Kansallisten infektiotilastojen epäfunktionaalisuudesta[muokkaa]

Pandeemisen infektion tarttumisherkkyyden kuvaamiseksi Suomessa on ollut käytössä leviämiskerroin R, mutta tilanteessa, että samanaikaisesti tapahtuu runsaasti kansainvälistä henkilöliikennettä, ja ulkomailta Suomeen saapuvien ihmisten keskuudessa kyseisten infektioiden esiintyvyys eroaa merkittävästi varsinaisesta kansallisesta esiintyvyydestä, niin kyseinen kerroin ei indikoi epidemianaiheuttajan tarttuvuutta kotimaassa, vaan vain hypoteettisesti keskimääräistä Suomen sekä liikennöintimaiden väliarvoa infektioiden esiintyvyydessä. Käytännönläheisemmästä kertoimesta, joka indikoisi esimerkiksi sitä, että miten onnistuneesti suojaustoimenpiteet toteutuvat kansallisesti, käytetään tässä yhteydessä symbolia K (jolla kirjaimella kertoimia usein merkitään). Tällöin sillä kuvattaisiin siis asiaa, johon yksittäinen kansalainen pystyy toiminnallisesti vaikuttamaan, eli sitä, että moneenko uuteen henkilöön yksittäisestä infektoituneesta henkilöstä kyseinen infektio leviää eteenpäin Suomen valtion alueen sisällä (kansan keskuudessa), eli mikä on tartuntaketjun yksittäisen infektiohaaran keskimääräinen laajuus (montako uutta taudinkantajaa tulee).

Tämän käytännöllisen kertoimen K suuruuden selvittäminen onnistuu ainakin kahdella erilaisella menetelmällä, joista aluksi tällainen melko yksinkertainen laskukaava, joka on mielekäs sellaisessa erikoistilanteessa, että:

  1. Uusien infektoituneiden päiväkohtainen lukumäärä pysyy useamman päivän ajan sellaisella kansallisella tasolla, että uusien infektoituneiden henkilöiden päiväkohtainen kokonaismäärä Suomen alueella on jokseenkin vakio,
  2. Lisäksi vallitsee tilanne, jossa merkittävä ja suunnilleen samana pysyvä prosenttiosuus päiväkohtaisista uusista infektioista todetaan ulkomailta Suomeen tulleilta henkilöiltä (uusien kansallisesti leviämään lähtevien tartuntaketjujen ensimmäisiä henkilöitä).
  3. Tällaisessa tilanteessa voidaan perustellusti tehdä oletus, että Suomen alueella tartuntaketju leviää ympäristöolosuhteista (Kuten yhteiskunnassa vallitsevat suojautumistavat) johtuen vakiokertoimella K eteenpäin (tarttuvuus pysyy joka infektiohaarakohdassa samansuuruisena).
  4. Ehtojen 1, 2 ja 3 mukaisessa tilanteessa voidaan laskea, että mikä osuus päiväkohtaisista uusista tartunnoista on uusien tartuntaketjujen ensimmäisillä infektoituneilla henkilöillä ja mikä osuus on Suomen alueella jo leviävien tartuntaketjujen infektiohaaroja.
    • Tällöin se, että infektioiden kokonaismäärä ei muutu, vaikka uusia infektioketjuja lähtee liikkeelle (ulkomailla infektoituneita henkilöitä saapuu maahan), osoittaa, että olemassaolevat infektioketjut eivät ylly, vaan päinvastoin hiipuvat aikaa myöten (kerroin K < 1).
    • Tällöin voidaan laskea olemassaolevalle tartuntaketjulle tartuntaketjukohtainen kokonais-leviämiskertoimen (tasaisena pysyvä) odotusarvo, mikä on käytännössä ulkomailta tulleiden infektoituneiden henkilöiden lukumäärä suhteessa kotimaassa infektoituneiden henkilöiden lukumäärään (eli niiden osuuksien kaikista uusista infektoituneista henkilöistä välinen osamäärä). Toisin sanoen tällöin lasketaan, että paljonko uusien tartuntaketjujen ensimmäisiä infektioita todetaan suhteessa (samankaltaisesti käyttäytyvien) olemassaolevien tartuntaketjujen kautta tulleiden uusien infektioiden määrään.
    • Tällä laskentatavalla saatavan arvion tarkkus perustuu olettamukseen, että infektion esiintyvyys pysyy lähitulevaisuudessa samana, jolloin myöskin niiden taudinkantajien osuus, joissa infektio-oireita ei (vielä) ole ilmennyt eivätkä he sen vuoksi ole oma-aloitteisesti tulleet testattavaksi, pysyy samana, kuten myös niiden pistokoemaisesti testattavien osuus, jotka ovat taudinkantajia, mutta joita ei voida tunnistaa käytettävän testimenetelmän avulla, ja lisäksi oletukseen, että näiden molempien oireettomien kantajien alaryhmän osuus suhteessa todettaviin infektioihin on yhtäläinen. Nämä selostetut oletukset ovat relevantteja, kun suunnilleen kaikki maahan saapuvat ja positiivisen tuloksen antavat taudinkantajat löydetään (esimerkiksi hajukoirien avulla) tai niiden päivittäinen kokonaismäärä laskennallisesti arvioidaan, ja kun suunnilleen kaikki yhteiskunnan infektio-oireita havainneet ihmiset hakeutuvat asianmukaisesti testattavaksi.
      • Oletettavaa on, että juurikaan kukaan testattavana käyneistä henkilöistä, jotka tullaan taudinkantajiksi toteamaan, ei näytteenoton jälkeisenä aikana enää infektoi muita, jolloin asia on käytännöllisesti katsoen niin, että päivittäisten testitulosten määrä ei koskaan indikoi suoraan taudinkantajien lukumäärää (sillä testeistä palaamisensa jälkeen sekä infektoituneiksi toteamisen jälkeen nämä henkilöt pysyttelevät karanteenimaisissa olosuhteissa kunnes paranevat).
  5. Uusi tartuntaketju tartuttaa kaiken kaikkiaan K+K^2+k^3+K^4+...+K^10=[vanhoista tartuntaketjuista peräisin olevat infektiot kotimaassa]/[infektiot ulkomailta saapuneilla henkilöillä].
    1. Esimerkiksi mikäli 100% uusista infektioista on ilmennyt ulkomailta saapuneilla, K=0 (tartuntaketju ei leviä lainkaan eteenpäin)
    2. Esimerkiksi mikäli 75% uusista infektioista on ilmennyt ulkomailta saapuneilla, K=0,251
      • 0,251+0,251^2+0,251^3+0,251^4+...+0,251^10=3/1
    3. Esimerkiksi mikäli 50% uusista infektioista on ilmennyt ulkomailta saapuvilla, K=0,505
    4. Esimerkiksi mikäli 25% uusista infektioista on ilmennyt ulkomailta saapuvilla, K=0,76
    5. Esimerkiksi mikäli 15% uusista infektioista on ilmennyt ulkomailta saapuvilla, K=0,9
      • Mitä vähäisempi osuus uusista infektioista ulkomailta palaavilla on ilmennyt, sitä epätarkemmin tämä kerroin K voidaan sen tiedon perusteella selvittää, sillä tällöin K:n suuruus lähentelee yhtä ("vanhat tartuntaketjut hiipuvat hyvin hitaasti"), jolloin "kymmenes kotimainen infektiohaara" eli K^10 on niin iso lukema, että sillä on merkittävä rooli yhtälössä. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä realistinen oletus, sillä se, että ehtojen 1, 2 ja 3 mukainen tilanne pysyisi yllä yhteensä kymmenen infektiohaaran vaatiman itämisajan, on melko epätodennäköistä.
      • Puolestaan 25%:a merkittävemmissä ulkomailta peräisin olevien infektioiden suhteessa kotimaisiin infektioihin, kymmenennen infektiohaaran vaikutus tartuntaketjun lopulliseen leviämiskertoimeen on viisi prosenttia tai merkittävästi sitä pienempi, jolla on niin vähäinen vaikutus kertoimeen K, että ehtojen 1, 2 ja 3 toteutumisen 10 infektiohaaran itämisajan verran epätodennäköisyys kompensoitunee sen myötä, eikä näin ollen haitanne, vaikka yhtälössä olisi huomioitu mielivaltainen määrä infektiohaaroja, mutta taudinaiheuttajasta riippuen, ei sellainen välttämättä tarpeellista ole.
      • Periaatteessa uusia infektiohaaroja kannattaisi edellä olevassa yhtälössä ottaa huomioon ainoastaan niin monta kuin on menneisyys huomioiden odotettavissa, että tämän yhtälön avulla ratkaistava kerroin K on pysynyt ja pysyy muuttumattomana.
  6. Jotta voitaisiin laskea todellisuutta entistä tarkemmin vastaava arvo kertoimelle K, täytyisi tietää, montako infektoitunutta henkilö Suomeen on kaiken kaikkiaan saapunut ja mikä on ulkomailta saapuneiden infektoituneiden henkilöiden kokonaismäärä (epidemian alusta lähtien), jolloin tiedettäisiin laskea mahdollisten muidenkin tasaisten aikavälien osalta kerroin K.
  7. mikäli kerrointa K haluttaisiin yrittää ratkaista sellaiselta aikaväliltä, jossa infektoituneiden kokonaismäärä on ollut merkittävässä muutostrendissä, täytyisi ottaa huomioon tämä trendi jollain lisäkertoimella, joka vaihtelee kussakin infektiohaarassa, eli tällöin täytyisi infektiohaaroja laskelmoida epidemianaiheuttajan keskimääräisten itämisaikojen mukaisesti taaksepäin.

Kaiken kaikkiaan, huolimatta siitä, että kerrointa K ei saatavilla olevien lähtötietojen valossa voitaisi (muuttuvissa olosuhteissa) kovin täsmällisesti ratkaista tällä yhtälöllä, niin tästä huomataan kuitenkin se perusseikka, että ulkomailta peräisin olevien uusien infektioiden suhde kotimaassa ilmenevien tartuntaketjujen aiheuttamiin infektioihin vaikuttaa erittäin radikaalilla tavalla kertoimeen K eli yksittäisen kansalaisen mahdollisuuksiin estää infektioiden eteenpäin leviäminen. Esimerkiksi mikäli ulkomailta peräisin olevien infektioiden osuus kaikista infektioista on 50% ja epidemian leviäminen pysyy kertoimessa 1,0, tämä merkitsee, että yksi suomalainen tartuttaa keskimäärin 0,5 uutta henkilöä.

Vaikka kansallinen epidemiatilanne olisi jatkuvassa muutostrendissä, niin kun ulkomailta tulevaa matkustajavirtaa maahan ilmenee merkittävissä määrin, niin kerroin K voidaan laskea jättämällä huomiotta se osa päivittäisistä uusista infektioista, joka on peräisin ulkomailta, jolloin tällä pelkkien kansallisten infektoitumisten päivittäisellä määrällä voidaan aktiivisten infektioiden lukumäärän perusteella laskea arvio aktiivisten tartuntaketjujen kokonaismäärästä, ja näin edelleen retkaista kerroin K. Jolla tiedolla voidaan arvioida yhteiskunnassa toteutuvissa suojaustoimenpiteissä onnistumista. Ulkomailla infektoituneet maahantulijat eivät tästä johtuen sovellu laskettavaksi yhteen kansallisten infektioiden määrän kanssa, sillä silloin "yhteiskunnassa todettujen infektioiden päivittäinen kokonaismäärä" on pelkkä "Suomen sekä niiden maiden, joista Suomeen tulee henkilöliikennettä, infektiokertoimien R välillä satunnaisesti vaihteleva arvoa (josta ei voi tehdä sen kummempia johtopäätöksiä kuin että kyseinen määrä uusia henkilöitä pysytellee karanteenimaisissa olosuhteissa kunnes tulee terveeksi).

Edellä jokseenkin atomitasolla tarpoen osoitetusta syystä johtuen esimerkiksi pandemian kuten CoViD-19:n suhteen eri maiden kansallisten infektioiden päivittäiset (tai viikottaiset tms pidemmän aikavälin) lukemat eivät siis sen suhteen ole kuin ylimalkaisesti keskenään vertailukelpoisia, että miten hyvin missäkin maassa epidemian leviämistä ehkäisevissä aktiivisissa toimissa onnistutaan. Johtuen siitä, että kyseisiin lukemiin on laskettu yhteen toisistaan itsenäisiä arvoja (vastaavasti kuin että esimerkiksi urheiluottelun tuloksissa ilmoitettaisiin pelkkä pelin aikana tehtyjen maalien kokonaismäärä). Kyseiset lukemat eivät kuvaa kansallista tartuttavuuskerrointa K, sillä kyseisiin mainittuihin kansallisiin lukemiin on sisällytetty myös niihin muista maista tulleet uusien tartuntaketjujen alut, joihin aktiivisilla kansallisilla toimenpiteillä epidemian leviämisen ehkäisemiseksi, aktiivisella laumasuojalla, ei voida vaikuttaa.

Rokottaminen[muokkaa]

Passiivisella laumasuojalla (immuniteetin muodostuminen kyllin monelle kansalaiselle sairastaen epidemia, säännöllisesti otettavin vasta-aineannoksin esimerkiksi maidossa tai kananmunissa taikka rokotuksin) on mahdollista täydentää aktiivista laumasuojaa vaihtelevalla menestyksellä. Menestys riippuu esimerkiksi siitä, että onko rokottamisen päätavoitteena suojella jotakuta erityistä ihmisryhmää kuten iäkkäät ihmiset tai kriittistä ammattikuntaa kuten hoitoalalla, kuljetusalalla tai vähittäiskaupassa työskentelevät henkilöt, vai inhimillistä yhteiskunnallista elämää sinänsä vaiko elinkeinoelämän toimintaa ja kansallista kilpailukykyä. Lisäksi menestykseen vaikuttaa se, kuinka voimakkaasti infektion leviäminen jakautuu/painottuu yhteiskunnan eri ikäryhmissä ja ihmisryhmissä.

Lääkkeellä, infektiosta vastikään parantuneen henkilön veriplasman siirrolla (virallisesti hyväksytty hoitomenetelmä CoViD-19 -infektioon mm. USA:ssa 23.8.20), epidemianaiheuttajalle vasta-aineita sisältävillä elintarvikkeilla (kuten taudin sairastaneen eläimen munima kananmuna taikka lypsämä maito), vitamiini- ja hivenaineilla, steroideilla (hengenvaarallisesti yliaktiivisen immunipuolustuksen hillitseminen, WHO:n 2.9.20 antama hoitosuositus) yms. menetelmin vaikuttamisella taudin paranemiseen, ei kohentuneista paranemisennusteista huolimatta ole kuitenkaan itse epidemian leviämistä hidastavaa vaikutusta, ellei kysymys ole tilanteesta, että infektoitunut potilas ei muutoin kykenisi esimerkiksi pysymään karanteenissa, kunnes paranee (jolloin hänen nopeampi paranemisensa ennaltaehkäisisi uusien henkilöiden infektoitumisia).


Jos taas edellä luetellun kaltaisilla keinoilla voidaan vähentää itse infektionsaamisen todennäköisyyttä, sellaisin keinoin kyllä voidaan hidastaa itse epidemian leviämistä, samaten kuin laadukkaalla rokotteellakin.


Uuden rokotteen osalta avoimia kysymyksiä ovat muun muassa pitemmällä aikavälillä ilmenevät sivuvaikutukset ja niiden vakavuusaste, tarvittavien tehosterokotteiden määrä ja aikataulutus sekä se, miten kattava immuniteetti siitä muodostuu epidemian olemassaolevia sekä mahdollisia uusia epideemisesti leviämään lähteneitä mutaatioita vastaan. Tämänkaltaiset epäselvät muuttujat vaikuttavat keskeisesti siihen, miten kalliiksi laumasuojan parantaminen ja ylläpitäminen rokotteen avulla käy yhteiskunnalle. Näin ollen uuden rokotteen hyödyntämisen yleisluontoisena tavoitteena käytännössä on voida hyvin korkealla varmuudella rokotteen turvallisuudesta saavuttaa tarvittava yhteiskunnallinen hyöty (laumasuojan tarpeeksi merkittävä vahvistuminen tarpeeksi pitkäksi aikaa) mahdollisimman edullisesti eli mahdollisimman pienellä rokotustarpeella.

Moraalisena ristiriitana akuutisti tarvittavassa rokotteessa on uusille rokotteille tehtävän nelivaiheisen trial-testausprosessin tavanomaisesta hitaudesta johtuva tarve virallistaa rokote "etukenossa" ja yleisen hyödyn nimissä riskillä aloittaa isojen määrien ihmisiä rokottaminen ennenaikaisesti. Hitautta aiheuttaa mm. jopa useiden viikkojen kestoinen viive rokotushetkestä immuniteetin muodostumiseen sekä trialin viimeinen vaihe, jossa tarkkaillaan rokotteen pitkäaikaisia haittavaikutuksia ym. testirokottaen laajempia ihmisryhmiä.


Rokotteiden turvallisuudesta vastaa lähes aina valtio tai vastaava rokotusluvan myöntäjä (ei rokotteen kehittäjä). Käytännössä tämä merkitsee, että rokotteen mielekkyyttä arvioidaan ensisijaisesti yhteiskunnallisen kokonaishyödyn sekä hankintahinnan kannalta ja vasta toissijaisesti rokotteen absoluuttisen turvallisuuden kannalta. Muun muassa tällaisesta eturistiriidasta johtuen joissa kuissa uusissa rokotteissa on ilmennyt yksittäisillä rokotetuilla ihmisillä invalidisoivia sivuvaikutuksia. Viime vuosikymmenen varrelta tällaisista tunnettuja rokotteita ovat olleet esimerkiksi vuonna 2009 myyntiluvan Euroopan komissiolta saanut sikainfluenssarokote Pandemix, jonka yleisempi hyödyntäminen keskeytettiin vuonna 2010 lukuisten kroonisesti narkolepsiaansairastumistapausten vuoksi, sekä HPV-rokote Gardasil (rokote mm. kohdunkaulansyöpää aiheuttavaa papilloomavirusta vastaan), jonka kohdalla on ilmennyt muutamia yksittäisiä tapauksia, joissa rokotetuilla nuorilla tullut vaikeita vaihdevuosien kaltaisia neurologisia/psykosomaattisia oireita kroonisesti, mutta kyseinen rokote kuitenkin on vuonna 2013 sisällytetty Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan, joskin rokotteen kalleudesta keskustellaan edelleen.

  • Lähtökohtainen syy hermostollisiin oireisiin on rokotteen aiheuttaman immuunijärjestelmän häiriön tuottama autoimmuunisairaus, kuten tulehduksellinen aivosairaus (akuutti disseminoitunut enkefalomyeliitti, ADEM) tai paikallinen akuutti selkäytimen poikittaistulehdus (acute transverse myelitis, ATM).
  • Huomionarvoista on, että vastaavia akuutteja (hengenvaarallisia) hermosto-oireita ilmenee myöskin B12-vitamiinin puutostilassa. Tällainen puutostila saattaa kehittyä muun muassa pesunkestäville vegaaneille.
  • Näillä ei kuitenkaan ole syy-yhteyttä, sillä rokotteesta johtuvat hermosto-oireet aiheutuvat tulehdustilasta hermostossa, vitamiininpuutoksessa taas kemiallisista häiriöistä elimistössä (kuten että eräs hermoston toimintaan liittyvä välttämätön kemikaali katoaa, ja että eräiden sellaisten aminohappojen ja entsyymien, joita välttämättä tarvitaan solun jakautumisprosessissa, muodostuminen estyy).

Rokotusjärjestys[muokkaa]

Tämän asian osalta keskittyen aiemmin selostetun uuden rokotteen käyttöönoton yleisluontoiseen tavoitteeseen. Käytännöllisesti katsottuna kustakin yksittäisestä rokottamistoimenpiteestä koituu epidemian leviämistä hillitsevä vaikutus ainoastaan niissä tapauksissa, joissa rokotettu henkilö olisi muutoin, rokottamattomana, infektoitunut tautiin ja saattanut levittää sitä eteenpäin. Toisin sanoen niiden henkilöiden ja ihmisrymien rokottaminen, joiden todennäköisyys infektoitua ja levittää infektiota eteenpäin muihin ihmisiin, on vähäisin, hyöty epidemian leviämisen hillitsemisen kannalta on vähäisin.


Yleisluontoisen tavoitteen kannalta järkevin rokotusjärjestys epidemianaiheuttajaa vastaan on seuraava.

  1. Yhteiskunnallisesti vaikeasti hallittavat erikoistilanteet, joihin aktiivisella laumasuojalla ei voida vaikuttaa.
    1. Yksittäiset henkilöt (samassa taloudessa asuvine henkilöineen), joilla on matkustushistoria, kaksoiskansalaisuus taikka muuten aikomus, taipumus, kutsu, tarve, pyrkimys, komennus, pakko tai muu motiivi matkustaa sellaisiin maihin, tai sellaisille alueille, joissa epidemiaa esiintyy tai sellaisilla lennoilla, joiden kanssamatkustajilla on todettu infektiota.
    2. Yksittäiset henkilöt (samassa taloudessa asuvine henkilöineen), joilla on esimerkiksi työstä tai elämäntilanteesta johtuen motiivi matkustella usein ulkomailla.
    3. Yksittäiset henkilöt (samassa taloudessa asuvine henkilöineen), joilla on esimerkiksi työstä tai elämäntilanteesta johtuen motiivi ottaa vastaan ja/tai majoittaa Suomeen saapuvia ulkomaalaisia henkilöitä (mm. airbnb -toiminta).
    4. Yksittäiset henkilöt (samassa taloudessa asuvine henkilöineen), jotka on joskus jostain syystä asetettu pakkokaranteeniin.
  2. Infektoitumistilastoista, jäljitetyistä tartuntaketjuista, karanteenisuositustilastoissa yms. ilmenevät painotukset.
    1. Yksittäiset henkilöt (samassa taloudessa asuvine henkilöineen sekä lähipiireineen), jotka ovat sairastaneet joko kyseisen tai muun vastaavankaltaisen aiemman epidemian, mutta joilla ei (enää) ole kyseisen rokotteen avulla saavutettavaa immuniteettia.
    2. Yhteisöt, kansanryhmät tai muut tyypilliset joukot, jotka ovat joskus olleet yliedustettuina jonkun epidemian infektoitumistilastoissa, ei välttämättä määrällisesti, mutta infektioiden frekvenssissä/yleisyydessä kyseisen rajauksen osalta.
    3. Muut kuin edellä mainitut yksittäiset henkilöt, jotka ovat joskus saaneet karanteenisuosituksen.
  3. Elämäntapaan, ammattiin, luonteeseen yms. syistä johtuen tavanomaista korkeampaan altistumisriskiin perustuvat painotukset esimerkiksi kunkin oman tarvearvion perusteella.

Yleistä tietoutta infektioiden leviämisestä[muokkaa]

Tavallisesti taudit kuten flunssat ja influenssat painottuvat syksyyn ja talveen. Osasyynä tähän on, että talvisaikaan ihmisten ruumiinlämpö on yleisesti ottaen matalempi, millä on kuumeeseen nähden päinvastaiset vaikutukset: immuniteetin toimiminen tehottomammin ja taudinaiheuttajien lisääntyminen elimistön soluissa aktiivisemmin. Virustautien kiertämisen talvisaikaan painottuminen johtuu toisaalta siitä, että vähäisemmästä auringonpaisteesta johtuen D-vitamiinitasot ovat yleisesti matalempia kansan parissa: D-vitamiinin tiedetään pienentävän oleellisesti henkilön virustautiin infektoitumisen todennäköisyyttä. esimerkiksi Chicagon yliopistollisen sairaalan potilastilastoihin perustuvassa tutkimuksessa (3.9.20) potilaat, joilta aiemmin mitattiin alhaisia D-vitamiinitasoja (kalsidioli alle veressä alle 50 nmol/l), todettiin 77% todennäköisemmin CoViD-19 -infektio. Tutkimuksen aikaväli on sen verran pitkä, että tutkimustulos osoittaa D-vitamiinin vaikuttavan nimenomaan infektoitumisen todennäköisyyden kautta (epätodennäköisemmin sen kautta, että D-vitamiini tekisi henkilöstä virustaudin oireettoman kantajan).

Taudinaiheuttaja päätyy ihmiskehon sisään tavallisesti limakalvojen kautta. Osa leviää ihmisestä toiseen ilman välityksellä, osa pelkästään fyysisen koskettamisen yhteydessä. Ilmavälitteinen tauti päätyy ilmaan taudinaiheuttajasta riippuen joko uloshengitysilmassa sinänsä tai pelkästään uloshengitysilman aerosolipisaroiden kautta. Aerosolipisaroita uloshengityilmaan muodostuu puhuessa, laulaessa, yskiessä jne tapauksissa, joissa kudos värisee.

Taudinaiheuttajan monistuminen/jakautuminen tapahtuu tyypistä riippuen veressä, kudosnesteissä tai solun sisällä. Ulkoiset oireet kuten tulehdusreaktio ovat tavallisimmin elimistön oman immuniteettijärjestelmän puolustusmekanismeja, jolloin ensisijaisesti niiden parantaminen/parantuminen ei ole sama asia kuin taudinaiheuttajan parantuminen. Bakteerit pystyvät aktiivisesti etenemään kehon sisällä, etsimään jakautumiselle ihanteelliset olosuhteet, virukset taas eivät pysty, vaan niiden kulkeutuminen solun sisään jakautumaan tapahtuu passiivisesti, niiden jakautuminen tapahtuu solun oman DNA:n monistamisjärjestelmän vaikutuksesta. Joka ikinen epidemianaiheuttajapartikkeli ei infektoi, sillä elimistön puhdistusmekanismit, kuten limakalvojen lima, pyrkii estämään niiden päätymistä kehon sisään. Esimerkiksi virusten kohdalla partikkelin päätymistodennäköisyys solun sisään saattaa olla esimerkiksi yksi miljoonasta. Niitä on kuitenkin niin vahva "pilvi", että henkilö infektoituu. Joka tapauksessa ilmavälitteisesti infektoitumisessa kysymys on todennäköisyyksistä. Matemaattisesti tarkastellen mitä lähempänä infektoitunutta henkilöä ollaan, sitä vahvempi infektiovyöhyke on eli partikkelien määrä ilmassa per pinta-alayksikkö. Tämä pitoisuus pallon pinta-alalla laskien nelinkertaistuu etäisyyden puolittuessa. Toisin sanoen jos puolen metrin päässä henkilöstä partikkeleiden intensiteetti/"infektoitumiskerroin"/kondensaatio on "1 000 000":

  1. metrin päässä se on 250 000
  2. kahden metrin päässä 62 500
  3. kolmen metrin päässä 27 800
  4. neljän metrin päässä 16 600

Vapaassa ulkoilmassa infektoivia partikkeleita on periaatteessa häviävän vähän sisäilmaan nähden, paitsi matemaattisesti arvioiden (sisäilman tilavuus suhteessa ulkoilman tilavuuteen), myös seuraavista syistä:

  • ulkona ilma on jatkuvassa satunnaisessa liikkeessä, jolloin partikkelit leviävät voimakkaasti ympäriinsä (jolloin niiden esiintyvyys tilavuusyksikössä, kuten kuutiometrissä ilmaa, vastaavasti laimenee).
  • aurinkoisina kesäpäivinä, jolloin UV-luokitus on kohonnut ja aurinko paistaa keskitaivaalta, ilmakehän läpi pääsee pieniä määriä UV-C-taajuista valoa (254nm aallonpituutta lähellä), joka reagoi paljaana ilmassa leijuvien infektoivien partikkelien DNA:n kanssa pilkkoen sen, jolloin se ei enää jakaudu soluun päätyessään.
  • raitis ulkoilma on ionipitoista, negatiivisesti varautunutta, mikä aiheuttaa, että pienhiukkaset sähkösuodattimesta tutun periaatteen mukaisesti leijailevat kohti "maadoitettuja pintoja", kuten maanpintaan ja veteen.
  • sisäilmaa hengitetään moneen kertaan (miellyttävän ja rakenteiden kannalta hygieenisen ilmankosteustason ylläpitämiseksi rakennuksen ilmanvaihtoa pidetään pienellä teholla; julkisissa kulkuvälineissä osa matkustamon poistoilmaa palautetaan takaisin huoneeseen raitisilman mukana).

Paikkoja, tilanteita ja olosuhteita joissa infektiot leviävät herkästi[muokkaa]

  • Infektio, kuten norovirus tai koronaepidemia, leviää ihmisistä sekä ruuista ja muista tarvikkeista ja välineistä, joihin on päätynyt partikkeleita, jotka ovat peräisin infektoituneen henkilön iholta, vaatteista tai uloshengitysilmasta, riippumatta siitä, ilmeneekö infektoituneella henkilöllä infektion oireita, mutta varsinkin mikäli niitä ilmenee. Infektio-oireita ei välttämättä ilmene, mikäli henkilöllä on hyvä immuniteetti, sillä tavanomaiset infektio-oireet kuten nuha, kuume, särky, väsymys, yskä, ruokahaluttomuus jne. ovat elimistön omia välillisiä varokeino-mekanismeja, joilla se pyrkii tehostamaan alitehoiseksi osoittautuneen immuniteettijärjestelmän toimintaa, eivät infektionaiheuttajan itsensä aikaansaannoksia.
    • tästä johtuen periaatteessa kannattaa pyrkiä tehostamaan omaa immuniteettiaan esimerkiksi lisäravintein, sinkkitabletein ja pukeutumalla lämpimästi, mutta mitalin kääntöpuolena on, että tällöin selkeitä infektio-oireita ei välttämättä esiinny, jolloin henkilö ei tiedä kantavansa ja levittävänsä infektiota. Toisaalta yleensä on niin, että mitä vähäisemmät infektio-oireet, sitä vähemmän infektiota levittää toisiin ihmisiin.
    • huolimatta siitä, ettei infektio-oireiden aiheuttaja olisi selvillä, potilaan hoitaminen terveeksi kannattaa tehdä samanlaisella rutiinilla, jossa pyritään välttämään kenenkään muun infektoituminen.
  • Henkilö, joka liikkuu paljon erilaisissa paikoissa/erilaisten ihmisryhmien keskuudessa, päätyy sitä todennäköisemmin infektion kantajaksi. Todennäköisyys riippuu esimerkiksi siitä, miten erilaisia paikat sekä ihmisryhmät, joiden parissa henkilö liikkuu, ovat. Mitä erilaisempia, sitä todennäköisemmin joissain niistä vallitsee infektiolle muita otollisemmat leviämisolosuhteet. Vaikka hän ei kohtaisi infektoituneita henkilöitä, silti paikat, kuten rappukäytävät ja julkiset kulkuvälineet, voivat olla infektiivisiä pintojen, huonetekstiilien sekä sisäilmassa tavallisesti leijuvan pölyn vuoksi. Infektoivat partikkelit kiinnittyvät sähköisistä voimista johtuen pölyhiukkaseen, mutta voivat leijailla myös erillisinä ilmassa.
    • mikäli pyrkii vähentämään mahdollisen infektion aiheuttamia oireita esimerkiksi lisäravintein, tällöin on syytä myöskin syytä pyrkiä välttämään infektion leviämiselle otollisia olosuhteita, jottei toimisi oireettomana infektionlevittäjänä.
    • mikäli on välttämätöntä liikkua paljon, niin ainakin sellaisia paikkoja, joissa infektioiden tiedetään ennen kaikkea leviävän sekä sellaisia ihmisryhmiä, joiden tiedetään muita tavanomaisemmin kantaneen infektoivia partikkeleita, kannattaa välttää.
    • mikäli ei tiedetä, millaisissa paikoissa ja ihmisryhmissä infektoivia partikkeleita muita tavanomaisemmin esiintyy, kannattaa keskittyä liikkumaan toisiinsa nähden mahdollisimman samankaltaisissa paikoissa, jotta todennäköisyys käydä infektion leviämiselle otollisissa olosuhteissa pysyisi vähäisenä.
    • infektiolle muita otollisemmista olosuhteista on ensiksi tarjolla spekulaatioita sekä tilastotietoa kansainvälisissä lähteissä todennäköisemmin kuin kansallisissa lähteissä.
  • infektio saattaa levitä myös esimerkiksi matalassa lämpötilassa pestyistä astioista sekä pyykistä.
    • pesuveden välityksellä.
  • puhelimeen tai mikrofoniin puhuessa
    • äänen korottuminen (aerosolipisaroiden määrä on suoraan verrannollinen puheen/laulun äänenvoimakkuuteen).
    • infektiopartikkelien kantautuminen esiintymislavalta yleisön ylle avoimessa ilmassa (tämä on ehkäistävissä asettamalla esiintymislavan ja yleisön väliin poistoilmaventtiilejä eli muodostamalla laminaarinen ilmanvirtaus/vastatuuliverho esiintyjien ja yleisön väliin).
  • vektoritartunta (välittäjäagentti kuten kotieläin tai hyönteinen)
    • mm. hyttysvälitteiset nykyisin lähinnä tropiikissa esiintyvät taudit
    • Syyskuussa 2020 lähinnä USA:n itäosissa paikallisesti leviävä idän hevosaivotulehdus
    • hyttysten houkutteleminen esimerkiksi ultraviolettilamppujen avulla erillisiin paikallisiin populaatioihin, jotta tauti ei diffusoituisi eteenpäin.
  • karjan keskuudessa leviävät epidemiat
    • navetan, sikalan tai vastaavan (tehokkaan) ilmanvaihdon jäteilmavirta saattaa tällöin olla infektiivistä ja muodostaa kaukokulkeutumisriskin jopa useiden kilometrien päähän
  • Ilmavälitteisen epidemianaiheuttajan tapauksessa tiheään asutetut alueet (mm. Kiina sekä suurkaupungit)
    • Aktiivisen laumasuojan toimintojen harjoittaminen myös yksin ollessaan, esimerkiksi CoViD-19:n tapauksessa äänekkään puheen (esim. laulaminen tai puhelimeen puhuminen) sekä yskimisen ja aivastelun välttäminen mahdollisuuksien mukaan, mattojen tamppaamisen sekä imuroinnin välttäminen (lattiapölyn lastaamisen ja moppaamisen sekä muiden pintojen kostealla rätillä puhtaana pitämisen suosiminen, tuulettaminen (mikäli ulkoilma on sisäilmaa raittiimpaa ja puhtaampaa). Suurkaupungeissa vierailutiheyden harventaminen / suurkaupungeissavierailemistarpeen vähentäminen.

Vinkkejä välttää infektoituminen, mikäli joutuu liikkumaan erilaisissa paikoissa[muokkaa]

  • Kotona pysyttely on yleisesti ottaen paras sekä edullisin tapa välttää infektoituminen.
    • Keväällä 2020 hyvin vakavaksi (THL:n mukaan todennäköisesti kevään infektiotilastoja huomattavasti vakavemmaksi) yltynyt CoViD-19-epidemia laantui hyvin lyhyessä ajassa.
  • Käy harvemmin kaupassa, liiku vähemmän julkisissa paikoissa
    • mitä laaja-alaisemmin ja vilkkaammin liikkuu, sitä laajemmalta alueelta tauti voi esimerkiksi hengitysilman kautta levitä itseen.
  • Mikäli mahdollista ja turvallista, käytä yksityisautoa tai kevyen liikenteen kulkuvälineitä, vältä julkisia kulkuvälineitä.
    • Julkisia kulkuvälineitä (lentokone, laiva, juna, bussi, metro, ratikka, myös taksi) eli joukkoliikennettä käyttävä todennäköisemmin saa koronavilkusta karanteenisuosituksen, mikä on hankalaa.
    • julkisia kulkuvälineitä käyttävät ihmiset liikkuvat laaja-alaisesti ja lukuisissa vaihtovuoroissa, jolloin riski tartuntaketjuun kuuluvan läheisyydelle on verrattaen hyvin korkea.
  • vältä puhumista julkisissa sisätiloissa, jolloin muutkin puhuvat vähemmän.
    • nappikuulokkeet korvilla liikkuminen vaikuttaa, että muut ihmiset meluavat entistä vähemmän.
    • mikäli joudut puhumaan lähietäisyydeltä toiselle, ulkona pidä etäisyyttä ja pyri kääntämään pää eri suuntain kuin missä henkilön sijaitsee, tuulen alapuolelle mikäli mahdollista; sisällä puhu hiljaa.
  • vältä sellaisia julkisia paikkoja, joiden ilma on laadultaan sisäilmaa.
    • sisäilma merkitsee olosuhdetta, jossa infektoivat partikkelit, mikäli niitä on, alkavat kondensoitua ilmaan sekä huoneen pintoihin ja tekstiileihin kuten mattoihin ja vaatteisiin.
  • vältä julkisia hissejä
    • hisseissä on huono tuuletus
    • mahdolliset infektiopartikkelit leijuvat vielä hissin ilmassa taudinkantajan poistuttua hissistä
    • jos hississä on matkustanut taudinkantaja, hän on saattanut yskiä (tai puhua puhelimeen) hississä, jolloin on infektion saamisen todennäköisyys hänen jälkeensä hissiä tarvitseville
  • vältä sisäänhengittämästä toisen puhuessa sinulle lähietäisyydeltä.
    • vältä sisäänhengittämästä ohittaessasi ihmisiä lähietäisyydeltä.
    • vältä meluavia henkilöitä.
  • vältä koskemasta paljain käsin desinfioimattomiin kahvoihin julkisissa tiloissa.
    • esimerkiksi ostoskorin tai ostoskärryn kahva kannattaa desinfioida käsien desinfioinnin yhteydessä kauppaan tullessa ja vihannekset sekä hedelmät kannattaa ostaa valmiiksi pussitettuina, mikäli mahdollista tai pussittaa tuoreostos koskematta niihin paljain käsin.
  • Kanna mukanasi henkilökohtaista desinfiointipulloa tai taskumattia käsien sekä välineiden desinfioimiseksi
    • käsien desinfioituminen tapahtuu vasta mikäli kädet kastuvat kauttaaltaan desinfiointiaineesta, ja mitä pitempään desinfiointiaine saa vaikuttaa, sitä laajempaan valikoimaan mikrobeja se steriloi (30 sekuntia on "virallinen suositus"). Mikäli osa kädenpinnasta jää kuivaksi, infektiopartikkelit kulkeutuvat siitä takaisin muualle käteen desinfiointiaineen haihduttua.
    • desinfiointiaineen haihtuminen ei "tehosta/aiheuta" disinfektiota, kuten joissakin virallisissa lähteissä todetaan, vaan asia on pikemminkin toisin päin: mitä hitaammin haihtuu, sen paremmin desinfioituu. Tavallisesti desinfiointiaineena käytetty 70% isopropyylialkoholi-vesi (IPA) -seoksen hyvä disinfektiivisyys perustuu siihen, että näin korkea alkoholipitoisuus yhdessä veden katalyyttisen vaikutuksen kanssa liottaa eräitä pintaproteiineja, joita esiintyy lähes kaikissa mikrobeissa (bakteerit, hiivat, homeet, sienet, virukset...), tuhoten ne. On kuitenkin tiettyjä virustyyppejä, joihin IPA-desinfiointiaineet eivät tehoa (mm. norovirus ja poliovirus). Tällöin käytetään 95% etanoli-vesi -seosta, joka tehoaa niihinkin. Desinfiointiaine valitaan sen perusteella millainen on desinfiointitarve (sitkeimmän mikrobin mukaan). Pirtu (sisäkamiinan polttoaine) ei sinänsä ole kallista pari euroa/litra, mutta se pitemmän päälle haittaa käsien ihoa.
    • pumppupullon voi kiinnittää kumilenkkinipun avulla vyölleen, jolloin desinfiointiaineen hölvääminen on ergonomista ja sen voi tehdä koska vain, esimerkiksi paikasta toiseen kävellessään, jolloin desinfiointiaineen pitempi vaikutusaika ei hidasta toimia. Myöskin helppo desinfioida desinfiointiaineesta märin käsin kahvat, kuten ostoskärryn kahva kauppaan tullessa.
  • infektiotautia sairastavan toipilaan/potilaan hoidossa, aseptisen työskentelyn kannalta keskeisenä seikkana pidetään hyvää käsihygieniaa. Muoviset/silikoni-/lateksi-/nitriilisuojakäsineet (sekä lyhyeksi leikatut ja tylsiksi viilatut/hiotut kynnet) yksinkertaistavat aseptista työskentelyä.
    • Ydinvoimalaitoksissa käytetty menettely radioaktiivisen lian saamiseksi helposti pestyä pois käsistä (ja käsivarsista) on, että puhtaat kädet (ja käsivarret) voidellaan vesipohjaisella voiteella, joka huuhtoutuu pois iholta seuraavan käsienpesun yhteydessä puhdistaen ne tehokkaasti. Sama menettely tehostaa vastaavasti viruspartikkelien pois pesemistä käsistä, viruspartikkelien kokoluokka ja luonne on samankaltainen kuin radioaktiivisen pölyn.


Poikkeuksellisia olosuhteita[muokkaa]

  • Käytettyjen mutta ehjien suojahanskojen pesua ja desinfioimista käytön jälkeen (paljaiden käsien tapaan) ei suositella mm. koska tällöin, kun riisutaan hanskat nurinpäin ja sitten myöhemmässä vaiheessa puetaan nurinpäin uudelleen päälle, edellisen käyttäjän käsistä peräisin olevaa bakteeristoa saattaa siirtyä hoidettavaan henkilöön. Sisäpinnan desinfioitumisesta ei myöskään voida olla varmoja (kuten ei paljaiden käsienkään desinfioitumisesta, mutta liukaspintainen hanska puhdistuu ja desinfioituu helpommin paljaisiin käsiin verrattuna). Lisäksi suojakäsineiden suojakalvomateriaali saattaa haurastua saippuan tai desinfiointiaineen vaikutuksesta.
    • Toisin sanoen: on tilanteita, joissa käytännöllisin vaihtoehto on käyttötarkoitukseen soveltuvasta materiaalista valmistettujen suojakäsineiden pesu ja desinfiointi käytön jälkeen. Esimerkiksi vaikeasti desfioituvan mikrobin kanssa epätyypillisessä ympäristössä (ei tartuntavaarallisten jätteiden jätejaetta järjestettävissä) jolloin tarvitaan (iholle pitemmän päälle haitallisia) desinfiointiaineita. Tällöin kätevintä on steriloida käsineet käytön jälkeen, uudenveroisiksi (jolloin ne voidaan joko laittaa sekajätteeseen, taikka sitten käyttää itse uudelleen). Esimerkiksi noro- tai poliotoipilasta kotona hoidettaessa, tai vaikkapa jonkin bioaseen aiheuttamia sotkuja isolla joukolla siivottaessa.
    • joissakin tilanteissa/olosuhteissa, kuten kirurgisissa operaatioissa tai muussa, jossa sillä saavutetaan jotain hyötyä, kuten vaikkapa vanhainkodissa, joissa on sairastelevia asukkaita sekä tarvetta avustaa aterioinnissa, voi olla kätevää pukea useita päällekkäisiä suojahanskakerroksia, joita riisuu nurinpäin sitä mukaa kun ne kontaminoituvat (vaikkapa hengityssuojaimensa hiplaamisesta).
  • siivotessa pyri tuulettamaan läpivetona
    • kerrostaloasunnossa läpivetoa voi tehostaa avaamalla alemmasta kerroksesta porraskäytävän ikkunan auki.
    • ravistele tai tamppaa mattoja varovasti tuulen yläpuolelta
    • älä käynnistä imuria, imuroinnin sijaan lastaa ja moppaa lattiat
  • mikäli mahdollista ja mielekästä, desinfioi huone (esimerkiksi mikäli siellä on vieraillut paljon ihmisiä) esimerkiksi vaihtamalla kattovaloon väliaikaisesti UV-C -loisteputkilamppu ja kytkemällä se muutamaksi minuutiksi päälle tyhjään huoneeseen.
    • mikäli tällaisen lampun kvartsilasipinnassa ei ole otsonia tuottavien aallonpituuksien poissuodatusta, lamppu tuottaa myös mietoa otsonintuoksua huoneilmaan, jollaisessa tapauksessa on syytä alussa jättää tuuletusikkuna auki ja lampun pois kytkemisen jälkeen odottaa muutama minuutti ennen huoneeseen palaamista.
  • mikäli välttämätöntä esimerkiksi työstä johtuen järjestää esimerkiksi neuvotteluja pöydän ääressä (esimerkiksi sairaala, vanhainkoti, pankkikonttori, kaupan tiski), pyri järjestämään lasi, pleksilasi, läpinäkyvä muovikalvo taikka imuilmanvaihto keskustelijoiden väliin ("tupakointitilan pöydän ilmanvaihto"), jolloin henkilöt eivät sisäänhengittele toistensa uloshengitysilmoja.
    • jäteilman poistaminen ulos taikka desinfioiminen tarkoituksenmukaisella laitteistolla.
  • mikäli kysymys on erityisen ärhäkkäästi tarttuvasta viruksesta ja tiheään asutetusta alueesta, rakennusten poistoilmat on syytä desinfioida ennen puhaltamista pihalle.
  • äärimmäisen steriiliä, molekyylitasolle asti partikkelit pois suodatettua, ilmaa pystyy tuottamaan paineilmajärjestelmään kytkettävällä suodatuslaitteistolla (esimerkiksi viruksista ja radioaktiivisista partikkeleista puhdistettua ilmaa sairaalakäyttöön tai väestönsuojaan).
  • Sellaisia FFP-standardin maskeja, jotka on valmistettu polypropyleenista (mikroaaltouunimuovista), joissain tapauksissa käyttää useaan kertaan
    • tällöin pakkauksessa mainitaan esimerkiksi 'reusable'
    • mikäli maskia ei ole käytetty likaisessa ympäristössä (kuten hiontapölyssä)
    • mikäli saman maskin edellisestä käyttökerrasta on kulunut vähintään kolme vuorokautta, sillä vaikka samaa maskia käyttäisi monia kertoja esimerkiksi CoViD-19:n leviämisen ehkäisemiseksi, siinä ei ole jakautumiskelpoisia viruksia kuin korkeintaan kolmen edellisen vuorokauden ajalta ("sillä puolen suodatinmateriaalia, kummalta puolen ne ovat peräisin").
    • maskilla pyritään suodattamaan uloshengitysilmasta (epideemisen) tartuntataudin mikrobit pois. Suodatusteho vaihtelee taudinaiheuttajasta riippuen, lähinnä vain FFP-3 -maskistandardilla on mahdollista yleispätevästi suodattaa viruspartikkelit yleispätevästi pois, epidemianaiheuttajasta riippumatta, vaikkakin sen läpi on hiukan painava hengittää.
    • hypoteettinen selitys sille, miksi kirurginmaski vaikuttaa sairastuvuustilastojen valossa olevan melko tehoton CoViD-19:n torjunnassa, voisi olla, että toisin kuin aiempi epideeminen koronavirus 'SARS', jossa riitti pelkkä aerosolipisaroiden suodatus, niin COViD-19:ssa viruspartikkeleita välittyy yhtälailla vapaasti kaasussa leijuen, jotka viruspartikkelit luonnollisesti läpäisevät kirurginmaskin. Tavallisesti epideemisia viruksia ei pysty suodattamaan kirurginmaskilla pois uloshengityilmasta kuin osittain. CoViD-19:n kohdalla ainakin alkuvaiheessa oli perusteita olettaa viruksen välittyvän ainoastaan aerosolipisaroissa, mutta tämä oletus ei välttämättä pidäkään paikkansa.
    • 25.9.20 STT:n uutisoiman tiedon mukaan HUS:n alueen CoViD-19 -infektoituneista80% ei osaa sanoa mistä olisi saanut infektion, maskisuositusten oltua voimassa reilun kuukauden.
    • tukee hypoteesia.
    • säilytä turvaväli yhtälailla maskillisiin kuin maskittomiin kanssaihmisiin.

Vinkkejä infektoituneiden henkilöiden hoitamiseksi[muokkaa]

  • sairastumisensa (johonkin infektioon) tunnistaa infektio-oireiden ilmaantumisesta.
    • tartuntaketjujen katkaisemiseksi on syytä varovaisuutta noudattaen käydä testauttamassa itsensä.
    • tartuntaketjujen pysähtyminen periaatteessa voi onnistua pelkällä aktiivisen intensiivisen laumasuojan keinovalikoimallakin, testaus ei ole välttämättömyys epidemian kukistumiseksi.
  • elimistön oireiden, kuten kuume, nuha, yskä, särky, mukaiset tavanomaiset hoitokäytännöt.
    • mikäli kohtuullista, epideemistä ilmavälitteistä tautia sairastavan olisi syytä välttää äänen käyttöä, koska se tehostaa merkittävästi virusten kantautumista ilmaan.
  • uuteen epidemian-/pandemianaiheuttajaan liittyvän tutkimustiedon karttuessa tavallisesti pyritään kehittämään uusia sekä testaamaan ja tutkimuksin varmentamaan olemassaoleviin resepti- tai itsehoitolääkkeisiin perustuvia lääkinnällisiä hoitolinjoja.
    • Esimerkiksi CoViD-19 - koronapandemiaan pyritään löytämään sellaisia jatkokehittämällä aikaisempien koronavirusepidemioiden (mm. SARS ja MERS) ja toisaalta myöskin HIV:n hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.
    • myöskin mm. hydroksiklorokiiniin (malarian sekä nivelreuman hoidossa käytetty lääkeaine) ja sinkkiin perustuvan hoidon tehokkuutta CoViD-19:aan on tutkittu, joskin siitä hankkeesta on luovuttu, sillä hoidon sivuvaikutusten ilmenemisen riskiä on pidetty liian korkeana [U.S. Food and Drug Administration].
    • joidenkin (ei spesifisti CoViD-19 -virusinfektioihin liittyvien) tutkimusten perusteella ihmisen immuunipuolustus voi hyödyntää patogeenien torjunnassa kuparin ja sinkin kaltaisten hivenainemetallien myrkyllisyyttä.
    • tämänkaltaisten hankkeiden vaiheita pystyy seurailla netissä, mm. NCBI (The National Center for Biotechnology Information) ja Medical News Today -sivustolla.
  • infektoituneen henkilön huoneessa olisi, mikäli sisälämpötilan ylläpitämisen tarpeeksi korkeana kannalta mielekästä, syytä pitää tuuletusikkunaa auki ja sisäovea kiinni, jolloin esimerkiksi makuuhuoneeseen korvausilmaventtiilistä tuleva ilma virtaisi suoraan ulos, jolloin sen infektoivuus muihin ihmisiin olisi vähäisempi. Tuuletus saattaa lisäksi nopeuttaa potilaan paranemista.
  • Yleisesti ottaen infektioiden hallinnassa eristäminen sekä eriyttäminen ovat keskeisiä asioita.
    • karanteenissa tai toipilaana olevien lasten kohdalla kysymukseen voisi tulla perhepäivähoito, oleminen ulkona tai tuuletettavissa huoneissa koko päivän tai erillisten sisätilojen, kuten asuntovaunu, järjestäminen heille. Liikkumisen eri paikoissa vähentäminen.
    • karanteenissa tai toipilaana olevien nuorten kohdalla voisi tulla kysymykseen kotiopetus pienryhmissä sekä vastaavanlaiset järjestelyt kuin lapsille.
  • hankalissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa kuten Internetin reistaillessa tai oppilaiden kyllästyessä Internettiin tai ollessa keskittymiskyvyttömiä internet-opetukseen, opetusmateriaalien ja oheislukemiston jakaminen postilaatikkoihin aamuisin, toimittaminen kirjeitse tai toteuttaminen kollektiivisesti esimerkiksi yhteistyössä paikallislehden kanssa.
    • mahdollisuus organisoida vertaisopetusryhmiä.

Vinkkejä tartuntaketjujen jäljittämiseksi[muokkaa]

Tartuntaketjujen jäljittäminen on siitä syystä mielekästä, koska epidemia ei koskaan ilmesty tyhjästä, vaan se kulkeutuu infektoituneeseen jotain reittiä pitkin, ja se käytännössä aina on ulkomailta peräisin. Tämän reitin identifiointi ja mahdollisesti infektoituneiden muiden henkilöiden kartoittaminen ja heitä asiasta tiedottaminen ja karanteenin suosittaminen on kätevin, vaikkakin täsmällisyyttä ja keskittymistä vaativa menetelmä jarruttaa tai pysäyttää epidemia.

Tartuntaketjun pystyy jäljittämään, mikäli infektoituminen on tapahtunut suoraan ihmisestä toiseen, mikäli se on tapahtunut pinnoilta tai tekstiileistä taikka hyönteisistä, eläimistä tai muusta luonnosta, jäljittäminen on hankalampaa. Tartuntaketjun nopea jäljittäminen olisi tärkeää esimerkiksi, jotta pystyttäisiin kartoittamaan mahdollisimman kattavasti kaikki tartunnanlevittäjän mahdollisesti infektoimat henkilöt ennenkuin heidän infektionsa on kehittynyt sellaiseen vaiheeseen, että he puolestaan ovat tietämättään alkaneet infektoida muita ihmisiä.

  • esimerkiksi voi pitää päiväkirjaa, joihin merkitsee ajankohdan ja tilanteen, joissa on ollut julkisissa paikoissa kontaktissa muihin ihmisiin tai kosketellut yleisessä käytössä olevia esineitä, pintoja, kahvoja ym.
    • joka ikisen hetken muistiinmerkitseminen ei ole tarpeen, vaan muutamien pääkohtien kellonaikoineen muistiinmerkitseminen auttaa palauttamaan mieleen kyseisen päivän muitakin kohtaamistilanteita ja mahdollisia kontaminaation aiheuttaneita esineitä (joista on saattanut saada infektionsa).
    • etenkin ulkomailta palattaessa taikka muista potentiaalisista tartuntapaikoista kuten yökerhosta poistuttaessa tai sellaisten ihmisryhmien, kuten ammattiryhmät, joilta tartuntoja usein todetaan, tapaamisista lähtien on erityisen merkityksellistä pitää noin viikon ajan päiväkirjaa paikoista, joissa on liikkunut ja henkilöistä, joita on tavannut.
    • edellä mainittujen riskikohteiden tai riskitilanteiden jälkeen päiväkirjan pitäminen ainakin omista ellei kaikkien muidenkin perheenjäsenten ruumiinlämmöistä (esimerkiksi aamuisin ja iltaisin).
      • mittauksen toteuttaminen yhdenmukaisella tavalla on tarpeen, jotta saadut lämpötilat olisivat vertailukelpoisia eli mittaustuloksista on piirrettävissä ruumiinlämmön vaihtelua kuvaava diagrammi, joka on totuudenmukainen. Tutkimusten mukaan virtsan lämpötila vastaa tarkasti kehon lämpötilaa, poislukien noin tunti raskaan lihastyöskentelyn jälkeen. Vedenkestävän kuumemittarin (esimerkiksi elohopeakuumemittarilla, pesu käytön jälkeen) mittauskärki vessapaperiin käärien ja sillä tavoin virtsan lämpötila mitaten, tarkan ruumiinlämpönsä saa mitattua helposti ja hygieenisesti kukin perheenjäsen itse, samalla mittarilla.
  • koronavilkku-sovelluksen käyttö (sovelluksen jatkokehittäminen soveltumaan tarvittaessa useiden epideemisten taudinaiheuttajien huomioimiseen, kuten kausi-influenssa). Jarruttamalla useampia rinnakkain leviävien taudinauheuttajien tartuntaketjuja, olisi mahdollista yleisesti vähentää infektio-oireiden ilmenemisiä eli kansalaisten kalliisiin infektoitumistesteihin hakeutumisen tarvetta.

Pulmatilanteita[muokkaa]

Mikäli taudinaiheuttaja on oireiden perusteella hankalasti tunnistettavissa/diagnosoitavissa, käytetään erinäisiä menetelmiä sen tunnistamiseksi, kuten esimerkiksi koronan kohdalla on tehty. Tästä on mm. se lisähyöty, että tartuntaketjujen määrittely on määrätietoisempaa kuin pelkkien oireiden perusteella potilas diagnosoiden. Lisäksi voidaan saada tartuntadataa, jollaista Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on koronan osalta kerännytkin, mahdollisuuksien mukaan.

CoViD-19:n testien kanssa ilmenee mm. seuraavanlaisia ongelmia: infektion eri vaiheissa virusta ilmenee vain paikallisesti osassa ihmisen hengitysteitä; tyypillisesti kyseinen ilmenemisalue siirtyy parin päivän viiveellä ylähengitysteistä kohti keuhkoja; ilmenemisalueet vaihtelevat potilaskohtaisesti (kaikilta sairastuneilta ei esimerkiksi löydy lainkaan viruksia ylähengitysteistä); viruspartikkelien hengitysteissä ilmenemisen aikaikkunaa (näytteenoton onnistumistodennäköisyys arvioidaan joko oireiden ilmaantumishetkestä taikka infektoitumisajankohdasta, jolloin oireettomien kantajien hengitysteistä otetun näytteen koronatestitulosten onnistumistodennäköisyys on epäselvä.

  • CoViD-19-infektion tunnistamiseksi henkilöltä hänen itsensä aktiivinen tavoite tunnistaa se, sekä siihen liittyvä huolellisuus korostuu, sillä väärin menetellen CoViD-19 -infektion tunnistamisen todennäköisyys on hyvin pieni.
  • Nk. "koronalingoissa" eli paikoissa, tilanteissa ja tapahtumissa, joissa infektoitumistodennäköisyys on korkea, vierailun jälkeen on syytä noin viikon ajan pitää yllä erityistä huolellisuutta mahdollisen infektoitumisensa leviämisen kehenkään ulkopuoliseen estämiseksi.
  • Omaehtoinen karanteeni suojausmenetelmineen on johdonmukaista aloittaa heti oireiden ilmaannuttua, samoin kuin koronatesteihin hakeutumiseen valmistautuminen (henkinen sekä optimaalisen ajoituksen suhteen).
  1. PCR-analyysin (hengitysteistä otetun näytteen analysointimenetelmä) herkkyys sinänsä on 99%, mutta käytännössä:
  2. Tampereen alueella toimivien lääkärien tekemän selvityksen mukaan 4,5%:lla oireilevista potilaista testitulos totesi koronainfektion, vaikka heillä ei lopulta ollutkaan koronaa.
  3. Ylilääkäri Maija Lappalainen HUS:n kliinisen mikrobiologian laboratoriosta kertoo, että positiiviseen (onnistuneeseen) koronatestitulokseen (infektio-oireiselta CoViD-19-infektoituneelta) henkilöltä nenänielunäyte-menetelmällä ylletään käytännössä enintään 80%:n todennäköisyydellä.
  4. Ylen / MOT-ohjelman arvion mukaan em. infektoituneen henkilön koronatestin keskimääräinen onnistumistodennäköisyys saattaa olla niinkin matala kuin 50%.
  5. Toisin sanoen käytännöllisesti katsoen testattava, infektio-oireinen ja infektoitunut henkilö omalla toiminnallaan pystyy aiheuttamaan, että hengitysteistä otettuun näytteeseen perustuva koronatesti yli 50% todennäköisyydellä epäonnistuu (antaa negatiivisen tuloksen).
    • Tartuntasaantipäivänä Covid-19 -nenänielutestissä väärän negatiivisen tuloksen todennäköisyys on 100%.
    • Neljäntenä päivänä siitä, kun henkilö on saanut tartunnan, väärän negatiivisen tuloksen todennäköisyys on 67%
    • 8. päivänä siitä, kun henkilö on saanut tartunnan, väärän negatiivisen tuloksen todennäköisyys on matalin, 20 %.
    • 8. päivän jälkeen eli keskimäärin kolmantena päivänä siitä, kun henkilö on alkanut saada infektio-oireita, negatiivisten tulosten määrä alkaa taas lisääntyä.
  • testattavan henkilön oma taustatietämys, huolellisuus ja aktiivisuus on kriittinen tekijä, jotta hengitysteistä otettavaan solunäytteeseen perustuva testitulos olisi edes jokseenkin luotettava.
  • Tilastollisen todennäköisyyden mukaan paras näytteenottopäivä on kolmantena päivänä oireiden ilmaantumisesta.
  • Mikäli infektio-oireita saanut henkilö pystyy luotettavasti ajoittamaan todellisen infektoitumisajankohdan (esimerkiksi jokin perhejuhla, joihin osallistuneilta on jo todettu infektiota), tällöin tilastollisen todennäköisyyden mukaan paras näytteenottoajankohta on siis reilu viikko tuosta infektoitumispäivästään.
  • eräs testimenetelmän herkkyyttä parantava muutos voisi olla ensin silmäkulmien pyyhkiminen näytetikulla ja sitä seuraavan nenänielunäytteen oton jälkeen näytetikun kastaminen potilaan "kurkunkröhäämis-sylkilimaan", jolloin näytteeseen saataisiin sisältymään myös alahengitysteistä peräisin olevia partikkeleita. Koronaviruksen löytyminen sylkinäytteestä on todettu herkkyydeltään vastaavaksi kuin sen löytyminen nenänielunäytteellä. PCR-analyysin tarkkuus on puolestaan lähes 100%, joten useampien näytteenottopaikkojen sisällyttäminen ei huononna analyysin herkkyyttä käytännössä lainkaan.


Mikäli luotettavia testausmenetelmiä uuteen epidemiaan ei ole vielä saatavilla tai testauskapasiteetti on riittämätön, tartuntaketjujen jäljittäminen ja mahdollisesti infektoituneiden henkilöiden kehottaminen karanteeniin voidaan

  1. jättää sikseen;
  2. toteuttaa alustavasti etukäteen siten, että kun testi saadaan lopulta tehtyä ja tulos vahvistettua joko positiiviseksi tai negatiiviseksi, mahdollisesti infektoituneille henkilöille ennakkotietona annettu suositus tai velvoitus karanteeniin jäämisestä joko vahvistetaan tai sitten perutaan;

ja päiväkohtainen uusien infektioiden määrä ennakkoarvioida laskennallisesti:

infektoituneiden osuus kaikista kyseisenä päivänä testatuista * kaikki kyseisen päivän aikana testattavaksi hakeutuneet


Mikäli pandemian tai epidemian aiheuttaja mutatoituu siten, että se tarttuu uudelleen jonkun aiemman samankaltaisen epidemiatyypin aiheuttaman taudin jo sairastaneisiin, eikä testausmenetelmä (vasta-ainetesti) erota mutaatioita toisistaan tai sovellu samankaltaisen epidemian jo sairastaneen uudelleentestaamiseen, voidaan toimia kuten edellisessäkin hypoteesissa.


Todettujen infektioiden (positiivisten testitulosten) päiväkohtainen lukumäärä indikoi/on merkki joko/sekä tahattomista taikka/että tahallisista:

  1. Infektion itämisajan verran menneisyydessä tapahtuneista infektioista;
  2. osan tartuntaketjuista kartoittamatta jäämisestä tätä edeltävänä ajanjaksona;
  3. piiloinfektoitumisista (joko infektio-oireita ei ole lainkaan tai niiden ilmenemisessä on viivettä);
  4. havahtumattomuudesta omassa kehossaan ilmeneviin infektio-oireisiin;
  5. huolimattomista karanteenikäytännöistä infektio-oireiden tiedostamisen ja testituloksen saamisen välisenä aikana;
  6. epäonnistumisista todetun infektion karanteenikäytännöissä;
  7. edellisissä tilanteissa epäonnistumisista varoa saamasta infektiota toiselta sekä toisaalta infektoimasta muita sekä kontaminoimasta esineitä ja paikkoja epidemianaiheuttajapartikkeleilla (johtuen henkilökohtaisesta tai yhteiskunnallisesta elämäntavasta, joka ei vastaa senhetkisiä alueella vallitsevan poikkeustilanteen realiteetteja)
  8. epidemian aiheuttajapartikkeleista likaantuneiden käsien, kenkien, tilojen, pintojen, kahvojen, tekstiilien, esineiden, hengitysilman ym. puhdistamattomuudesta/desinfioimatta jäämisestä/runsaudesta;
  9. infektoivien partikkelien kaukokuljettumisista (huone- ja ulkoilmassa);
  10. tuntemattomista aktiivisista infektion levittäjistä (erilaiset eläimet kuten jyrsijät sekä yhdestä taikka toisesta motiivista johtuen tarkoituksellisesti epidemianaiheuttajaa levittävät ihmiset);
  11. tuntemattomista passiivisista infektion levittäjistä (kuten elintarvikkeet pakkauksineen sekä noutopöydät);
  12. kontaminoituneiksi tunnettujen tai oletettujen esineiden (kuten kirurginmaski tai jokin muu jätekomponentti) suojaamatta (suojapussilla) jääminen ja tällöin esimerkiksi roskakatoksen laatikon kontaminoituminen sekä
  13. tietoisten tartuntariskien ottaminen (esimerkiksi uudelleenkäyttämällä terveiksi olettamiensa henkilöiden kuten julkkisten käyttämiä ja pois heittämiä suojavälineitä taikka omia suojavälineitään.
  14. indikoi sitä, että positiiviseksi todetut henkilöt todennäköisesti eivät enää tartuta infektiota eteenpäin.
    • mikäli kysymyksessä on erittäin herkästi tarttuva epidemianaiheuttaja, infektoituneiden henkilöiden majoittaminen karanteenitilaan parantumaan kotikaranteeniin määräämisen sijaan on järkevä vaihtoehto. Etenkin tapauksissa, joissa potilas ei omien sanojensa mukaan voisi olla pois kotoaan, sillä hänen täytyisi huolehtia perheestään (mikä merkitsee kotikaranteenin todennäköisempää epäonnistumista eli infektion leviämistä edelleen muihin perheenjäseniin).


Esimerkiksi suojavälineiden hintavuudesta johtuen on mahdollista, ettei niitä kaikki käytä asianmukaisella huolellisuudella, mikä saattaa vähentää maskien käytön yhteiskunnallista kokonaishyötyä merkittävästi, koska väärin käytettynä maskin pitäminen ikävä kyllä saattaa edesauttaa infektion leviämistä. Esimerkiksi Tanskassa maskipakon (julkisissa tiloissa) astuessa voimaan 7.8.2020, todettuja ja vielä aktiivisia CoViD-19 -infektioita oli 1080 henkilöllä, jonka jälkeen 20.8.2020 mennessä infektioita oli todettu 1701 uudella henkilöllä, 24.9.2020 mennessä 10638 uudella henkilöllä. Kyseisen jotakuinkin suomalaista kulttuuria vastaavan yhteiskunnan kansallisen tartuntatilaston valossa maskien käyttövelvoitteen hyöty jää nollaan. Mikäli suojavälineiden käyttövelvoitetta ei ole, niitä ei tule itse käyttää julkisilla paikoilla ennenkuin on perehtynyt niiden oikeaoppiseen käyttötekniikkaan: suojavälineiden väärää käyttötekniikkaa, mikä saattaa lisätä omaa ja kanssaihmisten tartuntariskiä, on vaikea esimerkiksi turvallisuudesta vastaavan henkilöstön valvoa silmämääräisesti.


Vaikeaksi yltynyt tartuntatautiepidemia saattaa aikaansaada monia erilaisia kestävyyskriisejä, johtuen muun muassa/pääasiallisesti sairaslomista sekä karanteenissa pysymisen velvoitteesta sekä ympäristönmuutoksen ja epävarmuuden aiheuttamasta stressaantumisesta.


Infektio-oireiset kanssamatkustajat julkisissa kulkuvälineissä (ek. kaukoliikenne, jossa altistusaika Pitempi, eikä kyseisen kiellon rikkojaa, mahdollisesti perheineen, ei välttämättä kehdota poistaa matkustusvälineestä kesken matkan). Voidaan ratkaista esimerkiksi jättämällä infektio-oireisten ja muiden matkustajien väliin tyhjiä paikkoja, toisin sanoen kaukoliikenteessä tarvitsee tällöin olla varattu jonkin verran paikkoja vapaiksi, jotta matkustajia voidaan tarpeen tullen siirtää istumaan niihin. Vierekkäisten ostuimien selkänojat voidaan suojata puuvillaisin pussilakanoin, jossa yhteydessä niihin voidaan asentaa korotusosa sekä jopa sivulevenne, jolloin lopputuloksena aerosolipisaroiden leijailu perättäisten matkustajien välillä (mm. aivastellessa) vähenee oleellisesti.


Yritysten, joiden tulos on epidemiasta johtuen heikentynyt, työntekijät tekeytyvät infektio-oireisiksi, jotta lääkäri joutui määräämäänen heidät karanteeniin, jolloin Kansaneläkelaitos korvaa heille menetetyn työtulon täysimääräisesti pakkokaranteenin ajalta. Yrityksen heikentyneestä taloudesta johtuen sillä ei ole varaa työntekijöidensä poissaoloihin, ja työntekijät tietävät olevansa terveitä, jolloin töitä jatketaan entiseen malliin, Kelan moninkertaistessa palkan pakkokaranteenin ajalta [Kelalle toimitettu tosite palkkatasosta on samansuuruinen taikka korkeampi kuin palkkataso epidemian aiheuttaman matalasuhdanteen aikana].


Infektiotestaamisen (periaatteessa välttämätön) ulkoistamisen yksityisille yhtiöille aiheuttama testauskustannusten voimakas nousu. Siirtyminen yksittäisten oireilevien testaamisesta kohdennetumpaan testaamiseen (esimerkiksi oireiden tarkempi diagnosointi ja testattavien triage-luokittelu muiden indikaattorien, kuten veriarvojen perusteella enemmän ja vähemmän todennäköisiin kantajiin; etukäteistestaaminen esimerkiksi itse kotona syljestä, nenänniistosta, virtsasta, iholta, taikka muilla vaivattomammilla mutta mahdollisesti epätarkemmilla menetelmillä; julkisen terveydenhuollon järjestämän testaamisen ympärivuorokautisuus (esimerkiksi perjantaisin ja lauantaisin); testausmenetelmien valikoiman/testausresurssien hyödyntämisten järkeistäminen; testinäytteen (nenänielunäyte) ottamisen itseltä tai perheenjäseneltä opettaminen esimerkiksi Youtubessa, jotta näytteenottotapahtuma kätevöityisi.


Epidemian yltyminen vakavaksi, jolloin julkisen terveydenhuollon henkilöstö ym. hoitoresurssit keskittyvät epidemiapotilaiden hoitoon, mahdollisesti loppuen kesken, mutta joka tapauksessa aiheuttaen, että muun hoidon tarpeessa olevien potilaiden hoitoonpääsyjonot pitenevät kriittisesti: etenevät sairaudet ehtivät yltyä, paranemisennuste romahtaa, ennenkuin potilas pääsee hoitoon. Käytännössä tällöin on riskinä paitai henkilöstön, niin koko terveydenhuoltojärjestelmän ylikuormittuminen ja valtakunnallinen romahtaminen (potilaita tasataan sairaanhoitopiiristä toiseen). Ratkaisuna esimerkiksi uusien, muusta terveydenhoitotoimitiloista erillisten epidemiapotilaiden hoitoyksiköiden perustaminen ja erillisen hoitohenkilöstön kouluttaminen niihin (määrääminen poikkeustilalain nojalla).


Epidemian sairastamisen pitkittymiset (useiksi kuukausiksi) sekä/taikka epidemiasairaudesta paranemisen jälkeiset mahdolliset pitkäaikaisoireet saattavat yhtä lailla ylikuormittaa terveydenhuoltojärjestelmää. Tämä ongelma on tiedostettu esimerkiksi Ruotsissa CoViD-19 -epidemian kanssa.


Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä koronavirustartuntaketjujen jäljitystyön ylikuormittumisen ennaltaehkäisemiseksi on toivottu, että ihmiset välttäisivät joukkotapaamisia, koska niistä johtuen CoViD-19 -tartuntaketjujen infektiohaarojen selvitystyö mutkistuu ja hidastuu valtavasti. Ratkaisuja tähän voisi olla, että mikäli mahdollista, kokontua ulkona ja säilyttää sopivan väljät etäisyydet tuntemattomiin seurueihin ja oman seurueen keskenkin; mikäli havaitsee/tiedostaa mitään täydestä terveydestä poikkeavaa omassa olotilassaan, niin reagoisi asiaan (huolehtien ettei, mikäli syyksi osoittautuisi kulkutauti, tartuttaisi eteenpäin yhtäkään uutta henkilöä); jokainen joukkokokoontumisiin osallistuva käyttäisi Koronavilkku ohjelmaa, jolloin ohjelma tunnistaisi ja automatisoidusti varoittaisi yhdenmukaisesti kaikkein potentiaalisimpia henkilöitä joukkokokoontumiseen osallistuneista. Vastaavat olosuhteet ja ratkaisumallit soveltuvat kaukoliikennevälineillä matkantekoon.


Viruksen kopioitumistavasta johtuva aktiivinen muuntelu (joko hitaammin tai nopeammin), mikä tapahtuu dynaamisesti (virusepidemia painottuu olosuhteisiin nähden mahdollisimman tehokkaasti leviäviin muunnoksiin eli esimerkiksi parhaita avoimia leviämismekanismeja hyödyntäviin muunnoksiin, ja epideemiseltä olemukseltaan sellaiseksi, että suojaustoimia päädytään purkamaan). Tähän ilmiöön voidaan reagoida esimerkiksi arvioimalla mahdollisimman objektiivisesti, huolellisesti ja monipuolisesti viruksen olemusta ja mm. sen leviämisen (lyhyen sekä pitkän aikavälin) vaikutuksia yhteiskuntaan/alueeseen, sillä mikäli tehdään virhearvioita virusepidemian vaikutuksista/vaarallisuudesta, joista johtuen hybridistrategiassa jää porsaanreikiä viruksen leviämiselle, niin viruksen muuntumisnopeudesta riippuen ennemmin tai myöhemmin (ennen pitkää) virusmuunnokset painottuvat epideemisesti hyödyntämään kyseisiä porsaanreikiä. Se, että virusepidemia ennen pitkää muuntuisi esimerkiksi vähemmän vaaralliseksi, ei sinänsä eliminoi viruksen niitä muunnoksia, jotka ovat fataalimpia kuin ainoastaan siinä tilanteessa, että vaarallisten muunnosten osalta leviämiskerroin jää huomattavasti alle 1:n (vaikka koko epidemian keskimääräinen leviämiskerroin olisikin tätä korkeampi).


Karanteenitoimien jatkuessa kansalaiset pikku hiljaa saavat tarpeekseen rajoittuneisuudestaan, mutta riskiryhmäläiset kuitenkin joutuvat jatkamaan edelleen karanteeniaan. Tällaisessa karanteeniajan jälkeisissä olosuhteissa tapahtuu ensiksikin, että uusia infektoitumisia alkaa ilmetä ennen kaikkea ei-riskiryhmäläisten keskuudessa (kuten esimerkiksi nuoriso), ja toisekseen, että karanteeniaikana omaksutun aktiivisen laumasuojakäytöstapojen ansiosta nämä infektoitumiset saavat alkunsa keskimäärin aiempaa vähäisemmistä* viruskuormista (immuniteettijärjestelmä ehtii paremmin reagoida itsessään melko hitaasti kopioituvaan virukseen).

Tällöin tilastot alkavat näyttää sellaiselta, että virus olisi muuntunut vähäoireisemmaksi sekä muutenkin turvallisemmaksi, sillä tautiin sairastuneiden keskuudessa vakavien komplikaatioiden suhteellinen määrä jää pieneksi (nuorison sairastellessa ja riskiryhmäläisten pysytellessä terveenä). Tällöin kansallisia rajoitustoimia päädytään purkamaan, jolloin riskiryhmäläiset joutuvat entisestään kiristämään karanteenitoimiaan säilyäkseen terveinä.
* Esimerkiksi kuvitteellisessa skenaariossa, että infektoitumishetkellä henkilön sisään päätyy 1 viruspartikkeli (esimerkiksi haistettuaan infektoituneen naapurinsa keuhkoistaan ulos puhaltaman tupakansavun hajun häivähdyksen), verrattuna skenaarioon, että 100000 viruspartikkelia kerralla (esimerkiksi kuljettaessa hissillä, jonka edellinen käyttäjä on hississä infektoituneena vaikkapa aivastanut tai kiistellyt puhelimessa jonkun kanssa siitä, kannattaisiko käydä koronatesteissä), kukin viruspartikkeli eri kudossolun sisään jakautumaan, "etumatka" on noin 18 jakautumisvaihetta.
* Edellisen lisäksi saattaa mielikuvituksellisesti olla sellainen tilanne, että immuniteettijärjestelmä kykenee reagoimaan tuntemattomaan virukseen vasta kun ensimmäinen infektoitunut solu "rikkoutuu", joka saattaisi tapahtua vasta esimerkiksi 18 jakautumisvaiheen jälkeen: ensimmäisessä skenaariossa immuniteettijärjestelmällä on noin sadantuhannen viruksen lähtötilanne, kun taas jälkimmäisessä 2^36 = 70 miljardin viruksen lähtötilanne.

Ratkaisumallina esimerkiksi sellainen, että seurataan tartuntatilastoja, ja mikäli epidemian suunta on yltymään päin, ollaan huolellisempia niissä epidemian leviämistä ehkäisevissä käytännöissä, jotka arvioidaan tehokkaimmiksi - sillä juuri sellaisten kohdalla yksittäisetkin nk. eeppiset kämmit saattavat välittömästi infektoida jopa useita uusia, mikäli itse sattuu tietämättään olemaan oireeton taudinkantaja (kuten jokainen infektoitunut ainakin jossain vaiheessa infektiotaan on).
Esimerkiksi CoViD-19:n kohdalla äänekkään puheen on tutkimuksissa todettu noin 50-kertaistavan infektoituneen henkilön tartuttavuuden suhteessa siihen, että hän olisi hiljaa [Tekniikka&Talous]. Mahdollisesti tästä syystä koronan otaksutaankin (tai julkisissa tiedotusvälineissä siitä ainakin varoitellaan) leviävän eteenpäin ennen muuta ravintoloissa ja kapakoissa vierailujen yhteydessä.
Mitä herkemmin leviävästä taudista kyse, niin sitä nolompi eeppinen kämmi on lähteä tai päätyä väkimäärältään isoihin tapahtumiin ja tilanteisiin, vaikka herkästi tarttuva tauti olisikin jo lähes voitettu - ja tällöin tilastollinen todennäköisyys, että juuri kyseisessä ihmisjoukossa kukaan olisi taudinkantaja, on hyvin vähäinen - niin kun sellaisia tapahtumia ja tilanteita aletaan kiihtyvään tahtiin tuottaa, niin, loogisesti, osassa niistä tulee "rosvosektori". Tällöin, kun kerran herkästi leviävästä taudista on kyse, niin periaatteessa kaikki osallistujat olisi kutsuttava taudinaiheuttajan itämisajan kestoiseen karanteeniin (joista pahimmassa tapauksessa jokainen osoittautuu infektoituneeksi). Tällaisten henkilökohtaisten sakkokierrosten välttämiseksi: yritä välttää sisätiloissa kokoontuvia väkijoukkoja.


Mikäli infektoituneita on 10/100 000 hlö:
  1. todennäköisyys, että 10 henkilön keskuudessa on tauti, on 1-((100000-10)/100000)^10= 1 ‰.
  2. todennäköisyys, että 100 henkilön keskuudessa on tauti, on 1 %.
  3. todennäköisyys, että 1000 henkilön keskuudessa on tauti, on 10 %.
  4. todennäköisyys, että 10000 henkilön keskuudessa on tauti, on ⅔.


Toisaalta, jos oletetaan, että tartuntariskin pienennyttyä oleellisesti ja yhteiskunnan palautuessa epidemiasta niin kutsuttuun uuteen normaaliin (ilman koronavilkkuja), sillä (oireettomia) taudinkantajia olisi enää esimerkiksi 5 henkilöä eli 1/1 000 000 hlö, ja todennäköisyys, että tällainen suomalainen jossain vaiheessa piipahtaisi jossain väkijoukossa pikaisesti, ja siis sinä ainoana kertana istuttaen tietämättään uuden tartuntaryppään kanssaihmisiin, on 30%, niin:
  • riski, että tartuntatauti pelmahtaisi sellaisen erittäin, e-rit-täin epätodennäköisen (noin 0,000 001%) satunnaisen joukkoaltistumisen tiimoilta uudelleen Suomen väestöön, kuitenkin on niinkin ilmeinen kuin
1-((100-30)/100)^5= 83%.


Kriittisten työyhteisöjen, kuten esimerkiksi jonkun kaupungin kaikkien palomiesten (ambulanssihenkilöstön) joutuminen yhtäaikaa karanteeniin. Tämänkaltaisessa tilanteessa saattaisi onnistua, että epätodennäköisimmästä altistuspäästä pidettäisiin karanteenia työpaikalla ja lähikontaktia vaativat tehtävät ohjattaisiin muille, voitaisiin myös vaikkapa ennaltaehkäisevästi pilkkoa henkilöstöä pienempiin osastoihin, ja osastojen välillä ylläpidettäisiin korostuneesti karanteenia yllä, verrattuna mitä osaston sisäisesti pidetään. Tapauskohtaista ongelmanratkaisua on harrastettava.


Sellaisten erillisten epidemioiden leviäminen yhtäaikaisesti, jotka itsessään ovat kenties vaarattomia, jopa täysin huomaamattomia infektioita, mutta yhdessä aiheuttavat vakavan tai hengenvaarallisen tilanteen. Esimerkiksi MRSA- eli "multippelisti resistenssi sairaalabakteeri" tai muu antibiooteille vastustuskykyinen ihmisissä- tai eläimissä kehittynyt mikrobi tai vaikkapa toksoplasmoosi tai periaatteessa minkä tahansa esimerkiksi immuniteettijärjestelmän toimintaan liittyvän hivenaineen imeytymistä verenkiertoon hidastavan mikrobin aiheuttama toissijainen, rinnakkainen epidemia. Hätäratkaisuna on kaikkien epidemianaiheuttajien leviämistapojen (sekä vaikutusmekanismien) tiedostaminen kansallisesti ja tartuntaketjujen maantieteellisen leviämisen jarruttaminen esimerkiksi koronavilkun kaltaisella systeemillä tai aiemmassa luvussa mainitulla "kontaktipäiväkirja-systeemillä".

Riskitilanteita[muokkaa]

Aluksi tarkastelemme raportteja CoViD-19 -virustaudin leviävyydestä (ennen Suomen maskisuosituksia ja Koronavilkku-sovelluksen julkaisua), joka on jossain määrin yleistettävissä muihinkin samankaltaisesti tarttuviin epidemioihin, sillä leviävyyden todettiin keskeisellä tavalla riippuvan ihmisten käyttäytymisestä eli aktiivisesta laumasuojasta.

  • 10–20% tartunnan saaneista saattaa aiheuttaa jopa 80 prosenttia jatkotartunnoista (maailmanmittakaavassa). Jatkotartuntoja syntyy tyypillisesti kouluissa, päiväkodeissa, baareissa, harrastuksissa, työpaikoilla ja yksityisissä juhlissa, jolloin ollaan pitkiä aikoja lähikontaktissa sisätiloissa.
  • Pieni osa {5-15%} tartutti viruksen 1–4 ihmiseen, useimmiten samassa taloudessa asuville (Suomen mittakaavassa).
  • 75% tartunnan saaneista ei aiheuttanut jatkotartuntaa kenellekään (Suomen mittakaavassa).

Useamman suomalaisarvion mukaan 5% karanteeniin asetetuista osoittautui lopulta infektoituneeksi, ja tavallisimmin kyse oli tällöin infektoituneen perheenjäsenistä.

Voidaan siis CoViD-19:n osalta ja yleisemminkin todeta se, että epideemian tartuntaketjujen leviäminen eteenpäin maan sisällä on pysäytettävissä "viruslinkoja" (isoja ihmismääriä, jolloin todennäköisyys taudinkantajien läsnäololle on huomattavan korkea) välttäen ja muiltakin osin käyttäytymistään järkevöittäen, ja että suomalaisittain tällainen aktiivisen laumasuojan ylläpitäminen ei valtaosalle kansalaisista ole erityisen vaativakaan ponnistus, mutta haasteena tässä on se, että siinä hyvin onnistuminen edellyttää kokonaisvaltaista eli kaikkien kansalaisten osallistumista aktiivisen laumasuojan ylläpitämiseen, sillä ihan yksikin infektoitunut yliaktiivinen henkilö helposti aiheuttaa useiden kymmenien uusien henkilöiden infektoitumisen.

Turistien ym. ulkomailta Suomeen tulevien henkilöiden mahdollisiin infektioihin ei paikallisin toimin voi tietenkään vaikuttaa, valitettavasti, mutta niiden tuomiseen sekä tällaisiin uusiin tartuntaketjuihin osallistumiseensa voi - sekä ulkomailla seikkaillessaan että kotimaassa ollessaan epidemian / pandemian paikalliset kehittymistrendit aktiivisesti huomioon ottamalla.

Huomioi, että riippumatta mihin oireiltaan samankaltaiseen infektioon sattuu sairastumaan, niin se aiheuttaa kumulatiivisia ongelmia, sillä epidemiaa pyritään samanaikaisesti torjumaan. Joten ensisijaisena tavoitteena on suojautua sellaisilta infektioiden leviämistavoilta, joita kautta leviävät muutkin sellaiset infektiot, jonka oireet ovat samankaltaisia kuin pääasiallisen epidemian oireet.


  1. keskustelevien seurueiden keskinäiset ohittamistilanteet kävelykadulla tai lenkkipolulla
    • jomman kumman porukan keskustellessa ohittaminen saattaa tapahtua varomattomasti ja infektiivisesti
  2. hövelisti toteutuvat karanteenisuositukset, esimerkiksi ulkomailta saapuvat kausityöntekijät; turistit; lapsiperheet
    • kausityöntekijöiden tarve päästä mahdollisimman pian töihin
    • ulkomaalaisten työntekijöiden sekä turistien matalemmat motiivit huolehtia, etteivät muut ihmiset saa tartuntaa
    • yskivät, itkevät ja kiukuttelevat lapset ja vauvat
    • jälkikasvuaan hyssytellen, körötellen, pusutellen, paijaten yms. tavoin kosketellen rauhoittelevat vanhemmat
  3. epäselvät jonot
    • liian pitkää turvaväliä pitäessä toinen ei erota, jonottaako henkilö, ja ottaa paikan tämän edestä
  4. sisällä tapahtuvat kokoontumiset esimerkiksi koululuokassa, kahvihuoneessa tai kapakassa
    • äänekäs juttelu
    • henkilöiden ruumiinlämmöstä johtuen ilma kiertää voimakkaasti huoneessa (korkeussuunnassa) ja sekoittuu
  5. alueilla, kuten kaupungeissa, maakunnissa tai valtioissa, joissa infektio on yltynyt merkittävästi, käyminen
    • päivittäiset tartuntaluvut ja niiden perusteella laskettu esiintyvyys tai "liikennevalo" kyllä välillisesti indikoivat sitä, miten hyvin karanteenit pitävät ja miten ihmiset käyttäytyvät epidemian suhteen, mutta eivät varsinaisesti ota suoraan kantaa tällaisiin seikkoihin.
  6. koronan testaamisen ajoittuminen väärin
    • ihanteellinen ajankohta oikean testituloksen saamiseksi on 1-2 päivää infektio-oireiden alkamisesta
    • testausruuhkasta yms. syistä johtuen muodostuneet jonot saattavat viivästyttää testiin pääsemistä parhaaseen ajankohtaan, mistä johtuen testeihin kannattaa hakeutua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.
    • parin päivän jälkeen oireiden ilmaantumisesta koronavirusten määrä nenän limakalvoilla pienenee.
  7. oleileminen tiloissa, joissa on oleskellut henkilöitä, jotka eivät osaa hyödyntää hengitysmaskia oikeaoppisesti. Kirurginmaskien on eräässä yliopistotutkimuksessa todettu estävän kokonaan sellaisten virusten päätymisen huoneilmaan uloshengitysilman mukana, jotka leijuvat aerosolipisaroissa ulos hengitysteistä. Esimerkiksi koronavirusten on todettu olevan tällainen virustyyppi (em. yliopistotutkimuksessa oli tutkittu SARS-CoV -infektoituneita potilaita, tutkimuksessa vertailtiin erilaisten epidemianaiheuttajien suodatettavuutta kirurginmaskilla, tutkimustuloksista ilmeni SARS-CoV:n suodattuvuuden johtuvan osan koehenkilöistä uloshengitysilmassa leijuvien aerosolipisaroiden suodattumisesta, mutta kyseisessä tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkoituksellisesti/tietoisesti tuotettu aerosolipisaroita uloshengitysilmaan, siis tutkimusraportin ja mittaustulosten perusteella ne koehenkilöt, jotka mahdollisesti puhuivat tai ääntelivät kokeen aikana, eivät tiedostaneet sen vaikuttavan tutkimustuloksiin, kuten ei tutkimuksen tekijätkään).
    • mahdollinen pintojen kontaminoituminen, kun on kosketeltu käsillä käytettyjen maskien suodatuspintoja
    • väliaikaisesti kasvojen edestä pois otetut kirurginmaskit, jolloin kuivahtamaan päässeet kirurginmaskien suodatuspinnat saattavat päästää suodatuspinnan kuitujen sisään pisaroiden mukana imeytyneet mahdolliset infektiopartikkelit huoneilmaan.
    • vääräntyyppiset hengitysmaskit: esimerkiksi fleece-huivit sekä päähuivina käytetty huivityyppi (bandana) on todettu uloshengitysilman aerosolipisaroiden suodattamisen suhteen hyödyttömiksi, ja näitä huivityyppejä on Suomessa ollut myynnissä kertakäyttömaskien yhteydessä, ilman täsmennystä niiden kelvottomuudesta, mistä syystä kyseistä seikkaa ei välttämättä kunnolla tiedosteta.
    • liiallinen luottamus maskien suodatustehoon: esimerkiksi kirurginmaski ei erään laboratoriotutkimuksen mukaan ilmeisesti kuitenkaan suodata enempää kuin (kappalemäärällisesti mitattuna) 98-99% intensiivisen puhumisen aikana suusta ulos kantautuvista aerosolipisaroista (päästäen läpi enintään 4% pisaroista), mutta N95-maski (eli FFP2) suodattaisi ilmeisesti kuitenkin kaikki pisarat.
      • ero em. yliopistotutkimuksen ja tämän labratutkimuksen tuloksissa saattaa johtua esimerkiksi eri koronaviruskannasta (SARS / CoViD-19), jonka leviämisominaisuuksia tutkittiin, tai sitten todennäköisemmin siitä, että tässä labratutkimuksessa puhuttiin tarkoituksella intensiivisesti, kun taas em. yliopistotutkimuksessa puhetta ei tarkoituksellisesti tuotettu, jolloin puhuttiin vähemmän ja vaimeammalla äänellä, jolloin mm. uloshengitysilman pienemmän läpivirtausnopeuden ansiosta kirurginmaskilla mitattiin 100,0% suodatusteho.
      • suojain, joka ei estä kontaminaatiota, mutta vähentää sitä, oikein käytettynä todennäköisesti kuitenkin oleellisesti alentaa infektion leviämisen/infektoitumisen todennäköisyyttä.
    • burkan kaltaiset kasvohuivit, huntu- ja harsokankaat, pleksivisiirit ym. peitteet, jotka eivät periaatteeltaan ja/tai materiaalinsa puolesta toimi itsessään hengityssuojaimen tavoin, vaan sen sijaan kääntävät uloshengitysilman virtaussuuntaa tai levittävät sitä.
    • maskit, joissa on uloshengitysventtiili.
  8. liikkeet ja kaupat, joissa asioivat asiakkaat eivät tapaa desinfioida käsiään (ja ostoskorin/kärryn kahvaa) sisään tullessaan.
    • valintamyymälät, joissa ilmenee kovaäänistä puhetta taikka hyllytuotteiden tai tuoretuotteiden valikointia eli siirtelyä paljain käsin, aiheuttavat infektoitumisriskin.
  9. paikat, joissa vierailee ihmisiä eri paikkakunnilta.
    • julkinen kaukoliikenne (lento-, laiva-, juna- ja bussivuoroja harvennettu, junaliikenteessä vaunuja poistettu; matkustamojen täyttöaste on korkea, matkustusaika pitkä, sisäilmaa kierrätetään)
    • huoltoasemien, julkisten lounaspaikkojen ja tavintoloiden ne pinnat, joita kosketellaan ruokailun jälkeen paljain käsin, kuten istuimen selkänojat ja tankkauspistoolin kahvat sekä lasten leikkinurkkaukset.
    • FFP2- tai laadukkaampien maskien käyttö.
    • kiertoilman sterilointi tai nanopartikkelien filtteröinti (ilmanvaihtolaitteen sisällä)
    • korkean hyötysuhteen lämmönvaihdin, jotta sisäilmaa ei tarvitsisi siitä syystä kierrättää.
    • infektoitumattomuuden osoittamisvelvoite ehtona julkisen kaukoliikenteen käytölle.
    • sellaisten julkisten kaukoliikenneyhteyksien, joissa matkustaa samassa matkustustilassa henkilöitä, joiden matkustuskelpoisuus on epäselvä, välttäminen.
  10. taudinaiheuttajasta kontaminoituneiden suojavälineiden huolimaton riisuminen
    • sen jälkeisen ylivarovaisuuden aiheuttama turvallisuuden palautumisen illuusio saattaa tehostaa kontaminaation leviämistä
    • näkymättömän kontaminaation pieni todennäköisyys vähentää huolellisuutta suojavälineiden kanssa, mikä saattaa järjestelmällisesti mitätöidä niiden suojausvaikutuksen
    • huolimaton käsittely saattaa myös voimistaa epidemianaiheuttajan kontaminoitumista ympäristöstä ihmisiin, etenkin tilanteissa, joissa kontaminoitumista ilmenee yleisemmin ympäristössä kuin ihmisissä itsessään (kuten radioaktiivinen laskeuma).
    • toimivien rutiinien sekä kontaminoitumismahdollisuuksia tiedostavan ajattelutavan tavaksi omaksuminen ratkaisuna.
    • vahingossa tapahtuvilta kontaminaatioilta silloin tällöin eivät välty edes suojavälinein ydinvoimalaitoksessa työskentelevät ammattilaiset, mutta kontaminoitumisriskien aleneminen vaikuttaa tilastollisesti leviämiskertoimen R alenemiseen, jolloin epidemia alkaa laantua (huolimatta että absoluuttiseen steriiliyteen ei käytännössä päästä).
    • sellaiset vahingossa tapahtuvat kontaminaatiot, kuten radioaktiivinen pöly, ovat virusta vakavempi kansanterveydellinen uska, mistä johtuen kaikkien absoluuttinen puhtaus tärkeää, jolloin käytännössä joko moninkertainen suojavarustus ja/tai on suoritettava tiheämmin reaaliaikaisia henkilöiden kehojen radioaktiivisuuden mittauksia peseytymismahdollisuuksineen.
  11. epäonnistuminen epidemiaan sairastumisepäillyille/"infektoitumissuspekteille" tarkoitettujen väistötilojen hygienisessä suunnittelussa (jolloin negatiiviseksi todettavasta testituloksesta huolimatta henkilö saattaa olla saanut tartunnan testattavana käydessään).
    • ei kehtaa käydä heti uudestaan uusien oireiden ilmaantuessa.
    • ajatusvirheet näiden väistötilojen toiminnallisessa suunnittelussa (kuten ovenkahvat, naulakot, vesipisteet kuten WC-pönttö ja lavuaarinhana)
    • huolimattomuus näiden tilojen käytössä (kuten ilmoitustaulun koskettelu tai koristekukkien haistelu).
    • tilojen käytönaikaista desinfiointia tai sterilointia ei toteuteta (esimerkiksi isoista ihmismääristä johtuen).
  12. väestön evakuoinneista ja hätämajoituksista (yhteistiloihin) aiheutuvat epidemianleviämisriskit.
    • esimerkiksi sääilmiöistä kuten rajuilman aiheuttamista pitkistä häiriöjaksoista johtuen.
    • väistötilojen (ja väestönsuojien) ilmanvaihdosta huolehtiminen.
    • huoneilman työpiste- tai muuten kohdepoistosta huolehtiminen.
    • huoneilman desinfiointi esimerkiksi UVC-valolla pöytien alla.
    • juttelun välttäminen.
  13. epidemianaiheuttajan ärhäkkä leviäminen, esimerkiksi suoraan ihon pinnasta (ihon hilseilyn aiheuttama pöly/vaatepöly) tai väistötilojen vähyys (esimerkiksi uuden epidemian alkuvaiheessa)
    • infektoituneen henkilön pukeminen tarpeeseen soveltuviin suojavarusteisiin (kuten esimerkiksi käsistä ja jaloista umpinaisiin kertakäyttöhaalareihin, jonka vetoketju ulottuu alaselkään asti).
  14. muut samankaltaiset symptoomat (kuten esimerkiksi viitteet syövästä) jäävät diagnosoimatta, koska potilasta tutkii pelkästään infektiolääkäri / omaa oloa tarkastelee tai potilaan statusta arvioidaan lähinnä infektoitumisen kannalta.
    • monivaivaisiksi arvioitujen potilaiden parantumisten nopeuttaminen käytettävissä olevin menetelmin sekä lisäkontrollikäyntien sopiminen.
  15. Epätäsmällisesti rajattavissa olevat paikalliset huomattavat joukkoaltistumiset.
    • julkisten palveluiden välitön sulkeminen (soveltuvin osin), kunnes kaikki infektoituneet on saatu kartoitettua (jollaisen ratkaisun mm. Kuhmon kaupunki elokuun 2020 lopulla teki).
  16. infektion oireita havainnut henkilö ei ole vielä saanut karanteenikehotusta (tai karanteenikehotuksen saanut ei testitulosta), ja päättää noudattaa karanteenia "puoliksi".
    • On se vähän parempi kuin ei mitään, joka tapauksessa.
    • Vähintään kasvovisiirin käyttö, kasvovisiirin takaisen uloshengitysilman desinfiointi esimerkiksi hengitysilman desinfiointipuhaltimella (ainakin jonkinlaisia sellaisia olisi ilmeisesti saatavilla lähitulevaisuudessa). Visiirin sivut olisi hyvä esimerkiksi kuuman veden avulla särmätä lähelle ihon pintaa, jotta uloshengitysilma ohjautuisi alakautta pois. Puhallin- ja desinfiointiyksikkö voi sijaita esimerkiksi vyölläkin, kunhan imuputki/-putket lähellä kasvoja.
  17. Välttämätön työskentely äärimmäisen helposti infektoivassa tai kontaminoivassa toimintaympäristössä (esimerkiksi radioaktiivinen beetasäteily tai hermokaasu)
    • Kertakäyttöhaalari, jossa ihonmyötäisiä resoreita (taikka kuivapuku, tai löysän kertakäyttöhaalarin päälle puettu tiukempi kerrasto), johon sekä kasvomaskin hengitysilma että suojapuvun alle puhallettava ylipaineistusilma painepullosta tai paineilmaletkusta.
    • Täsmällisen puhdistusprotokollan noudattaminen ennen suojavälineiden riisumista, esimerkiksi useampaan suojavälinekertaan kerrospukeutuminen siten, että toimintaympäristössä on pidetään vähintään tuplakerrastoa, ja toimintaympäristöstä poistuttaessa puetaan päälle vielä lisä-suojavälinekerta siirtymisvaiheen ympäristön pitämiseksi puhtaana; suojavälineistä riisuudutaan ulkoilmassa vaiheittain puhdistuslinjastolla, jossa vaihe vaiheelta siirrytään kohtisuoraan tai vinosti vastatuuleen. Puhdistautuminen voi tapahtua myös tarkoituksenmukaisessa kontissa tai kuplassa (kuten siirtymisvaiheen suojapuvun sisällä ja sen jälkeen edelleen seuraavaksi taaemman suojapuvun sisällä), jossa on kontaminaation neutraloitumiseen tarvittavat olosuhteet kuten vetyperoksidikaasua.

Koirien käyttäminen infektioiden tunnistamisessa[muokkaa]

Koirien, tavallisesti labradorinnoutajien eli labbisten, hyödynnettävyys infektoituneiden henkilöiden tunnistamisessa perustuu muutoksiin elimistön kemiallisessa tasapainossa, jolloin kehon tuottamien eritteiden, kuten syljen tai hien haju muuttuu. Kyse ei ole itse taudinaiheuttajien (kontaminaatioiden) haistelusta, vaan sairastuneen henkilön ominaishajun haistelusta. Tällä tavalla voidaan havaita esimerkiksi malaria ja joitain syöpätyyppejä potilaalta kätevästi.

Sitä, että mistä muutoksista on erityisesti kysymys, ei liene tutkittu, mutta yleistasolta tarkastellen, immuniteettijärjestelmän monipuolisissa perustoimintamekanismeissa tapahtuu, että esimerkiksi viruksesta infektoituneen solun solulimassa tapahtuu eräs kemiallisten yhdisteiden tuottama reaktioiden ketju, jolloin soluseinämä läpi välittyy verenkiertoon sellaisia kemiallisia merkkiaineita, jonka käynnistävät tulehdusvasteen, jolloin elimistössä tapahtuu muun muassa että muiden solujen aineenvaihdunta hidastuu ja verisuonien seinämät muuttuvat läpäisevämmiksi, lisäksi veren monentyyppisiin valkosoluihin perustuva infektion elimistöstä puhdistamisprosessi aktivoituu. Tämä yleinen tulehdusreaktio siis aiheuttaa merkittäviä kemiallisia muutoksia elimistön metaboliikassa ja on siksi koirien helposti haistettavissa. Asia erikseen on se, miten hyvin koirat voidaan opettaa erottamaan eri infektioiden elimistöjen ominaistuoksuissa aiheuttamat muutokset toisistaan.

Esimerkiksi Saksan Hannoverin eläinlääketieteellisessä yliopistossa vastikään (23.7.20) julkaistun tutkimuksen mukaan koirat erottivat CoViD-19 -infektoituneet henkilöt terveistä noin 94% tarkkuudella sylkinäytteiden perusteella. Toisin sanoen kyseinen tutkimus osoitti, että pandemiavirus CoViD-19-infektio saa aikaan sellaisia muutoksia ihmiselimistöissä, jotka on hajukoirien helposti tunnistettavissa, joskaan välttämättä ei niiden erotettavissa muista (tunnistettavissa olevia muutoksia ihmiselimistöissä aiheuttavien infektioiden aikaansaamista) muutoksista. Suomessa puolestaan koulutetaan syyskuun 2020 alussa hajukoiria erottamaan henkilöiden ihoilta otetuista pyyhkäisynäytteistä CoViD-19 -infektiota. Syitä, miksi pyritään hyödyntämään sylkinäytteiden sijaan hajukoirille huomattavasti haastavampaa (ihonpintojen luontaiset ominaistuksut ovat voimakkaita ja ne vaihtelevat huomattavasti eri ihmisillä, hajuvesistä puhumattakaan) pyyhkäisynäytettä saattaa olla esimerkiksi, että purukumien pureskelut tai alkoholin nauttimiset (lennolla) häiritsevät sylkinäytteiden tutkimista sekä/taikka että hajukoirat, jotka tunnistavat infektoitumisen (joko yleisellä tasolla tai kenties jopa spesifisti CoViD-19 -infektion), tunnistavat sen sittemmin myöskin pelkistä henkilön vaatteista, matkustajanistuimesta sekä esimerkiksi ihmisvirtaa (esimerkiksi lentoterminaaleissa, turistikohteissa ja suurissa yleisötapahtumissa) sivusta tarkkaillen. Tällainen mahdollisuus ison testattavan ihmisryhmän testaamistoiminta vain vähäistä lisävaivaa heille aiheuttaen vaikuttaa oleellisesti siihen, kuinka monipuolisesti yhteiskunnassa järjestettäviä yleisötapahtumia, julkisia palveluja, elinkeinoelämää ynnä muuta fasiliteettia pystytään tarpeeksi turvallisesti suorittamaan epidemianuhan aikana.


Teoria yhdistelmätestauksesta[muokkaa]

Yhdistelmätestauksella tarkoitetaan tässä yhteydessä usean henkilön antamien epidemianaiheuttajien testinäytteiden sekoittamista yhteen yhdeksi homogeeniseksi testinäytteeksi ja sen positiivisuus tai negatiivisuus selvittäen. Käytännössä tällöin taudinaiheuttajan määrä näytteessä voi olla hyvin vähäinen, jopa miljoonasosa, tavanomaisiin näytteisiin verrattuna, mikä täytyisi tunnistaa luotettavasti. Suomessa on olemassa tällaiseen tarvittava osaaminen ja tekniikka, jolla esimerkiksi isojen kaupunkien viemärivesistä on selvitetty mm. huumeidenkäytön tai CoViD-19 infektioiden esiintyvyyttä kaupunkilaisten keskuudessa.


Riippuen epidemianaiheuttajasta, testausmenetelmästä sekä testauskapasiteetin vaillinaisuuden syystä (onko kyse esimerkiksi kenttätestaajien vähäisyydestä, testitulokseen tarvittavan reagenssiaineen saatavuusongelmista, testauksen kustannuksista vaiko testattavan ihmisvirran runsaudesta suhteessa positiiviseksi osoittautuvien näytteiden vähäisyyteen), niin infektoituneiden henkilöiden kartoittamiseksi mahdollisimman nopeasti ja kokonaisvaltaisesti, jokaiselta testattavalta henkilöltä joko otetaan useampi näyte tai yksi näyte jaetaan useampaan osaan, joita analysoidaan seuraavan monivaiheisen menettelyn mukaisesti:

  1. aluksi tutkitaan useamman henkilön yhdistelmänäytteet
  2. ne henkilöt, joiden yhdistelmänäyte on puhdas, todetaan negatiiviseksi
  3. positiivisen yhdistelmänäytetuloksen testatuille annetaan ennakkovaroitus asiasta
  4. heidän toinen näytteensä tutkitaan useammassa pienemmässä yhdistelmänäytteessä
    • perusajatuksena on saada "tiputettua" mahdollisimman runsas joukko puhtaiden yhdistelmänäytteiden henkilöitä mahdollisimman vähäisin toimenpitein pois tutkimusjoukosta.
  5. käytännössä optimaalisin yhdistelmäjoukon henkilömäärä riippuu puhtaan näytteen antamisen odotusarvosta ja testikierrosten enimmäismäärästä (siitä aiheutuva aikaviive) siten, että mikäli testikierrosten määrä/aikaviive on yhdentekevä asia, niin:
    1. odotusarvo/todennäköisyys, että yhdistelmätestattavasta joukosta saadaan negatiivinen testitulos on suurempi kuin 0,5 (50%). Esimerkiksi jos senhetkisessä esiintyvyystrendissä 10% testatuista näytteistä on ollut positiivisia, em. odotusarvo henkilön puhtaudelle on 0,90, jolloin ryhmän suuruus on enintään 6 henkilöä, koska 0,9^6=0,53 mutta 0,9^7=0,48.
    2. odotusarvon ollessa 53%, tällöin tilastollisesti noin 53% testattavista ryhmistä (so. 53% testatuista henkilöistä) todetaan terveeksi ensimmäisen testikierroksen tulosten perusteella.
    3. mikäli 6 henkilön yhdistelmätulos on positiivinen, merkitsee se, että heistä yksi tai useampi on infektoitunut.
    4. todennäköisyys, että yhden infektoituneen lisäksi ryhmästä löytyy muita infektoituneita, on 1-0,9^5=0,41. Todennäköisyys, että satunnainen henkilö näistä kuudesta ei ole infektoitunut, on (5/6)*0,9=0,75, jolloin uuden testikierroksen enimmäismäärä on 2 henkilöä, koska 0,75^2=0,56 mutta 0,75^3=0,42.
    5. tässä skenaariossa siis käyttäen esimerkiksi kuuden henkilön testiryhmiä, niin 1/6:lla testitoimenpiteitä tilastollisesti vähintään puolet ryhmistä todetaan puhtaiksi eli yhdellä testitoimenpiteellä kolme henkilöä saa lopullisen testituloksen.
  6. Käytännössä jos täytyy saada absoluuttinen tieto (eikä vain kohonnut todennäköisyys) infektoitumisesta, kahden henkilön yhteisnäytteitä ei kannata teettää, koska kun niistä tilastollisesti puolet todetaan puhtaiksi ja jäljelläolevat testataan vielä yksittäin, testitoimenpiteiden yhteismäärä on sama kuin jos olisi saman tien tehty yksittäistestit. Kolmen henkilön yhdistelmänäytteissä kuitenkin on jo järkeä, sillä tilastollisesti tällöin yhden henkilön absoluuttisen testituloksen saamiseen tarvitaan kaiken kaikkiaan (10+30/2)/30=0,833 testiä. Neljän henkilön yhdistelmätestauksissa tarvitaan lopulta keskimäärin (10+40/2)/40=0,75 testiä/hlö, viiden henkilön (10+50/2)/50=0,7, kuuden henkilön yhdistelmätestauksessa keskimäärin (10+60/2)/60=0,67 ja seitsemän (10+70/2)/70=0,64, kun testikierroksia on korkeintaan kaksi.
  7. mikäli epidemianaiheuttaja olisi niin harvinainen ("voitettu"), että optimaalinen testiryhmän koko olisi 1000 henkilöä ja kierroksia kaksi, tällöin keskimääräinen testikertojen tarve olisi siis (10+1000/2)/1000=0,51. Käytännössähän tällöin kuitenkin olisi perusteita useammalle testikierrokselle pienemmissä joukoissa, jolloin lopullinen testitarve yhtä henkilöä kohden asettuisi merkittävästi alle 0,5:n kuten 0,05:een.
  8. kaiken kaikkiaan, mikäli testitulos on luotettava riippumatta monenko henkilön yhdistelmänäytettä testataan (hyvin vähäinen määrä infektionaiheuttajaa), tällöin yleisemmin esiintyvässä kulkutaudissa vain yksi yhdistelmätestauskierros ennen yksittäistestejä on aiheellinen, keskimääräisen testimäärän ollessa tällöin 0,5 ja 0,83 testiä/hlö välillä. Mitä harvinaisempaa (vähäinen esiintyvyys) epidemianaiheuttajaa metsästetään ja mitä isommasta testattavien joukosta, niin sitä useampi täsmätestausta edeltävä yhdistelmätestauskierros kannattaa toteuttaa, jolloin keskimääräinen testimäärä yhtä henkilöä kohden aina putoaa murto-osaan edellisestä jokaisen uuden laskennallisesti kannattavan yhdistelmätestauskierroksen tiimoilta.
    1. Kuten, teoreettisena ääriesimerkkinä, jos haettaisiin "viimeistä infektoitunutta" - tai "viimeistä pilvenpolttajaa" - 5 miljoonan suomalaisen testattavan keskuudesta, täytyisi analysoida 2^n=5000000 yhdistelmänäytettä eli tehdä yhteensä vain 23 erillistä näyteanalyysia. Eli käytännössä tällöin jokaisen testatun suomalaisen näyte aluksi jaettaisiin 23 osaan odottamaan mahdollisia testikierroksia, joita tulisi olemaan korkeintaan 23. Tarvittaessa (esimerkiksi näytteiden kelpoisuusajan rajallisuudesta tai varastointitilan puutteesta johtuen taikka kumulatiivisen vaivan tai prosessin vaatiman ajan säästämiseksi taikka yksittäistestauskapasiteetin riittäessä) voidaan myös esimerkiksi rajata yhdistelmätestaukset 15 kierrokseen ja sen jälkeen jäljellejääneet (2^(23-15)=256 henkilöä) kutsua yksittäistesteihin.
    2. käytännön sovelluksena äskeisestä voisi olla, että ensin pohjatyönä kaupunkikohtaisesti, sitten eri kaupunginosista peräisin olevista viemärivesistä tutkittaisiin epidemianaiheuttajan esiintyvyyksiä, sitten kaupunginosakohtaisesti käytäisiin paikan päällä tarkoituksenmukaisella testausautolla tai -bussilla keräämässä tarvittava määrä näytteitä alueen asukkailta.


CoViD-19 -infektion yksikkökustannuslaskelma[muokkaa]

Infektio-oireisten henkilöiden yksilötestaamisella pyritään kartoittamaan mahdollisimman perusteellisesti kaikki infektoituneet kansalaiset. Esimerkkitilanteena olkoon 15000 henkilön testaus vuorokaudessa, joista löydetään 100 positiivista vuorokaudessa, yhden testin keskikustannus (sisältäen mm. näytteidenoton ja tartunnanjäljityksen henkilöstökulut) arvioidaan 200 euroksi. Näin ollen jotta on löytynyt 100 uutta infektiota, testaamiseen on jouduttu panostamaan 15000*200 = 3 000 000 euroa, eli yhden uuden infektion osuus kokonaishinnasta on laskennallisesti 30 000 euroa.

  • Infektoituneiden asuuden lisääminen ei alenna em. yksikkökustannusta, sillä infektoituneiden osuuden kasvaessa testikapasiteettia on kasvatettava mahdollisimman ison osan infektoituneista paikantamiseksi ja infektio-oireisten pääsemiseksi testeihin ja saadakseen testituloksen mahdollisimman nopeasti.
  • yksikkökustannusta on mahdollista alentaa vähentämällä testiin hakeutumisen tarvetta, toisin sanoen sellaisten muidenkin infektioiden leviämistä, joiden oireet vastaavat CoViD-19:n oireita, kuten kausi-influenssaan sairastumista ennaltaehkäisten.
  • ylempänä mainittu chicagolaistutkimus D-vitamiinin puutosten vaikutuksista CoViD-19:aan (yleinen vaikutus muidenkin virusinfektioiden kohdalla) infektoitumisten todennäköisyyteen osoitti, että puutostila lisäisi infektion saamisen todennäköisyyttä 1,77 -kertaiseksi, toisin sanoen kunnolliset D-vitamiinitasot saattaisivat vähentää virusperäisistä taudeista johtuvia infektio-oireita ja siten testaamisen vuorokautisia kokonaiskustannuksia 1/1,77=0,565*3 000 000 = 1,7 milj. eur/vrk.


Toinen kustannuksia aiheuttava seikka on kelan maksama täysimääräinen karanteenikorvaus. Suomalaisten keskiansio vuonna 2019 oli 3278 eur/kk. Koronaan sairastumisen kestoksi on arvioitu 3 viikkoa. Tällöin koronaan sairastuneille maksettavien korvausten määrä lisääntyisi noin 3/4*3278*100=245850 eurolla/vrk, mikäli kaikki sairastuneet olisivat töissäkäyviä.

Muita altistuneita on esimerkiksi Helsingissä määrätty karanteeniin 14.8. mennessä kaikista tuolloin tiedossa olevista 10956 [ulkopuolisesta] altistuneesta 7729 henkilöä. Tuohon ajankohtaan mennessä Pääkaupunkiseudulla oli todettu 5705 tartuntaa. Tällöin yksi tartunta on aiheuttanut Helsingin alueella keskimäärin 10956/5705=1,92 muuta altistumista. Tätä altistumiskerrointa käyttäen 100 uutta altistumista päivässä aiheuttaa 192 lisäaltistumista/vrk eli laskennallisesti 192*(7729/10956)= 135 uutta karanteenimääräystä vuorokaudessa. Yhden karanteenimääräyksen kesto olkoon 10 päivää, jolloin uusia karanteenikorvauksia kertyisi vuorokaudessa maksettavaksi 135*3278*10/20=221 999 euron edestä, mikäli kaikki karanteeniin määrätyt olisivat töissäkäyviä.

Kaikkiaan karanteenimääräyksistä kelalle kertyisi maksettavaa,

  1. mikäli kaikki karanteeniin määrätyt olisivat töissäkäyviä, 467849 eur/vrk
  2. mikäli kaksi kolmasosaa heistä olisi töissäkäyviä, 311899 eur/vrk
  3. mikäli puolet heistä olisi töissäkäyviä, 233924 eur/vrk


Mikäli työnantaja joutuu joko (rekrytointi- ja perehdytys- ym. lisäkustannuksineen) palkkaamaan sijaisen tai delegoimaan sairastuneen tekemiä töitä muille (ylitöinä), koska sairastunut ei kykene karanteenista käsin niitä hoitamaan, taikka että yrityksen tulos heikkenisi kaksinkertaisesti suhteessa puuttuvan työntekijän palkkaan, jollaisia tapauksia saattaisi olla kompensoituna yhteismääränä puolessa työssäkäyvien karanteenimääräyksistä, tällöin työnantajille koituisi uusista karanteenilaisista lisäkustannuksia, mikäli

  1. kaikki karanteeniin määrätyt töissäkäyviä; 233924 eur/vrk
  2. kaksi kolmasosaa; 155949 eur/vrk
  3. puolet; 116962 eur/vrk

, jotka lisäkustannukset siirtyvät pitemmällä aikavälillä heidän yrityksensä tuottamien hyödykkeiden hintoihin.


Tällaisia yhteiskunnan ja elinkeinoelämän maksettavaksi päätyviä kustannuksia kehkeytyisi siis ainakin noin 3 000 000 + 311 899 + 155 949 = 3 467 848 eur/vrk (uuden infektion laskennalliseksi yksikkökustannukseksi 34 678 eur/hlö).


Epidemian "hybridistrateginen estäminen" väännettynä rautalangasta[muokkaa]

  1. Epidemiatilanteen luonnetta kuvaa ennen kaikkea trendi:

kasvaako epidemia vai laantuuko se.


Todettujen tartuntojen määrä on toissijainen seikka, koskapa todettu taudinkantaja oletusarvoisesti ei levitä infektiota enää eteenpäin muihin.

  1. infektio-oireiden diagnosoimisesta (esim. koronatestit) on hyötyä ennen kaikkea, jotta tartuntaketjun haaroja pystyttäisiin ajoissa pysäyttämään ja inhimillistä hätää pienemtämään.
  2. trendiin vaikuttaa suoraan verrannollisesti se, että kuinka intensiivisesti aktiivista laumasuojaa toteutetaan yhteiskunnassa. Infektio-oireiden ilmaantuminen joka tapauksessa on merkki infektiosta ja näin ollen välittömästä karanteenissa pysymisen tarpeesta.
    1. aktiivinen laumasuoja on sekä yhteiskunnallisia asetuksia ja määräyksiä että henkilökohtaisia toimintamalleja. Henkilökohtaisilla toimintamalleilla ei pysty kompensoimaan yhteiskunnallisia asetuksia ja määräyksiä eikä toisinkaan päin. Molemmilla on niille ominainen roolinsa (eli siis ne täydentävät toisiaan, tuottaen yhdessä kiitettävän yhteisvaikutuksen, mutta toisen puuttuessa, toisen vaikutus on vähäinen).
    2. mitä vähemmän ihmiset liikkuvat, sitä pienempi paikallinen karanteeni/laumasuojan intensiivisempi toteuttaminen on tehokasta, eli mitä enemmän ihmiset liikkuvat ympäriinsä, sitä laaja-alaisempia suojautumistoimien on oltava hillitäkseen jatkotartuntoja tehokkaasti.
    3. toisin sanoen, mitä enemmän ihmiset likkuvat paikasta toiseen (vrt. hyttysparven liike), sitä enemmän eräänlaista "tarpeetonta suojautumista" on harjoitettava saman epidemianhillitsemisvaikutuksen saavuttamiseksi.
  3. koska pääsääntöisesti kaikki tartuntatapaukset tulevat kantajalleen yllätyksenä, ennalta-arvaamattomana takaiskuna, niin tästä syystä ei pysty järkeillä, että mikä yksittäinen suojautumistilanne tosiasiallisesti suojaa basillin tarttumiselta ja mikä ei. Näin ollen, keskimäärin jokainen yksittäinen suojautumistilanne vaikuttaa hillitsevästi epidemian leviämiseen ja on siksi mielekäs, vaikka teknisesti ottaen yksittäisen tilanteen riski on varsin vähäinen.
    1. vaikka esimerkiksi CoViD-19:n kanssa on Suomessa merkittävää kaupunkikohtaista vaihtelua, niin silti vaikkei kaupungissa olisi lainkaan tartuntoja, niin aktiivisen laumasuojan perustasoa on pidettävä yllä, sillä tilastollisen todennäköisyyden vuoksi yksittäisiä taudinkantajia päätyy kuitenkin ennen pitkää kulmille, jolloin tämä perustaso määrittelee suoraan sen todennäköisyyden, jolla tauti voi lähteä siitä leviämään taikka sitten leviämisuhkatilanne mennä turvallisesti ohi.


  • Tiivistettynä: kansallisessa tartuntaepidemian torjumisprosessissa siis kyseessä on eräänlainen "kissa ja hiiri -leikki". Siinä epidemiatilanteella on kaksi asentoa: "hyökkäys ja vetäytyminen" (kiihtyvä ja laantuva). Aktiivisella laumasuojalla on vastaavasti kaksi vaihdetta: "ajovaihde ja torjuntavaihde" (perustaso ja intensiivinen laumasuoja). Mitä varautuneempi (fyysisesti sekä henkisesti varustautuneempi) on, sitä toimintakykyisempi on, riippumatta siitä, kummalla vaihteella mennään. Hybridistrategian yhtenä "kuningasajatuksena" on, että kaikki kansalaiset olisivat taidollisia etenemään kummallakin mainitulla vaihteella, ajossa ja torjunnassa, kämmäilemättä. Kun epidemialla ilmenee (kaupunkikohtaisesti, maakuntakohtaisesti, riippuen asukkaiden liikkuvuudesta) "hyökkäysasento", tällöin joka ikinen (kaupungin tai maakunnan) alueella oleskeleva käyttää torjuntavaihdettaan, ja kun epidemia on "vetäytymisasennossa", tällöin kukin alueella oleskeleva voi käyttää ajovaihdetta, jos uskaltaa. Ajovaihde on nopein ja haastavin vaihde: Jos paikallisesti "alkaa sutia" ja ajetaan lepikkoon, eli pysähdytään (aktiivinen laumasuoja lopetetaan), napsahtaa epidemia tällöin paikallisesti takaisin hyökkäysasentoon automaattisesti/itsestään/luonnostaan, joka torjunta on lepikosta päin astetta vaikeampaa, kun ollaan jääty jumiin.


Parhaat keinot torjua epidemiaa[muokkaa]

Todennäköisesti tehokkaimpia keinoja ovat

  1. Joukkokokoontumistilanteiden sekä monien eri henkilöiden yksittäisten lähikohtaamisten/tapaamisien välttäminen.
  2. Useissa eri paikoissa/satunnaisissa paikossa kuljeskelun välttäminen (kotona pysyttely, etätyöskentely) eli tarpeettomien karsiminen pois ja tarpeellisten harventaminen.
  3. Kohtuullisen välimatkan säilyttäminen muihin ihmisiin
  4. Äänenkäytön hillitseminen.
  5. Julkisten paikkojen ja esineiden sekä kasvojen koskettelun välttäminen (esimerkiksi pitämällä lapasia käsissä).

Linkkivinkkejä[muokkaa]

  • Muun muassa CoViD-19 -virukseen liittyviä tutkimusjulkaisuja englanniksi (National Center for Biotechnology Information, U.S. National Library of Medicine)
    https://www.ncbi.nlm.nih.gov
  • Uutisartikkeli USA:ssa CoViD-19:n rinnalla leviävästä toissijaisesta hengenvaarallisesta ihmisiin sekä eläimiin tarttuvasta epideemisestä uhkasta, joka leviää hyttysten välityksellä, nimeltään 'idän hevosaivotulehdus'
    https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006639643.html