HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Ostoskoriviljely

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ostoskoriviljelyssä nimensä mukaisesti viljellään jotain ravintokasvia siirreltävässä ostoskorissa tai sen tapaisessa mm. perunantaimen kasvattamiseen soveltuvassa viljelykorissa, joka on valmistettu ulkokäyttöön soveltuvasta metalliverkosta.


Siirreltävyyden etuja[muokkaa]

Siirreltävyyden ansiosta ravintokasvien viljely on helppoa ja nopeaa aloittaa ilman omaa maapalstaakin; idätys ja kylvö/istutus voidaan toteuttaa sisätiloissa hyvissä ajoin kevättalvella, jolloin tavallisesti kerran kesässä sadon tuottavaa viljelykasvia on mahdollista viljellä useampaan otteeseen saman kesän kasvukauden aikana; ja ulkokasvatuksen aikana istutuksia voidaan siirtää suojaan epäedullisten sääilmiöiden kuten rajuilman, yöpakkasten tai tuholaisten armoilta.

Lisäksi viljelymenetelmä soveltuu hyvin kuivaankin ilmastoon, sillä vettä ja ravinteita voidaan helposti säännöstellä eikä ylimääräistä haihtumista tapahdu merkittävästi. Viljeleminen on vaivatonta, sadon kehittyminen tehokasta ja toteutettavissa luonnonmukaisesti (luomu) ravinneköyhällä elinalueellakin.

Viljelykorit voidaan kiinnittää pienillä munalukoilla toisiinsa, jolloin niiden varastelu pihoilta on epätodennäköisempää. Perunasadon korjaaminen onnistuu ravistelemalla mullat pois pohjaverkon lävitse, vaikkapa toiseen viljelykoriin, johon samalla kertaa kylvetään uusi perunantaimi, ravistelun jälkeen perunasato voidaan kaataa mullasta tyhjentyneen viljelykorin pohjalta varastointilaatikkoon.

Soveltuvuus[muokkaa]

Menetelmä soveltuu kaikenikäisille ravinto- ja koristekasvien viljelemisestä iloa saaville ihmisille pikkuvauvasta isovaariin, kuten myös virkistyskäyttöön esimerkiksi erilaisten palvelutalojen asukkaille harrasteena - taikka sitten muuten vain puutarhan koristekasviviljelmiksi.

Viljelyspaikaksi soveltuu vaikka piharuohokenttä, parkkipaikka, metsänreuna tai vaikka kerrostalohuoneiston parveke tai valoisa olohuone, tasakattoisen rakennuksen (kuten kerrostalo tai autokatos) katto tai vaikka liikenteenjakaja harvaliikenteisten teiden risteyksessä tai jalkakäytävän puoleinen kadun sivusta.

Käytännön toteutus[muokkaa]

Käytännössä ostoskori (tai viljelykori) soveltuisi kokonsa puolesta minkä vain perunalajikkeen viljelyyn. Nimenomaan perunan viljeleminen voisi olla järkevä vaihtoehto esimerkiksi pula-aikana, koska perunanviljelyn tunnetusti matala hiilijalanjälki viittaa siihen, että sato-odotus suhteessa viljelijän sen eteen tekemään työmäärään on melko hyvä. Perunanviljelystä on sitäpaitsi saatavilla tarkkoja lajikekohtaisia viljelyohjeita sekä muuta oheistietoa (ks. "perunan lajikeoppaat", joita on mm. netissä saatavilla tai pyydä joltakulta puutarhurilta vastaavia infoja).

Menetelmänä tämä viljelymenetelmä muistuttaa monille puutarhureille tuttua säkissä viljelemistä, sekä myös Afrikan Lesothosta kotoisin olevaa nk. avaimenreikäviljelyä, jossa hyödynnetään kotitalouksienkompostijätteitä viljelykasvin ravinteena. Lisäksi menetelmä muistuttaa nk. kateviljelyn toteutustapaa, jossa viljelyksen päälle levitetty humuspatja, kuten haravointijäte, ehkäisee rikkatuohojen kasvua joitakin tuholaisia -sekä kosteuden haihtumista viljelymaan pinnasta lannoittaen samalla viljelykasvia. Tämä viljelymenetelmä taas lienee Yhdysvalloissa tutumpi.

Ostoskorin olisi hyvä olla melko tiheäsilmäinen ja tukeva metallilankakori (jottei jyrsijät hajota koria tai sabotoi satoa, mutta jotta madot pääsisivät helposti siirtymään viljelykoriin) taikka sitten alla olevien rakentamisohjeiden mukainen viljelykori. Korin pohjaverkko voidaan jättää kokonaan vuoraamatta tai sitten peittää kevyesti käyttäen sanomalehden sivua tai talouspaperin palasta, mutta kyljet on syytä peittää käyttäen moninkerroin taitettuja sanomalehtiarkkeja taikka pahvia, jotta ilma ei kiertäisi liikaa kuohkean mullan sisällä (kuivattaen sitä) ja jotta perunanmukulat, jotka saattavat kasvaa korin sisäkylkeä vasten, eivät saisi valoa ja muuttuisi vihreiksi. Perunantaimen kaikki vihreät osat sekä vihertyneet perunanmukulat ovat myrkyllisiä ja kitkeränmakuisia.

Viljelykorien rakentaminen itse[muokkaa]

Seuraava viljelykorimalli on mitoitettu raaka-aineeksi soveltuvan 50 cm leveän verkon (tai punotun kuusikulmaverkon) kannalta.

Viljelykorin rakentamisessa käytetään apuna puupölliä (kuten kirvespölkkyä), jonka kyljet on tasoitettu sylinterin (muoto voi olla yläpäästään aavistuksen kartioituva sylinteri) ja joka on molemmilta puoliltaan sahattu kohtisuorasti.

Pöllin eli tulevan viljelykorin on syytä olla halkaisijaltaan sellainen, että noin 38 cm korkea viljelykori viljelyksineen olisi ihmisvoimin nosteltavissa. Pohjaverkon reunat kannattaa laskostaa kaksinkerroin rakenteen jäykistämiseksi ja käsittelyn helpottamiseksi. Pohjaverkko olisi kooltaan hieman viljelykorin alareunoja kapeampi, jotta puhdistustoimenpiteet (esimerkiksi kasvukauden jälkeen pohjaverkkoon kertyneet juuret) olisi helposti toteutettavissa, kun pohjan saa nostettua pois.

Viljelykorin kyljet voivat olla tukevaa kanaverkkoa taikka tiheämpisilmäistä verkkoa kuten kuumasinkittyä rappausverkkoa (jyrsijöiden välttämiseksi) tai jopa yhtenäistä peltilevyä. Peltilevyn kanssa viljelymaannoksen hengittävyyttä on kuitenkin hankalampi säätää ja kosteutta tarkkailla kuin verkon sanomalehtivuorauksineen kanssa. Kasvatuspaikkoihinsa asetettujen viljelykorien etukyljet voidaan maisemoida vaikkapa laudoilla, joten tämä on puhtaasti toiminnallinen kysymys, että mitä materiaali valita käytettäväksi viljelykorin kylkirakenteena, ei esteettinen asia. Viljelykorienn julkisivut papereineen voi halutessaan myös spraymaalata.

Viljelykorin kylkiverkon valmistaminen

Kylkiverkon katkaisupituus määritellään "sovitusnukkena" toimivan pölkyn avulla. Ennen viljelykorin kokoamista pöllin kanssa, särmätään leikatun verkko aihion molemmat sivureunat 50 mm:n taitoslinjalla kaksinkerroin, jotta rakenne pysyisi tukevampana. Lujuusteknisistä syistä pohjan taite tulisi viljelykorin ulkopuolelle ja yläreunan taite viljelykorin sisäpuolelle.

Lieriön kyljessä olevat verkkoaihion leikkaussaumat voidaan liittää yhteen rautalangalla, metallihakasilla tai vaikka peltikaton jatkossärmän laskostusratkaisulla. Korin pohja taotaan parin sentin leveydeltä hyllyksi, joka estää pohjaverkon putoamisen.

Viljelykorin pohjaverkon valmistaminen

Viljelykorin pohjaverkon on syytä olla kohtuullisen tukevaa verkkoaitaa jonka silmäkoko on (pienempi kuin syötäväksi otettavan juureksen halkaisija, mutta) sen verran iso, että "sato on mahdollista korjata talteen" ravistelemalla multa (karikkeineen ja katesilppuineen) pohjaverkon läpi esimerkiksi pressun päälle talven ajaksi. Korkea kasa multaa pakkautuu tiiviiksi talven kuluessa, litteä kasa ei). Multa voidaan myös varistaa saman tien toiseen, tyhjään viljelykoriin, johon samalla istutetaan seuraava viljelykasvin taimi (kun pyritään useamman satokerran korjuuseen kesän aikana).

Ennen mullan lisäämistä koriin, voidaan pohjalle asettaa sanomalehden sivu tai kaksi estämään mullan variseminen maa-aineksen ollessa viljelykauden alussa vielä pakkautumatonta - sillä ajatuksella, että se kyllä kohta hapertuu, jolloin madot pääsevät siirtymään koriin pohjaverjon läpi kätevästi muhentamaan multaa. Siirtelytoimenpiteiden helpottamiseksi voidaan viljelykorin alapuolelle pujottaa muovipussi.

Viljelykorin kylkipaperiaihion valmistaminen

Sanomalehtivyyhtejä voidaan valmistaa etukäteen, että itse istuttamistoimenpide olisi mahdollisimman vaivaton operaatio, koska oletusarvoisesti useita tällaisia koreja tempaistaisiin viljelykuntoon, ja kokoamisessa on monta työvaihetta.

Viljelykoreja kannattaa asetella tiiviisti kylki-kylkeen ja kytkeä ne munalukoin yhteen, jolloin niiden kähveltäminen ja terrorisointi olisi vähemmän todennäköistä. Mikäli viljelykoreista muodostaisi ympyrän, keskelle olisi mahdollista perustaa kompostori pudottamalla ensin muutaman mukulakiven siihen pohjalle, mutta tällöin viljelykorien siirtely turvaan esimerkiksi myrskyn alta on pykälän vaivalloisempi operaatio. Vaihtoehtoisesti, kompostijätettä voidaan kumihanska kädessä ja esimerkiksi grillipihdit toisessa kädessä "injektoida" katesilpun läpi multakerroksen pintaan, erikseen joka viljelykoriin.

Viljelemisen edellytykset[muokkaa]

Riippuen siitä, mitä kasvia tai kasveja ollaan aikeissa viljellä, on syytä saada tarkempaa neuvoa kullekkin viljelykasville optimaalisista viljelyolosuhteista. Oletusarvoisena tavoitteena on maksimoida kasvin kasvunopeus, jotta viljellyn kasvilajikkeen valmista satoa voitaisiin korjata nahdollisimman moneen otteeseen vuoden mittaan.

Kasvunopeuteen vaikuttaa keskeisellä tavalla mm. maannoksen happamuus. Mikäli sen pH-arvo ei sovellu kasville, kasvi ei pysty hyödyntää maannoksen sisältämiä ravinteita eikä se näin ollen kasva kunnolla. Valtaosalle suomalaisia kasveja soveltuvin pH on 6,5 +/- 0,5. Mullan happamuustason mittaamiseksi on olemassa esimerkiksi mittaustarvikkeita. Käytännössä todennäköisempää on, että multa on liian hapanta kuin että se olisi liian emäksistä. Happamuutta voidaan vähentää lisäämällä maannokseen kalkkia. Viljelykoriin lisättävällä kompostijätteellä saattaa olla vaikutusta maannoksen pH:hon.

Auringonvaloa ei tarvita kylvön/istutuksen itämisvaiheessa, kun se vielä versoo multamaannoksen sisällä, vain lämpöä ja kosteutta, joten kesäaikaan mahtuvien sadonkorjuukertojen maksimoimiseksi "kevätkylvöt" kannattaa tehdä sisätiloissa hyvissä ajoin ennen kelien lämpenemistä yli +5 celsiusasteen vuorokautiseen keskilämpötilaan, jolloin kasvit pystyvät kasvaa ulkonakin. Sopivimman ajankohdan viljelysten tuomiselle ulos kasvamaan pystynee päätellä puunlehtien silmujen aukeamisnopeudesta. Uuden satokerran siemenet on syytä laittaa itämään hyvissä ajoin ennen seuraavaa sadonkorjuuta, jolloin samanaikaisesti kannattaa istuttaa seuraavat viljelykset kyseisiin viljelykoreihin.

Ravinteet, lannoitus, kastelu[muokkaa]

Katesilpun, kuten ruohonleikkuuruohojen, lehtien, olkien, risujen tai muun haravointijätteen tai joutomaalta niitetyn materiaalin silppuaminen pieniksi hiutaleiksi onnistuu esimerkiksi kokoamalla ne matalaksi aumaksi nurmelle ja sitten ajamalla päältä ruohonleikkurilla.

Biojäte lienee järkevin kumihanskalla jakaa viljelykoreihin suoraan katteen alle.

Lannoituksessa kannattaa tutustua lajikekohtaisiin suosituksiin, sillä vääränlainen lannoitus, kuten liian typpipitoinen, pienentää sadon määrää ja laatua. Eläinten luusta valmistettu jauhe on sikäli kätevä luomu- yleislannoite, että se imeytyy hitaasti kesän aikana viljelykasvin käyttöön.

Kastelun voi toteuttaa esimerkiksi painamalla lasipullo tai jäykkä muovipullo, joka on täynnä vettä, ylösalaisin katesilpun läpi kaivettuun kuoppaan, multamaannoksen pinnan alapuolelle, juurakon lähelle. Tällöin esimerkiksi litran vesipullo tyhjenee muutamassa vuorokaudessa multaan. Ilmiö johtuu siitä, että multamaannos kastuu läpimäräksi vain pullon suuaukon edessä, mutta levittää kapillaarisesti nestettä etäämmäs pullon suulta, koska uutta vettä ei tule pullosta ennenkuin korvausilmaa pääsee pulloon. Korvausilmaa pääsee pulloon pieni kupla vasta sitten, kun jossain kohtaa pullon suuaukon sivulla maannos ei ole enää läpimärkää, jolloin kuplaa vastaava pieni vesimäärä valuu ulos pullosta ja kastelee kyseisen korvausilmakohdan pullon sivussa uudelleen. Käytännössä tyhjenemisvauhti riippuu toisaalta kasvin vedenkulutuksesta, mutta toisaalta siihen vaikuttaa myöskin maannoksen hiekkapitoisuus sekä pullon suun läpimitta, joten vettä ei välttämättä kannata juottaa kasville lakkaamatta. Menetelmä ei toimi pehmeämmillä muovipulloilla, sillä tällöin multakerrokseen pullon suun alapuolelle kehittyy vesipatsas, joka lappo-ilmiön eli sifoni-efektin omaisesti imee pullon alipaineella ruttuun.

Paljonko viljelykoreja[muokkaa]

Esimerkiksi omavaraisuuteen tähtäävän perunanviljelyn kannalta arvioiden:

  • Suomalaisen tavanomainen perunankulutus on 60 kg/vuosi
  • Perunamukulan yleinen koko on mukulan keskipainolla ilmaisten 45 g/kpl
  • Mukulakoko vaihtelee lajikekohtaisesti jonkin verran, ja lisäksi siihen vaikuttaa taimen yhteyttämisteho (mutta ylikorkea varsi viittaa liian typpipitoiseen maahan, mikä tarkoittaa, ettei mukulakoko kasva toivotulla tavalla).
  • Perunantaimen mukulaluku vaihtelee huomattavasti perunalajikkeesta riippuen.
  • Perunan lajikeoppaita kannattaa vilkaista netistä, niistä löytyy tarkat kasvatusohjeet kullekin perunalajikkeelle.
  • Perunalajikkeeksi kannattaa valita jokin aikaisin korjattava lajike (kuten Fambo, Jussi, Sabina, Siikli) jotta saadaan mahdollisimman monta satokertaa kesään. Viljelykorin eräänä lisäetuna kun on juuri se, että satoja on mahdollista kasvattaa useita kesän aikana. Satokertojen määrään kannattaa panostaa, sillä esimerkiksi kahden sadon saaminen periaatteessa tuplaa hyödyn, ja edelleen, kolme satokertaa kesässä on puolet hyödyllisempi kuin kaksi satokertaa.
  • Siemenperunoita on syytä idättää kunnolla ennen istutusta. Viljelykorissa kasvatuksen kannalta on ihanteellista istuttaa siemenperuna vasta sellaisessa taimettumisvaiheessa, kun perunasta tulee jäämään itänyt varsi mullan ja katteen pintaan pilkottamaan istutuksen jälkeen, mutta sitä hellävaraisemmin taimenalkuja täytyy käsitellä. "Vanhoina hyvinä aikoina" perunoita tavattiin istuttaa hevosvetoisella laitteella, jossa reilusti itänyt siemenperuna pudotettiin putkenpätkän avulla manuaalisesti istutusvakoon.
  • Tämän istutuskorin kohdalla tehdään esimerkiksi niin, että täytetään siihen aluksi pohjamultaa sopiva paksuus, sitten putkenpätkä, kuten pohjaton Pringles-purkki, asetetaan pystyyn keskelle kasvatuskoria sopivalle syvyydelle, sujautetaan sen sisälle perunantaimi ja sitten täytetään loput mullat sekä lannoitteet ja katesilput putken ympärille sekä myös reikään sopivasti maannosta ja nostetaan putki ylös. Lopuksi taputellaan maannos tukevaksi perunanvarren ympärillä.

Tuholaistorjunta[muokkaa]

Viljelykasvin tuottoisuutta voivat laskea monet hyvin erilaiset tekijät, tässä joitakin:

  • Tuholaiset (kuten koloradinkuoriaiset ja kirvat) sekä taudit (kuten perunarutto), kylläkin perunan peltoviljely seudulla, jossa käytetään tuholaistorjuntaa, tarjoaa eräänlaista laumasuojaa, ja toisistaan erilliset viljelykorit eivät ole niin arkoja joillekkin maalevitteisille vaivoille, kuten seittirupi, mutta tuholaisasiaan kannattaa siitä huolimatta kiinnittää etukäteen sekä kasvun aikana huomiota. Esimerkiksi jotkin siemenperunat suositellaan käsiteltävän peittaus- eli torjunta-aineella ennen istuttamista.
  • Viljelykorien on syytä olla ihmisvoimin nosteltavissa, jotta niitä tarpeentullen voitaisiin siirtää esimerkiksi tuholaistorjuntatoimenpiteiden suorittamiseksi.
  • Viljelykoreja kannattaa kytkeä toisiinsa kiinni vierekkäin, jotta ne eivät olisi niin helposti varastettavissa, ja yhteenliitokset kannattaisi tehdä useampaan suuntaan, jotta korit eivät vahingossa kaatuilisi esimerkiksi nojatessa
  • Viljelykorin voi myös (esimerkiksi tylsällä veitsellä nurmikkoon kolo kaivaen) upottaa ruohokenttään, mikäli viljelykasvi on esimerkiksi pensasmainen ja siksi kiikkerä.
  • Voidaan vaihtoehtoisesti lyödä esimerkiksi neljä tukikeppiä pystyyn viljelykorin kylkeen, ja edelleen, niihin voi esimerkiksi viimeistelynaulaimella kiinnittää koristerimaa tai lautaa.
  • Mansikantaimia ja vastaavia voi olla järkevää suojata rutkuilta, jysijöiltä sekä muiden kyläläisten kiimaisilta kotieläimiltä, nälkiintyneeltä karjalta ja ihanilta lapsosilta lisäämällä viljelykoreihin verkosta rakennetut, avattavat ja lukittavat suojakuomut.
  • Viljelykori kannattaa Suomen oloissa sijoittaa sellaiselle maavaraiselle pohjalle, että kastematoja voi päästä luikertelemaan koriin, matoja voi myös lisäillä koriin.
  • Uteliailta muurahaisilta, torakoilta, hiiriltä ja käärmeiltä viljelyksiään voi suojata esimerkiksi asettamalla viljelykorit lautasten tai laattojen päälle, jotka on reunustettu esimerkiksi tervalla tai piellä, johon on sekoitettu suolaa, taikka naulaamalla edellä selostettuun tukikeppitelineeseen kannatinpohjan ja sitten tervaamalla tukikeppien tyviosat.
  • Tukikeppien kaltaisilla puisilla jaloilla seisovien viljelykoritelineiden avulla viljelyksiä voisi sijoittaa jopa vinoille vesikatoille, jolloin ne olisivat suojassa monelta häiriötekijältä, jopa hallaöiltä, sillä yöhallat toisinaan ovat vain maanpinnassa viipyvä muutaman metrin paksuinen ilmakerros. Kattoviljelyssä täytyy turvallisuudesta kantaa erityistä huolta esimerkiksi estämällä lasten kiipeily katolla sekä suunnittelemalla huoltotoimet mahdollisimman vaivattomiksi suorittaa.
  • Ihmisen tavoin kasvikin "kokee" stressiä, kun ympäristön mikä vain ominaisuus ei ole kasville hyvä. Yleisimpiä kasvien stressitiloja ovat kuivuus- kosteus-, kylmyys- kuumuus- ja suolastressi. Tällöin kasvissa erittyy yhdisteitä, jotka ovat verrattavissa ihmisen vereen erittyviin hormoneihin. Niiden tarkoituksena on aiheuttaa koko kasvissa stressivaste enempien vaurioiden ennaltaehkäisemiseksi. Käytännössä tämä hidastaa kasvin kasvunopeutta. Käytännöllisesti katsoen esimerkiksi liian lähelle kasvintaimea injektoitu suolapitoinen kompostijäte saattaa häiritä viljelykasvin kasvua.
  • Alkukeväästä ja loppusyksystä voi olla järkevää suojata istutuksia vilpoisilta öiltä esimerkiksi harsolla, jotta viljelykset eivät alkaisi talvehtimaan itsestään. Tällaiseen suojaamiseen varautuen kannattaa osa em. tukikepeistä mitoittaa muutaman kymmentä senttiä viljelykorin yläreunaa korkeammiksi ja pyöristää keppien yläpäät puukolla. Mikäli haluaisi esimerkiksi peitellä viljelykasvinsa iltaisin ja avata peitteet aamuisin, sellainen tapa on syytä suunitella mahdollisimman vaivattomaksi operaatioksi, säästä riippumatta. Voisi esimerkiksi ommella harsohuppuja hulahulavanteiden yhteyteen, jollaisia myös lasten olisi helppo heitellä viljelykorien päälle iltaisin. Lisäpainoin tällaisella harsohupulla voisi suojata viljelykasvin myöskin myrskypäivinä.

Käytännön toimenpiteet[muokkaa]

Ostoskoriviljelemiseen liittyvät yksinkertaisia toimintavaiheita käydään seuraavassa läpi.

Viljelykorin kokoaminen[muokkaa]

  • Viljelykoreja ei välttämättä kannata alkaa tehtailemaan, mikäli tukevia metallilanka-ostoskoreja löytyy jostain kohtuuhintaan (alle 15 eur/kpl). Kannattaa neuvotella jonkin paikallisen myymäläkauppiaan kanssa tilataksesi samanlaisia koreja kuin hänen myymälässään on jo käytössä, jolloin saatat saada häneltä käytettyjä koreja saman tien, hänen tilatessaan uusia kauppaansa.
  • Kaikki viljelykorit kannattanee olla samaa mallia, jotta niiden käsittely ja varastointi olisi yksinkertaista. Näin ollen mikäli koreja tarvitsee useampia kuin joihin kauppakoreihin on varaa, kannattanee keskittyä niiden valmistamiseen kotiteollisesti:
  1. Sapluunana eli "sovitusnukkena" toimivan pölkyn aihio kannattaa valita symmetrisestä pyöröhirren tai sähkötolpan pätkästä.
  2. Esimerkiksi leveän maalarinteipin avulla on helppo pyöräyttää symmetrisen pölkkyaihion kylkeen kaksi täsmälleen kohtisuoraa teippikierrosta noin 40 sentin päähän toisistaan. Niihin voidaan sitten kynällä piirtää sahauslinjat, jotka olisivat esimerkiksi 380 mm:n etäisyydellä toisistaan.
  3. Oikeanmittaiseksi sahaamisen jälkeen pölkkyaihiota voidaan vielä kartioittaa yläpäästään käsihöylällä, leukupuukolla, terävällä kirveellä tai karkealla hiomapaperilla aavistuksen, mikäli ilmenee vaikeuksia irrottaa viljelykoriaihiota sapluunastaan (kireys riippuu kokoamistekniikasta).
  4. Pölkkyaihio kannattaa pitää tallessa myöhempää tarvetta ajatellen, esimerkiksi mikäli ilmenee tarvetta valmistaa viljelykoreihin suojakuomuja.
  5. Viljelykorien kaikki osat on järkevintä valmistaa sarjatyönä valmiiksi ja lopullisesti koota yhteen vasta taimien istuttamisen yhteydessä.

Viljelysten istuttaminen koriin[muokkaa]

  1. Yhteen kokoaminen tapahtuu siten, että aluksi kylkiverkkoaihioon pudotetaan pohjaverkkoaihio,
  2. jonka päälle asetetaan yksi tai kaksi pohjan muotoon leikattua sanomalehdenpalasta.
  3. Valon ei saa päästä viljelykorin kylkien läpi, mutta toisaalta, mikäli kylki on ilmatiivis, riskinä on, että istutus tukehtuu esimerkiksi päiväkausia jatkuvassa sateessa. Kylkimateriaaliksi soveltuu esimerkiksi moninkertainen sanomalehtipaperi tai vastaava mielellään. Kelvollisin ratkaisu riippunee viljeltävästä kasvista sekä viljelypaikan ilmasto-olosuhteista.
  4. Mikäli koreja on tarkoitus liikutella heti viljelyn jälkeen, kannattaa pohjaverkon päälle asettaa kestävä, mutta sadonkorjuuseen mennessä maatuva paperiarkki. Multa pakkautuu kesän mittaan eikä se silloin enää varise niin helposti.
  5. Sitten lisätään pohjalle multaa sopivalle korkeudelle (huomioi mullan painuminen kasaan kesän aikana).
  6. Sitten lisätään sopiva määrä valittua lannoitetta tässä vaiheessa.
  7. Sitten sujautetaan idätetty siemenperuna tai muu esikasvatettu viljelytaimi putken avulla keskelle viljelykoria.
    • Istutettavasta kasvista riippuen esimerkiksi pohjaton Pringles-sipsipurkki voisi soveltua paitsi kokonsa puolesta niin myös siitä syystä, että Pringlespurkin muovikansi voidaan laittaa kiinni ennen kuin viljelykori täytetään maannoksella.
    • Istutus voidaan toteuttaa myös esimerkiksi sellaisella menettelyllä, jossa tiiviiksi taputellun pohjamultakerroksen päälle ripotellaan aluksi maannokset. Sitten painetaan kartiomainen sauva, kuten pesäpallomaila, pystyyn keskelle viljelykoria. Nyt kun taputellaan maapatjaa hieman tiiviimmäksi, niin kun sauva nostetaan ylös, kuoppa jää paikoilleen.
  8. Sitten istutetaan siemen tai taimi istutusaukkoon ja täytetään se tukevasti maannoksella (huomioiden mullan kasaan painuminen kesän aikana).
  9. Edellä olevassa istutusaukon täytössä voidaan käyttää kosteampaa maannosta taikka sitten voidaan seuraavassa vaihessa kastella multapatja tasaisesti. Riippuu viljeltävästä lajikkeesta.
  10. Sitten lisätään päälle sopiva määrä sopivaa katesilppua. Katesilpun tarkoitus on vähentää kosteuden haihtumista, estää rikkaruohojen kasvua sekä ehkäistä kesän aikana multakerroksen pintaan mahdollisesti nousevien perunamukuloiden vihertyminen. Katesilppu myös lannoittaa kasvia, joten jos lannoitteesta on muuten pulaa, ravinteikasta katesilppua voisi keräillä esimerkiksi joutomailta. Urbaanissa ympäristössä sanomalehdestä revityt kaistaleetkin soveltunevat katesilpuksi.
  11. Kun ilmenee tarvetta lisäkastella viljelytainta, valitaan jokin jäykkärakenteinen läpinäkyvä pullo tai vaikka tyhjä alumiininen juomatölkki, joka täytetään vedellä ja sitten sujautetaan ylösalaisin viljelykoriin taimen viereen kaivettuun koloon siten, että suuaukko jää tiiviisti multakerroksen sisään.

Sadon korjaaminen[muokkaa]

  1. Perunanvarret katkaistaan muutamaa päivää ennen sadonkorjuuta, tällöin mukulat alkavat kuoreentua eli niiden suojakuori vahvistua, jolloin ne kestävät paremmin käsittelyä ja varastoimista.
  2. Satoa korjattaessa voidaan esimerkiksi ravistella mullat pohjaverkon läpi saaviin, peräkärryyn taikka sitten esimerkiksi aaltopahvista valmistetun suppilon avulla toiseen viljelykoriin seuraavan satokerran istuttamismielessä.
    1. Mikäli multa on kovin pakkaantunutta, voidaan viljelykoria esimerkiksi pyöritellä hetki pressun päällä maannoksen pehmentämiseksi sekä korin kylkeä vasten olevien sanomalehtien nostamiseksi pois.
    2. Multien ravisteluun voisi suunnitella jonkun systeeminkin, kuten vetämällä niitä kärryissä mukulakivitiellä.
    3. tai pesemällä mullat vesivadin tai -saavin avulla pois.
    4. Voidaan myös sujauttaa viljelykori muovipussiin, kuten kauppakassiin, sitoa pussinsuu kiinni ja sitten ravistella multa kustakin viljelykorista omiin kauppakasseihinsa, jolloin sadonkorjuu olisi mahdollisimman siistiä puuhaa ja seuraavan satokerran kylvökään ei ole niin kiireellinen asia.
  3. Poimitaan muut kuin mukulat viljelykorista pois. Nämä lajittelujätteet kannattanee pilkkoa ja jättää maannoksen sekaan, odottamaan seuraavan satokerran kylvöä/istutusta. Kyseinen humuspitoinen maannos kannattaa esikastella, jotta lajittelujätteiden sekä vanhan katesilpun kompostoituminen alkaisi
  4. Kaadetaan mukulat varovasti varastointiastiaan tai laatikkoon kuivumaan ja jatkamaan kuorettumistaan. Tänä aikana perunat "hengittävät" voimakkaasti, ja tästä syystä viileydestä sekä ilmanvaihdosta on huolehdittava etenkin varastoinnin alkuvaiheessa. Perunat varastoidaan viileässä ja kuivassa, pimeässä tilassa siten, että ilma pääsee kiertämään niiden ympärillä.

Muita viljelymahdollisuuksia[muokkaa]

  1. Käytännössä kaikki perunannostokoneet pyrkivät jättämään kaikki halkaisijaltaan alle 20 mm:n perunamukulat pellon pinnalle, koska niillä ei ole markkina-arvoa. Niitä ei ole tapana hyödyntää kuin korkeintaan eläinten rehuna, joten viljelijän luvalla niitä kannattaa käydä keräilemässä pelloilta heti perunannoston jälkeen tai jo sen aikana (etteivät ne ehdi vihertyä). Asiasta on hyvä sopia etukäteen, jotta perunannostopäivä olisi tiedossa. Pikkuperunat soveltuvat ruuaksi siinä missä uudetperunatkin. Pellosta riippuen niitä voi kertyä jopa useita satoja kiloja hehtaarilta.
  2. Pihanurmelle voi esimerkiksi pohjattoman maalipurkin avulla porata viljelykasvin taimien istutuskohtia, joilla korvata viljelykorit, muuten soveltaen samoja edellä käsiteltyjä periaatteita. Tällöin ruohonleikkurin ruoholle jättämä leikkuujäte olisi helppoa haravoida viljelytaimien päälle katesilpuksi. Lisäksi tällöin juuresten, kuten peruna-, porkkana-, tai lanttusadon korjaamisessa voisi hyödyntää tuota pohjatonta maalipurkkia.

Katso myös[muokkaa]

Artikkeli Vesipilaripumppu, jollainen systeemi saattaa helpottaa em. viljelmien toteuttamista mökkiolosuhteissa.