Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

Ennen tallennusta suositellaan ottamaan kopio muokkausruudusta (ctrl-a -> ctrl-c)

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Morsettaminen

Wikikko - kansan taitopankkista
Versio hetkellä 23. joulukuuta 2023 kello 18.00 – tehnyt 85.76.110.118 (keskustelu) (→‎Testaus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johdanto

Morsekoodi on yhdysvaltalaisen taidemaalari-keksijä -monilahjakkuuden Samuel Finley Breese Morsen (s. 1791 - k.1872) sähkösanomien välittämiseen kehittämä, sittemmin kansainvälistynyt koodikieli. Idean morsekoodista Samuel sai intiaanien savumerkeistä. Olemassaoleviin monikanavaisiin sähkötystekniikoihin nähden morsettamisen vahvuutena oli, että se on binäärikoodia, jolloin sanoma pystytään välittämään yksikanavaisella/-napaisella lennättimellä. Lennätin on yleisnimitys useille erityyppisille laitteille, joilla tekstimuotoinen viesti voidaan välittää alkuperäistekstiä fyysisesti siirtämättä, kuten esimerkiksi sähkön, valon, äänen tai kosketuksen/liikkeen avulla.

Historiaa

Morsenkielisiä sähkösanomia (pääasiassa lennätinkaapeleita pitkin) käytettiin alunperin mm. kaupankäynnissä, koska morseviesti saatiin välitettyä reaaliaikaisesti pitkien matkojen päähän ja siitä tulostui tai käsin kirjoitettiin paperidokumentti (so. konkreettinen asiakirjatodiste; sopimuksen, toimeksiannon, määräyksen yms. vahvistukseksi), jolloin voitiin esimerkiksi tehdä tavaran toimitussopimuksia etäälle tarvitsematta matkustaa fyysisesti paikan päälle. Lisäksi morsekielisiä sähkösanomia on käytetty kansainvälisten uutissanomien ja -sähkeiden välittämisessä "tuoreeltaan", jopa mannertenvälisesti, sekä kaikenlaisessa sodankäyntiin liittyvässä toiminnassa, varsinkin Ensimmäisen Maailmansodan aikaan. Epäilemättä Lennätinjärjestelmien olemassaololla on ollut merkittävä rooli paitsi yritysten taloudellisessa kilpailukyvyssä, myös valtioiden edesottamuksiin toteuttaa laajamittaisia sotilasoperaatioita Maailmansotien aikoina.

Damped Wave

Sähkötystä harjoitettiin alkuvaiheessa toimintaperiaatteeltaan yksinkertaisella, toimintavarmuudeltaan kohtuullisella ja taajuusleveydeltään lavealla kipinälähetintekniikan erityyppisillä käytännön sovelluksilla. Näiden kipinälähetintekniikoiden (damped wave) käyttö kuitenkin kiellettiin kansainvälisesti Toisen Maailmansodan jälkeen, sillä sellainen aiheuttaa häiriötä muille käytössä oleville radiotaajuuksille.

Undamped Wave

Morsekoodisen sähkösanomasignaalin tuottamisen ja tulkitsemisen manuaalisuudesta johtuen sekä käytännöllisen, moduloimattoman radiosignaalin undamped wave eli continuous sinusoidal wave (CV) radiosignaalin vuoksi sitä on pidetty toimintavarmana systeeminä. Edelleenkin morsekoodi on tässä mielessä korvaamaton, joskaan viestintätekniikan kehittyessä ei morsettamistaitoja ole viime vuosina pidetty niin oleellisena seikkana. Sähkötystä harjoitetaan tällä hetkellä systemaattisemmin tällä hetkellä vain puolustusvoimissa sekä meriliikenteessä. Muun muassa armeijan kenttäradiossa on sähköttämismahdollisuus. Wikipedian mukaan "sähkötys on edelleen ainoa täysin luotettava tapa liikennöidä huonoimmallakin radiokelillä".

Erikoistilanteita

Joissakin erikoistilanteissa, kuten kidutus- ja eristysselleissä vankien kesken morsetusta on hyödynnetty viestien välittämiseen/keskustelemiseen (kertonut itse 14 vuotta kidutusvankina ollut Richard Wurmbrand). Nykyaikana muita erikoistilanteita, joissa morsetustaitoja voisi tarvita, voisivat olla esimerkiksi tapaturmaisesti, aivoinfarktista tai etenevästä sairaudesta johtuen vaikeasti halvaantuneen henkilön kanssa keskustelu sekä tietenkin retkeilyolosuhteissa onnettomuustilanteessa hätäkutsun (SOS) lähettäminen. Joissakin taskulampuissa SOS-hätäkutsun merkkijonon SOS (dot dot dot dash dash dash dot dot dot) voikin kytkeä erillisenä valaisimen toimintonakin/"modena" päälle. Lisäksi partiolaiset sekä lennätinharrastajat tietenkin harrastavat morsetusta monin eri menetelmin.

Morsetus

Morsesanoma rakentuu merkkijonosta (aakkoskirjaimet, numerot sekä melko kattava valikoima tavanomaisia välimerkkejä). Kutakin merkkiä vastaa tietty lyhyistä ja pitkistä signaaleista rakentuva yhteensä 1 - 7 signaalin pituinen sarja. Edellisen ja seuraavan merkin signaalisarjojen väli ilmaistaan lyhyellä (joitain kymmenesosasekunteja) tauolla, mutta 'välilyöntejä' ei morsettamisessa käytetä, vaan ne jätetään kokonaan ilmaisematta taikka niitä voidaan ilmaista pitemmillä tauotuksilla. Pitkän signaalin ("dash") pituus on virallisesti vähintään kolminkertainen lyhyeen ("dot") verrattuna.

Morsettamistaidossa "harjoitus tekee mestarin", ja keskeisin asia on kyseiseen käyttötarpeeseen nähden tarpeellisten merkkien morsesignaalisarjojen motorinen ulkoamuistaminen. Sitä voisi verrata uudella autolla ajamisen omaksumiseen tai nuoteista soittamisen oppimiseen.

Morsemerkistön signaalisarjojen ulkoaoppimiseen liittyen suomenkielessä sanat rakentuvat kätevästi "lyhyistä ja pitkistä tavuista", jolloin morsettamisen opettelussa voimme hyödyntää muistisanoja, joiden tavujen rytmitys on sama kuin kyseisen sanan alkukirjainta vastaavan morsesignaalisarjan rytmitys. Lyhyt ti -tavu (joka vastaa lyhyttä "dot" -signaalia) tarkoittaisi (tässä asiayhteydessä) yksivokaalista ja korkeintaan kaksikirjaimista tavua, ja pitkä taa -tavu (joka vastaa pitkää "dash"-signaalia) on siis joko kahden vokaalin muodostama tavu taikka sitten mikä hyvänsä kolmi- tai nelikirjaiminen tavu.

Morseaakkosruno

Alla melko helposti mieleen jäävä morseaakkosten muistisanojen runomainen luettelo. Tämän morseaakkosrunon tavoitteena on sanomansa puolesta sopia mahdollisimman monelle ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Runon tavoitteena olisi tukea nopeaa morsettamistaitojen omaksumista esimerkiksi henkilöllä, jonka kommunikointimahdollisuudet heikkenevät nopeasti tai ovat heikenneet yllättäen, esimerkiksi onnettomuudesta johtuen.

Runon välissä olevat vinjetti -merkinnät ryhmittelevät erilleen puhekielessä tarpeelliset kirjaimet lopuista, puhekielelle epäoleellisista aakkosista. Molemmat kirjainjoukot käsitellään runossa kahteen kertaan, joka kirjain löytyy yhteensä kahdella eri sanalla, paitsi muistamisen tueksi, niin ennen kaikkea, jotta muutoin kommunikointikyvytön morsettaja sekä tulkitsija voisivat aina olla varmoja tavutuksen oikeellisuudesta, ja siten rauhassa sen suhteen, että molemmat osapuolet varmasti tuntevat kaikkien kirjainten morsesignaalisarjat.

Quunsiltojen kulkijat


* * *


"Palattaisko taas lomillasi Rukalle?
- Et uneton öinenaika juteltaisiin
niitä älyttömän hupasia sanoja!"


"Oikeinkos Kuusamon ympäristöön,
iki metsän alaan -
oikeinkos niitä vesipuron gourméita..."


* * *


"Åtettaisikin cappuccino & bistropala
& zippailua quumaisemaan?"


"Xiitataei -
wituttaa fatalisti duunari!"


* * *


"Iho broilerina
GPS åpaskarttojaan
XOR-salatul webillään
zoomaileva countryjuntti
fokusoisi quu-uimiseen..."


* * *


"Sinäkö et rakasta koillisen maaston dyynejä!
Lihaksesi parantuisi ite tuo Oulangan ututie jaloitellen.
Hajuvesi ajaa veripirut ympäriltäs,
örrveltäisi niitä greeneillä golffaava älykkökin..."


* * *


Morsettaminen eli sähköttäminen on alkuvaiheessa luonnollisesti hitaampaa ja tottumattomalla naputtelijalla Voi tulla sellaista naputteluvirhettä, että kirjainmerkin viimeinen signaali jää "keskipitkäksi", jolloin sitä ei välttämättä osata tulkita aina oikein. Tällaisia virheitä sisältävän sanoman tulkitsemiseksi voidaan käyttää apuna esimerkiksi allaolevaa morseaakkosten muistisanojen listaa, jossa kirjainten, joiden morsesignaalisarjat saattavat mennä keskenään sekaisin, muistisanat löytyvät pareittain. Jotta morseviestin virheiden korjaaminen sujuisi kokemattomaltakin tulkitsijalta.

Kolmannella säkestöllä pystyy tarkistamaan, mikäli ensimmäisessä tai toisessa säkeistössä on jokin sanamuoto epäselvä, kuten esimerkiksi kun muistaa väärin, että oikea sana olisi juteltais, ja toisessa säkeistössä muistisana jaloitellen, voi kolmannesta säkeistöstä palauttaa mieleensä sanan jutustellen, jolloin varmistuu, että oikea sanamuoto on sittenkin juteltaisiin.


* * *


"Et tois
ite avec
naista mettiin -
daamia kattomaan
upeaa sapeli
valokehää - hikisenä!


Citroëni ystävykset
ziigailisi quumaisemaa
levittäen älyllisiin
ostoksiin grillissä
Xtra-hyvää balsamia.
Rapeesta wokistaan
jutustellen. Pihassansa."


* * *


"TJAAH - EH -
åmistettakåån öljyisämpi
fisupannu ülevämpiin
(yösamoihin).


* * *


Ö-kirjaimen morsetus alkaa pitkällä signaalilla, ja {toistaiseksi} tässä runossa öön kolmesta muistisanasta periaatteessa kahdessa ensimmäinen tavu, lausunnassa pitkältä tavulta kuulostava, onkin poikkeuksellisesti tarkemmin katsoen lyhyt - niin sanotusti 'poikkeus vahvistaa säännön' {sanonta tarkoittaa oikeasti päinvastaista ilmiötä, että "poikkeus jalostaa periaatteen käytännön tasolle", ei siis 'säännöt on tarkoitettu rikottaviksi' eikä 'joka on vähässä uskollinen, on paljossakin uskollinen'}. Eli siis allekirjoittanut pahoittelee tätä, mutta melko harva asiahan realisoituu kliinisen ihanteellisesti ajallisuudessa.

T-kirjaimen (yksi pitkä signaali 'taa') sekä E-kirjaimen (yksi lyhyt 'ti') helpot muistisanat, periaatteessa tarpeellisimmat muistisanat (kyllä - ei -kommunikointia varten) ovat tässä "orpojen kirjainten jämäsäkeistössä" toistamiseen esillä.

Morseaakkosrunon seuraava viimeisen säkeistön valitettavasti voidaan katsoa epäsovinnaiseksi esimerkiksi meidän nuorisolle sekä esimerkiksi halvaantuneille ja kenties sotavangeille, ellei tajua miksi tämä säkeistö on tuollainen. Koska sotahistoriassa toistuu jatkuvasti ilmiö, että sotilailla on vaara ajautua käyttäytymään epämiehekkäästi sekä harjoittamaan vääryyttä muita ihmisiä kohtaan.


* * *


Pariskunta ajaa
GPS kantaman taa -
ututiet jaloitellen.
Kulkijat quunsiltojen.
Fysikaali latautuma
niinko havumaja - muhkee ilo.


"Tän öisentaian zemppaamana,
ådåttaiskåhan yksinäinen daamini,
et myöskään cooppereissa xiitataei?"
Vesitipat kastelee
rakasta miestään,
Ballerina-keksejään,
oikeestaan wokattuu goudaaki.


Sylisi ajoi
rakasta naista
taas änähtämään -
nytte niitä hikisiä lihaksia.


* * *


Alla käsin kirjoitettu versio, jolla ei ole muuta itseisarvoa kuin että se sentään pysyy samana versiona. Kukin voi halutessaan puhtaaksikirjoittaa runon ja esimerkiksi muutella riimien sanajärjestyksiä mieleisekseen.

Tekijänoikeushuomautus. Runolla ei allekirjoittaneen (sepittäjänsä) puolesta ole tekijänoikeusvaatimuksia. Runon sepittämisen aloitin johdatuksellisesta kehotuksesta, ja riimit ovat muodostuneet sekä säkeistöt kehittyneet säkeistö säkeistöltä johdatuksellisesti, alkuperäisenä merkityksenä lahjoitettavaksi eräälle varsin tunnetulle henkilölle rohkaisuksi. Tämä sepittäjästä riippumaton viitekehys on pidettävä mielessä tämän runon käytön/jäsentelemisen/omaksumisen yhteydessä.

Morseaakkosrunon kirjainjärjestykset eri säkeistöissä

  1. - säkeistö
    • PTLREUÖJNÄHS
    • OKYIMA
    • ONVG
    • ÅCBZQ
    • XWFD
  2. - säkeistö
    • IBGÅXWZCFQ
    • SERKMD
    • LPITOUJ
    • HAVYÖNGGÄ
  3. - säkeistö
    • ET
    • IA
    • NM
    • DK
    • US
    • VH
    • CY
    • ZQ
    • OG
    • XB
    • RW
    • JP
    • TE
    • Å Ö
    • (Y)
  4. - säkeistö
    • PAGKTUJKQ
    • FLNHMI
    • TÖZÅYDEMCX
    • VKRMBKOWG
    • SARNTÄNNHL


- Kun aloittaisi morseaakkosten opettelun kolmannen säkeistön signaali-/kirjainpareista, niin olisi käytettävissä monipuolisesti erilaisia morsetusmenetelmiä ek. selkokieliseen salaamattomaan morsetteluun.


Morsettamisessa käytettäviä signaalilyhenteitä (mm. numerot lyhyinä "aakkosina") löytyy mm. Suomen radioamatööriliiton oheisen hätäviestinnän, radiolain, radioamatöörimääräysten ja radioamatööriviestinnän opiskeluoppaan sivulta 49.


Kimerot

Kimerot on (toistaiseksi epävirallinen) suomalainen muistamissysteemi, jossa kymmenjärjestelmän numeroista käytetään monessa mielessä loogisia kirjaimia. Tästä on apua niin tolkuttoman pitkien numerosarjojen painamisessa lähimuistiin parissa sekunnissa kuin myöskin morsetettaessa numeroita "puhekielellä".

Hyödyllisyys alkaa ilmetä etenkin kun mieli alkaa käsitellä numeromerkkejä kirjainmerkkeinä (kuten tapahtuu mm. Caesar Sipherin nimellä kulkevaa algoritmia etäisesti muistuttavassa rakkauskirjesalauksessa): tällöin silmä pystyy tulkitsemaan numerosarjan "lausuttavissa olevana sanana". Kimeroissa hyödynnetään tämän vuoksi kaikkia kuutta vokaalia (ääkköset poislukien, jottei sanassa ristiriitaisia etu- ja takavokaaleja) ja vain neljää konsonanttia (jotta näillä ilmaisten satunnainen numerosarja olisi mahdollisimman lausuttavissa eli muistettavissa). Tällainen kirjaimisto on myös suhteellisen helppo tavuttaa suomalaisittain. Käyttökohteita voisivat olla esimerkiksi kertakäyttöiset salausavaimet (mm. vierailija-wifiyhteyksien).

Morsettamisen kanssa kimeroissa ilmenee tiettyjä yhdenmukaisuuksia, mikä mahdollisesti helpottaa niiden morsesignaalien jäsentelemistä eli ilmaisemista ja tulkitsemista, mutta on syytä myöskin tiedostaa, että ellei ole ilmeistä että kirjainsignaalilla tarkoitetaan kimeroa, niin pitkän linjan radioamatöörit saattavat sekoittaa niitä radioliikenteessä käytettäviin lyhenteisiin manaten kimettajaa pahimmillaan maapallonlaajuisesti eetterissä.


  1. "yks"
    • S
    • |||
  2. "kaks"
    • K
    • -|-
  3. "kol"
    • L
    • |-||
  4. "nel"
    • N
    • -|
  5. "vii"
    • I
    • ||
  6. "kuu"
    • U
    • ||-
  7. "se"
    • E
    • |
  8. "ka"
    • A
    • |-
  9. "y"
    • Y
    • ||--
  10. "no"
    • O
    • ---


Joitakin kimerojen motsesignaaleissa ilmeneviä sännönmukaisuuksia:

  • binäärijärjestelmän numeroissa käytettävät kirjaimet ovat kaikenkaikkiaan ihmisille tutuimmat morsekirkaimet, toistensa "peilikuvia", toisaalta teoriassa saattaa sekoittua SOS-hätäkutsuun.
  • muita kimerojen peilikuvanumeroita ovat vain 4 ja 8.
  • numero 2 on numeron 4 sinaalisarjan "lisäys" pitkällä
  • numero 6 on numeron 5 "lisäys" lyhyellä
  • numero 8 on numeron 7 "lisäys" lyhyellä
  • numero 9 on numeron 8 "kahdennus"
  • numerot 1, 5 ja 7 ilmaistaan (käänteisessä suuruusjärjestyksessään) pelkin lyhyin signaalein
  • neljän signaalin sarjoja ovat vain numerot 9 ja 3
  • kolmen signaalin sarjoja ovat numerot 6, 2, 1 ja 0
  • kahden signaalin sarjoja ovat numerot 8, 5 ja 4
  • yhden signaalin "sarja" on vain numero 7


Testaus

Kertakäyttöinen wifi-salasana 2537508548 eli "kaksviikolseviinolkaviinelka" eli "kileioaila".


Poliisiviranomaisen tarvitsisi tietää mummon puhelimen 15-numeroisen IMEI-koodin paikantaakseen sen, sillä perheen päiväkoti-ikäinen lapsi oli vahingossa luovuttanut sen säälittävälle huumevelkaiselle narkkarireppanalle vaatekaupassa. Mummo ei ollut kuullutkaan moisesta koodista, mutta pikkulapsi oli sattunut joskus näkemään sen näppäilemällä * # 0 6 #. Joka koodi hänen muistaakseen oli "luielkoyinaosik" eli IMEI 365 732 095 480 152. 365732095480152 - lui-elko-yi-nao-sik. Poliisiviranomainen päätti luottaa tähän muistikuvaan sillä perusteella, että sellainen löytyi valtakunnan matkapuhelunverkosta [999 999 999 999 999:n eli miljardin miljoonan teoreettisen mahdollisuuden joukosta], ja hakaista puhelimen takaisin mummolle sen henkilön kotoa, jolle säälittävä huumevelkainen narkkarireppana oli jo ehtinyt netin kautta myydä pikkulapselta nappaamansa kännykän.


Käytännöllisiä menetelmiä avuksi morsetukseen

  • Morseaakkosten merkitys on mahdollistaa viestintä pitkien etäisyyksien päästä, jolloin lähetettävän signaalisarjan vastaanottaminen häiriöttömästi on keskeinen asia. Viestissä mahdollisesti ilmenevien virheiden varalta morseviesti kannattanee vastaanottamisen yhteydessä kirjoittaa sellaisenaan ylös. Morsesignaalien ylöskirjaaminen paperille sellaisenaan ei vaadi juurikaan keskittymistä eikä ylöskirjaajan tarvitse edes osata morseaakkosia. Morseviesti voidaan ylöskirjata paperille käyttäen vaaka- ja pystyviivoja. Vaakaviivat kuvaavat pitkiä ja pystyviivat lyhyitä signaaleja. Tällöin paperia ei tarvitse tarkkailla kirjoittamisen aikana, jolloin huomion voi sitä paremmin kohdistaa viestisignaalien tunnistamiseen. Vaaka- ja pystyviivojen kirjaustavassa vaikka esimerkiksi kynä lakkaisi kesken kaiken toimimasta, niin paperin pintaan jää silti selvät kynän painaumat ja viestin ylöskirjaus onnistuu kaikesta huolimatta.
    • tilansäästön vuoksi voidaan morseviesti kirjata myös kenoviivoin (ylhältä alas; 'ti' 'eh') ja kauttaviivoin (alhalta ylös; 'taa' 'tjaah').
    • "painaumakirjoituksen" voi lukea esimerkiksi muotoilemalla viestipaperi rullaamalla kaarevaksi, sitten sivusuuntaista kohdevaloa tai vaikkapa liesituulettimen lasikupua vasten lukea.
  • Yksinkertaisimpia tapoja morsetta lienee taskulampun avulla. Kun LED-lampun "lumpion" ruuvaa irti, tulee esiin paljas diodi, joka tavallisesti välittää valoa 1800 Sektorille. Tällainen valonlähde voidaan vinssata puunrunkoa vasten roikkumaan alaspäin siten, että virtapiiri on katkaistu ja kytketty kulkemaan (paksuhkon) johdinlenkin kautta, johon on kytketty morsetin. Tällainen morsetusvalo näkyy siis joka suuntaan puunrungon etupuolelle, valosektorin rajautuessa taskulampun ripustuskorkeudelta alaspäin. Toinen, pimeällä mahdollisesti huonompi - tai sitten laajemmasta valon alasta johtuen parempi - menetelmä voisi olla salkoon nostettua ja vaikkapa keinulaudaksi ripustetulla poikkiriu'ulla auki pingottunutta lippua vasten räpsyttely taskulampulla tai vaikka ajoneuvon valoilla.
  • Viestin välittämisessä äänen avulla kannattaa hyödyntää matalampaa ja korkeampaa signaaliääntä, ei lyhyempää ja pitempää, jotka puuroutuvat äänen kaikuessa maastossa. Maailmalta tunnetaan kolmattakymmentä erilaista ns. vihellyskieltä, kuten tunnetummasta päästä Silbo Gomero, mutta näissä ongelmana on tämä puuroutuminen. Morseviheltelyssä matalemman taikka korkeamman äänen saa muodostettua esimerkiksi puhaltamalla pelastusliivin hätäpilliin toispuoleisesti, mutta kylläkin, puhaltamisen tulisi olla niin kevyttä, ettei viestin lähettäjä pyörtyisi kesken kaiken. Tavanomaisessa suomalaisessa maastossa pöllön ja huuhkajan matalataajuisen ääntelyn on todettu kantavan poikkeuksellisen pitkälle. Tällaista ääntä saa puhallettua hengästymättä erityisellä "kämmenpillillä" (hand flute), jonka ohjeet seuraavassa. Aluksi muotoillaan kämmenet suun eteen pallomaiseksi "kämmenkupiksi" tavanomaisesta poiketen siten, että toisen käden sormien välit jätetään aluksi rennosti raolleen. Tällöin Kohtisuorasti peukaloiden sorminivelten kohtaan puhaltaen huilu antaa tavallista korkeamman, mutta kuuluvan äänen, ja nyt kun yhden tai useamman sormivälin kääntää kiinni, huilu antaa matalemman äänen. Kun kädet kastelee taikka peukaloiden välin kostuttaa kielellä, huilun saa soimaan kirkkaammin ja vaivattomammin. Tällaisen huilun äänet kantavat kauas, eivätkä kokemuksen mukaan ärsytä eläimiä, ja puhaltaminen ei hengästytä. Äänen kantavuus riippuu taajuuden lisäksi säätilasta siten, että pilvettömien päivien jälkeisinä iltoina ja öinä, kun maanpinnan tasolla ilma on jäähtynyt, mutta muutaman kymmenen metrin korkeuteen on jäänyt päivällä kehittynyt lämmin ilmapatja, niin äänet heijastuvat näiden erilämpöisten ilmapatjojen rajapinnasta takaisin alaspäin. Tällöin nämä alailmakehän erinomaiset akustiset ominaisuudet edesauttavat äänen kuulumista esteisessä maastossa kolmenkin kilometrin päähän selvästi.


  • Morseviestin välittämisessä vastaanottaja voi kuitata jokaisen signaalin taikka morsekirjaimen vastaanotetuksi esimerkiksi lähettämällä päinvastaiseen suuntaan lähetettävän viestin signaaleja tai kirjaimia lähettäjälle lomittain, jolloin viestintä tapahtuu signaali tai kirjain kerrallaan vuorotellen kaksisuuntaisesti ja viestien välittämisessä tapahtuvien virheiden mahdollisuus on varsin pieni. Tällainen morsetuksen virheettömyys on tärkeää etenkin kun viesti välitetään salattuna.
  • Viestien akustisessa lähettämisessä voidaan soveltaa radiopuhelinliikenteestäkin tuttua tukiasema-menetelmää ("duplex repeater"). Tällä kertaa viestiä voidaan välittää lähtökohtaisesti yhteen suuntaan kerrallaan useiden välittimien/välittäjien välityksellä siten, että kukin lähettäjä lähettää vastaanottamansa signaalin tai morsekirjaimen eteenpäin vasta sitten, kun kuulee seuraavan lähettäneen edellisen signaalin tai morsekirjaimen eteenpäin. Tällöin viesti ei sekoa matkalla vaikka jollakin välittäjistä tai viestin vastaanottajalla ilmenisi hitautta. Tällöin lähettäjä pystyy havaita häntä lähimmälle välittäjälle lähettämänsä viestin eteenpäin lähtemisestä tai odotusviiveestä, että saako viestin vastaanottaja otettua vastaan viestinsä signaaleja tai morsekirjaimia. Tässäkin menetelmässä viestin välittämisessä tapahtuvien virheiden mahdollisuus on varsin pieni. Haasteena on äänen suunnan perusteella erottaa uusi signaali tai morsekirjain samalla kun havainnoi, että saako toisessa suunnassa oleva välittäjä lähetettyä edellisen signaalin tai morsekirjaimen eteenpäin.
  • Lennätinjärjestelmä voidaan toteuttaa myös vaikkapa muuntajan käämistä purettavalla ohuella (epäelaatisella ja kestävällä, mutta pienimassaisella) langalla, joka pingotetaan mahdollisimman suoraan linjaan kahden kevytmassaisen vetojousen, joilla on pitkä jousivenymä, väliin, ja ripustetaan ilmaan esimerkiksi vaakasuorien metallitankojen tai vaakasuoraan pingotettujen liukkaiden lankojen tai tekstiilien päälle, tai lennätinlanka lasketaan esimerkiksi vaakasuoran ruohoniityn tai järven pintaan kellumaan. Tällöin periaatteessa mistä vain kohdasta tällä tavalla pingotetun langan tai epäelaatisen siiman, jossa on esimerkiksi tussilla tehty kohdistamismerkintä, voidaan lukea sekä lähettää morsekielinen viesti nykimällä lankaa tasapainoasemastaan jompaan kumpaan suuntaan (toinen suunta kuvaa pitkää, toinen lyhyttä signaalia, taikka sitten kumpikin morsettajaosapuoli omaan vetosuuntaansa omat lähetteensä) lähetysnopeudella, joka riippuu jousien jousivakiosta ja jousivenymästä, ripustetun langan kumulatiivisesta kuroutumasta, joka johtuu sen aavistuksen kaarelle laskeutumisesta ripustusten välissä ilmassa kulkiessaan, sekä siitä, että millaista vetojännitystä lanka kestää ja mikä on lennätinlanka kokonaisuuden hidastuvuus sekä kitka. Langan varrelle voi kiinnittää pienen viirin, jotta esimerkiksi liiketunnistinkameran avulla voidaan pitää automaattista viestilokia aikaleimoineen.
    • yksinkertaisimmillaan voidaan tehdä esimerkiksi niin, että kevyt, mutta epäelastinen lanka aluksi kiinnitetään paikoilleen ripustaen aavistuksen löysälle. molempien ankkurointipäiden tuntumaan, yhtä etäälle ankkurointisolmuista, esimerkiksi metrin etäisyydelle, sidotaan umpilenkkisolmu, johon voidaan ripustaa pikku paino kuten kolikko tai kulkunen. Nyt järjestelmä pingottuu automaattisesti. Painoa painellen voidaan visuaalisesti, jopa kilistellen morsettaa (langan palautukset neutraaliasemaan tehdään joka tapauksessa manuaalisesti)
      • puolestaan jos molemmat morsettajat pitävät sormenpäitään lenkissä, kiristäen narua sopivasti, voidaan morsettaa pienemmin nykäyksin. Tällainen kytkös on joissain olosuhteissa järkevin toteutustapa.


  • Morsettaminen koputtamalla, paukuttamalla tai kalistelemalla (jossa äänimerkillä on yksi ja sama pituus, jolloin lyhyen ja pitkän signaalin erottaa signaalisarjan tahdistuksesta) onnistuu joko huomioimalla viimeisen muistisana-säkeistön kaksi vaihtoehtoa joka merkille taikka sitten lisäämällä jokaisen merkin loppuun yksi lisäkoputus "et" ("&"), jotta kuulija pystyisi erottaa kirjainmerkin viimeisen signaalin pituuden. Tällaisin morsekoputuksin esimerkiksi Toisen maailmansodan aikaiset kidutusvangit, kuten sittemmin kansainvälisen Marttyyrien ääni -järjestön perustaja Richard Wurmbrand, pystyivät viestittelemään toisilleen eristyssellien paksujen kivimuurien läpi.
  • morseviestin välittäminen (kahden rumpukepin avulla, molemmin käsin) jollain lyömäsoittimella on vaivatonta ja ääni kuuluu etäälle, mutta viimeisen signaalin pituus jää kuulumatta (ellei joka merkin signaalisarjan loppuun lisää ylimääräistä lopetusiskua, jolloin varsinaisen sarjan päättävän signaalin pituus erottuu. Kaiketi makuasia/tottumiskysymys kumpaa menetelmää hyödyntää.
  • Morsettaminen ajoneuvon "leveän äänitorvipainikkeen" avulla käyttäen kahden käden sormiaan, sillä tällainen äänitorvi käyttäytyy kuin keinulautapainike ja tilanne vastaa em. rummuttelua, jossa signaalin pituus kuitenkin erottuu.
    • lyhyet ja pitkät signaalit nopeinakin signaalisarjoina onnistuvat vaivatta niin parkissa ollessa kuin ajon aikana.
  • Lisävalojen sähkökytkennästä tutun virtareleen avulla voi äänitorven kytkeä esimerkiksi siten, että parkkivalojen ollessa päällä, äänitorvipainikkeen painelu äänimerkin sijaan tai sen lisäksi sytyttelee ajoneuvon lisävaloja.
    • Tärkeä seikka tiedostaa on, että kirkkaina öinä valosähkötys välittyy kauas, se on luettavissa jopa lentokoneesta ja sateelliitista (riippumatta sähköttäjän maantieteellisestä sijainnista).
  • morsettaminen kynttilän tai pienen taskulampun avulla (kuten kännykän pistemäinen salamavalo, kynälamppu tai laserkynä) onnistuu esimerkiksi siten, että valonlähdettä pidellään vasemmassa kädessä/kämmenellä esimerkiksi sen käden sormin valokeilan alareuna rajaten siten, että valokeila näkyy vastaanottajalle kunnolla, sitten oikealla kädellä esimerkiksi peukalolla tai etusormella naputellaan vasemman käden rajaavaa sormea tai vastaavaa vasten, jolloin signaali näkyy negatiivisena modulaationa vastaanottajan näkösektorin suuntaan, mutta on selvittämätön muissa suunnissa.
    • ellei tämä ole oleellista, voidaan esimerkiksi vain etu- ja/tai keskisormea valokeilan edessä liikuttaen peittää valokeilaa vastaanottajan suuntaan (negatiivinen modulaatio), ja puolestaan kynttilällä, lyhdyllä tai teoriassa* vaikka auringon- tai kuunvalolla morsetetaan "räppäämällä" avoimien kämmenien ulkokylkiä tai nyrkkien rystysiä toisiinsa valaisimen edessä.
      * Tällöin telineellisen peilin avulla keilataan tarpeeksi etäältä vastaanottajan suunnasta, että kuunvalo kohdistuu peilin kautta vastaanottajalle. Tämä tapahtuu asettamalla (vaatteisiin roikkumaan tarkoitettu) heijastin vastaanottajan suuntaan tarpeeksi etäälle peilistä, jotta peilin pystyy kohdistaa sekä morsetuksen aikana mahdollisesti uudelleenkohdistaa, sillä kuu kulkee kokoajan eteenpäin taivaalla, eikä peilattu kuunvalokeila siksi näy montaakaan minuuttia vastaanottajan suuntaan, vaan peilin asentoa joutuu hienosäätää vähän väliä, ja heijastimen avulla tämän seikan tarkkailu sekä hienosäätö onnistuu luotettavasti. Jos haluaisi jonkun tähden tai planeetan kuten Venuksen avulla morsettaa, peilillä pitäisi olla pitkä varsi ja morsettaja itse tarkkailisi tähden peiliheijastusta (peilin alareunan kautta vastaanottajan suunnasta ja morsettaisi esimerkiksi nostelemalla jotain kylttiä tähdenvalokeilan edessä, jos sitä nyt valokeilaksi voi kutsuakkaan.
    • inversio eli negatiivinen modulaatio valomerkkimorsetuksessa kiinnittää vähemmän ulkopuolisten huomiota / häiritsee vähemmän.


  • morsettaminen heijastimen/kissansilmän avulla onnistuu käyttämällä 'negatiivista modulaatiota' eli jatkuvan valosignaalin katkomista.
    • Tällainen viestintämenetelmä soveltuu esimerkiksi tilanteisiin, joissa morsettaja on esimerkiksi erämaassa, mutta häneen on näköyhteys henkilöllä, joka kykenee suuntaamaan kohdevalon tätä kohti. Soveltuu myös tilanteisiin, jossa on useita lähettäjähenkilöitä vastaanottajan näköyhteyden päässä.


  • morsettaminen esimerkiksi neliraajahalvaantuneena onnistuu esimerkiksi silmiä räpsyttämällä siten, että signaali on vuoron perään silmäkuomet ylhällä ja silmäluomet alhalla.


  • morseviestien kirjoittaminen onnistuu esimerkiksi millimetriviivaimella ja suola-, sokeri sekä MSM-kiteillä, tai naputtelemalla huppurilla tai vaikkapa kahdella kivellä jälkiä tasaiseen pintaan.
    • luetaan esimerkiksi poimimalla kostutetulla sormenpäällä ja tunnistamalla maku kide kiteeltä/keko keolta.
      • sekä kirjoittaessa (esimerkiksi taitetulla paperinpalalla kiteitä/"viivoja" siirrellen) että lukiessa (vasemman käden sormella) kannattaa vapaalla kädellä vakauttaa tarkkuustyöskentelevää kättä.
      • koska sokeri ja MSM-kiteet neutraloivat toistensa makuja, voidaan esimerkiksi sokerilla kirjata pitkää, MSM:llä lyhyttä signaalia ja suolalla väliä.
      • ellei kyse ole jostain esimerkiksi avioparin kahdenkeskisestä retriitistä, vaan useille vastaanottajille tarkoitetusta makuviestistä, kuten testamentista, niin sen XOR-salaamisella voidaan huolehtia, ettei "viestinmaistaja" ainakaan sepitä itse viestin sisältöä.
    • huppurimorseviesteihin liittyen ks. erilaisia modulaatioita alla.
      • mahdollisesti kuunneltavissa nuppineulasta ja viilipurkista valmistetulla "gramofonilla"

Morsettaminen käsiviittomin, lipuin tai esimerkiksi valoa tai heijastinta ilmassa heiluttaen

Pitkä morsesignaali, "tjaah" vaakaheilautus/-veto jompaan kumpaan suuntaan, lyhyt eli "eh" pystysuuntaunen heilautus/-veto jompaan kumpaan suuntaan. Tällä periaatteella myöskin voidaan viittoa myöntävä tai kielteinen vastaus kätevästi kuin lapselle kassajonossa, ja myöskin kirjoittaa paperille morselähetystä raakana.

Morseen soveltuvat modulaatiot

  • morsesignaalin pituus ilmenee kommunikointipulssin päällä olemisena
    • totunnaisin menetelmä
  • morsesignaalin pituus ilmenee yhteydenpidon ajan päällä olevan kommunikointipulssin hetkellisesti pois päältä olemisena.
    • ilmeisesti alkuperäisin menetelmä
  • morsesignaalin pituus ilmenee yksittäisten pistemäisten impulssien, kuten koputus, väliaikoina (viimeisen signaalin lopussa ikäänkuin ylimääräinen pistemäinen impulssi).
    • toteutettavissa myös signaali signaalilta eli "hidas kaksoisnapsautus" on pitkä morsesignaali ja joko yksittäinen taikka sitten "nopea nopea kaksoisnapsautus" on lyhyt morsesignaali.

Morsettaminen suoraan muistisanoilla

Morsettaminen suoraan edellä olevan muistisanarunon avustuksella tapahtuu tavallaan samoin kuin radioaakkosilla ("Alfa, Bravo, Charlie, Delta..." taikka "Aarne, Bertta, Celsius, Daavid...") viestittäminen (joita käytetään mm. lennonjohdossa):

  1. Sähköttäjä hyödyntää mitä tahansa noista kolmesta morserunon säkeistöstä muistisanoinaan.
    • periaatteessa, kun runoa on tarpeeksi usein toistellut mielessään, niissä käytetyt morsesignaalisanat palautuvat satunnaisina yksittäissanoinakin mieleen oikeastaan tarvitsematta riimejä muistella.
  2. Esimerkiksi viestittäessä >>Huomenta kaikille leiriläisille, nyt aamupalalle>>, viestittäjä "sähköttää sanojen tahdin" itselleen totunnaisella säkeistöllä:

1. säkeistöllä:

Hupasia, uneton, oikeinkos, metsän, et, niitä, taas, alaan, Kuusamon, alaan, iki, Kuusamon, iki, lomillasi, lomillasi, et, niitä, ympäristöön, taas, alaan, alaan, metsän, uneton, palattasko, alaan, lomillasi, alaan, lomillasi, lomillasi, et

2. säkeistöllä:

Hajuvesi, ututie, Oulangan, maaston, et, niitä, tuo, ajaa, koillisen, ajaa, ite, koillisen, ite, lihaksesi, lihaksesi, et, niitä, ympäriltäs, tuo, ajaa, ajaa, maaston, ututie, parantuisi, ajaa, lihaksesi, ajaa, lihaksesi, lihaksesi, et

3. säkeistöllä:

Hikisenä, upeaa, ostoksiin, metsään, et, naista, tois, avec, katsomaan, avec, ite, katsomaan, ite, levittäen, levittäen, et, naista, ystävykset, tois, avec, avec, metsään, upeaa, pihassansa, avec, levittäen, avec, levittäen, levittäen, et
  • Edellä olevassa viestissä olevien "pilkun pituisten taukojen" aikana vastaanottaja ehtii tulkita kunkin kirjaimen sillä tukisanojen säkeistöllään, mitä hän puolestaan on tottunut käyttämään.
    • Kirjainta vastaava morsesignaalisarja voi olla nopea, mutta "pilkun pituus" kannattaa suhteuttaa vastaanottajiston ketteryyteen.
  • Ennen pitkää sekä morsettaja että sanoman vastaanottaja alkaa tunnistaa signaalisarjat suoraan aakkoskirjaimina.

Viestin "pakottaminen eetteriin"

Radioaakkosten tarkoituksena on varmistaa sanoman ongelmaton välittyminen lähettäjältä vastaanottajalle heikompilaatuisellakin radiopuhelinyhteydellä. Huonolla kelillä, mikkiin huudettaessa tai esimerkiksi laitteiston vaurioituessa sellainenkaan ei kuitenkaan onnistu, jos lausutut sanat eivät ole tunnistettavissa.


Nykyaikaisissa radiopuhelimissa on mm. nappikuulokeliitännästä johtuen perinteisen PTT (push-to-talk) -painikkeen sijaan tai lisäksi VOX (voice-operated-exchange) -mekanismi. Mikäli radiopuhelinyhteys on äärimmäisen heikkolaatuinen, eli yhteydenotto on havaittavissa, mutta lähetetty ääniviesti välittyy sellaisena suhinana/säröäänenä, että radioaakkosiakaan ei erota toisistaan, niin tällaisissakin skenaarioissa viestin välittäminen voi sekä PTT että myös VOX -radiopuhelimin siltikin edelleen onnistua tällä menettelyllä. Siinä lähettäjä tavanomaisten radioaakkosten sijaan sanelee viestinsä hitaalla tempolla morseaakkosten muistisanoja käyttäen. Tällöin se siis välittyy samanaikaisesti sekä radioaakkosin (ääniviestinä) että morsesanomana (säröäänimeluna kohinan seassa) että myöskin radiotaajuuden vuoronvaraamisina (minkä asian kaikki HDX-radiopuhelimet tunnistavat automaattisesti ja lukitsevat silloin oman lähetysmahdollisuutensa siksi aikaa, jottei tule törmäyksiä samalla taajuudella; radiopuhelimessa saattaa esimerkiksi syttyä tällöin vastaanottovalo indikoimaan, että joku on varannut taajuuden).


Esimerkiksi viesti "Ari ampui emän ja vasan" voitaisiin pakottaa eetteriin seuraavan kuuloisena (siis joko PTT- tai VOX-radiopuhelimella lähettäen, eli ts. joka tavulla tapahtuu erillinen vuoronvaraus radiopuhelinkanavalla):


"A-laan, ru-kal-le, i-ki, a-laan, met-sän, pa-lat-tas-ko, u-ne-ton, i-ki, et, met-sän, ä-lyt-tö-män, nii-tä, ju-tel-tais, a-laan, ve-si-pu-ron, a-laan, sa-no-ja, a-laan, nii-tä"

H. Moilasen pitkälanka-antenni

Pitkälanka-antennilla tarkoitetaan käytännössä useiden kymmenien metrien korkuista vertikaalista lankaa, jota kautta voidaan muutaman watin lähetysteholla lähettää etenkin HF-taajuuksia koko maapallon laajuudelle. Perussyy, miksi pitkälanka-antennin on hyvä olla niin pitkä, verrannollinen lähetettävän taajuuden aallonpituuteen, liittynee sinimuotoisen radioaallon "geometrisiin ominaisuuksiin", mutta sen toinen hyöty tulee sellaisesta, että 'MUF" voi olla laajempi, koska korkealle ulottuvan pitkälanka-antennin heijastumiskulma ionosfäöristä pystyy olla pienempi, koska antennin lähetyssignaali yltää etäämmälle näköhorisontin taa.

Maanviljelijä H. Moilanen pääsi aikanaan otsikoihin löydettyään pellolleen pudonneen säähavaintopallon. H. Moilasen pitkälanka-antennissa kiinnitetään narua, vaikkapa kalastussiimaa tai paalinarua vähintään kolmeen pellon kulmaan. Narujen päät sidotaan toisiinsa ja tähän yhteyteen kiinnitetään vetytäytteinen säähavaintopallo sekä irrallaan roikkuva pitkälanka. Tämän pitkälangan varrelle kiinnitetään tasaisin jakovälein ilmapalloja, jotka kantavat pitkälangan painon oman jakovälinsä osalta. Sekä säähavaintopalloon että näihin ilmapalloihin kiinnitetään kuhunkin lisäksi led-vilkkuheijastin, joka näkyy joka suuntaan, eli se voi olla esimerkiksi kaksi vastakkain ankkuroitua polkupyörän takavaloa. Näiden valojen tarkoitus on toisaalta varoittaa lentoliikennettä, toisaalta mahdollistaa antennin kunnon valvominen maasta käsin.

Morsehongikko

Morsehongikko on apuväline esimerkiksi nopean morsettamisen opettelemiseksi vaikkapa lautapelin tai pihaleikin avulla. Kuvalinkissä esitettyyn mysteeriin on perusoivalluksen jälkeen luvassa runsain määrin jatko-oivalluksia. Esimerkiksi sellaisen merkityksen kekkaaminen, että kun morsettaminen toteutetaan binäärisignaaliformaatissa, menetelmän käyttökelpoisuus monipuolistuu rajusti. Näin ollen pelkän perusoivalluksen ratkeaminen ei vielä ole kyseisen mysteerin ratkaisu varsinaisesti.

Lisälukemistoa

Linkkivinkkejä