HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Morsettaminen

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Morsekoodi on yhdysvaltalaisen taidemaalari-keksijä -monilahjakkuuden Samuel Finley Breese Morsen (s. 1791 - k.1872) sähkösanomien välittämiseen kehittämä, sittemmin kansainvälistynyt koodikieli. Idean morsekoodista Samuel sai intiaanien savumerkeistä. Olemassaoleviin monikanavaisiin sähkötystekniikoihin nähden morsettamisen vahvuutena oli, että se on binäärikoodia, jolloin sanoma pystytään välittämään yksikanavaisella/-napaisella lennättimellä. Lennätin on yleisnimitys useille erityyppisille laitteille, joilla tekstimuotoinen viesti voidaan välittää alkuperäistekstiä fyysisesti siirtämättä, kuten esimerkiksi sähkön, valon, äänen tai kosketuksen/liikkeen avulla.


Morsenkielisiä sähkösanomia (pääasiassa lennätinkaapeleita pitkin) käytettiin alunperin mm. kaupankäynnissä, koska morseviesti saatiin välitettyä reaaliaikaisesti pitkien matkojen päähän ja siitä tulostui tai käsin kirjoitettiin paperidokumentti (so. konkreettinen asiakirjatodiste; sopimuksen, toimeksiannon, määräyksen yms. vahvistukseksi), jolloin voitiin esimerkiksi tehdä tavaran toimitussopimuksia etäälle tarvitsematta matkustaa fyysisesti paikan päälle. Lisäksi morsekielisiä sähkösanomia on käytetty kansainvälisten uutissanomien ja -sähkeiden välittämisessä "tuoreeltaan", jopa mannertenvälisesti, sekä kaikenlaisessa sodankäyntiin liittyvässä toiminnassa, varsinkin Ensimmäisen Maailmansodan aikaan. Epäilemättä Lennätinjärjestelmien olemassaololla on ollut merkittävä rooli paitsi yritysten taloudellisessa kilpailukyvyssä, myös valtioiden edesottamuksiin toteuttaa laajamittaisia sotilasoperaatioita Maailmansotien aikoina.


Morsekoodisen sähkösanomasignaalin tuottamisen ja tulkitsemisen manuaalisuudesta johtuen sitä on pidetty toimintavarmana systeeminä. Edelleenkin morsekoodi on tässä mielessä korvaamaton, joskaan viestintätekniikan kehittyessä ei morsettamistaitoja ole viime vuosina enää pidetty niin oleellisena seikkana esimerkiksi Suomen Puolustusvoimissa. Joissakin erikoistilanteissa, kuten kidutus- ja eristysselleissä vankien kesken morsetusta on hyödynnetty viestien välittämiseen/keskustelemiseen (kertonut itse 14 vuotta kidutettavana ollut Richard Wurmbrand). Nykyaikana muita erikoistilanteita, joissa morsetustaitoja voisi tarvita, voisivat olla esimerkiksi tapaturmaisesti, aivoinfarktista tai etenevästä sairaudesta johtuen vaikeasti halvaantuneen henkilön kanssa keskustelu sekä tietenkin onnettomuustilanteessa hätäkutsun (SOS) lähettäminen. Esimerkiksi taskulampulla - joissakin taskulampuissa SOS-hätäkutsun merkkijonon SOS (dot dot dot dash dash dash dot dot dot) voi kytkeä erillisenä valaisimen toimintonakin/"modena" päälle. Lisäksi partiolaiset sekä lennätinharrastajat tietenkin harrastavat morsetusta monin eri menetelmin.


Morsesanoma rakentuu merkkijonosta (aakkoskirjaimet, numerot sekä melko kattava valikoima tavanomaisia välimerkkejä). Kutakin merkkiä vastaa tietty lyhyistä ja pitkistä signaaleista rakentuva yhteensä 1 - 7 signaalin pituinen sarja. Edellisen ja seuraavan merkin signaalisarjojen väli ilmaistaan lyhyellä (joitain kymmenesosasekunteja) tauolla, mutta 'välilyöntejä' ei morsettamisessa käytetä, vaan ne jätetään kokonaan ilmaisematta taikka niitä voidaan ilmaista pitemmillä tauotuksilla. Pitkän signaalin ("dash") pituus on virallisesti vähintään kolminkertainen lyhyeen ("dot") verrattuna.


Morsettamistaidossa "harjoitus tekee mestarin", ja keskeisin asia on kyseiseen käyttötarpeeseen nähden tarpeellisten merkkien morsesignaalisarjojen motorinen ulkoamuistaminen. Sitä voisi verrata uudella autolla ajamisen omaksumiseen tai nuoteista soittamisen oppimiseen.


Morsemerkistön signaalisarjojen ulkoaoppimiseen liittyen suomenkielessä sanat rakentuvat kätevästi "lyhyistä ja pitkistä tavuista", jolloin morsettamisen opettelussa voimme hyödyntää muistisanoja, joiden tavujen rytmitys on sama kuin kyseisen sanan alkukirjainta vastaavan morsesignaalisarjan rytmitys. Lyhyt tavu (joka vastaa lyhyttä "dot" -signaalia) tarkoittaisi (tässä asiayhteydessä) yksivokaalista ja korkeintaan kaksikirjaimista tavua, ja pitkä tavu (joka vastaa pitkää "dash"-signaalia) on siis joko kahden vokaalin muodostama tavu taikka sitten mikä hyvänsä kolmi- tai nelikirjaiminen tavu.


Alla melko helposti mieleen jäävä morseaakkosten muistisanojen runomainen luettelo. Tämän morseaakkosrunon tavoitteena on sanomansa puolesta sopia mahdollisimman monelle ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Runon tavoitteena olisi tukea nopeaa morsettamistaitojen omaksumista esimerkiksi henkilöllä, jonka kommunikointimahdollisuudet heikkenevät nopeasti tai ovat heikenneet yllättäen, esimerkiksi onnettomuudesta johtuen.

Runon välissä olevat vinjetti -merkinnät ryhmittelevät erilleen puhekielessä tarpeelliset kirjaimet lopuista, puhekielelle epäoleellisista aakkosista. Molemmat kirjainjoukot käsitellään runossa kahteen kertaan, joka kirjain löytyy yhteensä kahdella eri sanalla, paitsi muistamisen tueksi, niin ennen kaikkea, jotta muutoin kommunikointikyvytön morsettaja sekä tulkitsija voisivat aina olla varmoja tavutuksen oikeellisuudesta, ja siten rauhassa sen suhteen, että molemmat osapuolet varmasti tuntevat kaikkien kirjainten morsesignaalisarjat.


* * *


"Palattaisko taas lomillasi Rukalle?
Et uneton öinenaika juteltaisiin niitä hupasia, älyttömii sanoja..."


"Oikeinkos iki metsän alaan, Kuusamon ympäristöön -
oikeinkos niitä vesipuron gourméita...


* * *


åtettaisikin bistropala & cappucchino & zippailua quumaisemaan?"


" Xiitataei! Wituttaa fatalisti duunari..."


* * *


"Iho broilerina XOR-salatul webillään
GPS åpaskarttojaan zoomaileva countryjuntti
fokusoisi quu-uimiseen..."


* * *


"Hajuvesi ajaa veripirut ympäriltäs. Örveltäisi niitä greenillä golfaava älykkökin.
Jaloitellen ite tuo Oulangan ututie, lihaksesi parantuisi.
Sinäkö et rakasta koillisen maaston dyynejä?"


* * *


Morsettaminen eli sähköttäminen on alkuvaiheessa luonnollisesti hitaampaa ja tottumattomalla naputtelijalla Voi tulla sellaista naputteluvirhettä, että kirjainmerkin viimeinen signaali jää "keskipitkäksi", jolloin sitä ei välttämättä osata tulkita aina oikein. Tällaisia virheitä sisältävän sanoman tulkitsemiseksi voidaan käyttää apuna esimerkiksi allaolevaa morseaakkosten muistisanojen listaa, jossa kirjainten, joiden morsesignaalisarjat saattavat mennä keskenään sekaisin, muistisanat löytyvät pareittain. Jotta morseviestin virheiden korjaaminen sujuisi kokemattomaltakin tulkitsijalta.

Viidennen osan alapuolisen vinjetin jälkeinen kuudes osa käsittelee vielä erikseen sellaiset kirjaimet kuin Y ja Ü, jotka saattavat mennä ensimmäisen signaalin erosta johtuen sekaisin (ymmärrettävyyden siitä kärsimättä, mutta edelleen, kirjain Ü voi viimeisen signaalin pituudesta johtuen mennä sekaisin kirjaimen F kanssa. Lisäksi kuudennessa osassa on vielä jäljelläolevat kirjaimet Å sekä Ö, jotka eivät helposti mene sekaisin muiden morsemerkkien kanssa, jolloin on kolmannen kerran käyty läpi kaikki morseaakkoset.


* * *


"Et tois
ite avec
naista metsään,
daamia katsomaan
upeaa sapeli
valokehää hikisenä.
Citroëni ystävykset
zoomailisi quumaisemaa
pihassansa jaloitellen.
Levittäen älyllisiin
ostoksiin grillissä,
rapeessa wokissaan,
xtrahyvää balsamia."


* * *


"Åmistettakåån
ülevämpään yösamoiluun fetajuusto
Öölannista!"


* * *


Käytännöllisiä menetelmiä avuksi morsetukseen[muokkaa]
  • Morseaakkosten merkitys on mahdollistaa viestintä pitkien etäisyyksien päästä, jolloin lähetettävän signaalisarjan vastaanottaminen häiriöttömästi on keskeinen asia. Viestissä mahdollisesti ilmenevien virheiden varalta morseviesti kannattanee vastaanottamisen yhteydessä kirjoittaa sellaisenaan ylös. Morsesignaalien ylöskirjaaminen paperille sellaisenaan ei vaadi juurikaan keskittymistä eikä ylöskirjaajan tarvitse edes osata morseaakkosia. Morseviesti voidaan ylöskirjata paperille käyttäen vaaka- ja pystyviivoja. Vaakaviivat kuvaavat pitkiä ja pystyviivat lyhyitä signaaleja. Tällöin paperia ei tarvitse tarkkailla kirjoittamisen aikana, jolloin huomion voi sitä paremmin kohdistaa viestisignaalien tunnistamiseen. Vaaka- ja pystyviivojen kirjaustavassa vaikka esimerkiksi kynä lakkaisi kesken kaiken toimimasta, niin paperin pintaan jää silti selvät kynän painaumat ja viestin ylöskirjaus onnistuu kaikesta huolimatta.
  • Viestin välittämisessä äänen avulla kannattaa hyödyntää matalampaa ja korkeampaa signaaliääntä, ei lyhyempää ja pitempää, jotka puuroutuvat äänen kaikuessa maastossa. Maailmalta tunnetaan kolmattakymmentä erilaista ns. vihellyskieltä, kuten tunnetummasta päästä Silbo Gomero, mutta näissä ongelmana on tämä puuroutuminen. Morseviheltelyssä matalemman taikka korkeamman äänen saa muodostettua esimerkiksi puhaltamalla pelastusliivin hätäpilliin toispuoleisesti, mutta kylläkin, puhaltamisen tulisi olla niin kevyttä, ettei viestin lähettäjä pyörtyisi kesken kaiken. Tavanomaisessa suomalaisessa maastossa pöllön ja huuhkajan matalataajuisen ääntelyn on todettu kantavan poikkeuksellisen pitkälle. Tällaista ääntä saa puhallettua hengästymättä erityisellä "kämmenpillillä" (hand flute), jonka ohjeet seuraavassa. Aluksi muotoillaan kämmenet suun eteen pallomaiseksi "kämmenkupiksi" tavanomaisesta poiketen siten, että toisen käden sormien välit jätetään aluksi rennosti raolleen. Tällöin Kohtisuorasti peukaloiden sorminivelten kohtaan puhaltaen huilu antaa tavallista korkeamman, mutta kuuluvan äänen, ja nyt kun yhden tai useamman sormivälin kääntää kiinni, huilu antaa matalemman äänen. Kun kädet kastelee taikka peukaloiden välin kostuttaa kielellä, huilun saa soimaan kirkkaammin ja vaivattomammin. Tällaisen huilun äänet kantavat kauas, eivätkä kokemuksen mukaan ärsytä eläimiä, ja puhaltaminen ei hengästytä. Äänen kantavuus riippuu taajuuden lisäksi säätilasta siten, että pilvettömien päivien jälkeisinä iltoina ja öinä, kun maanpinnan tasolla ilma on jäähtynyt, mutta muutaman kymmenen metrin korkeuteen on jäänyt päivällä kehittynyt lämmin ilmapatja, niin äänet heijastuvat näiden erilämpöisten ilmapatjojen rajapinnasta takaisin alaspäin. Tällöin nämä alailmakehän erinomaiset akustiset ominaisuudet edesauttavat äänen kuulumista esteisessä maastossa kolmenkin kilometrin päähän selvästi.
  • Morseviestin välittämisessä vastaanottaja voi kuitata jokaisen signaalin taikka morsekirjaimen vastaanotetuksi esimerkiksi lähettämällä päinvastaiseen suuntaan lähetettävän viestin signaaleja tai kirjaimia lähettäjälle lomittain, jolloin viestintä tapahtuu signaali tai kirjain kerrallaan vuorotellen kaksisuuntaisesti ja viestien välittämisessä tapahtuvien virheiden mahdollisuus on varsin pieni. Tällainen morsetuksen virheettömyys on tärkeää etenkin kun viesti välitetään salattuna.
  • Viestien akustisessa lähettämisessä voidaan soveltaa radiopuhelinliikenteestäkin tuttua tukiasema-menetelmää ("duplex repeater"). Tällä kertaa viestiä voidaan välittää lähtökohtaisesti yhteen suuntaan kerrallaan useiden välittimien/välittäjien välityksellä siten, että kukin lähettäjä lähettää vastaanottamansa signaalin tai morsekirjaimen eteenpäin vasta sitten, kun kuulee seuraavan lähettäneen edellisen signaalin tai morsekirjaimen eteenpäin. Tällöin viesti ei sekoa matkalla vaikka jollakin välittäjistä tai viestin vastaanottajalla ilmenisi hitautta. Tällöin lähettäjä pystyy havaita häntä lähimmälle välittäjälle lähettämänsä viestin eteenpäin lähtemisestä tai odotusviiveestä, että saako viestin vastaanottaja otettua vastaan viestinsä signaaleja tai morsekirjaimia. Tässäkin menetelmässä viestin välittämisessä tapahtuvien virheiden mahdollisuus on varsin pieni. Haasteena on äänen suunnan perusteella erottaa uusi signaali tai morsekirjain samalla kun havainnoi, että saako toisessa suunnassa oleva välittäjä lähetettyä edellisen signaalin tai morsekirjaimen eteenpäin.
  • Lennätinjärjestelmä voidaan toteuttaa myös vaikkapa muuntajan käämistä purettavalla ohuella (epäelaatisella ja kestävällä, mutta pienimassaisella) langalla, joka pingotetaan mahdollisimman suoraan linjaan kahden kevytmassaisen vetojousen, joilla on pitkä jousivenymä, väliin, ja ripustetaan ilmaan esimerkiksi vaakasuorien metallitankojen tai vaakasuoraan pingotettujen liukkaiden lankojen tai tekstiilien päälle, tai lennätinlanka lasketaan esimerkiksi vaakasuoran ruohoniityn tai järven pintaan kellumaan. Tällöin periaatteessa mistä vain kohdasta tällä tavalla pingotetun langan tai epäelaatisen siiman, jossa on esimerkiksi tussilla tehty kohdistamismerkintä, voidaan lukea sekä lähettää morsekielinen viesti nykimällä lankaa tasapainoasemastaan jompaan kumpaan suuntaan (toinen suunta kuvaa pitkää, toinen lyhyttä signaalia) lähetysnopeudella, joka riippuu jousien jousivakiosta ja jousivenymästä, ripustetun langan kumulatiivisesta kuroutumasta, joka johtuu sen aavistuksen kaarelle laskeutumisesta ripustusten välissä ilmassa kulkiessaan, sekä siitä, että millaista vetojännitystä lanka kestää ja mikä on lennätinlanka kokonaisuuden hidastuvuus sekä kitka. Langan varrelle voi kiinnittää pienen viirin, jotta esimerkiksi liiketunnistinkameran avulla voidaan pitää automaattista viestilokia aikaleimoineen.
  • Morsettaminen koputtamalla, paukuttamalla tai kalistelemalla (jossa äänimerkillä on yksi ja sama pituus, jolloin lyhyen ja pitkän signaalin erottaa signaalisarjan tahdistuksesta) onnistuu joko huomioimalla viimeisen muistisana-säkeistön kaksi vaihtoehtoa joka merkille taikka sitten lisäämällä jokaisen merkin loppuun yksi lisäkoputus "et" ("&"), jotta kuulija pystyisi erottaa kirjainmerkin viimeisen signaalin pituuden. Tällaisin morsekoputuksin esimerkiksi Toisen maailmansodan aikaiset kidutusvangit, kuten sittemmin kansainvälisen Marttyyrien ääni -järjestön perustaja Richard Wurmbrand, pystyivät viestittelemään toisilleen eristyssellien paksujen kivimuurien läpi.
Linkkivinkkejä[muokkaa]