HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Morsettaminen

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Morsekoodi on yhdysvaltalaisen taidemaalari-keksijä -monilahjakkuuden Samuel Finley Breese Morsen (s. 1791 - k.1872) sähkösanomien välittämiseen kehittämä, sittemmin kansainvälistynyt koodikieli. Idean morsekoodista Samuel sai intiaanien savumerkeistä. Olemassaoleviin monikanavaisiin sähkötystekniikoihin nähden morsettamisen vahvuutena oli, että se on binäärikoodia, jolloin sanoma pystytään välittämään yksikanavaisella/-napaisella lennättimellä. Lennätin on yleisnimitys useille erityyppisille laitteille, joilla tekstimuotoinen viesti voidaan välittää alkuperäistekstiä fyysisesti siirtämättä, kuten esimerkiksi sähkön, valon, äänen tai kosketuksen/liikkeen avulla.


Morsenkielisiä sähkösanomia (pääasiassa lennätinkaapeleita pitkin) käytettiin alunperin mm. kaupankäynnissä, koska morseviesti saatiin välitettyä reaaliaikaisesti pitkien matkojen päähän ja siitä tulostui tai käsin kirjoitettiin paperidokumentti (so. konkreettinen asiakirjatodiste; sopimuksen, toimeksiannon, määräyksen yms. vahvistukseksi), jolloin voitiin esimerkiksi tehdä tavaran toimitussopimuksia etäälle tarvitsematta matkustaa fyysisesti paikan päälle. Lisäksi morsekielisiä sähkösanomia on käytetty kansainvälisten uutissanomien ja -sähkeiden välittämisessä "tuoreeltaan", jopa mannertenvälisesti, sekä kaikenlaisessa sodankäyntiin liittyvässä toiminnassa, varsinkin Ensimmäisen Maailmansodan aikaan. Epäilemättä Lennätinjärjestelmien olemassaololla on ollut merkittävä rooli paitsi yritysten taloudellisessa kilpailukyvyssä, myös valtioiden edesottamuksiin toteuttaa laajamittaisia sotilasoperaatioita Maailmansotien aikoina.


Morsekoodisen sähkösanomasignaalin tuottamisen ja tulkitsemisen manuaalisuudesta johtuen sitä on pidetty toimintavarmana systeeminä. Edelleenkin morsekoodi on tässä mielessä korvaamaton, joskaan viestintätekniikan kehittyessä ei morsettamistaitoja ole viime vuosina enää pidetty niin oleellisena seikkana esimerkiksi Suomen Puolustusvoimissa. Joissakin erikoistilanteissa, kuten kidutus- ja eristysselleissä vankien kesken morsetusta on hyödynnetty viestien välittämiseen/keskustelemiseen (kertonut itse 14 vuotta kidutettavana ollut Richard Wurmbrand). Nykyaikana muita erikoistilanteita, joissa morsetustaitoja voisi tarvita, voisivat olla esimerkiksi tapaturmaisesti, aivoinfarktista tai etenevästä sairaudesta johtuen vaikeasti halvaantuneen henkilön kanssa keskustelu sekä tietenkin onnettomuustilanteessa hätäkutsun (SOS) lähettäminen. Esimerkiksi taskulampulla - joissakin taskulampuissa SOS-hätäkutsun merkkijonon SOS (dot dot dot dash dash dash dot dot dot) voi kytkeä erillisenä valaisimen toimintonakin/"modena" päälle. Lisäksi partiolaiset sekä lennätinharrastajat tietenkin harrastavat morsetusta monin eri menetelmin.


Morsesanoma rakentuu merkkijonosta (aakkoskirjaimet, numerot sekä melko kattava valikoima tavanomaisia välimerkkejä). Kutakin merkkiä vastaa tietty lyhyistä ja pitkistä signaaleista rakentuva yhteensä 1 - 7 signaalin pituinen sarja. Edellisen ja seuraavan merkin signaalisarjojen väli ilmaistaan lyhyellä (joitain kymmenesosasekunteja) tauolla, mutta 'välilyöntejä' ei morsettamisessa käytetä, vaan ne jätetään kokonaan ilmaisematta taikka niitä voidaan ilmaista pitemmillä tauotuksilla. Pitkän signaalin ("dash") pituus on virallisesti vähintään kolminkertainen lyhyeen ("dot") verrattuna.


Morsettamistaidossa "harjoitus tekee mestarin", ja keskeisin asia on kyseiseen käyttötarpeeseen nähden tarpeellisten merkkien morsesignaalisarjojen motorinen ulkoamuistaminen. Sitä voisi verrata uudella autolla ajamisen omaksumiseen tai nuoteista soittamisen oppimiseen.


Morsemerkistön signaalisarjojen ulkoaoppimiseen liittyen suomenkielessä sanat rakentuvat kätevästi "lyhyistä ja pitkistä tavuista", jolloin morsettamisen opettelussa voimme hyödyntää muistisanoja, joiden tavujen rytmitys on sama kuin kyseisen sanan alkukirjainta vastaavan morsesignaalisarjan rytmitys. Lyhyt tavu (joka vastaa lyhyttä "dot" -signaalia) tarkoittaisi (tässä asiayhteydessä) yksivokaalista ja korkeintaan kaksikirjaimista tavua, ja pitkä tavu (joka vastaa pitkää "dash"-signaalia) on siis joko kahden vokaalin muodostama tavu taikka sitten mikä hyvänsä kolmi- tai nelikirjaiminen tavu.


Alla melko helposti mieleen jäävä morseaakkosten muistisanojen runomainen luettelo. Tämän morseaakkosrunon tavoitteena on sanomansa puolesta sopia mahdollisimman monelle ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Runon tavoitteena olisi tukea nopeaa morsettamistaitojen omaksumista esimerkiksi henkilöllä, jonka kommunikointimahdollisuudet heikkenevät nopeasti tai ovat heikenneet yllättäen, esimerkiksi onnettomuudesta johtuen.

Runon välissä olevat vinjetti -merkinnät ryhmittelevät erilleen puhekielessä tarpeelliset kirjaimet lopuista, puhekielelle epäoleellisista aakkosista. Molemmat kirjainjoukot käsitellään runossa kahteen kertaan, joka kirjain löytyy yhteensä kahdella eri sanalla, paitsi muistamisen tueksi, niin ennen kaikkea, jotta muutoin kommunikointikyvytön morsettaja sekä tulkitsija voisivat aina olla varmoja tavutuksen oikeellisuudesta, ja siten rauhassa sen suhteen, että molemmat osapuolet varmasti tuntevat kaikkien kirjainten morsesignaalisarjat.



* * *


"Palattasko taas lomillasi Rukalle?
Et uneton öinenaika juteltaisiin hupasia, älyttömii sanoja."


"Oikeinkos iki metsän alaan, Kuusamon ympäristöön.
Oikeinkos niitä vesipuron gourméita?"


* * *


"Åtettaisikin bistropala & cappucchino & zippailua quumaisemaan?"


"Xiitataei! Wituttaa fatalisti duunari!"


* * *


"Iho broilerina XOR-salatul webillään
GPS åpaskarttojaan zoomaileva countryjuntti
fokusoisi quu-uimiseen."


* * *


"Hajuvesi ajaa veripirut ympäriltäs - örveltäisi niitä guuglaava älykkökin!!
Jaloitellen tuo Oulangan ututie ite, lihaksesi parantuisi.
Sinäkö et rakasta koillisen maaston dyynejä?"


* * *