Hybridihoiva

Kysymyksessä on mahdollisimman monipuolisesti soveltamiskelpoinen hoivan (katkaisuhoidon asiakkaat, psykiatriset potilaat, lastensuojelun asiakkuus, Asperger-, ADHD- yms. tavoin lisäongelmaiset, päivätoiminta-asiakkaat, edunvalvonnassa olevat, pitkäaikaistyöttömät, henkilökohtaista avustajaa tarvitsevat kansalaiset, invalidit, vammaiset, kehitysvammaiset, traumapotilaat, identiteettikriisiin ajautuneet, sotapakolaiset, seniorit, vanhukset (yksin kotonaan asuvat, vanhainkodissa asuvat ym.), avohoitopotilaat, saattohoitopotilaat, periaatteessa mistä hyvänsä pitkäaikaisesta laitosasumisesta, sijoitusasunisesta tai muusta vastaavasta poikkeusolosuhteesta, siviiliin siirtyvät kansalaiset, jne.) järjestämisen perusrakenne.

Keskeisiä seikkoja mm. elämän sekä hyvinvoinnin puolustaminen, terveyden edistäminen, kontaktin omaisiin/sukuun/läheisiin säilyttäminen, hengellisen vakaumuksen tukeminen, heitteillejäämisen/-jättämisen ennaltaehkäiseminen, kuntoutuminen/tavoitteellisuus/ratkaisukeskisyys/mielekkyys, turvallisuus, laadullinen arvioitavuus, järjestelmällisyys, selkeys, vilpittömyys.

Tämän menettelyn taustoja ovat monien tahojen mielipiteet, että Suomessa tällaiset hoiva-asiat (lähimmäisistä, sukulaisista, vanhuksista jne. huolehtiminen) ovat yleisesti ottaen retuperällä, erääksi perusselitykseksi ehdotettu työikäisen väestön/omaisten katkeamaton kiireellisyys ja juurettomuus, muita organien kieroon kasvaneet rakenteet, kilpailutus (kriteerit määritelty väärin tai järjestäjä yliarvioinut omat voimavaransa), "rahasamporefleksi" (yksi tilaa, toinen toteuttaa, kolmas rahoittaa, kuten esim. vakuutusyhtiöt), "hankehumpparefleksi" (yksi tarjoaa ehdollista, mutta reguloimatonta määrärahaa, rahoituksen tarvitsijat pyrkivät limboamaan määrärahoja esimerkiksi hatusta heitettyjen projektisuunnitelmien varjolla taikka esimerkiksi uuden yrityksen toimintasuunnitelman varjolla).

Hopealuodiksi tähän perusongelmaan on ajateltu mm. henkilöstön hankkiminen ulkomailta ja hoitoalalle kouluttaminen (jossa ratkaisussa on jo todettuina käytännön ongelmina mm. hieman korkeamman koulutustason tehtävissä ilmenevä kielimuuri, rahoitusteknisenä ongelmana, että koska yleisesti ottaen etenkin äveriäissä Länsimaissa on hoivahenkilöstön tarvetta ja toisiaan reflektoiden kaikki pyrkivät hankkimaan hoivahenkilöstöä ulkomailta, "eksoottisemmista maista", jolloin ylikuumentuva kilpailu henkilöstöstä aiheuttaa palkkatasojen karkaamisen korkealle ja toisaalta pakkokompromisseja osaamistasossa. Tämä edelleen mm. sellaista, että prospektiivisesti tuodaan maahan ihmisiä, jotka eivät lopulta olekaan motivoituneita kouluttautumaan tällaisiin töihin. Edelleen, moraalisina ongelmina mm. että puolestaan lähtömaissaan tämän ulkomaalaistaustaisen maahanmuuttajaväestön omat omaiset jäävät heitteille ja elinkeinoelämä työikäisten puutteessa näivettymään. Lisäksi kulttuurien väliset konfliktit (mm. länsimaisen liberalistisen elämänkatsomuksen/hegemonian/filosofian hyväksymisen kanssa). Kaiken kaikkiaan suur-ongelmallinen ratkaisu tämä.

Puolestaan "yhteiskunnalliseksi pelastusrenkaaksi" hoivapuolen ongelmiin on muodostumassa/muotoutumassa/asettumassa lyyrisessä mielessä armomurha, teknisessä mielessä teloitus, neutraalissa kielenkäytössä avustettu itsemurha. Tämä seikka yhdistuu nk. porttiteorian sekä kaltevan pinnan teorian käytännön ilmenemismuotoihin sellaisessa mm. juridiikassa erittäin tavallisessa ilmiössä, että tietyn maailmantilanteen, ympäristöolosuhteiden ja elämänkatsomuksen mukaisella visiolla säädetty säädös alkaakin em. seikkojen muuttuessa realisoitua ennalta-arvaamattomin tavoin mm. kumuloiden edelleen uusia vastaavankaltaisia säädöksiä, mikä vastaavasti vaikuttaa ihmisten elämänkatsomuksia radikalisoiden (mm. laajentaen aiemmin säädettyjen säädösten sovellettavuuteen liittyvää konsensusta) jne. Kyseinen ilmiö on verrattavissa jokseenkin käänteiseen ilmiökenttään, aiempien sukupolvien säätämien lakien, kuten "jumalanpilkkapykälä", merkitysten unohtuminen, "varjele tapaa, niin tapa varjelee sinua" -sanontaan, vanhempien ihmisten kunnioittamiseen, omien vanhempiensa kunnioittamiseen ja lasten ja yleensä ottaen nuorempien tarpeisiin tulla kasvatetuiksi.

Kaiken kaikkiaan hoiva-sektorin suur-yleis-moniongelmaisuus on harvinaisen selvä asia.

Tässä artikkelissa ei käsitellä mitään uutta konseptia, vaan aivan yleisesti käytössä olevaa ja hyödylliseksi havaittua mallia.

Siirtymät sijainnista toiseen

Siirtymisellä paikasta toiseen päivittäin esimerkiksi kävellen on monia erilaisia hyötyjä.

• vuorokauden rytmittyminen aktivoi henkisesti
  • pakottaa päivärytmiin, ja vähintäänkin elimistö hyötyy päivärytmistä.
• konkreettinen kosketus ja tuntuma luonnolliseen ympäristöön ja säähän sekä jalkapohjatuntuma maaperään on joidenkin potilaiden mielestä terapeuttinen kokemus.
  • systemaattisuus vähentää stressitasoja
  • muutos/orosessiin itse osallistuminen haastaa luonnetta
• käveleminen ylläpitää koordinaatiota, motoriikkaa, yleiskuntoa ja pitää elossa pitempään eli toisin sanoen ennaltaehkäisee/myöhentää elämisen laadun romahtamista ks. mm. artikkeli laajahkosta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin tavallista kävelyä)
• siirtyminen standardina välivaiheena yksinkertaistaa uusien asioiden implementoimista päiväohjelmaan todella paljon
• paikkojen vaihtuminen parantaa perspektiiviä/yleistä suhteellisuudentajua ja tukee maalaisjärkeä sekä uusiin asioihin keskittymistä ja näin ollen oppimista
• hoivahenkilöstön vaihtuminen osittain tai kokonaan ennaltaehkäisee "hullun tohtorin syndroomia" ** terveydenhuollon ammattilaisten pöhöttymistä saattaen johtaa mm. pillerien määräilyyn/hoitojen ohjelmointiin käypähoitosuositusten vastaisesti / lääkeaineiden soveltamiseen valmistajan/oppikirjojen opastaman käyttötarkoitusten vastaisesti / potilaan tarkoituksellinen saattaminen lääkekoomaan. Tällaiset ovat sinänsä yleisinhimillistä, koska potilastapaukset voivat olla esimerkiksi liian monimutkaisia tai liian yksitoikkoisia tai työilmapiiri huono tai potilas pelottaa hoitohenkilöstöä tai hänen mielialan muuoksien taustatekijöitä/syitä ei ymmärretä tai hän käyttäytyy vaihtelevasti siviilissä tai hänellä ei ole omaisia tai hän on ulkoisen organisaation ylläpitämässä edunvalvonnassa tai pakkohoidossa suljetussa hoitolaitoksessa, jossa vallitsee omintakeinen työkulttuuri.
  • Mahdollisuuksia on monen monta, ja on järkevää orientoitua niin, että tällaiset syndroomat eivät ole ainakaan epätavallisia, joskaan eivät välttämättä tavanomaisiakaan. Vaikkakin arvattavasti sellaista tapahtuu eriasteisesti joka mestassa, ja sen tähden sellaiseen kannattaa oppia suhtautumaan suhteellisuudetajuisesti - eikä missään tapauksessa ainakaan denialistisesti.

Lähtökohtaisesti tässä hybridihoiva-mallissa toimittaisiin niin, että asiakas/potilas yöpyisi avustetussa laitoksessa/hoitokodissa/asuntolassa/tuvissa ja siirtyisi päiväajaksi erilliseen päivätoimintaan tai omaistensa pariin. Tällöin esimerkiksi olisi mahdollista välttyä asiakkaan/potilaan aamuiselta ylilääkitsemiseltä jalattomaksi tarpeettomasti, mikäli öisin rauhaton potilas/asiakas on kuitenkin päivisin/ympäristöolosuhteista/henkilöstöstä riippuen tolkuissaan ja yhteistyökykyinen.

Esteettömyysasiat

Ensiksikin kannattaa huomioida, että esteettömään kulkemiseen kiittyvät vaatimukset ovat vasta viime vuosina kuvioihin tullut "villitys", tätä ennen on pärjätty ilman. Mutta kuitenkin on niin, että esteettömyysasioiden järjestäminen ei ole mitään tähtitiedettä eikä välttämättä yhtään kallistakaan toteuttaa.

Kynnykset

Sisäovien karmien kynnykset, jos sellaisia ylipäänsä rakennuksessa on, ovat tavallisesti irroitettavia, ja näitä kynnyskohtia / lattioiden liikuntasaumoja ei kannata mielenosoituksellisesti jättää irvistämään, sillä niihin pystytään helposti asentaa toisenlainen kynnys. Kynnyksen merkitys on oviaukon äänieristys, jota äänieristystä voidaan parantaa liimaamalla/teippaamalla/nitomalla oven alle esimerkiksi harjasmainen tiivistenauha (sisäoven irrottaminen saranoiltaan onnistuu yleensä löysäämällä yksi ripustusruuvi per sarana).

1. Esimerkiksi standardikokoisille oville on olemassa valmiita viiluista/vanerista valmistettuja litteitä kynnysaihioita. Mikäli huoneiden lattioiden välillä on korkeuseroa, tämän lattakynnyksen alle voidaan (pyykkipoikien avulla) liimata kohotuskaistale tai esimerkiksi teipata jäykähköä tiivistenauhaa, kitata tai silikonoida.
   • kynnysaihio korotuskaistaleineen kannattaa todennäköisesti jiirisahata, vuolla, höylätä ja/tai hioa pykälättömäksi siirtymäksi huoneesta toiseen. Ja akryylimaalata kevyesti/ohuesti sävyttäen + spraylakata.
   • uusia kynnyksiä ei kannata "valaa" kiinni taloon ja polttaa vanhoja kynnyksiä takassa, vaan vaikkapa naulata viimeistelynauloin tai ruuvata (mahdollisimman ohuin ruuvein) sijoilleen tai, etenkin mikäli sivukarmien alapäihin jäisi epäsiistiä maalirajaa, kiilata paikoilleen karmeihin kiinnitettävin lyhyin listan- tai rimanpätkin.
2. kynnystenkohdat voidaan myös maalarinteipillä rajaten massata, maalata ja/tai lakata tasaiseksi.
   • Tällainen ratkaisu on paras etenkin mikäli korotetut kynnykset halutaan laittaa takaisin paikoilleen iltaisin. Tällöin kynnysten päähän kannattaa kiinnittää parit huopatassut, jotta kynnys kiilautuisi kätevästi sijoilleen karmien väliin.

Seinäkaiteet

Seinäkaiteet saattavat olla rollaattoria/pyörätuolia mielekkäämpi ratkaisu kotona.

1. Seinäkaiteita voidaan sijoittaa niin rakennuksen ulkokylkiin kuin sisäseiniinkin. Seiniin kiinnitettäviä kaidepuita varten on tarjolla edullisia seinäankkurointikiinnikkeitä/amppelikiinnikkeitä. Niitä voi aivan yksinkertaisesti hiomapaperilla tai ihmesienellä vähän karhentaa ja sitten esimerkiksi autospraymaalilla sävyttää jos katsoo hyväksi.
   • Mikäli proppausreiät piikkaa siististi kiviseinään, pikkuproppujenkin ulosvetovoimat riittävät aivan hyvin ulkokaiteen tarkoitukseen.
   • Injektiomassa-konekierretappi sekä lyöntitulpat ovat hyvä vaihtoehto, mikäli kaiteet halutaan kiinnittää seinään esimerkiksi sormin kiristettävin silmukkamutterein. Tällöin aluksi kaiteen silmukkamutterin kiinnitystappiin kannattaa aluksi kiristää tavallinen mutteri, jonka kiristyksen jälkeen ylmenevä rvvitappi sahataan/leikataan pois, minkä jälkeen ruuvi poistetaan, leikkauskohtaa siistitään mm. Vesihiomapaperilla ja sitten kiristetään silmukkamutteri paikoilleen.
   • Jos haluaa minimoida esimerkiksi puupaneeliseinään jäävän kiinnitysjäljen, voi tehdä niin, että teippaa huolellisesti kiinnitysreikien alueet ennen ohuiden ruuvinreikien poraamista, sitten kyllästää ruuvinreiät liimainjekrioin ja sitten ruuvaa ohutvartiset (ruuvikierteiset tai konekierteiset) ruuvit sijoilleen, pyyhkii liiat liimat ja poistaa suojateipit. Kaideankkurin puolelle liimaa ankkurointiruuvien reikien eteen huopatassut, joihin on tehty paperiarkin rei'ittäjällä tai naskalilla keskelle reikä.
   • Varsinaiset käsikaideosat voivat olla vaikka luonnollista riukua tai heinäseivästä.
2. Käsikaiteen voi periaatteessa ankkuroida myös puunrunkoihin. Tällöin esimerkiksi rautalangalla tai metallinauhoin kiristetään/kiilataan puukapuloita rungon ympäri/kuoren suojaksi, ja sitten ankkuroidaan kaidekannatin tavalliseen tapaan johonkin näistä puukapuloista.
3. Sisäseiniin sekä ovien kylkiin voidaan asentaa esimerkiksi pelkkiä käsikahvojakin. Niiden valikoima on laaja, joten kannattaa suunnitella ja mallata.
   • Kodin sisustusratkaisuja voi olla tarpeen revisioida lisäkaiteiden kiinnittämiseksi tai niiden tarpeen vähentämiseksi.
4. Myöskin mitä tulee esimerkiksi ovenpalauttimin varustettuihin kerrostalojen ala-auloihin, niin jotta niistä pääsisi esimerkiksi omatoimisesti rollaattorein läpi, niin molemmin puolin ovea/kulkuaukkoa kannattaisi olla lisäkahvat. Tällöin kahvat kannattaa itse hankkia, mutta huoltoyhtiö asentaa. Teräsrukoisiin oviin ja vastaaviin karmeihin on todennäköisesti hyvin yksinkertainen asentaa kahvoja itseporautuvin ruuvein tai sitten kierteyttämällä/rihlaamalla poranreiät konekierreruuveille. Mahdollisten ovikellopiuhojen vaurioituminen lyhytteräisen läpäisyporauksen yhteydessä on erittäin epätodennäköinen skenaario.
5. Joissain rappukäytävissä saattaa olla oelkästään toisella reunalla kaide, vaikka olisi teknisesti ottaen mahdollista lisätä sellainen pystyseinänkin puolelle.
   • Lisäksi portaikon varrelle/välitasanteille saattaisi olla aivan realistista asentaa "auditoriopenkkejä" (joiden istunosa nousee pystyyn).

Ulkoportaat, rampit, luiskat ja pitkospuut, lauteet ja laverit

Periaatteessa koska aivan siistejä ja tukevia puisia pyörätuoliluiskia jne. on jo pystytettynä monin paikoin, tässä yhteydessä käydään läpi eräs tällainen konseptiratkaisu, työnimitykseltään Hutera Rimpula ^TM.

Hutera Rmpula koostuu periaatteessa pelkistä laudoista, eikä siinä tarvita lankkuja välttämättä lainkaan.

1. Huteran Rimpulan vaakatasoiset osuudet koostuvat poikkisuuntaisista vaakalaudoista, jotka kiinnittyvät päistään vetäväkantaisin torx-terassiruuvein pituussuuntaisten lautojen lyhyitä alalappeita vasten, joita on 3 kpl per kiinnitys.
   • Mikäli mahdollista, valitaan tiheämpi ruuvikierre harvemman sijaan, jotta ruuvikiinnitysten löystyminen olisi vähäisempää.
   • Lisäksi näiden ripustuskiinnitettävien vaakalautojen kiinnityskohtien alapintoja vasten voidaan laittaa kokolevyiset tai leveältä lappeeltaan halki sahatut laudat/rimat (kohottamaan näitä kävelytasanteen vaakalautoja tasaisen maan pinnasta, jotta lautojen välit eivät täyttyisi heti hiekasta. Tällainen ratkaisu kuitenkin vaikeuttaa ajan saatossa löystyvien torx-ruuvien kiristelyä (torxkärki-räikkäratkaisulla).
   • Tämän lisäksi kävelytasanteen vaakalautojen alapintaan keskilinjan vaiheilla kulkee ruuvein leveä lape ylöspäin lauta, jolla ensiksikin estetään laiturimaisen rakenteen taipuminen salmiakille sekä toisekseen jäykistetään tämä kävelytasanne niin, että se voidaan rakentaa sivusuunnassa kaarevaksikin kulkureitiksi. Kolmanneksi tämä lauta jakaa mahdollista pistemäistä kuormitusta (esimerkiksi sähköpyörätuoli) useille laudoille ja lisäksi estää spekulatiivisen yksittäisen laudan ruuvikiinnitysten repeytymisen irti pitkittäislaudasta.
   • tätä kävelytasanteen jäykistelautaa voidaan myös kovertaa/katkoa pois tieltä esimerkiksi tasanteen laskemiseksi porrasaskelmia, betonitasannetta tai maasta kohoavaa puunjuurta tai kalliota vasten.
   • Hutera Rimpula kävelytasanne/ramppi pystytään siis alentaa aivan pohjan pintaan asti, koska "kansiosan" alapuolella ei ole pitkittäisiä niskapalkkeja periaatteessa lainkaan.
2. Huteran Rimpulan niskapalkitus koostuvat kävelytasanteen poikkilatojen yläpintoja vasten molemmilla sivuilla kulkevien pystylapelautojen lisäksi niiden yläpuolella esimerkiksi kahdella korkeudella pituussuunnassa kulkevasta kaidelaudasta, jotka ankkuroituvat toisiinsa tulevien käsikaiteiden pystypuiden välityksellä, jotka on sijoitettu arkkitehtonisesti sopivalla jaolla.
   • Näiden pystysuuntaan asemoitujen pituussuuntaisten lautojen yhteenlaskettu leveys määrittää lujuusteknisesti ottaen kävelytasanteen jännevälin kantavuuden. Mikä yksinkertaistaa lujuuslaskelmia siinä mielessä, että laskelmissa voidaan hyödyntää teoreettisten lujuuksien sijaan käyttää lautatavaran tosiasiallisia koeponnistuslujuuksia.
   • Näiden reunakaiteiden yläpintaan asennetaan lisäksi käsikaiteena sekä rakenteellisena jäykisteenä toimiva kokoleveä tai kavennettu lapelauta vaakalappeelleen pitkittäin. Tämän käsikaidelaudan yläpinta voi olla esimerkiksi sadeveden pois valuttamiseksi kuperaksi höylätty, ja kaarteisen kävelytasanteen tapauksessa se on valmistettu jäljempänä selitetyllä menetelmällä kaarevaksi, kaiteen lisäjäykisteeksi.
3. Osa tai kaikki kaiteiden pystypuut voidaan ulottaa maanpintaan saakka, esimerkiksi mikäli kävelytasanne kulkee ilmassa epätasaisen alustan yläpuolella taikka kysymys on luiskasta/rampista.
   • Näiden "kannatinjalkapystyjen" maanpinnan puoleiset sahauspinnat kyllästetään esimerkiksi liimalla, kuten pikaliimalla, vedenkestäviksi. Kannatinjalan alapuolelle upotetaan maahan esimerkiksi ulkolaatta tai luonnonkivi, jonka alta humusmaa on korvattu esimerkiksi kivituhkalla.
4. mikäli Huteran Rimpulan konseptilla toteutetaan pitempiä jännevälejä esimerkiksi joen yli, voidaan pitkittäiset pystyniskalaudat korvata tuumaa tai kahta korkeammilla laudoilla ja/tai kapeammalta lappeeltaan paksummilla lankuilla ja/tai sitten laittaa niitä useampia päällekkäisiä varveja. Kannen alla kulkevia jäykistelautoja on myös syytä leveydeltään ja/tai lukumäärältään lisätä jännevälin nurjahtamisen/kiepsahtamisen välttämiseksi. Mikäli ylitettävän alueen pohja kantaa eikä virtaus jäädy tlvisin, voidaan kenties vedenpohjaan ulottaa välituentojakin (huom. mm. ahtojäät).
   • koska käytännöllisesti katsoen tällaiset, jännevälit rakennetaan valmiiksi elementeiksi "maan kamaralla", niin myöskin tarvittavat rynnäkkökuormitustestit voidaan järjestää maassa turvallisesti.

Porrasaskelmat

1. Huteran Rimpulan porrastasanteet ovat rakenteeltaan sellaiset, että kylkilautojen porrasaskelmien puoleisia lappeita vasten on ruuvikiinnitetty portaikon vaaka- ja pystylautojen kannatinhyllyiksi vinosahattuja laudanpätkiä, joiden vinosahauslape voi periaatteessa ulottua kylkilautojen (lyhyiden) ylälappeiden tasalle asti, jolloin se on helppo viimmeistelysahatakin siistiksi. Nämä kylkilautojen koko lappeen yläosan levyiset hyllyt voidaan siis kiinnittää (oletusarvoisesti portaikon puolelta päin) ruuvein periaatteessa niin tukevasti kuin halutaan, ulkonäkösyistä voidaan myöskin liimatapittaa.
2. pysty- ja vaakasuuntaiset poikkilaudat ruuvikiinnitetään alapuolelta päin näiden kolmionmuotoisten hyllyjen vaaka- ja pystypintoihin.
3. porrasaskelman reunimmaiset poikkilaudat asettuvat ylimmän pysty-poikkilaudan lyhyttä ylälapetta vasten, ja sisimmäiset poikkilaudat ruuvikiinnitetään alinta pysty-poikkilaudan lyhyttä alalapetta vasten, jolloin porrasaskelman kansi on varsin jäykkä ilman keskisidoslautaakin, mutta mikäli porrasaskelma on käytännöllisesti katsoen pitempi porrastasanne, niin tällöin reunimman ja sisimmän poikklaudan väliin olisi hyvä vetää keskilinjan vaiheille sidoslauta, jotta jalkatuntuma ei vaihtele, jolloin esimerkiksi portaiden kulkeminen ilman käsiä saattaa aiheuttaa horjahtelua.
4. porrasaskelmien kolmionmuotoisten hyllyjen sekä kylkilautojen muodostaman vinotason päälle kiinnitetään mahdollisesti kavennettu lauta sadesuojapaneeliksi, pyörätuoln ylöspäinrehaamisikiskoksi sekä omia rajojaan etsivän nuorison iloksi.

Mutkittelevat väylät

Kaarevoitettu Huteran Rimpulan osuus edellyttää, että kaikki sivukaiteiden pitkittäispuut esikaarevoitetaan sekä lisäksi että käsikaidepuut valmistetaan kaareviksi jäykisteiksi.

1. sivukaiteiden pitkittäispuut esikaarevoitetaan esimerkiksi ruuvaamalla ne riviin tasaamattomista päistään poikkilautoihin.
   • Kaksi ruuvia per kiinnityskohta, jotta aihio ei väänny salmiakille seuraavassa vaiheessa.
2. nämä pitkittäispuuelementit kastellaan ensin läpeensä, sitten kahdella kiristysliinalla pikku hiljaa kiristellen jännitetään tämä aihio kaarelle, joka on hiukan yli tulevan kaarteen jyrkkyyden.
3. annetaan jännitetyn aihion kuivua kunnolla, sitten pinnoitetaan puut esimerkiksi homeenestoainein, maalein, lakoin, petsein, parafiinein, öljyin tms.
4. aihio kannattaa purkaa, eli jännitys vapauttaa, vasta kaarevan osuuden kokoamisvaiheessa.
5. käsikaideosuus, joka halutaan muuttaa kaarevaksi, kannattaa valmistaa kyllästämättömästä tavarasta, ellei esimerkiksi xyleenin tms ohenteen ja/tai erikoisliiman avulla pystytä saamaan aikaan lujia liimauksia.
6. suojataan esimerkiksi maalarinteipillä laudan leveiden lappeiden pinnat tulevalta kaarevalta sahauslinjalta, jonka kaari on tulevan kaarteen jyrkkyyden mukainen. Molemmin puolin. Hahmotellaan esimerkiksi kynällä tämä kaareva sahauslinja.
   • huomioi, että oikean- ja vasemmanpuoleisen käsikaiteen kaarevuus on eri. Kaarevuus määritellään käsikaiteille yhteisen kaarevuuskeskipisteen suhteen (esimerkiksi pitkällä mittanauhalla).
7. siirretään irti sahattu kaareva käsikaidepuun osuus täsmälleen vastakkaiselle puolen lautaa ja liimataan se siihen kiinni (eli suorat lyhyet lappeet vastatusten).
   • ruuvipuristiemien sijaan voidaan käyttää esimerkiksi sellaisia itse rakennettuja elementtejä, joissa on kaksi rimanpätkää, jotka asetetaan vastakkaisille puolille liimattavan lauta-aihion alle ja päälle poikittain, ja sitten nämä rimanpätkät kiristetään ruuvein toisiinsa molemmin puolin lauta-aihiota, esimerkiksi sentin etäisyydeltä liimattavasta lauta-aihiosta, jolloin ne tässä vaiheessa siis kiristävät lauta-aihion halkioita kohdakkain. Lopuksi "ikkunankarmien puukiiloin" kiilataan näiden rimanpätkien välisten ruuvien paljaiden varsiosuuksien välityksellä liimattavat pinnat tiukalle toisiaan vasten. Tällaisia tähän tarkoitukseen sovltuvia keskenään identtisiä rima-aihio-vipstaakeja on yksinkertaista valmistaa monia.
8. kun em. Ensimmäinen liimausoperaatio on valmistunut, mutta vaadittu kaarevuuskulma on ollut tätä jyrkempi, jatketaan sahaanalla edelleen seuraava jänneosuus ja liimataan uudet halkiot jälleen vastakkaisilta lappeiltaan yhteen.
9. lopuksi viimeistelläön esimerkiksi höylällä sekä uudet kaarevat särmät pyöreiksi hiomapaperilla hioen nämä elementit.
10. kaareva osuus kootaan kokoon siten, että aluksi ruuvataan keskilinjan jäykistyslautaan/-lautoihin esimerkiksi pästä ja keskeltä alkaen kansilautoja oikeaan kaarevuuteen harvakseltaan.
11. seuraavaksi ruuvataan kansilautojen päitä mukailevat esikaarevoitetut pitkittäisniskalaudat paikoilleen.
12. sitten ruuvataan kaiteiden pystylaudat sekä ylimmät esikaarevoitetut pitkittäisniskalaudat.
13. sitten käsikaidepuut sekä mahdolliset välikorkeuksien pitkittäisniskalaudat.
14. lopuksi loput poikittaislaudat, joilla samalla mallataan kurvit symmetrisiksi/hienosäädetään elementin ryhti.

Viiluvahvisteinen mitallistetun puutavaran jäykistetty puskuponttiliitos

Seuraava menettely soveltuu esimerkiksi juuri kaidepuiden jatkamiseen esimerkiksi mutkittelevassa väylässä taikka jos halutaan valmistaa erityisen pitkä yhtenäiseltä näyttävä lauta/lankku. Tai jakaa 90 asteen käännöksen kohta (esimerkiksi ulkokurvi) useampaan loivemnan astekuman kaidepätkäksi.

1. aluksi sahataan jatkoskohtien puskut haluttuun astekulmaan.
   • jos halutaan vältyä liimatahroilta lopputuloksessa, niin ennen puskujen sahaamista suojataan lankkujen päät tarkoituksenmukaisella teipillä kyllin etäälle liitoskodasta
2. seuravaksi kiristetään yksitellen kukin käsiteltävä puutavaranpätkä kahden mitallistetun (neljältä lappeeltaan höylätyn) lankunpätkän väliin niin, että näiden lankunpätkien etulappeet sekä käsiteltävän puutavaran puskupinta ovat samassa tasossa.
   • esimerkiksi tällaiset lankunpätkät mitoitetaan pituudeltaan reilusti yli käsiteltävän puutavaran lappeen leveyden. Näiden lankunpätkien päihin ankkuroidaan käsiteltävän puutavan paksuiset ja vähintään puolikkaan puutavaranleveyden levyiset "kenkäpalat". Nyt näiden kenkäpalojen sekä lankunpätkien keskelle kiristettävän puutavan välisten rakojen kohtiin ruuvataan vetokantaiset ruuvit (1 tai 2 kpl), jolloin keinulautamekanismi muodostaa leikkausvoiman, josta aiheutuu laminaarinen puristusvoima puutavaran kevää lapetta vasten, (jolloin se ei lommoudu).
3. kiinnitetään esimerkiksi ruuvein jommankumman lankunpätkän avoimen lappeen kylkeen (mahdollisin korotusviiluin, -prikoin, -listoin tms.) käsisirkkelin sahauslinjan kylkikuljetin (käsisirkkelin oma säädettävä sivuohjuri on varmasti liian epätarkka).
4. sahataan käsisirkkelillä ensimmäisen puutavaran päähän (sahanteränlevyinen) naaraspontti.
   • ohjurin ansiosta sahaussyvyyttä voidaan lisätä vaiheittain (periaatteessa mitä syvempi ura, sen tukevampi pontitus)
5. huomioidaan, että toisen puolen puutavara on asetettava vastaavasti, mutta peilikuvaisesti em. lankunpätkien väliin, jotta samalla kylkikuljetinsäädöllä sahatut päätyponttiurat asettuisivat täsmällisesti vastakkain.
6. Liimausvaihetta varten tarvitaan kaksi samankaltaista lankunpätkäkiristintä kuin edellä kuvattu. Nämä kirustetään yhteenliitettävien puiden liitoskohdan tuntumaan, kuitenkin näiden päätyponttiurien taakse. Näihin lankunpätkäkiristimiin ei kuitenkaan ankkuroida samanlaisia kenkäpaloja, vaan pitemmät rimanomaiset pätkät, joilla nämä kaksi lankunpätkäkiristintä yhdistetään toisiinsa, jolloin ne osaltaan kohdistavat puskuponttiliitospätkiä (mikäli ponttien väliin pujotettava viilunpätkä on väljä, kaiteet eivät asetu täsmälleen kohdakkain).
7. liimausoperaatio tehdään kahdessa osassa, ensiksi liimataan käsiteltävien puutavaroiden päätyponttiaihioiden puskupinnat kohdakkain (huom. Päädyt imevät runsaasti liimaa).
   • puskuliimaus kiristetään vakaaksi pakottamalla esimerkiksi vasaralla naputellen lankunpätkäkiristykset liukumaan em. rimanomaisten pätkien ohjaamana (nämä liukupinnat voidaan rasvatakin.
8. ensimmäisen liimauksen onnistuttua, esimerkiksi taltalla, mattoveitsellä, fileointiveitsellä tms. siistitään väli, johon urospontitus rakennetaan kahdesta viilusta, jotka tullaan pujottamaan molemmista sivuaukoista paikoilleen.
   • etenkin kun rakennetaan sarjatyönä monia puskuponttiliitoksia, niin periaatteessa kaikkien niiden ponttiviiluaihiot ovat identtisiä, jolloin ne on yksinkertaista valmistaa sirkkelöimällä puutavarasta ensin teränlevyistä, suorasyistä soiroa, jotka leikataan samaan pituuteen, eli 2x näiden ponttiurien sirkkelöintisyvyys. Tämä pätkien pituus voi jäädä väljäksi, mutta viilun paksuus olisi hyvä olla tiukka. Toisaalta, viilunpätkät voidaan myös tarkoituksellisesti sahata hieman ylipitkiksi tai sitten aavistuksen verran kiilapäisiksi, jotta ne voidaan puukolla muotoilla jäämään "pänniin" (ks. seuraava vaihe).
9. nämä viilunpätkät (2 tai 3 kpl per liitoskohta) tarvittaessa aavistuksen pyöristetään liitoksen sisään pujotettavista kyljistään, jotta kohdistus olisi helppoa.
   • ylipitkät viilut voidaan vuolla kiilautumaan pituussuunnassaan sopivasti väliin.
   • vaikka puskuliitoksen ponttiraon keskilinja jäisikin "ontoksi", sillä ei ole lujuusteknisesti juuri mitään merkitystä. Kun viilunpätkiä painetaan seuraavaksi paikoilleen, niitä ei ole syytä päntätä väkisin syvemmälle (jos kiilaus ottaa vastaan).
10. seuraavaksi viilunpätkät asetetaan liimaan likoamaan (esimerkiksi minigrip-pussiin), jolloin ne muuttuvat puukomposiitiksi.
11. yhteenliitettävien puutavaroiden ponttiväleihin saattaa olla järjevä levittää puuliimaa ensiksi, ainakin sahausten pohjauriin, joissa puunsyiden päät imevät sitä runsaasti.
12. sujautetaan/naputellaan liimaiset viilunpätkät molemmilta sivuiltaan puskuliitoksen ponttiväliin ja painetaan puristimilla (klossipaloin) puskuliitoksen alta ja päältä tiukaksi.
13. liiman kovetuttua sahataan esimerkiksi japanilaisella sahalla ylimenevät viilusoirot pois, arvioidaan samalla silmämääräisesti, että onko puuliima vaikuttanut koko viilun paksuudelta ja ellei, niin levitetään vielä näihin sahattuihin viilujen kylkipintoihin puuliimat.
14. poistetaan suojateipit sekä viimeistelyhiotaan (vaiheittain karkeasta hienompaan edeten hiekkapaperilla) liitoskohta. Periaatteessa tällainen liitos on visuaalisesti huomaamaton, rakenteellisesti jäykkä, lujuusteknisesti luja ja laadullisesti säänkestävä, eikä se tarvitse muusta kaiteesta poikkeavaa pintakäsittelyä.

Hoitokulttuuri

Mitä paremmin - esimerkiksi organisaation hallituksen jäseninä - asukkaiden/asiakkaiden/potilaiden omaiset osallistuvat / pysyttelevät mukana laitoksen, asuntolan, palvelukodin, tuetun asumisen, lastensuojelun jne. osaston toiminnassa, sitä tolkullisempana sen toiminta säilyy. Vastaavasti mitä eristetympää, itsenäisempää, "teflonimpaa" osaston toiminta on, sen intensiivisemmin se on vaarassa pöhöttyä. Riippumatta onko kyse yksityisestä vai julkisesta organisaatiosta ja millaisia näennäisiä hyveitä tarkkaillaan/miten toimintaa reguloidaan. Miksi tällainen yleismaailmallinen ilmiö, se on varmaan useamman eri tekijän summa.

1. ensiksikin yritystoiminnan lainmukainen tavoite on, ellei perustamisasiakirjassa (PRH:sta tilattavissa maksullisesti) toisin todeta, taloudellinen tuotto.
   • tämä oikeustekninen ilmiökenttä on todella laaja, joitakin mainitsemisen