Kengät kannattaa teettää oman jalkojen mittojen mukaan suutarilla. Voisi sanoa että yksinomaan nahkakenkä on paras kenkä arkeen, retkeilyyn ja kaikkeen liikkumiseen.
Kenkiä valitessa kannattaa tunnistaa onko oma jalka leveälestinen vai kapea. Nahkakenkä antaa periksi, mutta jos kärki on periksiantamaton, isovarvas todennäköisesti kipeytyy melko nopeasti. Kannattaa myös kiinnittää pohjan pitoon huomiota lumella ja pakkasella!
Käveleminen rakot jalassa on enemmän kuin häiritsevää. Samoin märissä kengissä kuin helposti hajoavissa. Hyvät kengät maksavat, se on tosiasia, mutta yleensä myös kestävät pitkään ja sallivat nauttia itse tekemisestä. Ennen hankintaa kannattaa hetki pohtia missä kenkiä aikoo käyttää. Onko tarkoitus kulkea terävien kivien päällä, hiekalla, lumessa ja pakkasessa, asfaltilla, monsuunisateissa tai kiipeillä kallioilla. Samoin onko tarkoitus vaeltaa vai seistä paikoillaan. Tällöin kenkien pehmusteiden, pohjan ominaisuuksien sekä vedenpitävyyden ja hengittävyyden osalta alkaa hahmottua tavoiteltava kenkä. Kengän varren korkeus vaikuttaa siihen miten kenkä tukee nilkkaa ja miten hiekkaa pääsee kenkään. Keskikorkea (mid) on usein riittävä.
Kengän materiaaleista nahkaa ei koskaan kannata sivuuttaa. Nahka tekee kengästä yleensä kangaskenkää raskaamman. Goretex (GTX) on hengittävä vedenpitävä kalvo niin kauan kunnes se kuluu puhki esimerkiksi liian pitkästä isovarpaan kynnestä. Kuitenin Goretex saattaa tehdä kengästä hiostavamman, joka edesauttaa rakkuloiden syntymistä. Hiostumista voi vähentää vaihtamalla säännöllisesti sukkia.
Kenkien tulisi olla lähtökohtaisesti sopivat jalkaan ja testatut ennen varsinaista matkaa. Kenkien sovitteluun kannattaa käyttää aikaa ja kokeilla eri kokoja ja kenkiä. Kaikki kenkämallit eivät sovi kaikille!
Lähestymiskengillä (approach shoes) tarkoitetaan kenkiä, joita käytetään lähestyttäessä kiipeilykohdetta vaihtelevassa maastossa. Tällaiset usein matalavartiset kengät ovat hyvä vaihtoehto pitkävartiselle vaelluskengälle. Useimmat soveltuvat hyvin tavanomaiseen vaeltamiseen ja kiipeämiseen kallioilla mutta myös yleiskäyttöön kun haetaan kestävää kenkää. Kengät ovat usein rakenteeltaan jäykempiä kuin perustossut ja niitä kiertää kumireunus.
La Sportiva TX4 GTX. La Sportiva TX4 GTX SUOSITELTAVA! Hyvät kengät retkeilyyn, arkikäyttöön, etsintätehtäviin yms. Pito kuivilla kallioilla on hyvä ja kenkien kuminen reunus suojaa hyvin itse kenkää. Gore-Tex pitää pitää veden ulkopuolella ja yhdistettynä mataliin tai korkeampiin Gore-Text -säärystimiin, kengillä pärjää hyvin sateellakin. https://www.switchbacktravel.com/reviews/la-sportiva-tx4
Koko: "Try your boots on with the socks you intend to wear in the field. What you’re looking for is the size that holds your toes ever so slightly away from the front of the boot while the lacing system is snug across the top of your arch. To check the length, you should be able to slip one finger behind your heel when you are standing up with the boot unlaced and your toes touching the front. The fit across the top of your arch is the single most important factor. If the lacing system here does not hold your foot in place, the boot will not be stable on your foot while you walk." https://www.sportiva.com/sizing-technology
Kangaskengillä tässä viitataan lähinnä lenkkitossun kaltaisiin "tossuihin", jotka soveltuvat erinomaisesti niin vaeltamiseen, jopa polkujuoksuun kuin arjessa käytettäväksi.
Salomon X Ultra 3 GTX
La Sportiva TX3, Trango TRK GTX, TX4 (nahkapintainen)
Salomon X Ultra 3 Mid GTX, X Ultra 2
The North Face Ultra 110 GTX, Ultra 109 GTX
Keen Targhee III Mid, Targhee II, Tarhgee Low Vent
Näitä kannattaa vilkaista. Vedenpitävät kengät, joissa irrotettava huopavuori. Lämpötilamerkintä -73.3 Celcius-astetta. Käytössä myös expedition-matkoilla.
Upokas, lapikas. Ensin naisten nokkakurpponen yhdestä nahkakappaleesta, kärjessä suora ommeltu sauma, kanta pyöristetty erikoisella Y-väärinpäin saumalla ja reunareikiin pujotettu taakse solmittava nahkainen kurepaula. Pehmeä mokkasiini voittaa jäykän anturakengän erityisesti talvijalkineena.
Mitähän nämä supikkaat maksavat ja mistä niitä saa? Maksavat noin 50-100 euroa ja suutari työstkentelee Tuupovaaralla, suutariliike Martti Koljonen. Tekee myös kuvissa olevia mittatilaus lapikkaita ja mustia tallukkaita. Lienevät mukavat käyttöjalkineet ilman kansallispukuakin, luullaksein? Kyllä, niillä on mukava supistella menemään pitkin kesää ja myös esim. päiväntasaajan eteläpuolella toimivat täysin matkakenkinä. Ja nuo aamukengät vasta helppokäyttöisiltä vaikuttavat, kun on kannat auki kuten tohveleissa, lienee viisasta hankkia ne.
Lapikkaat, joita Pohjois-Karjalassa näiden kenkien tekijä kutsuu nimellä Lapikkaat. Kengät ovat vain nahkaa.Lapikkaat, joita Pohjois-Karjalassa näiden kenkien tekijä kutsuu nimellä Tallukkaat. Kengät ovat huovalla vuoratut.
"Kiertävä suutari haettiin edellisestä paikasta hevosella kuorman tullessa täyteen välineistä; lestejä, suoria ja vääriä naskaleita, veitsiä, purasimia, karheita raspeja, polviremmi, lestikoukku, pikinahka, sakset, suutarinlauta, suutarinpalli. Tarjottiin tuliaiskahvit. Aamulla talon puolesta pellavapaita, liinaiset housut. Talon tarpeista kenkiä myös palkollisille palkaksi. Suutari teki myös rukkasia, karvahattuja ja puukontuppia."
Narina eli nauku osoitti varakkuutta ja tehtiin kenties tuohenpalalla pohjanahkojen välissä tai petrolissa kastettiin ohuet nahkat ja asetettiin vastakkain.
Luonnonmateriaaleilla suurin ongelma on märän pitäminen ulkopuolella. Kenkien pohjallisina on käytetty joko paksua nahkaa, ohuempia nahkoja ommeltuna yhteen tai puupohjallisia. Kyllästämällä vedenpitävällä aineella niistä on saatu enemmän tai vähemmän vesitiiviitä. Eskimot ja lappalaiset käyttivät kalanrasvaparkkia, jolla saatiin nahasta vedenpitävä. Alla on listattu tapoja joilla kostumista on estetty:
Tökötti, eli tuohiterva tekee varsinkin saumat vettä eristäviksi. Sitä on käytetty entisvanhaan mm. tiivisteissä.
Pihka toimii myös vesieristeenä vaan murtuu helposti. Paras lienee kun sekoittaa mehiläisvahaa ja pihkaa 1:1.
Terva on hyvä tapa pitää kosteus poissa. Sitä saadaan tervaspuuta kuivatislaamalla tai keittämällä pihkaa. Paksu nahkapohjallinen on kyllästetty tervalla.
Pikeä saadaan kun tervaa ohennetaan edelleen keittämällä. Joissain lähteissä on mainittu "pikinahka" nahkurilla.
Pellavaöljy tai eläinrasva pitää myös kosteuden ulkopuolella. Nahkaa voidaan kyllästää myös sillä. Kenties nahalle käy sama menetelmä kuin paperille, eli kun pitää sitä 120 asteessa uunissa jonkin aikaa niin öljy kovettuu.
Mehiläisvahalla ei voida kyllästää, mutta nahkojen pintaa on suojattu sillä perinteisesti. Vahaa on usein ohennettu pellavaöljyllä.
Kumia ei Suomessa ole käytetty, mutta Amazonian intiaanit käyttäneet sitä valuttamalla sitä kumipuista ja vuoranneet sillä kenkänsä. Näin keksittiin ensimmäiset kumisaappaat. Raakakumi (lateksi) ei kuitenkaan kestänyt lämpötilan vaihteluita vaan mureni, jolloin kenkien vuorausta piti uusia jatkuvasti. Vasta kun keksittiin rikkiä käyttämällä käsitellä kumi, saatiin säävaihtelut kestäviä kumisaappaita. Nykyään kaikki kumi tuodaan köyhistä Afrikan ja Etelä-Amerikan maista ja niiden keräämisessä käytetään orjatyövoimaa, kiristys, väkivalta ja raiskaukset ovat päivittäistä kuminkerääjille erityisesti Afrikassa. Kumia kerätään hyvin tuhoisalla tavalla tappamalla kumipuut ja viljelemällä monokulttuurimetsiä. Ennen kumia kerättäessä puita ei tapettu. Suomen "kumipuu" on voikukka, mutta sitä ei käytetä.
lähde: Elonkehä (syyskuu 2008)
"nahka joka on puoliksi parkittu kuusenkuorella, sen jälkeen keskeytetty ja tehty loppuun traanilla.
sen pohjalta mitä olen käyttökokemuksia kuullut märistä kotimaisista metsäolosuhteista,hiukka pidemmiltäkin leireiltä, niin tämä olisi ilmeisesti sieltä parhaasta päästä.mutta pehmeä,joten nahan paksuus voi olla ratkasevassa asemassa.
jonkinlainen terva,yms. kylläste kuulostaisi myös pätevältä.vaan ei ole oma kokemuksia....
lumikeleillä pitää olla karvanahkaa,muutoin lumi syö nahan rikki nopeasti.muistaakseni vanhastaan isojen märehtijöiden etukinttujen etupuolet on näihin käytetty. myös ns.kallonahka on ollut käytössä,ei niin kulutusta vaativissa talvi jalkineissa.
toki kenkien rakenne ja saumat tulisi olla sellaiset että pohjan ulommaisen osan vaihto on ylipäätänsäkin mahdollista."
Ensinnäkin kenkiä ei kannata päästää märäksi. Aurinkoisella säällä kenkien kuivatus onnistuu vaivattomasti pitemmällä tauolla ottamalla kengät pois jalasta, nostamalla pohjalliset pois ja antamalla kenkien kuivata auringossa ja paikassa, jossa myös ilma pääsee kiertämään.
Kengät ja saappaat kuivavat nuotion lämmössä niitä oikein kuivattaen. Lämpö pitäisi saada osumaan kenkän pohjaan ja sen kärkipuolelle ja samalla kengän korko tulisi olla kärkeä ylempänä. Ylösalaisin kepin nokassa kuivatettavat saappaat eivät juuri kuivu. Saappaiden varsia ei kannata kääntää, koska käännöksen sisään voi muodostua liian kova kuumuus pintamateriaalille.
Kuumenna pakissa tai peltipurkissa nuotiolla sokeripalan kokoisia kiviä reilu nyrkillinen ja kaada jalkineen sisään, kuumenna kivet uudelleen kun ne ovat jäähtyneet.
