Ohra

Yleistä

Suomessa ohra on yleisimmin viljelty viljalaji. Ohran käyttötarkoituksia ovat mallasohra, rehuohra ja tärkkelysohra. Näille kaikille käyttötarkoituksille on sama tavoite runsas, suurijyväinen ja puhdas sato. Viljeltäessä ohraa eri käyttötarkoituksiin on viljelytekniikoissa erilaistamista. Käyttötarkoituksen mukaan valitaan myös sopiva viljeltävä ohra lajike, koska lajikkeiden välillä esim. valkuais- ja tärkkelyspitoisuus vaihtelevat. Kun sopiva lajike on valittu, voidaan tällöin käyttää tehokkaasti hyödyksi muita tuotantopanoksia hyvän sadon laadun ja sadon määrän saavuttamiseksi. Oikealla lajike valinnalla ohraa voi viljellä 1-5 viljelyvyöhykkeillä.

Ohran vuoden 2012 sato- ja ennakkosatotasoja sekä viljelyaloja voi tarkastella Matilda- maataloustilastot sivuilta [1].

Viljelytekniikka

Kasvupaikka

Ohra on kasvupaikka vaatimuksiltaan melko vaativa. Ohra kärsii muita viljoja helpommin märkyydestä, happamuudesta ja kuivuudesta, koska sen juuristo on melko suppea. Ohran suositeltava pH on kaksitahoisilla >6,2 ja monitahoisilla >5,8. Maanparannuskalkilla saadaan maan ravinnevarastot helpommin kasville käytettäväksi, jolloin. mm. satovaste typpilannoituksessa on parempi.

Esikasvi

Mallasohralle parhaita esikasveja ovat kaura, ruis ja öljykasvit. Koska typpilannoituksen hallitseminen on mallasohran viljelyssä olennaista, ei mallasohraa kannata sijoittaa viljelyssä viherlannoitusnurmien tai typensitojakasvien jälkeen. Ohra on itselleen huono esikasvi eikä vehnääkään suositella, koska kasveilla on paljon samoja kasvitauteja.

Ohran vaikutus maan kasvukuntoon

Ohran vaikutus maan kasvukuntoon on heikentävä. Maata kuluttavana kasvina se ottaa paljon ravinteita, ja viljelyn päätyttyä jättää maahan vähän eloperäistä ainesta.

Esimerkki hevostilalle soveltuvasta viiden vuoden viljelykierrosta

Vuosi 1: Nurmi 1

Vuosi 2: Nurmi 2

Vuosi 3: Nurmi 3

Vuosi 4: Kaura

Vuosi 5: Ohra (ohran juureen nurmen siemen)

Lannoitus

Oikeanlaatuisen sadon saavuttamiseksi kannattaa ohraa lannoittaa käyttötarkoituksen mukaisten suositusten mukaan. Jos kasvupaikasta on tehty viljavuustutkimus se antaa hyvän pohjan lannoitukselle fosforin, kaliumin ja hivenravinteiden sekä kalkituksen osalta. Lannoitus tulee toteuttaa aina viimeisimmän ympäristötuen tukikauden normien mukaisesti. Ympäristötuen ehtojen mukaisesta lannoituksesta löytyy lisätietoa esimerkiksi Mavin oppaasta. [2]

Pääravinteet

Typpi (N)

Mallasohran laatuun vaikuttaa suuresti typpilannoitus. Kaksitahoisella mallasohralla liika typpi aiheuttaa valkuaispitoisuuden kohoamisen. Typpilannoituksen lähtökohtana kaksitahoisilla lajikkeilla on valkuaispitoisuuden pysyminen alle 10,5%:n vaihtelevissa sääolosuhteissa.

Rehuohralla typpilannoitus valitaan satotason ja maalajin perusteella. Satotasoa nostava vaikutus typpilannoituksessa perustuu yhteyttämiseen. Jos vilja kärsii typenpuutteesta, se ei pysty sitomaan ilman hiilidioksidia tarpeeksi tehokkaasti jolloin sato jää pieneksi.

Ohralla ympäristötuen 2013 ehtojen mukainen typpilannoitus määräytyy saavutetun satotason, viljelyalueen ja maalajin mukaan. Esimerkiksi perustasolla saavutetun satotason ollessa 4000kg, typpimäärä kg/ha vaihtelee Etelä- ja Keski-Suomessa maalajista riippuen 100 kg/ha – 60 kg/ha välillä ja Pohjois-Suomessa 90 kg/ha – 60 kg/ha välillä.

Fosfori (P)

Fosforia ohra käyttää energian siirtämiseen ja vararavinteena jyvissä. Fosforin puutteesta kärsivän kasvin juuristo kehittyy heikosti ja kasvu heikkenee, jolloin kasvista tulee herkästi altis kasvitaudeille ja -tuholaisille. Fosforin puutteesta kärsivät herkimmin aikaiset ohralajikkeet, koska aika ravinteiden ottoon ja juuriston kasvustoon on myöhäisempiä lajikkeita lyhyempi. Mallasohran on tärkeää saada riittävästi fosforia, koska se varmistaa valkuaispitoisuuden pysymisen alhaisena.

Ympäristötuen ehtojen mukaisen fosforilannoituksen enimmäismäärät kg/ha/v määräytyvät viljavuusluokan perusteella. Enimmäismäärä viljavuusluokassa huono on 32 kg/ha/v, huononlainen 24 kg/ha/v, välttävä 20 kg/ha/v, tyydyttävä 12 kg/ha/v, hyvä 8 kg/ha/v. Viljavuusluokille korkea ja arveluttavan korkea arvoa ei ole, koska ympäristötuen tavoitteena on korkeiden fosforipitoisuuksien alentaminen maassa.

Kalium (K)

Kalium kuljettaa ohran yhteyttämistuotteita, säätelee ilmarakojen toimintaa, ja lisää kylmänkestävyyttä. Kaliumin puutoksessa lakoontumisriski kasvaa soluseinien heikentymisen vuoksi. Puutos lisää myös riskiä sienten aiheuttamien kasvitautien esiintymiseen ohrakasvustossa.

Hivenravinteet

Viljojen tärkeimpiä hivenravinteita ovat boori (B), mangaani (Mn) ja kupari (Cu). [3] Hivenlannoitustarve voidaan selvittää viljavuusanalyysin hivenravinnetilan perusteella. Boori osallistuu kasvien solukkojen rakentumiseen ja niiden erilaistumiseen. Boorin puutos näkyy kasvupisteiden tuhoutumisena. Mangaani vaikuttaa valkuaisaineiden muodostumiseen, yhteyttämiseen ja monien entsyymien toimintaan. Viljoista herkimpiä mangaanin puutokselle ovat ohra ja kaura, puutos aiheuttaa muun muassa jyvien ja röyhyjen muodostumisen heikkoutta. Kuparia kasvit tarvitsevat yhteyttämiseen sekä valkuaisaineiden ja hiilihydraattien muodostamiseen. Kuparin puutos aiheuttaa sadon alenemista. [4]

Kasvinsuojelu

Ohran kasvinsuojelussa huomioidaan kasvitaudit, laontorjunta ja rikkakasvit. Kasvitaudeista voi aiheutua sadon laadun ja määrän heikentymistä, joten kasvinsuojelu tulee suorittaa asianmukaisesti.

Rikkakasviruiskutus ja hivenlannoitus voisaan suorittaa pensomisen ja korrenkasvun vaiheessa. Juolavehnän torjunta onnistuu kasvuston ollessa sängellä. Laontorjuntaa voidaan suorittaa pensomisesta ja tähkän esilletuloon. Tauti- ja tuholaistorjuntaa voi suorittaa orastumisesta tähkän esilletuloon asti. Lisätyppilannoitusta ohralle voidaan antaa tähkän esilletulovaiheesta kukkimiseen saakka.

K-maatalouden viljelyoppaassa [5] sivulta 25 löytyy taulukko jossa on kasvinsuojelutoimia jaettu perustoimenpiteisiin sekä havintoihin perustuviin lisätoimenpiteisiin ohra kasvustossa.

Lajikkeet

Mallasohra

Oikealla lajike valinnalla vaikutetaan mallasohran laadussa korostuviin itävyys (yli 95 %) ja valkuaispitoisuuksiin (alle 11,5 %) perusasioiden lisäksi. Mallastamot mihin mallasohra toimitetaan antavat omat suosituksensa laatu vaatimuksiin sopimusten yhteydessä. Mallasohriksi kelpaavat pääasiassa hyväksytyt lajikkeet, joilla on tehty viljely- ja mallaskokeita. Näiden kokeiden myötä mallastamot valitsevat lajikkeet.

Mallasohran suositeltu kylvötiheys on 600 kpl/neliölle, jotta kasvustosta tulisi pääversovaltaista, eikä sivuversoja muodostuisi myöhään. Pienet sivuversojen jyvät heikentävät hieman mallasohran laatua.

Typpilannoituksen optimoinnilla vaikutetaan mallasohran valkuaispitoisuuden hallintaan, joka onkin mallasohran viljelyssä huomioitava tärkein tekijä. Mallasohraa viljeltäessä kannattaa välttää multavia maita, näistä voi vapautua liiallisesti typpeä kasvukauden aikana.

Suomessa viljeltäviä mallasohralajikkeita ovat muun muassa Annabel, Fairytale ja Harbinger.

Rehuohra

Rehuohran viljelyssä tärkein huomioitava tekijä on laatu, jolla on suuri merkitys rehuteollisuudessa sekä tilan omaan käyttöön tuotetussa rehuohrassa. Suurin osa ohralajikkeista sopii rehuohraksi. Suuri jyväkoko viittaa korkeaan tärkkelyspitoisuuteen ja hyvään energia-arvoon.

Rehuohralajiketta valittaessa huomioitavia valintakriteereitä ovat satotaso, mahdollisimman suuri jyväkoko sekä korkea hehtolitrapaino. Jyväkoko on kaksitahoisella ohralla yleisesti ottaen suurempi kuin monitahoisella ohralla, mutta pohjoisemmilla viljelyvyöhykkeillä (Suomessa esimerkiksi tultaessa I-viljelyvyöhykkeeltä IV-viljelyvyöhykkeelle) kaksitahoisilla ohrilla ei enää päästä yhtä suuriin satotasoihin kuin monitahoisilla ohrilla. Kaksitahoisia ohria ovat esimerkiksi Saana, Tofta, Maaren, Tolar, Inari ja Filippa. Korkeaa hehtolitrapainoa haettaessa voisi tutustua esimerkiksi seuraaviin ohralajikkeisiin: Scarlet (tai Scarlett) ja Kustaa. Suomessa viljeltäviä rehuohralajikkeita ovat mm. Tocada ja Minttu .

Kylvettäessä kannattaa käyttää puhdasta ohran siementä, koska rikkasiemenet viljan seassa huonontavat huomattavasti sen maittavuutta.

Syksyllä kylvettävä ohra ei menesty Suomen oloissa.

Laatuun ja satoon vaikuttavia tekijöitä ovat lannoitus, tautien, laon, tuhoeläinten ja rikkakasvien torjunta. Lannoitettaessa ohraa ensimmäisen kerran pensomisvaiheessa tai viimeistään korrenkasvuvaiheen alussa lehtihivenlannoitteilla, voidaan samalla suorittaa kasvitautien torjunta, kirvojen torjunta, rikkakasvien ja hukkakauran sekä pelto-ohdakkeen ja valvatin torjunta ja laontorjunta ensimmäisen kerran. Verkkolaikun, rengaslaikun, ruskolaikun, DTR:n ja härmän torjunta ajoitetaan korrenkasvuvaiheen lopun ja tähkän esilletulovaiheen alun välisenä aikana. Punahometta torjutaan tähkän esilletulovaiheen lopulla. Kirvoja voidaan torjua ohran orastumisesta aina lippulehtivaiheen loppuun asti. Vehnä-, tähkä- ja hesseninsääskeä torjutaan tähkän esilletulovaiheessa. Ohrapelto voidaan tarvittaessa kalkita sadonkorjuun jälkeen. Samaan ajankohtaan ajoittuu juolavehnän sänkitorjunta. Ohdakkeen ja valvatin pesäkekäsittely tapahtuu ohrakasvuston ollessa korrenkasvu- ja lippulehtivaiheessa. Ohran laontorjunta voidaan suorittaa lippulehtivaiheessa.

Tärkkelysohra

Tärkkelysohran sadon hintaan vaikuttaa tärkkelyspitoisuus (yli 60 %), jyväkoko ja hehtolitrapaino (yli 65 kg). Tärkkelysohraksi sopivat kaksi- kuin monitahoisetkin lajikkeet jotka on todettu hyviksi viljelyn ja tärkkelysprosessin kannalta. Jyvän tärkkelyspitoisuus laskee kun valkuaispitoisuus nousee, tämä tulee huomioida oikeanlaisella typpilannoituksella satotason mukaan.

Suomessa viljeltäviä tärkkelysohralajikkeita ovat muun muassa Kunnari, Voitto ja Jyvä.

Kasvuvaiheet

Itäminen
Orastuminen			Kasvitautien ja tuholaisten torjunta
Pensominen	Rikkakasvinruiskutus ja hivenlannoitus	Laontorjunta	Kasvitautien ja tuholaisten torjunta
Korrenkasvu	Rikkakasvinruiskutus ja hivenlannoitus	Laontorjunta	Kasvitautien ja tuholaisten torjunta
Lippulehtivahe		Laontorjunta	Kasvitautien ja tuholaisten torjunta
Tähkänesilletulo		(Laontorjunta)	(Kasvitautien ja tuholaisten torjunta)	Lisätyppilannoitus
Kukinta				Lisätyppilannoitus
Sänki	Rikkakasvinruiskutus ja hivenlannoitus