Metsän aukot

Avohakkuualue Suomessa.

Yleistä

Aukkoja tekemällä voidaan vaikuttaa mitä puita, pensaita tai kasveja halutaan kasvattaa. Nykymetsätalous tekee lähes usein suuria monen hehtaarin kenttiä. Siksi tarvitaan runsasta työtä, että saadaan loppusukkession puut kasvamaan siinä: taimikasvatus, istutus, lannoitus, harvennus.

Aukkotyypit

Aukkojen koot määräytyvät aukon läpimitan ja ympäröivän latvuston suhteesta: D/H

• Suurissa aukoissa, aukeissa ja kentissä varjoa sietävä aluspuusto alkaa kasvamaan valoisuudesta riippuvalla nopeudella korkeutta. Leveälatvustaiset vanhentuneet lehtipuut kuten tammi tai koivu muodostavat kaatuessaan suuria aukkoja, kun taas kapeat ja tiheäkasvuiset kuuset muodostavat pieniä aukkoja.
• Luonnollinen aukkojen muodostuminen vanhoissa metsissä on keskimäärin 1% (0,5-2%) pinta-alasta vuosittain.
• Aukkojen koko ja muoto vaikuttavat aukon mikroilmastoon eli valoisuuteen, lämpötilaan ja sen vaihteluihin, maaperän kosteuteen, ravinteiden saatavuuteen, tuulisuuteen. Pienissä aukoissa menestyvät stressinsietäjäkasvit, keskikokoisissa kilpailijakasvit ja isoissa pioneerikasvit.

Aukko (Gap)

D < 2H (esim. alle 30m / 7a aukko, ympärillä 15m puut)

• Tuntuu että on sisällä metsässä.
• Liian pienissä aukoissa on mahdollista että ympäröivä latvusto sulkee sen 1-2 vuodessa. Oksien keskimääräinen kasvunopeus on 4-14 cm/v, maksimissaan 20-26 cm/v. Etenkin tammet levittävät latvustoaan voimakkaasti sivuille. Alle 3 aarin aukoissa ravinteiden saatavuus ei muutu (?eli vähene, ks. alla?).
• Valoisuusaste kasvaa mitä suurempi aukko. Yli 7a aukoissa, kun kerroin on yli 2m, valoisuusaste ei enää kasva. Täten aukon koolla pystytään vaikuttamaan eri puulajien eduksi tai haitaksi.
• Ainakin pienissä 30 neliön aukoissa kosteus on lähes kolminkertaistuu (3x) aukon keskellä verrattuna ympäröivään puustoon, kuten myös ravinteiden ja valon määrä. Näin on ainakin 300 neliön aukkoihin asti jolloin ravinteiden ja kosteuden määrä alkaa heiketä.

Menestyvät kasvilajit:

• Kuusi (aukon koko skaala ?)
• Koivu (?)
• Haapa (?)
• Mänty (?)

Aukea (Clearing)

2H < D < 4H (esim. 30-60m / 7-28a aukko, ympärillä 15m puut)

• Tunne metsän sisällä olemisesta häviää.

Menestyvät kasvilajit:

• ???

Kenttä (Glade)

D > 4H (esim. yli 60cm / 28a aukko, ympärillä 15m puut)

• Tunne saarrettuna olemisesta häviää.
• Aukon keskellä oleva mikroilmasto eroaa merkittävästi reunoilla olevasta ja heinittyy siksi hyvin helposti. Maan kosteuden nousu kestää kauemmin häiriön jälkeen.
• Typpi on lähinnä nitriittimuodossa jota käyttävät tehokkaasti hyväkseen lähinnä alkusukkession 1- ja 2-vuotiset kasvit. Pensaat ja pioneeripuut kuten harmaaleppä ja pihlaja menestyvät myös nitriittitypellä mutta lisäävät hiilipitoisella karikkeellaan maaperän ammoniumtyppi-pitoisuutta jota ne käyttävät mieluummin. Loppusukkession kasvit kuten kuusi kasvavat erittäin heikosti nitriitti-pitoisessa maassa, menestyen paremmin ammonium-pitoisessa maassa. Alkusukkessiossa typpi siis on nitriittiä, loppusukkessiossa ammoniumia. Typpivoittoinen karike lisää nitriittipitoisuutta, hiilivoittoinen ammoniumpitoisuutta.

Menestyvät kasvilajit:

• Heinä- ja ruohokasvit
• Maitohorsma
• Harmaaleppä
• Pihlaja

Nykyisestä metsänhoidosta

Päätehakkuu ja varsinkin hakkuutähteiden ja kantojen keruu lisää ravinteiden ja humuksen huuhtoutumista pitkällä aikavälillä heikentäen metsän kasvukykyä. Monokulttuuripuusto kilpailee samoista ravinteista ja siten metsä tuottaa heikommin biomassaa vuosi vuodelta vaatien yhä suurempia panostuksia kuten lannoitteita ja työtä. Ostetut puuntaimet heikentävät metsän ja puulajien sisäistä monimuotoisuutta siten heikentäen mahdollisuutta selvitä muuttuvista olosuhteista kuten ilmastonmuutoksesta. Liian nopea kasvu tuottaa huonolaatuista kestämätöntä sahatavaraa.

Avohakkuun jälkeen metsä menettää kontrollinsa resursseihin ja kestää 10-20 vuotta palautua tuhosta. Vasta sitten metsän biomassa alkaa kiivaasti kasvamaan ja tämä aika 150-250 vuotta on metsän tuottavin ajanjakso. Kuitenkin jopa 60 vuoden ikäisinä puusto hakataan ja metsä joutuu taas palautumaan.

Vaihtoehto

Jos pidämme (seka)metsän tuottavassa vaiheessa jatkuvasti, saamme suurimman hyödyn vähimmällä työllä: metsä hoitaa itse kylvämisen, hoitamisen ja lannoittamisen. Meidän tarvitsee kaataa kypsät ja vikaiset puut. Kaikkia vikaisia mäntyjä ei tarvitse kaataa, jos ne kuolevat kuitenkin ennenpitkää valonpuutteeseen alispuina. Alaharvennusta tällaisessa metsässä tehdään viallisten puiden osalta, sillä häiriöttömässä metsässä ravinteiden saatavuus ei ole rajoittava tekijä vaan valo. Lepän pitäminen alispuuna lisää typpipitoisuutta ja kasvuvoimaa (pelkkä lepikko tuottaa 300kg N/ha). Mykoritza-sienijuuret sulattavat ravinteita kalliosta ja tasaavat ravinteet koko metsän kesken vähentäen kilpailua niistä. Puuntaimet joille on annettu 150 ml vanhan metsän maata, tuottavat yli kaksinkertaisen juuriston.

Metsä tuottaa luonnostaan tällä tavalla tehokkaimmin ja eniten biomassaa tutkimustulosten mukaan. Pitkällä tähtäimellä tämä on kestävää, sillä metsien humuspitoisuus (=ravinnepankki) ei vähene dramaattisesti joka 60 vuoden välein eikä siten tasaisesti heikennä metsien kasvukykyä. Täten on järkevää että toimintatapamme eivät heikennä vaan edistävät ja ohjaavat tätä metsän luonnollista tehokkuutta ja on järjetöntä ottaa metsän itse ilmaiseksi hoitamia tehtäviä kuten kylvö, hoito ja lannoitus ihmisen tehtäväksi.

Moni on alkanut omatoimisesti hoitamaan metsiään jatkuvalla kasvatuksella huomattuaan nykymetsänhoidon epäloogisuuden, suuritöisyyden ja taloudellisesti heikon tuloksen. Nykyään on yrityksiä niitä varten, joilla ei ole taitoa tai halua tehdä itse metsätöitä.

Aiheesta muualla

• Metsänhoito

Järkiperäisen metsänhoidon yrityksiä

• http://www.innofor.fi/