HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Ympäristötuki

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Sisällysluettelo

Yleistä[muokkaa]

Ympäristötuki eli maatalouden ympäristötuki (YMP) eli maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden tuki. Muodostuu perus- ja lisätoimenpiteistä sekä erityistukisopimuksista.

Aiheeseen liittyviä sivuja[muokkaa]

Käsitteistö[muokkaa]

Katso käsitteistö myös sivulla Viljelytuet

  • Puutarhatila - tarkoitetaan maatilaa, jolla viljellään vuosittain liitteessä 1 lueteltuja puutarhakasveja vähintään 0,5 hehtaarin peltoalalla.
  • Vertailuala - tarkoitetaan pellolla olevien vähintään yhden aarin suuruisten, sitouduttaessa ympäristötuessa tukikelpoisten sekä tukikelpoisiksi haettujen ja sellaisiksi hyväksyttyjen peruslohkojen pinta-alojen yhteenlaskettua alaa.

Maatalouden ympäristötuen sitoumusehdot 2011 tiivistelmä[muokkaa]

Ehdot Mavin sivuilla

Tämä tiivistelmä on erään kasvinviljelyyn suuntautuneen maatilan näkökulmasta

1. Sitoutuminen[muokkaa]

  • Sitoudutaan lomakkeella 111 ja kotieläintila lisäksi 111A huhtikuun päätukihakupäivämäärään mennessä.
  • Sitoudutaan viideksi (5) vuodeksi toteuttamaan maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteitä. Vuonna 2011 annettavan sitoumuksen sitoumuskausi alkaa 1.5 ja päättyy 30.4.2016.

4. Vähimmäispinta-ala[muokkaa]

  • Vähintään 3 ha tukikelpoista peltoalaa vuosittain.

5. Tukikelpoinen peltoala ja sen muutokset[muokkaa]

  • Viljelijän on noudatettava ympäristötuen ehtoja koko maatilan alueella.
  • Tukikelpoiseksi peltoalaksi ei hyväksytä viljelemätöntä alaa, luonnonlaidunta ja –niittyä eikä avointa hakamaata. Viljelemättömäksi alaksi katsotaan ne viljelemättömät peltolohkot, jotka eivät ole hoidettua viljelemätöntä peltoa tai tilapäisesti viljelemättömiä. Tilapäisesti viljelemättömäksi hyväksytään peltolohkot, jotka ovat viljelykiertokesantona tai

viljelemättä lantapatterin tai muun vastaavan tila päisen syyn perusteella. Tilapäisesti viljelemättömiksi ei hyväksytä alueita, jotka on pysyvästi poistettu viljelystä, jotka ovat muutoin pysyvästi viljelemättömiä tai jotka eivät ole vielä olleet viljelykäytössä.

  • Tukikelpoiseksi haettavien lohkojen tulee pääsääntöisesti pysyä viljelijän hallinnassa ja viljelyksessä koko sitoumuskauden ajan.

7. Lisätoimenpiteen valinta[muokkaa]

  • Lisätoimenpiteitä voidaan valita sekä tavanomaisille peltoviljelykasveille että puutarhakasveille.
  • Viljelijän on sitoumuksen antaessaan ilmoitettava, minkä tai mitkä lisätoimenpiteet hän valitsee koko sitoumuskaudeksi.
  • Viljelijä voi sitoutuessaan ympäristötukeen ilmoittaa, ettei hän valitse lisätoimenpidettä.
  • A-, B- ja C-tukialueille (Tukialuekartta) eri määrät lisätoimenpiteitä ja valintamahdollisuuksia että valintarajoituksia lisätoimenpiteiden keskinäisissä valintamahdollisuuksissa.

8. Tuen maksaminen ja määrä[muokkaa]

  • Vuosittain tukihakemuslomakkeella oleva maksuhakemus ja ilmoitus tukikelpoiseksi ilmoitetuista ja hyväksytyistä peltoaloista. Hakematta jättäminen katsotaan luopumiseksi sitoumuksesta.
  • Viljelijä voi ilmoittaa osan pelloistaan siten, että niille ei haeta kyseisenä vuonna ympäristötuen maksua. Kyseisestä alasta on tehtävä oma kasvulohko ja lisäksi on kirjallisesti ilmoitettava, ettei haeta ympäristötuen maksua kyseiselle lohkolle.
  • Ympäristötuen maksamisen edellytyksenä on, että tuen kohteena olevalta peltoalalta on sato korjattu tai peltoala on hoidettu jäljempänä selvitetyllä tavalla. Peltoalan viljelyn ja hoidon on täytettävä suorien tukien täydentäviin ehtoihin liit- tyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista annetussa maa- ja metsätalous- ministeriön asetuksessa (189/2009 muutoksineen) säädetyt vaatimukset.
  • Maksetaan pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä olevalle peltoalalle. Myös alat joissa kasvit eivät ensimmäisenä viljelyvuonna tuota satoa, mutta muodostavat maanpäällisen kasvuston (mm. kumina, mansikka, marjapensaat, hedelmäpuut). Em. tiheysvaatimuksia.

Hoidettuja aloja, joille voidaan maksaa[muokkaa]

  • Viherlannoitusala.
    • Ympäristötuki voidaan maksaa viherlannoitusnurmilohkolle. Viherlannoitusalana voidaan ilmoittaa viherlannoitusta varten perustettava tai edellisenä vuonna suojaviljaan perustettu nurmilohko, jonka satoa käytetään osana viljelykiertoa siten, että sato jätetään kyseisenä vuonna korjaamatta ja hyödyn netään viljelykasvin lannoitteena seuraavana kasvukautena. Kyseisenä vuonna sadon voi myös korjata lohkolta. Viljelijän on pyydettäessä osoitettava viherlannoitusnurmeksi ilmoitetun lohkon viljelykierto. Viherlannoitusnurmien perustamiseen käytetyn siemenen painosta on vähintään 20 prosenttia oltava typensitojakasvin siemeniä. Viherlannoitusnurmeksi vuosittaisella tukihakemuksella ilmoitettavien kasvulohkojen pinta-alojen yhteenlaskettu ala voi olla enintään 50 prosenttia ympäristötukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summasta. Saman alan voi ilmoittaa tukihakemuksessa viherlannoitusnurmeksi korkeintaan kahtena peräkkäisenä vuonna.
  • Hunajatuotanto
  • Satovahingot ja talvehtimistuhot
  • Pientareet ja suojakaistat
    • Ympäristötuen ehtojen mukaisen pientareen, suojakaistan ja monimuotoisuuspientareen ala voidaan laskea mukaan viljelyalaan. Jos suojakaista on yli kolme metriä leveä ja keskimäärin enintään 10 metriä leveä, se on erotettava omaksi kasvulohkokseen. Omaksi kasvulohkoksi erotetulle suojakaistalle voidaan maksaa ympäristötukea (kohta 11.5.).
  • Viljelytekniset päisteet
    • Viljelyksellisistä syistä päisteessä voi olla enintään kolmen metrin levyinen kylvämätön alue, joka lasketaan mukaan viljelyalaan. Päisteet eivät kuulu viljojen, öljykasvien ja valkuaiskasvien viljelyyn. Jos viljelyksellisistä syistä perustettu päistealue on leveämpi kuin kolme metriä, on alue erotettava omaksi kasvulohkokseen. Jos päistealueella on nurmikasvusto, joka on erotettu omaksi kasvulohkokseen ja joka niitetään tai pidetään hoidettuna esimerkiksi laiduntamalla, sille voidaan maksaa ympäristötuki.
  • Luonnon monimuotoisuuden edistämistä, maiseman kehittämistä ja hoitoa sekä luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä koskevat sopimusalat.
  • Luonnonhoitopellot
    • Luonnonhoitopeltojen ympäristötukea voidaan maksaa enintään 15 prosentille ympäristötukikelpoisesta pinta-alasta, mutta luonnonhoitopeltoja voi ilmoittaa tätä enemmän. Peltoala, joka on ilmoitettu luonnonhoitopelloksi, mutta joka ylittää 15 prosentin alan, katsotaan viherkesannoksi. Luonnonhoitopeltoja ovat monivuotiset nurmipellot ja monimuotoisuuspellot. Monimuotoisuuspellot jaetaan lisäksi riista- ja maisemapeltoihin sekä niittykasveilla kylvettyihin peltoihin.


  • Ympäristötukea ei makseta kesannoille, kasvimaalle, tilapäisesti viljelemättömälle peltoalalle eikä viljelemättömälle peltoalalle.
  • Ympäristötukea ei makseta kasvulohkoille, jotka ovat pienempiä kuin 0,05 hehtaaria.
  • Lisätoimenpiteiden tukea ei makseta kesannoille ja luonnonhoitopelloille.
  • Viljelijälle maksettavan ympäristötuen määrän sitoumusvuodelta on oltava vähintään 100 euroa.

9. Täydentävät ehdot[muokkaa]

  • Ympäristötuen myöntämisen edellytyksenä on täydentävien ehtojen noudattaminen. Täydentävät ehdot jakautuvat lakisääteisiin hoitovaatimuksiin ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin. Eläinten merkintä ja rekisteröinti, kasvinsuojeluaineet, rehut, elintarvikkeet, eläintaudeista ilmoittaminen ja eläinten hyvinvointi (painos uusittu vuonna 2010).

10. Ympäristötuen maksamisen edellytyksenä olevat vähimmäisvaatimukset[muokkaa]

  • Viljelijä saa käyttää vuodessa enintään 80 kg fosforia peltohehtaaria kohden. Puutarhakasveilla enintään 120 kg. Edellä mainittuihin määriin saa soveltaa fosforin tasausta. Fosforilannoituksessa voidaan käyttää enintään viiden vuoden tasausjaksoa. Fosforin tasausjakso on aloitettava, kun sallittu vuotuinen fosforitaso ylitetään. Tasausjakso voidaan aloittaa myös fosforimäärän alittaessa sallitun vuosittaisen määrän. Tasausjakson alkaminen ja päättyminen on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.
  • Viljelijä saa käyttää vuodessa typpeä peltohehtaarille enintään maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (931/2000) mukaisesti.
  • Kasvinsuojeluaineiden levitykseen hankittavan uuden kasvinsuojeluruiskun on täytettävä eurooppalaisen standardisarjan SFS-EN 12761 vaatimukset. Lisäksi tällaisella ruiskulla on oltava Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tai ruiskun valmistajan myöntämä kirjallinen todistus ja hyväksymismerkintä ruiskun testauksesta. Käytössä olevat ruiskut on lisäksi testattava joka viides vuosi Turvallisuus- ja kemikaliviraston valtuuttamalla testaajalla ja kyseisen viraston antamien ohjeiden mukaan.
  • Kasvinsuojeluaineita saa levittää vain henkilö, joka osallistuu joka viides vuosi ajankohtaisten kasvinsuojeluasioiden vähintään neljä tuntia kestävään koulutukseen. Ensimmäisessä koulutuksessa on käytävä ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä.

11. Perustoimenpiteet[muokkaa]

  • Laadittava vuosittain kirjallinen viljelysuunnitelma ennen kasvukauden alkua. Kasvulohkokohtaisesti kasvilajit ja lannoitus. Lohkokortteihin merkitään tiedot vuosittaisista viljelytoimenpiteistä eli muokkauspäivä ja -tapa, kylvö- tai istutuspäivä, kasvilaji ja siemen- tai taimimäärä, lannoituspäivä(t), väkilannoitteiden ja orgaanisten lannoitteiden lajit ja määrät, fosforin ja typen määrä, tarvittaessa merkintä fosforintasauksen alkamisesta ja tasausvuodesta, toteutetut kasvinsuojelutoimenpiteet (kasvinsuojeluaineen täydellinen nimi, käyttömäärä, ajankohta, käyttökohde ja syy käyttöön) ja sadonkorjuun päivämäärä sekä satotaso tarpeellisine perusteluineen. Myös kalkitus, pientareet, suojakaistat, luonnon monimuotoituuspientareet, erityistukitoimenpiteet, lisätoimenpiteiden edellyttämät asiat. Asiakirjat säilytetään maatilalla.
  • Viljavuustutkimus. Kukin näyte koostuttava 7 osanäytteestä. Vähintään yksi/peruslohko jos peruslohko yli 0,5 ha. Peruslohko suurempi kuin 5 ha, niin yksi näyte jokaista alkavaa 5 ha kohden. Enintään 0,5 ha, niin näyte jokaista alkavaa kahta hehtaaria kohden. Linjanäytteenotossa kolmen vuoden välein näyte jokaista alkavaa 10 hehtaaria kohden. Perustutkimus riittää. Viljelemättömistä pelloista ja hoidetuista viljelemättömistä pelloista joita ei lannoiteta, ei tarvitse tutkimusta. Uusi tutkimus kun edellisestä kulunut 5 vuotta. Ensimmäinen sitoutumisvuoden loppuun mennessä.
  • Luonnonhoitopeltojen tuki voidaan maksaa vain, jos viljelijän ympäristötuessa tukikelpoisesta peltoalasta on koko sitoumuskauden ajan ensimmäisestä sitoumusvuodesta lähtien vähintään 5 prosenttia, kuitenkin vähintään 0,5 hehtaaria, on luonnonhoitopeltoa.

Monivuotiset nurmipellot[muokkaa]

  • Monivuotisten nurmipeltojen kasvusto on perustettava viimeistään 30 päivänä kesäkuuta monivuotisten nurmi- tai heinäkasvien siemenillä kylväen. Siemenseoksessa saa olla enintään 20 prosenttia typensitojakasvien siementä. Kasvusto voidaan perustaa jo edellisenä vuonna suojaviljan tai muun suojakasvin kanssa tai sänkeen kylvämällä. Monivuotiset nurmipellot voivat myös olla aiemmin perustettuja monivuotisia nurmia. Kasvuston perustamisen yhteydessä vähäinen lannoitus on mahdollista peittävän kasvuston aikaansaamiseksi. Lannoituksessa noudatetaan sitoumusehtojen taulukoissa 3 ja 4 esitettyjä lannoitustasoja. Monivuotisen nurmipellon on säilyttävä samalla lohkolla vähintään kaksi kasvukautta.
  • Monivuotisten nurmipeltojen kasvuston vuosittainen niittäminen ei ole pakollista. Niitto on kuitenkin tehtävä aina, kun rikkakasvien leviämisen estäminen sitä edellyttää ja kaikissa tapauksissa vähintään joka kolmas vuosi. Lisäksi pensaiden ja puiden kasvu alueelle on estettävä. Jos kasvusto niitetään, niiton ajankohdassa ja toteutuksessa on otettava huomioon luonnonvaraisten lajien elinolot, minkä vuoksi niitto on toteutettava siten, ettei lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia vaaranneta. Niittoa ei saa tehdä kiertämällä lohkoa reunoilta keskelle päin. Niittojätteen saa korjata pois ja hyödyntää taloudellisesti. Laidunnus on sallittua, jos pellon pinta säilyy heinä- ja nurmipeitteisenä ympäri vuoden.
  • Monivuotisilla nurmipelloilla ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita. Monivuotisia nurmipeltoja ei saa muokata muutoin kuin kasvuston perustamisen ja päättämisen yhteydessä.
  • Monivuotiset nurmipellot saa päättää toisen vuoden jälkeen 1.9. alkaen tai 15.7. alkaen, jos monivuotisten nurmipeltojen kasvusto päätetään syyskylvöisten kasvien kylvöön. Kasvuston päättäminen syksyllä on tehtävä mekaanisesti, kyntämällä tai muokkaamalla, ilman kasvinsuojeluaineita. Jos syksyllä ei kylvetä uutta kasvustoa, muokkaus on tehtävä mahdollisimman myöhään syksyllä. Kasvusto on suositeltavaa päättää vasta seuraavana keväänä.

Monimuotoisuuspellot[muokkaa]

  • Monimuotoisuuspellot on perustettava niittykasvien, riistakasvien tai maisemakasvien siemenseoksilla kylvämällä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Riista- ja maisemakasvit on kylvettävä vuosittain. Kylvettäessä on pyrittävä riittävän kasvuston aikaansaamiseen. Monimuotoisuuspellon kasvustoa ei saa perustaa suorakylvämällä nurmeen. Sänkeen kylvö ja kotimaisten siementen käyttö on suositeltavaa.
  • Monimuotoisuuspeltojen kasvuston perustamisen yhteydessä on mahdollista vähäinen lannoitus peittävän kasvuston aikaansaamiseksi. Lannoituksessa noudatetaan sitoumusehtojen taulukoissa 3 ja 4 esitettyjä lannoitustasoja.
  • Niittykasvien siemenseoksessa on oltava nurmiröllin, lampaannadan tai jäykkänadan ja vähintään yhden monivuotisen niittykasvin siemeniä. Niittykasvi voi olla harakankello, valkoailakki, ahdekaunokki, keltasauramo, ketoneilikka, mäkitervakko, nurmikohokki, purtojuuri, puna-ailakki, päivänkakkara, ruusuruoho, särmäkuisma tai muu vastaava niittykasvi. Lisäksi seoksessa voi olla yksivuotisten kasvien kuten ruisvirnan tai hunajakukan siemeniä.
  • Maisemakasvien siemenseoksessa on oltava vähintään kahden seuraavan kasvin siemeniä: auringon- kukka, hunajakukka, sinimailanen, persianapila, keltalupiini, ruisvirna, ruiskaunokki, malva, kehäkukka sekä valko- ja keltamesikkä. Maisemakasviseoksessa voi olla myös nurmi- ja heinäkasvien siemeniä, mutta niiden osuus siemenseoksessa saa olla enintään 30 prosenttia.
  • Riistakasvien siemenseoksessa on oltava vähintään kahden seuraavan kasvin siemeniä: viljat, tattari, auringonkukka, öljypellava, herne, rypsi, rapsi tai sinappi, rehukaali, rehurapsi, öljyretikka, rehujuurikkaat (rehusokerijuurikas, naattinauris tai turnipsi), heinäkasvit ja apilat. Riistakasvien siemenseoksessa on oltava aina jonkin yksivuotisen kasvin siemeniä. Heinä-apilaseos ei ole hyväksyttävä riistakasvusto. Riistakasvit voidaan kylvää kasvilajeittain kaistoina.
  • Maisema- ja riistakasveja voidaan viljellä samalla lohkolla yksi tai useampi kasvukausi. Maisema- ja riistakasvit on säilytettävä lohkolla vähintään kylvöä seuraavaan kevääseen. Niittykasvit on säilytettävä lohkolla vähintään kaksi kasvukautta.
  • Monimuotoisuuspeltojen kasvuston niittäminen ei ole pakollista. Pensaiden ja puiden kasvu alueelle on estettävä. Jos kasvusto niitetään, niiton ajankohdassa ja toteutuksessa on otettava huomioon luonnonvaraisten lajien elinolot, minkä vuoksi niittoa ei saa aloittaa ennen elokuun 1. päivää. Luonnon monimuotoisuuden huomioon ottamiseksi niitto on toteutettava siten, ettei vaaranneta lintujen pesintöjä ja nisäkkäiden poikasia. Niittoa ei saa tehdä kiertämällä lohkoa reunoilta keskelle päin. Niittojätteen saa korjata pois ja hyödyntää taloudellisesti. Riistakasvien siemenseoksilla kylvettyjen peltojen kasvusto on käytettävä riistan ruokintaan.
  • Monimuotoisuuspelloilla ei saa käyttää kasvinsuojeluaineita. Monimuotoisuuspeltoja ei saa muokata muutoin kuin kasvuston perustamisen ja päättämisen yhteydessä.
  • Maisema- ja riistakasvikasvuston saa päättää kylvöä seuraavana keväänä. Niittysiemenkasvuston saa päättää toisen vuoden jälkeen elokuun 31 päivästä alkaen tai 15 päivästä heinäkuuta alkaen, jos kasvusto päätetään syyskylvöisten kasvien kylvöön. Niittykasvuston päättäminen syksyllä on tehtävä mekaanisesti, kyntämällä tai muokkaamalla. Jos syksyllä ei kylvetä uutta kasvustoa, muokkaus on tehtävä mahdollisimman myöhään syksyllä. Niittykasvusto on suositeltavaa päättää vasta seuraavana keväänä.

Peltokasvien lannoitus[muokkaa]

Tässä kohdassa selvitetyt lannoitusehdot koskevat peltoviljelykasveja ja viljelemättömiä peltolohkoja. Ne eivät koske pysyviä kasveja eivätkä yksi- tai monivuotisia puutarhakasveja.

  • Lannoituksen on perustuttava viljavuustutkimuksen tulokseen ja vuosittaiseen viljelysuunnitelmaan. Käytettyihin ravinnemääriin lasketaan mukaan sekä väkilannoitteiden että mahdollisesti käytetyn karjanlannan ja vastaavien orgaanisten lannoitteiden sisältämät ravinteet.
  • Tarkemmat käyttömäärät s. 11-12.
  • Karjanlanta s. 12. Lannan sisältäminen ravinteiden taulukkoarvot:
Lantalaji, fosforia kg/kuutio - liukoista typpeä kg/kuutio
Naudan kuivikelanta 1,2 - 1,2
Naudan lietelanta 0,5 - 1,8
Naudan virtsa 0,1 - 1,8
Sian kuivikelanta 2,5 - 1,5
Sian lietelanta 0,8 - 2,7
Sian virtsa 0,2 - 1,6
Lampaan kuivikelanta 1,5 - 1,2
Hevosen kuivikelanta 0,5 - 0,4
Kanan kuivikelanta 4,4 - 4,5

Fosforintasaus[muokkaa]

  • Fosforintasauksen laskeminen on aloitettava silloin, kun peruslohkolle levitetty fosforimäärä ylittää ensimmäisen kerran sallitun vuosittaisen määrän. Tasauksen voi aloittaa myös fosforimäärän alittaessa sallitun vuosittaisen määrän.
  • Fosforintasaus on tehtävä kasvulohkokohtaisesti. Jos peruslohkolla olevien kasvulohkojen sijoittelu muuttuu tasauskauden aikana, fosforintasausta on seurattava peruslohkotasolla. Vuotuinen peruslohkon kuluttama fosforimäärä lasketaan tällöin kertomalla kunkin kasvulohkon kasville käytetty fosforimäärä kyseisen kasvulohkon pinta-alalla ja laskemalla nämä summat yhteen. Saatua summaa verrataan vastaavasti laskettuun, kyseisille kasveille sallittuun enimmäisfosforimäärään. Erotusta käytetään fosforitasauksen seurannassa. Jos lohko on fosforintasausaikana viljelemättä, lohkolta ei katsota kyseisenä vuonna tai vuosina kuluvan fosforia lainkaan.
  • Jos peltolohko tulee viljelijän hallintaan kesken sitoumuskauden, viljelijän ei tarvitse ottaa huomioon pellon aiempaa fosforintasausta. Tämä ei kuitenkaan koske tapauksia, joissa lohkoja säännöllisesti vaihdetaan kahden viljelijän kesken esimerkiksi viljelykierrosta johtuen. Uuden viisivuotisen tasauskauden saa aloittaa vasta edellisen tasauskauden loputtua.

Puutarhakasvien lannoitus[muokkaa]

Sivu 13.

Pientareet[muokkaa]

  • Valtaojien varsilla sijaitseville peltolohkoille on jätettävä vähintään yhden metrin levyinen moni- vuotisen nurmikasvillisuuden peittämä piennar valtaojan varteen. Piennar saa olla yhtä metriä leveämpikin, ei kuitenkaan keskimäärin yli kolme metriä, jos se vesiensuojelullisesti tai käytössä olevien hoitotoimien vuoksi on tarpeen. Piennar kuuluu siihen kasvulohkoon, jonka vieressä se sijaitsee.
  • Piennarta ei tarvitse niittää. Se on kuitenkin aina niitettävä, jos se uhkaa vesakoitua. Niitolla voidaan myös torjua rikkakasvien leviämistä. Jos pientareen kasvillisuus niitetään, niittojätteen saa hyödyntää taloudellisesti.
  • Pientareella olevan hukkakauran torjunta on toteutettava hukkakauran torjuntasuunnitelman mukaisesti kasvinsuojeluaineilla tai mekaanisesti. Rikkakasvien pesäketorjunta rikkakasvihävitteillä tai mekaanisesti on sallittua vain vaikeissa rikkakasvitapauksissa. Tällöin kasvinsuojeluaineen käyttö ja uuden nurmikasvillisuuden kylvö on tehtävä saman kasvukauden aikana. Piennarta ei muutoin saa käsitellä kasvinsuojeluaineilla eikä sille saa levittää lannoitteita. Kasvinsuojeluaineiden käytöstä pientareella on ilmoitettava etukäteen kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.
  • Pientareen perustamisessa ja hoidossa on mahdollisuuksien mukaan suosittava luonnonvaraisille eläimille, kasveille ja muille eliöille suotuisia toimenpiteitä. Tämän vuoksi niittoa ei saa aloittaa ennen 1.8., ellei kyse ole rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten torjunnasta, niiden leviämisen estämisestä tai vastaavasta syystä. Vastaavana syynä pidetään myös pientareen niitto yhtä aikaa muun lohkon kasvillisuuden kanssa. Syy on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Piennarta saa laiduntaa.

Suojakaistat[muokkaa]

  • V altaojaa suurempien vesiuomien varsilla oleville peltolohkoille sekä lampien, järvien ja talousvesikaivojen ympärillä ja meren rannalla sijaitseville peltolohkoille on perustettava vesiuoman varrelle vähintään keskimäärin kolme metriä leveä monivuotisen nurmi-, heinä- ja niittykasvillisuuden peittämä suojakaista. Suojakaista saa olla leveämpikin, ei kuitenkaan keskimäärin yli 10 metriä leveä, jos se vesiensuojelullisesti tai käytössä olevien hoitotoimien vuoksi on tarpeen. Keskimäärin yli kolme metriä leveästä suojakaistasta on tehtävä erillinen kasvulohko.
  • Suojakaista on suositeltavaa niittää kerran kasvukauden aikana. Suojakaista on kuitenkin aina niitettävä, jos se uhkaa vesakoitua. Niittojäte on suositeltavaa poistaa kaistalta ja sen saa hyödyntää taloudellisesti.
  • Suojakaistalla olevan hukkakauran torjunta on toteutettava hukkakauran torjuntasuunnitelman mukaisesti kasvinsuojeluaineilla tai mekaanisesti. Rikkakasvien pesäketorjunta rikkakasvihävitteillä tai mekaanisesti on sallittua vain vaikeissa rikkakasvitapauksissa. Tällöin kasvinsuojeluaineen käyttö ja uuden nurmikasvillisuuden kylvö on tehtävä saman kasvukauden aikana. Suojakaistaa ei muutoin saa käsitellä kasvinsuojeluaineilla eikä sille saa levittää lannoitteita. Kasvinsuojeluaineiden käytöstä suojakaistalla on ilmoitettava etukäteen kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.
  • Suojakaistan perustamisessa ja hoidossa on otettava huomioon luonnon monimuotoisuus ja mahdollisuuksien mukaan suosittava luonnonvaraisten kasvien, eläinten ja muiden eliöiden kannalta suotuisia toimenpiteitä. Tämän vuoksi niittoa ei saa aloittaa ennen 1.8., ellei kyse ole rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten torjunnasta, niiden leviämisen estämisestä tai vastaavasta syystä. Vastaavana syynä pidetään myös suojakaistan niittoa yhtä aikaa muun lohkon kasvillisuuden kanssa. Syy on merkittävä lohkokohtaisiin muistiinpanoihin. Suojakaistaa saa laiduntaa.
  • Jos pientareen tai suojakaistan kasvillisuus vaurioituu tai tuhoutuu esimerkiksi talven aikana tai ojien kunnostustyön yhteydessä, uusi nurmikasvillisuus on kylvettävä pientareelle tai suojakaistalle heti olosuhteiden salliessa. Tällaisesta pientareen tai suojakaistan vaurioitumisesta tai tuhoutumisesta ja uusimisesta on ilmoitettava kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.


  • Jos pelto viettää joka paikasta poispäin uomasta, pellon ja uoman välille riittää yhden metrin piennar.
  • Luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi viljelijällä on mahdollisuus jättää kaikille peruslohkoille keskimäärin enintään kolme metriä leveä nurmikasvillisuuden peittämä piennar myös peruslohkon muille reunoille kuin valtaojaan tai vesiuomaan rajoittuvalle sivulle. Tällaiselle pientareelle on kylvettävä nurmi-, heinä- tai niittykasvillisuus, ellei pientareella kasva sellaista ennestään. Tällaista piennarta on hoidettava samoin kuin valtaojan varrella sijaitsevaa piennarta.

Luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito[muokkaa]

  • Viljelijän on pidettävä pellot avoimina ja viljelymaisema hoidettuna sekä asuin- ja tuotantorakennusten ympäristöt siisteinä ja hoidettuina. Maatilalla olevia, maatalousympäristöjen luonnon monimuotoisuuskohteita tulee ylläpitää. Tällaisia ovat muun muassa monipuoliset pellon ja metsän reunavyöhykkeet, yksittäispuut, puukujanteet, lähteet, purot ja kosteikot. Tällaisia kohteita ei saa vaarantaa kasvinsuojeluaineiden tai lannoitteiden käytöllä tai paljaaksi hakkuulla.
  • Peltoteiden pientareita ei saa käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Mahdollisen hukkakauran torjunnasta on kuitenkin huolehdittava hukkakauran torjuntasuunnitelman mukaisesti kasvinsuojeluaineilla tai mekaanisesti. Tarvittaessa peltoteiden pientareet voidaan niittää. Niittojätteen saa hyödyntää taloudellisesti. Talviaikaan kasvipeitteisten peltolohkojen hoidossa tulisi ottaa huomioon lintujen ja riistan talvehtimisen edistäminen.
  • Viljelijän on tehtävä kartoitus maatilan luonnon monimuotoisuuskohteista toisen sitoumusvuoden loppuun mennessä (viimeistään 30.4.2013). Kartoitus on tehtävä täyttämällä tätä varten laadittu lomake (Lnro 219), johon merkitään maatilan tuotantorakennusten lähiympäristössä sekä viljelijän hallinnassa olevilla peltoalueilla ja niiden lähiympäristössä sijaitsevat, monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet. Tällaisia ovat muun muassa monilajiset niityt, pellonreunat ja –pientareet, tienpientareet, pellon ja metsän reunavyöhykkeet, peltoalueilla sijaitsevat purot, lähteet, kosteikot, vanhat kiviaidat, ladot, puukujanteet sekä riistan ja muiden eliölajien kannalta tärkeät alueet kuten monilajiset pysyvät laitumet, hoidetut viljelemättömät pellot ja viljelystä poistuneet pellot. Kartoituskohteet on merkittävä lomakkeen lisäksi myös kartalle, jona voidaan käyttää esimerkiksi peruslohkokarttaa. Kartoituslomake ja maatilan luonnon monimuotoisuusopas on lähetetty viljelijöille postitse.

12. Lisätoimenpiteet[muokkaa]

Seuraavassa kaksi esimerkkiä. Erilaisia lisätoimenpiteitä on yhteensä yksitoista.

Vähennetty lannoitus[muokkaa]

  • Lannoitus peltokasvien lannoitus -kohdan mukaisesti. Fosforilannoituksessa ei saa käyttää karjanlannalle kohdassa 11.3 selvitettyjä, fosforin käyttöä koskevia poikkeuksia. Lannan ravinteet on laskettava lannoitusmääriin lannan ravinnetaulukoiden perusteella. Maatilalla saa käyttää typpilannoitteita enintään taulukon 8 mukaiset enimmäismäärät.
  • Fosforilannoituksen enimmäismäärä on viljavuusluokissa huono, huononlainen ja välttävä enintään 15 kg/ha/v (sokerijuurikkaalla kuitenkin enintään 30 kg/ha/v ja perunalla enintään 35 kg/ha/v), ja luokassa tyydyttävä 10 kg/ha/v (sokerijuurikkaalla kuitenkin enintään 15 kg/ha/v ja perunalla enintään 20 kg/ha/v). Viljavuusluokissa hyvä, korkea ja arveluttavan korkea ei saa käyttää fosforilannoitteita.

Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus[muokkaa]

  • Viljelijän on pidettävä vähintään 30 % maatilan ympäristötukikelpoisten peltolohkojen kokonaispinta-alasta kasvukauden ulkopuolella kasvien tai sängen peittämänä tai hyväksytysti kevennetysti muokattuna. Kasvipeitteisyyden on säilyttävä lohkolla kylvömuokkaukseen tai vastaavaan viljelytoimenpiteeseen asti. Kasvipeitteiset lohkot tulisi sijoittaa vesiensuojelun kannalta tärkeille lohkoille, erityisesti vesistöihin ja valtaojiin rajoittuville peltolohkoille.
  • Ehdon täyttävät seuraavat lohkot:
- monivuotiset viljellyt nurmet ja ruokohelpi sekä viherlannoitusnurmi, jota ei muokata syksyllä,
- pellolle perustetut suojavyöhykesopimusalat, luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edis- tämistä, ravinnekuormituksen tehostettua vähen- tämistä ja turvepeltojen pitkäaikaiseen nurmiviljelyä koskeviin erityistukisopimuksiin kuuluvat monivuotista nurmea edellyttävät sopimusalat.
- luonnonhoitopellot, joiden kasvusto päätetään keväällä;
- monivuotinen viherkesanto jonka kasvusto on perustettu viimeistään 30.6.
- monivuotiset puutarhakasvit (monivuotiset marjakasvit ja hedelmäpuut, tyrni ja marja-aronia sekä monivuotiset taimitarhakasvit, koristekasvit, maustekasvit, lääkekasvit, siemenmausteet ja leikkovihreä),
- alus- ja pyydyskasvien viljely, jos lohko kynne- tään tai muokataan vasta seuraavana keväänä,
- viljan, öljykasvien, siemenmausteiden ja kuitupellavan sänki, ei kuitenkaan silloin, jos sänkeen on syksyllä kylvetty syysrypsi tai syysrapsi,
- keväällä korjattava pellava tai hamppu
- syyskylvöiset viljat kuten syysruis, ruisvehnä, syysvehnä ja spelttivehnä
  • Kasvipeitteiseksi ei hyväksytä nurmilohkoa tai hoidettua viljelemätöntä peltoa, jonka kasvusto on tuhottu kemiallisesti, eikä vilja- ja öljykasvilohkoja, joiden olki ja sänki on poltettu.
  • Kevennetty syyssänkimuokkaus vilja- ja öljykasvilohkoilla täyttää ehdon, jos muokkaus tehdään kultivaattorilla, lautasäkeellä, joustopiikkiäkeellä, laipiorullaäkeellä tai miniauralla yhteen kertaan ajaen.
  • Viljelijän on luovuttava "Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys ja kevennetty muokkaus" –lisätoimenpiteestä, jos kotieläintilalla nautojen, hevosten, lampaiden ja vuohien määrä ylittää 2 eläinyksikköä.

13. Puutarhakasvien lisätoimenpiteet[muokkaa]

14. Sitoumuksen muutokset[muokkaa]

  • Jos maatilalla aloitetaan kotieläintuotanto tai sitä lisätään niin, että maatilalla on tuotantoeläimiä vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohti tai vähintään 25 eläinyksikköä jäljellä olevan sitoumuskauden ajan, viljelijälle voidaan maksaa perustoimenpiteiden tuki peltokasveille kotieläintilan mukaisena jäljellä olevan sitoumuskauden ajan.
  • Viljelijä voi muuttaa lisätoimenpidettä, jos hän aloittaa luonnonmukaisen tuotannon tai luonnonmukaisen kotieläintuotannon harjoittamisen ja tekee sitä koskevan sopimuksen tai lopettaa kyseisen tuotannon harjoittamisen.
  • Jos viljelijä ilmoittaa lisätoimenpiteen muuttamisesta kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kyseisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä, tuki maksetaan kyseisenä vuonna muutoksen mukaisesti.

15. Tukikelpoisten lohkojen muutosmahdollisuudet[muokkaa]

  • Tukikelpoisen peltoalan poistaminen ei ole kyseessä sellaisten lohkojen kohdalla, jotka siirtyvät toiselle ympäristötukeen sitoutuneelle viljelijälle.
  • Viljelijä voi ilmoittaa tukikelpoisiksi lohkoiksi hyväksyttyjä lohkoja tukikelvottomiksi, poistaa pysyvästi viljelyksestä tai siirtää hallinnastaan viljelijälle, jolla ei ole voimassa olevaa sitoumusta, tai siirtää muuhun kuin viljelykäyttöön seuraavilla ehdoilla: 1) vähentyneiden lohkojen pinta-ala voi yhteensä olla sitoumuskauden aikana enintään 20 prosenttia vertailualasta tai enintään viisi hehtaaria (enintään 25 ha:n tiloilla enintään 5 ha ja yli 25 ha:n tiloilla enintään 20 %) ja 2) vähimmäispinta-ala on täytettävä koko sitoumuskauden ajan.

16. Sitoumuksen siirtäminen[muokkaa]

  • Ympäristötukisitoumus voidaan siirtää, jos sen kohteena olevan maatilan omistus- tai hallintaoikeus luovutetaan sellaiselle taholle, joka täyttää ympäristötuen saajaa koskevat edellytykset. Sitoumus voidaan siirtää ainoastaan siinä tapauksessa, että sitoumuksen antaja luopuu maatalouden harjoittamisesta elinkeinona.
  • Kotitarveviljelyä varten voidaan jättää alle 0,5 hehtaarin suuruinen peltoala.
  • Ympäristötukea koskeva sitoumus voidaan siirtää edellyttäen, että siirtämistä koskeva kirjallinen hakemus toimitetaan 10 työpäivän kuluessa omistus- tai hallintaoikeuden siirtymisestä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Ympäristötuen siirtämistä koskeva hakemus on tehtävä lomakkeella numero 160.

17. Sitoumuksesta luopuminen ja sitoumuksen raukeaminen[muokkaa]

18. Tuen saajan ilmoitusvelvollisuus[muokkaa]

19. Asiakirjojen säilyttäminen[muokkaa]

20. Valvonta ja seuraamukset[muokkaa]

21. Tuen julkisuus[muokkaa]

Liite 1 Puutarhakasvien ryhmät 1 ja 2 sekä eräät siemenmaustekasvit[muokkaa]

Liite 2 Täydentävien ehtojen läkisääteiset hoitovaatimukset[muokkaa]

Katso sivu Viljelytapa ja ympäristöehdot

Liite 3 Hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset[muokkaa]

Taulukko 1. Viljan, öljykasvien ja palkokasvien typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v)[muokkaa]

Taulukko 2. Saavutettuun satotasoon liittyvä satotasokorjaus (kg/ha/v)[muokkaa]

Taulukko 3. Nurmien ja muiden kasvien typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v)[muokkaa]

Taulukko 4. Fosforilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) viljavuusluokan perusteella[muokkaa]

Taulukko 5. Taimitarhakasvien, marjojen, hedelmäkasvien ja avomaanvihannesten typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) maalajin ja multavuuden perusteella[muokkaa]

Taulukko 6. Tihkukastellun mansikan typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) satotason ja maalajin multavuuden perusteella[muokkaa]

Taulukko 7. Taimitarhakasvien, marjojen, hedelmäkasvien ja avomaanvihannesten fosforilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) viljavuusluokan perusteella[muokkaa]

Taulukko 8. Viljelykasvien typpilannoituksen enimmäismäärät (kg/ha/v) vähennetyn lannoituksen lisätoimenpiteessä[muokkaa]