HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Maaperä

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yleistä[muokkaa]

Maaperä koostuu viidestä komponentista: mineraalipartikkelit, orgaaninen aines (humus), ilma, vesi ja elävät organismit.

Suomen kalliot ovat syntyneet noin 3 000 - 1250 miljoonaa vuotta sitten. Ryhmittely tehdään geologisen tai maalajamuodostumien mukaan. Geologinen ryhmittely maalajeilla on syntyolosuhteiden mukaan. Kivennäismaat lajitellaan lajittumattomiin kuten moreeni, jotka jäätikkö muodosti tai lajittuneisiin kuten sedimentti, jotka vesi ja tuuli kerrostaa. Maalajimuodostumien ryhmittely tapahtuu jääkauden aikaisiin eli glasiaalisiin ja jääkauden jälkeisiin eli postglasiaalisiin 8 000 ennen länsimaisen ajan laskun alkua.

  • Moreenimuodostumat
    • pohjamoreeni. Jäätikön ja kallion välissä - tasoittaa kallion epätasaisuuksia
    • sisämoreeni. Jäätikön sisällä --> pohjamaan päälle = ablaatiomoreeni < 1m kerros, moreenin peittämän jään suolaessa kuoppa.
  • Jäätikkömuodostumat
    • sulava mannerjää muodosti jokia, joka kulutti jäätikköä, kuruja, huuhtoi, pyöristi, lajitteli moreenia --> kasasi aineita harjuiksi (jäätikön kulkusuunta) --> suistomaa (delta), kuivanmaan delta eli tasainen sora- tai hiekkakangas.
    • reunamuodostuma. Paikallaan olevan jään eteen sulamisveden kerrostuma = salpausselät.
  • Kerralliset hienorakeiset kerrostumat
    • hieno liete sulamisveden mukana --> harjun ympärille = lustosave eli kerrallista savea (glasiaalisavi), vuodenaikaisvaihtelua kerrostumissa.
    • maankuori jään takia painuksissa --> sulamisveden alle jäänyt alue subakvaattinen vk. supra-akvaattinen (vedenkoskematon), Itä- ja Pohjois-Suomi osittain vedenkoskematonta.
  • Ranta- ja jokikerrostumat
    • veden pinta aleni maan kohotessa --> aallokko huuhtelee rinteitä --> aines kerrostuu rannalle hiekkakentiksi
    • jokiuomat kalliolaaksoja, joista vesi vienyt maan suistoihin.
  • Tuulikerrostumat eli eoliset kerrostumat.
    • kuiva, kasviton alue --> tuuli --> dyyni, aines peräisin aikaisemmin lajittuneesta --> kunnes kasvillisuus sitoo.
  • Hienorakeiset kerrostumat
    • tyypillisin, jäätikkövesi loppuu
    • savea, hiesua, maankohoaminen --> glasiaalisavi nousee rantavyöhykkeeseen --> rantavoimat --> kerrostuvat uudelleen syvempään veteen tasakoosteisiksi --> rannikkovesien mataloituessa ja kasvillisuuden lisääntyessä kerrostuu orgaanista ainetta --> liejusavi.
    • yleensä jäykkiä savia eli lihavia savia.
  • Eloperäiset kerrostumat
    • painanteisiin sulamisen jälkeen
    • Biogeeniset sedimentit. Liejuja - kirkasvetiset järvet, aines autoktonista eli omasta perustuotannosta, ruskeaa, kimmoisaa. Järvimuta - soistuneilla, ruskeavetiset järvet, aines alloktonista eli muualta, suklaanruskea, tummanruskea, tiivistä.
    • Turpeet. Autoktonista, soistumisen tuotetta, tuotto hajotusta runsaampaa (märkä, hapenpuute, ravinteiden niukkuus, alhainen lämpötila), 30% Suomesta soistunutta. Merenrannan soistuminen, järvien umpeenkasvu, tulvamaa, metsämaan soistuminen.

Korkeussuhteet ja maankohoaminen[muokkaa]

Maalajien kerrostuminen on jatkuvaa, jokapäiväistä.

  • Pohjanmaa --> rantaviiva perääntyy, rantavoimat, karkeat maalajie levinneet
  • Järvi-Suomi --> vähän aikaa vain veden peitossa, moreeni yleisin.
  • Suomenselkä eli vedenjakajan alue --> soita, moreenia
  • Raja-Karjala, Lappi --> supra-akv. --> vähän vesikerrostumia --> moreeni

Katso myös sivut Itämeri, Suo

Mineraalit[muokkaa]

Primäärinen mineraali on kivistä. Savimineraalit ovat primääristen mineraalien rapautumistuotetta.

  • silikaattimineraali
  • apatiitti, fosforin lähde, kaikissa kivilajeissa, rapautuu hitaasti
  • karbonaatit. Mm. kalsiitti, dolomiitti. Suomessa vähän.
  • biotiitti eli tumma kiille kaliumin ja magnesiumin lähde

Jääkausi[muokkaa]

1700-luvulla etsittiin vastausta Raamatusta veden paisumuksesta (diluviaaliteoria). Myöhemmin selvisi jään vaikutus ja 1800-luvulla läpimurto. Jääkausiaika (ice age) eli kylmä ajanjakso, jolloin suuret alueet maapallon pinnasta ovat jäätikköjään peitossa. Glasiaali- eli jääkausivaihe >< interglasiaali. Nykyään eletään flanderiksi nimettyä interglasiaalia. Edellinen jääkautemme Veiksel (Weichselian) alkoi 115 000 vs., sitä edelsi Eem (Eemian) , Saale (Saalian), Holstein ja Elster. Eem kaudella Itämerellä oli yhteys Vienanmereen; White Sea. Nykyistä jäätöntä aikaa on eletty jo 10 000 v. ja jonka lämpimin jakso päättyi 5 000 vs. Syklisyyden mukaan seuraavaksi on vuorossa jääkausi.

Jäätikkö[muokkaa]

Jäätikön kasvu riippuu sademäärästä eli lumentulo on jäätikön ravintoa kuten myös alhainen kesälämpötila, jolloin lumi kiteytyy uudestaan sekä kun jäätikön pinnan sulamisvesi jäätyy uudestaan syvemmällä. Lumisateet valtameristä, jäätiköt makean veden varastoja. Vaikuttaa mm. tulivuoret, mannerlaatat, maan kiertoradan muutokset, mantereiden sijainti, merivirrat ja korkeiden alueiden osuus. Lämpimämpi maailma on märempi maailma. Lumihiutale on 6-kulmainen kide, jonka tiheys on hyvin alhainen. Ne alkavat pyöristyä sulamalla, jolloin pakkautuvat tiiviisti toisiinsa ja sulamisvesi voitelee samalla. Löyhästä lumesta tulee rakeista ja tiiviistä massaa, lumijäätä eli firn. Kestää yhden talvi-kesä ajan. Talvi talvelta kerrostuu uutta, ja lisääntynyt paino tiivistää ja ilmatila vähenee, jolloin syntyy jäätikköjäätä. Lumen tulon on ylitettävä lumen sulamisen määrä. Tapahtuu vain ympärivuotisen lumen alarajalla ja sen yläpuolella. Akkumulaatio eli jäätikön massan lisääntyminen ja ablaatio eli massan vähentyminen. Näiden välillä equilibrium line eli tasapainolinja. Jäätikön reuna peräytyy, jos massatasapaino useita vuosia negatiivinen eli sulaa enemmän. Albedo eli puhtaan lumen kyky heijastaa pintaansa kohdistuvaa auringon säteilyä.


Jäätikön liike on virtaus, joka tapahtuu kerrostumisalueelta sulamisalueelle. Jäätikkö joka ei ole passivoitunut liikkumattomaksi virtaa koko ajan päätyreunaansa kohden, vaikka reuna pysyisi paikallan tai perääntyisi. Kasautumisalueella virtaus suuntautuu pintaan nähden viistosti alaspäin ja ablaatioalueella ylöspäin. Virtaus kuljettaa kylmää jäätä syvemmälle jäätikköön. Jäätikön lämpötila vaihtelee eri osissa ja erityisesti pohjaosassa. Virtaus alkaa, kun paksuus on noin 60 metriä. Jääkiteiden atomit järjestäytyvät yhdensuuntaisiksi ja liukuvat toistensa ohi. Maanpinnan muodot jäätikkö ohittaa regelaation avulla eli jää sulaa kohoumaa ennen ja kohouman jälkeen taas jäätyy. Isojen muotojen ohi plastisesti. Jään ja maan välissä on mahdollisesti sulavesikalvo voitelemassa. Alustaansa kiinnittynyt jäätikkö ei liiku pohjaliukumalla vaan liike on sisäistä deformaatiota. Virtaus pyrkii sinne, mihin pinta viettää eniten ja alusta voi olla myös ylämäki välillä. Kupera alusta synnyttää laajenevaa virtausta eli extending flow, kovera ja tasainen pinta sekä esteet kuten ylämäet puristavat kasaan eli compressing flow. Jäätikkö on ohut siellä missä pinta on jyrkkä. Laaksoissa keskiosan pintajää liikkuu nopeammin kuin reunamien (hankausvastus). Virtaus on nopeinta, missä jäätikkö on paksuin.

Manner- ja laaksojäätiköt/vuoristojäätiköt[muokkaa]

Jäätiköiden muodostuminen alkaa vuoristojen rinteiden lumenviipymäpaikoilta. Paikalle syntyy komero l. onsilojäätikkö (cirque glacier), joka kovertaa kalliota alaspäin, taka- ja sivuseinät jyrkkiä, edessä päätemoreeni. Esimerkiksi Matterhorn muodostunut useamman onsilon vaikutuksesta, Haltin Kovddoskaisin rinteet. Jos onsilo läikkyy yli muodostuu kieleke ja virtaus jatkuu laaksojäätikkönä (valley glacier), laakson suu U-muotoinen eli ruuhilaakso, avara, vertaa V-muoto, joka syntyy virtaavasta vedestä kuten esimerkiksi Porojärven laakso Saivaaran edustalla.

Vuonojäätiköt (fjord glacier) kapeissa jyrkkäreunaisissa U-laaksoissa, päätyreuna jyrkkä. Jäätikkö kuluttaa uomaansa myös meressä. Vuonojen suut matalia.

Edustajäätiköt[muokkaa]

(piedmont glacier) syntyvät laaksojäätikön tai jäätikkökielekkeen virratessa tasaiselle ja levittäytyessä puolikaareksi.

Kilpi- eli lakijäätikkö[muokkaa]

(ice cap) kupera eli yksi kupoli, josta jää virtaa ulospäin ylängöillä. Alustan topografia ei vaikuta.

Mannerjää[muokkaa]

(ice sheet) suurimpia, pinnan yläpuolella kohoavat vuorenhuiput ovat nunatakkeja eli esimerkiksi Grönlanti painanut maankuoreen painauman. Keskipaksuus noin 1.5 km, reunoilla vuoret. Etelämanner koostuu kahdesta jäätiköstä East Antarctic ice street suurempi ja sijaitsee itse Etelämantereella ja West A.i.s kohtaa edellisen Transarktisessa vuoristossa, keskipaksuus 2.2 km. Navalla keskilämpötila -50. Suomen päällä ollut Skandinavian ice street, työntyi Ruotsista, alkoi Skandinavian tuntureilta. Lappi osana jäänjakaja aluetta.

Jäävirrat[muokkaa]

(ice stream) virtaavat ympäröivää jäätä nopeammin --> railoutuminen tai lohkareiksi kasaantuminen. Virtaus mereen, jossa lauttajäätiköitä ja jäävuoria.

Purkujäätiköt[muokkaa]

(outlet glacier) saavat alkunsa manner- ja lakijäätiköiden reunaosista. Pitkinä kielekkeinä emojäätiköistä.

Lauttajäätiköt[muokkaa]

(ice shelf) syntyvät mannerjäätikön kielekkeiden työntyessä mereen ja muodostavat kelluessaan yleensä tasalakisia pöytiä eli platoojäävuoria (tabular iceberg).

Jäätikkörailot[muokkaa]

(crevasse) ilmaisevat jäätikön olevan elossa. Jäätikön pintaosa on haurasta jäätä. Virratessaan kalliojyrkänteen yli pintajäähän kohdistuu jännitteitä, jotka synnyttävät poikittaiset halkeamat (traverse crevasse). Uoman leventyessä voi muodostua pitkittäishalkeamia (longítudinal crevasse). Reunojen suurempi liikenopeus synnyttää reunamiin halkeamia (marginal crevasse) tai virtauksen tehdessä mutkan. Edelliset ovat tyypillisiä laaksojäätiköille. Railot ovat yleensä lumipeitteisiä, A- tai V-muotoisia, mitä ylittävät lumisillat.


Jäätikkö louhii, hankaa eli hankautumalla tapahtuva kuluminen eli abraasio, puskee edellään, kuljettaa sisällään ja päällään. Mannerjää jättää pyöreälakiset kohoumat, vuoristojäätikkö terävät. Mannerjää kulutti Suomea rapautumattomaan kallioon asti lähes kaikkialla. Silokallio (rouche moutonnee) on virtaviivainen kalliokumpare. Jään tulosuunan puoleinen vastasivu (stoss side) sileä ja loiva ylöspäin, suojasivu (lee side) jyrkempi ja rosoisempi, koska jäätikkö on louhinut sitä. Vastasivulla merkkejä kuten viivasuorat uurteet, syvemmät kourut, sirppimurroksia|) , kouruja ( , pirstekaarteita CCC sarjoittain, simpukkamurroksia ().

Uurteet[muokkaa]

(striae, striations) ovat pitkiä, suoria, yhdensuuntaisia, jäätikönpohjan kivistä syntyneitä, muutaman millin syvyisiä. Kompassilla uurteesta voi lukea jään tulosuunnan, yleensä Etelä- ja Keski-Suomessa 330-350 astetta eli jäätikkö liikkunut luoteesta kaakkoon, Lapissa jäänjakaja Keski-Lapissa. Syvemmät kouruja (glacial froove), jopa metrejä leveitä, syviä ja pitkiä.

Pirstekaarteet[muokkaa]

(crescentic fracture) ovat syntyneet isojen lohkareiden osuessa pohjakuljetuksessa kallioon. Puolikaaren muotoisia, muutamin millejä syviä ja jos irronnut paloja niin sirppikouruja (lunate fracture).

Simpukkamurrokset[muokkaa]

(musselscar).

Kielekevirrat[muokkaa]

Skandinavian ilmaston lämpemeneminen alkoi 18 000 vs. Mannerjäätikön reuna vetäytyi Järvi-Suomen eteläosiin asti ja eteni taas uudestaan ja mudosti kielekevirtoja (ice lobe). Jää oli reunoissa ohutta ja maanpinnan muodot ohjasivat. Salpausselät reunamuodostumia. Kielekevirroista tärkeimmät Itämeren-, Järvi-Suomen-, Sisä-Suomen ja P.-Karjalankielekkeet. Jäätiköt sulivat ilmaston lämmetessä pitkäaikaisesti, jäätiköt pirstoutuivat kielekkeiksi. Jäätikkökaivo (glacial mill, moulin), jäinen hiidenkirnu on tärkeä osa sulavassa jäätikössä. Pinnalla sulamisvedet virtasivat ja osa kulkeutui jäätikön sisälle muodostaen tunneliverkoston, joka kuljetti vettä ja kiviainesta pois lajitellen ja huuhdellen. Sulamisvedet kasasivat materiaalin harjuiksi, deltoiksi ym. Kiviaines pyöristyi, sileni ja peseytyi puhtaaksi, lajittui ja synnytti mm. vierinkivimukuloita. Lopputuloksena savi- ja silttiaineksesta puhdasta hiekkaa, soraa ja kiviä. Kvartsin osuus 60-70 %, maasälvän 20-30 %. Jäätikkömaito (glacier milk) syntyy hienoksi jauhautuneiden kivilajien väreistä. Matkan ollessa lyhyt lajittelu vähäistä. Jäätikköjokiprosessit synnyttäneet sora- ja hiekkamuodostumat joissa suodattuu hyvää pohjavettä. Kurut yleensä jäätikön patoamien jääjärvien purkausuomia. Hiidenkirnut muodostuvat jäänalaisen sulavesivirran tuottamina, joka kalliokynnyksen tai kuopan kohdalla pyörteili ja hioi hiidenkirnun (pothole).

Harju[muokkaa]

(esker) on jäätikköjoen synnyttämä kerrostumismuoto joko virtausuomassa tai sulamisvesivirran purkautumiskohdassa. Yleensä matalia, suhteelisen jyrkkärinteisiä. Ei hietaa hienompaa ja kerroksiin lajittunutta. Harjutyyppejä selännemuotoinen harju, säteittäisiä harjuviuhkoja jäätikkökielekkeiden mukaan, saumaharju (interlobate complex -saumamuodostumat) kahden eri nopeuksisen ja suuntaisen kielekkeen välissä. Saumaharjut suurimpia Suomen muodostumista. Moreenipeitteiset harjut. Delta muodostuu jokisuuhun ja on matalan seisovan veden muodostuma, muodostuu useasta kerroksesta, jotka kasvavat penkereen omaisesti ulapalle päin. Reuna delta (ice-marginal delta) kerrostuu sulavesiuomien suulle jääreunan eteen, lajittunutta. Harjuihin liittyvät deltat muodostavat harjuihin, tasannemaisia laajentumia, kun joki purkautuu veteen tai tasaiselle alustalle kuivalla maalla. Siis esimerkiksi jääjärviin. Kuivan maan delta muodostuu jäätikköjoen purkautuessa kuivalle maalle eli sanderi (tai sanduri) (sander, outwash fan), viuhkamaisia, laajoja mutta ohuita.

Reunamuodostumat[muokkaa]

(ice-marginal formation, end moraine). Mannerjään pysyessä pitkään paikalla reunan eteen kerrostui moreenia ja sulamisvesien ainesta. Esimerkiksi Salpausselkien vyöhyke; rinnakkaiset Ensimmäinen, Toinen ja vajaakasvuinen Kolmas Salpausselkä, I Ss, II Ss, III Ss. Moreenin osuus vähäisempi, muodot erilaisista deltoista, myös aallokko muokannut. Seisovan veden kerrostumat mm. lustosavi eli glasiaalisavi, vaalea kesäkerros ja tumma ohut talvikerros. Kesä- ja talvikeros muodostavat yhden vuosikerran eli vuosiluston (varve).

Rantakerrostumat Salpausselän eteläpuolella veden koskemaa aluetta, rantakerrokset sora- ja hiekkamuodostumista tai moreenista huuhtoutuneita, lajittuneita, pieniä, ohuita. Rantakivikot eli pirunpellot, kivijatat, jätinkadut syntyvät veden huuhtoessa kaiken hienoaineksen pois korkeuskäyrien suuntaisesti. Moreenikalotti, kun kohouman lakiosa jäi veden yläpuolelle ja vesi työsti sen ympärillä, yleensä pallekivikko kiertää eli talven jää kasasi kiviä törmän tyveen. Veden pinnan aleneminen eli regressio.

Tuulikerrostumat[muokkaa]

Jäätikön perääntyessä jäi kasviton alue, johon tuuli puhaltaa maa-ainesta. Dyyni (dune) kun tuuli puhaltaa kiven tms. luona kasaantuen. Jyrkkä takareuna, liikkuu koska tuuli puhaltaa tuulenpuoleisen rinteen hiukkaset ylös harjalle ja ne putoavat alas. Sisämaassamme, ei karkeita raekokoja.

Kompleksikuljetus kun lohkaretta liikuttanut usea taho. Lohkareita siirtynyt myös jäävuorten mukana eli uppokivi mahdollisuus muistettava. Jäätiköiden eri vaiheet rikkoneet vanhempia viuhkoja.

Routa[muokkaa]

Veden jäätymisen kovettama maakerros, nostaa moreenin lohkareita. Syvyys noin 1-2 metriä normaalina talvena. Synnyttää louhikoita, pohjavesi lähellä alueilla, muodostuu tasaisille pinnoille kivirenkaita eli polygoneja. Kaltevassa maastossa maanvuotoa eli vedenkyllästämä maa liikkuu routaisen yläpintaa pitkin = solifluktio.

Moreeni[muokkaa]

Jäätikkö irroitti kallioperästä kiviainesta ja aiemmin muodostuneita maalajeja. Käsitteli ja kuljetti niitä, syntyi sekalajitteista maalajia moreenia. Syntynyt ilman veden lajittelevaa toimintaa. Suomen yleisin kivennäismaalaji peittää 63 %. Heikosti lajittunutta, särmikästä yleensä väriltään harmaata, ruskeaa, harmaanruskeaa, joka riippuu pohjaveden korkeudesta ja raudan hapettumisasteesta. Jäätikkösyntyisyyden paljastaa uurteet kivissä, vieraat kivilajit ja raekoon monilajitteisuus. Savea, kun vähintään 30 paino-% savilajitetta, moreeni lajittumatonta. Jos maalajissa sivulajitetta vähintään 30 % mutta alle 50 % kyseessä on esimerkiksi hiekkainen sora. Soramoreeni SrMr, hiekkamoreen HkMr, hienoaineksinenmoreen HMr, päälajitteen mukaan. Suomessa HkMr 70-80 %. Diamiktoni kun sekalajitteisen kerrostuman syntytapaa ei tulkita.

Painesulamismoreeni[muokkaa]

(lodgement till) muodostuu kun jäätiköstä kertyy pohjaan rae rakeelta kerrostuma, jota jää ei vie mukanaan. Sulamismoreeni (melt-out till) maa-aineksen vapautuessa hitaasti jäästä valumalla, sulamisvedestä vettynyttä moreenia, valumismoreeni (flowtill), valuu ja kerrostuu minne painovoima ym. vie. Suurin osa moreenista jäätikön pohjalla syntynyttä. Pitkänomaiset kivet jäätikön virtauksen mukaisesti, näkyvät moreenissa ehkä. Moreeni säilyttää aluperäisen värin vain pohjaveden pinnan alapuolella, raudan hapettuminen värittää ruskeaksi yläpuolella. Moreenit kerrostuneina eri jäätikköitymisvaiheilta vuosituhansien ajalta. Vanhimmat mammutin jäänteet 43 000 vs. Tillite eli kivettynyt moreeni. Esimekiksi Enon Urkkavaarassa.

Drumliini[muokkaa]

(drumlin) pitkänomainen virtaviivainen selänne, jäätikön vastainen päätysivu tylpempi, korkeampi, jykempi ja leveämpi, suojasivu tasaisesti viettävä, pituusakseli jäätikön suuntainen, kasautumis ja kulutusprosessien tuloksena. Etenevä jäätikkö kerrostanut moreeniainesta kallio- tai moreeniytimen ympärille suojan puolelle. Siis sydän on jäätikön tulosuunnan puolella. Vakoumat, viivamaisia painanteita ja harjanteita pohjamoreenin pinnalla kohtisuoraan kohden jäätikön reunaa. Drumliinit voivat vaihettua Rogen-moreeneiksi, muodostaa jäätikön virtaussuuntaan nähden poikittaisia harjanteita, kaarevia, joissa kärjet osoittavat jäätikön menosuuntaan, yleensä laaksoissa.

De Geer-moreeni[muokkaa]

"pyykkilautamainen" moreenimuodostelma kohtisuoraan vasten jäätikköä. Syntyneet suhteelisen matalaan veteen päättyneen jäätikön reuntan tuntumaan ja korkeudeltaan 2-5 metriä, pituus 10-100m.

Reunamoreenit kerrostuneet jäätikön reunoille (marginal moraine), pääosin jäätikkö pinnasta kertynyttä.

Päätemoreeni (end moraine) kerrostunut jäätikön päätyreunaan eli kärkeen, jäätikkö joet saattaneet katkoa valleja myöhemmin.

Sivumoreeni[muokkaa]

(lateral moraine) laaksojen kylkiä reunustanut harjanteina.

Keskimoreeni[muokkaa]

jäätiköiden väliin (medial moraine).

Kumpumoreeni[muokkaa]

kun jää sulaa pintamoreenin alta pois ja maa-aines muodostaa kasoja valuessaan esimerkiksi jään railoihin ym.

Suppa[muokkaa]

(kettle hole) sulavan jäätikön reuna-alueen muodostuma, iso jäälohkare hautautuu ja sulaa hitaasti eli lukko, kuoppa, vati, kuppi, kaivo, hauta, onsi, krotti.

Hiidenkirnu[muokkaa]

Jättiläisten eli hiisien kunhepytty, hiidenkirnu. Suomessa arvellaan olevan yli 10 000. Porvoosta 55 –tietä pohjoiseen, josta 1635 –tietä Askolan sivuitse kohti Pukkilaa ennen Korttian kylää. Syntyneet jääkauden päättyessä yli 10 000 vs. sulavan mannerjäätikön alla kulkeneet vesivirrat hiersivät kiviä kallioon. Kahdessa kirnussa vielä jauhinkivi jäljellä. Rovaniemien Hirvaan kylässä löydetty yli 30 hiidenkirnua ja Suomen suurin, jonka syvyys yli 15 metriä ja halkaisija 5-8 metriä. Vanhin Helsingin Pihlajanmäessä, syv. 8,5 m, halk. 6-7 m. Ikä 40 000 – 50 000 vuotta. Löydettiin tietöiden yhteydessä, puhdistettiin 1997. Imatran Kruununpuistssa suurin kirnuparvi, koskikirnuja.

Siirtolohkare[muokkaa]

Siirtolohkare eli erratics ihmetyttää. Vahvan kansan siirtämiä, jättiläisten eli Hiisien ja Kalevan poikien. Myöhemmin rajakivinä. Kirkkojen lähellä sijaitsevat suuttuneiden jättiläisten heittelemiä kun rakentaneet kirkon ja tulleet petetyiksi. Hiisiksi kutsutaan myös pyhää metsikköä, kalmistoa. Haapa on Hiiden huoripoika puiden syntyloitsujen mukaan. Pahan haltija Hiisi on rinnastettu paholaisten päämieheen Tuonenhiiteen. Kivistä tai kivistä ja maasta kasatut hautaröykkiöt, jätinhaudat, hiitteenkiukaat, lapinrauniot ovat pronnsikaudelta ja rautakauden alkupuolelta eli röykkiöhaudat ajoittuvat 1300-1200 eKr. Sisällä saattoi olla laakakivinen paasiarkku.