HUOM! Voit itse lisätä ja muuttaa sisältöä muokkaa-painikkeiden avulla

 Olet itse vastuussa tämän teoksen käytöstä aiheutuvista vahingoista Lue lisää.

Levät

Kohteesta Wikikko - kansan taitopankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ilmiöitä[muokkaa]

Punainen kivi[muokkaa]

Mm. Trentepohlia suvun levät aiheuttavat. Viherleviin kuuluva, eli yhteyttävänä aineena lehtivihreä, joka peittyy punaiseen väriin. Punainen ilmeisesti suojaa liialta auringonvalolta. Tretepohlia iolithus. Usein metsäautoteiden rakentamisessa näkyviin kääntyneisiin kiviin, muutaman vuoden kuluttua jäkälät ja sammalet syrjäyttävät.

miksei tääl kerrota sienien nimii?

Jää[muokkaa]

Jään sisällä yksisoluisia eliöitä kuten bakteereja, loissieniä, ameboja, yhteyttäviä leviä, ja yhteyttäviä että toisenvaraisia siimaeliöitä. Piileviä, nieluleviä, kultaleviä, viherleviä, siimaleviä, panssarisiimaeläimiä, kaulusussiimaeliöitä, alkueliöitä. Merijääkiteissä ei ole suolaa, mutta kiteiden välissä pienis suolaisen veden taskuja. Rakeinen jää otollisinta jääelämälle, alle nollan asteen vielä elämää. Monoraphidium contortum viherlevä värjää jään kirkkaan vihreäksi. Likainen jää runsaslukuisista piilevistä.


Sinilevä eli syanobakteeri[muokkaa]

Kasviplanktonin ollessa runsaimmillaan vesi värjäytyy ja sanotaan veden kukkivan. Kukinnaksi kutsutaan ilmiötä, joka syntyy sinilevien eli sinibakteerien lisääntyessä epätavallisen paljon. Loppukesästä lämpiminä ja tyyninä kesänä sinilevät eli syanobakteerit nousevat pintaan muodostaen sinivihreitä levämassoja, jotka kuollessaan ajautuvat rannoille aiheuttaen hajuhaittoja ja myrkytyksiä. Myrkky vaikuttaa hermostoon, maksaan ja allergisesti. Noin puolet levämassasta on myrkyllistä, silmin ei erota. Talvella tämä johtuu leudosta säästä. Leväkukintojen massaesiintymät keväällä ja kesällä syntyvät Itämeren ravinnekuormituksesta. Vesi ei kelpaa talous- eikä löylyvedeksi, keittäminen ei tuhoa levämyrkkyä. Vältä uimista, kotieläinten vientiä rantaan. Terveennäköisiä kaloja voi syödä ja vettä voi käyttää kasteluvetenä. Myrkyllisyyttä ei voi todeta levien ulkonäöstä. Itämerellä on useita sinilevälajeja, järvissä omansa. Nodularia spumigena myrkyllinen eli sisältää nodularia -maksamyrkkyä. Aphanizomenon sp. ei ole myrkyllinen.

Limasienet[muokkaa]

Elämänkiertonsa alussa muistuttavat eläimiä liikkuessaan amebojen tavoin etsien ravintoa. Lisääntyvät tupsauttaen itiöt kuten sienet. Välillä tulevat näkyviin, yleensä hyvin pieninä. Tunnetaan lähes 1000 lajia, 190 löydetty Suomesta. Monenlaisissa ympäristöissä. Elämä alkaa ilmavirran mukana kulkeutuneesta itiöstä, joka kosteassa ympäristössä repeää ja ulos tulee kaksisiimaisia parveilusoluja. Hakeutuvat yhteen pareittain eli plasmodi alkaa kehittyä viuhkamaiseksi ja etenee reuna edellä soluliman virtailun ansiosta. Lahopuussa etenevä limakko saalistaa tehokkaasti bakteereja, hiivoja, leviä, itiöitä ja limasieniä ryömimällä saaliin päälle ja lopuksi sulattamalla sen. Kulkee vaikka suodatinpaperin lävitse. Ympäristön kuivuessa voi muuttua kovakuoriseksi sklerootioksi säilyen vuosia. Kestää sienimyrkkyjä ja antibiootteja. Lahopuun pinnalla, korrella, sammalikossa limakko alkaa kuivua, vetäytyä kasaan ja muuttuu pöliseviksi itiöpesäkkeiksi vajaassa vuorokaudessa. Itiöpesäkkeet eli sporoforit ovat koristeellisia ja värikkäitä. Limasienet ovat ravintoa mm. harsosääskelle ja sienisääskille. Joissain kulttuureissa myös haluttua herkkua ihmisille, mm. Etelä-Amerikassa Hongo de, pölkyn sieni ja Caca de Luna, kuun paska (Reticularia lycoperdon). Tärkeitä hajottajia luonnossa. Didymium melanospermum. Esimerkiksi karhunsammalen varsilehdissä. Tubifera ferruginosa. Fuligo Septica. Paranvoi. Kirkkaan keltainen.

Omenapuiden tauteja[muokkaa]

Muumiotauti[muokkaa]

Ruskettuneessa omenassa valkoisia itiöpesäkkeitä, talvella musta. Seuraavana kesänä sieni-itiöt tartuttavat uusia omenoita, jos niiden pinnassa on pienikin vika. Ohutkuoriset ovat alttiimpia. Hyvä keino on haudata muumioituneet omenat kompostiin ja ympäristöstä myös.

Versotauti[muokkaa]

Sienitauti tunkeutuu omenapuun kukkien kautta keväällä ja lakastuttaa versot ja lehdet. Torjutaan leikkaamalle versot pois ja polttamalle ne.

Omenarupi[muokkaa]

Sienitaudin tartunta näkyy pieninä täplinä hedelmän pinnalla tai koko omena on ruskea, korkkiutunut, halkeileva. Ruvelle alttiita Lobo, Melba ja kestäviä Antonovka, Grenman, Kanelit. Talvehtii lehdissä ja pudonneissa omenoissa. Keväällä itiöt leviävät ilmaan ja tarttuvat lehtiin näkyen rupilaikkuina. Ei leviä kuivalla säällä. Rupiset omenat ja lehdet on syytä peittää kompostiin ja kaataa päälle maatumista nopeuttavaa urealiuosta. Omenat pudottaneille omenapuille ruiskutetaan pariprosenttista ureaa tai peitetään maa vielä katteella.

Rapurutto[muokkaa]

1860 Pohjois-Amerikasta tulleen laivan painovesilastissa leväsienen vaivaama rapu livahti Eteläitalialaisten rapujen joukkoon. Sieni alkoi kasvattamaan rihmastoa rapujen kuoren alle ja hermostoon päästyä tappoi ravun, mutta sieni kasvatti kuoren pintaan uusia itiöitä levittämään. Levisi Venäjältä Vuoksen vesistöön ja Suomeen 1893. Leviämistä Suomessa edesauttoi rapujen ruoaksi kuljettamisen aikana niiden laskeminen välillä vesistöihin. Levinnyt kaikkialle Suomeen ja Eurooppaan, eikä siitä päästä eroon. Täplärapukaan ei ole siltä turvassa, jossa sieni myös asustaa.

Muita tauteja[muokkaa]

Vaahterantäpläkäs[muokkaa]

Sienitauti läiskii vaahteran lehdet.

Tuulenpesäsieni[muokkaa]

Versoruoste[muokkaa]

Suopursuruoste[muokkaa]

Muuta[muokkaa]

Ruskolaho, valkolaho ß mesisienestä à hajottaa ligniinin ja selluloosa näkyy.